Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Yliopistojen ensikertalaiskiintiöt tuhoavat monen ihmisen tulevaisuuden

Vierailija
20.03.2016 |

Mukaanlukien omani. Minulla on maisterintutkinto alalta, joka tarjosi vielä opinnot aloittaessani (8 vuotta sitten) kohtuulliset työllistymisnäkymät. Nyt, kaksi vuotta valmistumisen jälkeen, minulla on takana vain lyhyitä pätkiä omalla alallani. Koko tämä kaksi vuotta on kulunut jatkuvassa työnhaussa ja epävarmuudessa. Alalla on runsaasti työttömiä, ja on varmaan tarpeetonta kertoa että pettymys on melkoinen. Ei tätä olisi voinut arvata, kun alani valitsin. Olen välillä tehnyt siivoustöitä samassa firmassa jossa työskentelin opiskeluaikana, ja sieltä saisin varmaan vakityön jos haluaisin. Se vaan tarkoittaisi täydellistä luovuttamista. Jotkut ovat pitäneet tätä ylimielisenä asenteena, mutta eikö ole luonnollista toivoa itselleen hieman parempaa statusta opiskeltuaan itsensä maisteriksi saakka?

Tämän avautumisen jälkeen sitten itse asiaan: uusiin ensikertalaiskiintiöihin yhteishaussa. Olen itse kypsytellyt yli vuoden ajatusta alan vaihdosta, vaikka uuden tutkinnon opiskeleminen pelottaakin tässä iässä, kun ura pitäisi jo saada alulle, ja parin vuoden sisällä voisi harkita perheen perustamista jne. Tänä vuonna on kuitenkin otettu käyttöön nämä kiintiöt. Olen harkinnut muutamaa alaa, jotka työllistävät vielä erittäin hyvin, ja näiden osalta ensikertalaiskiintiöt ovat luokkaa 70-80 %.

Olenko aivan yksin mielipiteineni, kun pidän noita prosentteja täysin mielettöminä? Ymmärrän ajatuksen kiintiöiden takana, mutta en noin korkeita prosentteja aikana, jolloin työllistyminen on entistä epävarmempaa, ja jatkuvasti korostetaan että ihmisten on oltava valmiita kouluttautumaan uudelleen ja vaihtamaan alaa. Miten se sitten käytännössä onnistuu, kun meitä jo opiskelleita ei haluta päästää uudelleen opiskelemaan?? En oikein jaksa uskoa omiin kykyihini päästä muutenkin kilpailulle alalle opiskelemaan, jos kiintiö ensikertalaisille on vaikka tuo 80 %. En pidä tilannetta reiluna, sillä olen nyt sitten jumissa tällä alalla, jonka työllisyystilanne tulee vain huononemaan. Miksei minulle haluta enää antaa mahdollisuutta parantaa asemaani yhteiskunnassa? Toki minullakin on edelleen mahdollisuus päästä opiskelemaan, mutta oikeasti hyväksytyksi tuleminen noista kiintiöistä huolimatta vaatii äärimmäisen hyvää pääsykoemenestystä. En usko pystyväni siihen, joskin aion silti kokeilla.

Mitä ajatuksia kiintiöt teissä muissa herättävät?

Kommentit (546)

Vierailija
241/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te oikein teette ne yliopistoajat, jos ei töitä löydy? Istutte luennoilla ja odotatte, että maaginen työpaikka aukeaa sinä päivänä, kun todistuksen saatte käteen?

Itse ainakin kävin kaikki mahdolliset rekrytapahtumat (ja niitä oli yliopistolla paljon), yritysvierailut, juttelin yritysluennoitsijoiden kanssa, hain tutkimusapulaiseksi, järjestin opiskelijatapahtumia...

Töissä olin puolipäiväisesti kolmannesta vuodesta alkaen ja täyspäiväisesti heti valmistumisen jälkeen.

Ja tämä ihan lähiaikoina, eli turha kenenkään selittää, että 15 vuotta sitten oli helpompaa työllistyä.

No kyllä oli helpompaa työllistyä 2001 kuin nyt. Itse olen valmistunut 1997 ja silloinkin oli varmaan helpompi työllistyä kuin nyt ja tilanne oli 90-luvun laman jälkeen korjaantumassa vauhdilla.

Luit kai viestistäni, että lähiaikoina. Olen valmistunut 2015 alussa eli vielä aika tuore tapaus. Ihan sama oli työtilanne tuolloin.

Sinulla on ollut vaikutusvaltaisia sukulaisia tai olet ollut erittäin onnekas. 

Ei vaan ahkera ja verkostoitunut kaikessa mahdollisessa.

En pelkästään istunut luennoilla ja kirjoitellut esseitä. Vaan oikeasti olin kaikessa mahdollisessa mukana, minne vaan ehdin.

Eli sinulla on käynyt hyvä tuuri, ei kaikki ahkeroijat pääse töihin.

Tuo on ihmisen vähättelyä. Todellakin jotkut meistä ovat parempia löytämään ja hakemaan töitä.

Oletko hyvännäköinen? Ulkonäölläkin on aika paljon merkitystä työnhaussa vaikka harva haluaa sitä myöntää.

Jepjep, en tiedä yritätkö olla sarkastinen tai hauska vai oletko vaan oikeasti laiska, katkera, pettynyt tms. Ehkä sillä ei ole merkitystä.

Selvästi osuin arkaan paikkaan. 

Luulet osuneesi.

Voit lämmittää mieltäsi sillä, että kyse on ulkonäöstä tai tuurista tai sukulaisista, mutta tosiasia on, että opiskeluaika on yksi elämän parhaita tilaisuuksia verkostoitua. Ne ihmiset, joiden kanssa järjestettiin bileitä, ovat niitä jotka tulevaisuudessa rekrytoivat ihmisiä. Yritysvierailuilla HR-ihmiset ovat paikalla ja syynäävät kävijöitä hyvin tarkkaan. Opiskeluprojektit johtavat start-uppien perustamiseen.

Jos nämä tilaisuudet jättää käyttämättä, voi vaan ihmetellä valmistumisen jälkeen miksi joka oikotien paikkaan hakee monta sataa ihmistä ja miten voisi erottua massasta.

Start-uppeja oikein... voi hyvä luoja. Yhdestäkään ei ole kuultu sen koommin.

Ahaa, eli yritys joka elättää vaikkapa kolme opiskelijakaverusta ei ole minkään arvoinen?

Ja miten luulet, että erilaiset menestyvät firmat on perustettu? Kenties siten, että X tyyppiä yhdessä alkaa tehdä jotain?

Start-upit yleensä elävät aikansa jollain Tekesin yms. rahoilla, kunnes ne loppuvat ja se puuhastelu ja leikkiminen on sitten siinä.

Moni kuolee pois, mutta osa nousee hyvinkin kannattaviksi.

Aika synkkää oikeastaan tuo ajatus, ettei pieniä start-uppeja saisi perustaa. Pitäisikö heti rykäistä kasaan joku Supercell? Joka sivumennen sanoen vuonna 2010 oli kuuden kaveruksen yritys.

Suurin osa on täyttä paskaa ja sen sanominen ei ole synkkyyttä vaan realismia. 

Selvä. Eli ei perusteta mitään uutta tai yritetä mitään uutta, koska saattaa mennä pieleen.

Suomi nousuun, jee :)

Ei siinä niin lukenut. Mutta olet niin lapsellinen ja kokemusta vailla, että tätä on turha jatkaa.

Siinä luki "Suurin osa on täyttä paskaa ja sen sanominen ei ole synkkyyttä vaan realismia."

Vaikka suurin osa opiskelijoiden perustamista yrityksistä olisi "paskaa" tai "puuhastelua" tai "leikkimistä" en mitenkään ymmärrä, miksi sitä pitäisi väheksyä?

Osa jää elättämään perustajansa.

Osa kuolee.

Osa kuolee, mutta tekijät saavat myöhemmin uuden ajatuksen, joka voi kantaa.

Osa tekijöistä jää hyviksi kavereiksi ja auttavat toisiaan myöhemmin eteenpäin.

Joka tapauksessa kaikki ovat oppineet jotain, mitä voivat myöhemmin hyödyntää elämässä.

Uskomatonta, että löytyy ihmisiä, jotka pitävät pienyrityksen perustamista puuhasteluna tai leikkimisenä. Milläköhän Suomen olisi tarkoitus pärjätä? Jatkuvasti irtisanovien pörssiyritysten armollako?

Perustakaa yrityksenne omalla rahalla älkääkä kerjätkö veronmaksajien rahoja.

Ja isoimmat veronmaksajien rahat menevät starp-upeille??

http://yle.fi/uutiset/yritystukiin_lahes_miljardi_euroa__viking_line_ku…

Mitä osaa et viestistäni osannut lukea?

En oikeastaan mitään.

Tai lähinnä en ymmärrä, mitä pahaa on potentiaalisen yrityksenalun tukemisessa? Se on valtiolle sijoitus, ihan kuten jonkun yksilön kouluttaminenkin. Se voi kannattaa tai olla kannattamatta.

Vierailija
242/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yrittäjyys on Suomessa tehty jo niin hankalaksi muutenkin, että jos alkuun ei ole mahdollista saada starttirahoja, aika moni ihan hyväkin idea jää toteuttamatta. Ja "oikeita töitä" taas ei kaikille riitä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
243/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te oikein teette ne yliopistoajat, jos ei töitä löydy? Istutte luennoilla ja odotatte, että maaginen työpaikka aukeaa sinä päivänä, kun todistuksen saatte käteen?

Itse ainakin kävin kaikki mahdolliset rekrytapahtumat (ja niitä oli yliopistolla paljon), yritysvierailut, juttelin yritysluennoitsijoiden kanssa, hain tutkimusapulaiseksi, järjestin opiskelijatapahtumia...

Töissä olin puolipäiväisesti kolmannesta vuodesta alkaen ja täyspäiväisesti heti valmistumisen jälkeen.

Ja tämä ihan lähiaikoina, eli turha kenenkään selittää, että 15 vuotta sitten oli helpompaa työllistyä.

No kyllä oli helpompaa työllistyä 2001 kuin nyt. Itse olen valmistunut 1997 ja silloinkin oli varmaan helpompi työllistyä kuin nyt ja tilanne oli 90-luvun laman jälkeen korjaantumassa vauhdilla.

Luit kai viestistäni, että lähiaikoina. Olen valmistunut 2015 alussa eli vielä aika tuore tapaus. Ihan sama oli työtilanne tuolloin.

Sinulla on ollut vaikutusvaltaisia sukulaisia tai olet ollut erittäin onnekas. 

Ei vaan ahkera ja verkostoitunut kaikessa mahdollisessa.

En pelkästään istunut luennoilla ja kirjoitellut esseitä. Vaan oikeasti olin kaikessa mahdollisessa mukana, minne vaan ehdin.

Eli sinulla on käynyt hyvä tuuri, ei kaikki ahkeroijat pääse töihin.

Tuo on ihmisen vähättelyä. Todellakin jotkut meistä ovat parempia löytämään ja hakemaan töitä.

Oletko hyvännäköinen? Ulkonäölläkin on aika paljon merkitystä työnhaussa vaikka harva haluaa sitä myöntää.

Jepjep, en tiedä yritätkö olla sarkastinen tai hauska vai oletko vaan oikeasti laiska, katkera, pettynyt tms. Ehkä sillä ei ole merkitystä.

Selvästi osuin arkaan paikkaan. 

Luulet osuneesi.

Voit lämmittää mieltäsi sillä, että kyse on ulkonäöstä tai tuurista tai sukulaisista, mutta tosiasia on, että opiskeluaika on yksi elämän parhaita tilaisuuksia verkostoitua. Ne ihmiset, joiden kanssa järjestettiin bileitä, ovat niitä jotka tulevaisuudessa rekrytoivat ihmisiä. Yritysvierailuilla HR-ihmiset ovat paikalla ja syynäävät kävijöitä hyvin tarkkaan. Opiskeluprojektit johtavat start-uppien perustamiseen.

Jos nämä tilaisuudet jättää käyttämättä, voi vaan ihmetellä valmistumisen jälkeen miksi joka oikotien paikkaan hakee monta sataa ihmistä ja miten voisi erottua massasta.

Start-uppeja oikein... voi hyvä luoja. Yhdestäkään ei ole kuultu sen koommin.

Ahaa, eli yritys joka elättää vaikkapa kolme opiskelijakaverusta ei ole minkään arvoinen?

Ja miten luulet, että erilaiset menestyvät firmat on perustettu? Kenties siten, että X tyyppiä yhdessä alkaa tehdä jotain?

Start-upit yleensä elävät aikansa jollain Tekesin yms. rahoilla, kunnes ne loppuvat ja se puuhastelu ja leikkiminen on sitten siinä.

Moni kuolee pois, mutta osa nousee hyvinkin kannattaviksi.

Aika synkkää oikeastaan tuo ajatus, ettei pieniä start-uppeja saisi perustaa. Pitäisikö heti rykäistä kasaan joku Supercell? Joka sivumennen sanoen vuonna 2010 oli kuuden kaveruksen yritys.

Suurin osa on täyttä paskaa ja sen sanominen ei ole synkkyyttä vaan realismia. 

Selvä. Eli ei perusteta mitään uutta tai yritetä mitään uutta, koska saattaa mennä pieleen.

Suomi nousuun, jee :)

Ei siinä niin lukenut. Mutta olet niin lapsellinen ja kokemusta vailla, että tätä on turha jatkaa.

Siinä luki "Suurin osa on täyttä paskaa ja sen sanominen ei ole synkkyyttä vaan realismia."

Vaikka suurin osa opiskelijoiden perustamista yrityksistä olisi "paskaa" tai "puuhastelua" tai "leikkimistä" en mitenkään ymmärrä, miksi sitä pitäisi väheksyä?

Osa jää elättämään perustajansa.

Osa kuolee.

Osa kuolee, mutta tekijät saavat myöhemmin uuden ajatuksen, joka voi kantaa.

Osa tekijöistä jää hyviksi kavereiksi ja auttavat toisiaan myöhemmin eteenpäin.

Joka tapauksessa kaikki ovat oppineet jotain, mitä voivat myöhemmin hyödyntää elämässä.

Uskomatonta, että löytyy ihmisiä, jotka pitävät pienyrityksen perustamista puuhasteluna tai leikkimisenä. Milläköhän Suomen olisi tarkoitus pärjätä? Jatkuvasti irtisanovien pörssiyritysten armollako?

Perustakaa yrityksenne omalla rahalla älkääkä kerjätkö veronmaksajien rahoja.

Ja isoimmat veronmaksajien rahat menevät starp-upeille??

http://yle.fi/uutiset/yritystukiin_lahes_miljardi_euroa__viking_line_ku…

Mitä osaa et viestistäni osannut lukea?

En oikeastaan mitään.

Tai lähinnä en ymmärrä, mitä pahaa on potentiaalisen yrityksenalun tukemisessa? Se on valtiolle sijoitus, ihan kuten jonkun yksilön kouluttaminenkin. Se voi kannattaa tai olla kannattamatta.

Terveiset sinne Laalaamaahan.

Vierailija
244/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Terveiset sinne Laalaamaahan.

Olet kyllä aivan sekaisin

Vierailija
245/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ensikertalaiseksi kaikki jotka eivät ole vastaanottaneet opiskelupaikkaa vuoden 2014 jälkeen. Harvaa se siis koskee.

Vierailija
246/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te oikein teette ne yliopistoajat, jos ei töitä löydy? Istutte luennoilla ja odotatte, että maaginen työpaikka aukeaa sinä päivänä, kun todistuksen saatte käteen?

Itse ainakin kävin kaikki mahdolliset rekrytapahtumat (ja niitä oli yliopistolla paljon), yritysvierailut, juttelin yritysluennoitsijoiden kanssa, hain tutkimusapulaiseksi, järjestin opiskelijatapahtumia...

Töissä olin puolipäiväisesti kolmannesta vuodesta alkaen ja täyspäiväisesti heti valmistumisen jälkeen.

Ja tämä ihan lähiaikoina, eli turha kenenkään selittää, että 15 vuotta sitten oli helpompaa työllistyä.

No kyllä oli helpompaa työllistyä 2001 kuin nyt. Itse olen valmistunut 1997 ja silloinkin oli varmaan helpompi työllistyä kuin nyt ja tilanne oli 90-luvun laman jälkeen korjaantumassa vauhdilla.

Luit kai viestistäni, että lähiaikoina. Olen valmistunut 2015 alussa eli vielä aika tuore tapaus. Ihan sama oli työtilanne tuolloin.

Sinulla on ollut vaikutusvaltaisia sukulaisia tai olet ollut erittäin onnekas. 

Ei vaan ahkera ja verkostoitunut kaikessa mahdollisessa.

En pelkästään istunut luennoilla ja kirjoitellut esseitä. Vaan oikeasti olin kaikessa mahdollisessa mukana, minne vaan ehdin.

Eli sinulla on käynyt hyvä tuuri, ei kaikki ahkeroijat pääse töihin.

Tuo on ihmisen vähättelyä. Todellakin jotkut meistä ovat parempia löytämään ja hakemaan töitä.

Oletko hyvännäköinen? Ulkonäölläkin on aika paljon merkitystä työnhaussa vaikka harva haluaa sitä myöntää.

Jepjep, en tiedä yritätkö olla sarkastinen tai hauska vai oletko vaan oikeasti laiska, katkera, pettynyt tms. Ehkä sillä ei ole merkitystä.

Selvästi osuin arkaan paikkaan. 

Luulet osuneesi.

Voit lämmittää mieltäsi sillä, että kyse on ulkonäöstä tai tuurista tai sukulaisista, mutta tosiasia on, että opiskeluaika on yksi elämän parhaita tilaisuuksia verkostoitua. Ne ihmiset, joiden kanssa järjestettiin bileitä, ovat niitä jotka tulevaisuudessa rekrytoivat ihmisiä. Yritysvierailuilla HR-ihmiset ovat paikalla ja syynäävät kävijöitä hyvin tarkkaan. Opiskeluprojektit johtavat start-uppien perustamiseen.

Jos nämä tilaisuudet jättää käyttämättä, voi vaan ihmetellä valmistumisen jälkeen miksi joka oikotien paikkaan hakee monta sataa ihmistä ja miten voisi erottua massasta.

Start-uppeja oikein... voi hyvä luoja. Yhdestäkään ei ole kuultu sen koommin.

Ahaa, eli yritys joka elättää vaikkapa kolme opiskelijakaverusta ei ole minkään arvoinen?

Ja miten luulet, että erilaiset menestyvät firmat on perustettu? Kenties siten, että X tyyppiä yhdessä alkaa tehdä jotain?

Start-upit yleensä elävät aikansa jollain Tekesin yms. rahoilla, kunnes ne loppuvat ja se puuhastelu ja leikkiminen on sitten siinä.

Moni kuolee pois, mutta osa nousee hyvinkin kannattaviksi.

Aika synkkää oikeastaan tuo ajatus, ettei pieniä start-uppeja saisi perustaa. Pitäisikö heti rykäistä kasaan joku Supercell? Joka sivumennen sanoen vuonna 2010 oli kuuden kaveruksen yritys.

Suurin osa on täyttä paskaa ja sen sanominen ei ole synkkyyttä vaan realismia. 

Selvä. Eli ei perusteta mitään uutta tai yritetä mitään uutta, koska saattaa mennä pieleen.

Suomi nousuun, jee :)

Ei siinä niin lukenut. Mutta olet niin lapsellinen ja kokemusta vailla, että tätä on turha jatkaa.

Siinä luki "Suurin osa on täyttä paskaa ja sen sanominen ei ole synkkyyttä vaan realismia."

Vaikka suurin osa opiskelijoiden perustamista yrityksistä olisi "paskaa" tai "puuhastelua" tai "leikkimistä" en mitenkään ymmärrä, miksi sitä pitäisi väheksyä?

Osa jää elättämään perustajansa.

Osa kuolee.

Osa kuolee, mutta tekijät saavat myöhemmin uuden ajatuksen, joka voi kantaa.

Osa tekijöistä jää hyviksi kavereiksi ja auttavat toisiaan myöhemmin eteenpäin.

Joka tapauksessa kaikki ovat oppineet jotain, mitä voivat myöhemmin hyödyntää elämässä.

Uskomatonta, että löytyy ihmisiä, jotka pitävät pienyrityksen perustamista puuhasteluna tai leikkimisenä. Milläköhän Suomen olisi tarkoitus pärjätä? Jatkuvasti irtisanovien pörssiyritysten armollako?

Perustakaa yrityksenne omalla rahalla älkääkä kerjätkö veronmaksajien rahoja.

Ja isoimmat veronmaksajien rahat menevät starp-upeille??

http://yle.fi/uutiset/yritystukiin_lahes_miljardi_euroa__viking_line_ku…

Mitä osaa et viestistäni osannut lukea?

En oikeastaan mitään.

Tai lähinnä en ymmärrä, mitä pahaa on potentiaalisen yrityksenalun tukemisessa? Se on valtiolle sijoitus, ihan kuten jonkun yksilön kouluttaminenkin. Se voi kannattaa tai olla kannattamatta.

Kuulostaa jonkun kokoomuslaisen tai kepulaisen tavasta käydä veronmaksajan taskuilla ja samalla saarnata vapaiden markkinoiden ja yrittämisen ihanuudesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
247/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minun mielestäni ihmisten pitää lopettaa se koulun penkillä norkoilu ja siirtyä elämässä joskus eteenkin päin. Kukaan ei voi tulevaisuudesta sanoa juuta eikä jaata, joten sen varaan jonkun usean vuoden tutkinnon suorittaminen on yhtä tyhjän kanssa. Ne keillä on jo yksi tutkinto, joillain sankareilla jopa kolme (!), pitäisi jo pikku hiljaa uskoa että se ikuinen koulun penkillä norkoilu ei vain kanna. Aina voi opiskella ja tutkia oma-aloitteisesti, koska tietoa on saatavilla, mutta johonkin on tosiaan hyvä vetää se raja, että kuinka kauan siellä turvallisessa koulumaailmassa piilotellaan. Tiedän että töitä ei ole, mutta se ei ole tässä se pointti.

Vierailija
248/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tässä voisi mielestäni olla joku välimuoto. Eli jos on vaikkapa 5 vuotta vanha tutkinto, eikä ole päivääkään tehnyt tutkintoon liittyvää työtä ja yleinen työllisyysnäkymä olisi oikeasti surkea, voisi työkkärin lausunnolla saada hakea ensikertalaisten joukossa.

Muuten kyllä ehdottomasti ensikertalaisia pitää suosia!

Tämä on mielestäni ihan kehittelemisen arvoinen ajatus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
249/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei semmonen oo ensikertalainen, jolla on jo valmis tutkinto ja yrittää suorittamaan uutta.

Vierailija
250/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni ihmisten pitää lopettaa se koulun penkillä norkoilu ja siirtyä elämässä joskus eteenkin päin. Kukaan ei voi tulevaisuudesta sanoa juuta eikä jaata, joten sen varaan jonkun usean vuoden tutkinnon suorittaminen on yhtä tyhjän kanssa. Ne keillä on jo yksi tutkinto, joillain sankareilla jopa kolme (!), pitäisi jo pikku hiljaa uskoa että se ikuinen koulun penkillä norkoilu ei vain kanna. Aina voi opiskella ja tutkia oma-aloitteisesti, koska tietoa on saatavilla, mutta johonkin on tosiaan hyvä vetää se raja, että kuinka kauan siellä turvallisessa koulumaailmassa piilotellaan. Tiedän että töitä ei ole, mutta se ei ole tässä se pointti.

Samaa mieltä, koska todella monia asioita voi ihan itsekin opiskella. Kielet, tietotekniikka jne.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
251/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te oikein teette ne yliopistoajat, jos ei töitä löydy? Istutte luennoilla ja odotatte, että maaginen työpaikka aukeaa sinä päivänä, kun todistuksen saatte käteen?

Itse ainakin kävin kaikki mahdolliset rekrytapahtumat (ja niitä oli yliopistolla paljon), yritysvierailut, juttelin yritysluennoitsijoiden kanssa, hain tutkimusapulaiseksi, järjestin opiskelijatapahtumia...

Töissä olin puolipäiväisesti kolmannesta vuodesta alkaen ja täyspäiväisesti heti valmistumisen jälkeen.

Ja tämä ihan lähiaikoina, eli turha kenenkään selittää, että 15 vuotta sitten oli helpompaa työllistyä.

No kyllä oli helpompaa työllistyä 2001 kuin nyt. Itse olen valmistunut 1997 ja silloinkin oli varmaan helpompi työllistyä kuin nyt ja tilanne oli 90-luvun laman jälkeen korjaantumassa vauhdilla.

Luit kai viestistäni, että lähiaikoina. Olen valmistunut 2015 alussa eli vielä aika tuore tapaus. Ihan sama oli työtilanne tuolloin.

Sinulla on ollut vaikutusvaltaisia sukulaisia tai olet ollut erittäin onnekas. 

Ei vaan ahkera ja verkostoitunut kaikessa mahdollisessa.

En pelkästään istunut luennoilla ja kirjoitellut esseitä. Vaan oikeasti olin kaikessa mahdollisessa mukana, minne vaan ehdin.

Eli sinulla on käynyt hyvä tuuri, ei kaikki ahkeroijat pääse töihin.

Tuo on ihmisen vähättelyä. Todellakin jotkut meistä ovat parempia löytämään ja hakemaan töitä.

Oletko hyvännäköinen? Ulkonäölläkin on aika paljon merkitystä työnhaussa vaikka harva haluaa sitä myöntää.

Jepjep, en tiedä yritätkö olla sarkastinen tai hauska vai oletko vaan oikeasti laiska, katkera, pettynyt tms. Ehkä sillä ei ole merkitystä.

Selvästi osuin arkaan paikkaan. 

Luulet osuneesi.

Voit lämmittää mieltäsi sillä, että kyse on ulkonäöstä tai tuurista tai sukulaisista, mutta tosiasia on, että opiskeluaika on yksi elämän parhaita tilaisuuksia verkostoitua. Ne ihmiset, joiden kanssa järjestettiin bileitä, ovat niitä jotka tulevaisuudessa rekrytoivat ihmisiä. Yritysvierailuilla HR-ihmiset ovat paikalla ja syynäävät kävijöitä hyvin tarkkaan. Opiskeluprojektit johtavat start-uppien perustamiseen.

Jos nämä tilaisuudet jättää käyttämättä, voi vaan ihmetellä valmistumisen jälkeen miksi joka oikotien paikkaan hakee monta sataa ihmistä ja miten voisi erottua massasta.

Start-uppeja oikein... voi hyvä luoja. Yhdestäkään ei ole kuultu sen koommin.

Ahaa, eli yritys joka elättää vaikkapa kolme opiskelijakaverusta ei ole minkään arvoinen?

Ja miten luulet, että erilaiset menestyvät firmat on perustettu? Kenties siten, että X tyyppiä yhdessä alkaa tehdä jotain?

Start-upit yleensä elävät aikansa jollain Tekesin yms. rahoilla, kunnes ne loppuvat ja se puuhastelu ja leikkiminen on sitten siinä.

Moni kuolee pois, mutta osa nousee hyvinkin kannattaviksi.

Aika synkkää oikeastaan tuo ajatus, ettei pieniä start-uppeja saisi perustaa. Pitäisikö heti rykäistä kasaan joku Supercell? Joka sivumennen sanoen vuonna 2010 oli kuuden kaveruksen yritys.

90% start-upeista karahtaa kiville. Tosi kiva jos tänne on yksi Supercell eksynyt (josta siitäkin valtaosa ulkomaisessa omistuksessa) mutta turha noita on hehkuttaa. Lähes mikään niistä ei menesty eikä muutaman keskinkertainen menestys vaikuta kansantalouteen pätkääkään.

Vierailija
252/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te oikein teette ne yliopistoajat, jos ei töitä löydy? Istutte luennoilla ja odotatte, että maaginen työpaikka aukeaa sinä päivänä, kun todistuksen saatte käteen?

Itse ainakin kävin kaikki mahdolliset rekrytapahtumat (ja niitä oli yliopistolla paljon), yritysvierailut, juttelin yritysluennoitsijoiden kanssa, hain tutkimusapulaiseksi, järjestin opiskelijatapahtumia...

Töissä olin puolipäiväisesti kolmannesta vuodesta alkaen ja täyspäiväisesti heti valmistumisen jälkeen.

Ja tämä ihan lähiaikoina, eli turha kenenkään selittää, että 15 vuotta sitten oli helpompaa työllistyä.

No kyllä oli helpompaa työllistyä 2001 kuin nyt. Itse olen valmistunut 1997 ja silloinkin oli varmaan helpompi työllistyä kuin nyt ja tilanne oli 90-luvun laman jälkeen korjaantumassa vauhdilla.

Luit kai viestistäni, että lähiaikoina. Olen valmistunut 2015 alussa eli vielä aika tuore tapaus. Ihan sama oli työtilanne tuolloin.

Sinulla on ollut vaikutusvaltaisia sukulaisia tai olet ollut erittäin onnekas. 

Ei vaan ahkera ja verkostoitunut kaikessa mahdollisessa.

En pelkästään istunut luennoilla ja kirjoitellut esseitä. Vaan oikeasti olin kaikessa mahdollisessa mukana, minne vaan ehdin.

Eli sinulla on käynyt hyvä tuuri, ei kaikki ahkeroijat pääse töihin.

Tuo on ihmisen vähättelyä. Todellakin jotkut meistä ovat parempia löytämään ja hakemaan töitä.

Oletko hyvännäköinen? Ulkonäölläkin on aika paljon merkitystä työnhaussa vaikka harva haluaa sitä myöntää.

Jepjep, en tiedä yritätkö olla sarkastinen tai hauska vai oletko vaan oikeasti laiska, katkera, pettynyt tms. Ehkä sillä ei ole merkitystä.

Selvästi osuin arkaan paikkaan. 

Luulet osuneesi.

Voit lämmittää mieltäsi sillä, että kyse on ulkonäöstä tai tuurista tai sukulaisista, mutta tosiasia on, että opiskeluaika on yksi elämän parhaita tilaisuuksia verkostoitua. Ne ihmiset, joiden kanssa järjestettiin bileitä, ovat niitä jotka tulevaisuudessa rekrytoivat ihmisiä. Yritysvierailuilla HR-ihmiset ovat paikalla ja syynäävät kävijöitä hyvin tarkkaan. Opiskeluprojektit johtavat start-uppien perustamiseen.

Jos nämä tilaisuudet jättää käyttämättä, voi vaan ihmetellä valmistumisen jälkeen miksi joka oikotien paikkaan hakee monta sataa ihmistä ja miten voisi erottua massasta.

Start-uppeja oikein... voi hyvä luoja. Yhdestäkään ei ole kuultu sen koommin.

Ahaa, eli yritys joka elättää vaikkapa kolme opiskelijakaverusta ei ole minkään arvoinen?

Ja miten luulet, että erilaiset menestyvät firmat on perustettu? Kenties siten, että X tyyppiä yhdessä alkaa tehdä jotain?

Start-upit yleensä elävät aikansa jollain Tekesin yms. rahoilla, kunnes ne loppuvat ja se puuhastelu ja leikkiminen on sitten siinä.

Moni kuolee pois, mutta osa nousee hyvinkin kannattaviksi.

Aika synkkää oikeastaan tuo ajatus, ettei pieniä start-uppeja saisi perustaa. Pitäisikö heti rykäistä kasaan joku Supercell? Joka sivumennen sanoen vuonna 2010 oli kuuden kaveruksen yritys.

90% start-upeista karahtaa kiville. Tosi kiva jos tänne on yksi Supercell eksynyt (josta siitäkin valtaosa ulkomaisessa omistuksessa) mutta turha noita on hehkuttaa. Lähes mikään niistä ei menesty eikä muutaman keskinkertainen menestys vaikuta kansantalouteen pätkääkään.

Nii etää turha yrittää? Tehdäänkö yhteisharakiri? Ne parhaat ideat ostetaan isoihin firmoihin osaksi, tuo yksi menestysmahdollisuus. Ja jos mitään uutta ei yritetä, kuka maksaa kohta sinun työttömyyskorvauksesi? Ei se taida toisiamme palvelemallakaan onnistua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
253/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ehdottaisin että toisen tutkinnon tekevät maksaisivat opintonsa itse niin ehkä halukkaitten määrä laskisi sille tasolle että heidät kaikki voitaisiin valita. Siis lukuvuosimaksu malliin 10000 euroa vuodessa. Luulisi että yksi tutkinto riittäisi työllistymiseen kun se riittää muissakin maissa. 

 Luulisi että yksi tutkinto riittäisi työllistymiseen kun se riittää muissakin maissa.

Mutta Suomi onkin Suomi, Suomi erilainen. Täällä periaatteessa mikäään koulutus ei riitä, koska työnantajat olettavat, että heidän on saatava valmiita ja kaiken osaavia neroja. Muissa maissa asia menee niin, että työnantaja ymmärtää valmistuneen rajoitteet ja että koulu ei ole opettanut sitä, mitä oikeasti vaaditaan työnteossa, joten työpaikka opettaa. Eihän koulu pysty simuloimaan työelämää kunnolla, vaan asiat opitaan oikeasti työssä. Suomessa tätä ei ymmärretä, toisin kuin muualla. Näin ollen uutta kurssia pukkaa, tämä luo myös suojatöitä puolueen jäsenille virastoissa, ja elämä on jatkuvaa kouluttautumista aivan liian monille. 

Vierailija
254/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikös ulkomailla ole niin, että kouluihin ei edes ole mitään pääsykokeita, toisin ku takapajulassa, tarkoitan suomea.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
255/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te oikein teette ne yliopistoajat, jos ei töitä löydy? Istutte luennoilla ja odotatte, että maaginen työpaikka aukeaa sinä päivänä, kun todistuksen saatte käteen?

Itse ainakin kävin kaikki mahdolliset rekrytapahtumat (ja niitä oli yliopistolla paljon), yritysvierailut, juttelin yritysluennoitsijoiden kanssa, hain tutkimusapulaiseksi, järjestin opiskelijatapahtumia...

Töissä olin puolipäiväisesti kolmannesta vuodesta alkaen ja täyspäiväisesti heti valmistumisen jälkeen.

Ja tämä ihan lähiaikoina, eli turha kenenkään selittää, että 15 vuotta sitten oli helpompaa työllistyä.

No kyllä oli helpompaa työllistyä 2001 kuin nyt. Itse olen valmistunut 1997 ja silloinkin oli varmaan helpompi työllistyä kuin nyt ja tilanne oli 90-luvun laman jälkeen korjaantumassa vauhdilla.

Luit kai viestistäni, että lähiaikoina. Olen valmistunut 2015 alussa eli vielä aika tuore tapaus. Ihan sama oli työtilanne tuolloin.

Sinulla on ollut vaikutusvaltaisia sukulaisia tai olet ollut erittäin onnekas. 

Ei vaan ahkera ja verkostoitunut kaikessa mahdollisessa.

En pelkästään istunut luennoilla ja kirjoitellut esseitä. Vaan oikeasti olin kaikessa mahdollisessa mukana, minne vaan ehdin.

Eli sinulla on käynyt hyvä tuuri, ei kaikki ahkeroijat pääse töihin.

Tuo on ihmisen vähättelyä. Todellakin jotkut meistä ovat parempia löytämään ja hakemaan töitä.

Oletko hyvännäköinen? Ulkonäölläkin on aika paljon merkitystä työnhaussa vaikka harva haluaa sitä myöntää.

Jepjep, en tiedä yritätkö olla sarkastinen tai hauska vai oletko vaan oikeasti laiska, katkera, pettynyt tms. Ehkä sillä ei ole merkitystä.

Selvästi osuin arkaan paikkaan. 

Luulet osuneesi.

Voit lämmittää mieltäsi sillä, että kyse on ulkonäöstä tai tuurista tai sukulaisista, mutta tosiasia on, että opiskeluaika on yksi elämän parhaita tilaisuuksia verkostoitua. Ne ihmiset, joiden kanssa järjestettiin bileitä, ovat niitä jotka tulevaisuudessa rekrytoivat ihmisiä. Yritysvierailuilla HR-ihmiset ovat paikalla ja syynäävät kävijöitä hyvin tarkkaan. Opiskeluprojektit johtavat start-uppien perustamiseen.

Jos nämä tilaisuudet jättää käyttämättä, voi vaan ihmetellä valmistumisen jälkeen miksi joka oikotien paikkaan hakee monta sataa ihmistä ja miten voisi erottua massasta.

Start-uppeja oikein... voi hyvä luoja. Yhdestäkään ei ole kuultu sen koommin.

Ahaa, eli yritys joka elättää vaikkapa kolme opiskelijakaverusta ei ole minkään arvoinen?

Ja miten luulet, että erilaiset menestyvät firmat on perustettu? Kenties siten, että X tyyppiä yhdessä alkaa tehdä jotain?

Start-upit yleensä elävät aikansa jollain Tekesin yms. rahoilla, kunnes ne loppuvat ja se puuhastelu ja leikkiminen on sitten siinä.

Moni kuolee pois, mutta osa nousee hyvinkin kannattaviksi.

Aika synkkää oikeastaan tuo ajatus, ettei pieniä start-uppeja saisi perustaa. Pitäisikö heti rykäistä kasaan joku Supercell? Joka sivumennen sanoen vuonna 2010 oli kuuden kaveruksen yritys.

90% start-upeista karahtaa kiville. Tosi kiva jos tänne on yksi Supercell eksynyt (josta siitäkin valtaosa ulkomaisessa omistuksessa) mutta turha noita on hehkuttaa. Lähes mikään niistä ei menesty eikä muutaman keskinkertainen menestys vaikuta kansantalouteen pätkääkään.

Nii etää turha yrittää? Tehdäänkö yhteisharakiri? Ne parhaat ideat ostetaan isoihin firmoihin osaksi, tuo yksi menestysmahdollisuus. Ja jos mitään uutta ei yritetä, kuka maksaa kohta sinun työttömyyskorvauksesi? Ei se taida toisiamme palvelemallakaan onnistua.

Mikset ole perustamassa start uppia vaan jankutat täällä loputtomiin naiivia käsitystäsi maailmasta? Kaikki realismi on sinulle selvästi vierasta. Onko kyse jostain kokoomusnuorten toimistosta tulevasta propagandasta?

Vierailija
256/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mietitään nyt vaikka sitä lääkistä, on henkilö A ja henkilö B. Molemmat ovat 2012 ottaneet paikan kemialta kun lääkikseen ei ovet auenneet. Nyt 2016 Henkilö A on päättänyt varasuunnitelmanaan opiskella kemian kandiksi miettien että tämä mahdollisesti jopa tukee opintoja lääkiksessä (saa biokemiat hyväksiluettua ym.), henkilö B sen sijaan on ottanut satunnaisia kursseja, kuitenkaan pääsemättä edes kandiin asti. 2016 vuoden haussa henkilö B pääsee ensikertalaiskiintiössä hakemaan 70% sisäänpääsypaikoista, A sen sijaan taistelee 30% paikoista. Henkilö B pääsee sisään huonommilla pisteillä kuin mitä A sai pääsykokeesta ja A jää ulkopuolelle. Voiko joku nyt kertoa minulle missä tässä esimerkkitarinassa on oikeus ja kohtuus?

Hkin lääkiksessä ensikertalaisten sisäänpääsyprosentti on 10 % ja ei-ensikertalaisten 12 %. Näin ollen A pääsee itseasiassa ei-ensikertalaisena helpommin sisälle. Kyky kriittisyyteen ei ole haitaksi. Tilastoja (pitää toki vaivautua itse vähän laskeskelemaan):

https://www.helsinki.fi/sites/default/files/atoms/files/hy-ensikertalai…

Vierailija
257/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse useampia akateemisia rekrytoineena väittäisin maistereiden työllistymisen olevan paljon kiinni persoonasta. Tuolla arvosteltiin paljon aktiivista nuorta, joka oli verkostoitunut, tehnyt alan töitä ja ollut mukana kaikenlaisessa toiminnassa opiskeluaikaan. Juuri nuo tyypit nousee työnhaussa yli muiden. Ei töissä(ainakaan niissä tehtävissä joihin itse olen ihmisiä etsinyt) tarvitse niitä ulkoaopiskelijoita jotka eivät suutaan saa auki kun pitäisi puhua tai joilta puuttuu rohkeus soveltaa oppimaansa ja kaivaa tarvittavaa tietoa.  Myös luonne on tärkeä, paljon tärkeämpi kuin se täällä ilkeästi heitetty ulkonäkö. Ei sitä ehdoin tahdoin työyhteisöön halua negatiivista kaikesta valittajaa jonka mielestä mikään ei koskaan onnistu, tarvitaan niitä asioihin tarttuvia tekijöitä, positiivisuus ja huumorintaju eivät ainakaan miinusta työyhteisössä ole.

Vierailija
258/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

En muuten halua kertoa minkä alan tutkinto minulla on. Tuo tieto johtaisi epäilemättä kahdenlaisiin reaktioihin: "Tuotako kuvittelit työllistäväksi alaksi?" ja "Täysin oma vikasi, jos et tuolla koulutuksella työllisty". Tilanteeni on minulle niin herkkä paikka, etten kykene vastaanottamaan tällaisia kommentteja pahoittamatta mieltäni kovasti.

Ap

Ap on ekonomi ja haluaa opiskelemaan oikeustiedettä. Itse olen luultavasti tekemässä samaa virhettä, ehdin ehkä juuri ja juuri vielä välttää sen.

Vierailija
259/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Itse useampia akateemisia rekrytoineena väittäisin maistereiden työllistymisen olevan paljon kiinni persoonasta. Tuolla arvosteltiin paljon aktiivista nuorta, joka oli verkostoitunut, tehnyt alan töitä ja ollut mukana kaikenlaisessa toiminnassa opiskeluaikaan. Juuri nuo tyypit nousee työnhaussa yli muiden. Ei töissä(ainakaan niissä tehtävissä joihin itse olen ihmisiä etsinyt) tarvitse niitä ulkoaopiskelijoita jotka eivät suutaan saa auki kun pitäisi puhua tai joilta puuttuu rohkeus soveltaa oppimaansa ja kaivaa tarvittavaa tietoa.  Myös luonne on tärkeä, paljon tärkeämpi kuin se täällä ilkeästi heitetty ulkonäkö. Ei sitä ehdoin tahdoin työyhteisöön halua negatiivista kaikesta valittajaa jonka mielestä mikään ei koskaan onnistu, tarvitaan niitä asioihin tarttuvia tekijöitä, positiivisuus ja huumorintaju eivät ainakaan miinusta työyhteisössä ole.

Kovinpa tarkkaan sinä olet kandidaatit profiloinut huumorintajua myöten. Meillä ainakin tehdään töitä eikä siihen pätevöidytä aineyhdistyksen touhuissa juoma-approja järjestämällä. Meillä rekrytoinnista vastaa viime kädessä asiansa osaava osaston pomo, hr-tyyppien puheet ja psykologiset testit otetaan varauksella.

Vierailija
260/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos ei yhdellä maisterin tutkinnolla saa töitä, niin ei niitä saa kahdellakaan. Jos ap:lta puuttuu jotain tiettyä osaamista, hänen kannattaisi tehdä täydentäviä opintoja, esim. 20-30  op jotain alaa, joka toisi selvää lisäarvoa tutkintoon. Lisäksi kannattaa harjoittella viestintätaitoja, sosiaalisia taitoja, kehittää tietoteknisiä taitoja, verkostoitua, osallistua työnhakukoulutuksiin (esim. oma ammattiliittoni järjestää tosi hyviä webinaareja), tehdä vapaaehtoistyötä tms. jotta saa työkokemusta jne. Valitettavasti pelkkä tutkinto ei Suomessa tuo onnea, minkä takia toinen maisteritutkinto ei välttämättä auta, jos työkokemus ja muut taidot ei ole ajan tasalla. 

Jos ap haluaa vaihtaa alaa ihan tyystin, kannattaa tutkia mahdollisuus hakea suoraan maisterivaiheeseen tai avoimen väylän kautta (johon voi hakea vaikka olisi jo kk-tutkintokin). Suoraan maisterivaiheeseen voi yleensä hakea, jos on joku aiempi kk-tutkinto plus perus- ja aineopinnot (esim. avoimen kautta tehtynä) siitä oppiaineesta, johon hakee maisterivaiheeseen. Näin säästäisi vähän aikaa, perus- ja aineopinnot saanee avoimen kautta tehtyä parhaimmillaan 1,5 vuodessa, siihen päälle kaksi vuotta maisteria ja ap on uudella alalla. Samalla kuin opiskelee avoimessa, voisi hyvin tehdä kaikenlaisia töitä joita ap nytkin tekee ja hankkia myös sitä oikeanlaista työkokemusta. 

Täysin uusi tutkinto alusta lähtien opiskeltuna on minusta sulaa hulluutta, ja tuntuu siltä että ap ei ymmärrä omaa vastuutaan omasta työllistymisestään, vaan odottelee että joku tulisi tarjoamaan sopivaa työpaikkaa. Vasta kaksi vuotta valmistumisesta ja oman alan töitä kuitenkin jonkin verran pätkissä tehtynä ei minusta ole mikään mahdoton tilanne. En usko että kokonainen uusi tutkinto auttaisi asiassa sen enempää, kyseessä on ennemminkin asenneongelma.