Lue keskustelun säännöt.
Jätin maailman ihanimman miehen eilen sen hullun lapsen takia :(
20.03.2016 |
Rakastan miestä aivan älyttömästi. Mun unelmien mies, jonka sylissä on maailman paras paikka.
Mutta. Sillä on ekaluokkalainen tyttö, joka on niin hirveä, etten jaksa enää. Mieskin kärsi molempien puolesta, joten pakko oli lopettaa suhde.
Tilanne kärjisty niin pahaksi etten voinut olla miehen luona edes silloin, kun se tyttö oli äidillään, koska sain ahdistuskohtauksia jo sen kuvan näkemisestä.
Lynkatkaa vaan, mutta parhaani tein ja pitkään keskin. Ekat kuukaudet tyttö kirjaimellisesti repi mut isänaä vierestä, hakkas isäänsä päähän jos se jutteli kanssani.
Mihinkään ei voitu mennä, kun tyttö sai raivareita, huusi vittusaataanaa ruokakaupoissa, puistoissa, joka paikassa.
Viime kesänä sanoi isälleen kun oltiin uimarannalla, et jos isä rakastat mua niin jätä toi paska tähän (minä) no, isä ei jätyäny ja automatka olikin sit suoraan helvetistä. Joulun vietin yksin vapaaehtoisesti, koska en halunnut nähdä sitä lasta.
Nyt sit tajusin, etten jaksa enää. Miestä on nyt jo niin ikävä, et tuntuu et halkean. Tekis mieli huutaa kurkku suorana.
Tiedän, et mies yritti parhaansa ja kauheeta varmaan kun oma rakas lapsi on tuollainen.
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia että ekaluokkalainen käyttäytyy noin ja puhuu tuolla tavalla. Sen äidin on täytynyt laittaa tuollaisia asioita tytön päähän. Ei ekaluokkalainen voi ymmärtää sanoa että jos rakastat niin jätät tuon. Järkyttävää touhua taas.
Miksi ihmeessä syytät lapsen äitiä, mikset isää?
Vika on kylläkin biologisissa vanhemmissa tässä tapauksessa. Mies on aivan saatanan nössö ja äiti ilmeisesti psykopaatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia että ekaluokkalainen käyttäytyy noin ja puhuu tuolla tavalla. Sen äidin on täytynyt laittaa tuollaisia asioita tytön päähän. Ei ekaluokkalainen voi ymmärtää sanoa että jos rakastat niin jätät tuon. Järkyttävää touhua taas.
Miksi ihmeessä syytät lapsen äitiä, mikset isää?
Vika on kylläkin biologisissa vanhemmissa tässä tapauksessa. Mies on aivan saatanan nössö ja äiti ilmeisesti psykopaatti.
Miten äiti voi olla psykopaatti ja manipuloija, jos toinen lapsista on ihan ok? Luulisi näkyvän toisessakin lapsessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia että ekaluokkalainen käyttäytyy noin ja puhuu tuolla tavalla. Sen äidin on täytynyt laittaa tuollaisia asioita tytön päähän. Ei ekaluokkalainen voi ymmärtää sanoa että jos rakastat niin jätät tuon. Järkyttävää touhua taas.
Miksi ihmeessä syytät lapsen äitiä, mikset isää?
Vika on kylläkin biologisissa vanhemmissa tässä tapauksessa. Mies on aivan saatanan nössö ja äiti ilmeisesti psykopaatti.
Miten äiti voi olla psykopaatti ja manipuloija, jos toinen lapsista on ihan ok? Luulisi näkyvän toisessakin lapsessa.
Vika on tuossa miehessä, joka on ilmeisesti niin neiti, ettei saa tyttärelleen kuria. Varmaan exä jätti kun halusi oikean karvaisen ja miehekkään miehen. Jos ekaluokkalainen tyttö käyttäytyy noin niin se johtuu erotraumasta ja kurin puutteesta. Terapiaan just nyht ennenkuin elämä menee isompana pilalle.
Trine kirjoitti:
Niin ei kusipääksi synny...mutta voi syntyä autistiksi, aspergerin omaavaksi, skitsofreniaa....Lapsellakin voi olla vaikea SYNNYNNÄINEN neurologinen ongelma. Jota pahentaa vain vanhempien hyssyttely ja ongelman kieltäminen. Se nimittäin johtaa ennemmin tai myöhemmin jopa laitoshoitoon, kuten tuossa
lehtiartikkelissa kerrotaan.
Juuri näin. Pahinta mitä mt-ongelmaiselle tai neuropsykiatrisesta ongelmasta kärsivälle lapselle voi tehdä on se, että hänen tilaansa ei hoideta vaan ruveta hyppäämään humppaa hänen ympärillään tai eliminoidaan kaikki tekijät, mitkä saattavat lasta ärsyttää. Se saattaa auttaa pieneksi hetkeksi, mutta lapsen hyvinvoinnin kannalta se on sama asia kun ihosyövän päälle pistäisi laastarin; eipä näy ihosyöpä hetkeen, mutta leviää kyllä ja tappaa myöhemmin.
Uhmakkuushäiriöihin, impulssikontrollihäiriöihin, käytöshäiriöihin, minäkuvan häiriöihin, oman toiminnan säätelyn häiriöihin on puututtava ja lasta on hoidettava. Neuropsykiatrisista ongelmista (asperger/autismi, ADHD jne) kärsivät lapset on myös vietävä riittävän hoidon ja avun piiriin. Näitä lapsia ei paranna tai auta se, että lapsi pidetään vaan niissä olosuhteissa, mitä hän haluaa ja niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa hän haluaa olla. Usein nämä lapset terrorisoivat muitakin kuin vanhemman uusia puolisoita (omia sisariaan, luokkakavereita jne).
Jotkut ihmiset naiivisti ajattelevat, että jos lapsen ongelmat tunnistetaan, tunnustetaan ja hoidetaan niin tämä on vähän sama kuin vihaisi lasta ja suhtautuisi hänen ymmärtämättömästi. Asiahan on päinvastainen. Nämä ihmiset oikeasti haluavat lapsen parasta pidemmällä aikavälillä. Lapsen ongelmia pystyy hetken lakaisemaan maton alle ja hyssyttelemään, mutta kyllä ne sieltä käsiin räjähtävät. Vanhemman uusi kumppani voidaan siivota pois, mutta lapsen ongelmia ei.
Usein lapsen puhkeamassa olevat ongelmat tulevat esiin tai neuropsykiatriset ongelmat havaitaan kriisitilanteissa, kuten eroissa, sairastumisissa, muutoissa jne. Mutta se ei tarkoita, ettäkö nämä kriiist olisivat ongelman aiheuttaneet.
Ero on kriisi, mutta aikuisenkin pitäisi kyetä ymmärtämään että terve vs sairas lapsi reagoivat eri tavalla ja asiaa myös hoidetaan eri tavalla. Ei pidä sekoittaa puuroa ja velliä; on ihan eri asia puhutaanko terveen vai sairaan lapsen reagoimisesta eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia että ekaluokkalainen käyttäytyy noin ja puhuu tuolla tavalla. Sen äidin on täytynyt laittaa tuollaisia asioita tytön päähän. Ei ekaluokkalainen voi ymmärtää sanoa että jos rakastat niin jätät tuon. Järkyttävää touhua taas.
Miksi ihmeessä syytät lapsen äitiä, mikset isää?
Vika on kylläkin biologisissa vanhemmissa tässä tapauksessa. Mies on aivan saatanan nössö ja äiti ilmeisesti psykopaatti.
Täh? No äiti on psykopaatti jos kerran on tietoinen tytön käyttäytymisestä. Eihän kukaan selväpäinen ihminen jätä tekemättä asialle mitään. Sä olet yhtä umpihullu, jos et näe tytön käytöksessä mitään väärää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia että ekaluokkalainen käyttäytyy noin ja puhuu tuolla tavalla. Sen äidin on täytynyt laittaa tuollaisia asioita tytön päähän. Ei ekaluokkalainen voi ymmärtää sanoa että jos rakastat niin jätät tuon. Järkyttävää touhua taas.
Miksi ihmeessä syytät lapsen äitiä, mikset isää?
Vika on kylläkin biologisissa vanhemmissa tässä tapauksessa. Mies on aivan saatanan nössö ja äiti ilmeisesti psykopaatti.
Miten äiti voi olla psykopaatti ja manipuloija, jos toinen lapsista on ihan ok? Luulisi näkyvän toisessakin lapsessa.
Täh? No äiti on psykopaatti jos kerran on tietoinen tytön käyttäytymisestä. Eihän kukaan selväpäinen ihminen jätä tekemättä asialle mitään. Sä olet yhtä umpihullu, jos et näe tytön käytöksessä mitään väärää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia että ekaluokkalainen käyttäytyy noin ja puhuu tuolla tavalla. Sen äidin on täytynyt laittaa tuollaisia asioita tytön päähän. Ei ekaluokkalainen voi ymmärtää sanoa että jos rakastat niin jätät tuon. Järkyttävää touhua taas.
Miksi ihmeessä syytät lapsen äitiä, mikset isää?
Vika on kylläkin biologisissa vanhemmissa tässä tapauksessa. Mies on aivan saatanan nössö ja äiti ilmeisesti psykopaatti.
Miten äiti voi olla psykopaatti ja manipuloija, jos toinen lapsista on ihan ok? Luulisi näkyvän toisessakin lapsessa.
Täh? No äiti on psykopaatti jos kerran on tietoinen tytön käyttäytymisestä. Eihän kukaan selväpäinen ihminen jätä tekemättä asialle mitään. Sä olet yhtä umpihullu, jos et näe tytön käytöksessä mitään väärää.
Voisko olla että tyttö käyttäytyy ihan normaalisti äitinsä luona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tota, mä kerran seurustelin miehen kanssa jolla oli oikeasti hirviömäinen lapsi. Mua nakottiin vaikka millaisilla tavaroilla, lyötiin, potkittiin, syljettiin päälle, kiroiltiin jne. Viimeinen pisara oli, että miehen lapsi alkoi lyömään mun lastani. Sen jälkeen en enää suostunut näkemään miestä jos sen lapsi oli kotona.
Sanomattakin selvää että suhde kariutui.
Ja mitö sö teit? Sanoitko sille lapselle mitään? Itse olisin nostanut kurkusta seinälle (olen nainen) ja huutanut todella pelottavasti että lopettaa tuon. Ei tollaisille psykopaattilapsille saa antaa periksi.
Onkohan kyseessä isäni ja pikkusiskoni :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos se mies on tuollaisen kasvattanut, niin vaikea kuvitella maailman ihanimmaksi pidemmän päälle?
Eiköhän sillä äidillä ole ollut isompi rooli tässä tapauksessa. Niin moni ex-vaimo on omalla katkeruudellaan ja paskan jauhannalla saanut aikaan kieroituneen lapsen.
Tai miten olisi se avioero. Lapsilla kun se ei ole niin ihanaa kun iskä pääsee vihdoin paneskelemaan opiskelijatyttöjä baarista ja äiti raahaa kämppään jonkun ihanan Repen! Jee! Voitteko kuvitella kuinka paljon pienen lapsen maailma muuttuu. Vanhemmat ovat hänen maailmansa ja yhtäkkiä kaikki hajoaa käsiin. "Mutta kultapieni, kun isi ja minä ei enää rakasteta toisiamme emmekä ole enää yhdessä onnellisia". Ja tämä on syynä siihen, että koko maailma romahtaa. Olisi syytä harkita lastentekoa tarkasti ja tehdä työtä sen suhteen eteen. Lapset ansaitsevat ehjän ydinperheen, niin pitkälle kun se on inhimillisesti mahdollista.
Joku katkera mamma taas vauhdissa? Kyllä niille lapsille on mahdollista luoda ihan terve kasvuympäristö vaikka vanhemmat eroaisivatkin. Mutta tiedän monta tapausta (pari jopa omassa suvussa), jossa läpeensä katkeroitunut äiti puhuu ihan täyttä paskaa lapselleen. Sanotaan, että isä ei halua nähdä lasta, kun oikeasti äiti ei vain päästä lasta isälleen. Ja todennäköisesti lapsi uskoo tämän kaiken kirkkain silmin. Sitten kun asioiden oikea laita paljastuu, niin saattaa muuttua ääni kellossa lapsillakin.
Ei ole helppoa olla äitipuoli. Mutta ei tuo lapsen käytös ihan normaalia ole. Ero on aina lapselle raskas kokemus mutta jos vanhempien suhde on ollut riitaisa ja toisella vanhemmalla on mt- tai muita ongelmia, se voi pidemmän päälle olla lapselle helpotus. Itse ole äitipuoli ja hypännyt lapsen elämään hyvinkin nopeasti eron jälkeen. Tosin tunsin lapsen jo etukäteen ja meillä oli hyvä suhde jo ennestään. Aluksi lapsi oli innoissaan, sain lahjoja ja hän yritti lahjoa isäänsä että olisi saannut nukkua vieressäni (kyseessä 4 vuotias). Mutta tuli niitäkin aikoja että sain kuulla miten hän vihaa minua ja haluaa tappaa. Ja aina kun lapsi tuli äidiltään hän haukkui minut ensimmäiseksi koska äiti oli provosoinut lasta. Mutta yhdessä ollaan miehen kanssa edelleen. Naimisissa ja yhteinen lapsi (josta miehen lapsi on innoissaan). Aina ei ole helppoa mutta itse olen tähän ryhtynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikein teit. Tuskin lapsessa mitään vikaa on. Jos puhuit noin rumasti lapsesta miehen kuullen, ihmettelen, ettei mies jättänyt sinua.
Mies oli lapsen isä ennen sinua. Hänen maailmansa on hajotettu ja nyt hänen pakotettiin viettämään aikaa vieraan ihmisen kanssa, kun hän olisi vain halunnut aikaa oman isänsä kanssa elämän myllerryksessä. Aikaa ja rakkautta ja todistelua siitä, ettei isä hylkää häntä. Avioero on valtava trauma lapselle. Sitten siihen vielä ängetään vieras ihminen mukaan, josta lapsi ei edes välttämättä pidä. Lapsi reagoi ihan luonnollisesti.
Koe itse kauhukakara, hiukan ymmärtäisit. Periaatteessa asia on näin että jos ei yhdessä pystytä hakemaan apua, ei mieskään kovin ihana ole. Lapsen maailma ei hajoa silti vaikka on erolapsi, he tarvitsevat läsnäoloa enemmän kuin korostamista kuinka tärkeitä he ovat.
Trine kirjoitti:
Vaikka tämä olisi provo, tilanne on täysin mahdollinen ja ihan varmasti ikävää todellisuutta monelle. Moni huutaa, että "ei ole lapsen vika..." KYLLÄ se voi olla. Lapsellakin voi olla mt-ongelmia, persoonallisuuhäiriö JO noin nuorena. Vai kuvitteletteko te, että kaikki lapset ovat ihan herranenkeleitä, kunnes täyttävät 18 ja pam sitten vasta ongelmat alkavat??
Aloittajalla tai vastaavassa tilanteessa oleville: Se teidän miehenne ei ole ihana. Lapsen käytökselle ja
ongelmille on tehtävä pikaisesti jotain. Tuollainen käytös ei kohdistu yksinomaan sinuun, ongelmia tulee
koulussa, harrastuksissa ihan joka paikassa, hoito/terapia tulee olemaan edessä väistämättä. Isä on joko
sokea ja typerä, kun ei tee asialle mitään.
Samaa mieltä. Ihmiset ovat perimänsä ja ympäristönsä tuotoksia. Etenkin jos tämän raivolapsen sisko on normaali ja kiltti, kertoo se että tällä lapsella ITSELLÄÄN on puhjenneita mt-ongelmia, sillä kummatkin ovat kasvaneet käytännössä samanlaisessa ympäristössä. Olen pahoillani etenkin lapsen vanhempien ja sisarusten puolesta, sillä tuon raivolapsen käytös vaikuttaa narsistiselta persoonallisuushäiriöltä alkuvaiheessaan. Vanhemmat ovat omalta osaltaan tukeneet tämän häiriön puhkeamista ja pahenemista, kun eivät ole laittaneet lapselle selkeitä rajoja jo heti alkuunsa. Kuulostaa siltä, että äiti ei väsymykseltään jaksa tehdä asialle mitään ja isä ei syyllisyydentunnossaan viitsi tehdä asialle mitään. Nyt heti koko perhe psykiatrin juttusille ja sitä kautta toivottavasti perheterapiaan, jossa vanhemmille opetetaan miten tuon lapsen kanssa tulee jatkossa toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti tälläisillä "kauhukakaroilla" on todellisuudessa dissosiatiivisiä oirehdintaa,ja vanhemmat sosiopaatteja.
Todetaan kymmenen vuoden päästä,kun kauhukakara eläkkeellä ja vanhemmat ryypänneen itsensä hengiltä.
En usko,että psykopatia lapsilla olisi kovin yleistä.
Toisinpäin on useimmiten.
Onpas kiva kun kommentoitu ja vertaistukeakin löytynyt.
Oon eilisen illan yrittänyt miettiä oisko ollut vielä joku kokeilematon ratkaisu, ette olisi tarvinnut erota. Ei taida olla.
En tiedä millainen lapsi on äidillään, mutta viime vuonna oltuaan vielä esikoulussa, niin haasteita oli jonkin verran. Koulussa tyttö pärjää suht hyvin. On ilmeisen fiksu. Toki tiedän, että terapiaa se lapsi tarvitsee ja on vaan ajan kysymys milloin oireilu alkaa koulussakin.
Nyt vaan oon niin vihaa ja katkeruutta täynnä sitä lasta kohtaan ja mieleen nousee vaan lisää niitä kamalia tempauksia. Mun tavaroiden piilottamista, isänsä tavaroiden piilotusta (mm. auton avaimia etsittiin kerran kiireessä vaikka kuinka kauan ja toinen vaan hihittelee vieressä, kunnes vaivautuu palauttamaan. Ihan jokapäiväistä piilotella milloin mitäkin)
Ne lukemattomat automatkat, jolloin potki etupenkkejä, huusi kurkku suorana ja läimi isäänsä, joka oli kuskina. Hakkas isäänsä munille, huudatti tv.tä joka kerta, kun puhuttiin puhelimessa (tai isänsä puhui jonkun kanssa) ym. Se arki vaan sen kanssa oli tuota.
Mun tiedossa ei ole mitään traumaattista lapsuutta, ihan tavallisia molemmat vanhemmat. Äitiä en siis tosin tunne. Sisarensa on ihan täyspäinen (13 v), ainakin toistaiseksi :(
Voihan sillä lapsella olla jotain hoidettavissa olevaa häiriötä, mutta se ajoittain lässytys ja manipulointi tekee siitä kyllä karmaisevan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Monesti tälläisillä "kauhukakaroilla" on todellisuudessa dissosiatiivisiä oirehdintaa,ja vanhemmat sosiopaatteja.
Todetaan kymmenen vuoden päästä,kun kauhukakara eläkkeellä ja vanhemmat ryypänneen itsensä hengiltä.
En usko,että psykopatia lapsilla olisi kovin yleistä.
Toisinpäin on useimmiten.
Häiriintyneillä vanhemmilla on ihan tavallista kohdella eri tavalla eri lapsia.
Syntipukki ja kultainen lapsi.
Vanhemmat ap tilanteessakin on niitä hulluja, lapsi on peili ympäristöstään.
Vierailija kirjoitti:
Onpas kiva kun kommentoitu ja vertaistukeakin löytynyt.
Oon eilisen illan yrittänyt miettiä oisko ollut vielä joku kokeilematon ratkaisu, ette olisi tarvinnut erota. Ei taida olla.
En tiedä millainen lapsi on äidillään, mutta viime vuonna oltuaan vielä esikoulussa, niin haasteita oli jonkin verran. Koulussa tyttö pärjää suht hyvin. On ilmeisen fiksu. Toki tiedän, että terapiaa se lapsi tarvitsee ja on vaan ajan kysymys milloin oireilu alkaa koulussakin.
Nyt vaan oon niin vihaa ja katkeruutta täynnä sitä lasta kohtaan ja mieleen nousee vaan lisää niitä kamalia tempauksia. Mun tavaroiden piilottamista, isänsä tavaroiden piilotusta (mm. auton avaimia etsittiin kerran kiireessä vaikka kuinka kauan ja toinen vaan hihittelee vieressä, kunnes vaivautuu palauttamaan. Ihan jokapäiväistä piilotella milloin mitäkin)
Ne lukemattomat automatkat, jolloin potki etupenkkejä, huusi kurkku suorana ja läimi isäänsä, joka oli kuskina. Hakkas isäänsä munille, huudatti tv.tä joka kerta, kun puhuttiin puhelimessa (tai isänsä puhui jonkun kanssa) ym. Se arki vaan sen kanssa oli tuota.
Mun tiedossa ei ole mitään traumaattista lapsuutta, ihan tavallisia molemmat vanhemmat. Äitiä en siis tosin tunne. Sisarensa on ihan täyspäinen (13 v), ainakin toistaiseksi :(
Voihan sillä lapsella olla jotain hoidettavissa olevaa häiriötä, mutta se ajoittain lässytys ja manipulointi tekee siitä kyllä karmaisevan.
Ap
Itse ongelmaisista oloista tulleena voin sanoa et miehelläkin viiraa päässä vaikka sä näät sen ihanana jostain syystä. Kukaan tervepäinen ihminen ei hyväksy tuollaista käytöstä itseään kohtaan keneltäkään - edes omalta lapselta. Eikä tämä ole mitään piilovittuilua, mutta oletko sinä itse kunnossa myös kun tommosessa karusellissa oot mukana.
Voin kertoa mun lapsuudesta, koska olin itse se ns. normaali lapsi ja pikkusiskoni väkivaltainen riehuja.
Meitä molempia oli hakattu taaperosta asti, äiti epävakaa ja isä narsisti, diagnoosit molemmilla vanhemmilla. Isä on parempi esittämään normaalia.
Siskoani myös käytettiin seksuaalisesti hyväksi pahoinpitelyiden lisäksi.
Itse käännyin sisäänpäin, kävin kouluni hyvin, kestin hakkaukset ja henkisen pahoinpitelyn. Siskoni näytti kaiken ulospäin, riehui, yritti mm. tappaa äitipuolemme vanhempien eron jälkeen, isä kannusti myös mielisairasta äitipuolta meidän hakkaamiseen.
Kukaan ei auttanut, tai uskonut meitä. Sukulaiset leimasivat siskoni hulluksi lapseksi.
Näen ap tarinan "hieman" eri tavalla kuin te, jotka olette syyllistäneet sitä tyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa mun lapsuudesta, koska olin itse se ns. normaali lapsi ja pikkusiskoni väkivaltainen riehuja.
Meitä molempia oli hakattu taaperosta asti, äiti epävakaa ja isä narsisti, diagnoosit molemmilla vanhemmilla. Isä on parempi esittämään normaalia.
Siskoani myös käytettiin seksuaalisesti hyväksi pahoinpitelyiden lisäksi.
Itse käännyin sisäänpäin, kävin kouluni hyvin, kestin hakkaukset ja henkisen pahoinpitelyn. Siskoni näytti kaiken ulospäin, riehui, yritti mm. tappaa äitipuolemme vanhempien eron jälkeen, isä kannusti myös mielisairasta äitipuolta meidän hakkaamiseen.
Kukaan ei auttanut, tai uskonut meitä. Sukulaiset leimasivat siskoni hulluksi lapseksi.
Näen ap tarinan "hieman" eri tavalla kuin te, jotka olette syyllistäneet sitä tyttöä.
Niin, ja siis tiedän, että myös irl se on helppoa leimata se lapsi, se lapsi on aina se hullu, viallinen, sika.
Kunnes käy eerikat, silloin mieli muuttuu ja sikalapsen todellisuus nähdään, meilläkin oli "eerikat" lähellä usein isän kanssa.
Osaan samaistua aloittajan tilanteeseen.
Olen itse vähän samanlaisessa elämäntilanteessa, tosin meillä tämä piti ratkaista niin, että isä ja lapsi saavat pitää yhteiset viikonloppunsa yhdessä, enää en edes yritä mennä siihen mukaan.
Mutta se lapsen käytös oli erittäin omistavaa! Pitäköön isänsä nyt sitten kokonaan. Pahinta oli ne hetket, kun lapsi heittäytyy esittämään herttaista. Tuo tahmaisin kätösin tehdyn voileivän ja tietysti minä otan sen vastaan ja syön vaikka olen ihan varma että sinne on väliin vähintään syljetty.
Tai kuten tässä ihan vasta, toivotti hyvää yötä isänsä välityksellä puhelimessa.
Todellinen käytös on sitten sellaista, että esim. pöytään oli tuotu keksikulho ja lapsi otti sen ja söi kaikki. Oikein näki, että silläkin teki pahaa, mutta kahmi silti kaikki keksit napaansa.
Ei pitäisi haukkua näin, mutta kun lapsi on jo ihan yläkouluikäinen niin siinä vaiheessa kun aamulla heräsin perhepedistä tuumasin että antaapa olla.
Siinä perhedynamiikassa on jotain todella pahasti kierossa. Tai siinä lapsessa. En tiedä missä, mutta siitäkin huolimatta että teoriassa hän on lapsipuoleni en halua olla hänen kanssaan tekemisissä yhtään pakollista enempää. Tai käsitellä häntä omien lasteni kanssa jotenkin tasapuolisesti.
Kun olemme tekemisissä vain pakollisen, osaan olla aikuinen ja esittää lempeää ja ymmärtäväistä.