Jätin maailman ihanimman miehen eilen sen hullun lapsen takia :(
Rakastan miestä aivan älyttömästi. Mun unelmien mies, jonka sylissä on maailman paras paikka.
Mutta. Sillä on ekaluokkalainen tyttö, joka on niin hirveä, etten jaksa enää. Mieskin kärsi molempien puolesta, joten pakko oli lopettaa suhde.
Tilanne kärjisty niin pahaksi etten voinut olla miehen luona edes silloin, kun se tyttö oli äidillään, koska sain ahdistuskohtauksia jo sen kuvan näkemisestä.
Lynkatkaa vaan, mutta parhaani tein ja pitkään keskin. Ekat kuukaudet tyttö kirjaimellisesti repi mut isänaä vierestä, hakkas isäänsä päähän jos se jutteli kanssani.
Mihinkään ei voitu mennä, kun tyttö sai raivareita, huusi vittusaataanaa ruokakaupoissa, puistoissa, joka paikassa.
Viime kesänä sanoi isälleen kun oltiin uimarannalla, et jos isä rakastat mua niin jätä toi paska tähän (minä) no, isä ei jätyäny ja automatka olikin sit suoraan helvetistä. Joulun vietin yksin vapaaehtoisesti, koska en halunnut nähdä sitä lasta.
Nyt sit tajusin, etten jaksa enää. Miestä on nyt jo niin ikävä, et tuntuu et halkean. Tekis mieli huutaa kurkku suorana.
Tiedän, et mies yritti parhaansa ja kauheeta varmaan kun oma rakas lapsi on tuollainen.
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on terapian tarpeessa, hänellä ei ole kaikki kunnossa. Ei auta yhtään. jos sinä pakenet. Ettekö aikuiset ihmiset ymmärrä tällaista?!
Kuka hylkää? Ensin isä hoitaa tilanteen rauhalliseksi eli lapsi terapiaan. Sitten vasta yritetään uudelleen uusia ihmissuhteita. Vikahan ei ollut ap:ssä vaan siinä, että henkisesti epätasapainossa oleva lapsi pääsi terrorisoimaan aikuisten ihmissuhteita, joko ihan omasta tahdostaan tai mahdollisesti jopa biologisen äitinsä pyynnöstä.
Jos mies ei saa lapselle rajoja aikaan niin sama kohtalo seuraavalla yritykselläkin.
Kummastelen kyllä, ettei lapsi ole jo terapiassa. Johan tuossa on sen isonsiskonkin mielenterveys vaarassa. Käyttäytyykö koulussa/eskarissa samalla tavalla? Onko muualla ongelmia esim. hoidossa, isovanhemmilla? Onko vain äitipuolta kohtaan tuollainen vai saako ihan isänkin kanssa samanlaisia raivareita?
Ongelmaa olisi kannattanut ratkoa perheneuvolassa ihan heti, kun alkoi tuntua, että homma karkaa lapasesta.
Miksi ihmeessä ette muuten tee niin, että isä ja raivopää viettävät aikaa keskenään ja sinä ja isosisko vietätte aikaa keskenänne? Pakkoko sitä on liikkua perheenä kaikkialla? Välillä isä ja tytöt, välillä sinä isosiskon kanssa ja käyttäydytte niin kuin sinun seurasi olisi palkkio eikä inhottava paha asia. Esim. voitte sopia, että lähdette yhdessä lauantaina uimaan, mutta kun raivopää taas riehuu sinulle, niin kerrotaan, että uimaan lähteekin vain sinä ja isosisko, raivopää jää isän kanssa kaksin pihalle potkimaan palloa. Sama juttu kaikessa toiminnassa. Jos saa raivarin, lähtee isän kanssa kotiin ja sinä ja isosisko jatkatte huvittelua tai mitä nyt olittekaan tekemässä. En käyttäisi mitään jäähysysteemejä vaan nimenomaan sen kivan menetys olisi seuraus huonosta käytöksestä. Tällä tavalla isosiskon ei tarvitsisi kärsiä raivopäästä eikä sinun vaan se homma jäisi isälle, jonka tehtävä muutenkin on sitä lasta kasvattaa.
Ja sanonpa tähän vielä, että yksikään äiti ei pysty tekemään yhdestä lapsesta raivopäätä ja toisesta suloista kullanmurua haukkumalla isää ja yllyttämällä ilkeyksiin. Kyllä se on molempien vanhempien tekemisten tai tekemättä jättämisten summa.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas vanhempana hylkäisin tuollaisen Damien-lapsen. Tuollainen käytös ei ole normaalia, eikä kenenkään vanhemman tarvitse sellaista kestää. Vähintään terapiaan pitäisi viedä, ellei ole jo myöhäistä.
Ei ole normaalia. Ei myöskään ole normaalia erota lasten ollessa pieniä. Lapsi oireilee avioeron vuoksi, mutta sehän on näillä oman onnensa metsästäjillä ja uuseperhevirityksillä täysin mahdoton ajatus...
Jos ap:n kuvaus on aivan rehellinen, niin ko lapsi on niin pahasti häiriintynyt että varmaan vanhemmillaan ei ole hirveästi mahdollisuuksia uusiin ihmissuhteisiin vaan energiat on keskitettävä lapsen paranemiseen. Kauhea juttu. Mutta siis lapsen äidin, isän tai molempien on oltava kyllä jotenkin vinksallaan jos lapsesta on tullut tuollainen...voiko ihana mies olla tehnyt lapsestaan tuollaisen tai tehdä lapsen hullun naisen kanssa?
Anteeksi vaan kaikki aloittajalle tosissaan kommentoivat, mutta haistan tässä erittäin voimakkaasti provon. Aloittajan asenne on jotenkin ihan ihmeellinen, itkenyt muka kuin pikkutyttö itse vähän väliä, toiminut muka ihan mallikkaasti luomalla oppikirjamaisesti suhdetta... Suuri osa vieraan lapsen lähelle joutuvista naisista on epävarma itsestään, eikä välttämättä osaa luoda niitä suhteita lapseen, uskoisin tämän provoajan nyt heijastelevan jotain tämänkaltaisia tuntemuksiaan muka mahdottomaan hirviökakaraan.
Siinä vaiheessa viimeistään tajusin provoksi, kun ap oli tosiaan luonut lapseen suhdetta taidokkaasti, suurin osa lapsista käyttäytyy sen hetken edes mukavasti - testaten sitten taas hetken päästä tulokasta aimo otteella. Siihen ei ole pakko sopeutua, ap, mutta sinuna en tekisi tällaisia säälittäviä tuenhakuprovoja palstalle turhaan mustamaalaten lapsia ja kiillottaen itseäsi ja omaa kilpeäsi.
Ja totta kai tarinan bio-äiti oli huono äiti, totta kai :D
Niin ja tuokin huutaa provoa, että nyt ap on niin traumatisoitunut tämän lapsen käytöksestä, että hajoilee keskenään ja mieskin jo itkee :D, ja narsistiselta kuulostaa sekin ap:n puheessa, että totta kai tarinaan on tuotettu ns. golden child, ihana isosisko, jonka vuoksi ap suree ja on valmis vuodattamaan pari kyyneltä. Ja jonka tarkoitus on osoittaa, ettei aloittajalla lasten kanssa mitään ongelmia ole.
Lisäksi vaikuttaa sille, että ap on tehtaillut muutaman sopivasti komppaavan kommentin omasta kynästään.
Eikä sitäkään ole selitetty, miten ihanalla miehellä on lapsi, jolla on tuollaiset ongelmat ja tuo oli ehkä vähään aikaan lapsellisinta lukemaani, että en voi enää olla miehen luona, koska lapsen kuvan näkeminen saa minut hyperventiloimaan. Hieno tekosyy.
Ja toi "huusi vittusaatanaa jokapaikassa", apua miten huvittava yritys aloittajalta koittaa nyt vääntää eronsa syytä miehen lapsen hulluudeksi. Jos lapsi olisi oikeasti hullu ja aloittaja fiksu hän neuvottelisi miehen kanssa lapsen hoitoon laittamisesta ja avun hakemisesta. Mutta lapsi, jota tuskin onkaan ei ole oikeasti hullu eikä aloittaja älykäs, vaan joku yksinkertainen tyyppi, joka veti teitä kuin pässiä narussa vähän kreisillä tarinallaan.
Ihmettelen näitä provon huutelijoita, sillä on samantekevää onko provo vai ei, sillä nyt ollaan keskustelupalstalla, niin tämä on hyvä keskustelunaihe.
Monissa uusperheissä nainen jätetään ulkopuolelle ja ummistetaan silmät lapsen manipulointiselle käytökselle, jopa vanhemmat hyväksyvät sen ja puolustelevat lapsen käytöstä eroahdistuksella yms. Ja kun lapsi on saanut tahtonsa, hän siirtyy käyttämään opittua mallia ystäväpiiriinsä, kouluun jne. josta on karmaisevia esimerkkiä julkisuudessa lapsen vallankäytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Miten olen onnistunut elämään 52 vuotta kuulematta pikkulapsen huutavan "vittusaatanaa"?
Omia on neljä ja tähän kun lisää ystäväperheiden lapset, koulukaverit, päiväkotiympyrät, harrastuspiirit ja vieläpä täysin ulkopuoliset kohtaamiset, niin eikös ole outoa?
Kun täällä aaveellä joka toinen lapsi huutelee tuollaisia?
Sama täällä. Olen 54-vuotias ja asun pääkaupunkiseudulla, mutta en koskaan ole kuullut yhdenkään lapsen käyttävän tuollaista kieltä.
Outoa?
Mun vanhemmat eros kun olin 7v D:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olen onnistunut elämään 52 vuotta kuulematta pikkulapsen huutavan "vittusaatanaa"?
Omia on neljä ja tähän kun lisää ystäväperheiden lapset, koulukaverit, päiväkotiympyrät, harrastuspiirit ja vieläpä täysin ulkopuoliset kohtaamiset, niin eikös ole outoa?
Kun täällä aaveellä joka toinen lapsi huutelee tuollaisia?
Täällä käy paljon wt-porukkaa, juoppoja/markkoja, mielenvikaisia jne.
Tottahan se on, että kotoa lapset oppivat kielenkäyttönsä. En ole myöskään kuullut kenenkään aikuisen huutavan vittusaatanaa, paitsi jonkun juopon kadulla.
Ööööh...miksei tilanteelle tehty mitään? Miten lasta valmisteltiin sinun tapaamiseen? Kerrottiin jo useita päiviä,ehkä viikkoja ennen että Isi on tavannut mukavan ja kivan tytön josta pitää kovasti,tehtäisiin joku PV jotain yhdessä,"Minna" haluaisi kovasti tavata sinut? Vai pamahtiko "Minna" lähes kylmiltä paikalle ihmettelemään kiukkuavaa lasta? Oliko yhteiset tapaamiset ensin lyhyitä,joiden jälkeen isällä oli myös jakamatonta huomiota tyttönsä kanssa? Kaikki nämä on hyvin tärkeitä!!! Myöskin se että uusi naisystävä itse huomioi lasta eikä nyhvää vain miehen kainalossa. Toisaalta en osaa kuvitella että oma ekaluokkalaiseni puhuisi tuollaista kieltä,siihen olisi heti puututtava tiukasti ja järjestettävä omaa aikaa,edetä rauhassa. Ehkä jopa jotain hauskaa tekemistä vain uudelle naiselle ja tytölle. Asiat voi hoitaa niin monella tavalla.............
Ööööh...miksei tilanteelle tehty mitään? Miten lasta valmisteltiin sinun tapaamiseen? Kerrottiin jo useita päiviä,ehkä viikkoja ennen että Isi on tavannut mukavan ja kivan tytön josta pitää kovasti,tehtäisiin joku PV jotain yhdessä,"Minna" haluaisi kovasti tavata sinut? Vai pamahtiko "Minna" lähes kylmiltä paikalle ihmettelemään kiukkuavaa lasta? Oliko yhteiset tapaamiset ensin lyhyitä,joiden jälkeen isällä oli myös jakamatonta huomiota tyttönsä kanssa? Kaikki nämä on hyvin tärkeitä!!! Myöskin se että uusi naisystävä itse huomioi lasta eikä nyhvää vain miehen kainalossa. Toisaalta en osaa kuvitella että oma ekaluokkalaiseni puhuisi tuollaista kieltä,siihen olisi heti puututtava tiukasti ja järjestettävä omaa aikaa,edetä rauhassa. Ehkä jopa jotain hauskaa tekemistä vain uudelle naiselle ja tytölle. Asiat voi hoitaa niin monella tavalla.............
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas vanhempana hylkäisin tuollaisen Damien-lapsen. Tuollainen käytös ei ole normaalia, eikä kenenkään vanhemman tarvitse sellaista kestää. Vähintään terapiaan pitäisi viedä, ellei ole jo myöhäistä.
Haloo. Hylkäisit oman lapsesi? Sinun tekojen seurauksia hän oirehtii? Vastenmielistä
Minäkin hylkäisin. Ei tuo ole lapsi, se on hirviö.
Lapsi ei ole koskaan syyllinen. Aikuiset voi katsoa peiliin jos nimittelee lasta hirviöksi.
Kyllä vaan jotkut syntyy kusipäinä
Vierailija kirjoitti:
Oikein teit. Tuskin lapsessa mitään vikaa on. Jos puhuit noin rumasti lapsesta miehen kuullen, ihmettelen, ettei mies jättänyt sinua.
Mies oli lapsen isä ennen sinua. Hänen maailmansa on hajotettu ja nyt hänen pakotettiin viettämään aikaa vieraan ihmisen kanssa, kun hän olisi vain halunnut aikaa oman isänsä kanssa elämän myllerryksessä. Aikaa ja rakkautta ja todistelua siitä, ettei isä hylkää häntä. Avioero on valtava trauma lapselle. Sitten siihen vielä ängetään vieras ihminen mukaan, josta lapsi ei edes välttämättä pidä. Lapsi reagoi ihan luonnollisesti.
Voi huoh, mikä vitun avioero missä?
Ja eipä kannata sekaantua noihin lisääntyneisiin miehiin, toisen naisen kakarat ovat pelkkä riesa ihan pelkällä olemassaolollaan. En tajua kuka haluaa sopeutua vieraaseen ipanaan vapaaehtoisesti.
Tota, mä kerran seurustelin miehen kanssa jolla oli oikeasti hirviömäinen lapsi. Mua nakottiin vaikka millaisilla tavaroilla, lyötiin, potkittiin, syljettiin päälle, kiroiltiin jne. Viimeinen pisara oli, että miehen lapsi alkoi lyömään mun lastani. Sen jälkeen en enää suostunut näkemään miestä jos sen lapsi oli kotona.
Sanomattakin selvää että suhde kariutui.
Tiedän yhden suhteen kanssa, jossa nuori tyttö on sabotoinut suhteen. Valehdellut isälleen tästä naisystävästä, miten hän muka lasta kohtelee pahoin. Nainen jätti isän ja lapsen keskenään ja toivotti rattoisat jatkot keskenään.
Nainen oli erittäin lapsirakas, mutta tyttö halusi omistaa isänsä ja manipuloi kaikki mahdolliset. Mitähän tästä tytöstä kasvaa?
Tytön ilkeydellä mies oli jopa lyönyt naista, koska uskoi enemmän tytärtään.
Lapsi ei ole koskaan syyllinen. Aikuiset voi katsoa peiliin jos nimittelee lasta hirviöksi.