Jätin maailman ihanimman miehen eilen sen hullun lapsen takia :(

Siskolla oli tai siis on edelleen samanlainen tytärpuoli. Heidän yhtälössä ongelma oli siinä että sisko tuli yllättäen raskaaksi, pillerit käytössä eikä halunnut tehdä aborttia.

Mies kannatti ajatusta, mutta hänen mielestä lapsi pitää syntyä avioliitossa, joten menivät pikaisesti naimisiin, vieraita alle 10 ja oli yllätyshäät.

Sen päivän jälkeen tytöstä tuli tyranni. Kun tulivat meille, alkoi tahalleen riehumaan. Olen lastentarhanopettaja ja minä laitoin tytölle muutaman kerran stopin käytökseen ja sai korjata jälkensä. Isää huuteli apuun ja kielsin isää puuttumasta asiaan. Ja kerroin lapsella on oikeasti jotain ongelmia ja hän tarvitsee ammattiauttajaa, ihan vaan että pääsee asiasta yli. Vanhemmat eivät ikinä olleet edes kunnolla yhdessä ja isä oli aina hänen arjessa mukana, mutta kyllä se oli lopullinen niitti ettei vanhemmat ikinä palaa yhteen. Muistan kun tyttö oli lähemmäs 15 ja pystyi vaan ottamaan ruokaa ja kaatamaan tahalleen lautasen lattialle. Ja ei kun siivoamaan ja torumiset, tytär vaan lällätti ja sanoi ruoka oli niin pahaa.

Sitten homma vaan meni niin pitkälle että sisko lähti lapsensa kanssa aina meille, kun draama queen tuli esille. Sanoi miehelleen aiheesta monta kertaa. Tytär vaan lällätti ja minun mieheni sitten laittoi pari kameraa, 1 olohuoneeseen ja toine keittiöön ja kuvattiin äitipuolen ja tyttären keskusteluita.  Isähän oli aina sitä mieltä ettei tyttäressä ollut mitään vikaa.

Kun isä näki tyttärensä käytöksen, katsottiin siis nämä kaikki yhdessä, äiti, äitipuoli, isä ja tytär ja kysyin kuka tekee ja mitä, pääsi tytär puhumaan. Vaikka kerroin kamerat olivat minun idea, kaiken vihan aiheesta sai siskoni.

Nyt sitten tytär on muuttanut omilleen ja käy vain satunnaisesti isäänsä moikkaamassa, yleensä näkevät kaupungilla. Tytär ei kysy siskopuolestaan eikä minun siskostani ja isä ei kerro kotiväestä.

Siskoni on ihana ihminen, loistava äiti ja on harmi tytön puolesta ettei saanut elämäänsä tälläistä aikuiskontaktia. Ja vaan sen takia ettei todellisuudessa kukaan välittänyt niin paljoa lapsesta ettei olisi osannut laittaa nyrkin pöytään-

Meilläkin olis tarvis päästä yhdestä sutturasta eroon niin annoin ohjeeksi tytölle huutaa vittusaatanaa puistossa, kaupassa ja torilla että saadaan tuo täi häädettyä. Kiitos ja kumarrus neuvosta.

Mikset ap voisi tavata miestä silloin kun lapsi ei ole hänellä. Väittäisin että hän on ainakin puolet ajastaan ilman lasta?

Itse tekisin niin. Tuo tyttökin kasvaa isommaksi ja teininä ei enää luultavasti edes tule isän luo enää niin usein ja saattaa jopa pikkuhiljaa järkiintyä ja muuttua.

Ap, kertositko, kuinka yritit luoda suhdetta sinun ja miehen tyttären välille?

Toimiiko sellainen että on yhdessä jonkun kanssa joka tapaa lastaan joka toinen viikonloppu ja itse aina menee muualle silloin? Siis jos lapsi oireilee niin pahasti avioerosta että uutta naisystävää ei voi hänelle näyttää? Sanotaanko että lapsi on pieni alakoululainen.

Vierailija kirjoitti:

Mikset ap voisi tavata miestä silloin kun lapsi ei ole hänellä. Väittäisin että hän on ainakin puolet ajastaan ilman lasta?

Itse tekisin niin. Tuo tyttökin kasvaa isommaksi ja teininä ei enää luultavasti edes tule isän luo enää niin usein ja saattaa jopa pikkuhiljaa järkiintyä ja muuttua.

Tätä yritinkin viime kuukaudet. Miehelle oli kova paikka, kun olisi halunnut, että esim reissataan tai edes joskus touhuillaan jotain yhdessä. Hiihtolomalla oltiin pari päivää laskettelemassa samaan aikaan niin, että mies ja lapsensa oli alkuun mökillä muutaman pvm ja tulin perässä. Itkin koko paluumatkan. Teki myös pahaa isomman siskon puolesta ( joka on aivan mahtava neiti) joka selkeästi kärsi kauhusisarensa toimista.

Nyt mulla vaan on sellainen tunne, että sen lapsen nimen kuuleminenkin saa hyperventiloimaan. Ilmeisesti purkautuu kaikki se paska olo mitä kuitenkin oon yrittänyt kestää ja pitää sisällä. Mieskin välillä on itkuun purskahtamaan, kun lapsensa pistää ranttaliksi. Ei auttanut puhe, syli, rankut ym peruskasvattaminen. Äidistään tiedän sen, että antaa periksi kaikessa, koska ei jaksa. En voi tai halua puuttua heidän tekemisiin.

Jossain vaiheessa mies puhui, että haluaisi kanssani ehkä vielä joskus lapsen.. Haluaisin itsekin, mutta ensireaktiona oli, että ei ikinä kun on se tyttö! En haluaisi sitä kilometrin säteelle omaa vauvani. En tätä tietenkään miehelle sanonut, mutta totes itsekin että varmaan mahdoton haave juurikin tästä syystä.

Pakko vaan jatkaa eteenpäin :(

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap, kertositko, kuinka yritit luoda suhdetta sinun ja miehen tyttären välille?

Ihan normisti. Antamalla aikaa, annoin hänen ja isänsä olla rauhassa (jopa nukuin sohvalla alkuun). Olemalla kiinnostunut hänen asioistaan, ehdottelemalla tekemisiä/menemisiä, juttelemalla ym. En usko, että olisin voinu toimia toisin, paitsi muuttamalla näkymättömäksi.

Ap

Normaali lapsi, joka on kasvanut normaalissa ympäristössä ei oireile tuolla tavalla, olipa taustalla avioero tai ei. Etenkin kun erosta on jo noin kauan. Vaikka jätitkin miehen, niin sinun kannattaa ottaa häneen vielä sen verran yhteyttä, että vakavissasi ehdotat lapselle mielenterveystutkimuksia. Kuulostaa siltä, että lapsella on persoonallisuushäiriö ja sen päälle joku/joitain muita mielenterveydellisiä ongelmia. Itse olen "äitipuoli" ja olen saanut vain ja ainoastaan positiivisen vastaanoton mieheni lapsilta. Ovat muutenkin hyväkäytöksisiä, en ole koskaan kuullut heidän kiroilevan tai haukkuvan ketään tai nähnyt lyövän nyrkillä. Tuttavapiirissäni on kuitenkin muutamia lapsia, jotka käyttäytyvät (lähes) tuolla tavalla kuin kuvailit ja kaikilla heillä on eriasteisia mielenterveysongelmia, joita hoidetaan psykologien, toimintaterapeuttien ja muiden alan ammattilaisten toimesta ja näiden lasten oireilua on saatu vähennettyä huomattavasti aiempaan käytökseen verrattuna.

Eiks Isän olis kuulunu ne rajat asettaa lapselleen! Turha syyllistää lasta, Isäkkä pahasti auktoriteetti hukassa.

Lapselle isän tai äidin uusi puolisoehdokas on sama asia kuin sinulle olisi, jos miehesi toisi uuden naisen suhteeseenne. Sitten sinun pitäisi viettää kimpassa aikaa. Milläköhän mahtaisi tuntua? Tekis varmaan mieli huutaa vittusaatanaa.

Vierailija kirjoitti:

Lapselle isän tai äidin uusi puolisoehdokas on sama asia kuin sinulle olisi, jos miehesi toisi uuden naisen suhteeseenne. Sitten sinun pitäisi viettää kimpassa aikaa. Milläköhän mahtaisi tuntua? Tekis varmaan mieli huutaa vittusaatanaa.

Ei ole. Mun vanhemmat eros ja se oli parasta, kun riitelivät vaan. Molemmat löysi uudet puolisot ja sain sen jälkeen kaksi tasapainoista kasvuympäristöä.

Vierailija kirjoitti:

Miten olen onnistunut elämään  52 vuotta kuulematta pikkulapsen huutavan "vittusaatanaa"? 

Omia on neljä ja tähän kun lisää ystäväperheiden lapset, koulukaverit, päiväkotiympyrät, harrastuspiirit ja vieläpä täysin ulkopuoliset kohtaamiset, niin eikös ole outoa? 

Kun täällä aaveellä joka toinen lapsi huutelee tuollaisia?

Olen samanikäinen ja kuulin kyllä ihan jo pienenä eräiden lapsen noitumisen. Se vaan menee niin, kun sattuu naapuriin joku erityinen, jota ei edes yritetä kasvattaa. On se outoa, jos olet tavannut vain täydellisiä ihmisiä. Luultavasti kyse on kuitenkin siitä, että suljet välittömästi kaikki ei-miellyttävät ihmiset pois elinpiiristäsi. 

Tuo lapsi on avun tarpeessa. Luultavasti uhmakkuushäiriö. Perheneuvolasta tilanteen purkaminen lähtee liikkeelle. 

Itse en jättäis miestä lapsen takia, mutta asettaisin omat rajat (eli mihin suostun ja mihin en ja mitä hoitoja ja rajoja tarvitaan kenellekin) tiukasti, jolloin lapsen kuvan näkeminen ei ahdistaisi ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

No jos se mies on tuollaisen kasvattanut, niin vaikea kuvitella maailman ihanimmaksi pidemmän päälle? 

Eiköhän sillä äidillä ole ollut isompi rooli tässä tapauksessa. Niin moni ex-vaimo on omalla katkeruudellaan ja paskan jauhannalla saanut aikaan kieroituneen lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin olis tarvis päästä yhdestä sutturasta eroon niin annoin ohjeeksi tytölle huutaa vittusaatanaa puistossa, kaupassa ja torilla että saadaan tuo täi häädettyä. Kiitos ja kumarrus neuvosta.

Niin eli ensin avioeron trauma ja sitten vielä osallistutaan isän uuden häätämiseen oikein äidin avustuksella. Hieno tulevaisuus tytöllä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos se mies on tuollaisen kasvattanut, niin vaikea kuvitella maailman ihanimmaksi pidemmän päälle? 

Eiköhän sillä äidillä ole ollut isompi rooli tässä tapauksessa. Niin moni ex-vaimo on omalla katkeruudellaan ja paskan jauhannalla saanut aikaan kieroituneen lapsen.

Tai miten olisi se avioero. Lapsilla kun se ei ole niin ihanaa kun iskä pääsee vihdoin paneskelemaan opiskelijatyttöjä baarista ja äiti raahaa kämppään jonkun ihanan Repen! Jee! Voitteko kuvitella kuinka paljon pienen lapsen maailma muuttuu. Vanhemmat ovat hänen maailmansa ja yhtäkkiä kaikki hajoaa käsiin. "Mutta kultapieni, kun isi ja minä ei enää rakasteta toisiamme emmekä ole enää yhdessä onnellisia". Ja tämä on syynä siihen, että koko maailma romahtaa. Olisi syytä harkita lastentekoa tarkasti ja tehdä työtä sen suhteen eteen. Lapset ansaitsevat ehjän ydinperheen, niin pitkälle kun se on inhimillisesti mahdollista.

Minä taas vanhempana hylkäisin tuollaisen Damien-lapsen. Tuollainen käytös ei ole normaalia, eikä kenenkään vanhemman tarvitse sellaista kestää. Vähintään terapiaan pitäisi viedä, ellei ole jo myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas vanhempana hylkäisin tuollaisen Damien-lapsen. Tuollainen käytös ei ole normaalia, eikä kenenkään vanhemman tarvitse sellaista kestää. Vähintään terapiaan pitäisi viedä, ellei ole jo myöhäistä.

Haloo. Hylkäisit oman lapsesi? Sinun tekojen seurauksia hän oirehtii? Vastenmielistä

Lapsi on terapian tarpeessa, hänellä ei ole kaikki kunnossa. Ei auta yhtään. jos sinä pakenet. Ettekö aikuiset ihmiset ymmärrä tällaista?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas vanhempana hylkäisin tuollaisen Damien-lapsen. Tuollainen käytös ei ole normaalia, eikä kenenkään vanhemman tarvitse sellaista kestää. Vähintään terapiaan pitäisi viedä, ellei ole jo myöhäistä.

Haloo. Hylkäisit oman lapsesi? Sinun tekojen seurauksia hän oirehtii? Vastenmielistä

Minäkin hylkäisin. Ei tuo ole lapsi, se on hirviö.