Lue keskustelun säännöt.
Mikä tyttöämme vaivaa?
19.03.2016 |
Osaa sanoa R:n. Ei sitä silti puheessaan juurikaan käytä, ja kun pyysin sanomaan yhden sanan, jossa se on, jotta saisin hänet edes muistamaan käyttää sitä, niin ei suostu. Helv*tin rasittava penska! Miksei voi sanoa sitä sanaa?? Alkoi itkeä, kun vaadin. Meinasin uhata, etten lue iltasatua, jos ei sano, mutta en sitten käyttänyt sitä korttia, koska se olisi ollut kyllä huono rangaistus. Tytölle siis tuli paha mieli, kun edellytin häneltä, että sanoo sanan "tiikeri" r:n kera.
Onko normaalia 6-vuotiaan uhmaa?
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mitään mahdollisuutta että olisi vaikka lievästi r-vikainen? Itse olen, ja vaikka osaan lausua nykyään ärrän varsin hyvin, se on silti vaikeampaa kuin muiden kirjaimien. Jotkut konsonantti+r -yhdistelmät menevät miltei aina pieleen.
Kenties tyttönne sen takia ujostelee ärrällisten sanojen lausumista, etenkin jos painostatte häntä noin.
No en usko, että on, mutta isolla veljellään on ollut hankaluutta äänteiden kanssa ja tuntuu, että sisko matkii ja puhuu hänen vanavedessään monia sanoja samoin "väärin" kuin velikin tekee. Mutta tytön puhe on hyvin selkeää, ei voi verratakaan veljeen kuitenkaan. Ja on käynyt eskarissa ärräkoulua. Silloin se kai olikin vähän parempana... Nyt taantunut. Ja en ole pahemmin siihen huomiota kiinnittänyt, antanut puhua niin kuin puhuu, nyt tänään vain pyysin, että sano "tiikeri" mutta ärsytti, kun ei voinut!
No, mullakin on ärräni kanssa kausia ja äänneympäristö vaikuttaa selvästi. Esimerkiksi kun olen tiiviisti opiskellut sellaisia vieraita kieliä, joissa heikompi ärrä kuin suomessa, niin ärrästäni tulee vaisumpi. Jossain vaiheessa huomaan sitten surisevani aivan liian hiljaisesti ja keskityn jonkin aikaa surauttamaan ärrät kunnolla, niin saan oikean ärrän taas päälle.
Juuri tämmöiset haluan ehkäistä, ettei tytölle vain jää mitään piileviä vikoja. Vaikka voi niitä toki jäädä treenistä huolimatta, kuten pelkään pojalle ehkä käyvän, että on hiukan epäselvä puhe, mutta tytöllä ei ole. Olin vain huolissani, en ollut vihainen! Harmistuin siitä, ettei voi yhtä sanaa sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt lopeta perkele ja anna lapsesi olla! Sanoo ärrän kun huvittaa, siihen asti tuet ja halaat ja pelaat ja leikit hänen kanssaan niin kuin vanhemman pitääkin. T: Isä jolla poika änkytti 6-7 vuotiaana nyt 18v ja halaa vieläkin kun menee nukkumaan, tyttö 12v sama juttu oli syrjäytynyt ala-asteella, nykyisin kavereita löytänyt. Sinun tehtäväsi on tukea ja löytää ongelmiin ratkaisuja ei mollata.
Järkyttävää lässytystä. Lapsi oppii, ettei hänen mitään tarvitse edes yrittää?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tekö ette pyytäisi lasta sanomaan yhtä sanaa, jossa käy ilmi, että hän osaa sen äänteen kyllä, vai mikä tässä on nyt niin väärin? En haluaisi, että lapsi ei käytä ärrää tai että laistaa sen puheessaan täysin.
Kyllä, toki, mutta se ei onnistu noin. Jos lapsi ei ole valmis, hän ei sitä tee. Lapsella on syynsä, jos hän ei halua ärrää sanoa. Positiivinen, lempeä ohjaus (jopa se lahjonta) tuottaa taatusti paremman lopputuloksen.
En ymmärrä, miksi ei olisi valmis? Miten niin ei ole valmis? Sanan tiikeri voi sanoa aivan varmasti olematta mitenkään "valmis". En sanoisi mitään, jos se menee huonosti, se vain kertoisi, missä mennään. Ehkä treeniä ei tarvita, jos r tulee, jos ei tule, niin sitten sitä tarvitaan. Luulisi nyt 6-vuotiaankin käsittävän tämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tekö ette pyytäisi lasta sanomaan yhtä sanaa, jossa käy ilmi, että hän osaa sen äänteen kyllä, vai mikä tässä on nyt niin väärin? En haluaisi, että lapsi ei käytä ärrää tai että laistaa sen puheessaan täysin.
Kyllä, toki, mutta se ei onnistu noin. Jos lapsi ei ole valmis, hän ei sitä tee. Lapsella on syynsä, jos hän ei halua ärrää sanoa. Positiivinen, lempeä ohjaus (jopa se lahjonta) tuottaa taatusti paremman lopputuloksen.
Aivan näin. Jos painostat ja yrität saada lapsen sanomaan ärrän negatiivisen kautta tai teet asiasta ylipäätään ison jutun, niin siitä ärrän sanomisesta tulee lapselle entistä vaikeampaa ja vastenmielisempää. Tehkää mielummin yhdessä jotain hauskaa, jossa tulee sanottua ärrä puolivahingossa. Laulakaa vaikka jotain kivoja ärrällisiä lauluja täyttä kurkkua ja tanssikaa samalla. Ei tarvitse välttämättä olla uhkailu/lahjonta-linjalla.
Ei meilläkään 7 v osaa sanoa, vaikka on käynyt vuoden puheterapiassa ! Muistutamme ohimennen asiasta 'ärrällä! KiRJastoo "
Mutta emme ota asiasta stressiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lapsen kielijänne tarpeeksi pitkä?
Onnea tulevaisuuteen tytöllesi, kun joutuu painostavan äitinsä takia kärsimään ahdistuksesta ja riittämättömyyden tunteesta ja käymään vuosien terapiassa. En nimittäin usko, että sinun vaatimukset omalta lapseltasi loppuvat tuohon, sen verran hirveältä kuulostat. Itse käyn kolmatta vuotta terapiassa kiitos äitini, joka on vaatinut, painostanut ja mollannut minua koko elämäni vaikka elämässäni olen aina hyvin pärjännyt, mutta äiti purki pettymystä omaan elämäänsä minuun. Olet huono äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä tuli tahtojen taistelu. Jos olisin tuo 6-vuotias, en varmaan ikinä sanoisi äidin kuullen ärrää, kun siitä on tehty tommonen numero.
Vierailija kirjoitti:
Onnea tulevaisuuteen tytöllesi, kun joutuu painostavan äitinsä takia kärsimään ahdistuksesta ja riittämättömyyden tunteesta ja käymään vuosien terapiassa. En nimittäin usko, että sinun vaatimukset omalta lapseltasi loppuvat tuohon, sen verran hirveältä kuulostat. Itse käyn kolmatta vuotta terapiassa kiitos äitini, joka on vaatinut, painostanut ja mollannut minua koko elämäni vaikka elämässäni olen aina hyvin pärjännyt, mutta äiti purki pettymystä omaan elämäänsä minuun. Olet huono äiti.
Aivan samaa mieltä, ja aivan sama kokemus.
Ap, olet todella vastenmielinen ja huono äiti.
Vanhemman tehtävä EI TODELLAKAAN ole vaatia asioita.
Toivottavasti lapsesi näyttävät teini-iän kapinassaan miten vaikeaksi olet itse asiat tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän yhden aikuisen Tarja, jolla on ärrävika. Siitä huolimatta hänestä tuli presidentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnea tulevaisuuteen tytöllesi, kun joutuu painostavan äitinsä takia kärsimään ahdistuksesta ja riittämättömyyden tunteesta ja käymään vuosien terapiassa. En nimittäin usko, että sinun vaatimukset omalta lapseltasi loppuvat tuohon, sen verran hirveältä kuulostat. Itse käyn kolmatta vuotta terapiassa kiitos äitini, joka on vaatinut, painostanut ja mollannut minua koko elämäni vaikka elämässäni olen aina hyvin pärjännyt, mutta äiti purki pettymystä omaan elämäänsä minuun. Olet huono äiti.
No minä koitan olla olematta vaativa, olen ilmeisesti tehnyt sen virheen, että olen vaatinut asioita lapselta väärällä tavalla aikaisemmin ja siksi hän reagoi vieläkin itkemällä, kun ei halua tehdä jotain, mitä pyydetään, joka on maailman triviaalein asia. En ole koskaan nauranut tai häpäissyt häntä, jos pyydetty asia ei onnistu, mutta olen kyllä vaatinut että se tehdään ja varmaan liian vihaisesti sitten. Harmittaahan se itseänikin, että olen varmaan toiminut väärin. Mutta lähinnä alkoi ärsyttää, kun on aika vaikea toimia lapsen kanssa, joka kieltäytyy kaikista pikkuasioistakin, kuten sanomasta yhtä sanaa.. Taitaa olla silti uhmaa, koska eikö "kiltti" lapsi vain sanoisi sen sanan? Siis tällä kerralla minun ei tarvinnut edes suuttua, ihan nätisti pyysin, mutta kun lapsi ei sanonut ja ilmeeni alkoi kiristyä, niin ehkä se laukaisi jotain lapsessa... Ehkä mua sit vaan ärsyttää, kun ei voi tehdä mitä pyydetään. Onko tiikeri-sanan sanominen tosiaan liikaa vaadittu?
Vierailija kirjoitti:
Taidan tietää kuka olet :)
Joo, osa ehkä arvaa... Eli kuka siis?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sanoisi minäkään jos äiti yhdestä kirjaimesta nostaa tommosen äläkän. Sitten jos sitä kirjainta käyttää, nousee myös äläkkä "kato nyt miten hienosti osaat, sanoppa vielä tiikeri".
Nou nou nou. Pidä ärräs.
Vierailija kirjoitti:
En sanoisi minäkään jos äiti yhdestä kirjaimesta nostaa tommosen äläkän. Sitten jos sitä kirjainta käyttää, nousee myös äläkkä "kato nyt miten hienosti osaat, sanoppa vielä tiikeri".
Nou nou nou. Pidä ärräs.
Miksi? En ymmärrä. Eikö olisi sinunkin etusi oppia se ärrä?
ap
Vierailija kirjoitti:
En sanoisi minäkään jos äiti yhdestä kirjaimesta nostaa tommosen äläkän. Sitten jos sitä kirjainta käyttää, nousee myös äläkkä "kato nyt miten hienosti osaat, sanoppa vielä tiikeri".
Nou nou nou. Pidä ärräs.
Ja siis en sanoisi mitään (enää ennen siis tätä päivää) jos lapsi käyttäisi ärrää, koska hän on sitä jo ihan sujuvasti käyttänyt. Kiinnitin vain huomiota siihen, että lapsi välttää sen sanomista siis ajattelin itse, että "ei viitsi" sanoa sitä. Jostain syystä. Ja ajattelin "muistuttaa", että kannattaa käyttää sitä ärrää, niin ei unohdu. Halusin että lapsi sanoo sanan jossa ärrä on, jotta luulen, ettei se ole liian unohtunut. Että tuleeko se vielä.
ap
Opetin lapseni sanomaan r-kirjaimen käyttämällä ensin R: n sijaan D:tä. Esim. puudo, koida...Hyvin oppi.
Vastauksena kysymykseesi. Ei taida olla normaalia 6 v uhmaa. Tuon ikäiset ovat usein hyvinkin miellyttämisenhaluisia. Lapsella ei ole oppinut vielä ärrää, osaa sen äänteenä mutta se ei ole vielä yleistynyt sanatasolle/puheeseen. Lapsi ei ole tyhmä, ei halua sanoa sanaa sillä tietää että siinä on r-äänne ja sen sanominen johtaisi siihen että äiti raivoaa ja painostaa harjoittelemaan. Hirveä tilanne lapselle :(
Kyllä, toki, mutta se ei onnistu noin. Jos lapsi ei ole valmis, hän ei sitä tee. Lapsella on syynsä, jos hän ei halua ärrää sanoa. Positiivinen, lempeä ohjaus (jopa se lahjonta) tuottaa taatusti paremman lopputuloksen.