Mikä tyttöämme vaivaa?

Vierailija kirjoitti:

Opetin lapseni sanomaan r-kirjaimen käyttämällä ensin R: n sijaan D:tä. Esim. puudo, koida...Hyvin oppi.

Kysymys ei nyt ole aivan tuollaisesta tilanteesta... Enemmänkin tosiaan tahtojen taistosta tms.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vastauksena kysymykseesi. Ei taida olla normaalia 6 v uhmaa. Tuon ikäiset ovat usein hyvinkin miellyttämisenhaluisia. Lapsella ei ole oppinut vielä ärrää, osaa sen äänteenä mutta se ei ole vielä yleistynyt sanatasolle/puheeseen. Lapsi ei ole tyhmä, ei halua sanoa sanaa sillä tietää että siinä on r-äänne ja sen sanominen johtaisi siihen että äiti raivoaa ja painostaa harjoittelemaan. Hirveä tilanne lapselle :(

En ole koskaan suuttunut lapselle siitä, miten puhuu hei haloo! En todellakaan. Itku saattoi johtua tilanteessa siitä, että olen myönnän sen, aiemmin suuttunut ehkä kohtuuttoman paljon, jos lapsi ei tee ylipäätään jotain asiaan kuten haluan. Luulin, että sen vaatiminen, että tehdään mitä äiti haluaa on äidin osa. En ole painostanut "harjoittelemaan", enkä puuttunut tytön puhumiseen. Ehkä olen joskus ennenkin sanonut, että sano joku sana, jossa on R, mutta niistä tilanteista ei ole muodostunut ongelmaa millään lailla. Siksi vähän eilen mietinkin, että mitä tämä nyt meinaa? Harmittaa kun ei voi mitään pyytää.

Älä painosta lasta. Tästä tulee vain turhaa kiilaa sinun ja lapsesi väliin. Hän sanoo r sanan omaööa tahdilla kun haluaa. Painostaminen ja jankkaaminen vain tuovat paineita ja hidastavat kehitystä. Tyttö menee kohta kouluun, jossa asiaan kiinnitetään huomiota, jos tarpeen. Kuulostat todella ahdistavalta vanhemmalta.

Ap, käytä käänteispsykologiaa: älä sano siitä ärrästä enää koskaan mitään. Jos lapsella on oikeasti puhevika, jolle pitää tehdä jotain, niin anna lapsen isän hoitaa asia. Kuten itsekin sanoit, niin teillä on nyt meneillään tahtojen taisto, ja sinä et voi voittaa sitä. Vaikka saisitkin lapsesi sanomaan ärrän kauhean painostuksen jälkeen, niin hän oppisi vain vihaamaan sinua. Ole siis jatkossa kiinnittämättä yhtään mitään huomiota ärrään tai sen puutteeseen.

Kotinne ilmapiiri vaikuttaa todella kireältä vuoksesi. Ei perheessä voida mennä vain yhden ihmisen ehdoilla. Aivan kuin tyrannisoisisit perhettäsi ja vaadit lapsilta liikaa. Hae rauhoittavia ja relaa. Välillä pitää mennä myös lapsen ehdoilla, vaikka aikuinen perheessä määrääkin.

On nykylapset heikkoja, mitään ei saa vaatia tai heti on vuosien terapia edessä. Just joo, taitaa kyse olla vaan siitä että vanhemmat ei kestä yhtään lapsen pahaa mieltä, ja siksi pentuja pidetään pikkukeisarina joka täytyy koko ajan pitää tyytyväisenä.

No lapsen isä se saakin lapset kasvattaa. En mä osaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

On nykylapset heikkoja, mitään ei saa vaatia tai heti on vuosien terapia edessä. Just joo, taitaa kyse olla vaan siitä että vanhemmat ei kestä yhtään lapsen pahaa mieltä, ja siksi pentuja pidetään pikkukeisarina joka täytyy koko ajan pitää tyytyväisenä.

Niin, tältä se vähän tuntuu. "Anteeksi, että kysyin. Älä sano ärrää ikinä, kukapa siitä nyt piittaisi, vaikka lespaisit lopun ikääsi".

ap

Kysehän on siitä, että sulla on ihan hyvä tavoite, yrität tarkistaa onko lapsella jotain häikkää puheessa. Mutta tiikeri-sanan vaatiminen itkuun asti ei ole hyvä tapa sitä selvittää - se on vaan lapsen täysin turhaa painostamista eikä vie asiaa mihinkään, tulee vaan molemmille paha mieli. Ymmärrän että asia stressaa sua, haluat vaan huolehtia asiasta. Mutta vedä henkeä ja mieti muita keinoja: jos ongelma on olemassa, se ei tule selviämään eikä ratkeamaan päivässä. Sun pitää olla se aikuinen joka tarkkailee tilannetta ja selvittää sen - nopeaa ratkaisua ei ole eikä lapsen kiltteys tms. muut ominaisuudet siihen vaikuta.

Olethan sä sen tähän mennessä huomannut arkipuheessa, varmasti korvat auki pitämällä huomaat vaikka tänään päivän mittaan sanooko hän r-sanoja vai ei. Tänään on vielä sopiva päivä kun luritellaan "Virvon varvon..." Pystyt kyllä selvittämään asian tekemättä siitä numeroa.

Vierailija kirjoitti:

On nykylapset heikkoja, mitään ei saa vaatia tai heti on vuosien terapia edessä. Just joo, taitaa kyse olla vaan siitä että vanhemmat ei kestä yhtään lapsen pahaa mieltä, ja siksi pentuja pidetään pikkukeisarina joka täytyy koko ajan pitää tyytyväisenä.

tietenkin pitää vaatimuksia olla, mutta jostainhan se kertoo, että lapsi ahdistuu äidin "helposta pyynnöstä". Kuten ap:kin totesi, on hän ollut liian vaativa ja käskevä kotona. Lapselle tuli asettaa vaatimuksia, joista on mahdollisuus selvitä ja näin kasvattaa heidän itsetuntoaan onnistumisen kautta. Välillä tietenkin tulee myös epäonnistumisia ja pettymyksiäkin tulee kestää. Luulen, että ap:n perheessä ei osata ilmaista tunteita oikein. Äiti vetää herneet nenään pikkuisista asioista ja luo painostavam ilmapiirin kotiin. Tässä vähän keittiöpsykologiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On nykylapset heikkoja, mitään ei saa vaatia tai heti on vuosien terapia edessä. Just joo, taitaa kyse olla vaan siitä että vanhemmat ei kestä yhtään lapsen pahaa mieltä, ja siksi pentuja pidetään pikkukeisarina joka täytyy koko ajan pitää tyytyväisenä.

tietenkin pitää vaatimuksia olla, mutta jostainhan se kertoo, että lapsi ahdistuu äidin "helposta pyynnöstä". Kuten ap:kin totesi, on hän ollut liian vaativa ja käskevä kotona. Lapselle tuli asettaa vaatimuksia, joista on mahdollisuus selvitä ja näin kasvattaa heidän itsetuntoaan onnistumisen kautta. Välillä tietenkin tulee myös epäonnistumisia ja pettymyksiäkin tulee kestää. Luulen, että ap:n perheessä ei osata ilmaista tunteita oikein. Äiti vetää herneet nenään pikkuisista asioista ja luo painostavam ilmapiirin kotiin. Tässä vähän keittiöpsykologiaa.

Tuo ette tunteita osata ilmaista oikein on totta. Mutta vielä ihmettelen sitä, että oliko tuo liian iso vaatimus?

ap

Tai voihan se tietenkin olla, että lapsi ajatteli, että kun haluan, että sanoo tiikeri, että se menee oikein, vaikka se ei ollut vaatimuksena, vaan vain että sanoo. En ole koskaan vaatinut tytölle, että R pitää osata, koska tiedän toki, ettei lapsi vielä kaikkea puhuessaan osaa, ja että vielä on aikaa oppia, mutta en usko, että olisi sanonut eilen enää tuossa kohtaa vaikka olisin sanonut, ettei tarvii mennä oikein. En vaan jaksa. Mitä mä turhaan sanon sille mitään koska byääää ja yhyyyyyyy.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin sairasta meinininkiä,että toivottavasti on provo. Anna lapsen olla rauhassa. Itse olet  helv*tin rasittava äiti.  Voi lapsi parkaa, millaisen äidin on saanut.

Miten niin? Eikö se ole vanhemman tehtävä vaatia asioita? Miksi tuommoista ei saa edellyttää, että 6-vuotias sanoo sanan "tiikeri"? Niin kuulisi itsekin, että osaa sen ärrän ja muistaisi käyttää sitä, koska äiti vaatii. Äiti ei ole täysin tyytyväinen, jos puhuu silleen että mömmömmmöö.

..On eriasia edellyttää esim. hammaspesua tai hiusten harjausta, kuin puhetta. Kaikki aikanaan. Ystäväni siskontyttö joskus ei suostunut sanomaan saman ikäisenä ärrää juurikin koska sitä häneltä niin kovin odotettiin ja yritettiin lypsää ulos. Myös taisi hieman lannistaa, kun kuuli muiden hienot ärrät ja suuttuikin vain lopulta. Kun asiasta ei enäö muistuteltu, alkoi är-ujous kaikota ja kyseinen kiukkukirjain tulla ihan luonnostaan puheeseen. Ei mitään puhevikaa koskaan eikä ole ainoa.

Tanssisitko/laulaisitko tms esim. itse muiden katsellessa ja odottaessa vaativina, jos olettaisit kaikkien odottavan sinulta samanlaista suoritusta, kuin ammattilaiselta?

Ehkä tyttö ei halunnut omissa korvissaan epäonnistua siinä? Koska mua ei ois haitannut vaikka ei ois osannut, mutta ehkä lasta olisi? Ei tullut mieleen. On ollut jo pienenä sellainen varmistelija, ettei tee virheitä. Voi hitsi. Sekin on varmaan mun vika, oon ollut jotenkin epäturvallinen äiti tai jotain.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin sairasta meinininkiä,että toivottavasti on provo. Anna lapsen olla rauhassa. Itse olet  helv*tin rasittava äiti.  Voi lapsi parkaa, millaisen äidin on saanut.

Miten niin? Eikö se ole vanhemman tehtävä vaatia asioita? Miksi tuommoista ei saa edellyttää, että 6-vuotias sanoo sanan "tiikeri"? Niin kuulisi itsekin, että osaa sen ärrän ja muistaisi käyttää sitä, koska äiti vaatii. Äiti ei ole täysin tyytyväinen, jos puhuu silleen että mömmömmmöö.

..On eriasia edellyttää esim. hammaspesua tai hiusten harjausta, kuin puhetta. Kaikki aikanaan. Ystäväni siskontyttö joskus ei suostunut sanomaan saman ikäisenä ärrää juurikin koska sitä häneltä niin kovin odotettiin ja yritettiin lypsää ulos. Myös taisi hieman lannistaa, kun kuuli muiden hienot ärrät ja suuttuikin vain lopulta. Kun asiasta ei enäö muistuteltu, alkoi är-ujous kaikota ja kyseinen kiukkukirjain tulla ihan luonnostaan puheeseen. Ei mitään puhevikaa koskaan eikä ole ainoa.

Tanssisitko/laulaisitko tms esim. itse muiden katsellessa ja odottaessa vaativina, jos olettaisit kaikkien odottavan sinulta samanlaista suoritusta, kuin ammattilaiselta?

Niin no, en kyllä tanssisi tai laulaisi... :D Paitsi oishan se hienoa jos pystyisi sallimaan itselleen mokaamisen, jos ei ole edellytyksiä johonkin, vaikka joku niin sattuisikin luulemaan. Mutta ehkä lapsi tosiaan koki sen eri lailla kuin vain sanan sanomisena vaikka ei onnistuisikaan. En ole koittanut lypsää, ettei jouduta tilanteisiin, että tyttö ei tee mitään. Mutta jätän kasvattamisen miehen harteille, ja joudun vain vierestä seuraamaan, miten se sujuu.

ap

Ja kun kokemusta on jo toisen lapsen puheharjoittelusta. Mutta heillä on luonteet hyvin erilaiset, tytöllä on kuin olisi jokin sisäänrakennettu omanarvontunto ja ei tee asioita jos ei halua. En ole koskaan oikein tajunnut mitä hyötyä siitä on. Aivan kuin elämässä voisi aivan itse päättää mitä haluaa tehdä.

ap

Noh. Tiedän että tämäkin on väärä tyyli mutta meillä toimi. Tiesin lapsen osaavan ärrän ja itsekseen pärisytteli, vaan ei puheessa. Tehtiin laiskasti r-harjoituksia (netti) ja kielijumppaa. Kun muutama kuukaus oli mennyt, käytiin huvikseen r-sanoja läpi (raha, rikas, reki jne.), aina kaikki oikein. Vähän ajan päästä siirtyi se puheeseen, kun pyysin toistamaan lauseen ja tällä kertaa ärrät lisättynä. "Saisinko kulkkua" "saat, kysyisitkö saman r:n kanssa?" Jos ei halunnut niin sit ei.

Eikö kuusivuotias pääse jo puheterapiaankin?

Vierailija kirjoitti:

Ja kun kokemusta on jo toisen lapsen puheharjoittelusta. Mutta heillä on luonteet hyvin erilaiset, tytöllä on kuin olisi jokin sisäänrakennettu omanarvontunto ja ei tee asioita jos ei halua. En ole koskaan oikein tajunnut mitä hyötyä siitä on. Aivan kuin elämässä voisi aivan itse päättää mitä haluaa tehdä.

ap

mistä lie perinyt...

Luin lapselle sitten iltasadun käyttämättä r-kirjainta kertaakaan vaan sanomalla ällän sen tilalla. Lapsi otti sen ihan kuin ei mitään. Häpeän hölmöyttäni, mutta kun otti niin paljon päähän.

ap

Täällä on tullut kommenttia, ettäkö nykylapset on sitä ja tätä kun ei saa mitään sanoa.

Mua on oikeesti jäänyt kaivertamaan, kun lapsena monesti puhuttiin siihen tyyliin "kuules, sä oot kakara, aikuiset tietää, ole sinä hiljaa", siis lähes kaikessa. Mulla nyt olikin aika raffi lapsuus, mutta tuommosestakin tulee sellanen arvoton olo, kun ei oteta huomioon että lapsellakin on tunteet ja lapset miettii paljonkin aikuisten sanomisia ja etsii itsestään vikaa.

Lapsi ei osaa ilmaista ahdistustaan niin hyvin, kuin aikuiset. Aikuinen voisi sivuttaa tuommosen asian helposti. Lapsihan luonnollisesti kieltäytyy, alkaa "vaikeaksi". Miten muutenkaan voisi reagoida jos ahdistaa?

Nämä kasvatukselliset virheet nykyään tunnistetaan, luojan kiitos! Ahdistaminen, painostaminen ym tavat "opettaa" lasta voi olla aika tuhoisia. Sitä ei kaikki tajua edes tekevänsä.