Lue keskustelun säännöt.
Miten selvitä pettäjän kanssa?
19.03.2016 |
Olen täällä ennenkin kertonut miehestäni. Lyhyesti, meillä on 10v ikäeroa, asumme kahdessa maassa. Mies on hyvin menestynyt, pyörittää omaa firmaa. Työskentelee älyttömästi ja treenaa loput vapaa-ajat. On todella komea, hyvässä kunnossa, älykäs, karismaattinen ja vetovoimainen = naisia pyörii ympärillä jatkuvasti.
Meillä on 2 pientä lasta, esikoisen ollessa vauva(oli yllätysvauva) mies jäi kiinni seksisuhteesta. Tunnusti kysyttäessä ja lopetti suhteen. On todella seksuaalisesti aktiivinen ja tarvitsee seksiä paljon. Sen jälkeen on päätynyt työkaverinsa kanssa samaan sänkyyn kun olimme riidelleet ja olin heittänyt hänet asunnosta ulos. Siis samana helvetin yönä. Miehen mielestä se ei ollut pettämistä, koska "emme olleet yhdessä". Naimisissa vaan kummasti... Asia kuitenkin sovittiin, vaikka inhottaa koska kyseinen nainen on ystäväni.
Jouduin tällä viikolla lähtemään saattohoitamaan isoisääni 600km päähän ja jätin miehen yksin lasten kanssa kotiin. Mies joutui perumaan matkan kotiin (USAan) ja jäi lasten kanssa Helsinkiin. Tänä aamuna kun soitin lapsille videopuhelun, mies oli välttelevä. Kysyin, että mikä on - mies meni toiseen huoneeseen iPadin kanssa ja kertoi päätyneensä jonkun naisen kanssa sänkyyn. Pyysi anteeksi ja yritti selittää, mutta iskin luurin korvaan. Äsken tuli kukkalähetys ovelle ja pyysin lähettiä kantamaan sen suoraan roskiin.
Suututtaa niin älyttömästi! Tiesin, että hän on joutunut tekemään kamalasti muutoksia omiin aikatauluihinsa. Hän ei ole ylipäänsä koskaan ollut yksin lasten kanssa muutamaa tuntia pidempään ja nyt on ollut keskiviikosta yksin vastuussa. Siskoni on käynyt auttamassa jonkun verran, mutta pääasiassa mies on joutunut pärjäämään.
Miksi aina silloin, kun minun elämässäni on vaikeaa? Miksei silloin kun minä olen kotona ja kaikki on normaalia ja hyvin? Olen niin järjettömän vihainen sille kusipäälle!
On se varmaan niin helvetin rankkaa olla niin seksikäs, että naiset käyvät käsiksi ja on se varmaan rankkaa kun itse on saatana firman kasannut ja kahmii siitä miljoonia, ja on se varmaan tosi helvetin rankkaa hoitaa OMIA lapsiaan muutaman päivän ajan ihan itse!
Tiedän, ettei kukaan ole täydellinen ja tiedän, etten minäkään ole täydellinen. Mies on muuten niin älyttömän täydellinen ja ihana, mutta housut ei pysy jalassa jos tilanne on tippaakaan stressaava ja meillä on riitaa. Se ei ole mikään uusi tieto ja olen oppinut elämään sen kanssa, mutta millä tästä vihasta pääsisi vielä eroon?
Se nainen joka viime yönä makasi seksikkään ja uskomattoman jenkin kanssa, niin toivottavasti oli edes kiva yö.
Nyt siellä mies on salettiin paniikissa. Mietin, että pitäisikö soittaa miehen kaverille ja pyytää lentämään Helsinkiin? Pitäisikö sanoa miehelle, että pakkaa lapset ja tulevat tänne kaikki? Lähellä on ihan ok hotelleja. Vai pitäisikö antaa panikoida rauhassa? Ottaa niin perkeleesti päähän, että mies, joka on muuten luotettava kuin kallio, tekee tuollaisen tempun juuri silloin kun hänen pitäisi tukea minua!
Onko kellään kokemusta? Viisaita sanoja? Neuvoja? Erota en halua.
Kommentit (110)
Kestämistä AP.
Jotenkin tulee tämä mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kestämistä AP.
Jotenkin tulee tämä mieleen.
Ei meillä ihan noin paha tilanne onneksi ole :D Kyllä me lähes joka päivä näemme useamman tunnin ajan toisiamme. Jos emme ole samassa maassa, niin puhutaan yleensä muutaman tunnin videopuhelu.
Mies tukee minua. Olisi halunnut tulla tuekseni tänne pohjoiseen, hankki itsenäisesti (suomeksi!!) hoitajan ja lääkärin käymään täällä kerran päivässä, perui kaiken USAssa ja jäi hoitamaan lapsia, kun en halunnut heidän elämänsä muuttuvan niin rankasti. Kun olin sairaana ennen tänne tuloani, varmisti kaikella lailla, että minun oli hyvä sairastaa, peitteli, ruokki, hieroi, kuunteli, hoiti kodin, hoiti lapset yms.
On paikalla kaikissa isoissa sukujuhlissani, vaikka inhoaa sosiaalisia tilaisuuksia ja varsinkin suomeksi. Kuitenkin vetää aina parhaan suorituksen niissä, koska tietää sen olevan minulle tärkeää.
Miksi sun sisko ei ole hoitamassa vaaria? Kuka oli pienten lasten kanssa kun mies petti? Nämä häiritsee hirveästi, voitsitko kertoa? Luin koko ketjun..
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun sisko ei ole hoitamassa vaaria? Kuka oli pienten lasten kanssa kun mies petti? Nämä häiritsee hirveästi, voitsitko kertoa? Luin koko ketjun..
Siksi koska sisko on töissä ja minä kotiäiti. Lasten kanssa oli maksettu hoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun sisko ei ole hoitamassa vaaria? Kuka oli pienten lasten kanssa kun mies petti? Nämä häiritsee hirveästi, voitsitko kertoa? Luin koko ketjun..
koko ketjusta, nämä olivat asiat, jotka sinua häiritsivät :D
Onko sinulla antaa kyökkipsykologi arviota, viisaita sanoja, mielipiteitä. Kysykää aivan mitä tahana ja pyrin vastaamaan rehellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskoni oli saanut muutamaksi päiväksi vapaata, joten teemme tänään vuoronvaihdon. Aika tyhjä olo kohdata mies tänään. Junalippuakaan en ole vielä edes katsonut. Jos lapsia ei olisi ja heillä/heitä niin älytön ikävä, en lähtisi kotiin.
En vain haluaisi kuulla miehen enää pyytävän anteeksi tai yrittävän selittää tunteitaan (mikä on hänelle oikeasti haastava homma). Nyt taas suututtaa, vaikka ollaan tässä ihan normaalisti puhuttukin.
Mies yrittää hyvitellä kukilla ja kalliilla lahjoilla ja todennäköisesti sillä, että on maalauttanut olohuoneen (mainitsin siitä pari kk aiemmin ja harva asia ei jää mieheltä muistiin...). Ärsyttää. Sitten nekin muistuttavat siitä, että miehellä ei ole addiktio hallussa.
Taidan rekisteröityä ihan nimimerkillä? Sen verran täällä kuitenkin puran oloani. Säälittävää kai, mutta ystäville pitää aina vähän tsempata eikä voi sanoa kaikkea mitä haluaisi, koska mies on todella yksityinen persoona. Suomessa meillä on oikeastaan vain vanhempani ja siskoni perhe. Jos siskoni lukee AV:ta, niin hän tietää jo tilanteen.
Nyt on sitten virallisesti rekisteröity, kun unohtuu se mokoma ap kaikista viesteistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap, olen lukenut osan aikaisemmista viesteistäsi pettämistä käsittelevistä ketjuista. Ihmettelen edelleen tuota, että puolustelet ja ymmärrät niin kovasti tuota miestäsi. Yhdessä ketjussa muistaakseni hehkutit kuinka olette muuttaneet jotain elämässänne niin, ettei mies enää pettäisi. No, petti sitten kuitenkin. Mitä rakkautta se on miehesi puolelta, että miehesi tietoisesti satuttaa sinua ja vieläpä hetkenä jolloin olisit tarvinnut tukea etkä märkää rättiä naamaasi?
Luulin, että olimme varautuneet hyvin. Ilmeisesti emme olleet. Tosin, minä en ole huolehtinut omasta osuudestani täällä päässä. Vaikka videopuhelumahdollisuus on iltaisin ollutkin, olen ollut liian uupunut edes ajatellakseni ottavani vaatteitani pois kameran edessä. Mies ei ole asiaa edes maininnut, vaan yrittänyt ymmärtää.
Tosin täytyy myöntää, että tajusin tänään että vaikka syytä on molemmissa jos toinen pettää, niin en voi ihan loputtomasti itseäni syyttää siitäkään, että olen ollut liian väsynyt sen jälkeen kun saattohoidan vaariani yksin, pesen kaukalot limaoksennuksen jälkeen, vaihdan vaipat, pesen hänet, kampaan tukan ja huolehdin, että hän koittaisi syödä jotain. Se, että herään neljästi yöllä kamalaan yskänkohtaukseen peläten että tällä kertaa hän ei saakaan limaa oksennettua.
Miehen olisi pitänyt pystyä pitämään ne helvetin housut jalassa. Hän ei tee nytkään mitään, mitä minä en ole tehnyt viimeistä 3,5 vuotta yksin. Toki hän on vieraassa maassa, mutta hän ymmärtää suomea ja osaa sitä puhua tarvittaessa. Minäkin olin pienen vauvan kanssa vieraassa maassa yksin, kun hän työskenteli ympäripyöreitä viikkoja jonkun ison diilin parissa. Nyt on hänen vuoronsa joustaa ja tehdä työtä. Hän saa mennä sinne terapeutille ja ryhtyä purkamaan tätä vyyhtiä.
Voi video mitä kuraa! "Et ole hoitanut velvollisuuksiasi?" Mua oksettaa. Sinä saattohoidat isoisääsi ja miehesi päässä ainoa pyörivä asia on SEKSI. Olen itse hoitanut syöpäsairaan isäni hautaan ja jos mieheni tuolloin olisi ajatellut vain omia halujaan, niin olisi nyt entinen mies.
Jos sä oikeasti haluat jatkaa miehesi kanssa, niin nielet ylpeytesi ja lopetat valittamisen sekä alistut siihen, että ennen pitkää siellä jenkkilän koktailkutsuilla ja scenessä sinua aletaan katsoa säälien ihmisten puhuessa häntäheikkimiehestäsi ja hänen sinisilmäisestä pikkuvaimostaan. Miehesi tulee pettämään aina ja sinä jopa mahdollistat se. Otat siitä syitä niskoillesi, että mies ei kykene huolehtimaan oman peniksensä pitämisestä housuissaan. Sinä yrität muuttua kun miehesi on se , jonka pitäisi muuttua.
Koska miehesi tietää, ettet kykene häntä jättämään, niin kuvio tulee toistumaan uudelleen ja uudelleen. Tilanne on miehen kannalta mitä otollisin. Vaimo hoitaa kodin ja ukko sen kuin rilluttelee. Nyt siis vain opettelet nielemään kiukkusi ja annat anteeksi kerta toisensa jälkeen. Leuka rintaan ja kohti uusia nöyryytyksiä!
Kyllä minä rehellisesti koen, että jos mies on tottunut alusta asti siihen, että hänen addiktionsa on hoidossa kotoa päin, niin kyllä minä ymmärrän että miehen hommat menevät sekaisin kun en olekaan kotona. Hän purkaa stressiään kahdella tavalla: seksillä ja treenillä. Kumpaakaan hän ei ole päässyt kunnolla tekemään kun jouduin lähtemään. Normaalisti hän treenaa 3-7h päivässä. Nyt mies ei pääse treenaamaan melkein ollenkaan. Siihen päälle seksiä normitilanteessa vielä 2-4h. Nyt tilanne on se, että hän on yksin koti-isänä vieraassa maassa, lasten kanssa joiden kanssa hän ei ole koskaan viettänyt yksin pitkään. Minä en ole mailla en halmeilla. Työstä rumputetaan koko ajan, että siellä pitäisi olla ja näin ja näin monta miljoonaa menee ohi juuri tällä sekunnilla, kun mies ei ole paikalla.
Minulla on psyykkisesti vaikeaa, eikä mies osaa lohduttaa eikä suhtautua siihen. Kyllä minä ymmärrän, että stressi kävi liian kovaksi. En sitä hyväksy, mutta ymmärrän.
Miten miehelläsi riittää vuorokaudessa tunnit? Takoo rahaa miljoonia ja ymmärtääkseni rapakon takana monilla on todella pitkät työpäivät. Uskoisin miehesi olevan töissä pitkiä päiviä, hän treenaa 3-7h päivässä ja seksiä harrastatte 2-4h päivässä. Nukkuakin kai pitäisi? Miten ehditte viettää aikaa yhdessä perheenä? Onko teillä yhteistä pariskuntana, joka ei tarkoita vain panemista?
Huonostihan ne riittävät. Onneksi mies pärjää 6h yöunilla. Mahdollinen aamuseksi 06.00 on pois 2h aamulenkistä, sen jälkeen mies lähtee töihin 8.00 treenaa jossain vaiheessa päivää 1-2h salilla toimistolla, tulee kotiin 19.00-21.30, jonka jälkeen (syödään ja jutellaan jos ehditään) rakastellaan ja jutellaan. Nukkumaan yleensä kahdeltatoista. Minä nukun päiväunet lasten kanssa. VKL mies ottaa yhden päivän jolloin lähtee aamusta esim. maastopyöräilemään ja tulee esim. 18.00 kotiin. Silloin syödään perheenä ja jutellaan. Mies tekee muutaman päivän, 3-4 riippuen viikosta, kotona jolloin on koneella mutta kuitenkin esim. tekee kanssani lounasta jne.
Yhteinen aika on meillä aina ollut tiukilla. Sellaista se vain on. Riippuu paljon siitä millaisia diilejä miehellä on työn alla, joutuuko lentämään Venäjälle yms. Eniten yhteistä aikaa meillä on Helsingissä, jossa mies on viikosta 3-4pv Venäjällä ja loput kotona.
Sinun elämääsi määrittää siis miehesi määräämä tahti ja vaatimukset. Hänen työnsä määrittää hänen päivänsä hyvin pitkälle ja tämä on mielestäni ymmärrettävää. Sitten on treenaaminen, joka sekin (miehesi hedonistisen ajattelun mukaan?) määrittää sinun ja lastenne päivän. Isä mielummin treenaa jumalaista kroppaansa kuin viettää aikaansa perheen kanssa. Tämä on sinulle ja lapsille normitila, niinkö? Kyseenalaistatko edes tässä asiassa miehesi käytöstä vai löytyykö tähänkin ylenpalttisesti ymmärrystä (vaikea lapsuus, stressi, miehen luonne...)?
Ja sitten se seksi. Mielestäni seksi ei ole vain miehellesi ongelma vaan myös sinulle. Parisuhteenne pyörii seksin ympärillä. Sitä on oltava tai mies pettää. Sinun on oltava aina käytettävissä tai mies pettää. Sinun on siloteltava teidän perhe-elämänne jouhevaksi miehen kannalta ja niin, että kiusauksia ei tule tai miehesi pettää. Joudut nytkin erittäin epämiellyttävässä tilanteessa miettimään miehesi toimintaa ja tarpeita sen sijaan, että voisit keskittyä isoisääsi ja surutyöhösi. Harrastitteko eilen seksiä? Mietit eilen illalla, että jos tekisitkin "sellaisen" videopuhelun. Halusitko eilen oikeasti seksiä ja vieläpä miehen kanssa, joka juuri oli loukannut sinua ja kaiken lisäksi sinun kannaltasi todella ikävään aikaan vai "halusitko" seksiä miehesi mieliksi ja estääksesi mahdollisen uuden pettämisen? Onko sinulla muuten oikeutta kieltäytyä seksistä? En tarkoita, että miehesi tekee sinulle mitään vaan onko hän esimerkiksi sanonut, että jos ei joka päivä saa haluamaansa, on hän mielestään oikeutettu hakemaan sen muualta?
Meillä eletään aika pitkälle kahta arkea. Miehen arkea ja minun ja lasten arkea. Minun ja lasten arki pyörii omillaan aika mukavasti. Me leikimme, luemme, laulamme, tapaamme ystäviä leikkipuistoissa, käymme kahviloissa, museoissa yms. Miehen arkea helpotan sillä, että pyrin tekemään hänelle ruokaa valmiiksi, vaikka itsekin osaa kyllä kokata. Minulla on kuitenkin enemmän aikaa.
Lastenhoitaja vie lapset muutaman kerran viikossa (USAssa) leikkikerhoon ja menen ystävieni kanssa lounaalle yms. Illat on rauhoitettu parisuhteelle, jos mies ei ole matkalla.
Treenaaminen on yksi miehen tavoista hallita stressiä, hänelle ei oman kroppansa ulkonäkö ole mitenkään merkityksellistä, se on vain helppo tapa "ilmata" stressiä. Se on meille normitila.
Hän ei ole koskaan sanonut, että hänellä olisi minkäänlaista oikeutta hakea seksiä muualta kuin kotoa. En usko, että hän kokee niin sekuntiakaan. Hän on aina painottanut, ettei halua minun harrastavan seksiä kanssaan mistään velvollisuudesta, ainoastaan halusta. Olen aina kokenut voivani kieltäytyä seksistä. Joskus aamuisin kieltäydynkin, jos olen liian väsynyt. Nautin itse paljon seksistä ja minusta meillä ei sitä ole liikaa. Seksillä on iso osa elämässämme, se on se, jolla mies kokee olevansa rakastettu. Seksi ei myöskään melkein koskaan ole vain hänestä, vaan yleensä aina minun nautinnostani ensisijaisesti.
En eilen ollut sillä tuulella, mutta en myöskään kokenut ajatusta millään tavalla vastenmieliseksi, että olisin esim. riisuutunut alasti hänen nähtensä. Muusta en tiedä. Puhelu kuitenkin pysyi lähinnä aiheessa miten jatketaan, mitä siskoni rikkoi, miten minä jaksan, miten vaari jaksaa ja miten mies on jaksanut lasten kanssa. Kummankin vaatteet pysyivät päällä.
Hei, luin viimeisetkin viestit. Kiva, että rekisteröit nimimerkin. Vaikka olenkin kirjoittanut kärkkäitä viestejä, niin toivon sinulle kaikkea hyvää vaikka en ikinä tule ymmärtämään valintaasi. Voimia tilanteeseen, sekä isoisäsi että miehesi osilta.
Nyt oli jo homma lähtenyt käsistä... Sisko oli ensinnäkin paiskonut astiani hajalle. Mies oli käynyt ostamassa uudet. Sen lisäksi sisko oli paiskannut miestä olkapäähän lautasella (päähän oli tähdännyt) ja mies oli haavoilla siitä! Olen niin älyttömän vihainen siskolleni ja mietin mitä tehdä. Siinä olisi voinut käydä vaikka miten pahasti. Mies yritti vähätellä tilannetta, mutta haavat oli oikeasti syviä.
Mies oli sitten tänä aamuna murtanut ranteensa salilla. Oli ilmeisesti hakannut säkkiä ilman kunnon hanskoja ja pamauttanut ranteensa rikki. Oli mennyt lääkäriin vasta siivoojan kehotuksesta iltapäivällä. Ihan kuin ei olisi ollut jo tarpeeksi ongelmia, niin nyt on sitten yksi käsipuoli talossa. Ainako minun täytyy olla se, joka huolehtii muista?
Soitin siskolle, joka myönsi, että huusi ja rikkoi astioita, mutta kiisti tähdänneensä miestä, jonka haukkui isoon ääneen keskellä junavaunua. Minä en tainnut olla sen hienovaraisempi, mutta sentään kotona.
Laitettiin miehen kanssa lapset yhdessä nukkumaan ja mies lähti lenkille, vaikka ranne on selkeästi kipeä. Halusi kai antaa minulle aikaa.
En yhtään tiedä mitä minun pitäisi ajatella tai sanoa tai tehdä. Pitäisikö olla vihainen? Kenelle? Pitäisikö huutaa, riehua? Olla rauhallinen? Vaatia että kalu pysyy housuissa tai tulee avioero? Sain listan hyvistä addiktioterapeuteista, niitä pitäisi rueta soittelemaan huomeniltana läpi. Suomesta en löytänyt mitään.
Hitto kun tuntuu, etten osaa enää muuta kuin itkeä kun olen yksin.
En oikeasti usko, että on pettänyt aiemmin. Pettämiselle on selkeä kaava.
Koen, että minä ja lapset olemme miehelle hyvinkin tärkeitä. Hän vain ei ole luonne, joka sopii välttämättä parisuhteeseen. Kuitenkin rakastuimme toisiimme. Oli minun virheeni, että tulin raskaaksi, vaikkei pitänyt. Mies on pärjännyt tilanteeseen nähden hyvin.
Ainakaan tässä vaiheessa en voi enkä halua vaatia miestä pysymään uskollisena, tai lähden kävelemään. Kyseessä on kuitenkin sairaus. Nyt hän saa joka tapauksessa rueta hoitamaan sitä.
Miehellä on eri lajeja, joita tekee ilman mukaan. Maastopyöräily, bouldering, surffaus, lumilautailu. En usko, että käy harrastamassa seksiä siinä välissä. Sen verran hikisenä, väsyneenä ja haisevana palaa noilta reissuilta. Mies ei ylipäänsä valitse toista naista minun edestäni, vaan pettää jos en ole paikalla.
Toisaalta ymmärrän, ettei miehelle pelkät kädet riitä, hänelle on ehdottoman tärkeää laittaa nainen nauttimaan.
En usko olevani läheisriippuvainen, jos kokisin olevani onnellisempi ilman miestäni, eroaisin. Olen niitä henkilöitä, jotka eivät pärjäisi yksin. Jos en pärjäisi, en pärjäisi tässä suhteessa. Minut on kasvatettu hyvin itsenäiseksi ja rehellisesti, aika yksin minä tätä arkea pyöritänkin. Koen kuitenkin ne hetket mitä meillä on mieheni kanssa sen arvoiseksi, että kestän hänen virheensä.