Lue keskustelun säännöt.
Miten selvitä pettäjän kanssa?
19.03.2016 |
Olen täällä ennenkin kertonut miehestäni. Lyhyesti, meillä on 10v ikäeroa, asumme kahdessa maassa. Mies on hyvin menestynyt, pyörittää omaa firmaa. Työskentelee älyttömästi ja treenaa loput vapaa-ajat. On todella komea, hyvässä kunnossa, älykäs, karismaattinen ja vetovoimainen = naisia pyörii ympärillä jatkuvasti.
Meillä on 2 pientä lasta, esikoisen ollessa vauva(oli yllätysvauva) mies jäi kiinni seksisuhteesta. Tunnusti kysyttäessä ja lopetti suhteen. On todella seksuaalisesti aktiivinen ja tarvitsee seksiä paljon. Sen jälkeen on päätynyt työkaverinsa kanssa samaan sänkyyn kun olimme riidelleet ja olin heittänyt hänet asunnosta ulos. Siis samana helvetin yönä. Miehen mielestä se ei ollut pettämistä, koska "emme olleet yhdessä". Naimisissa vaan kummasti... Asia kuitenkin sovittiin, vaikka inhottaa koska kyseinen nainen on ystäväni.
Jouduin tällä viikolla lähtemään saattohoitamaan isoisääni 600km päähän ja jätin miehen yksin lasten kanssa kotiin. Mies joutui perumaan matkan kotiin (USAan) ja jäi lasten kanssa Helsinkiin. Tänä aamuna kun soitin lapsille videopuhelun, mies oli välttelevä. Kysyin, että mikä on - mies meni toiseen huoneeseen iPadin kanssa ja kertoi päätyneensä jonkun naisen kanssa sänkyyn. Pyysi anteeksi ja yritti selittää, mutta iskin luurin korvaan. Äsken tuli kukkalähetys ovelle ja pyysin lähettiä kantamaan sen suoraan roskiin.
Suututtaa niin älyttömästi! Tiesin, että hän on joutunut tekemään kamalasti muutoksia omiin aikatauluihinsa. Hän ei ole ylipäänsä koskaan ollut yksin lasten kanssa muutamaa tuntia pidempään ja nyt on ollut keskiviikosta yksin vastuussa. Siskoni on käynyt auttamassa jonkun verran, mutta pääasiassa mies on joutunut pärjäämään.
Miksi aina silloin, kun minun elämässäni on vaikeaa? Miksei silloin kun minä olen kotona ja kaikki on normaalia ja hyvin? Olen niin järjettömän vihainen sille kusipäälle!
On se varmaan niin helvetin rankkaa olla niin seksikäs, että naiset käyvät käsiksi ja on se varmaan rankkaa kun itse on saatana firman kasannut ja kahmii siitä miljoonia, ja on se varmaan tosi helvetin rankkaa hoitaa OMIA lapsiaan muutaman päivän ajan ihan itse!
Tiedän, ettei kukaan ole täydellinen ja tiedän, etten minäkään ole täydellinen. Mies on muuten niin älyttömän täydellinen ja ihana, mutta housut ei pysy jalassa jos tilanne on tippaakaan stressaava ja meillä on riitaa. Se ei ole mikään uusi tieto ja olen oppinut elämään sen kanssa, mutta millä tästä vihasta pääsisi vielä eroon?
Se nainen joka viime yönä makasi seksikkään ja uskomattoman jenkin kanssa, niin toivottavasti oli edes kiva yö.
Nyt siellä mies on salettiin paniikissa. Mietin, että pitäisikö soittaa miehen kaverille ja pyytää lentämään Helsinkiin? Pitäisikö sanoa miehelle, että pakkaa lapset ja tulevat tänne kaikki? Lähellä on ihan ok hotelleja. Vai pitäisikö antaa panikoida rauhassa? Ottaa niin perkeleesti päähän, että mies, joka on muuten luotettava kuin kallio, tekee tuollaisen tempun juuri silloin kun hänen pitäisi tukea minua!
Onko kellään kokemusta? Viisaita sanoja? Neuvoja? Erota en halua.
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet AP aika paha kynnysmatto. Miehesi tietää, että et jätä ja jatkaa pettämistä.
Olen pahoillani, mutta se tulee vaan toistumaan useammin ja useammin. Yksipuolinen rakkaus ei valitettavasti riitä, tiedän kokemuksesta.
Yksipuolinen rakkaus ei riitäkään. Meillä se ei onneksi ole yksipuolista. Mies on mennyt niin järjettömien rinkien läpi jotta suhteemme onnistuisi, ettei kukaan siihen alkaisi, jos ei rakastaisi. Sitä en epäile tippaakaan. Olen samaa mieltä terapeutin kanssa, että mies on seksiaddikti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen kuvio, että mies menee ja panee, mutta nainen on uskollinen, voi toimia, jos naista ei oikeasti kiinnosta mitä mies tekee silloin, kun he kaksi eivät ole yhdessä.
Ikäviä tilanteita tulee sitten, kun nainen esimerkiksi sairastuu, ja tarvitsisi erityisesti läsnäoloa ja tukea. Silloin paikalla on vain jotkut oikomishoitamattomat köyhät sukulaiset, ei isokaluiset seksimaestrot.
Vierailija kirjoitti:
Moro Ap. Ensimmäiseks täytyy sanoo et käy ehkä hieman kateeks näin 26v perus jäbänä. Siis elämäntyyliä ja sellaista, alkaa työttömyys vituttaa. Toisekseen, hankala tilanne sulla. Uskon sua kun sanot että teillä on muuten arki loistavaa jne. Ethän sä nyt muuten edes enää olisi mukana kuvioissa jos ei olisi, ei se miehen raha kuitenkaan ainoa jäämisen arvoinen asia voi olla. Jos teidän parisuhdeterapeutti on sitä mieltä että miehesi on seksiaddikti ja voit itse todentaa tämän, niin siinä varmaan se ongelma. Ei paljon asioita mitä itse voisit tehdä vaikuttaaksesi hänen addiktioon ja sitä kautta hallita hänen seksuaalista käytöstä.
Helpommin pystyt juurikin ehkä vaikuttamaan omaan suhtautumiseesi, jos kerran haluat jäädä. En siis oikeasti tiedä miten päästä yli kiukusta ja tiedosta että hän 100% varmasti tulee pettämään vielä useastikin, mutta yksi mikä voisi helpottaa on se että asennoiduit suhtautumaan hännen addiktioon sellaisena kuin se on: sairautena. Hän sairastaa addiktiota mikä manifestoituu seksinä välillä muiden naisten kuin sinun kanssasi. Hän ei pidä näitä muita naisia minään muina kuin objekteina mihin purkaa addiktio. Useimmiten pettämisen syinä on kaikenlaista takana, myös henkilökohtaista, mutta miehesi kaltaiset tapaukset ovat nimenomaan niitä toisia ääripäitä missä sillä toisella ihmisellä ei ole mitään väliä henkilökohtaisella tasolla, kunhan suostuu seksiin. Pelkkää lihaa sen raadollisimmassa muodossa.
Enhän minä tietenkään yritä puolustella miehesi käytöstä, yritän vain miettiä voit olla asian kanssa paremmin sinut jos se on valitsemasi tie. Ymmärrän että kynnys jättää suhde on äärimmäisen suuri kun elämä muuten varmaan maistuu aika mansikalta tällä hetkellä.
Toivotan sulle jaksamisia sinne jorpakon toiselle puolelle!
Mies 26v, hengessä mukana
Kiitos ihanasta viestistäsi!
Addiktiona minä sen näen, siksi kai se on helpompi sietää. Tiedän, ettei mies ihastu niihin naisiin tai rakastu heihin. Pahaltahan se tuntuu kuitenkin.
Soitin siskolleni aamulla itkien sen puhelun jälkeen ja sisko lupasi käydä siellä töiden jälkeen. Saa nähdä miten mies selviää siitä riidasta... Toisaalta harmittaa.
Elämä on ihanaa. Ei niinkään rahan vuoksi, vaikka toki se arkea helpottaa, vaan siksi että meillä on ihana perhe ja rakastamme toisiamme. Mies meni vaikka mille mutkalle sen ensimmäisen pettämisen jälkeen, kun yritin prosessoida sitä. Löysimme keinoja, joilla vähentää sitä käytöstä, mutta eihän mikään toimi 100%. Eilen jo tällä palstallakin arvelin, puoliksi vitsillä, että mies hairahtuu jos vaan löytää lapsenvahdin. Ja niinhän sellainen oli löytynyt. Mutta rehellisesti, onhan tämä ollut miehellekin todella rankka paikka, ei vain minulle. Olen aina ollut paikalla. Aina. Ja aina hoitanut lapset yksin. Nyt yhtäkkiä vain hävisin ja mies joutui perumaan kaikki työnsä ja siirtämään kokoukset. Ja jäämään kolmistaan kahden pienen lapsen kanssa. 2- ja 3-vuotiaat. Ja vielä vieraassa maassa. Että ei tämä ole rankka paikka ainoastaan minulle.
älä sit valita jos haluut jäädä tollaseks kynnysmatoksxD...
Okei, jos mies on mielestäsi seksiaddikti eikä voi käytökselleen mitään, niin miksi sitten syyllistät häntä ja teet hänen olostaan ikävän. Eikö olisi kaikin puolin reilumpaa, että annat hänelle vapautuksen uskollisuudesta, jolloin hänen ei tarvitse tuntea pahaa mieltä sinun puolestasi?
Vai pitäisikö miehen ehkä käydä terapiassa setvimässä ongelmaansa? Addiktio kun on aina pahasta ja voi aiheuttaa monenlaista ongelmaa (sukupuolitaudit, ei-toivottuja lapsia jakamaan perintöä sekä joskus monenlaisia henkisiä vauriota, koska osa addikteista saattaa tehdä todellisia virhearvioita esim. makaavat alaikäisten kanssa tms.)
Joka tapauksessa hyväksyit miehen teot tai et, niin mies ei ole luotettava. Yksikään alkoholisti, narkkari tai mikään muukaan riippuvainen ei ole luotettava. Et voi ikinä luottaa, että kun sinulla on vaikeaa, hän olisi tukena ja apuna. Ei, hän on ruokkimassa riippuvuuttaan. Kun kuulet uutisen syövästä tai istut sairaan lapsen sairaalavuoteen ääressä, on turha elätellä harhakuvitelmaa miehestä auttamassa ja tukemassa. Ei, hänen on saatava pillua. Onhan se noina hetkinä hyvä muistella, että sinulla on se komea seksipeto miehenä, kun tarvitsisit jotain aivan muuta.
Ja mitä tuo vaikuttaa lapsiin? Kaikin tavoin. Se on varmaa. Pahimmillaan opitaan, ettei naisella ole arvoa kuin reikänä ja panona ja että se vaimo saa kestää kaiken, mitä mies keksii hänelle kestettäväksi. Lievimmilläänkin lapset oppivat, ettei äidin toiveilla ja tarpeilla ole arvoa.
Minä laittaisin miehen terapiaan. Mutta toisaalta olen valinnut miehen, jonka sanaan ja lupaukseen voi luottaa ja joka - jos nyt ei näytä kaikkien silmään täydelliseltä eikä lompakko pullistele seteleistä - seisoo vierelläni tuulessa ja tuiskussa tukemassa, lohduttamassa eikä hakemassa sitä panoreikää omaan pahaan oloonsa. Täytyy olla aika itsekeskeinen roikale, jos ei pysty elämään normaalia arkea lasten kanssa silloin, kun vaimolla on vaikeampi vaihe.
Jos kanttisi ei kestä asettaa rajoja ja pitää ne, niin antaisin sitten täyden vapauden. Lapsille selittäisin ikätasoisesti jo varhaisessa vaiheessa, että on erilaisia suhteita ja meidän suhteemme on tällainen. Lasten kannalta tuo olisi ehkä tervein mahdollinen teko, koska silloin et näyttäytyisi heille suhteen roskasankona, jota saa panna halvalla (ihan kirjaimellisestikin) vaan aikuisena naisena, jonka itsetunto kestää sen, että miehellä on koko ajan pedinlämmittäjä, mahdollisia lapsia ympäri maailmaa ja iso lompakko maksamaan kaikki ne elatusmaksut (ja perinnönjaot). Parhaimmillaan myös sinulla olisi joku, jos ei muuten, niin edes sinä henkisenä tukena ja turvana vaikeina aikoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moro Ap. Ensimmäiseks täytyy sanoo et käy ehkä hieman kateeks näin 26v perus jäbänä. Siis elämäntyyliä ja sellaista, alkaa työttömyys vituttaa. Toisekseen, hankala tilanne sulla. Uskon sua kun sanot että teillä on muuten arki loistavaa jne. Ethän sä nyt muuten edes enää olisi mukana kuvioissa jos ei olisi, ei se miehen raha kuitenkaan ainoa jäämisen arvoinen asia voi olla. Jos teidän parisuhdeterapeutti on sitä mieltä että miehesi on seksiaddikti ja voit itse todentaa tämän, niin siinä varmaan se ongelma. Ei paljon asioita mitä itse voisit tehdä vaikuttaaksesi hänen addiktioon ja sitä kautta hallita hänen seksuaalista käytöstä.
Helpommin pystyt juurikin ehkä vaikuttamaan omaan suhtautumiseesi, jos kerran haluat jäädä. En siis oikeasti tiedä miten päästä yli kiukusta ja tiedosta että hän 100% varmasti tulee pettämään vielä useastikin, mutta yksi mikä voisi helpottaa on se että asennoiduit suhtautumaan hännen addiktioon sellaisena kuin se on: sairautena. Hän sairastaa addiktiota mikä manifestoituu seksinä välillä muiden naisten kuin sinun kanssasi. Hän ei pidä näitä muita naisia minään muina kuin objekteina mihin purkaa addiktio. Useimmiten pettämisen syinä on kaikenlaista takana, myös henkilökohtaista, mutta miehesi kaltaiset tapaukset ovat nimenomaan niitä toisia ääripäitä missä sillä toisella ihmisellä ei ole mitään väliä henkilökohtaisella tasolla, kunhan suostuu seksiin. Pelkkää lihaa sen raadollisimmassa muodossa.
Enhän minä tietenkään yritä puolustella miehesi käytöstä, yritän vain miettiä voit olla asian kanssa paremmin sinut jos se on valitsemasi tie. Ymmärrän että kynnys jättää suhde on äärimmäisen suuri kun elämä muuten varmaan maistuu aika mansikalta tällä hetkellä.
Toivotan sulle jaksamisia sinne jorpakon toiselle puolelle!
Mies 26v, hengessä mukana
Kiitos ihanasta viestistäsi!
Addiktiona minä sen näen, siksi kai se on helpompi sietää. Tiedän, ettei mies ihastu niihin naisiin tai rakastu heihin. Pahaltahan se tuntuu kuitenkin.
Soitin siskolleni aamulla itkien sen puhelun jälkeen ja sisko lupasi käydä siellä töiden jälkeen. Saa nähdä miten mies selviää siitä riidasta... Toisaalta harmittaa.
Elämä on ihanaa. Ei niinkään rahan vuoksi, vaikka toki se arkea helpottaa, vaan siksi että meillä on ihana perhe ja rakastamme toisiamme. Mies meni vaikka mille mutkalle sen ensimmäisen pettämisen jälkeen, kun yritin prosessoida sitä. Löysimme keinoja, joilla vähentää sitä käytöstä, mutta eihän mikään toimi 100%. Eilen jo tällä palstallakin arvelin, puoliksi vitsillä, että mies hairahtuu jos vaan löytää lapsenvahdin. Ja niinhän sellainen oli löytynyt. Mutta rehellisesti, onhan tämä ollut miehellekin todella rankka paikka, ei vain minulle. Olen aina ollut paikalla. Aina. Ja aina hoitanut lapset yksin. Nyt yhtäkkiä vain hävisin ja mies joutui perumaan kaikki työnsä ja siirtämään kokoukset. Ja jäämään kolmistaan kahden pienen lapsen kanssa. 2- ja 3-vuotiaat. Ja vielä vieraassa maassa. Että ei tämä ole rankka paikka ainoastaan minulle.
Useimmiten ensireaktio olisi vain sanoa että "jätä se sika", mutta todellisuus ei ole aina niin mustavalkoinen. Tiedän että moni näkee tämän ironisena, muttä muuten teidän liitto vaikuttaa olevan vahvalla pohjalla ja kun perhettäkin on niin ehkä se olisi vielä taistelemisen arvoista. Toki edellyttää sitä että myös mies ainakin yrittäisi hiljalleen parantua addiktiostaan. Se että sulla löytyy henkisiä voimavaroja ajatella tilannetta miehesi näkökulmasta tässä tilanteessa kyllä saa mut tuntemaan itseni henkisesti vielä kovin lapseksi :D
Kyllä mä näkisin että te tosta voitte selvitä jos muuten rakastatte toisianne niin paljon kuin sanot.
Se hengessä mukana oleva 26v mies
Vierailija kirjoitti:
Okei, jos mies on mielestäsi seksiaddikti eikä voi käytökselleen mitään, niin miksi sitten syyllistät häntä ja teet hänen olostaan ikävän. Eikö olisi kaikin puolin reilumpaa, että annat hänelle vapautuksen uskollisuudesta, jolloin hänen ei tarvitse tuntea pahaa mieltä sinun puolestasi?
Vai pitäisikö miehen ehkä käydä terapiassa setvimässä ongelmaansa? Addiktio kun on aina pahasta ja voi aiheuttaa monenlaista ongelmaa (sukupuolitaudit, ei-toivottuja lapsia jakamaan perintöä sekä joskus monenlaisia henkisiä vauriota, koska osa addikteista saattaa tehdä todellisia virhearvioita esim. makaavat alaikäisten kanssa tms.)
Joka tapauksessa hyväksyit miehen teot tai et, niin mies ei ole luotettava. Yksikään alkoholisti, narkkari tai mikään muukaan riippuvainen ei ole luotettava. Et voi ikinä luottaa, että kun sinulla on vaikeaa, hän olisi tukena ja apuna. Ei, hän on ruokkimassa riippuvuuttaan. Kun kuulet uutisen syövästä tai istut sairaan lapsen sairaalavuoteen ääressä, on turha elätellä harhakuvitelmaa miehestä auttamassa ja tukemassa. Ei, hänen on saatava pillua. Onhan se noina hetkinä hyvä muistella, että sinulla on se komea seksipeto miehenä, kun tarvitsisit jotain aivan muuta.
Ja mitä tuo vaikuttaa lapsiin? Kaikin tavoin. Se on varmaa. Pahimmillaan opitaan, ettei naisella ole arvoa kuin reikänä ja panona ja että se vaimo saa kestää kaiken, mitä mies keksii hänelle kestettäväksi. Lievimmilläänkin lapset oppivat, ettei äidin toiveilla ja tarpeilla ole arvoa.
Minä laittaisin miehen terapiaan. Mutta toisaalta olen valinnut miehen, jonka sanaan ja lupaukseen voi luottaa ja joka - jos nyt ei näytä kaikkien silmään täydelliseltä eikä lompakko pullistele seteleistä - seisoo vierelläni tuulessa ja tuiskussa tukemassa, lohduttamassa eikä hakemassa sitä panoreikää omaan pahaan oloonsa. Täytyy olla aika itsekeskeinen roikale, jos ei pysty elämään normaalia arkea lasten kanssa silloin, kun vaimolla on vaikeampi vaihe.
Jos kanttisi ei kestä asettaa rajoja ja pitää ne, niin antaisin sitten täyden vapauden. Lapsille selittäisin ikätasoisesti jo varhaisessa vaiheessa, että on erilaisia suhteita ja meidän suhteemme on tällainen. Lasten kannalta tuo olisi ehkä tervein mahdollinen teko, koska silloin et näyttäytyisi heille suhteen roskasankona, jota saa panna halvalla (ihan kirjaimellisestikin) vaan aikuisena naisena, jonka itsetunto kestää sen, että miehellä on koko ajan pedinlämmittäjä, mahdollisia lapsia ympäri maailmaa ja iso lompakko maksamaan kaikki ne elatusmaksut (ja perinnönjaot). Parhaimmillaan myös sinulla olisi joku, jos ei muuten, niin edes sinä henkisenä tukena ja turvana vaikeina aikoina.
Olet oikeassa. Miehen pitäisi ihan oikeasti mennä sinne terapiaan. Hän ei vain itse näe sitä addiktiona, vaikka selkeästi se on. Miehen addiktio kun on melko hanskassa normaalioloissa, ettei sitä ajattele. Seksiä on paljon. Työmatkoilla sitten esim. videopuhelut.
En halua että mies kärsii, mutta totta kai se tuntuu pahalta, että ei kyennyt taistelemaan minunkaan vuokseni itseään vastaan. Vaikka typerää ja vahingollista tällainen kostaminen onkin. Laitoin hänelle viestin ja sanoin, että en ole lähdössä, mutta minun on paha mieli ja että soitan myöhemmin.
Lehtolapsia ei ole tulossa, mies kävi vasektomiassa kuopuksen syntymän jälkeen. Tauteja voi tietysti aina tulla, vaikka kondomia käyttääkin. Se on yksi syy, miksi en halua antaa hänelle vapautta harrastaa seksiä kenen kanssa haluaa. Toisekseen, kyllähän se oikeasti tuntuisi pahalta käydä cocktail-kutsuilla yms. ja puolet paikan naisista katsoisivat minua säälien... Enkä usko, että mies haluaisi edes sellaista vapautta. Mutta tosiasia on, että hän tuntee olonsa todella paskaksi, kun ei kykene vastaamaan niihin odotuksiin mitä perhe-elämä on.
Luulen, että pyydän miehen assistenttia etsimään hänelle jonkun hyvän terapeutin ja mies saa luvan mennä sinne. Kai se on pakko edes yrittää.
En kuitenkaan halua ajatella, että olen arvoton tai roskasanko. Ainakin haluan ajatella olevani vaimo, joka ymmärtää miehellään olevan ongelma jota olemme pyrkineet käsittelemään yhdessä. Mies on oikeasti yrittänyt. Nyt kai on vain omat keinot käytetty ja haettava ammattiapua. Ja vaikka mies pettäisi jatkossakin, mitä pidän todennäköisenä, niin ainakin hän olisi ollut suostuvainen hakemaan apua minun vuokseni. On sekin jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei, jos mies on mielestäsi seksiaddikti eikä voi käytökselleen mitään, niin miksi sitten syyllistät häntä ja teet hänen olostaan ikävän. Eikö olisi kaikin puolin reilumpaa, että annat hänelle vapautuksen uskollisuudesta, jolloin hänen ei tarvitse tuntea pahaa mieltä sinun puolestasi?
Vai pitäisikö miehen ehkä käydä terapiassa setvimässä ongelmaansa? Addiktio kun on aina pahasta ja voi aiheuttaa monenlaista ongelmaa (sukupuolitaudit, ei-toivottuja lapsia jakamaan perintöä sekä joskus monenlaisia henkisiä vauriota, koska osa addikteista saattaa tehdä todellisia virhearvioita esim. makaavat alaikäisten kanssa tms.)
Joka tapauksessa hyväksyit miehen teot tai et, niin mies ei ole luotettava. Yksikään alkoholisti, narkkari tai mikään muukaan riippuvainen ei ole luotettava. Et voi ikinä luottaa, että kun sinulla on vaikeaa, hän olisi tukena ja apuna. Ei, hän on ruokkimassa riippuvuuttaan. Kun kuulet uutisen syövästä tai istut sairaan lapsen sairaalavuoteen ääressä, on turha elätellä harhakuvitelmaa miehestä auttamassa ja tukemassa. Ei, hänen on saatava pillua. Onhan se noina hetkinä hyvä muistella, että sinulla on se komea seksipeto miehenä, kun tarvitsisit jotain aivan muuta.
Ja mitä tuo vaikuttaa lapsiin? Kaikin tavoin. Se on varmaa. Pahimmillaan opitaan, ettei naisella ole arvoa kuin reikänä ja panona ja että se vaimo saa kestää kaiken, mitä mies keksii hänelle kestettäväksi. Lievimmilläänkin lapset oppivat, ettei äidin toiveilla ja tarpeilla ole arvoa.
Minä laittaisin miehen terapiaan. Mutta toisaalta olen valinnut miehen, jonka sanaan ja lupaukseen voi luottaa ja joka - jos nyt ei näytä kaikkien silmään täydelliseltä eikä lompakko pullistele seteleistä - seisoo vierelläni tuulessa ja tuiskussa tukemassa, lohduttamassa eikä hakemassa sitä panoreikää omaan pahaan oloonsa. Täytyy olla aika itsekeskeinen roikale, jos ei pysty elämään normaalia arkea lasten kanssa silloin, kun vaimolla on vaikeampi vaihe.
Jos kanttisi ei kestä asettaa rajoja ja pitää ne, niin antaisin sitten täyden vapauden. Lapsille selittäisin ikätasoisesti jo varhaisessa vaiheessa, että on erilaisia suhteita ja meidän suhteemme on tällainen. Lasten kannalta tuo olisi ehkä tervein mahdollinen teko, koska silloin et näyttäytyisi heille suhteen roskasankona, jota saa panna halvalla (ihan kirjaimellisestikin) vaan aikuisena naisena, jonka itsetunto kestää sen, että miehellä on koko ajan pedinlämmittäjä, mahdollisia lapsia ympäri maailmaa ja iso lompakko maksamaan kaikki ne elatusmaksut (ja perinnönjaot). Parhaimmillaan myös sinulla olisi joku, jos ei muuten, niin edes sinä henkisenä tukena ja turvana vaikeina aikoina.
Olet oikeassa. Miehen pitäisi ihan oikeasti mennä sinne terapiaan. Hän ei vain itse näe sitä addiktiona, vaikka selkeästi se on. Miehen addiktio kun on melko hanskassa normaalioloissa, ettei sitä ajattele. Seksiä on paljon. Työmatkoilla sitten esim. videopuhelut.
En halua että mies kärsii, mutta totta kai se tuntuu pahalta, että ei kyennyt taistelemaan minunkaan vuokseni itseään vastaan. Vaikka typerää ja vahingollista tällainen kostaminen onkin. Laitoin hänelle viestin ja sanoin, että en ole lähdössä, mutta minun on paha mieli ja että soitan myöhemmin.
Lehtolapsia ei ole tulossa, mies kävi vasektomiassa kuopuksen syntymän jälkeen. Tauteja voi tietysti aina tulla, vaikka kondomia käyttääkin. Se on yksi syy, miksi en halua antaa hänelle vapautta harrastaa seksiä kenen kanssa haluaa. Toisekseen, kyllähän se oikeasti tuntuisi pahalta käydä cocktail-kutsuilla yms. ja puolet paikan naisista katsoisivat minua säälien... Enkä usko, että mies haluaisi edes sellaista vapautta. Mutta tosiasia on, että hän tuntee olonsa todella paskaksi, kun ei kykene vastaamaan niihin odotuksiin mitä perhe-elämä on.
Luulen, että pyydän miehen assistenttia etsimään hänelle jonkun hyvän terapeutin ja mies saa luvan mennä sinne. Kai se on pakko edes yrittää.
En kuitenkaan halua ajatella, että olen arvoton tai roskasanko. Ainakin haluan ajatella olevani vaimo, joka ymmärtää miehellään olevan ongelma jota olemme pyrkineet käsittelemään yhdessä. Mies on oikeasti yrittänyt. Nyt kai on vain omat keinot käytetty ja haettava ammattiapua. Ja vaikka mies pettäisi jatkossakin, mitä pidän todennäköisenä, niin ainakin hän olisi ollut suostuvainen hakemaan apua minun vuokseni. On sekin jotain.
Tekstasi takaisin ja lupasi mennä terapiaan, jos se on se mitä minä haluan... Millä hänet saisi tajuamaan, että se on ihan oikea seksiaddiktio, eikä mikään hiton korkean testosteronin sivuvaikutus??
Onhan tuo miehelle herkullinen tilanne kun on kiva vaimo, perhe-elämä ja vieraitakin saa painaa.
Vaimo-kulta antaa kaiken anteeksi.
Ei sulla kuule taida olla kuin kaksi vaihtoehtoa, joko vaan kestää kun mies käy vieraissa tai erota. Jos on jo pettänyt ja saanut anteeksi, ja siltikin jatkaa pettämistä niin en usko, että hän kauheasti välittää mielipiteistäsi. Hän kun tietää kuitenkin saavansa anteeksi.
Arvostaisit nyt itseäsi vähän enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo miehelle herkullinen tilanne kun on kiva vaimo, perhe-elämä ja vieraitakin saa painaa.
Vaimo-kulta antaa kaiken anteeksi.Ei sulla kuule taida olla kuin kaksi vaihtoehtoa, joko vaan kestää kun mies käy vieraissa tai erota. Jos on jo pettänyt ja saanut anteeksi, ja siltikin jatkaa pettämistä niin en usko, että hän kauheasti välittää mielipiteistäsi. Hän kun tietää kuitenkin saavansa anteeksi.
Arvostaisit nyt itseäsi vähän enemmän.
Olen valintani tehnyt. Yritän vain löytää keinot kestää se helpommin.
Elämämme on aivan ihanaa 99% ajasta. Kuinka moni voi sanoa samaa? Tunnen oloni rakastetuksi, hellityksi, halutuksi, tarpeelliseksi. Hänen kanssaan on uskomatonta. En vaihtaisi meidän suhdettamme pois. Jokaisessa suhteessa on omat ongelmansa, tämä on meidän.
Käyttäymisen syy on epäolennainen. Oli se mikä tahansa, halujaan voi kontrolloida jos haluaa. Alkoholisti pystyy olemaan juomatta, narkomaanikin pystyy lopettamaan huumeiden käytön, peliriippuvainen pystyy olemaan pelaamatta. Kyse on vain omasta tahdosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäymisen syy on epäolennainen. Oli se mikä tahansa, halujaan voi kontrolloida jos haluaa. Alkoholisti pystyy olemaan juomatta, narkomaanikin pystyy lopettamaan huumeiden käytön, peliriippuvainen pystyy olemaan pelaamatta. Kyse on vain omasta tahdosta.
Tunnetko montakin alkoholistia tai narkomaania? Minä tein töitä heidän kanssaan ja asia on kaikkea muuta paitsi yksinkertainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo miehelle herkullinen tilanne kun on kiva vaimo, perhe-elämä ja vieraitakin saa painaa.
Vaimo-kulta antaa kaiken anteeksi.Ei sulla kuule taida olla kuin kaksi vaihtoehtoa, joko vaan kestää kun mies käy vieraissa tai erota. Jos on jo pettänyt ja saanut anteeksi, ja siltikin jatkaa pettämistä niin en usko, että hän kauheasti välittää mielipiteistäsi. Hän kun tietää kuitenkin saavansa anteeksi.
Arvostaisit nyt itseäsi vähän enemmän.
Olen valintani tehnyt. Yritän vain löytää keinot kestää se helpommin.
Elämämme on aivan ihanaa 99% ajasta. Kuinka moni voi sanoa samaa? Tunnen oloni rakastetuksi, hellityksi, halutuksi, tarpeelliseksi. Hänen kanssaan on uskomatonta. En vaihtaisi meidän suhdettamme pois. Jokaisessa suhteessa on omat ongelmansa, tämä on meidän.
Ei sitten muuta kuin onnea valitsemallasi tiellä. Kun olet tuon tien valinnut, niin eikö olisi sitten helpompi antaa hänen panna kaikkea mikä liikkuu, koska et voi kuitenkaan millekään asialle mitään. Voisit edes esittää, että sinulla on homma hanskassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pystyisi mitenkään olemaan tuommoisena heittopussina, että hyväksyisin pettämisen ja seksisuhteet kerta toisensa jälkeen. Kunnioitatko itseäsi yhtään? Maailmassa on paljon parempiakin miehiä, jotka oikeasti palvoisivat maata jalkojesi alla... Tuossa on kyllä nyt sellainen av:n kuuluisa jännämies kerrakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei, jos mies on mielestäsi seksiaddikti eikä voi käytökselleen mitään, niin miksi sitten syyllistät häntä ja teet hänen olostaan ikävän. Eikö olisi kaikin puolin reilumpaa, että annat hänelle vapautuksen uskollisuudesta, jolloin hänen ei tarvitse tuntea pahaa mieltä sinun puolestasi?
Vai pitäisikö miehen ehkä käydä terapiassa setvimässä ongelmaansa? Addiktio kun on aina pahasta ja voi aiheuttaa monenlaista ongelmaa (sukupuolitaudit, ei-toivottuja lapsia jakamaan perintöä sekä joskus monenlaisia henkisiä vauriota, koska osa addikteista saattaa tehdä todellisia virhearvioita esim. makaavat alaikäisten kanssa tms.)
Joka tapauksessa hyväksyit miehen teot tai et, niin mies ei ole luotettava. Yksikään alkoholisti, narkkari tai mikään muukaan riippuvainen ei ole luotettava. Et voi ikinä luottaa, että kun sinulla on vaikeaa, hän olisi tukena ja apuna. Ei, hän on ruokkimassa riippuvuuttaan. Kun kuulet uutisen syövästä tai istut sairaan lapsen sairaalavuoteen ääressä, on turha elätellä harhakuvitelmaa miehestä auttamassa ja tukemassa. Ei, hänen on saatava pillua. Onhan se noina hetkinä hyvä muistella, että sinulla on se komea seksipeto miehenä, kun tarvitsisit jotain aivan muuta.
Ja mitä tuo vaikuttaa lapsiin? Kaikin tavoin. Se on varmaa. Pahimmillaan opitaan, ettei naisella ole arvoa kuin reikänä ja panona ja että se vaimo saa kestää kaiken, mitä mies keksii hänelle kestettäväksi. Lievimmilläänkin lapset oppivat, ettei äidin toiveilla ja tarpeilla ole arvoa.
Minä laittaisin miehen terapiaan. Mutta toisaalta olen valinnut miehen, jonka sanaan ja lupaukseen voi luottaa ja joka - jos nyt ei näytä kaikkien silmään täydelliseltä eikä lompakko pullistele seteleistä - seisoo vierelläni tuulessa ja tuiskussa tukemassa, lohduttamassa eikä hakemassa sitä panoreikää omaan pahaan oloonsa. Täytyy olla aika itsekeskeinen roikale, jos ei pysty elämään normaalia arkea lasten kanssa silloin, kun vaimolla on vaikeampi vaihe.
Jos kanttisi ei kestä asettaa rajoja ja pitää ne, niin antaisin sitten täyden vapauden. Lapsille selittäisin ikätasoisesti jo varhaisessa vaiheessa, että on erilaisia suhteita ja meidän suhteemme on tällainen. Lasten kannalta tuo olisi ehkä tervein mahdollinen teko, koska silloin et näyttäytyisi heille suhteen roskasankona, jota saa panna halvalla (ihan kirjaimellisestikin) vaan aikuisena naisena, jonka itsetunto kestää sen, että miehellä on koko ajan pedinlämmittäjä, mahdollisia lapsia ympäri maailmaa ja iso lompakko maksamaan kaikki ne elatusmaksut (ja perinnönjaot). Parhaimmillaan myös sinulla olisi joku, jos ei muuten, niin edes sinä henkisenä tukena ja turvana vaikeina aikoina.
Olet oikeassa. Miehen pitäisi ihan oikeasti mennä sinne terapiaan. Hän ei vain itse näe sitä addiktiona, vaikka selkeästi se on. Miehen addiktio kun on melko hanskassa normaalioloissa, ettei sitä ajattele. Seksiä on paljon. Työmatkoilla sitten esim. videopuhelut.
En halua että mies kärsii, mutta totta kai se tuntuu pahalta, että ei kyennyt taistelemaan minunkaan vuokseni itseään vastaan. Vaikka typerää ja vahingollista tällainen kostaminen onkin. Laitoin hänelle viestin ja sanoin, että en ole lähdössä, mutta minun on paha mieli ja että soitan myöhemmin.
Lehtolapsia ei ole tulossa, mies kävi vasektomiassa kuopuksen syntymän jälkeen. Tauteja voi tietysti aina tulla, vaikka kondomia käyttääkin. Se on yksi syy, miksi en halua antaa hänelle vapautta harrastaa seksiä kenen kanssa haluaa. Toisekseen, kyllähän se oikeasti tuntuisi pahalta käydä cocktail-kutsuilla yms. ja puolet paikan naisista katsoisivat minua säälien... Enkä usko, että mies haluaisi edes sellaista vapautta. Mutta tosiasia on, että hän tuntee olonsa todella paskaksi, kun ei kykene vastaamaan niihin odotuksiin mitä perhe-elämä on.
Luulen, että pyydän miehen assistenttia etsimään hänelle jonkun hyvän terapeutin ja mies saa luvan mennä sinne. Kai se on pakko edes yrittää.
En kuitenkaan halua ajatella, että olen arvoton tai roskasanko. Ainakin haluan ajatella olevani vaimo, joka ymmärtää miehellään olevan ongelma jota olemme pyrkineet käsittelemään yhdessä. Mies on oikeasti yrittänyt. Nyt kai on vain omat keinot käytetty ja haettava ammattiapua. Ja vaikka mies pettäisi jatkossakin, mitä pidän todennäköisenä, niin ainakin hän olisi ollut suostuvainen hakemaan apua minun vuokseni. On sekin jotain.
Tekstasi takaisin ja lupasi mennä terapiaan, jos se on se mitä minä haluan... Millä hänet saisi tajuamaan, että se on ihan oikea seksiaddiktio, eikä mikään hiton korkean testosteronin sivuvaikutus??
Laitoin aika ilkeän viestin, kun halusin ravistella sinua, ja yllätyin positiivisesti reagoinnistasi. Hienoa, että olet valmis toimimaan ja vielä hienompaa, että mieskin on siihen valmis.
Ei sinun tarvitse vakuuttaa häntä mistään, pääasia, että käy terapiassa ja suosittelen sitä myös sinullekin. Olet kuitenkin aika kovilla ja ilmeisesti yksin vastuussa perheestäkin. Sinun on huolehdittava omasta jaksamisestasi.
Vähän ikävämmin jatkan lopuksi eli mielestäni kyllä osittain hyväksyt tuon roskasankona olon, kun et vaadi muutosta. Se, että mies ei pysty olemaan sortumatta, ei tarkoita, ettekö sinä voisi vaatia, että hänen pitää pystyä. Ehkä tuo kannattaa nyt terapeutin kanssa sopia tarkemminkin, mutta aika huono lähtökohta on alkoholistin toipua, jos läheinen toteaa, että voit kyllä rauhassa sortuakin, minä olen tässä kestämässä sen. Kohtelet miestä kuin hän olisi keskimääräistä hauraampi ja hajoavampi, vaikka tosiasiassa sinun pitäisi täräyttää, että housut pysyvät jalassa tai lähtee vaimo, lapset, puolet firmasta ja koko Helsingin asunto. Ei ehkä nyt tässä vaiheessa mutta jossain vaiheessa tuo on tehtävä ja jopa toteutettava, jos mies ei ota tosissaan tilannetta. Hänen nimittäin pitää alkaa tajuta, miten vahingoittavasti hän käyttäytyy sinua ja lapsianne kohtaan ja nyt hän lähinnä hakee sinulta vain lohdutusta omaan pahaan oloonsa, ei lainkaan tue tai auta sinua.
Ja tuo kukkakimppujuttu. Niin tyypillistä. Ehkäpä mies voisi sen välittämisen ja tukemisen näyttää teoilla. Miksi on pakko pysyä Helsingissä, jos lapsilla on hoitaja? Eikö hän osaa oikeasti kohdata sinua ja kertoa henkilökohtaisesti mokastaan, pyytää anteeksi ja olla tukena, kun hoidat isoisääsi? Eikö hän pysty näyttämään niitä tunteitaan tai pyytää anteeksi kasvokkain? Eikö hän tiedä, miten sitä vaimoa tuetaan vaikeina aikoina? Paljon helpompaa ja persoonattomampaa on lähettää kimppu kukkia kuin matkustaa itse paikalle kokoamaan hajonneen vaimon sirpaleet.
Koetapa vääntää näitä empatiajuttuja rautalangasta, niin ehkä voisi alkaa tajuta kokonaiskuvaakin joskus. Minusta tuollainen kukkakimppu kertoo vain siitä, että olette tottuneet ratkomaan ongelmia rahalla. Jo se, että laitat miehen assistentin hakemaan sopivaa terapeuttia, kertoo paljon. Minusta kun teidän pitäisi yhdessä istua alas, yhdessä etsiä terapeutti, yhdessä mennä sinne ensimmäisellä kerralla ja yhdessä hoitaa asia niin kuin se olisi tärkein asia elämässänne juuri nyt. Niin kuin se onkin.
Vierailija kirjoitti:
En pystyisi mitenkään olemaan tuommoisena heittopussina, että hyväksyisin pettämisen ja seksisuhteet kerta toisensa jälkeen. Kunnioitatko itseäsi yhtään? Maailmassa on paljon parempiakin miehiä, jotka oikeasti palvoisivat maata jalkojesi alla... Tuossa on kyllä nyt sellainen av:n kuuluisa jännämies kerrakseen.
Mies palvookin maata jalkojeni alla. Ja minä kunnioitan itseäni. Kunnioitan myös miestäni ja ymmärrän, että seksi on hänelle ongelma. Tämä oli kolmas kerta, kun hän on pettänyt. Toinen, hänen laskujensa mukaan. Olemme olleen 10v yhdessä.
En ole koskaan tavannut ketään, joka saisi minut tuntemaan itseni niin ihanaksi ja rakastetuksi, kun mieheni saa. En ole koskaan tavannut ketään muuta, joka saa minulta jalat alta pelkällä katseella. En usko, että maailmassa on yhtään parempaa miestä olemassakaan. Hän hemmottelee minua, huolehtii minusta, haluaa minua ja ennen kaikkea haluaa viettää elämänsä minun kanssani.
Mies tulee todennäköisesti aina pettämään, haluaisin vain että ne kerrat minimoitaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei, jos mies on mielestäsi seksiaddikti eikä voi käytökselleen mitään, niin miksi sitten syyllistät häntä ja teet hänen olostaan ikävän. Eikö olisi kaikin puolin reilumpaa, että annat hänelle vapautuksen uskollisuudesta, jolloin hänen ei tarvitse tuntea pahaa mieltä sinun puolestasi?
Vai pitäisikö miehen ehkä käydä terapiassa setvimässä ongelmaansa? Addiktio kun on aina pahasta ja voi aiheuttaa monenlaista ongelmaa (sukupuolitaudit, ei-toivottuja lapsia jakamaan perintöä sekä joskus monenlaisia henkisiä vauriota, koska osa addikteista saattaa tehdä todellisia virhearvioita esim. makaavat alaikäisten kanssa tms.)
Joka tapauksessa hyväksyit miehen teot tai et, niin mies ei ole luotettava. Yksikään alkoholisti, narkkari tai mikään muukaan riippuvainen ei ole luotettava. Et voi ikinä luottaa, että kun sinulla on vaikeaa, hän olisi tukena ja apuna. Ei, hän on ruokkimassa riippuvuuttaan. Kun kuulet uutisen syövästä tai istut sairaan lapsen sairaalavuoteen ääressä, on turha elätellä harhakuvitelmaa miehestä auttamassa ja tukemassa. Ei, hänen on saatava pillua. Onhan se noina hetkinä hyvä muistella, että sinulla on se komea seksipeto miehenä, kun tarvitsisit jotain aivan muuta.
Ja mitä tuo vaikuttaa lapsiin? Kaikin tavoin. Se on varmaa. Pahimmillaan opitaan, ettei naisella ole arvoa kuin reikänä ja panona ja että se vaimo saa kestää kaiken, mitä mies keksii hänelle kestettäväksi. Lievimmilläänkin lapset oppivat, ettei äidin toiveilla ja tarpeilla ole arvoa.
Minä laittaisin miehen terapiaan. Mutta toisaalta olen valinnut miehen, jonka sanaan ja lupaukseen voi luottaa ja joka - jos nyt ei näytä kaikkien silmään täydelliseltä eikä lompakko pullistele seteleistä - seisoo vierelläni tuulessa ja tuiskussa tukemassa, lohduttamassa eikä hakemassa sitä panoreikää omaan pahaan oloonsa. Täytyy olla aika itsekeskeinen roikale, jos ei pysty elämään normaalia arkea lasten kanssa silloin, kun vaimolla on vaikeampi vaihe.
Jos kanttisi ei kestä asettaa rajoja ja pitää ne, niin antaisin sitten täyden vapauden. Lapsille selittäisin ikätasoisesti jo varhaisessa vaiheessa, että on erilaisia suhteita ja meidän suhteemme on tällainen. Lasten kannalta tuo olisi ehkä tervein mahdollinen teko, koska silloin et näyttäytyisi heille suhteen roskasankona, jota saa panna halvalla (ihan kirjaimellisestikin) vaan aikuisena naisena, jonka itsetunto kestää sen, että miehellä on koko ajan pedinlämmittäjä, mahdollisia lapsia ympäri maailmaa ja iso lompakko maksamaan kaikki ne elatusmaksut (ja perinnönjaot). Parhaimmillaan myös sinulla olisi joku, jos ei muuten, niin edes sinä henkisenä tukena ja turvana vaikeina aikoina.
Olet oikeassa. Miehen pitäisi ihan oikeasti mennä sinne terapiaan. Hän ei vain itse näe sitä addiktiona, vaikka selkeästi se on. Miehen addiktio kun on melko hanskassa normaalioloissa, ettei sitä ajattele. Seksiä on paljon. Työmatkoilla sitten esim. videopuhelut.
En halua että mies kärsii, mutta totta kai se tuntuu pahalta, että ei kyennyt taistelemaan minunkaan vuokseni itseään vastaan. Vaikka typerää ja vahingollista tällainen kostaminen onkin. Laitoin hänelle viestin ja sanoin, että en ole lähdössä, mutta minun on paha mieli ja että soitan myöhemmin.
Lehtolapsia ei ole tulossa, mies kävi vasektomiassa kuopuksen syntymän jälkeen. Tauteja voi tietysti aina tulla, vaikka kondomia käyttääkin. Se on yksi syy, miksi en halua antaa hänelle vapautta harrastaa seksiä kenen kanssa haluaa. Toisekseen, kyllähän se oikeasti tuntuisi pahalta käydä cocktail-kutsuilla yms. ja puolet paikan naisista katsoisivat minua säälien... Enkä usko, että mies haluaisi edes sellaista vapautta. Mutta tosiasia on, että hän tuntee olonsa todella paskaksi, kun ei kykene vastaamaan niihin odotuksiin mitä perhe-elämä on.
Luulen, että pyydän miehen assistenttia etsimään hänelle jonkun hyvän terapeutin ja mies saa luvan mennä sinne. Kai se on pakko edes yrittää.
En kuitenkaan halua ajatella, että olen arvoton tai roskasanko. Ainakin haluan ajatella olevani vaimo, joka ymmärtää miehellään olevan ongelma jota olemme pyrkineet käsittelemään yhdessä. Mies on oikeasti yrittänyt. Nyt kai on vain omat keinot käytetty ja haettava ammattiapua. Ja vaikka mies pettäisi jatkossakin, mitä pidän todennäköisenä, niin ainakin hän olisi ollut suostuvainen hakemaan apua minun vuokseni. On sekin jotain.
Tekstasi takaisin ja lupasi mennä terapiaan, jos se on se mitä minä haluan... Millä hänet saisi tajuamaan, että se on ihan oikea seksiaddiktio, eikä mikään hiton korkean testosteronin sivuvaikutus??
Laitoin aika ilkeän viestin, kun halusin ravistella sinua, ja yllätyin positiivisesti reagoinnistasi. Hienoa, että olet valmis toimimaan ja vielä hienompaa, että mieskin on siihen valmis.
Ei sinun tarvitse vakuuttaa häntä mistään, pääasia, että käy terapiassa ja suosittelen sitä myös sinullekin. Olet kuitenkin aika kovilla ja ilmeisesti yksin vastuussa perheestäkin. Sinun on huolehdittava omasta jaksamisestasi.
Vähän ikävämmin jatkan lopuksi eli mielestäni kyllä osittain hyväksyt tuon roskasankona olon, kun et vaadi muutosta. Se, että mies ei pysty olemaan sortumatta, ei tarkoita, ettekö sinä voisi vaatia, että hänen pitää pystyä. Ehkä tuo kannattaa nyt terapeutin kanssa sopia tarkemminkin, mutta aika huono lähtökohta on alkoholistin toipua, jos läheinen toteaa, että voit kyllä rauhassa sortuakin, minä olen tässä kestämässä sen. Kohtelet miestä kuin hän olisi keskimääräistä hauraampi ja hajoavampi, vaikka tosiasiassa sinun pitäisi täräyttää, että housut pysyvät jalassa tai lähtee vaimo, lapset, puolet firmasta ja koko Helsingin asunto. Ei ehkä nyt tässä vaiheessa mutta jossain vaiheessa tuo on tehtävä ja jopa toteutettava, jos mies ei ota tosissaan tilannetta. Hänen nimittäin pitää alkaa tajuta, miten vahingoittavasti hän käyttäytyy sinua ja lapsianne kohtaan ja nyt hän lähinnä hakee sinulta vain lohdutusta omaan pahaan oloonsa, ei lainkaan tue tai auta sinua.
Ja tuo kukkakimppujuttu. Niin tyypillistä. Ehkäpä mies voisi sen välittämisen ja tukemisen näyttää teoilla. Miksi on pakko pysyä Helsingissä, jos lapsilla on hoitaja? Eikö hän osaa oikeasti kohdata sinua ja kertoa henkilökohtaisesti mokastaan, pyytää anteeksi ja olla tukena, kun hoidat isoisääsi? Eikö hän pysty näyttämään niitä tunteitaan tai pyytää anteeksi kasvokkain? Eikö hän tiedä, miten sitä vaimoa tuetaan vaikeina aikoina? Paljon helpompaa ja persoonattomampaa on lähettää kimppu kukkia kuin matkustaa itse paikalle kokoamaan hajonneen vaimon sirpaleet.
Koetapa vääntää näitä empatiajuttuja rautalangasta, niin ehkä voisi alkaa tajuta kokonaiskuvaakin joskus. Minusta tuollainen kukkakimppu kertoo vain siitä, että olette tottuneet ratkomaan ongelmia rahalla. Jo se, että laitat miehen assistentin hakemaan sopivaa terapeuttia, kertoo paljon. Minusta kun teidän pitäisi yhdessä istua alas, yhdessä etsiä terapeutti, yhdessä mennä sinne ensimmäisellä kerralla ja yhdessä hoitaa asia niin kuin se olisi tärkein asia elämässänne juuri nyt. Niin kuin se onkin.
Luulen, että osuit naulan kantaan. En usko, että mies tietää kuinka olla tukena toiselle. Kukaan ei ole koskaan ollut hänelle tukena. Hänen lapsuutensa ja nuoruutensa oli hirviömäinen. Ylipäätään meillä oli aluksi aika paljon vaikeuksia, kun mies halusi sitoutua minuun, mutta ei kuitenkaan osannut. Ei ymmärtänyt, ettei homma mene niin, että me vain muutamme yhteen ja hän elää niin kuin ennenkin, ilmoittamatta minulle menoistaan... Kohtelen miestä kai hauraana, koska se hänen menneisyytensä on niin kammottava ja mies työstää sitä edelleen. Mutta ei kai hän ole hauras kuitenkaan. Pitäisi kai oikeasti panna kova kovaa vastaan. Jos se havahduttaisi?
Hän joutui jäämään Helsinkiin, koska meidän piti yhdessä matkustaa USAan, mutta isoisäni kunto heikkeni ja matkustin tänne pohjoiseen. Lastenhoitajaa meillä ei ole vakituisesti Helsingissä, joten mies jäi sinne. En halua lapsia tänne kun homma täällä on aika karua. En halua että näkevät isoisoisäänsä tässä kunnossa.
Miehen assistentti on sellainen mediator meidän välissämme välillä :D Hän on tuntenut mieheni jo kohta 20 vuotta. Hänellä on kuitenkin sellainen verkosto koko kaupungin yli, että hän tietää kuka on paras missäkin. Taidan pyytää häneltä vain listan ja päätämme yhdessä miehen kanssa kehen päädymme kun menen kotiin. Luulen, että mies lähetti kukkakimpun samasta syystä kuin osti kalliit Valentine's Day lahjat - hän luulee että niin toimitaan, koska on nähnyt (ulkopuolelta) muiden toimivan siten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäymisen syy on epäolennainen. Oli se mikä tahansa, halujaan voi kontrolloida jos haluaa. Alkoholisti pystyy olemaan juomatta, narkomaanikin pystyy lopettamaan huumeiden käytön, peliriippuvainen pystyy olemaan pelaamatta. Kyse on vain omasta tahdosta.
Tunnetko montakin alkoholistia tai narkomaania? Minä tein töitä heidän kanssaan ja asia on kaikkea muuta paitsi yksinkertainen.
Narkomaaneja en tunne mutta tiedän. Alkoholisteja ja peliriippuvaisia tunnen. Esim. serkkuni pääsi alkoholista eroon kolmen eri alkoholipsykoosista johtuneen suljetun osastohoitojakson jälkeen ihan vain omalla halulla ja tahdonvoimalla. On ollut raittiina lähes 20 vuotta ja tekee vertaistukityötä AA:ssa. Yksinkertaista en sen väittänyt olevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäymisen syy on epäolennainen. Oli se mikä tahansa, halujaan voi kontrolloida jos haluaa. Alkoholisti pystyy olemaan juomatta, narkomaanikin pystyy lopettamaan huumeiden käytön, peliriippuvainen pystyy olemaan pelaamatta. Kyse on vain omasta tahdosta.
Tunnetko montakin alkoholistia tai narkomaania? Minä tein töitä heidän kanssaan ja asia on kaikkea muuta paitsi yksinkertainen.
Narkomaaneja en tunne mutta tiedän. Alkoholisteja ja peliriippuvaisia tunnen. Esim. serkkuni pääsi alkoholista eroon kolmen eri alkoholipsykoosista johtuneen suljetun osastohoitojakson jälkeen ihan vain omalla halulla ja tahdonvoimalla. On ollut raittiina lähes 20 vuotta ja tekee vertaistukityötä AA:ssa. Yksinkertaista en sen väittänyt olevan.
Kaikki eivät koskaan parane. Serkkusi on todella onnekas. Vertaistukityö varmasti auttaa. En tiedä mikä Suomen tilanne on seksiaddiktien kanssa, USAssa asia on hiukan paremmalla tolalla, mutta olisi toisaalta kiva saada tukea jo nyt tänne Suomen päähän... Onko kellään kokemusta vai onko se edes tunnistettu sairaus vielä Suomessa?
Moro Ap. Ensimmäiseks täytyy sanoo et käy ehkä hieman kateeks näin 26v perus jäbänä. Siis elämäntyyliä ja sellaista, alkaa työttömyys vituttaa. Toisekseen, hankala tilanne sulla. Uskon sua kun sanot että teillä on muuten arki loistavaa jne. Ethän sä nyt muuten edes enää olisi mukana kuvioissa jos ei olisi, ei se miehen raha kuitenkaan ainoa jäämisen arvoinen asia voi olla. Jos teidän parisuhdeterapeutti on sitä mieltä että miehesi on seksiaddikti ja voit itse todentaa tämän, niin siinä varmaan se ongelma. Ei paljon asioita mitä itse voisit tehdä vaikuttaaksesi hänen addiktioon ja sitä kautta hallita hänen seksuaalista käytöstä.
Helpommin pystyt juurikin ehkä vaikuttamaan omaan suhtautumiseesi, jos kerran haluat jäädä. En siis oikeasti tiedä miten päästä yli kiukusta ja tiedosta että hän 100% varmasti tulee pettämään vielä useastikin, mutta yksi mikä voisi helpottaa on se että asennoiduit suhtautumaan hännen addiktioon sellaisena kuin se on: sairautena. Hän sairastaa addiktiota mikä manifestoituu seksinä välillä muiden naisten kuin sinun kanssasi. Hän ei pidä näitä muita naisia minään muina kuin objekteina mihin purkaa addiktio. Useimmiten pettämisen syinä on kaikenlaista takana, myös henkilökohtaista, mutta miehesi kaltaiset tapaukset ovat nimenomaan niitä toisia ääripäitä missä sillä toisella ihmisellä ei ole mitään väliä henkilökohtaisella tasolla, kunhan suostuu seksiin. Pelkkää lihaa sen raadollisimmassa muodossa.
Enhän minä tietenkään yritä puolustella miehesi käytöstä, yritän vain miettiä voit olla asian kanssa paremmin sinut jos se on valitsemasi tie. Ymmärrän että kynnys jättää suhde on äärimmäisen suuri kun elämä muuten varmaan maistuu aika mansikalta tällä hetkellä.
Toivotan sulle jaksamisia sinne jorpakon toiselle puolelle!
Mies 26v, hengessä mukana