Lue keskustelun säännöt.
Miten selvitä pettäjän kanssa?
19.03.2016 |
Olen täällä ennenkin kertonut miehestäni. Lyhyesti, meillä on 10v ikäeroa, asumme kahdessa maassa. Mies on hyvin menestynyt, pyörittää omaa firmaa. Työskentelee älyttömästi ja treenaa loput vapaa-ajat. On todella komea, hyvässä kunnossa, älykäs, karismaattinen ja vetovoimainen = naisia pyörii ympärillä jatkuvasti.
Meillä on 2 pientä lasta, esikoisen ollessa vauva(oli yllätysvauva) mies jäi kiinni seksisuhteesta. Tunnusti kysyttäessä ja lopetti suhteen. On todella seksuaalisesti aktiivinen ja tarvitsee seksiä paljon. Sen jälkeen on päätynyt työkaverinsa kanssa samaan sänkyyn kun olimme riidelleet ja olin heittänyt hänet asunnosta ulos. Siis samana helvetin yönä. Miehen mielestä se ei ollut pettämistä, koska "emme olleet yhdessä". Naimisissa vaan kummasti... Asia kuitenkin sovittiin, vaikka inhottaa koska kyseinen nainen on ystäväni.
Jouduin tällä viikolla lähtemään saattohoitamaan isoisääni 600km päähän ja jätin miehen yksin lasten kanssa kotiin. Mies joutui perumaan matkan kotiin (USAan) ja jäi lasten kanssa Helsinkiin. Tänä aamuna kun soitin lapsille videopuhelun, mies oli välttelevä. Kysyin, että mikä on - mies meni toiseen huoneeseen iPadin kanssa ja kertoi päätyneensä jonkun naisen kanssa sänkyyn. Pyysi anteeksi ja yritti selittää, mutta iskin luurin korvaan. Äsken tuli kukkalähetys ovelle ja pyysin lähettiä kantamaan sen suoraan roskiin.
Suututtaa niin älyttömästi! Tiesin, että hän on joutunut tekemään kamalasti muutoksia omiin aikatauluihinsa. Hän ei ole ylipäänsä koskaan ollut yksin lasten kanssa muutamaa tuntia pidempään ja nyt on ollut keskiviikosta yksin vastuussa. Siskoni on käynyt auttamassa jonkun verran, mutta pääasiassa mies on joutunut pärjäämään.
Miksi aina silloin, kun minun elämässäni on vaikeaa? Miksei silloin kun minä olen kotona ja kaikki on normaalia ja hyvin? Olen niin järjettömän vihainen sille kusipäälle!
On se varmaan niin helvetin rankkaa olla niin seksikäs, että naiset käyvät käsiksi ja on se varmaan rankkaa kun itse on saatana firman kasannut ja kahmii siitä miljoonia, ja on se varmaan tosi helvetin rankkaa hoitaa OMIA lapsiaan muutaman päivän ajan ihan itse!
Tiedän, ettei kukaan ole täydellinen ja tiedän, etten minäkään ole täydellinen. Mies on muuten niin älyttömän täydellinen ja ihana, mutta housut ei pysy jalassa jos tilanne on tippaakaan stressaava ja meillä on riitaa. Se ei ole mikään uusi tieto ja olen oppinut elämään sen kanssa, mutta millä tästä vihasta pääsisi vielä eroon?
Se nainen joka viime yönä makasi seksikkään ja uskomattoman jenkin kanssa, niin toivottavasti oli edes kiva yö.
Nyt siellä mies on salettiin paniikissa. Mietin, että pitäisikö soittaa miehen kaverille ja pyytää lentämään Helsinkiin? Pitäisikö sanoa miehelle, että pakkaa lapset ja tulevat tänne kaikki? Lähellä on ihan ok hotelleja. Vai pitäisikö antaa panikoida rauhassa? Ottaa niin perkeleesti päähän, että mies, joka on muuten luotettava kuin kallio, tekee tuollaisen tempun juuri silloin kun hänen pitäisi tukea minua!
Onko kellään kokemusta? Viisaita sanoja? Neuvoja? Erota en halua.
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on tasan kaks vaihtoehtoa. Mies ei muutu.
1. Eroa.
2. Hyväksy miehesi pettäminen.
3. Ehdota avointa suhdetta ja alat itsekin tehdä samaa.
Molemmat avoimesti ja reilusti.Ihan oikeasti? Mistä löydän yhtä komean miehen, joka on runsaasti varusteltu, joka osaa hommansa sängyssä niin, että minusta tuntuu että palaan tajuihini kunnolla vasta joskus aamuyöstä? En mistään.
Onhan noita vaikka missä. Ongelmahan on, että et ole noiden miesten tasolla.
Mutta sehän ei sitten lohduta tässä tilanteessa.
Ja jos noita miehiä on vaikka missä, niin miksi ne miehen ex-panot edelleen pyörivät hänen ympärillään? Ja tiedän, ettei miehellä ole ollut noiden naisten kanssa mitään yli 10 vuoteen (pienet piirit).
Epätoivoisia naisia on vaikka millä mitalla :D Etkö käsitä, että sinäkin olet yksi niistä? Roikutte kaikki jossain oman egonsa pöhöttämässä miehessä, jolla ei ole elämänhallintaa tai kykyä kontrolloida itseään.
Toivon tämän olevan provo, koska siinä tapauksessa olet kyllä totaalisen paska äiti lapsillesi jos näytät sellaista esimerkkiä, että annat mieheti naida ympäriinsä sinun tuota menoa katsoessa. Sinun on nimittäin täysin turha luulla, että miehesi toiminta tuosta enää muuttuisi. Säälin lapsiasi, en sinua.
En tiedä muuttuuko miehen toiminta, mutta rakastan häntä kuitenkin. Ehkä olen epätoivoinen. En kuitenkaan koe mieheni olevan egonsa pöhöttämä. Hänen elämänhallintansa on oman elämänsä osalta kunnossa. Hän ponnisti aivan helvetillisistä olosuhteista omilla avuillaan ja perusti menestyvän firman tyhjästä. Hän on tehnyt kaiken mitä hänellä on. Hän on treenannut itsensä huippukuntoon, kieltäytyy laittamasta kroppaansa epäterveellisiä aineita. Ongelma hänellä on parisuhteen kanssa. Hän ei ole eläissään nähnyt hyvää parisuhdemallia, ainoastaan sellaista, jossa naista hakataan ja raiskataan mennen tullen.
En usko, että lapsiani tarvitsee sääliä. Heillä on kuitenkin rakastavat vanhemmat, rakastavat isovanhemmat, sukulaisia, ystäviä. Heillä on toisensa ja heillä on aina minut. Kun he ovat vanhempia niin voi olla, että keskustelemme siitä, että heidän isällään on ongelma. Ja minusta se ei ole huono esimerkki, ettei parisuhteen tarvitse loppua toisen sairauden vuoksi, jos ei halua. Minulla on vapaus lähteä. Olisin taloudellisesti riippumaton loppuikäni. Voisin mennä takaisin yliopistoonkin. Kuitenkin koen, että perheemme toimii liian hyvin, että antaisin periksi yhden vian vuoksi.
Olen nyt suorasanainen: tavallaan mies jatkaa tuota lapsuudesta opittua parisuhdemallia. Hän ei tietenkään hakkaa eikä raiskaa, koska hän on varmasti pienestä pitäen tajunnut, miten väärin se on, mutta ei hän myöskään kohtele naisia kunnioittavasti ja tasavertaisesti. Pettäminen on henkistä väkivaltaa ja voi pahimmillaan johtaa mielenterveysongelmiin. Missään nimessä se ei ole mukava ja reilu teko.
Ymmärräthän, että nämä asiat, mitkä omaksumme lapsuudessamme, eivät näy suoraan samanlaisina toimintamalleina vaan nimenomaan samankaltaisina. Oletko koskaan miettinyt, minkälaisen toimintamallin lapsenne saavat parisuhteesta ja naisen asemasta?
Olet vahva mutta ehkä sairastunut vahvuuteen. Olet vahva miehenkin puolesta ja pidät kiinni korttitalostanne, vaikka pohja on jo romahtanut. Ilman sinua ja sinun vahvuuttasi ei liittonne pelastuisi. Sinä joudut olemaan koko ajan se vankasti iskut vastaanottava osapuoli, joka junailee kaiken parhain päin. Toivon, että myös sinä menisit terapiaan. Myös sinulle on sallittua olla heikko, apua tarvitseva ja neuvoton. Mies hoitaa kyllä arjen paapomiset hienosti mutta ei se viinilasi kylpyammeen reunalla ole sitä todellista apua, jota esim. juuri nyt tarvitset. Kuvaavaa on, että sinä päätit, ettet tarvitse miestä mukaan isoisäsi hoitamiseen ja mies tottelee, vaikka pettämisajatukset pyörivät päässä. Sinä ikään kuin otat vastuun miehen käytöksestä, ei mies itse. Tosiasiassa hänen olisi pitänyt todeta jämäkästi, että haluaa olla sinua varten paikalla ja että ei luota itseensä tarpeeksi tässä tilanteessa, että voisi olla sinusta erossa. Jos on heikko, se on osattava reilusti tunnustaa ennen kuin ruvetaan seläntakaisiin puuhiin.
Jatkat myös tuota vastuunkantoa jatkuvasti pohtimalla, miten väärällä tavalla hoidit asian ja siksi näin siis tapahtui. Ei se johtunut sinun päätöksistäsi vaan siitä, ettei mies ottanut vastuuta omistaan. Et voi nähdä miehen pään sisälle eikä sinun tarvitsekaan. Miehen pitää itse tunnustaa, milloin on vaikeaa ja milloin tarvitsee apuasi. Sinä voit ja saat olla myös heikko, ja silloin miehen on tartuttava ruoriin eikä vain annettava laivan upota. Minusta tuntuu, että hän käyttää myös vaikeaa lapsuuttaan sopivana tekosyynä pettämiseen. Ei se lapsuus enää sanele miehen valintoja, ehkä auttaa ymmärtämään miehen virheitä mutta ei ole syy pettämisiin. Ihan se aikuinen ihminen siinä päättää pettää puolisonsa luottamuksen.
Terapia on joka tapauksessa askel oikeaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelläsi on selkeästi ongelma ja hän tarvitsee apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo miehelle herkullinen tilanne kun on kiva vaimo, perhe-elämä ja vieraitakin saa painaa.
Vaimo-kulta antaa kaiken anteeksi.Ei sulla kuule taida olla kuin kaksi vaihtoehtoa, joko vaan kestää kun mies käy vieraissa tai erota. Jos on jo pettänyt ja saanut anteeksi, ja siltikin jatkaa pettämistä niin en usko, että hän kauheasti välittää mielipiteistäsi. Hän kun tietää kuitenkin saavansa anteeksi.
Arvostaisit nyt itseäsi vähän enemmän.
Olen valintani tehnyt. Yritän vain löytää keinot kestää se helpommin.
Elämämme on aivan ihanaa 99% ajasta. Kuinka moni voi sanoa samaa? Tunnen oloni rakastetuksi, hellityksi, halutuksi, tarpeelliseksi. Hänen kanssaan on uskomatonta. En vaihtaisi meidän suhdettamme pois. Jokaisessa suhteessa on omat ongelmansa, tämä on meidän.
Minä esimerkiksi voin sanoa että 99% ajastamme on ihanaa ja sen lisäksi mies ei petä ja kykenee olemaan tukena jos tarvin.
En ole varmaan yhtä varakas vaikkei nyt köyhiäkään eikä mies ole kreikkalainen jumala vaan sellainen pitkänmatkan juoksija mikä on nuorena ollutkin.
Mutta ulkonäkö ei loppujen lopuksi yksin anna paljon pitkän päälle ja katoaa iän myötä jokatapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on tasan kaks vaihtoehtoa. Mies ei muutu.
1. Eroa.
2. Hyväksy miehesi pettäminen.
3. Ehdota avointa suhdetta ja alat itsekin tehdä samaa.
Molemmat avoimesti ja reilusti.Ihan oikeasti? Mistä löydän yhtä komean miehen, joka on runsaasti varusteltu, joka osaa hommansa sängyssä niin, että minusta tuntuu että palaan tajuihini kunnolla vasta joskus aamuyöstä? En mistään.
Onhan noita vaikka missä. Ongelmahan on, että et ole noiden miesten tasolla.
Mutta sehän ei sitten lohduta tässä tilanteessa.
Ja jos noita miehiä on vaikka missä, niin miksi ne miehen ex-panot edelleen pyörivät hänen ympärillään? Ja tiedän, ettei miehellä ole ollut noiden naisten kanssa mitään yli 10 vuoteen (pienet piirit).
Epätoivoisia naisia on vaikka millä mitalla :D Etkö käsitä, että sinäkin olet yksi niistä? Roikutte kaikki jossain oman egonsa pöhöttämässä miehessä, jolla ei ole elämänhallintaa tai kykyä kontrolloida itseään.
Toivon tämän olevan provo, koska siinä tapauksessa olet kyllä totaalisen paska äiti lapsillesi jos näytät sellaista esimerkkiä, että annat mieheti naida ympäriinsä sinun tuota menoa katsoessa. Sinun on nimittäin täysin turha luulla, että miehesi toiminta tuosta enää muuttuisi. Säälin lapsiasi, en sinua.
En tiedä muuttuuko miehen toiminta, mutta rakastan häntä kuitenkin. Ehkä olen epätoivoinen. En kuitenkaan koe mieheni olevan egonsa pöhöttämä. Hänen elämänhallintansa on oman elämänsä osalta kunnossa. Hän ponnisti aivan helvetillisistä olosuhteista omilla avuillaan ja perusti menestyvän firman tyhjästä. Hän on tehnyt kaiken mitä hänellä on. Hän on treenannut itsensä huippukuntoon, kieltäytyy laittamasta kroppaansa epäterveellisiä aineita. Ongelma hänellä on parisuhteen kanssa. Hän ei ole eläissään nähnyt hyvää parisuhdemallia, ainoastaan sellaista, jossa naista hakataan ja raiskataan mennen tullen.
En usko, että lapsiani tarvitsee sääliä. Heillä on kuitenkin rakastavat vanhemmat, rakastavat isovanhemmat, sukulaisia, ystäviä. Heillä on toisensa ja heillä on aina minut. Kun he ovat vanhempia niin voi olla, että keskustelemme siitä, että heidän isällään on ongelma. Ja minusta se ei ole huono esimerkki, ettei parisuhteen tarvitse loppua toisen sairauden vuoksi, jos ei halua. Minulla on vapaus lähteä. Olisin taloudellisesti riippumaton loppuikäni. Voisin mennä takaisin yliopistoonkin. Kuitenkin koen, että perheemme toimii liian hyvin, että antaisin periksi yhden vian vuoksi.
Olen nyt suorasanainen: tavallaan mies jatkaa tuota lapsuudesta opittua parisuhdemallia. Hän ei tietenkään hakkaa eikä raiskaa, koska hän on varmasti pienestä pitäen tajunnut, miten väärin se on, mutta ei hän myöskään kohtele naisia kunnioittavasti ja tasavertaisesti. Pettäminen on henkistä väkivaltaa ja voi pahimmillaan johtaa mielenterveysongelmiin. Missään nimessä se ei ole mukava ja reilu teko.
Ymmärräthän, että nämä asiat, mitkä omaksumme lapsuudessamme, eivät näy suoraan samanlaisina toimintamalleina vaan nimenomaan samankaltaisina. Oletko koskaan miettinyt, minkälaisen toimintamallin lapsenne saavat parisuhteesta ja naisen asemasta?
Olet vahva mutta ehkä sairastunut vahvuuteen. Olet vahva miehenkin puolesta ja pidät kiinni korttitalostanne, vaikka pohja on jo romahtanut. Ilman sinua ja sinun vahvuuttasi ei liittonne pelastuisi. Sinä joudut olemaan koko ajan se vankasti iskut vastaanottava osapuoli, joka junailee kaiken parhain päin. Toivon, että myös sinä menisit terapiaan. Myös sinulle on sallittua olla heikko, apua tarvitseva ja neuvoton. Mies hoitaa kyllä arjen paapomiset hienosti mutta ei se viinilasi kylpyammeen reunalla ole sitä todellista apua, jota esim. juuri nyt tarvitset. Kuvaavaa on, että sinä päätit, ettet tarvitse miestä mukaan isoisäsi hoitamiseen ja mies tottelee, vaikka pettämisajatukset pyörivät päässä. Sinä ikään kuin otat vastuun miehen käytöksestä, ei mies itse. Tosiasiassa hänen olisi pitänyt todeta jämäkästi, että haluaa olla sinua varten paikalla ja että ei luota itseensä tarpeeksi tässä tilanteessa, että voisi olla sinusta erossa. Jos on heikko, se on osattava reilusti tunnustaa ennen kuin ruvetaan seläntakaisiin puuhiin.
Jatkat myös tuota vastuunkantoa jatkuvasti pohtimalla, miten väärällä tavalla hoidit asian ja siksi näin siis tapahtui. Ei se johtunut sinun päätöksistäsi vaan siitä, ettei mies ottanut vastuuta omistaan. Et voi nähdä miehen pään sisälle eikä sinun tarvitsekaan. Miehen pitää itse tunnustaa, milloin on vaikeaa ja milloin tarvitsee apuasi. Sinä voit ja saat olla myös heikko, ja silloin miehen on tartuttava ruoriin eikä vain annettava laivan upota. Minusta tuntuu, että hän käyttää myös vaikeaa lapsuuttaan sopivana tekosyynä pettämiseen. Ei se lapsuus enää sanele miehen valintoja, ehkä auttaa ymmärtämään miehen virheitä mutta ei ole syy pettämisiin. Ihan se aikuinen ihminen siinä päättää pettää puolisonsa luottamuksen.
Terapia on joka tapauksessa askel oikeaan suuntaan.
Se on totta, että minun vahvuuteni on siinä, että pidän perheen kasassa. Miehen vahvuudet muualla. Jos en pitäisi perhettä kasassa ja miestä maanpinnalla, ei meillä olisi suhdetta enää. Mies ei vain osaa.
En usko, että hän käyttää lapsuuttaan tekosyynä. Hän ei siitä halua puhua, veljeltään olen kuullut pahimmat jutut. Sanotaan, kuitenkin että se, että ongelma on juuri seksi, ei yllätä minua tippaakaan. Mieheni oli äitinsä ainoa tuki ja rakkaus pienenä. Monessakin mielessä. Fyysisestä väkivallasta on edelleen isoja arpia mieheni vartalossa. Mies ei tosiaan siitä puhu, joten en usko, että on käsitellyt asioita kunnolla. Alkuunkaan. Ja luulen, että jos saisi niitä edes vähän avattua, asiat helpottuisivat. Miehen veli on toista maata, hän on aina puhunut avoimesti heidän lapsuudestaan ja käsitellyt asiat jo aikaa sitten.
Kävin terapiassa jonkin aikaa kun miehen seksisuhde paljastui. Koin saavani sieltä paljon hyviä neuvoja. Kai on aika aloittaa taas uudestaan.
Siinäkin olet oikeassa, että selittelen itselleni helposti miehen virheet omalle kontolleni. Olin todella nuori, 21, kun tapasimme ja mies 30. Mies ei ole koskaan selitellyt tekosiaan, ei eläissään tarjonnut minulle tekosyitä, joten kai sitten itse sepitin ne itselleni. Mies on vain kokenut olevansa huono ja suhteeseen kelpaamaton ja se on stressannut häntä lisää.
Pyysin miestä jäämään Helsinkiin lasten vuoksi. Hänen olisi kuitenkin pitänyt pystyä sanomaan minulle, ettei ole varma pärjääkö. Ja sitä hän ei sanonut, vaikka todellisuudessa kumpikin meistä tiesi mitä saattaa tapahtua.
Siskoni oli käynyt meillä paiskomassa asioita. Pyysin, että pysyisi rauhallisena, mutta siskoni on aina ollut kuumaverisempi kuin minä. Onneksi lapset oli laitettu siskon miehen kanssa ulkoilemaan ensin. Harmittaa, että avauduin siskolleni, mutta aikuinen ihminen hänkin on. Mieheltä tuli vain viesti, että mistä ne astiat oli ostettu. En edes tiedä miten pahasti siellä on otettu yhteen. Mies on kuitenkin todella kylmäpäinen, eli hän ei ole menettänyt malttiaan. Nyt juuri itkettää ja tuntuu todella pahalta olla kaukana kaikesta kuolevan rakkaan kanssa. Vain odottaa, että toinen kuolee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo miehelle herkullinen tilanne kun on kiva vaimo, perhe-elämä ja vieraitakin saa painaa.
Vaimo-kulta antaa kaiken anteeksi.Ei sulla kuule taida olla kuin kaksi vaihtoehtoa, joko vaan kestää kun mies käy vieraissa tai erota. Jos on jo pettänyt ja saanut anteeksi, ja siltikin jatkaa pettämistä niin en usko, että hän kauheasti välittää mielipiteistäsi. Hän kun tietää kuitenkin saavansa anteeksi.
Arvostaisit nyt itseäsi vähän enemmän.
Olen valintani tehnyt. Yritän vain löytää keinot kestää se helpommin.
Elämämme on aivan ihanaa 99% ajasta. Kuinka moni voi sanoa samaa? Tunnen oloni rakastetuksi, hellityksi, halutuksi, tarpeelliseksi. Hänen kanssaan on uskomatonta. En vaihtaisi meidän suhdettamme pois. Jokaisessa suhteessa on omat ongelmansa, tämä on meidän.
Minä esimerkiksi voin sanoa että 99% ajastamme on ihanaa ja sen lisäksi mies ei petä ja kykenee olemaan tukena jos tarvin.
En ole varmaan yhtä varakas vaikkei nyt köyhiäkään eikä mies ole kreikkalainen jumala vaan sellainen pitkänmatkan juoksija mikä on nuorena ollutkin.
Mutta ulkonäkö ei loppujen lopuksi yksin anna paljon pitkän päälle ja katoaa iän myötä jokatapauksessa.
Ei se miehen ulkonäkö ole minulle mitenkään ratkaiseva. Luonne on. Seurustelin 2 vuotta muutama vuosi ennen kuin tapasin mieheni ja olen seurannut muiden suhteita (sivusta toki). En vaihtaisi omaani pois, vaikka nyt pahalta tuntuukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos toistuvasti pettävä on luotettava kuin kallio niin sit sun käsitykset on aika oudot.
Mies ei kadu tekojaan kun uusii ne ja uusii kun mahdollistat sen.
Hyvää loppu elämää kynnysmatto!
En jaksa lukea kaikkea mutta minusta sinun olisi pitänyt priorisoida miehesi ja perheemme ennen ukkiasi. Minä olin työssä 40v ja priorisoin aina perheen ja työn. Ku sitä ukkoa olisi voinu muut lähemmät hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos toistuvasti pettävä on luotettava kuin kallio niin sit sun käsitykset on aika oudot.
Mies ei kadu tekojaan kun uusii ne ja uusii kun mahdollistat sen.
Hyvää loppu elämää kynnysmatto!
Koen, että mies katuu niitä. Luottaisin henkeni ja lasteni hengen hänen käsiinsä. En vain luota siihen, että hän pitää housunsa jalassa vaikeassa paikassa. Olen oppinut erottamaan ne kaksi asiaa.
Siis mitähän vittu* sä tällä avauksella sit haet kun mies kerta kuitenkin niin ihkudaalovelove?
Kerta tyydyt pukin jalkavaimon osaan niin tuki nielus ja älä tee avauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea kaikkea mutta minusta sinun olisi pitänyt priorisoida miehesi ja perheemme ennen ukkiasi. Minä olin työssä 40v ja priorisoin aina perheen ja työn. Ku sitä ukkoa olisi voinu muut lähemmät hoitaa.
Ehkä olet oikeassa. Olin kuitenkin ainoa, jolla oli minkäänlainen mahdollisuus häntä hoitaa. Tiedän, että ihmiset kuolevat sairaalassa yksin ja vaarini ei sitä halunnut. Hän kasvatti minut ja huolehti minusta pienenä, koen velvollisuudekseni huolehtia hänestä nyt tämän pienen ajan. Kyseessä on vain viikko, max kaksi.
Kysyin mieheni mielipidettä ja hän oli sitä mieltä, että minun pitäisi hoitaa vaarini, tai tulisin katumaan sitä lopunikääni. Mutta ymmärrän olevani puun ja kuoren välissä.
Rich bitch kirjoitti:
Siis mitähän vittu* sä tällä avauksella sit haet kun mies kerta kuitenkin niin ihkudaalovelove?
Kerta tyydyt pukin jalkavaimon osaan niin tuki nielus ja älä tee avauksia.
Miksen saisi kysyä muilta kokemuksia? Mielipiteitä tilanteeseen? Neuvoja? Kaikkien elämä ei ole samanlaista, eikä mene samojen urien mukaan. Aina on kuitenkin ihmisiä, joilla on hyviä neuvoja annettavanaan. Tässäkin ketjussa on ollut muutama aivan mahtava vastaus, jotka ovat antaneet kunnolla ajattelemisen aihetta ja uutta näkökulmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo miehelle herkullinen tilanne kun on kiva vaimo, perhe-elämä ja vieraitakin saa painaa.
Vaimo-kulta antaa kaiken anteeksi.Ei sulla kuule taida olla kuin kaksi vaihtoehtoa, joko vaan kestää kun mies käy vieraissa tai erota. Jos on jo pettänyt ja saanut anteeksi, ja siltikin jatkaa pettämistä niin en usko, että hän kauheasti välittää mielipiteistäsi. Hän kun tietää kuitenkin saavansa anteeksi.
Arvostaisit nyt itseäsi vähän enemmän.
Olen valintani tehnyt. Yritän vain löytää keinot kestää se helpommin.
Elämämme on aivan ihanaa 99% ajasta. Kuinka moni voi sanoa samaa? Tunnen oloni rakastetuksi, hellityksi, halutuksi, tarpeelliseksi. Hänen kanssaan on uskomatonta. En vaihtaisi meidän suhdettamme pois. Jokaisessa suhteessa on omat ongelmansa, tämä on meidän.
Minä esimerkiksi voin sanoa että 99% ajastamme on ihanaa ja sen lisäksi mies ei petä ja kykenee olemaan tukena jos tarvin.
En ole varmaan yhtä varakas vaikkei nyt köyhiäkään eikä mies ole kreikkalainen jumala vaan sellainen pitkänmatkan juoksija mikä on nuorena ollutkin.
Mutta ulkonäkö ei loppujen lopuksi yksin anna paljon pitkän päälle ja katoaa iän myötä jokatapauksessa.Ei se miehen ulkonäkö ole minulle mitenkään ratkaiseva. Luonne on. Seurustelin 2 vuotta muutama vuosi ennen kuin tapasin mieheni ja olen seurannut muiden suhteita (sivusta toki). En vaihtaisi omaani pois, vaikka nyt pahalta tuntuukin.
Tapasit miehesi 21 v. ja seurustelit 2 vuotta muutama vuosi aikaisemmin?
Eli todella nuorena, ei voi aikuisten seurusteluksi kutsua.
Eli olet loppujen lopuksi aika kokematon.
Ilmeisesti niin seksin kuin muunkin suhteen.
Ja luulet nyt että miehesi on joku aivan omaa luokkaansa toisten yläpuolella.
Ja koulu kesken , näin ymmärsin.
Olet kyllä ikävässä tilanteessa kaikin puolin, en taitaisi itse kyetä tuohon.
En odota mieheltäni palvomista vaan ihan sitä että hän ottaa minut tosissaan ja tasavertaisesti. Ja sitä saan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo miehelle herkullinen tilanne kun on kiva vaimo, perhe-elämä ja vieraitakin saa painaa.
Vaimo-kulta antaa kaiken anteeksi.Ei sulla kuule taida olla kuin kaksi vaihtoehtoa, joko vaan kestää kun mies käy vieraissa tai erota. Jos on jo pettänyt ja saanut anteeksi, ja siltikin jatkaa pettämistä niin en usko, että hän kauheasti välittää mielipiteistäsi. Hän kun tietää kuitenkin saavansa anteeksi.
Arvostaisit nyt itseäsi vähän enemmän.
Olen valintani tehnyt. Yritän vain löytää keinot kestää se helpommin.
Elämämme on aivan ihanaa 99% ajasta. Kuinka moni voi sanoa samaa? Tunnen oloni rakastetuksi, hellityksi, halutuksi, tarpeelliseksi. Hänen kanssaan on uskomatonta. En vaihtaisi meidän suhdettamme pois. Jokaisessa suhteessa on omat ongelmansa, tämä on meidän.
Minä esimerkiksi voin sanoa että 99% ajastamme on ihanaa ja sen lisäksi mies ei petä ja kykenee olemaan tukena jos tarvin.
En ole varmaan yhtä varakas vaikkei nyt köyhiäkään eikä mies ole kreikkalainen jumala vaan sellainen pitkänmatkan juoksija mikä on nuorena ollutkin.
Mutta ulkonäkö ei loppujen lopuksi yksin anna paljon pitkän päälle ja katoaa iän myötä jokatapauksessa.Ei se miehen ulkonäkö ole minulle mitenkään ratkaiseva. Luonne on. Seurustelin 2 vuotta muutama vuosi ennen kuin tapasin mieheni ja olen seurannut muiden suhteita (sivusta toki). En vaihtaisi omaani pois, vaikka nyt pahalta tuntuukin.
Tapasit miehesi 21 v. ja seurustelit 2 vuotta muutama vuosi aikaisemmin?
Eli todella nuorena, ei voi aikuisten seurusteluksi kutsua.
Eli olet loppujen lopuksi aika kokematon.
Ilmeisesti niin seksin kuin muunkin suhteen.
Ja luulet nyt että miehesi on joku aivan omaa luokkaansa toisten yläpuolella.
Ja koulu kesken , näin ymmärsin.
Olet kyllä ikävässä tilanteessa kaikin puolin, en taitaisi itse kyetä tuohon.
En odota mieheltäni palvomista vaan ihan sitä että hän ottaa minut tosissaan ja tasavertaisesti. Ja sitä saan.
Olin kokematon, kyllä. Ja kyllä, mieheni on omaa luokkaansa. Monellakin tavalla. Ja tärkeimpänä, me sovimme toisillemme todella hyvin. Me tuomme toisistamme parhaat piirteet esiin. Pettäminen on kuitenkin pieni osanen, 10 vuotista yhteistä elämäämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo miehelle herkullinen tilanne kun on kiva vaimo, perhe-elämä ja vieraitakin saa painaa.
Vaimo-kulta antaa kaiken anteeksi.Ei sulla kuule taida olla kuin kaksi vaihtoehtoa, joko vaan kestää kun mies käy vieraissa tai erota. Jos on jo pettänyt ja saanut anteeksi, ja siltikin jatkaa pettämistä niin en usko, että hän kauheasti välittää mielipiteistäsi. Hän kun tietää kuitenkin saavansa anteeksi.
Arvostaisit nyt itseäsi vähän enemmän.
Olen valintani tehnyt. Yritän vain löytää keinot kestää se helpommin.
Elämämme on aivan ihanaa 99% ajasta. Kuinka moni voi sanoa samaa? Tunnen oloni rakastetuksi, hellityksi, halutuksi, tarpeelliseksi. Hänen kanssaan on uskomatonta. En vaihtaisi meidän suhdettamme pois. Jokaisessa suhteessa on omat ongelmansa, tämä on meidän.
Minä esimerkiksi voin sanoa että 99% ajastamme on ihanaa ja sen lisäksi mies ei petä ja kykenee olemaan tukena jos tarvin.
En ole varmaan yhtä varakas vaikkei nyt köyhiäkään eikä mies ole kreikkalainen jumala vaan sellainen pitkänmatkan juoksija mikä on nuorena ollutkin.
Mutta ulkonäkö ei loppujen lopuksi yksin anna paljon pitkän päälle ja katoaa iän myötä jokatapauksessa.Ei se miehen ulkonäkö ole minulle mitenkään ratkaiseva. Luonne on. Seurustelin 2 vuotta muutama vuosi ennen kuin tapasin mieheni ja olen seurannut muiden suhteita (sivusta toki). En vaihtaisi omaani pois, vaikka nyt pahalta tuntuukin.
Tapasit miehesi 21 v. ja seurustelit 2 vuotta muutama vuosi aikaisemmin?
Eli todella nuorena, ei voi aikuisten seurusteluksi kutsua.
Eli olet loppujen lopuksi aika kokematon.
Ilmeisesti niin seksin kuin muunkin suhteen.
Ja luulet nyt että miehesi on joku aivan omaa luokkaansa toisten yläpuolella.
Ja koulu kesken , näin ymmärsin.
Olet kyllä ikävässä tilanteessa kaikin puolin, en taitaisi itse kyetä tuohon.
En odota mieheltäni palvomista vaan ihan sitä että hän ottaa minut tosissaan ja tasavertaisesti. Ja sitä saan.Olin kokematon, kyllä. Ja kyllä, mieheni on omaa luokkaansa. Monellakin tavalla. Ja tärkeimpänä, me sovimme toisillemme todella hyvin. Me tuomme toisistamme parhaat piirteet esiin. Pettäminen on kuitenkin pieni osanen, 10 vuotista yhteistä elämäämme.
Ja kyllä, mieheni maksoi opintoni haluamassani yliopistossa mutta tulin yllättäen ja vahingossa raskaaksi (olimme sopineet ettemme hanki lapsia). Tarkoituksena on mennä jatkamaan opintoja kunhan lapset ovat vähän isompia,
Vierailija kirjoitti:
Don't feed the troll folks!
Katso, päästiin sentään sivulle 6 ennen kuin joku kotikutoinen, mediakriittinen sherlokki löysi paikalle. En ole provo, ikävä kyllä. Enkä takuuvarmasti ainoa nainen, jonka mies on taipuvainen pettämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo miehelle herkullinen tilanne kun on kiva vaimo, perhe-elämä ja vieraitakin saa painaa.
Vaimo-kulta antaa kaiken anteeksi.Ei sulla kuule taida olla kuin kaksi vaihtoehtoa, joko vaan kestää kun mies käy vieraissa tai erota. Jos on jo pettänyt ja saanut anteeksi, ja siltikin jatkaa pettämistä niin en usko, että hän kauheasti välittää mielipiteistäsi. Hän kun tietää kuitenkin saavansa anteeksi.
Arvostaisit nyt itseäsi vähän enemmän.
Olen valintani tehnyt. Yritän vain löytää keinot kestää se helpommin.
Elämämme on aivan ihanaa 99% ajasta. Kuinka moni voi sanoa samaa? Tunnen oloni rakastetuksi, hellityksi, halutuksi, tarpeelliseksi. Hänen kanssaan on uskomatonta. En vaihtaisi meidän suhdettamme pois. Jokaisessa suhteessa on omat ongelmansa, tämä on meidän.
Minä esimerkiksi voin sanoa että 99% ajastamme on ihanaa ja sen lisäksi mies ei petä ja kykenee olemaan tukena jos tarvin.
En ole varmaan yhtä varakas vaikkei nyt köyhiäkään eikä mies ole kreikkalainen jumala vaan sellainen pitkänmatkan juoksija mikä on nuorena ollutkin.
Mutta ulkonäkö ei loppujen lopuksi yksin anna paljon pitkän päälle ja katoaa iän myötä jokatapauksessa.Ei se miehen ulkonäkö ole minulle mitenkään ratkaiseva. Luonne on. Seurustelin 2 vuotta muutama vuosi ennen kuin tapasin mieheni ja olen seurannut muiden suhteita (sivusta toki). En vaihtaisi omaani pois, vaikka nyt pahalta tuntuukin.
Tapasit miehesi 21 v. ja seurustelit 2 vuotta muutama vuosi aikaisemmin?
Eli todella nuorena, ei voi aikuisten seurusteluksi kutsua.
Eli olet loppujen lopuksi aika kokematon.
Ilmeisesti niin seksin kuin muunkin suhteen.
Ja luulet nyt että miehesi on joku aivan omaa luokkaansa toisten yläpuolella.
Ja koulu kesken , näin ymmärsin.
Olet kyllä ikävässä tilanteessa kaikin puolin, en taitaisi itse kyetä tuohon.
En odota mieheltäni palvomista vaan ihan sitä että hän ottaa minut tosissaan ja tasavertaisesti. Ja sitä saan.Olin kokematon, kyllä. Ja kyllä, mieheni on omaa luokkaansa. Monellakin tavalla. Ja tärkeimpänä, me sovimme toisillemme todella hyvin. Me tuomme toisistamme parhaat piirteet esiin. Pettäminen on kuitenkin pieni osanen, 10 vuotista yhteistä elämäämme.
Olet kokematon edelleen.
En usko tuohon miehesi ylivertaisuuteen vaikka kuinka vakuuttelet.
Olen sen verran elämää jo nähnyt etten ole yhtään ylivertaista miestä nähnyt missään enkä usko sinullakaan sellaista olevan.
Toki jos sinun etusi hänen vaimonaan ylittää niin reilusti sen mitä pystyisit itse järjestämään elämääsi että pettämiset on pieni hinta niin asiahan on harvinaisen selvä.
Ihmiset ovat erilaisia, minä ajattelen toisella tavalla tätä elämää.
Mutta olen kyllä vähän samaa mieltä jonkun kanssa joka jo aikaisemmin sanoi että paras olisi sitten pitää mölyt mahassaan ja niellä pettämiset ja toivoa parasta etteivät lapset opi samoja tapoja eivätkä ala inhota isäänsä ja halveksia sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo miehelle herkullinen tilanne kun on kiva vaimo, perhe-elämä ja vieraitakin saa painaa.
Vaimo-kulta antaa kaiken anteeksi.Ei sulla kuule taida olla kuin kaksi vaihtoehtoa, joko vaan kestää kun mies käy vieraissa tai erota. Jos on jo pettänyt ja saanut anteeksi, ja siltikin jatkaa pettämistä niin en usko, että hän kauheasti välittää mielipiteistäsi. Hän kun tietää kuitenkin saavansa anteeksi.
Arvostaisit nyt itseäsi vähän enemmän.
Olen valintani tehnyt. Yritän vain löytää keinot kestää se helpommin.
Elämämme on aivan ihanaa 99% ajasta. Kuinka moni voi sanoa samaa? Tunnen oloni rakastetuksi, hellityksi, halutuksi, tarpeelliseksi. Hänen kanssaan on uskomatonta. En vaihtaisi meidän suhdettamme pois. Jokaisessa suhteessa on omat ongelmansa, tämä on meidän.
Minä esimerkiksi voin sanoa että 99% ajastamme on ihanaa ja sen lisäksi mies ei petä ja kykenee olemaan tukena jos tarvin.
En ole varmaan yhtä varakas vaikkei nyt köyhiäkään eikä mies ole kreikkalainen jumala vaan sellainen pitkänmatkan juoksija mikä on nuorena ollutkin.
Mutta ulkonäkö ei loppujen lopuksi yksin anna paljon pitkän päälle ja katoaa iän myötä jokatapauksessa.Ei se miehen ulkonäkö ole minulle mitenkään ratkaiseva. Luonne on. Seurustelin 2 vuotta muutama vuosi ennen kuin tapasin mieheni ja olen seurannut muiden suhteita (sivusta toki). En vaihtaisi omaani pois, vaikka nyt pahalta tuntuukin.
Tapasit miehesi 21 v. ja seurustelit 2 vuotta muutama vuosi aikaisemmin?
Eli todella nuorena, ei voi aikuisten seurusteluksi kutsua.
Eli olet loppujen lopuksi aika kokematon.
Ilmeisesti niin seksin kuin muunkin suhteen.
Ja luulet nyt että miehesi on joku aivan omaa luokkaansa toisten yläpuolella.
Ja koulu kesken , näin ymmärsin.
Olet kyllä ikävässä tilanteessa kaikin puolin, en taitaisi itse kyetä tuohon.
En odota mieheltäni palvomista vaan ihan sitä että hän ottaa minut tosissaan ja tasavertaisesti. Ja sitä saan.Olin kokematon, kyllä. Ja kyllä, mieheni on omaa luokkaansa. Monellakin tavalla. Ja tärkeimpänä, me sovimme toisillemme todella hyvin. Me tuomme toisistamme parhaat piirteet esiin. Pettäminen on kuitenkin pieni osanen, 10 vuotista yhteistä elämäämme.
Olet kokematon edelleen.
En usko tuohon miehesi ylivertaisuuteen vaikka kuinka vakuuttelet.
Olen sen verran elämää jo nähnyt etten ole yhtään ylivertaista miestä nähnyt missään enkä usko sinullakaan sellaista olevan.
Toki jos sinun etusi hänen vaimonaan ylittää niin reilusti sen mitä pystyisit itse järjestämään elämääsi että pettämiset on pieni hinta niin asiahan on harvinaisen selvä.
Ihmiset ovat erilaisia, minä ajattelen toisella tavalla tätä elämää.
Mutta olen kyllä vähän samaa mieltä jonkun kanssa joka jo aikaisemmin sanoi että paras olisi sitten pitää mölyt mahassaan ja niellä pettämiset ja toivoa parasta etteivät lapset opi samoja tapoja eivätkä ala inhota isäänsä ja halveksia sinua.
Kokematon olen toki erilaisten suhteiden suhteen. Naimisissa en ole ollut kuin ainoastaan tämän miehen kanssa. Lapsia en ole saanut kenenkään muun kanssa.
Olen aika herkkä siihen, että minua sanotaan kullankaivajaksi (ei sillä, että sinä olisit sanonut), koska en välitä mieheni rahoista. Toki niistä on hyötyä ja ne helpottavat elämää, mutta ne eivät ole tärkeitä suhteen kannalta. Eikä ole hänen ulkonäkönsäkään. Eikä taidot sängyssä. Toki minulla on kokemusta vain yhdestä toisesta miehestä, mutta tunnen useita naisia, joiden kanssa mies on sinkkuna maannut ja kaikki heistä ovat sitä mieltä, että mies on käsittämätön sängyssä. Sekään ei ole kuitenkaan ratkaiseva tekijä.
Ratkaisevaa suhteessamme on se, että rakastan häntä ja hän minua. Arkemme toimii ihanasti ja koen että saamme toisistamme parhaat puolet esiin. Itse pystyisin järjestämään itselleni mukavan elämän. Saisin pitää molemmat kodit, autot ja vaikka mökit jos haluaisin. Mies ei välitä sellaisista asioista. Hän tykkää tehdä rahaa, kokee sen pelinä. Mies ei taistelisi huoltajuudesta ja saisin tuotua heidät Suomeen jos haluaisin. En ryhtyisi suhteeseen kenenkään kanssa kun asuvat kotona. Koen, että miehelläni on ongelma joka on ehkä selvitettävissä, jos ei, niin sitten mietin asian uusiksi, eli puhutaanko asiasta ääneen enää koskaan.
En viitsi kommentoida itse tuota pettämisasiaa, koska olet siihen saanut jo kommentteja laidasta laitaan. Kiinnitin vaan huomiota, kun jossain viestissä totesit kuinka raskasta isoisäsi hoito on, kuinka joudut heräilemään monta kertaa yössä, minkä takia olit niin uupunut, ettet jaksanut edes miettiä miehesi seksuaalisia tarpeita yms.
Teillä kun varmaan varaa on, niin miksi hemmetissä ette palkkaa sinne apua? Tai saahan julkiseltakin puolelta apua tuossa tilanteessa. Ymmärrän kyllä, että haluat hoitaa isoisäsi itse ym., mutta onko tarkoituksenmukaista, että kahden pienen lapsen äiti uuvuttaa itsensä puhki? Jo isoisän lähestyvä kuolema on varmaan kuitenkin sinulle rankka juttu ja ehkä kauniimmat muistot loppuajasta jäisi, jos olisi vähän apua perushoidossa ja saisit itse keskittyä olemaan läsnä isoisällesi.
Kyllä hänessä on. Kuulin sitä jatkuvasti aikanaan ja edelleen minulle tulevat naiset kertomaan, että hän on ollut heidän elämänsä paras yö...
Mutta rehellisesti, ei seksi ole se syy, miksi jään. Hyvä seksi on bonus.