Lue keskustelun säännöt.
"Ei ole aikaa laihduttaa?" Siis mitä helvettiä?
19.03.2016 |
Ei ole mitään noin typerää ajatusta. Laihduttaminenhan itse asiassa vie vähemmän aikaa kuin lihominen, koska nopeampaa se on syödä vähemmän ruokaa.
Kommentit (213)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä useinkin tarkoitetaan sitä, että ei ole aikaa käydä salilla, tai aikaa panostaa terveellisen ruuan laittoon.
Mitä v....a salilla käymisellä on tekemistä laihduttamisen kanssa? Aivan naurettavaa.
Eikai kukaan ole niin idiootti että laiduttaa ilman että käy salilla? Laihdutuksessa lihakset lähtevät ensimäisenä jos ei aktiivisesti urheile. Ihmiset ovat jopa joutuneet sairaalaan tilanteessa jossa niiden lihakset ovat surkastuneet jo olemattomiin tuollaisesta laihduttamisesta.
Salilla käyminen ei ole maailman ainoa liikuntamuoto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en vittu ymmärrä ihmisiä. Itketään että halutaan laihtua, ja sitten kun siihen annetaan selvät ohjeet joilla ei voi epäonnistua, niin alapeukutetaan ja vingutaan ettei onnistu kun on kiire?
Syötte ihan niinkuin ennenkin, samoja ruokia samoihin aikoihin, mutta vähennätte annoksen kokoa puoleen, ette siis syö sitä kaikkea.
Ette ahmi sitä lautasta tyhjäksi vaan syötte rauhassa nautiskellen. Pienen annoksen syömiseen saa kulumaan saman ajan kuin ison annoksen syömiseenkin, mutta hitaasti nautiskellen ruokakin maistuu paremmalta.
Ja opetelkaa kunnioittamaan sitä ruokaa, jokaista eri ainesosaa siinä lautasella. Meille ruoka on liian itsestäänselvyys, ei saisi olla.
Siinä ohje laihdutukseen. Ei vaadi aikaa yhtään enempää.
Pääpiirteissään:
1. Syöt vähemmän kaloreita suhteessa päiväkulutukseesi. Tämä on ainoa käytännössä välttämätön osa laihdutuksessa. Ainakin jos haluaa laihtua nopeammin kuin 50 grammaa viikossa.
2. Harrastat liikuntaa joka polttaa tehokkaasti rasvaa ja ehkä myös rakentaa lihaksia, tavoitteesta riippuen. Sinänsä en tiedä miksi joku ihminen ei haluaisi olla terveen kiinteä. Sali toki vie aikaa, I give you that.
3. Syöt proteiinipitoisempaa ruokaa. Se polttaa enemmän rasvaa kuin muut makrot ja säästää lihaksia.
4. Optimoit rasvan määrän ja laadun.
5. Syöt vähemmän sokeria
6. Syöt enemmän rasvanpolttoa edistäviä ruoka-aineksia, varmistat riittävän vitamiinien ym. saannin.
7. Pidät esim. kerran kuussa hiilaritankkauspäivän, jolloin syöt kuin et olisi dieetillä, mutta pelkkiä hiilareita ja mahd. vähän rasvaa. Boostaa leptiinihormonia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en vittu ymmärrä ihmisiä. Itketään että halutaan laihtua, ja sitten kun siihen annetaan selvät ohjeet joilla ei voi epäonnistua, niin alapeukutetaan ja vingutaan ettei onnistu kun on kiire?
Syötte ihan niinkuin ennenkin, samoja ruokia samoihin aikoihin, mutta vähennätte annoksen kokoa puoleen, ette siis syö sitä kaikkea.
Ette ahmi sitä lautasta tyhjäksi vaan syötte rauhassa nautiskellen. Pienen annoksen syömiseen saa kulumaan saman ajan kuin ison annoksen syömiseenkin, mutta hitaasti nautiskellen ruokakin maistuu paremmalta.
Ja opetelkaa kunnioittamaan sitä ruokaa, jokaista eri ainesosaa siinä lautasella. Meille ruoka on liian itsestäänselvyys, ei saisi olla.
Siinä ohje laihdutukseen. Ei vaadi aikaa yhtään enempää.
Pääpiirteissään:
1. Syöt vähemmän kaloreita suhteessa päiväkulutukseesi. Tämä on ainoa käytännössä välttämätön osa laihdutuksessa. Ainakin jos haluaa laihtua nopeammin kuin 50 grammaa viikossa.2. Harrastat liikuntaa joka polttaa tehokkaasti rasvaa ja ehkä myös rakentaa lihaksia, tavoitteesta riippuen. Sinänsä en tiedä miksi joku ihminen ei haluaisi olla terveen kiinteä. Sali toki vie aikaa, I give you that.
3. Syöt proteiinipitoisempaa ruokaa. Se polttaa enemmän rasvaa kuin muut makrot ja säästää lihaksia.
4. Optimoit rasvan määrän ja laadun.
5. Syöt vähemmän sokeria
6. Syöt enemmän rasvanpolttoa edistäviä ruoka-aineksia, varmistat riittävän vitamiinien ym. saannin.
7. Pidät esim. kerran kuussa hiilaritankkauspäivän, jolloin syöt kuin et olisi dieetillä, mutta pelkkiä hiilareita ja mahd. vähän rasvaa. Boostaa leptiinihormonia.
Ja yksi tärkeä unohtui. Laihduta sopivaa tahtia. 300-500 kcal miinuksella. Jos olet todella lihava niin ehkä jopa 750-1000 kcal. Keho tykkää laihtua kohtuullista tahtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä ymmärrän tuon. Kun mulla on kiire, töissä ja kotona, niin en vaan jaksa paneutua hyvien valintojen tekemiseen, vaan syön just sitä mitä kiinni saan. Kun työpäivä venyy tosi pitkäksi ja tulen illalla kotiin väsyneenä, en tasan ala laskemaan kaloreita tai vertailemaan hyviä hiilareita, proteiineja ja rasvoja, vaan syön just sitä mitä mieli tekee. Eli ei ole aikaa laihduttaa. Vapaapäivinä menee sitten hyvinkin mallikkaasti, kun on aikaa suunnitella ja paneutua asiaan.
Ne valinnat tehdään jo kaupassa, ei kotona aleta katsomaan mitä kaapista löytyy ja mitkä on niiden ravintoarvot
Miksi luulet, että niihin valintoihin olisi enemmän aikaa kaupassa, kuin siellä kotonakaan?
Suunnittele ruokalista ja ostokset viikonloppuna tai vapaapäivinäsi? Kai sinulla on jonkinlainen perustietous siitä, mikä on terveellistä ja vähäkalorista? Jos et tiedä, mitä ja minkä verran ylipäänsä kannattaa syödä laihtuakseen, kannattaa ensin ottaa selvää ja sitten vasta alkaa valittaa ajanpuutetta. Kyse on tiedon puutteesta, ei ajan. Ostosten tekemisessä ei mene yhtään sen kauemmin, vaikka ostaisi vain terveellisiä/vähäkalorisia asioita.
Viikon ruoat voi tehdä pakastusrasioihin kerta-annoksina ja sulattaa aina edellisenä päivänä. Vaikka söisit lounaan jossain muualla, terveellinen iltaruoka odottaa valmiina jääkaapissa. Pidä vaikka omenoita tai muita hedelmiä ja pähkinöitä laukussa mukana nälän varalle. Omena ja pari pähkinää pitää nälkää ihan hyvin. Ihmisen ei todellakaan tarvitse syödä jatkuvasti ja pieni nälkä ennen ruoka-aikaa on vain merkki siitä, että syöt sopivasti. Nykyihminen ei enää tunne nälkää ja se näkyy painossa. Syödään vain tavan mukaan koska sattuu olemaan lounasaika. Olen itsekin käyttänyt kaikki mahdolliset tekosyyt ja tunnistan ne kyllä.
Terveisin laihduttaja itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä ymmärrän tuon. Kun mulla on kiire, töissä ja kotona, niin en vaan jaksa paneutua hyvien valintojen tekemiseen, vaan syön just sitä mitä kiinni saan. Kun työpäivä venyy tosi pitkäksi ja tulen illalla kotiin väsyneenä, en tasan ala laskemaan kaloreita tai vertailemaan hyviä hiilareita, proteiineja ja rasvoja, vaan syön just sitä mitä mieli tekee. Eli ei ole aikaa laihduttaa. Vapaapäivinä menee sitten hyvinkin mallikkaasti, kun on aikaa suunnitella ja paneutua asiaan.
Syöt. Vähemmän. Et syö sitä kaikkea, silloin laihdut.
Jos lämmität lasagneannoksen niin syöt siitä vain puolet jos normaalisti söisit sen kaiken.
Ihan kuriositeettina kysyn nyt sinulta. Jos saat tänään syödä klo 14 aterian ja et tiedä saatko seuraavan kerran ruokaa klo 19, klo 20 vaiko vasta klo 22, mitä sinä silloin klo 14 syöt? Ja mitä syöt sitten vaikka klo 22. Jos seuraavan kerran siitä mahdollisuus ruokailuun on joko klo 5 tai klo 10? Pärjäätkö sinä puolikkaalla lasagneannoksella 10 tuntia? Ongelmahan on siis se, että kun syöt klo 14 ja tankkaat varuiksi apetta sen verran että pärjäät sinne kymmeneen, ja sitten jos saatkin ruokaa jo klo 19, niin olet tankannut turhaan. En minä ainakaan jaksa kovin kevyillä eväillä tehdä omaa työtäni paria tuntia kauempaa. Kun meillä ei ole töissä sitä mahdollisuutta, että voisi syödä jotain parin kolmen tunnin välein.
Vapaapäivinä tai niinä päivinä kun voi olla varma, että työajat pitää, syön toki järkevästi, koska silloin ON AIKAA SYÖDÄ JÄRKEVÄSTI JA ON AIKAA LAIHDUTTAA. Mutta silloin kun työ ja perhe vievät kaikki voimat ja ajatukset, ei jaksa, ehdi, pysty, kykene, tule edes mieleen laihduttaa.
Kovasti kiinnostaisi tietää, mikä on tämä työ, jossa pitää työskennellä esim. 8 tuntia yhteen kyytiin ilman minkäänlaista mahdollisuutta syödä välipalaa. Leikaussalissakin järjestetään työntekijöille tauotus todella pitkissä operaatioissa, rekkamiehet voivat syödä ja juoda ajaessaankin jne. Olen mielikuvitukseton, kun en keksi vastausta, auta vähän, vihjaa edes!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä ymmärrän tuon. Kun mulla on kiire, töissä ja kotona, niin en vaan jaksa paneutua hyvien valintojen tekemiseen, vaan syön just sitä mitä kiinni saan. Kun työpäivä venyy tosi pitkäksi ja tulen illalla kotiin väsyneenä, en tasan ala laskemaan kaloreita tai vertailemaan hyviä hiilareita, proteiineja ja rasvoja, vaan syön just sitä mitä mieli tekee. Eli ei ole aikaa laihduttaa. Vapaapäivinä menee sitten hyvinkin mallikkaasti, kun on aikaa suunnitella ja paneutua asiaan.
Ne valinnat tehdään jo kaupassa, ei kotona aleta katsomaan mitä kaapista löytyy ja mitkä on niiden ravintoarvot
Miksi luulet, että niihin valintoihin olisi enemmän aikaa kaupassa, kuin siellä kotonakaan?
Jos kaupassa ei ole aikaa katsoa lukeeko jauhelihassa 10% vai 17% tai miettiä pysähtyykö hedelmä- vai karkkiosastolla, pitää olla vallan helvetin kiireinen elämä. Yksi tapa on nipistää älyttömästä kiireestään 5min, tehdä ostoslista ja juosta kaupan läpi listaa tarkasti noudattaen.
Toki jos elämä on niin kiireistä ettei kaupassa ehdi katsoa mitä kärryyn laittaa, ei laihdutuksellakaan ole väliä koska kuolet johonkin stressisydäriin hyvin nuorena joka tapauksessa.
Jos ahtaa hirveitä määriä ruokaa itseensä lounaalla, niin joka tapauksessa nälkä iskee ennen kymmentä. Ihan yhtä hyvin voi syödä puolet siitä normaalimäärästä. Nälkä tulee max. tunnin aikaisemmin pienemmällä määrällä.
Kai sinä käyt vessassakin? Banaanin syömiseen menee pari minuuttia, pistelet sellaisen poskeen samalla reissulla. Kai sulla on joku laukku mukana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä useinkin tarkoitetaan sitä, että ei ole aikaa käydä salilla, tai aikaa panostaa terveellisen ruuan laittoon.
jos on aikaa tehdä se makaroonilaatikko, on varmasti aikaa tehdä salaatti.
jos on aikaa ostaa se hamppari, on varmasti aikaa ostaa valmissalaatti.
ja jos on ylipäänsä aikaa syödä niin on varmasti aikaa syödä vähemmän tai jättää pari välipalaa välistä.
Miksi laihduttajan pitäisi syödä vain salaattia?
niin käytin salaattia esimerkkinä. mulle on ihan sama mitä laihduttaja syö jos pääsee valinnoillaan haluamiinsa tuloksiin. joku voi syödä vaikka sen hampparin ja liikkua paljon tai syödä muuta ruokaa vähemmän jotta laihtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä ymmärrän tuon. Kun mulla on kiire, töissä ja kotona, niin en vaan jaksa paneutua hyvien valintojen tekemiseen, vaan syön just sitä mitä kiinni saan. Kun työpäivä venyy tosi pitkäksi ja tulen illalla kotiin väsyneenä, en tasan ala laskemaan kaloreita tai vertailemaan hyviä hiilareita, proteiineja ja rasvoja, vaan syön just sitä mitä mieli tekee. Eli ei ole aikaa laihduttaa. Vapaapäivinä menee sitten hyvinkin mallikkaasti, kun on aikaa suunnitella ja paneutua asiaan.
Syöt. Vähemmän. Et syö sitä kaikkea, silloin laihdut.
Jos lämmität lasagneannoksen niin syöt siitä vain puolet jos normaalisti söisit sen kaiken.
Ihan kuriositeettina kysyn nyt sinulta. Jos saat tänään syödä klo 14 aterian ja et tiedä saatko seuraavan kerran ruokaa klo 19, klo 20 vaiko vasta klo 22, mitä sinä silloin klo 14 syöt? Ja mitä syöt sitten vaikka klo 22. Jos seuraavan kerran siitä mahdollisuus ruokailuun on joko klo 5 tai klo 10? Pärjäätkö sinä puolikkaalla lasagneannoksella 10 tuntia? Ongelmahan on siis se, että kun syöt klo 14 ja tankkaat varuiksi apetta sen verran että pärjäät sinne kymmeneen, ja sitten jos saatkin ruokaa jo klo 19, niin olet tankannut turhaan. En minä ainakaan jaksa kovin kevyillä eväillä tehdä omaa työtäni paria tuntia kauempaa. Kun meillä ei ole töissä sitä mahdollisuutta, että voisi syödä jotain parin kolmen tunnin välein.
Vapaapäivinä tai niinä päivinä kun voi olla varma, että työajat pitää, syön toki järkevästi, koska silloin ON AIKAA SYÖDÄ JÄRKEVÄSTI JA ON AIKAA LAIHDUTTAA. Mutta silloin kun työ ja perhe vievät kaikki voimat ja ajatukset, ei jaksa, ehdi, pysty, kykene, tule edes mieleen laihduttaa.
Vastasit heti alussa omaan kysymykseesi. Vedät älyttömän annoksen klo 14 koska et tiedä milloin seuraavan ruuan näet. Seuraavan ruuan koittaessa vedät taas älyttömän annoksen koska päähäsi on iskostunut ajatus että viime ateriasta on niin kauan.
Monikin on jo neuvonut, että syö pieni annos klo 14 ja pidä mukana jotain hedelmää tms. välipalaa jonka voit haukata vaikka työn lomassa klo 17.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en vittu ymmärrä ihmisiä. Itketään että halutaan laihtua, ja sitten kun siihen annetaan selvät ohjeet joilla ei voi epäonnistua, niin alapeukutetaan ja vingutaan ettei onnistu kun on kiire?
Syötte ihan niinkuin ennenkin, samoja ruokia samoihin aikoihin, mutta vähennätte annoksen kokoa puoleen, ette siis syö sitä kaikkea.
Ette ahmi sitä lautasta tyhjäksi vaan syötte rauhassa nautiskellen. Pienen annoksen syömiseen saa kulumaan saman ajan kuin ison annoksen syömiseenkin, mutta hitaasti nautiskellen ruokakin maistuu paremmalta.
Ja opetelkaa kunnioittamaan sitä ruokaa, jokaista eri ainesosaa siinä lautasella. Meille ruoka on liian itsestäänselvyys, ei saisi olla.
Siinä ohje laihdutukseen. Ei vaadi aikaa yhtään enempää.
Sinä elät ilmiselvästi elämää, jossa syömiselle on paljon aikaa. Kaikki eivät töissä pysty erityisemmin nautiskelemaan ruoasta, kun se ruokailu saattaa keskeytyä koska tahansa. Parhaassa tapauksessa yrität syödä leipää samalla kun istut vessassa, kun muuten joutuisit luopumaan toisesta. Nauti siinä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä ymmärrän tuon. Kun mulla on kiire, töissä ja kotona, niin en vaan jaksa paneutua hyvien valintojen tekemiseen, vaan syön just sitä mitä kiinni saan. Kun työpäivä venyy tosi pitkäksi ja tulen illalla kotiin väsyneenä, en tasan ala laskemaan kaloreita tai vertailemaan hyviä hiilareita, proteiineja ja rasvoja, vaan syön just sitä mitä mieli tekee. Eli ei ole aikaa laihduttaa. Vapaapäivinä menee sitten hyvinkin mallikkaasti, kun on aikaa suunnitella ja paneutua asiaan.
Ne valinnat tehdään jo kaupassa, ei kotona aleta katsomaan mitä kaapista löytyy ja mitkä on niiden ravintoarvot
Sanopa tuo sille talouden toiselle osapuolelle, joka käy mun kiirepäivinä kaupassa! Se kun pääsee puikkoihin, niin kaupasta tulee just sen makuun sopivaa mättöä. Silloin kun itse satun ehtimään kauppaan töiden lomassa, en aina muista, että nyt piti keventää ja syödä vaan ituja. Ehei, silloin mietitään, että kuinka pitkä aika on seuraavaan ateriaan ja syödään jotain mahdollisimman tuhtia, että jaksetaan seuraavat 6-10 tuntia pakertaa. Tätä on ehkä vähän vaikea ymmärtää ihmisen, joka pystyy suunnittelemaan joka minuuttinsa etukäteen ja jolla on mahdollisuus säännölliseen ruokailuun. Mun ruokailua määrittää työpäivien pituus, yllättävät ylityöt, ruuanvalmistus ja säilytystilojen puute, eikä kaikissa työkohteissa ole edes vessaa. Aamiainen, lounas ja/tai välipala tulee "nautittua" liian usein toinen käsi autonratissa.
Eikö tämä ole juuri sitä selittelyä? Ei laihduttaminen tarkoita itujen syömistä tai sitä että suunnittelee päivänsä minuutilleen. Se tarkoittaa vain hyviä valintoja, ei muuta. Illalla vaikka lounaan teon etuajassa, jos on seuraavana päivänä kiire, valitsee siihen auton rattiin välipalaksi hedelmän, ottaa pikaruokana vaikka salaatin hampparin sijasta jne. Ja ainahan sitä talouden toista puolta voi syyttää vaikka mistä mutta kyllähän se oma käsi sitä ruokaa suuhun vie. Tahdonvoima ja mielenlujuus, sitä se laihduttaminen vain vaatii.
Ala sinä vaan tehdä lounasta illalla klo 22, kun aamulla pitää nousta ylös klo 5. Minulla ei ole siihen aikaa.
Ohis, mutta tosi huolestuttavaa, jos koko elämäsi on töiden ja vastuiden mukaan juoksemista viidestä iltakymmeneen. Miksi elämäsi on noin kiireistä? Siis tämä ihan puhtaasti ilman v-tuilua: ei tässä tietenkään tule ensimmäisenä mieleen painonpudotus, jos elämä on noin kuormittavaa!
No mulla oli yksinyrittäjyys plus kuolemansairaan omaisen hoitaminen. Sitä vaan singahteli paikasta toiseen ja jos edes pääsi kotiin, siellä kävi puhtaasti vain nukkumassa. Eikä sitten kuolemaa surressakaan ekana ole mielessä laihduttaminen, vaikka paino putosikin joitain kiloja itsestään. Kaikelle on aikansa ja paikkansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä ymmärrän tuon. Kun mulla on kiire, töissä ja kotona, niin en vaan jaksa paneutua hyvien valintojen tekemiseen, vaan syön just sitä mitä kiinni saan. Kun työpäivä venyy tosi pitkäksi ja tulen illalla kotiin väsyneenä, en tasan ala laskemaan kaloreita tai vertailemaan hyviä hiilareita, proteiineja ja rasvoja, vaan syön just sitä mitä mieli tekee. Eli ei ole aikaa laihduttaa. Vapaapäivinä menee sitten hyvinkin mallikkaasti, kun on aikaa suunnitella ja paneutua asiaan.
Ne valinnat tehdään jo kaupassa, ei kotona aleta katsomaan mitä kaapista löytyy ja mitkä on niiden ravintoarvot
Sanopa tuo sille talouden toiselle osapuolelle, joka käy mun kiirepäivinä kaupassa! Se kun pääsee puikkoihin, niin kaupasta tulee just sen makuun sopivaa mättöä. Silloin kun itse satun ehtimään kauppaan töiden lomassa, en aina muista, että nyt piti keventää ja syödä vaan ituja. Ehei, silloin mietitään, että kuinka pitkä aika on seuraavaan ateriaan ja syödään jotain mahdollisimman tuhtia, että jaksetaan seuraavat 6-10 tuntia pakertaa. Tätä on ehkä vähän vaikea ymmärtää ihmisen, joka pystyy suunnittelemaan joka minuuttinsa etukäteen ja jolla on mahdollisuus säännölliseen ruokailuun. Mun ruokailua määrittää työpäivien pituus, yllättävät ylityöt, ruuanvalmistus ja säilytystilojen puute, eikä kaikissa työkohteissa ole edes vessaa. Aamiainen, lounas ja/tai välipala tulee "nautittua" liian usein toinen käsi autonratissa.
Eikö tämä ole juuri sitä selittelyä? Ei laihduttaminen tarkoita itujen syömistä tai sitä että suunnittelee päivänsä minuutilleen. Se tarkoittaa vain hyviä valintoja, ei muuta. Illalla vaikka lounaan teon etuajassa, jos on seuraavana päivänä kiire, valitsee siihen auton rattiin välipalaksi hedelmän, ottaa pikaruokana vaikka salaatin hampparin sijasta jne. Ja ainahan sitä talouden toista puolta voi syyttää vaikka mistä mutta kyllähän se oma käsi sitä ruokaa suuhun vie. Tahdonvoima ja mielenlujuus, sitä se laihduttaminen vain vaatii.
Ala sinä vaan tehdä lounasta illalla klo 22, kun aamulla pitää nousta ylös klo 5. Minulla ei ole siihen aikaa.
Ohis, mutta tosi huolestuttavaa, jos koko elämäsi on töiden ja vastuiden mukaan juoksemista viidestä iltakymmeneen. Miksi elämäsi on noin kiireistä? Siis tämä ihan puhtaasti ilman v-tuilua: ei tässä tietenkään tule ensimmäisenä mieleen painonpudotus, jos elämä on noin kuormittavaa!
En ole tuo, jolle vastasit, mutta minulla aikaa vievät työt ja opiskelut. Siihen vielä lisäksi kouluikäiset lapset, joilla molemmilla kaksi harrastusta. Olemme eronneet lapsien isän kanssa, joten välillä käy myös niin, että tulen itse koulusta hakemaan lapsia koulusta, mutta vien heidät isänsä luo, koska olen itse menossa iltavuoroon. Siellä kuitenkin katson vielä, että he saavat läksyt tehtyä ja välipalan, mutta näinä päivinä käy useimmiten niin, että itse en käy välillä kotona ollenkaan, joten eipä siinä kummoisia aterioita valmistella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä ymmärrän tuon. Kun mulla on kiire, töissä ja kotona, niin en vaan jaksa paneutua hyvien valintojen tekemiseen, vaan syön just sitä mitä kiinni saan. Kun työpäivä venyy tosi pitkäksi ja tulen illalla kotiin väsyneenä, en tasan ala laskemaan kaloreita tai vertailemaan hyviä hiilareita, proteiineja ja rasvoja, vaan syön just sitä mitä mieli tekee. Eli ei ole aikaa laihduttaa. Vapaapäivinä menee sitten hyvinkin mallikkaasti, kun on aikaa suunnitella ja paneutua asiaan.
Ne valinnat tehdään jo kaupassa, ei kotona aleta katsomaan mitä kaapista löytyy ja mitkä on niiden ravintoarvot
Sanopa tuo sille talouden toiselle osapuolelle, joka käy mun kiirepäivinä kaupassa! Se kun pääsee puikkoihin, niin kaupasta tulee just sen makuun sopivaa mättöä. Silloin kun itse satun ehtimään kauppaan töiden lomassa, en aina muista, että nyt piti keventää ja syödä vaan ituja. Ehei, silloin mietitään, että kuinka pitkä aika on seuraavaan ateriaan ja syödään jotain mahdollisimman tuhtia, että jaksetaan seuraavat 6-10 tuntia pakertaa. Tätä on ehkä vähän vaikea ymmärtää ihmisen, joka pystyy suunnittelemaan joka minuuttinsa etukäteen ja jolla on mahdollisuus säännölliseen ruokailuun. Mun ruokailua määrittää työpäivien pituus, yllättävät ylityöt, ruuanvalmistus ja säilytystilojen puute, eikä kaikissa työkohteissa ole edes vessaa. Aamiainen, lounas ja/tai välipala tulee "nautittua" liian usein toinen käsi autonratissa.
Eikö tämä ole juuri sitä selittelyä? Ei laihduttaminen tarkoita itujen syömistä tai sitä että suunnittelee päivänsä minuutilleen. Se tarkoittaa vain hyviä valintoja, ei muuta. Illalla vaikka lounaan teon etuajassa, jos on seuraavana päivänä kiire, valitsee siihen auton rattiin välipalaksi hedelmän, ottaa pikaruokana vaikka salaatin hampparin sijasta jne. Ja ainahan sitä talouden toista puolta voi syyttää vaikka mistä mutta kyllähän se oma käsi sitä ruokaa suuhun vie. Tahdonvoima ja mielenlujuus, sitä se laihduttaminen vain vaatii.
Ala sinä vaan tehdä lounasta illalla klo 22, kun aamulla pitää nousta ylös klo 5. Minulla ei ole siihen aikaa.
Ohis, mutta tosi huolestuttavaa, jos koko elämäsi on töiden ja vastuiden mukaan juoksemista viidestä iltakymmeneen. Miksi elämäsi on noin kiireistä? Siis tämä ihan puhtaasti ilman v-tuilua: ei tässä tietenkään tule ensimmäisenä mieleen painonpudotus, jos elämä on noin kuormittavaa!
No mulla oli yksinyrittäjyys plus kuolemansairaan omaisen hoitaminen. Sitä vaan singahteli paikasta toiseen ja jos edes pääsi kotiin, siellä kävi puhtaasti vain nukkumassa. Eikä sitten kuolemaa surressakaan ekana ole mielessä laihduttaminen, vaikka paino putosikin joitain kiloja itsestään. Kaikelle on aikansa ja paikkansa.
Kai jokainen ymmärtää että on haastavia elämäntilanteita jolloin laihdutus ei ole suurin murhe eikä siihen jaksa panostaa. Minä ainakin ajattelin sellaista ylipainoista ihmistä joka ei 20 vuoden aikana saa painoa tiputettua. Ei siinä selittelyt auta, kyllä kyse silloin on ihmisestä itsestään ja elämänhallinnasta, viitseliäisyydestä ja tahdonvoimasta. En minä ihmettele jos vuosi sitten synnyttänyt nainen on vähän pullea tai lähiomaisen kuoleman jälkeen ei voisi vähempää kiinnosta mitä suuhunsa laittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla taas on liikaa aikaa ja siksi lihoan. Laihdutus aina kun on töitä tai muita menoja, nyt kun olen jäänyt työttömäksi niin solen aina kokkaamassa, leipomassa ja ruoka-aikaan kotona. Koska tykkään hääräillä keittiössä.
Tunnesyöppö selittelee: Ei ole aikaa laihduttaa = elämäni on stressaavaa = minulla on paha olla = mätän herkkuja, jotta ei tuntuisi niin pahalta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä ymmärrän tuon. Kun mulla on kiire, töissä ja kotona, niin en vaan jaksa paneutua hyvien valintojen tekemiseen, vaan syön just sitä mitä kiinni saan. Kun työpäivä venyy tosi pitkäksi ja tulen illalla kotiin väsyneenä, en tasan ala laskemaan kaloreita tai vertailemaan hyviä hiilareita, proteiineja ja rasvoja, vaan syön just sitä mitä mieli tekee. Eli ei ole aikaa laihduttaa. Vapaapäivinä menee sitten hyvinkin mallikkaasti, kun on aikaa suunnitella ja paneutua asiaan.
Ne valinnat tehdään jo kaupassa, ei kotona aleta katsomaan mitä kaapista löytyy ja mitkä on niiden ravintoarvot
Sanopa tuo sille talouden toiselle osapuolelle, joka käy mun kiirepäivinä kaupassa! Se kun pääsee puikkoihin, niin kaupasta tulee just sen makuun sopivaa mättöä. Silloin kun itse satun ehtimään kauppaan töiden lomassa, en aina muista, että nyt piti keventää ja syödä vaan ituja. Ehei, silloin mietitään, että kuinka pitkä aika on seuraavaan ateriaan ja syödään jotain mahdollisimman tuhtia, että jaksetaan seuraavat 6-10 tuntia pakertaa. Tätä on ehkä vähän vaikea ymmärtää ihmisen, joka pystyy suunnittelemaan joka minuuttinsa etukäteen ja jolla on mahdollisuus säännölliseen ruokailuun. Mun ruokailua määrittää työpäivien pituus, yllättävät ylityöt, ruuanvalmistus ja säilytystilojen puute, eikä kaikissa työkohteissa ole edes vessaa. Aamiainen, lounas ja/tai välipala tulee "nautittua" liian usein toinen käsi autonratissa.
Eikö tämä ole juuri sitä selittelyä? Ei laihduttaminen tarkoita itujen syömistä tai sitä että suunnittelee päivänsä minuutilleen. Se tarkoittaa vain hyviä valintoja, ei muuta. Illalla vaikka lounaan teon etuajassa, jos on seuraavana päivänä kiire, valitsee siihen auton rattiin välipalaksi hedelmän, ottaa pikaruokana vaikka salaatin hampparin sijasta jne. Ja ainahan sitä talouden toista puolta voi syyttää vaikka mistä mutta kyllähän se oma käsi sitä ruokaa suuhun vie. Tahdonvoima ja mielenlujuus, sitä se laihduttaminen vain vaatii.
Ala sinä vaan tehdä lounasta illalla klo 22, kun aamulla pitää nousta ylös klo 5. Minulla ei ole siihen aikaa.
Ohis, mutta tosi huolestuttavaa, jos koko elämäsi on töiden ja vastuiden mukaan juoksemista viidestä iltakymmeneen. Miksi elämäsi on noin kiireistä? Siis tämä ihan puhtaasti ilman v-tuilua: ei tässä tietenkään tule ensimmäisenä mieleen painonpudotus, jos elämä on noin kuormittavaa!
No mulla oli yksinyrittäjyys plus kuolemansairaan omaisen hoitaminen. Sitä vaan singahteli paikasta toiseen ja jos edes pääsi kotiin, siellä kävi puhtaasti vain nukkumassa. Eikä sitten kuolemaa surressakaan ekana ole mielessä laihduttaminen, vaikka paino putosikin joitain kiloja itsestään. Kaikelle on aikansa ja paikkansa.
Kai jokainen ymmärtää että on haastavia elämäntilanteita jolloin laihdutus ei ole suurin murhe eikä siihen jaksa panostaa. Minä ainakin ajattelin sellaista ylipainoista ihmistä joka ei 20 vuoden aikana saa painoa tiputettua. Ei siinä selittelyt auta, kyllä kyse silloin on ihmisestä itsestään ja elämänhallinnasta, viitseliäisyydestä ja tahdonvoimasta. En minä ihmettele jos vuosi sitten synnyttänyt nainen on vähän pullea tai lähiomaisen kuoleman jälkeen ei voisi vähempää kiinnosta mitä suuhunsa laittaa.
Ok. Itse en tunne ketään, joka valittaisi aiheettomasti ajanpuutetta.
Kuten edellä on jo mainittu mitään muutosta ei tarvitse tehdä mihinkään. Ainoastaan syötte vähemmän tai jätätte osan ruuasta syömättä minkä olette eteenne lappaneet. Kaikki muu on tekosyiden keksimistä. Kovasti tuntuukin tekosyitä löytyvän.
Muutos lähtee ongelman myöntämisestä itselleen, niin kauan kun syytätte kiirettä tai työtä tai mitä tahansa lihavuudestanne, ette tule koskaan laihtumaan.
Mielisairaat ja masentuneet ovat sitten oma lukunsa, masennus on korjattava ensin ennenkuin laihduttamisesta voi tulla mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä ymmärrän tuon. Kun mulla on kiire, töissä ja kotona, niin en vaan jaksa paneutua hyvien valintojen tekemiseen, vaan syön just sitä mitä kiinni saan. Kun työpäivä venyy tosi pitkäksi ja tulen illalla kotiin väsyneenä, en tasan ala laskemaan kaloreita tai vertailemaan hyviä hiilareita, proteiineja ja rasvoja, vaan syön just sitä mitä mieli tekee. Eli ei ole aikaa laihduttaa. Vapaapäivinä menee sitten hyvinkin mallikkaasti, kun on aikaa suunnitella ja paneutua asiaan.
Ne valinnat tehdään jo kaupassa, ei kotona aleta katsomaan mitä kaapista löytyy ja mitkä on niiden ravintoarvot
Sanopa tuo sille talouden toiselle osapuolelle, joka käy mun kiirepäivinä kaupassa! Se kun pääsee puikkoihin, niin kaupasta tulee just sen makuun sopivaa mättöä. Silloin kun itse satun ehtimään kauppaan töiden lomassa, en aina muista, että nyt piti keventää ja syödä vaan ituja. Ehei, silloin mietitään, että kuinka pitkä aika on seuraavaan ateriaan ja syödään jotain mahdollisimman tuhtia, että jaksetaan seuraavat 6-10 tuntia pakertaa. Tätä on ehkä vähän vaikea ymmärtää ihmisen, joka pystyy suunnittelemaan joka minuuttinsa etukäteen ja jolla on mahdollisuus säännölliseen ruokailuun. Mun ruokailua määrittää työpäivien pituus, yllättävät ylityöt, ruuanvalmistus ja säilytystilojen puute, eikä kaikissa työkohteissa ole edes vessaa. Aamiainen, lounas ja/tai välipala tulee "nautittua" liian usein toinen käsi autonratissa.
Eikö tämä ole juuri sitä selittelyä? Ei laihduttaminen tarkoita itujen syömistä tai sitä että suunnittelee päivänsä minuutilleen. Se tarkoittaa vain hyviä valintoja, ei muuta. Illalla vaikka lounaan teon etuajassa, jos on seuraavana päivänä kiire, valitsee siihen auton rattiin välipalaksi hedelmän, ottaa pikaruokana vaikka salaatin hampparin sijasta jne. Ja ainahan sitä talouden toista puolta voi syyttää vaikka mistä mutta kyllähän se oma käsi sitä ruokaa suuhun vie. Tahdonvoima ja mielenlujuus, sitä se laihduttaminen vain vaatii.
Ala sinä vaan tehdä lounasta illalla klo 22, kun aamulla pitää nousta ylös klo 5. Minulla ei ole siihen aikaa.
Ohis, mutta tosi huolestuttavaa, jos koko elämäsi on töiden ja vastuiden mukaan juoksemista viidestä iltakymmeneen. Miksi elämäsi on noin kiireistä? Siis tämä ihan puhtaasti ilman v-tuilua: ei tässä tietenkään tule ensimmäisenä mieleen painonpudotus, jos elämä on noin kuormittavaa!
No mulla oli yksinyrittäjyys plus kuolemansairaan omaisen hoitaminen. Sitä vaan singahteli paikasta toiseen ja jos edes pääsi kotiin, siellä kävi puhtaasti vain nukkumassa. Eikä sitten kuolemaa surressakaan ekana ole mielessä laihduttaminen, vaikka paino putosikin joitain kiloja itsestään. Kaikelle on aikansa ja paikkansa.
Kai jokainen ymmärtää että on haastavia elämäntilanteita jolloin laihdutus ei ole suurin murhe eikä siihen jaksa panostaa. Minä ainakin ajattelin sellaista ylipainoista ihmistä joka ei 20 vuoden aikana saa painoa tiputettua. Ei siinä selittelyt auta, kyllä kyse silloin on ihmisestä itsestään ja elämänhallinnasta, viitseliäisyydestä ja tahdonvoimasta. En minä ihmettele jos vuosi sitten synnyttänyt nainen on vähän pullea tai lähiomaisen kuoleman jälkeen ei voisi vähempää kiinnosta mitä suuhunsa laittaa.
Ok. Itse en tunne ketään, joka valittaisi aiheettomasti ajanpuutetta.
Minä tunnen. Kiire on hyvin usein itse aiheutettua ja johtuu siitä ettei ole taitoa organisoida.
Ymmärrän että arjessa on kiirettä, mutta moni sanoo ettei ole aikaa salille. a) salilla ei ole pakko käydä b)sali ei edes sovi kaikille laihduttajille.
Mulla on kotona kahvakuula ja bodypump-setti, jumpan voi valita miten on aikaa 15min kahvakuula, 30min, 60min, tai jaksamisen mukaan, 15kahvakuulaa, 15min venyttelyä/joogaa/pilatesta tms. Keho ja mieli kiittää pienestäkin hetkestä.
Liikunta yksistään ei laihduta, mutta itse saan siitä energiaa ja motivaatiota myös tehdä parempia valintoja jääkaapin edessä. Ja vähentää tunnesyömistä, mihin mulla on taipumusta.
(Ei ole rahaa välineisiin? Eivät maksa paljon, kun tekee hintavertailua, itse olen opiskelijana saanut ostettua. Ei ole tilaa? Me asutaan ahtaasti ja tilaa löytyy noin maton verran, se on riittäänyt.)
Mä olen juuri tuollainen lasten ruuan jämien syöjä ja kahvilla on pakko saada (lohtu)suklaata/pullaa. Tosin en väitä syöväni pieniä annoksia vaan syön ihan normaalisti mutta tosiaan nuo turhuudet siihen päälle. Oma energian saanti ja kulutus pitäisi saada muutenkin balanssiin. Olen lopettamassa imetystä ja paino on noussut nyt jo pari kiloa lyhyessä ajassa, koska syön edelleen kuin imettäisin enemmänkin. Mutta ihan omaa laiskuuttahan tämä on.