"Ei ole aikaa laihduttaa?" Siis mitä helvettiä?

Vierailija kirjoitti:

Heh, jauhelihassa on siis terveellistä rasvaa joka tukkii verisuonet. :D

Ootko sä jotenkin jälkeenjäänyt? Kohtuus kaikessa. Kohtuus. Se tarkoittaa sitä että ihmiselle vaaraton rasva voi muuttua vaaralliseksi jos sitä syö liikaa. Ymmärrätkö sanaa kohtuus? Ymmärrätkö ylipäänsä mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh, jauhelihassa on siis terveellistä rasvaa joka tukkii verisuonet. :D

Mammoilla ei ole noi rasvat oikein hallussa, kun eiväthän ne syö niitä :D

Sit kun et keksi enää mitään niin alata kommentoimaan omia juttujas. Sä oot hävinnyt jo aikaa sitten. ;)

Menipäs tämä keskustelu kiinnostavaksi. 

Totta kai terveellinen ruoanlaitto vaatii tietynlaista suunnitelmallisuutta ja vaivannäköä ainakin aluksi. Tai ehkä oikeammin suunnitelmallisuutta + vanhojen tapojen muuttamista. Jos työpäivän jälkeen on aivan sudennälkäinen ja mielessä on ainoastaan ne kymmenen minuutin ranskalaiset, eipä siihen varmasti voi tarjota vaihtoehdoksi mitään muuta. Kyllä valtaosaan ruoanlaittoa menee paljon enemmän kuin se kymmenen minuuttia, joten minkään maan terveellinen ateria ei valmistu nopeammin kuin vaikkapa paketti einespullia kylmiltään.

Mutta miten olisi vaikka vetäistä nopea välipala ennen ruoanvalmistusta? Kun alla ei ole sitä jäätävää nälkää, niiden kasvistenkaan pilkkominen ei vaikuta niin sankarilliselta haasteelta. Tai opetella joitakin täsmäruokia, joiden valmistuksesta uskoo selviävänsä vaikka vähän kärsimättömänäkin. Omia ratkaisujani:

- Jos on oikein kärsimätön, voin pinota tavallista ruokaisamman leivän: päälle juustoa, vaikka kasvispihvi/peruspiffi/lohta/kananmuna/mitäikinä, kasviksia ja haluamia mausteita (kunhan ei kuorruta litralla majoneesia). Myös bagel-tyyppiset ratkaisut on ihan kelpoja: bagelin tai muun sämpylän väliin tuorejuustoa, vaikkapa lohta ja tilliä ja kasviksia, ja siitä saa ihan hyvän ruoan nopeaan nälkään. Kyytipojaksi vaikka hedelmä, niin ihan kelpo ruoka.

- Kasviskeitot eivät ole kauhean työläitä. Pataan vaikka pilkottu sipuli tai valmiita sipulikuutioita, pötkö kasvissosetta (löytyy HeVi-osastolta, esim. punajuurta, bataattia ja porkkanaa), lisänä haluttuja täsmämausteita ja vaikka hieman kermaa tai tuorejuustoa (itse teen bataattikeittoa runsailla, tulisillakin mausteilla ja heitän sekaan kookosmaitoa). Päälle raejuustoa, ja viereen vaikka hyvä leipä. Aikaa mennee puoli tuntia.

- Salaatti ei ole oikeasti mikään hirveän aikaavievä operaatio, riippuu, mitä sinne laittaa. Kaupasta löytyy esim. valmissekoituksia, joihin voi lisäksi heittää vaikka papuja, aurinkokuivattuja tomaatteja, mozzarellakuulia... Kun jaksaa vähän tutustua HeVi-osastoon, salaatista voi oikeasti saada tosi hyvän ja ruokaisan (ja joskus vähän liiankin ruokaisan). 

Tosin paras vaihtoehto on ehdottomasti se, että ottaa välipalaa mukaan eikä päästä nälkää niin isoksi, että kotona ainoa vaihtoehto on syödä villisika raakana ja siltä seisomalta. Kun syö tasaisesti, tai vetäisee pikaisen välipalan ennen ruoanlaittoon ryhtymistä, ei tarvitse edes pohtia sitä, meneekö enemmän aikaa wokkiin vai kolmen minuutin nuudeleihin. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh, jauhelihassa on siis terveellistä rasvaa joka tukkii verisuonet. :D

Ootko sä jotenkin jälkeenjäänyt? Kohtuus kaikessa. Kohtuus. Se tarkoittaa sitä että ihmiselle vaaraton rasva voi muuttua vaaralliseksi jos sitä syö liikaa. Ymmärrätkö sanaa kohtuus? Ymmärrätkö ylipäänsä mitään?

Joo, kyllä olen jälkeenjäänyt. :) Sitä paitsi kaikki ruoka on epäterveellistä, jos sitä syö liikaa, ei vain rasva. Mutta en usko, että kukaan pystyy syömään niin yksipuolisesti, että ruokaan kuolisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä ymmärrän tuon. Kun mulla on kiire, töissä ja kotona, niin en vaan jaksa paneutua hyvien valintojen tekemiseen, vaan syön just sitä mitä kiinni saan. Kun työpäivä venyy tosi pitkäksi ja tulen illalla kotiin väsyneenä, en tasan ala laskemaan kaloreita tai vertailemaan hyviä hiilareita, proteiineja ja rasvoja, vaan syön just sitä mitä mieli tekee. Eli ei ole aikaa laihduttaa. Vapaapäivinä menee sitten hyvinkin mallikkaasti, kun on aikaa suunnitella ja paneutua asiaan.

Ne valinnat tehdään jo kaupassa, ei kotona aleta katsomaan mitä kaapista löytyy ja mitkä on niiden ravintoarvot

Sanopa tuo sille talouden toiselle osapuolelle, joka käy mun kiirepäivinä kaupassa! Se kun pääsee puikkoihin, niin kaupasta tulee just sen makuun sopivaa mättöä. Silloin kun itse satun ehtimään kauppaan töiden lomassa, en aina muista, että nyt piti keventää ja syödä vaan ituja. Ehei, silloin mietitään, että kuinka pitkä aika on seuraavaan ateriaan ja syödään jotain mahdollisimman tuhtia, että jaksetaan seuraavat 6-10 tuntia pakertaa. Tätä on ehkä vähän vaikea ymmärtää ihmisen, joka pystyy suunnittelemaan joka minuuttinsa etukäteen ja jolla on mahdollisuus säännölliseen ruokailuun. Mun ruokailua määrittää työpäivien pituus, yllättävät ylityöt, ruuanvalmistus ja säilytystilojen puute, eikä kaikissa työkohteissa ole edes vessaa. Aamiainen, lounas ja/tai välipala tulee "nautittua" liian usein toinen käsi autonratissa.

Eikö tämä ole juuri sitä selittelyä? Ei laihduttaminen tarkoita itujen syömistä tai sitä että suunnittelee päivänsä minuutilleen. Se tarkoittaa vain hyviä valintoja, ei muuta. Illalla vaikka lounaan teon etuajassa, jos on seuraavana päivänä kiire, valitsee siihen auton rattiin välipalaksi hedelmän, ottaa pikaruokana vaikka salaatin hampparin sijasta jne. Ja ainahan sitä talouden toista puolta voi syyttää vaikka mistä mutta kyllähän se oma käsi sitä ruokaa suuhun vie. Tahdonvoima ja mielenlujuus, sitä se laihduttaminen vain vaatii.

Ala sinä vaan tehdä lounasta illalla klo 22, kun aamulla pitää nousta ylös klo 5. Minulla ei ole siihen aikaa.

Ohis, mutta tosi huolestuttavaa, jos koko elämäsi on töiden ja vastuiden mukaan juoksemista viidestä iltakymmeneen. Miksi elämäsi on noin kiireistä? Siis tämä ihan puhtaasti ilman v-tuilua: ei tässä tietenkään tule ensimmäisenä mieleen painonpudotus, jos elämä on noin kuormittavaa!

En ole tuo, jolle vastasit, mutta minulla aikaa vievät työt ja opiskelut. Siihen vielä lisäksi kouluikäiset lapset, joilla molemmilla kaksi harrastusta. Olemme eronneet lapsien isän kanssa, joten välillä käy myös niin, että tulen itse koulusta hakemaan lapsia koulusta, mutta vien heidät isänsä luo, koska olen itse menossa iltavuoroon. Siellä kuitenkin katson vielä, että he saavat läksyt tehtyä ja välipalan, mutta näinä päivinä käy useimmiten niin, että itse en käy välillä kotona ollenkaan, joten eipä siinä kummoisia aterioita valmistella.

Ehdit kuitenkin jossain välissä syödä niin paljon kaloreita, että pystyt ylläpitämään ylipainoasi?

Kanan ja vihannesten syöminen lautaselta vie siis mielestäsi vähemmän aikaa, kuin vaikka ranskalaisten ja nuggetien? No tämä selvä.

ohis

Viekö ranskalaisten ja nugettien syöminen sitten vähemmän aikaa kuin kanan ja vihannesten? :D

Ei vie, mutta ne valmistuvat nopeammin.

Esim. minuuttipihvit, tai fileesuikaleet kypsyvät pannulla muutamissa minuuteissa, pakastevihannekset samoin. Ranskalaisia täytyy pitää 225 asteisessa uunissa vähintään vartti, että ovat rapeita, tähän lisäksi uunin lämpenemiseen menee ainakin viisi minuuttia.

Fileesuikaleitahan pitää hauduttaa 20-30 minuuttia? Tuo minuuttipihvi oli hyvä.

Häh? :D

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt kuulu tähän ketjuun oikeastaan, mutta en halua uuttakaan avata: kysynkin, miksi laihduttajat haluavat syödä hyvin huonosti?

Kun he luettelevat ruokiaan, niin siellä toistuu samat:

Kanasalaatti, kanapihvi, -suikaleet, raejuusto, rahka, mehukeitto, täysjyvä, kevyt sitä ja tätä.

Uteliaisuudesta vain kysyn. Itse laihdutin syömällä hyvin kunnon ruokaa.

Minä luettelin ruokia, joiden tekemiseen sai mennä 10 minuuttia. Jauhelihan ruskistaminenkin olisi ollut jo liikaa, saati mikään siitä vaativampi.

Ruokaa pitää kuitenkin tehdä ja syödä joka päivä - tekee sitten parempaa laadultaa ja syö vähemmän. Se on kuitenkin 80% laihduttamisesta tuo ruoka.

Mulla on  lasta, pitkät työpäivät kuten miehelläkin, ollaan rakennettu pari taloa omin pikku kätösin ja silti on aina aikaa tehdä kunnon ruokaa. Valintoja, valintoja....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä useinkin tarkoitetaan sitä, että ei ole aikaa käydä salilla, tai aikaa panostaa terveellisen ruuan laittoon.

Mitä v....a salilla käymisellä on tekemistä laihduttamisen kanssa? Aivan naurettavaa.

Tsori ei rasvan poltolla ja lihaskunnon kohottamisella ollutkaan mitään tekemistä laihduttamisen kanssa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanokaas nyt sitten sellaisia nopeita laihdutusruokia, kun minä voisin listata tästä heti useamman kymmenen erilaista kaloripommiruokaa, jotka ovat edessäni 10 minuutissa. Sellaisia, jotka oikeasti pitävät nälkää.

Ei taida tulla vastauksia tähän.

Kanarintaa juurespedillä, erilaiset salaatit (lisänä esim. pavut ym.), linssimuhennos, täytetyt paprikat, keitot (sosekeitot, tomaattikeitto, linssikeitto jne), vaaleat kalat vaikka höyrytettynä, kana-kasvis-wokit, pataruuat....Reilusti vain mausteita, yrttejä, valkosipulia, chiliä jne. niin saa makua ilman turhaa rasvaa!

Öö, 10 minuutissa?

Juu totta että esim. pataruuat vievät kauan hautua ja linssit ja pavut tarvii ottaa jo edellisenä päivänä likoomaan. Mutta wokit, keitot, salaatit, muhennokset, marinoitu kana ym. valmistuvat nopsaan! :)

Meillä taitaa olla hieman eri käsitykset nopeasta. Kyllä minä saan keittoihin ja muhennoksiin menemään ihan helposti reilun puoli tuntia, kun ranskikset, nuudelit, nugetit, pinaattilätyt, makaronimössöt, pizzat sun muut ovat valmiina vartissa.

- Kanawokki, valmista vartissa. Pakastevihanneksia saa valmiina sekoituksena. 

- Ne itämaiset Thai cubet ja vastaavat ovat suht. vähäkalorisia

- Nopeita, kevyitä keittoja on vaikka millä mitalla, kun käyttää pakastejuureksia hyväkseen

- Kevyitä valmisruokia on paljon, löytää jo ihan googlella, vain sillon ei löydä, jos ei edes halua etsiä. 

Se on ihan paskapuhetta, etteikö kevyttä ruokaa olisi helppo ja nopea tehdä. Te vain haluatte syödä sitä moskaa ja keksitte tekosyitä toisensa perään. 

Näin juuri! Kaupassa se valinta tapahtuu,ei kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä ymmärrän tuon. Kun mulla on kiire, töissä ja kotona, niin en vaan jaksa paneutua hyvien valintojen tekemiseen, vaan syön just sitä mitä kiinni saan. Kun työpäivä venyy tosi pitkäksi ja tulen illalla kotiin väsyneenä, en tasan ala laskemaan kaloreita tai vertailemaan hyviä hiilareita, proteiineja ja rasvoja, vaan syön just sitä mitä mieli tekee. Eli ei ole aikaa laihduttaa. Vapaapäivinä menee sitten hyvinkin mallikkaasti, kun on aikaa suunnitella ja paneutua asiaan.

Ne valinnat tehdään jo kaupassa, ei kotona aleta katsomaan mitä kaapista löytyy ja mitkä on niiden ravintoarvot

Sanopa tuo sille talouden toiselle osapuolelle, joka käy mun kiirepäivinä kaupassa! Se kun pääsee puikkoihin, niin kaupasta tulee just sen makuun sopivaa mättöä. Silloin kun itse satun ehtimään kauppaan töiden lomassa, en aina muista, että nyt piti keventää ja syödä vaan ituja. Ehei, silloin mietitään, että kuinka pitkä aika on seuraavaan ateriaan ja syödään jotain mahdollisimman tuhtia, että jaksetaan seuraavat 6-10 tuntia pakertaa. Tätä on ehkä vähän vaikea ymmärtää ihmisen, joka pystyy suunnittelemaan joka minuuttinsa etukäteen ja jolla on mahdollisuus säännölliseen ruokailuun. Mun ruokailua määrittää työpäivien pituus, yllättävät ylityöt, ruuanvalmistus ja säilytystilojen puute, eikä kaikissa työkohteissa ole edes vessaa. Aamiainen, lounas ja/tai välipala tulee "nautittua" liian usein toinen käsi autonratissa.

Eikö tämä ole juuri sitä selittelyä? Ei laihduttaminen tarkoita itujen syömistä tai sitä että suunnittelee päivänsä minuutilleen. Se tarkoittaa vain hyviä valintoja, ei muuta. Illalla vaikka lounaan teon etuajassa, jos on seuraavana päivänä kiire, valitsee siihen auton rattiin välipalaksi hedelmän, ottaa pikaruokana vaikka salaatin hampparin sijasta jne. Ja ainahan sitä talouden toista puolta voi syyttää vaikka mistä mutta kyllähän se oma käsi sitä ruokaa suuhun vie. Tahdonvoima ja mielenlujuus, sitä se laihduttaminen vain vaatii.

Ala sinä vaan tehdä lounasta illalla klo 22, kun aamulla pitää nousta ylös klo 5. Minulla ei ole siihen aikaa.

Ohis, mutta tosi huolestuttavaa, jos koko elämäsi on töiden ja vastuiden mukaan juoksemista viidestä iltakymmeneen. Miksi elämäsi on noin kiireistä? Siis tämä ihan puhtaasti ilman v-tuilua: ei tässä tietenkään tule ensimmäisenä mieleen painonpudotus, jos elämä on noin kuormittavaa!

En ole tuo, jolle vastasit, mutta minulla aikaa vievät työt ja opiskelut. Siihen vielä lisäksi kouluikäiset lapset, joilla molemmilla kaksi harrastusta. Olemme eronneet lapsien isän kanssa, joten välillä käy myös niin, että tulen itse koulusta hakemaan lapsia koulusta, mutta vien heidät isänsä luo, koska olen itse menossa iltavuoroon. Siellä kuitenkin katson vielä, että he saavat läksyt tehtyä ja välipalan, mutta näinä päivinä käy useimmiten niin, että itse en käy välillä kotona ollenkaan, joten eipä siinä kummoisia aterioita valmistella.

Ehdit kuitenkin jossain välissä syödä niin paljon kaloreita, että pystyt ylläpitämään ylipainoasi?

No en tiedä ylipainosta, mutta normaalipainon ylärajoilla mennään ja varaa olisi kyllä laihduttaa. Tuollaisena kiireisenä päivänä tulee ihan liikaa energiaa sellaisista pikkuvälipaloista, kuten voileivistä ja juotavasta jogurtista. Sellaisista, joita voi syödä lennossa tai luennon aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä ymmärrän tuon. Kun mulla on kiire, töissä ja kotona, niin en vaan jaksa paneutua hyvien valintojen tekemiseen, vaan syön just sitä mitä kiinni saan. Kun työpäivä venyy tosi pitkäksi ja tulen illalla kotiin väsyneenä, en tasan ala laskemaan kaloreita tai vertailemaan hyviä hiilareita, proteiineja ja rasvoja, vaan syön just sitä mitä mieli tekee. Eli ei ole aikaa laihduttaa. Vapaapäivinä menee sitten hyvinkin mallikkaasti, kun on aikaa suunnitella ja paneutua asiaan.

Ne valinnat tehdään jo kaupassa, ei kotona aleta katsomaan mitä kaapista löytyy ja mitkä on niiden ravintoarvot

Sanopa tuo sille talouden toiselle osapuolelle, joka käy mun kiirepäivinä kaupassa! Se kun pääsee puikkoihin, niin kaupasta tulee just sen makuun sopivaa mättöä. Silloin kun itse satun ehtimään kauppaan töiden lomassa, en aina muista, että nyt piti keventää ja syödä vaan ituja. Ehei, silloin mietitään, että kuinka pitkä aika on seuraavaan ateriaan ja syödään jotain mahdollisimman tuhtia, että jaksetaan seuraavat 6-10 tuntia pakertaa. Tätä on ehkä vähän vaikea ymmärtää ihmisen, joka pystyy suunnittelemaan joka minuuttinsa etukäteen ja jolla on mahdollisuus säännölliseen ruokailuun. Mun ruokailua määrittää työpäivien pituus, yllättävät ylityöt, ruuanvalmistus ja säilytystilojen puute, eikä kaikissa työkohteissa ole edes vessaa. Aamiainen, lounas ja/tai välipala tulee "nautittua" liian usein toinen käsi autonratissa.

Eikö tämä ole juuri sitä selittelyä? Ei laihduttaminen tarkoita itujen syömistä tai sitä että suunnittelee päivänsä minuutilleen. Se tarkoittaa vain hyviä valintoja, ei muuta. Illalla vaikka lounaan teon etuajassa, jos on seuraavana päivänä kiire, valitsee siihen auton rattiin välipalaksi hedelmän, ottaa pikaruokana vaikka salaatin hampparin sijasta jne. Ja ainahan sitä talouden toista puolta voi syyttää vaikka mistä mutta kyllähän se oma käsi sitä ruokaa suuhun vie. Tahdonvoima ja mielenlujuus, sitä se laihduttaminen vain vaatii.

Ala sinä vaan tehdä lounasta illalla klo 22, kun aamulla pitää nousta ylös klo 5. Minulla ei ole siihen aikaa.

Ohis, mutta tosi huolestuttavaa, jos koko elämäsi on töiden ja vastuiden mukaan juoksemista viidestä iltakymmeneen. Miksi elämäsi on noin kiireistä? Siis tämä ihan puhtaasti ilman v-tuilua: ei tässä tietenkään tule ensimmäisenä mieleen painonpudotus, jos elämä on noin kuormittavaa!

En ole tuo, jolle vastasit, mutta minulla aikaa vievät työt ja opiskelut. Siihen vielä lisäksi kouluikäiset lapset, joilla molemmilla kaksi harrastusta. Olemme eronneet lapsien isän kanssa, joten välillä käy myös niin, että tulen itse koulusta hakemaan lapsia koulusta, mutta vien heidät isänsä luo, koska olen itse menossa iltavuoroon. Siellä kuitenkin katson vielä, että he saavat läksyt tehtyä ja välipalan, mutta näinä päivinä käy useimmiten niin, että itse en käy välillä kotona ollenkaan, joten eipä siinä kummoisia aterioita valmistella.

Ehdit kuitenkin jossain välissä syödä niin paljon kaloreita, että pystyt ylläpitämään ylipainoasi?

No en tiedä ylipainosta, mutta normaalipainon ylärajoilla mennään ja varaa olisi kyllä laihduttaa. Tuollaisena kiireisenä päivänä tulee ihan liikaa energiaa sellaisista pikkuvälipaloista, kuten voileivistä ja juotavasta jogurtista. Sellaisista, joita voi syödä lennossa tai luennon aikana.

Eikö noita pikkuvälipaloja voisi korvata esimerkiksi omenalla, porkkanalla, tai kirsikkatomaateilla? Nälkäähän nuo leivät ja jogurtit eivät pidä yhtään sen paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä ymmärrän tuon. Kun mulla on kiire, töissä ja kotona, niin en vaan jaksa paneutua hyvien valintojen tekemiseen, vaan syön just sitä mitä kiinni saan. Kun työpäivä venyy tosi pitkäksi ja tulen illalla kotiin väsyneenä, en tasan ala laskemaan kaloreita tai vertailemaan hyviä hiilareita, proteiineja ja rasvoja, vaan syön just sitä mitä mieli tekee. Eli ei ole aikaa laihduttaa. Vapaapäivinä menee sitten hyvinkin mallikkaasti, kun on aikaa suunnitella ja paneutua asiaan.

Ne valinnat tehdään jo kaupassa, ei kotona aleta katsomaan mitä kaapista löytyy ja mitkä on niiden ravintoarvot

Sanopa tuo sille talouden toiselle osapuolelle, joka käy mun kiirepäivinä kaupassa! Se kun pääsee puikkoihin, niin kaupasta tulee just sen makuun sopivaa mättöä. Silloin kun itse satun ehtimään kauppaan töiden lomassa, en aina muista, että nyt piti keventää ja syödä vaan ituja. Ehei, silloin mietitään, että kuinka pitkä aika on seuraavaan ateriaan ja syödään jotain mahdollisimman tuhtia, että jaksetaan seuraavat 6-10 tuntia pakertaa. Tätä on ehkä vähän vaikea ymmärtää ihmisen, joka pystyy suunnittelemaan joka minuuttinsa etukäteen ja jolla on mahdollisuus säännölliseen ruokailuun. Mun ruokailua määrittää työpäivien pituus, yllättävät ylityöt, ruuanvalmistus ja säilytystilojen puute, eikä kaikissa työkohteissa ole edes vessaa. Aamiainen, lounas ja/tai välipala tulee "nautittua" liian usein toinen käsi autonratissa.

Eikö tämä ole juuri sitä selittelyä? Ei laihduttaminen tarkoita itujen syömistä tai sitä että suunnittelee päivänsä minuutilleen. Se tarkoittaa vain hyviä valintoja, ei muuta. Illalla vaikka lounaan teon etuajassa, jos on seuraavana päivänä kiire, valitsee siihen auton rattiin välipalaksi hedelmän, ottaa pikaruokana vaikka salaatin hampparin sijasta jne. Ja ainahan sitä talouden toista puolta voi syyttää vaikka mistä mutta kyllähän se oma käsi sitä ruokaa suuhun vie. Tahdonvoima ja mielenlujuus, sitä se laihduttaminen vain vaatii.

Ala sinä vaan tehdä lounasta illalla klo 22, kun aamulla pitää nousta ylös klo 5. Minulla ei ole siihen aikaa.

Ohis, mutta tosi huolestuttavaa, jos koko elämäsi on töiden ja vastuiden mukaan juoksemista viidestä iltakymmeneen. Miksi elämäsi on noin kiireistä? Siis tämä ihan puhtaasti ilman v-tuilua: ei tässä tietenkään tule ensimmäisenä mieleen painonpudotus, jos elämä on noin kuormittavaa!

En ole tuo, jolle vastasit, mutta minulla aikaa vievät työt ja opiskelut. Siihen vielä lisäksi kouluikäiset lapset, joilla molemmilla kaksi harrastusta. Olemme eronneet lapsien isän kanssa, joten välillä käy myös niin, että tulen itse koulusta hakemaan lapsia koulusta, mutta vien heidät isänsä luo, koska olen itse menossa iltavuoroon. Siellä kuitenkin katson vielä, että he saavat läksyt tehtyä ja välipalan, mutta näinä päivinä käy useimmiten niin, että itse en käy välillä kotona ollenkaan, joten eipä siinä kummoisia aterioita valmistella.

Ehdit kuitenkin jossain välissä syödä niin paljon kaloreita, että pystyt ylläpitämään ylipainoasi?

No en tiedä ylipainosta, mutta normaalipainon ylärajoilla mennään ja varaa olisi kyllä laihduttaa. Tuollaisena kiireisenä päivänä tulee ihan liikaa energiaa sellaisista pikkuvälipaloista, kuten voileivistä ja juotavasta jogurtista. Sellaisista, joita voi syödä lennossa tai luennon aikana.

Eikö noita pikkuvälipaloja voisi korvata esimerkiksi omenalla, porkkanalla, tai kirsikkatomaateilla? Nälkäähän nuo leivät ja jogurtit eivät pidä yhtään sen paremmin.

Ehkä. Koulun kahviosta minä nuo eväät aina nappaan eikä siellä kyllä ole mitään porkkanoita myynnissä. Ei ole toki mahdotonta ottaa eväitä mukaan. Tällaisiin pitäisi vain sitten etukäteen varautua.