"Ei ole aikaa laihduttaa?" Siis mitä helvettiä?

Vierailija kirjoitti:

Tällä useinkin tarkoitetaan sitä, että ei ole aikaa käydä salilla, tai aikaa panostaa terveellisen ruuan laittoon.

jos on aikaa tehdä se makaroonilaatikko, on varmasti aikaa tehdä salaatti.

jos on aikaa ostaa se hamppari, on varmasti aikaa ostaa valmissalaatti.

ja jos on ylipäänsä aikaa syödä niin on varmasti aikaa syödä vähemmän tai jättää pari välipalaa välistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä ymmärrän tuon. Kun mulla on kiire, töissä ja kotona, niin en vaan jaksa paneutua hyvien valintojen tekemiseen, vaan syön just sitä mitä kiinni saan. Kun työpäivä venyy tosi pitkäksi ja tulen illalla kotiin väsyneenä, en tasan ala laskemaan kaloreita tai vertailemaan hyviä hiilareita, proteiineja ja rasvoja, vaan syön just sitä mitä mieli tekee. Eli ei ole aikaa laihduttaa. Vapaapäivinä menee sitten hyvinkin mallikkaasti, kun on aikaa suunnitella ja paneutua asiaan.

Ne valinnat tehdään jo kaupassa, ei kotona aleta katsomaan mitä kaapista löytyy ja mitkä on niiden ravintoarvot

Sanopa tuo sille talouden toiselle osapuolelle, joka käy mun kiirepäivinä kaupassa! Se kun pääsee puikkoihin, niin kaupasta tulee just sen makuun sopivaa mättöä. Silloin kun itse satun ehtimään kauppaan töiden lomassa, en aina muista, että nyt piti keventää ja syödä vaan ituja. Ehei, silloin mietitään, että kuinka pitkä aika on seuraavaan ateriaan ja syödään jotain mahdollisimman tuhtia, että jaksetaan seuraavat 6-10 tuntia pakertaa. Tätä on ehkä vähän vaikea ymmärtää ihmisen, joka pystyy suunnittelemaan joka minuuttinsa etukäteen ja jolla on mahdollisuus säännölliseen ruokailuun. Mun ruokailua määrittää työpäivien pituus, yllättävät ylityöt, ruuanvalmistus ja säilytystilojen puute, eikä kaikissa työkohteissa ole edes vessaa. Aamiainen, lounas ja/tai välipala tulee "nautittua" liian usein toinen käsi autonratissa.

Eikö tämä ole juuri sitä selittelyä? Ei laihduttaminen tarkoita itujen syömistä tai sitä että suunnittelee päivänsä minuutilleen. Se tarkoittaa vain hyviä valintoja, ei muuta. Illalla vaikka lounaan teon etuajassa, jos on seuraavana päivänä kiire, valitsee siihen auton rattiin välipalaksi hedelmän, ottaa pikaruokana vaikka salaatin hampparin sijasta jne. Ja ainahan sitä talouden toista puolta voi syyttää vaikka mistä mutta kyllähän se oma käsi sitä ruokaa suuhun vie. Tahdonvoima ja mielenlujuus, sitä se laihduttaminen vain vaatii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ruuanlaitto on ollut sitä, että kaataa uunipellille pussillisen pakasteranskalaisia ja paketin kalapuikkoja tai nakkeja, niin varmasti tuntuu työläältä ajatuskin, että tekisi jotain terveellistä itse alusta alkaen.

Vaikka sua itseäsi himottaisi pakasteranskikset ja kalapuikot, tajuat varmaan etteivät kaikki ole lihoneet tuollaisen ruuan voimin.

Elämän kriiseissä elimistö on yleensä täynnä stressihormoneja, joka huutaa energiatiheää ja helposti käyttöönotettavaa energiaa eli sokeria ja rasvaa. Minusta on ihan viisasta jättää laihduttaminen sellaiseen hetkeen, että muu elämä on hallinnassa. Muuten seuraa melko varmasti epäonnistuminen. Viimeistään takaisinlihomisen muodossa.

No se takaisinlihominenhan johtuu siitä, ettei ymmärretä miten keho toimii. Pitkä dieetti laskee ihmisen peruskulutusta usein rankasti. Et voi laihdutuksen jälkeen alkaa syömään normaalisti, koska se sun vanha normaali on nyt kauheat plussakalorit. Pitää alkaa varovaisesti kasvattaa ruokamääriä ja tarkkailla edelleen vaakaa, ettei paino ala nousta.

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä ymmärrän tuon. Kun mulla on kiire, töissä ja kotona, niin en vaan jaksa paneutua hyvien valintojen tekemiseen, vaan syön just sitä mitä kiinni saan. Kun työpäivä venyy tosi pitkäksi ja tulen illalla kotiin väsyneenä, en tasan ala laskemaan kaloreita tai vertailemaan hyviä hiilareita, proteiineja ja rasvoja, vaan syön just sitä mitä mieli tekee. Eli ei ole aikaa laihduttaa. Vapaapäivinä menee sitten hyvinkin mallikkaasti, kun on aikaa suunnitella ja paneutua asiaan.

Ei tässäkään ole kysymys ajasta vaan jaksamisesta. Ei tarvitse paneutua tietääkseen että porkkana lihottaa vähemmän kun juusto. Kysehän on valinnoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä useinkin tarkoitetaan sitä, että ei ole aikaa käydä salilla, tai aikaa panostaa terveellisen ruuan laittoon.

Mitä v....a salilla käymisellä on tekemistä laihduttamisen kanssa? Aivan naurettavaa.

Tässä kyllä teen poikkeuksen. Salillakäynti on tehokasta rasvanpolttoa, koska sen ansiosta laihtuminen tapahtuu pääasiassa rasvasta eikä lihaksista. Pääset siis nopeammin tavoiterasvaprosenttiin. Tietysti jos ei halua lihaksia kasvattaa, se on toinen juttu. Toki joku turha läpsyttelytreeni, kuten monesti nämä bodypumpit sun muut, ei välttämättä kasvata lihasta ja on siksi aika triviaalia laihtumisen kannalta.

Kertokaas alapeukuttajat että mikä tässä ei pidä paikkaansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä ymmärrän tuon. Kun mulla on kiire, töissä ja kotona, niin en vaan jaksa paneutua hyvien valintojen tekemiseen, vaan syön just sitä mitä kiinni saan. Kun työpäivä venyy tosi pitkäksi ja tulen illalla kotiin väsyneenä, en tasan ala laskemaan kaloreita tai vertailemaan hyviä hiilareita, proteiineja ja rasvoja, vaan syön just sitä mitä mieli tekee. Eli ei ole aikaa laihduttaa. Vapaapäivinä menee sitten hyvinkin mallikkaasti, kun on aikaa suunnitella ja paneutua asiaan.

Ne valinnat tehdään jo kaupassa, ei kotona aleta katsomaan mitä kaapista löytyy ja mitkä on niiden ravintoarvot

Sanopa tuo sille talouden toiselle osapuolelle, joka käy mun kiirepäivinä kaupassa! Se kun pääsee puikkoihin, niin kaupasta tulee just sen makuun sopivaa mättöä. Silloin kun itse satun ehtimään kauppaan töiden lomassa, en aina muista, että nyt piti keventää ja syödä vaan ituja. Ehei, silloin mietitään, että kuinka pitkä aika on seuraavaan ateriaan ja syödään jotain mahdollisimman tuhtia, että jaksetaan seuraavat 6-10 tuntia pakertaa. Tätä on ehkä vähän vaikea ymmärtää ihmisen, joka pystyy suunnittelemaan joka minuuttinsa etukäteen ja jolla on mahdollisuus säännölliseen ruokailuun. Mun ruokailua määrittää työpäivien pituus, yllättävät ylityöt, ruuanvalmistus ja säilytystilojen puute, eikä kaikissa työkohteissa ole edes vessaa. Aamiainen, lounas ja/tai välipala tulee "nautittua" liian usein toinen käsi autonratissa.

Sitten syöt vähemmän sitä toisen mielen mukaista mättöä. Ei kaikkea tartte vetää kukkuralautasellista vain siksi että pitää jaksaa pitkä päivä.

Mä syön hiton epäterveellisesti, siis ruokarytmiltäni. Aamupalaksi pelkkää kahvia, lounaaksi salaattia ja illalla pari näkkäriä. Hyvin jaksan fyysistä työtä kun kroppa on tottunut. Eikä mistään säästöliekistä ole tietoakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä useinkin tarkoitetaan sitä, että ei ole aikaa käydä salilla, tai aikaa panostaa terveellisen ruuan laittoon.

jos on aikaa tehdä se makaroonilaatikko, on varmasti aikaa tehdä salaatti.

jos on aikaa ostaa se hamppari, on varmasti aikaa ostaa valmissalaatti.

ja jos on ylipäänsä aikaa syödä niin on varmasti aikaa syödä vähemmän tai jättää pari välipalaa välistä.

Miksi laihduttajan pitäisi syödä vain salaattia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä ymmärrän tuon. Kun mulla on kiire, töissä ja kotona, niin en vaan jaksa paneutua hyvien valintojen tekemiseen, vaan syön just sitä mitä kiinni saan. Kun työpäivä venyy tosi pitkäksi ja tulen illalla kotiin väsyneenä, en tasan ala laskemaan kaloreita tai vertailemaan hyviä hiilareita, proteiineja ja rasvoja, vaan syön just sitä mitä mieli tekee. Eli ei ole aikaa laihduttaa. Vapaapäivinä menee sitten hyvinkin mallikkaasti, kun on aikaa suunnitella ja paneutua asiaan.

Syöt. Vähemmän. Et syö sitä kaikkea, silloin laihdut.

Jos lämmität lasagneannoksen niin syöt siitä vain puolet jos normaalisti söisit sen kaiken.

Ihan kuriositeettina kysyn nyt sinulta. Jos saat tänään syödä klo 14 aterian ja et tiedä saatko seuraavan kerran ruokaa klo 19, klo 20 vaiko vasta klo 22, mitä sinä silloin klo 14 syöt? Ja mitä syöt sitten vaikka klo 22. Jos seuraavan kerran siitä mahdollisuus ruokailuun on joko klo 5 tai klo 10? Pärjäätkö sinä puolikkaalla lasagneannoksella 10 tuntia? Ongelmahan on siis se, että kun syöt klo 14 ja tankkaat varuiksi apetta sen verran että pärjäät sinne kymmeneen, ja sitten jos saatkin ruokaa jo klo 19, niin olet tankannut turhaan. En minä ainakaan jaksa kovin kevyillä eväillä tehdä omaa työtäni paria tuntia kauempaa. Kun meillä ei ole töissä sitä mahdollisuutta, että voisi syödä jotain parin kolmen tunnin välein.

Vapaapäivinä tai niinä päivinä kun voi olla varma, että työajat pitää, syön toki järkevästi, koska silloin ON AIKAA SYÖDÄ JÄRKEVÄSTI JA ON AIKAA LAIHDUTTAA. Mutta silloin kun työ ja perhe vievät kaikki voimat ja ajatukset, ei jaksa, ehdi, pysty, kykene, tule edes mieleen laihduttaa.

Aika luonnollinen "tekosyy", kun ottaa huomioon sen mielikuvan, mikä meille on luotu laihduttamisesta. Laihduttaminen on kurinalaista ja puritaanista, kaikista paheista luopuvaa ja ankaraa puurtamista vähintään 7 krt/viikossa, ja jos tuosta kaikesta ei löydä syvää iloa, on pääkopassa jotakin vikaa - siis pelkkiä ehdottomuuksia ja joko-tai-meininkiä. Parhaimmista parhaimmat laihduttavat hujauksessa useita kymmeniä kiloja,ja sitten me muut olemme pettyneitä, kun viikossa ei kiloja karissutkaan kuin jotakin 200 g. Syytämme itseämme selkärangattomiksi, laiskoiksi ja huokaisemme, kun ei ole sitä maagista itsekuria, joka ratkaisee kaiken. 

Ymmärrän hyvin, miksi jotkut jättävät leikin kesken jo heti kättelyssä. Kuka tuollaiselle elämälle haluaisi uhrata yhtään enempää jaksamista, kun työtkin kuormittavat? 

IMO paras suunta tämän tekosyyn murtamiselle on se, että luopuu tuosta luodusta laihduttamisen mielikuvasta. Kaikki me varmasti tiedämme suurin piirtein, mikä on terveellistä, ja missä määrin - ja kun saa arkeensa sisällytettyä hieman suunnitelmallisuutta ja vanhojen tapojen murtamista, pääsee jo pitkälle, vaikka ei huhkisikaan salilla niska limassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä ymmärrän tuon. Kun mulla on kiire, töissä ja kotona, niin en vaan jaksa paneutua hyvien valintojen tekemiseen, vaan syön just sitä mitä kiinni saan. Kun työpäivä venyy tosi pitkäksi ja tulen illalla kotiin väsyneenä, en tasan ala laskemaan kaloreita tai vertailemaan hyviä hiilareita, proteiineja ja rasvoja, vaan syön just sitä mitä mieli tekee. Eli ei ole aikaa laihduttaa. Vapaapäivinä menee sitten hyvinkin mallikkaasti, kun on aikaa suunnitella ja paneutua asiaan.

Ne valinnat tehdään jo kaupassa, ei kotona aleta katsomaan mitä kaapista löytyy ja mitkä on niiden ravintoarvot

Miksi luulet, että niihin valintoihin olisi enemmän aikaa kaupassa, kuin siellä kotonakaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä ymmärrän tuon. Kun mulla on kiire, töissä ja kotona, niin en vaan jaksa paneutua hyvien valintojen tekemiseen, vaan syön just sitä mitä kiinni saan. Kun työpäivä venyy tosi pitkäksi ja tulen illalla kotiin väsyneenä, en tasan ala laskemaan kaloreita tai vertailemaan hyviä hiilareita, proteiineja ja rasvoja, vaan syön just sitä mitä mieli tekee. Eli ei ole aikaa laihduttaa. Vapaapäivinä menee sitten hyvinkin mallikkaasti, kun on aikaa suunnitella ja paneutua asiaan.

Ne valinnat tehdään jo kaupassa, ei kotona aleta katsomaan mitä kaapista löytyy ja mitkä on niiden ravintoarvot

Sanopa tuo sille talouden toiselle osapuolelle, joka käy mun kiirepäivinä kaupassa! Se kun pääsee puikkoihin, niin kaupasta tulee just sen makuun sopivaa mättöä. Silloin kun itse satun ehtimään kauppaan töiden lomassa, en aina muista, että nyt piti keventää ja syödä vaan ituja. Ehei, silloin mietitään, että kuinka pitkä aika on seuraavaan ateriaan ja syödään jotain mahdollisimman tuhtia, että jaksetaan seuraavat 6-10 tuntia pakertaa. Tätä on ehkä vähän vaikea ymmärtää ihmisen, joka pystyy suunnittelemaan joka minuuttinsa etukäteen ja jolla on mahdollisuus säännölliseen ruokailuun. Mun ruokailua määrittää työpäivien pituus, yllättävät ylityöt, ruuanvalmistus ja säilytystilojen puute, eikä kaikissa työkohteissa ole edes vessaa. Aamiainen, lounas ja/tai välipala tulee "nautittua" liian usein toinen käsi autonratissa.

Eikö tämä ole juuri sitä selittelyä? Ei laihduttaminen tarkoita itujen syömistä tai sitä että suunnittelee päivänsä minuutilleen. Se tarkoittaa vain hyviä valintoja, ei muuta. Illalla vaikka lounaan teon etuajassa, jos on seuraavana päivänä kiire, valitsee siihen auton rattiin välipalaksi hedelmän, ottaa pikaruokana vaikka salaatin hampparin sijasta jne. Ja ainahan sitä talouden toista puolta voi syyttää vaikka mistä mutta kyllähän se oma käsi sitä ruokaa suuhun vie. Tahdonvoima ja mielenlujuus, sitä se laihduttaminen vain vaatii.

Ala sinä vaan tehdä lounasta illalla klo 22, kun aamulla pitää nousta ylös klo 5. Minulla ei ole siihen aikaa.

Salaatin syöminen kestää kauemmin kuin normaaliruan. ;-)

Kun koko perhe ei voi syödä vaan salaattia, niin kyllä se salaatin teko vie enemmän aikaa. Kun mies laittaa ruokaa, niin ikinä ei ole salaattia pöydässä. Ei vaan kehtaa, jaksa, viitsi sitä tehdä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä ymmärrän tuon. Kun mulla on kiire, töissä ja kotona, niin en vaan jaksa paneutua hyvien valintojen tekemiseen, vaan syön just sitä mitä kiinni saan. Kun työpäivä venyy tosi pitkäksi ja tulen illalla kotiin väsyneenä, en tasan ala laskemaan kaloreita tai vertailemaan hyviä hiilareita, proteiineja ja rasvoja, vaan syön just sitä mitä mieli tekee. Eli ei ole aikaa laihduttaa. Vapaapäivinä menee sitten hyvinkin mallikkaasti, kun on aikaa suunnitella ja paneutua asiaan.

Ei tässäkään ole kysymys ajasta vaan jaksamisesta. Ei tarvitse paneutua tietääkseen että porkkana lihottaa vähemmän kun juusto. Kysehän on valinnoista.

Mutta ei kannata valita pelkkää porkkanaa. Vähän juustoa porkkanan kylkeen niin jaksaa paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä ymmärrän tuon. Kun mulla on kiire, töissä ja kotona, niin en vaan jaksa paneutua hyvien valintojen tekemiseen, vaan syön just sitä mitä kiinni saan. Kun työpäivä venyy tosi pitkäksi ja tulen illalla kotiin väsyneenä, en tasan ala laskemaan kaloreita tai vertailemaan hyviä hiilareita, proteiineja ja rasvoja, vaan syön just sitä mitä mieli tekee. Eli ei ole aikaa laihduttaa. Vapaapäivinä menee sitten hyvinkin mallikkaasti, kun on aikaa suunnitella ja paneutua asiaan.

Ei tässäkään ole kysymys ajasta vaan jaksamisesta. Ei tarvitse paneutua tietääkseen että porkkana lihottaa vähemmän kun juusto. Kysehän on valinnoista.

Juusto pitää paremmin nälkää kuin porkkana. En halua kitua töissä nälkäkiukussa pelkän porkkanan voimin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä ymmärrän tuon. Kun mulla on kiire, töissä ja kotona, niin en vaan jaksa paneutua hyvien valintojen tekemiseen, vaan syön just sitä mitä kiinni saan. Kun työpäivä venyy tosi pitkäksi ja tulen illalla kotiin väsyneenä, en tasan ala laskemaan kaloreita tai vertailemaan hyviä hiilareita, proteiineja ja rasvoja, vaan syön just sitä mitä mieli tekee. Eli ei ole aikaa laihduttaa. Vapaapäivinä menee sitten hyvinkin mallikkaasti, kun on aikaa suunnitella ja paneutua asiaan.

Ne valinnat tehdään jo kaupassa, ei kotona aleta katsomaan mitä kaapista löytyy ja mitkä on niiden ravintoarvot

Sanopa tuo sille talouden toiselle osapuolelle, joka käy mun kiirepäivinä kaupassa! Se kun pääsee puikkoihin, niin kaupasta tulee just sen makuun sopivaa mättöä. Silloin kun itse satun ehtimään kauppaan töiden lomassa, en aina muista, että nyt piti keventää ja syödä vaan ituja. Ehei, silloin mietitään, että kuinka pitkä aika on seuraavaan ateriaan ja syödään jotain mahdollisimman tuhtia, että jaksetaan seuraavat 6-10 tuntia pakertaa. Tätä on ehkä vähän vaikea ymmärtää ihmisen, joka pystyy suunnittelemaan joka minuuttinsa etukäteen ja jolla on mahdollisuus säännölliseen ruokailuun. Mun ruokailua määrittää työpäivien pituus, yllättävät ylityöt, ruuanvalmistus ja säilytystilojen puute, eikä kaikissa työkohteissa ole edes vessaa. Aamiainen, lounas ja/tai välipala tulee "nautittua" liian usein toinen käsi autonratissa.

Eikö tämä ole juuri sitä selittelyä? Ei laihduttaminen tarkoita itujen syömistä tai sitä että suunnittelee päivänsä minuutilleen. Se tarkoittaa vain hyviä valintoja, ei muuta. Illalla vaikka lounaan teon etuajassa, jos on seuraavana päivänä kiire, valitsee siihen auton rattiin välipalaksi hedelmän, ottaa pikaruokana vaikka salaatin hampparin sijasta jne. Ja ainahan sitä talouden toista puolta voi syyttää vaikka mistä mutta kyllähän se oma käsi sitä ruokaa suuhun vie. Tahdonvoima ja mielenlujuus, sitä se laihduttaminen vain vaatii.

Ala sinä vaan tehdä lounasta illalla klo 22, kun aamulla pitää nousta ylös klo 5. Minulla ei ole siihen aikaa.

Ohis, mutta tosi huolestuttavaa, jos koko elämäsi on töiden ja vastuiden mukaan juoksemista viidestä iltakymmeneen. Miksi elämäsi on noin kiireistä? Siis tämä ihan puhtaasti ilman v-tuilua: ei tässä tietenkään tule ensimmäisenä mieleen painonpudotus, jos elämä on noin kuormittavaa!

Itse asiassa laihduttaminen ja elintapojen muuttaminen vaatii valtavasti keskittymistä, panostusta, ajattelua ja siksi jopa voimia. Tavoite on pidettävä kirkkaana mielessä 24/7 ja se on yllättävän kuluttavaa ainakin ensimmäiset kuukaudet. Ja kyllä, olen hoikka. Koska laihdutin seitsemän vuotta sitren 40 kiloa.

Minä en vittu ymmärrä ihmisiä. Itketään että halutaan laihtua, ja sitten kun siihen annetaan selvät ohjeet joilla ei voi epäonnistua, niin alapeukutetaan ja vingutaan ettei onnistu kun on kiire?

Syötte ihan niinkuin ennenkin, samoja ruokia samoihin aikoihin, mutta vähennätte annoksen kokoa puoleen, ette siis syö sitä kaikkea.

Ette ahmi sitä lautasta tyhjäksi vaan syötte rauhassa nautiskellen. Pienen annoksen syömiseen saa kulumaan saman ajan kuin ison annoksen syömiseenkin, mutta hitaasti nautiskellen ruokakin maistuu paremmalta.

Ja opetelkaa kunnioittamaan sitä ruokaa, jokaista eri ainesosaa siinä lautasella. Meille ruoka on liian itsestäänselvyys, ei saisi olla.

Siinä ohje laihdutukseen. Ei vaadi aikaa yhtään enempää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä useinkin tarkoitetaan sitä, että ei ole aikaa käydä salilla, tai aikaa panostaa terveellisen ruuan laittoon.

Mitä v....a salilla käymisellä on tekemistä laihduttamisen kanssa? Aivan naurettavaa.

Eikai kukaan ole niin idiootti että laiduttaa ilman että käy salilla? Laihdutuksessa lihakset lähtevät ensimäisenä jos ei aktiivisesti urheile. Ihmiset ovat jopa joutuneet sairaalaan tilanteessa jossa niiden lihakset ovat surkastuneet jo olemattomiin tuollaisesta laihduttamisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa laihduttaminen ja elintapojen muuttaminen vaatii valtavasti keskittymistä, panostusta, ajattelua ja siksi jopa voimia. Tavoite on pidettävä kirkkaana mielessä 24/7 ja se on yllättävän kuluttavaa ainakin ensimmäiset kuukaudet. Ja kyllä, olen hoikka. Koska laihdutin seitsemän vuotta sitren 40 kiloa.

Olen eri mieltä (jos kohta olen laihduttanut vähemmän). :) Oma pudotustahtini on hidas ja pudotusmäärä vähäisempi, mutta en ole kokenut, että minun täytyisi hirmuisesti keskittyä ja panostaa. Toki alussa vanhojen tapojen muuttaminen oli työlästä ja olo kiukkuinen muutoksen edessä, mutta sen jälkeen tämä homma on ollut kyllä tosi luontevaa. 

En sano siksi että pätisin, vaan siksi, ettei ihmisten mielikuva painonpudotuksesta olisi sellainen, että siinä pitäisi olla aivan hirmuisen orientoitunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä useinkin tarkoitetaan sitä, että ei ole aikaa käydä salilla, tai aikaa panostaa terveellisen ruuan laittoon.

Mitä v....a salilla käymisellä on tekemistä laihduttamisen kanssa? Aivan naurettavaa.

Eikai kukaan ole niin idiootti että laiduttaa ilman että käy salilla? Laihdutuksessa lihakset lähtevät ensimäisenä jos ei aktiivisesti urheile. Ihmiset ovat jopa joutuneet sairaalaan tilanteessa jossa niiden lihakset ovat surkastuneet jo olemattomiin tuollaisesta laihduttamisesta. 

Onneksi maailmassa on tuhansia muitakin liikuntamuotoja kuin sali. :) Uiminen, lenkkeily, sauvakävelyt, hiihto, luistelu, kamppailulajit, suunnistus, pyöräily, tanssiminen...