Mies 2 yötä pois - tuntuu etten enää jaksa :,(!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tsemppiä ap! Meillä on ollut jo muutaman vuoden tilanne, että mies on suurimman osan viikkoa poissa. Olen jaksanut ihan hyvin, ekat poissaolot tuntuivat raskaimmilta, mutta sitten se helpotti. Minullakaan ei ollut ketään sukulaista auttamassa, enkä kauheasti kehdannut ketään vaivatakaan.

Pärjättiin kuitenkin ihan hyvin, mutta pahin juttu tässä oli, että joku (en vieläkään tiedä kuka) teki meistä lastensuojeluilmoituksen sen takia, että isä on paljon poissa, ja äiti ei selvästi jaksa olla lasten kanssa ja on uupunut! Muistan miten se musersi, eikä ollut edes totta! Olin kyllä avoimesti puhunut puolitutuillekin että mies on paljon poissa, mutten tiennyt että joku pitää sitä lasu-ilmoituksen arvoisena asiana! Aika hiljaa olen ollut omista asioistani tuon jälkeen, ja vähentänyt tapaamista sellaisten ihmisten kanssa, jotka saattaisivat tuollaisen nimettömän ilmoituksen tehdä.

Suututtaa vieläkin, että joku iski just raskaimmalla hetkellä, jaksoin ja pärjäsin hyvin, mutta tuo lasu-ilmoitus ja sen aiheuttamat kaikenmaailman kotikäynnit kyllä vei voimat aivan totaalisesti. Oli kyllä niin veemäinen teko silloin joltakulta. 

Tämän takia en avaudu perheen asioista. Joku voi saada päähänsä "auttaa" tekemällä lasun.

Oisko se apn tapauksessa jotenkin huono että saisivat apua arkeen, perhetyöntekijän tms? Ei ls-ilmoitus tarkoita huostaanottoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota lastenhoitaja jonakin päivänä/iltana. Käyt vaikka syömässä jonkun kaverin kanssa ja nukut pari tuntia.

Ja sillä kuittaantuu kuukausien univelat?

Jos on nukkunut huonosti vaikka vuoden, niin palautuminen voi viedä saman vuoden verran.

Ei sillä kuitata univelkoja , mutta pääset hetkeksi irti arjesta suosittelen.

Voisit ehdottaa miehellesi että lähtee vapaapäivänä esim. Retkelle tai ihan mihin vaan lasten kanssa vähintään pariksi tunniksi. Sillä aikaa pistät pään tyynyyn ja nukut.

Kerrot miehellesi että tarvitset hetken omaa aikaa. Meillä tämä toimii ja auttaa taas jaksamaan hetken.

KAKS PÄIVÄÄ????? No herrajumala, annan mun kaikki kestää.

Tonhan istuu vaikka kusiaispesässä.

Sullon koti, ruokaa, sänky, rahaa.....yhteiskunta tukee sun lastenhoitoa, mies raahaa palkkansa kotiin...

En ymmärrä kitisijöitä.

Ehkä, jos se mies olis kaks kuukautta veke, sit vois jo jotain hoitajakuviota ruveta pohtimaan.

Nyt perse penkistä, tää tilanne on nyt mikä se on ja se ei muutu. Kuin sittan vasta 48 tunnin päästä.

Eikö isoin ole vielä koulussakin?

Alkoi vastaukset mennä niin törkeiksi etten vastaa enää ketjuun. Onneksi te päänaukojat itse olette yli-ihmisiä, ettekä ikinä valita tai väsy, jaksatte hymyillen katkonaisilla viiden tunnin yöunilla hoitaa sairaanakin kaikki asiat esimerkillisesti :). Väitän että suurin osa ihmisistä väsyy, jos ei saa apua koskaan eikä nukkua, ja puoliso joutuu työskentelemään pitkiä päiviä ja on poissa viikottain ja itsekin hän on todella väsynyt. Kiitos kuitenkin hyvistä vinkeistä, aion kartoittaa MLL lastenhoitomahdollisuutta. Ap

Marttyyriutta aistittavissa.

Lisään vielä etten yhtään ihmettele suomalaisten masennusta , itsemurhia tai perhesurmia. Jos myöntää että on vaikea jaksaa, saa roppakaupalla vittuilua osakseen. Kyllähän yksin pitää pärjätä, uupumuksesta ei saa puhua ja kyllä on vaan vika itsessä aina! Sylkisin naamaanne jos voisin . Ihmissaastaa, toivon että elämä opettaa teitäkin vaikka pahimman kautta. Kun jaksatte niin pirun hyvin niin toivon teille ne läheisen kuolemat, sairaudet ja kaiken paskan, olette niin pirun hyviä jaksamaan niin selviätte kyllä <3!!

Terkuin Ap

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä etten yhtään ihmettele suomalaisten masennusta , itsemurhia tai perhesurmia. Jos myöntää että on vaikea jaksaa, saa roppakaupalla vittuilua osakseen. Kyllähän yksin pitää pärjätä, uupumuksesta ei saa puhua ja kyllä on vaan vika itsessä aina! Sylkisin naamaanne jos voisin . Ihmissaastaa, toivon että elämä opettaa teitäkin vaikka pahimman kautta. Kun jaksatte niin pirun hyvin niin toivon teille ne läheisen kuolemat, sairaudet ja kaiken paskan, olette niin pirun hyviä jaksamaan niin selviätte kyllä <3!!

Terkuin Ap

Kukkuu!!?? Myy ne lapses pois. Taitais olla parasta ihan kaikille.

Kylläpä on typeriä kommentteja. Mä en ole ikinä ymmärtänyt miksi vertaillaan surua, murhetta, väsymystä jne... Aina on jossain joku, jolla on asiat vielä huonommin, mutta tieto siitä ei helpota -tässä tapauksessa väsyneen äidin- oloa yhtään eikä poista hänen väsymystään.

Mä pystyn hyvin ymmärtämään ap:n väsymyksen, pienten lasten kanssa kotona voi joskus tulla tunne ettei vaan jaksa. Toivottavasti keksitte systeemin, jonka avulla saat levättyä ja jaksat arkea taas paremmin. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä etten yhtään ihmettele suomalaisten masennusta , itsemurhia tai perhesurmia. Jos myöntää että on vaikea jaksaa, saa roppakaupalla vittuilua osakseen. Kyllähän yksin pitää pärjätä, uupumuksesta ei saa puhua ja kyllä on vaan vika itsessä aina! Sylkisin naamaanne jos voisin . Ihmissaastaa, toivon että elämä opettaa teitäkin vaikka pahimman kautta. Kun jaksatte niin pirun hyvin niin toivon teille ne läheisen kuolemat, sairaudet ja kaiken paskan, olette niin pirun hyviä jaksamaan niin selviätte kyllä <3!!

Terkuin Ap

Mitä helvettiä? Hae apua jos tuollainen ajatus edes käy mielessä. 

Toki muutama kommentti on törkeä mutta  ei tosiaan moni. Ethän sinä ole itse ottanut mihinkään kommenttiin kantaa vaan nyt toivot muille sairauksia ja kaikkea paskaa koska et itse kestä himppuakaan kritiikkiä? Selvä. Totuus on että omilla toimilla sitä jaksamista voi lisätä. 

Ap taitaa olla itse se joka törkeää kommenttia suoltaa. Jos jotain neuvoa antaa niin tulee ryöpytys, olisiko asenteessa korjattavaa niin voisi saada niitä kavereita joiden luona käydä? Ihan vinkkinä. Voi olla toisinkin mutta sun kommenteista saa sen kuvan ettet erityisen herttainen ole.

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä etten yhtään ihmettele suomalaisten masennusta , itsemurhia tai perhesurmia. Jos myöntää että on vaikea jaksaa, saa roppakaupalla vittuilua osakseen. Kyllähän yksin pitää pärjätä, uupumuksesta ei saa puhua ja kyllä on vaan vika itsessä aina! Sylkisin naamaanne jos voisin . Ihmissaastaa, toivon että elämä opettaa teitäkin vaikka pahimman kautta. Kun jaksatte niin pirun hyvin niin toivon teille ne läheisen kuolemat, sairaudet ja kaiken paskan, olette niin pirun hyviä jaksamaan niin selviätte kyllä <3!!

Terkuin Ap

Ei sulle kaikki ole vittuilleet... Moni on kehottanut sinua hankkimaan kotiin apua. Joko MLL:ltä tai pyytämään sukulaisia apuun. Tai muilla keinoin, hommaamaan tukiperheen tai tekemään erinäisiä järjestelyitä miehen kanssa. Et itsekään ole parempi kun toivot läheisten kuolemat ja sairaudet. 

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä on typeriä kommentteja. Mä en ole ikinä ymmärtänyt miksi vertaillaan surua, murhetta, väsymystä jne... Aina on jossain joku, jolla on asiat vielä huonommin, mutta tieto siitä ei helpota -tässä tapauksessa väsyneen äidin- oloa yhtään eikä poista hänen väsymystään.

Mä pystyn hyvin ymmärtämään ap:n väsymyksen, pienten lasten kanssa kotona voi joskus tulla tunne ettei vaan jaksa. Toivottavasti keksitte systeemin, jonka avulla saat levättyä ja jaksat arkea taas paremmin. Tsemppiä!

Minun on ainakin hyvä muistaa angstin hetkellä että asiat ei oikeasti ole niin huonosti, saa uutta perspektiiviä asiaan jo osaa vähän jo miettiä eritavalla. Ainakin omassa elämässäni olen huomannut että sitä tulee arvostettua aivan liian vähän minkä vuoksi on onnekkaassa asemassa. Valitettua tuli senkin enemmän, se asennemuutoksen aloittaminen on jo auttanut mua eteenpäin. 

Aloittajalla ei ole vissiin ollut elämässään ihan oikeita ongelmia?

Vierailija kirjoitti:

Alkoi vastaukset mennä niin törkeiksi etten vastaa enää ketjuun. Onneksi te päänaukojat itse olette yli-ihmisiä, ettekä ikinä valita tai väsy, jaksatte hymyillen katkonaisilla viiden tunnin yöunilla hoitaa sairaanakin kaikki asiat esimerkillisesti :). Väitän että suurin osa ihmisistä väsyy, jos ei saa apua koskaan eikä nukkua, ja puoliso joutuu työskentelemään pitkiä päiviä ja on poissa viikottain ja itsekin hän on todella väsynyt. Kiitos kuitenkin hyvistä vinkeistä, aion kartoittaa MLL lastenhoitomahdollisuutta. Ap

Eikä kukaan ole toisin sanonut. Vaan miehesikin varmasti on joskus vapaalla? Voisitko silloin mennä toisaalle esim yöksi? Tähän et ole vastannut miksei mies voi joskus katsoa lapsia että pääset jonnekin?

Joo ton läheisten kuoleman toivomisen myötä meni sympatiat tähän aloittajaan.

Todella oksettavaa, kuka ihme edes kehtaa kirjoittaa tuollaista?

On tää mahtava palsta. Yks avautuu hankaluuksistaan ja muut hyökkää kimppuun kuin haukat. Älä lannistu ap! Soita neuvolaan ja pyydä sieltä kotiapua, ei se ole mikään häpeä eikä aiheuta lasua. Ja tosiaan nopeampaa saat jos palkkaat itse. Ja jos tunnet muita äitejä lähiseudulla, voisit keskustella heidän kanssaan tilanteesta jos joku katsoisi hetken muksujasi.

Itse olen melkein puoliväkisin kerran vienyt yhden kaverin lapset meille kun hän oli ihan poikki. Hänellä ei ollut varaa palkata hoitajaa eikä uskaltanut neuvolassa puhua asiasta. Ei uskaltanut puhua myöskään isovanhemmille, koska pelkäsi että aletaan syyllistämään huonoksi äidiksi. Hänellä oli tosi huonosti nukkuva vajaan vuoden ikäinen vauva ja pari isompaa tenavaa. Sanoin, että nyt sovitaan niin että sinä teet ihan mitä haluat ja nämä muksut lähtee meille yöksi ja palautan ne seuraavana päivänä iltapäivällä. Intti ensin vastaan että ei voi tehdä niin, mutta näki selvästi että meinasi aivan itkeä väsymyksestä. Seuraavana päivänä lapsia palauttaessa myönsi että olin oikeassa. Kertoi, että oli kävellyt suoraan kaapille, ottanut pullon ja vetänyt pari isoa ryyppyä raakaa viinaa pullon suusta ja mennyt heti nukkumaan ja nukkunut kellon ympäri, syönyt välillä ja jatkanut nukkumista. Sen jälkeen lapset ovat olleet useamminkin meillä ja myös meidän lapset heillä.

Ja niille syyllistäjille tiedoksi: Joo, lapset ja myös vauva tunsivat minut erittäin hyvin. Ei, kaverini ei ole juoppo eikä hänellä ole tapana vetää keskellä päivää viinaa. Piti saada vaan rentoutua että saa unen.

Vierailija kirjoitti:

Joo ton läheisten kuoleman toivomisen myötä meni sympatiat tähän aloittajaan.

Todella oksettavaa, kuka ihme edes kehtaa kirjoittaa tuollaista?

Minusta loppuunpalaneelle ilkeily on niin törkeää, että ansaitsee törkeyttä takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ton läheisten kuoleman toivomisen myötä meni sympatiat tähän aloittajaan.

Todella oksettavaa, kuka ihme edes kehtaa kirjoittaa tuollaista?

Minusta loppuunpalaneelle ilkeily on niin törkeää, että ansaitsee törkeyttä takaisin.

Esimerkkikommentti siitä törkeästä ilkeilystä? Tälle palstalle kirjoittaessa saa aina varautua pariin trolliin. Loput vastaukset ovat asiallisia neuvoja mielestäni. 

Enpä tiedä muusta mutta oma moraali ei kyllä anna toivoa kenenkään läheisille huonoa kohtaloa, olivat he käyttäytyneet miten vain tahansa. 

Ettehän vaan ole tehneet sitä virhettä että valvotte yhdessä miehen kanssa nuorimman valvottaessa? Tai että sinä valvot aina ja mies saa nukkua koska käy töissä?

Meillä esikoinen oli 3-vuotias kun toinen lapsi syntyi. Nuorempi oli synnäriltä asti itkuinen ja nukkui todella huonosti. Max tunnin pätkiä putkeen ja yöllä saattoi huutaa tuntikausia. Esikoinen ei nukkunut päikkäreitä. Tehtiin miehen kanssa niin että miehen tullessa töistä, minä menin nukkumaan korvatulppien kanssa  ja muu perhe yritti sen aikaa elää mahdollisimman hissukseen (tai no mies yritti, vauva ja 3-vuotias elivät miten halusivat). Illalla mies alkoi nukkumaan ja minä hoidin vauvaa, nukuin jos vauva nukkui. Päivisin piti olla esikoisen kanssa vaikka vauva olisikin nukkunut pidemmän pätkän. Viikonloppuisin mies sai nukkua toisen yön kunnolla ja minä toisen yön. Aina eri huoneessa korvatulpat korvissa.

Pahimmassa vaiheessa pyydettiin sukulaisia ottamaan esikoinen päivällä hoitoon. Ei välttämättä saatu nukuttua kun vauva valvoi mutta saipahan esikoinen jotain muuta puuhaa kuin katsoa itkevää pikkusisarusta ja väsymyksestä tokkuraista äitiä tai isää.

Nyt on tosi tärkeää että myönnätte myös muille että te olette väsyneitä ja äärirajoilla. On aika heittää ylpeys romukoppaan ja hankkia apua. Sukulaisilta, neuvolasta tai ihan mistä tahansa. Ennenkuin romahdatte kokonaan. Haet vaikka yksin apua jos mies ei ymmärrä että ette selviä tästä omin voimin.