Mies 2 yötä pois - tuntuu etten enää jaksa :,(!
Lapset 1,5v, 3,5v ja 7v. Nuorin valvottaa vieläkin, mikään kotiunikoulu ei ole auttanut. Joulusta asti on sairasteltu, keskimmäinen joutui keuhkokuumeen takia sairaalaan. Viime viikolla olin itse räkätaudissa enkä saanut levätä yhtään. Nyt olen sitten niin väsynyt että itkettää ja en ymmärrä miten selviän iltaan, kaikki yksin hoitaen. Isovanhemmista ei ole apua , oma äitini on sairas ja miehen vanhemmat ovat tällä hetkellä aurinkolomalla ja heillä on tanssikursseja ja läjä harrastuksia , eivät halua osallistua. Ei ole edes ketään kenen luo voisi mennä kylään tai joka kävisi kylässä. Olen täysin yksin. Ahdistaa ja itkettää :,(. Olen edelliset vuodet jaksanut esimerkillisesti mutta nyt asiat on kasautunut ja olen aivan loppu :,(!
Kommentit (84)
Hyvin yksinkertaista: soitat paikalle esim. MLL lastenhoitajan vaikka neljäksi tunniksi, sulkeudut makkariin korvatulppien kanssa ja lepäät. Ei tarvitse nukkua, mutta lepäät. Katkaiset nyt tuon väsymyksen ja toivottomuuden tunteen tällaisellä tauolla. Lastenhoitoapua on kyllä saatava, mutta ei ole järkevää odottaa, että se on ilmaista. Tai viet peskat kuntosalin lapsiparkkiin ja löhöät saunassa.
Siis mitä vittua te sitten lisäännytte??? Nauttisitte normaalista elämästänne ilman lapsia, se on oikeasti ihanaa! Miksi ihmeessä pitää alkaa pentua vääntämään, siksikö kun yhteiskunnan "normit" niin määrää?
Nyt olisi varmaan hyvä paikka laittaa lapset päivähoitoon. Selvittele, voisitko keskeyttää hoitovapaasi. Aikuisten seura ja irtaantuminen kodin ympyröistä voisi helpottaa.
Etkö saisi lapsia osa-aikaisesti hoitoon tai hoitajaa teille kotiin. Ei tuo 2 yötä kuullosta pahalta, jos mies on muuten kotona ja osallistuu. Lapsia kannattaa hankkia/saada se määrä, jonka jaksaa hoitaa. Tuliko miehen reissutyö yllätyksenä/onko tilanne ollut ennen erilainen?
Ota lastenhoitaja jonakin päivänä/iltana. Käyt vaikka syömässä jonkun kaverin kanssa ja nukut pari tuntia.
Vierailija kirjoitti:
Olen lasten kanssa kotona hoitovapaalla ja kaksi nuorinta kanssani koko ajan . Vanhin on 1. luokalla. Mies on töissä ja siis työn takia poissa. Ap
Oma mieheni kanssa oli töissä kauempana ja ei se ollut herkkua sillekkään. Tehdä ensin pitkä päivä ja sitten olla jossain räkäsessä kämpässä illat ja yöt. Itse sain sentään olla ihanassa omassa kotona lasten kanssa.
Sun mies on vaan kaksi päivää. Sori, en jaksanut lukea onko lapset nytkin kipeinä, mutta jos eivät niin kyläilkää kavereiden luona niin menee päivät nopeammin. Tai menkää käymään jossain kivassa paikassa.
Osa 660. Mikä hiton on niin pirun raskas ponnistus olla äiti päivä tänään on?!
Vierailija kirjoitti:
Ota lastenhoitaja jonakin päivänä/iltana. Käyt vaikka syömässä jonkun kaverin kanssa ja nukut pari tuntia.
Isäkö sitten kyvytön hoitamaan omia lapsiaan...
Joskus on niitä päiviä kun on vaan loppu, mutta sitten itse muistan että tilanne voisi olla paljon pahempikin. Lapsi voisi olla vakavasti sairas ja jatkuvasti sairaalassa tms, toinen puolisko voisi olla menehtynyt tai sairas jne. Että ei se arki elämä nyt niin kamalaa olekaan, paljon itsestä on kiinni miten asioihin suhtautuu ja kuinka hommaa elämää kodin ulkopuolelta. Sekin kun on tärkeää.
Miksi ihmiset olettavat, että muilla on velvollisuus ilmaiseksi hoitaa heidän lapsiaan? Sitähän ap haluaa: ilmaista lastenhoitoapua. Maksamalla olisi jo hoitaja lasten kanssa ja sinä nukkumassa. Netti sulla varmaan on, vaikket kommentteihin vastailemaan, joten haepa nyt hakukoneesta. Jo teidän lapsilisillä maksaa aika monta tuntia.
Vierailija kirjoitti:
Ota lastenhoitaja jonakin päivänä/iltana. Käyt vaikka syömässä jonkun kaverin kanssa ja nukut pari tuntia.
Ja sillä kuittaantuu kuukausien univelat?
Jos on nukkunut huonosti vaikka vuoden, niin palautuminen voi viedä saman vuoden verran.
No eikö tuossa tilanteessa voisi palkata silloin tällöin lastenhoitaja AP:n tilanteen helpottamiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota lastenhoitaja jonakin päivänä/iltana. Käyt vaikka syömässä jonkun kaverin kanssa ja nukut pari tuntia.
Ja sillä kuittaantuu kuukausien univelat?
Jos on nukkunut huonosti vaikka vuoden, niin palautuminen voi viedä saman vuoden verran.
No mitä muuta tuossa voi tehdä? Ottaa vuoden breikin vai? Eikö pienikin lepohetki ole parempi kuin ei mikään?
Kai se tilanne nyt on sama kaikilla vanhemmilla että sitä nyt ei pienten kanssa vaan kovin hyvin nukuta, kyllä siitä kaikki selviää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota lastenhoitaja jonakin päivänä/iltana. Käyt vaikka syömässä jonkun kaverin kanssa ja nukut pari tuntia.
Ja sillä kuittaantuu kuukausien univelat?
Jos on nukkunut huonosti vaikka vuoden, niin palautuminen voi viedä saman vuoden verran.
Eli ei kannata ottaa sitä lyhyttäkään omaa aikaa jos ei kerta kerralla saa nukkua vuoden univelkoja pois?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota lastenhoitaja jonakin päivänä/iltana. Käyt vaikka syömässä jonkun kaverin kanssa ja nukut pari tuntia.
Ja sillä kuittaantuu kuukausien univelat?
Jos on nukkunut huonosti vaikka vuoden, niin palautuminen voi viedä saman vuoden verran.
Niin, ihan älytöntä yrittää edes silloin tällöin saada helpostusta.
tsemppiä ap! Meillä on ollut jo muutaman vuoden tilanne, että mies on suurimman osan viikkoa poissa. Olen jaksanut ihan hyvin, ekat poissaolot tuntuivat raskaimmilta, mutta sitten se helpotti. Minullakaan ei ollut ketään sukulaista auttamassa, enkä kauheasti kehdannut ketään vaivatakaan.
Pärjättiin kuitenkin ihan hyvin, mutta pahin juttu tässä oli, että joku (en vieläkään tiedä kuka) teki meistä lastensuojeluilmoituksen sen takia, että isä on paljon poissa, ja äiti ei selvästi jaksa olla lasten kanssa ja on uupunut! Muistan miten se musersi, eikä ollut edes totta! Olin kyllä avoimesti puhunut puolitutuillekin että mies on paljon poissa, mutten tiennyt että joku pitää sitä lasu-ilmoituksen arvoisena asiana! Aika hiljaa olen ollut omista asioistani tuon jälkeen, ja vähentänyt tapaamista sellaisten ihmisten kanssa, jotka saattaisivat tuollaisen nimettömän ilmoituksen tehdä.
Suututtaa vieläkin, että joku iski just raskaimmalla hetkellä, jaksoin ja pärjäsin hyvin, mutta tuo lasu-ilmoitus ja sen aiheuttamat kaikenmaailman kotikäynnit kyllä vei voimat aivan totaalisesti. Oli kyllä niin veemäinen teko silloin joltakulta.
Vierailija kirjoitti:
tsemppiä ap! Meillä on ollut jo muutaman vuoden tilanne, että mies on suurimman osan viikkoa poissa. Olen jaksanut ihan hyvin, ekat poissaolot tuntuivat raskaimmilta, mutta sitten se helpotti. Minullakaan ei ollut ketään sukulaista auttamassa, enkä kauheasti kehdannut ketään vaivatakaan.
Pärjättiin kuitenkin ihan hyvin, mutta pahin juttu tässä oli, että joku (en vieläkään tiedä kuka) teki meistä lastensuojeluilmoituksen sen takia, että isä on paljon poissa, ja äiti ei selvästi jaksa olla lasten kanssa ja on uupunut! Muistan miten se musersi, eikä ollut edes totta! Olin kyllä avoimesti puhunut puolitutuillekin että mies on paljon poissa, mutten tiennyt että joku pitää sitä lasu-ilmoituksen arvoisena asiana! Aika hiljaa olen ollut omista asioistani tuon jälkeen, ja vähentänyt tapaamista sellaisten ihmisten kanssa, jotka saattaisivat tuollaisen nimettömän ilmoituksen tehdä.
Suututtaa vieläkin, että joku iski just raskaimmalla hetkellä, jaksoin ja pärjäsin hyvin, mutta tuo lasu-ilmoitus ja sen aiheuttamat kaikenmaailman kotikäynnit kyllä vei voimat aivan totaalisesti. Oli kyllä niin veemäinen teko silloin joltakulta.
Tämän takia en avaudu perheen asioista. Joku voi saada päähänsä "auttaa" tekemällä lasun.
Maailman etuoikeutettuimpaan prosentin murto-osaan kuuluva valkoinen suomalainen nainen taas itkemässä. Eikö teitä koskaan edes vähän hävetä kermaperseilynne?
Kaikki voi tuntua kaoottiselta kun on sairas ja tuollainen lapsimäärä pienenä. Et voi kuitenkaan syyllistää miestäsi joka elättää sinua. Jos vaimo on kotona kyllä kotiduunit kuuluu sille. Niin teen itsekin. Appivanhemmat eivät ole syyllisiä ei kai he voi jäädä tänne kyttään koska et pysty hoitaan itsehankkimaasi laumaa ja kotiäitiä. Minusta äidin on selkeämpi olla töissä että saa omaa rahaa eikä tarvitse itkeä surkeaa oloaan. Töihin!