Laitatko sinäkin lapsesi sunnuntaina kerjäämään ja häiriköimään ympäri kyliä?

Vierailija kirjoitti:

Ei, kun menen itse. 

Etkä tyydy suklaamunaan.

Lapsena kaikkein parasta oli kun jostain sai Kinderin ja siitä kerrottiin muuten kaverreillekin. Ajattelin nyt aikuisena että mä haluun olla se siisti tyyppi jolta saa Kindereita ja oon useamman vuoden ostanut niitä. Mutta ketään ei koskaan tuu. :( 

Vierailija kirjoitti:

Saavat elämänsä lähdöt jos erehtyvät minun ovelleni kolkuttelemaan.

-mt-ongelmainen raivohullu

Leikitään, että sinä olet tosissaan (ja varmasti löytyy tuolla asenteella varustettuja paljon), joten suosittelen ottamaan ovikellon pois käytöstä ja laita vaikka lappu oveen, jossa lukee "VIRPOMINEN KIELLETTY, PIKKU NOIDAT AMMUTAAN". Eiköhän tuossa kohdassa ymmärrä virpojat pysyä poissa.

Miksei kauniit sinkku-naiset vois tulla virpomaan...."asuukos taloudessa puutteessa olevaa miestä, nyt olisi helpotusta tarjolla!"

Ei saa mennä virpomaan kun paksu palstamamma haluaa säästää kaiken suklaan paksulle tenavalleen (ja itselleen).

Ekaa kertaa menevät juu. Ei kylläkään ympäri kylää vaan oman kotikadun taloille.

En tiennytkään, että Pohjanmaalla asuu niinkin runsaasti ortodokseja, että ovat jopa perustaneet uskonsa vastaisesti oman virpomapäivän pääsiäislauantaiksi. Tätä se teettää, kun yleissivistys on haihtunut savuna ilmaan.

Virpominen on todellakin ortodoksinen perinne ja oikea virpomispäivä on palmu- eli virposunnuntai. Virpomavitsat on koristeltu jo viikolla ja ne on siunattu kirkossa viimeistään palmusunnuntaita edeltävänä lauantaina. Yleensä virvotaan vain perheenjäsenet ja lähisukulaiset eikä virpojilla ole minkäänlaisia noitavaatteita yllään. Se on pohjalaista ei-ortodoksista perinnettä. Virpojat eivät myöskään saa heti palkkaa virpomisesta, vaan palkka noudetaan vasta pääsiäisaamuna. Usein palkka on kauniisti maalattu oikea keitetty kananmuna.

Minä en ole enää vuosiin avannut oveani lainkaan palmusunnuntaina, ellen ole odottanut vieraita tulevaksi. En halua, että noita-akat huiskivat minua risuilla, lopottavat jotain lorua ajattelematta sen enempää sisältöä ja vielä vaativat siitä kunnon palkkaa. Ei mene minun pirtaani, ei sitten millään.