Sisarusten vaikutusvalta pikkusisaruksen nimeen

Päätösvalta on kokonaan aikuisilla, sillä lapsen kehityksen huomioon ottaen, ei voi odottaa lapselta sellaista kypsyyttä ja tietämystä, että hän voisi päättää nuoremman sisaruksen nimestä eli aikuiset päättävät mikä nimi annetaan lapselle.

Päätös on ilman muuta vanhempien. Jos sisarus sattuu antamaan sellaisen ehdotuksen, joka on vanhempien mielestä ok, niin toki sellaisen nimen voi antaa. Mutta jos sisarus ja vanhemmat on eri linjoilla, ilman muuta vanhemmat päättää. En lähtisi edes harkitsemaan jotain isosiskon ehdotusta, joka on minusta yhtään erikoinen tai outo. Lempinimiä tulee ja menee, niitä saa kuka vaan antaa miten haluaa, kunhan ovat asiallisia.

Päätösvallasta ei tainnut olla puhe, vaan vaikutusvallasta. Totta kai vanhemmat päättävät (aloituksessa sanotaankin, että ehdotuksia on myös hylätty), mutta lapsilla voi olla hassuja tai varteenotettaviakin ideoita. Meillä lapsen serkkutyttö on nimetty Isosiskonsa ehdotuksen mukaan Ronjaksi ja onkin sille tummatukkaiselle villikolle oikein osuva nimi.

Lempinimi ok, mutta varsinainen nimi ei. Minusta olisi ikävä aikuisena tietää, että isosiskoni tai -veljeni on valinnut nimeni.

EI ne sukulaisuussuhteet aina koko ikää säily, ja nimi on todella henkilökohtainen asia.

Me arvottiin kahden nimen välillä, kumpikin tuntui oikealta. Kysyttiin isoveljen mielipidettä näistä nimistä ja päädyimme hänen valitsemaansa.

Itse olen joutunut koko ikäni aktiivisen kiusaamisen kohteeksi juuri isoimman siskon taholta, ja olisi ollut kauheaa tietää, että hänellä oli jotain sanomista nimeeni.

Terv: sain kuulla koko lapsuudeni aina kun vanhemmat oli poissa, että olin vahinko, epätoivottu ja että minua vihataan. Seurauksena että olin tosi vihainen ja aggressiivinen lapsi, ja vanhemmat sitten ei yhtään miettinyt mistä johtui vaan antoi kaikki syyt minulle uskoa, että asia oli, kuten siskoni sanoi.

Vierailija kirjoitti:

Lempinimi ok, mutta varsinainen nimi ei. Minusta olisi ikävä aikuisena tietää, että isosiskoni tai -veljeni on valinnut nimeni.

EI ne sukulaisuussuhteet aina koko ikää säily, ja nimi on todella henkilökohtainen asia.

Pitäisikö siis lapsen saada itse valita nimensä, kun asia on kerran henkilökohtainen? Onhan monella välit poikki vanhempiinsakin.

Mä olin itse 7-vuotias, kun nuorin sisarus syntyi. Äiti ja isä päättivät hänen kutsumanimensä, mutta mä sain itsenäisesti valita toisen nimen. No, ehkä eivät olisivat suostuneet, jos olisin keksinyt jonkun Eufrosyynen, mutta valitsin ihan järkevän nimen.

Vanhemmat päättää lapsen nimen. Ei olla lapsilta edes kysytty.

Mun pikkusiskolla on mun valitsema etunimi, kutsumanimi tosin ei ole virallinen etunimi. Kuopuksella on isoveljen ehdottama nimi kutsumanimenä, tosin oli 5 nimen listasta valittu jonka minä ja isä veljelle annettiin.