Lue keskustelun säännöt.
Millainen koira on cockerspanieli?
17.03.2016 |
Olen siis harkinnut koiran hankkimista ja cockerspanieli kiinnostaisi. Harmikseni en tunne ketään cockerspanielin omistajia, eikä ulkoillessakaan rodun edustajia ole tullut vastaan.
Netistä tietysti olen selannut rotukuvaukset läpi jne. Jos omistat/tunnet cockerin omistajia niin millaisia koiria ovat? Sopivatko ensimmäiseksi koiraksi? Lapsuudenkodissani on kyllä aina koiria ollut, mutta tämä olisi ensimmäinen oma koira.
Osaatko suositella hyviä kenneleitä, josta saisi hyväluonteisia koiria. Värinä olin ajatellut blue roania.
Kommentit (49)
Joo luinkin noista luonnevikaisista cockereista ja se saikin vähän epäröimään. Yksivärisissä kai enemmän luonnevikaisia? Jospa löytyisi joku hyvä kenneli joka on panostanut hyväluonteisiin koiriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen karvainen. Ei kovin iso, mutta ei pienikään. Sillä on luppamaiset korvat, jotka heiluu sen juostessa.
Miten olisi Fieldspanieli? Mun lapsuudenkaverillani on sellainen, ja on melko rauhallinen kaveri, joka ei paljon vieraista piittaa. Käy nuuhkaisemassa ja menee pötköttelemään.
Cockerin omistajana en valitettavasti voi suositella cockerspanielia. Siihen on ihan syy, miksi cockeri on rotuna silmällä pidettävien luokassa, eli rodussa on paljon jalostuksesta johtuvia ongelmia sekä luonnepuolella että fyysisessä terveydessä. Korvatulehdukset, silmätulehdukset ja muut tulehdukset ovat yleisiä. Monilla cockereilla on aggressiivinen ja arvaamaton luonne. Tällä hetkellä virallinen totuus on se, että näitä luonnevikaisia on vain punaisissa ja mustissa, mutta varmaan kohta aika on kypsä tunnustamaan että myös muissa väreissä on arvaamattomuutta ja puruherkkyyttä.
Oma cockerimme on sairastanut jatkuvia tulehdusia, sillä on ongelmia korvien, silmien ja huulipoimujen kanssa. Se on hyvin herkkävatsainen, sillä on herkkä iho, sillä on lievästi sekopäinen luonne ja se on muutenkin työläs koira. Ihan jo turkinkin suhteen. Sille menee korvahuuhdetta ja silmätippaa ja huuhdetta huulipoimuihin ja ihoa rauhoittavaa shampoota, ja tasaisin väliajoin, siis ihan kaikista mahdollisista huolehtimisista huolimatta, sille pitää syöttää antibioottikuuri ja kortisonikuuri ja antibioottien jälkeen sillä on taas sitten omat ongelmat vaikka se saakin samalla maitohappokuurin. Eläinlääkärikulut on kalliita ja niitä ei vakuutus olisi korvannut, koska katsotaan että esimerkiksi korvatulehdus on cockerille rotutyypillinen oire.
On todella kurjaa katsoa kuinka koira kärsii. Kun yöllä herää siihen että koira ravistelee päätään, ja on pakko nousta heti huuhtelemaan sen korvia ja toivoa että se auttaisi eikä tarvitse alkaa soittelemaan pika-aikaa ruuhkaisille eläinlääkäriasemille, niin vuosien myötä siitä tulee ihan oma stressinaiheensa. Alkaa kiukuttaa, että joku jossain on tietoisesti ja tahallaan aiheuttanut koiralle tällaista kärsimystä. Toisaalta, siitä ei ole kauaakaan kuin cockereilta on typistetty myös häntä, joten tämä rotu kuuluu niihin, joissa koiraa on jalostustoiminnassa muutenkin kohdeltu enemmän kuin esinettä mitä tuntevaa, elävää olentoa jolta nyt vaan ei sais katkaista ruumiinosaa ihan omaksi iloksi. Ehkä se selittää osaltaan näitä muitakin ongelmia mitä rodulla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin jossain vaiheessa myös tuota fieldspanielia. Se taitaa olla puhtaasti vain metsästyskoira? Mieheni käy kyllä välillä metsällä.
Ei kyllä hyvältä kuulosta tuo sairastelun määrä... Tokihan se varmaan on myös koirakohtaista, mutta mistäpä sitä tietää millaisen koiran sattuu saamaan. :/
Löytyykö kellään kokemusta sitten fielspanielista tai englanninspringerspanielista? Springerihän on hyvin samannäköinen kuin cockeri, isompi kokoinen vissiin?
Vierailija kirjoitti:
Aktiivisia koiria.
Jenkeissä tosiaan purutilastojen kärjessä eli ilmeisesti jalostuksessa ei ole huomioitu luonnetta ollenkaan, vaan kaikenlaiset tasapainottomat lisäännytetty.
Myös Euroopassa cockerit ovat korkealla purutilastoissa, joissa koira on purrut oman perheen jäsentä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin jossain vaiheessa myös tuota fieldspanielia. Se taitaa olla puhtaasti vain metsästyskoira? Mieheni käy kyllä välillä metsällä.
Ei kyllä hyvältä kuulosta tuo sairastelun määrä... Tokihan se varmaan on myös koirakohtaista, mutta mistäpä sitä tietää millaisen koiran sattuu saamaan. :/
Löytyykö kellään kokemusta sitten fielspanielista tai englanninspringerspanielista? Springerihän on hyvin samannäköinen kuin cockeri, isompi kokoinen vissiin?
Minulla oli englanninspringeri, Oli hyvin ihmisrakas ja seurallinen myös hyvin vilkas Tiettyä jämäkkyyttä löytyi. Puolusti tarvittaessa emäntäänsä. Ruoka maistui, usein vähän liikaakin. Tarvitsee paljon ulkoilua. Tärkeää olisi saada olla vapaana. Oli aivan hulluna uimiseen. Pienikin lätäkkö riitti, kun silmä vältti. Sopii mielestäni parhaiten maaseudulle. Se on siis metsästyskoira ja isokokoisempi kuin cockeri. Oli kaikkein onnellisin, kun oltiin mökillä. Koulutus oli haastavaa, kun keskittymiskyky ei ollut parhaimpia vilkkaudesta johtuen.
Silmä- ja korvatulehdukset vaivasivat usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fielspanielin rotukuvauksia kun lukee, niin aika täydelliseltä koiralta vaikuttaa. Harmi lun kovin monella ei löydy kokemuksia rodusta. Osaakohan miten rauhoittua sisällä ollessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen onnellinen cockerspanielin omistaja, yksivärisen vieläpä, ja ainakin oma koirani on maailman kultaisin tapaus. Kaikkien kaveri, aina iloinen ja mahdottoman seurallinen. Aktiivinen tapaus se tosiaankin on, pelkällä kävelylenkillä ei koiraa saa väsähtämään! Kova riistaviettikin löytyy, ulkona mennään aina nenä maassa ja linnut ja puput yms kiinnostaa tavattoman paljon :)
Meidän koira on pysynyt täysin terveenä, olemme siis välttyneet korvatulehduksilta ja muilta ikäviltä vaivoilta. Turkinhoito on tätä rotua harkitessa otettava huomioon, cockeri on trimmatava rotu. Pitkän turkin vuoksi takkuja tulee helposti, ja meillä onkin tapana harjata koko koira kerran viikossa huolellisesti, ja jokaisen ulkoilun jälkeen puhdistettava risut/takiaiset joita helposti pitkään turkkiin tarttuu. Cockerin turkki täytyy luonnollisesti pestä usein ja hoitoainetta kuluu...
Meidän cockeri on ollut äärettömän helppo koulutettava, johtunee siitä, että on niin perso ruualle :) Mutta tosiaan, jos kaipaat aktiivista kaveria itsellesi etkä säikähdä turkinhoitoa, voin suositella cockerspanielia, ainakin omasta puolesani!
Meillä on Cockeri ja en tiedä suosittelisinko sitä rotuna. Vaikka me ollaan oltu ihan tyytyväisiä, joskus jotain ongelmaa on ollut.
Meillä koira on hyvin kiintynyt isäntäänsä eli mieheeni ja on todella mustasukkainen miehestä. Ei antaisi mieheni pitää esim. lasta sylissään vaan änkeää itse syliin. Oli alussa muutenkin tosi vaikea totuttaa koira vauvaan. Turkki vaati jokaviikkoisen harjauksen tai muuten on ihan järkyttävä takkupesä. Trimmaamme turkin yleensä keväällä. Tosiaan korvat myös vaativat putsausta, onneksi meillä ei ole ollut niiden kanssa ongelmia. Riistaviettiä löytyy vähän, mutta on hallittavissa esim. ulkona vapaana ollessa. Ainakin meidän koira on aktiivinen vanhoilla päivillä ja sitä tarvii leikittää päivittäin. Käymme juoksuttamassa sitä joka päivä metsässä tai koirapuistossa. Meillä tulee muuten tosi hyvin juttuun toisien koirien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitoksia vastauksista! :) Onneksi on aikaa vielä miettiä rotua, en osaa päättää nyt ollenkaan... ;)
Vierailija kirjoitti:
Fielspanielin rotukuvauksia kun lukee, niin aika täydelliseltä koiralta vaikuttaa. Harmi lun kovin monella ei löydy kokemuksia rodusta. Osaakohan miten rauhoittua sisällä ollessa...
Kaverini mukaan, kunhan fieldille tarjoaa riittävästi aivojumppaa ja liikuntaa, se on sisällä leppoisa koira, eikä tuo tunnu turhia haukkuvankaan. Kerrostalossa asuvat, ja viikonloppuisin ovat paljon mökillä maalla. Mutta mikään sohvaperunan koira se ei siis ole, vaan kaverini on sinkku ja hänellä on aikaa koiralle. Koira on älykäs ja osaa kaikenlaisia temppuja. Jos sitä ei opeta, se kyllä purkaa sen energiansa ja turhautumisensa ei toivotulla tavalla.
Eli jos teillä on lapsia, pitää olla kaksi aikuista sitoutuneita koiran lenkittämiseen, viihdyttämiseen ja hoitoon.
Tottiskoulutus on jokseenkin tarpeen, jotta se ei turhaudu, ja sen lisäksi sille pitää keksiä tehtäviä, joissa voi käyttää nenää eli opettaa jälkeä. Eikä varmaan haittaa lintukoiraksikaan opettaminen.
Itselläni on saksanpaimenkoira.
Etkö osaa googlettaa vaan pitää ihan vauva.fi:ssä kysyä? Varmasti nopeamman vastaukset olisit saanut kun olisit kirjottanut googleen cockerspanieli :D
Ihana. T. Cockerinomistaja jo neljännen huiskuhännän kanssa. En vaihtaisi rotua: Iloinen, hellä, rakastava, leikkisä, mukautuva. Agressioita ei ole ollut.
Meillä on valitettavasti cockerista ikävä kokemus. Punainen narttumme oli todella ärhäkkä tapaus, eikä olisi missään nimessä soveltunut ekaksi koiraksi. Koulutus ei onnistunut, turkkia ei saanut koiran kiukuttelun vuoksi hoidettua, eikä koira sopeutunut lapsiin ollenkaan. Koira myös puri meitä esim. puolustaessaan lelujaan. Jouduimme antamaan koiran pois lapsen kasvaessa konttausikään, sillä siihen ei voinut enää luottaa.
Tiedostamme täysin, että vika oli meissä. Emme osanneet pitää koiralle niin tiukkaa kuria, kuin olisi pitänyt. Haluan koiran olevan kaveri ja esim. tulevan sohvalle meidän muiden kanssa, mutta sitä tämän yksilön ei olisi saanut antaa tehdä. Varmaan koirassa omi siis jo valmiiksi jotain luonnevikaisuutta, mutta oma toimintamme ei ainakaan auttanut tilannetta.
Aktiivisia koiria.
Jenkeissä tosiaan purutilastojen kärjessä eli ilmeisesti jalostuksessa ei ole huomioitu luonnetta ollenkaan, vaan kaikenlaiset tasapainottomat lisäännytetty.