Uskomattomin OIKEA syy, miksi olet myöhästynyt?

Myöhästyin kerran hammaslääkäristä, kun ratikasta meni sähköt, ja se jumiutui. Matkaa oli vielä pari kilometriä, joten odottelin aikani. Lopulta poistuin ratikasta ja läksin juoksemaan. Noin 300-400 metriä juostuani huomadin, että se ratikka meni musta ohi. Harmitti, ja meinadin jättää juoksun kesken. Kun jatkoin matkaa kulman ympäri, niin huomadin että se ratikka oli ajanut kuorma- auton kanssa lievän risteyskolarin ja oli mennyt pois kiskoilta. Ehdin hiukan myöhässä lääkäriin, joka otti vastaan vielä. Kuumissani puuskahdin selityksen: olen pahoillani myöhästymisestä, mutta ratikka, jossa en ollut, ajoi kolarin:-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ollut myöhässä mistään, vaikka mitä olisi tapahtunut. Ennakoin ja ennakoin, ettei mikään voi mennä pieleen.

En ole myöhästynyt koskaan, vaikka muut ovat myöhästelleet, auto ei ole lähtenyt käyntiin, julkinen liikenne on tökkinyt tai lennot ovat olleet peruttu/myöhässä. Minulla on AINA plan A, plan B ja plan C joka asiaan. Vain kuolema (oma) voisi olla syy sille, että myöhästyisin. Ei edes kenenkään muun kuolema.

Halveksun myöhästyjiä.

Et siis ole vielä joutunut tarpeeksi hankalaan tilanteeseen ja ilmeisesti sinulla on monessa asiassa sen verran pelivaraa, että ennakointi onnistuu. Myös minä olen niitä ihmisiä, jotka ovat ajoissa, mutta neljännesvuosisadan mittaiseen työuraani mahtuu kuitenkin kaksi varttitunnin myöhästymistä.

Myöhästymisasioissa kannattaa pitää järki kädessä. Joskus voi olla tarpeellista hankkiutua paikalle vaikka pari päivää aiemmin ja maksaa hotelliyöt myöhästymisen mahdollisuuden eliminoimiseksi, mutta jos auto rikkoutuu junaradalle, kannattaa jäädä hoitamaan asiaa sen sijaan, että jättäisi auton siihen ja lähtisi juoksemaan töihin, jottei vain myöhästyisi. Mutta ethän sinä sellaiseen tilanteeseen joutuisi, vai mitä?

Olen kyllä joutunut tosi tiukkoihin tilanteisiin, mutta koska minulla on aina pelivaraa, en myöhästy. 

Olen laskeutunut Helsinki-Vantaalle 45 minuuttia ennen työpäivän alkamista, vaikka paluulento lomalta piti olla kahta päivää aiemmin. Ehdin töihin.

Jonkun muuttoauto hajosi tielle, joka oli umpikuja ja jonka päässä oli kampaaja, jossa istuin hääkampaustani laitattamassa ja autoni oli muuttoauton takana. Piti odottaa tunti, että muuttoauto saatiin hinattua pois ja minä pääsin lähtemään omiin häihini. Ehdin kirkkoon ajoissa.

Eräs tapahtuma alkoi klo 17, eikä sinne olisi päässyt, jos olisi mennyt myöhässä. Olin menossa sinne kahden kaverini kanssa, jotka ovat AINA myöhässä. Sanoin niille, että tapahtuma alkaa klo 15.30. Toinen tuli 16.20 "sorisorisorisori, kun oli sitä ja tätä.." ja toinen tuli 16.50 samoilla turhilla selityksillä. Ennakoin tämän. Ehdittiin tapahtumaan ja sanoin kavereille, että tapahtumaa siirrettiin onneksi vähän myöhemmäksi.

Lento lähti Helsinki-Vantaalta 16.50. Helsingin keskustasta matkaan menee välineestä riippuen noin puolesta tunnista tuntiin. Minulla on tapana tähdätä kentälle kaksi tuntia ennen lähtöä, joten laskin, että jos haluan olla 14.50 perillä, minun on lähdettävä normaalitilanteessa viimeistään kahdelta keskustasta. Mutta koska tiesin, että Helsinkiin odotettiin valtiovierailua, tiesin lähteä paaaaljon etukäteen. Valtiovierailut tarkoittavat sitä, että a) Helsinki-Vantaalla on enemmän turvajärjestelyjä, b) matka Helsinki-Vantaalta Helsingin keskustaan voi ruuhkautua toiseen suuntaan ja koska se ruuhkautuu toiseen suuntaan, myös toiseen suuntaan voi tulla ruuhkaa ja c) valtiovierailun takia voi jotkut sivukadut olla suljettuna, jolloin henkilöautot ja taksit menevät valtaväyliä, jolloin liikenne voi ruuhkautua. Lähdin siis klo 12 ja olin paikalla klo 15.

En vain myöhästy koskaan. 

Kuulostat tosi tylsältä ihmiseltä. Sinun paikkasi ei ole tässä ketjussa. Mene kirjoittelemaan johonkin toiseen ketjuun. Täällä kirjoitat aiheen vierestä.

Vierailija kirjoitti:

Näin unta, että olin jo herännyt ja nukuin tunnin liian kauan.

Mullakin on samantapaisia kokemuksia. Heräämisen jälkeen olen nukahtanut uudestaan ja nähnyt unta missä ajattelen esim. että onpa kiva että on viikonloppu niin ei ole kiire mihinkään. Tai että olen jo matkalla töihin. Kauhea shokki sitten herätä uudestaan ja todeta että töihin pitää mennä ja olen nukkunut tunnin liikaa.

Myöhästyin kerran ammattikoulussa tärkeästä matikankokeesta sen takia, että bussikuski pysähtyi tienposkeen auttamaan eksyksissä ollutta mieshenkilöä. Siis pysäytti bussin yhtäkkiä keskelle tietä, ei minkään pysäkin kohdalle. Mies kartta kädessä nousi bussiin ja kuskin kanssa ne siinä tovin kävi karttaa läpi, jotta mies pääsee haluttuun kohteeseen. :D Ja sitten matka jatkui. Osa loppumatkasta ajettiin traktorin perässä hiiiitaaaaassstiiii...

Lähdin kouluun aikaisemmalla bussilla, jotta varmasti olisin paikalla ajoissa. Opettajaa ei paljo selitykset naurattanu.

Myöhästyin töistä, koska pyörän avaimeni katkesi lukon sisälle. Poikaystäväni sai lukon katkaistua väkivalloin ja myöhästyin lopulta vain 20 minuuttia. Ostin tilalle uuden, järeämmän lukon, koska huomasin, kuinka helposti vaijerilukon saisi rikki. No, kuinkas ollakaan, seuraavalla viikolla avain katkesi tuon uuden, murtovarman lukon sisään... Ei ollut onneksi aikainen aamuvuoro, niin pääsin bussilla töihin, mutta myöhästyin silti vartin.

No mulla on vaikka millä mitalla näitä huonon tuurin myöhästelytarinoita, joista iso osa omaa syytä. Tuorein on peräisin yhdeltä aamulta, kun olin lähdössä kampukselta töihin aamupäivällä. Olen loppuvaiheen maisteriopiskelija ja suoritan viimeisiä kurssejani, ja seminaarin viime minuuteilla selvitin reittioppaasta bussiaikatauluja. Hiivin kohti kurssisalin ulko-ovea ja käytävään päästyäni kipitin vauhdilla kohti bussipysäkkiä. Eikös aulassa minut bongaa vanha tuttava joltain opiskelujen alkuajoilta vuodelta nakki ja kirves ja ala vääntää juttua menneistä sitseistä tms. Koitan selittää että on hoppu ja pitäisi töihin joutua, mutta tämä ei ota kuuleviin korviinsa. Bussipysäkille pari minuuttia myöhemmin juostessani näen vain linja-auton poistuvat takavalot.

No hätä ei ole tämän näköinen. Kilometrin sisään on toinen pysäkki, ei kun ravivauhtia sinne. Sama tilanne siellä, bussi menee viime hetkellä ohi. Tilanteen tarkistus: edelliseltä pysäkiltä menisi viiden minuutin sisään taas bussi -> hyvin ehtii! Vaan eipä ehdi, ehdin pysäkille juuri kun bussi lähtee liikkeelle. Vastapäisellä pysäkille ajaa sillä hetkellä bussi, joten päätän improvisoida ja hyppään siihen, aikeenani ottaa pääteasemalta metro ja ajaa sillä Kamppiin, vähän lähemmäs työpaikkaa. Metroasemalla myöhästyn metrosta ehkä viidellä sekunnilla. Ja arvata saattaa, ehdinkö bussiin sitten Kampissa. Huomaan, että parin sadan metrin päässä olevalle pysäkille ajaa bussi, joten pistän viimeiset voimani peliin ja lähden juoksemaan. ....ja kompastun omiin koipiini ja lennän komeassa kaaressa maahan. Ehdin bussiin, mutta töihin päädyn kolme varttia myöhässä ja polvet ja kyynärpäät verillä. Jeps, ei parane pistää bussikikkailua urheiluksi. Voi kun tämän oppisi, ei sattuisi näitä vastaavia juttuja yhtenään.

Pari kertaa olen ollut menossa junaan ja bussimyöhästelyiden myötä ollut asemalla ihan viime tipassa. Pasilassa olen tottunut menemään aina tietylle laiturille ja junan ajettua viereiselle laiturille olen hoksannut mokani. Paskat housussa liukuportaat ylös ja kurvaus viereiselle laiturille - huh! Ja ehdinpäs junaan. Paikkani löydettyä kuulokkeet korville ja hyvä asento penkistä, aah... Näin, kunnes konduktööri tulee tarkistamaan lippuani ja sitä hetken hölmistyneenä tarkasteltuaan kysyy, että jos olen matkalla Tampereelle, mitä teen Turun junassa. Fuuuuuuuuck, sitäpä minäkin.

Haluaisin sanoa, että juttu päättyy tähän, mutta ei. Hyppään junasta seuraavalla asemalla, ja olen jo jossain hevonperseessä. Kännykästä alkaa akku loppua ja pikainen geepeeässäily paljastaa, että Kera, asema, jolla jäin pois, on Espoon puolella. Junan tuloon on viitisen minuuttia, joten alan etsiä lippuautomaattia, mitä ei ole. Tiedän jo, että matkakortillani ei ole arvoa, eikä seutu-kautta. Kurkkaan lompakkooni - ei riittävästi käteistä seutulippuun. Olisipa mahdollista edes tilata kännykkälipun; mutta ei, koska seutu. Asemalla ei ole OTTOmaattia, eipä tietenkään. Nousen kumminkin junaan vakuuttuneena siitä, että lipuntarkastajat osuvat kohdalleni. Istun matkan Pasilaan aivan tulisilla hiilillä.

Seuraavat junat Tampereelle ovat kalliita, joten ostan vasta halvimman paikallisliikenteen lipun junaan, ja katson poikkeuksellisen huolellisesti, että osun oikealle laiturille. Perille pääsen neljä tuntia myöhemmin, mitä oli tarkoitus, onneksi ei ollut työtapahtuma tai muu edessä.

Yksi tuli myös mieleen, mikä kumma kyllä EI johtanut myöhästymiseen. Olimme lähdössä uuden poikaystäväni kanssa reissuun ja edellisenä iltana olin kotona pakkaamassa. Keittelin siinä teetä, ja epähuomiossa kaadoin kuumat vedet päälleni. Ei kun hetkeksi kylmän veden alle. Kirvelyä ei kädessä tai jalassa juuri tuntunut, joten jatkoin hetken kuluttua pakkailua. Ajan myötä ihoa alkoi pistellä aika pahasti, joten pakkailun lomassa soitin poikaystävälle, että no tällainen juttu kävi.

Asuimme samassa kerrostalossa, joten tämä kipaisi luokseni. Tämä nuhteli minua huonosta ensiavusta ja passitti minut saman tien suihkuun kylmän veden alle. Kirvely paheni ja iho näytti tosi kärsineeltä, joten siellä sitä sitten vietettiin hyvän aikaa. Joskus yöllä, kun mies oli lähdössä kotiinsa, huomasi sitten unohtaneensa avaimen kotiin. Päätettiin, että jää luokseni yöksi, jotta voi aamulla soitella ystävälleen vara-avaimen perään.

Aamulla mies lähti hakemaan vara-avaintaan, mutta koska oli luonnollisesti lähtenyt luokseni ilman takkia ja muita ulkovarusteita, joutui lainaamaan takin jne minulta. Olivat ihmiset ulkona kuulemma katselleet pitkään.

Päätimme kärsimistäni palovammoista huolimatta lähteä. Virhe. Mies meni kotiinsa saatuaan avaimensa, ja palasi sitten luokseni. Minä olin niin palanut toisesta jalastani, etten saanut kenkiä jalkaan, joten poikaystävä lähti sitten viemään postiin töihini liittyviä lähetyksiä, jotka olin luvannut hoitaa ennen matkaa. Tällä aikaa irrotin SIM-korttini puhelimestani ja siirsin sen vanhaan puhelimeen, tämä ennakkotoimenpide siis mahdollisen varkauden varalta. En ottanut huomioon, että vanha puhelin ei päivitä kellonaikaa automaattisesti, joten puhelimen kellonaika (asuntoni ainoa ajan kertoja) oli tunnin jäljessä. Kun mies sitten hetkeä myöhemmin pamahti ovelleni matkalaukun kanssa, että nyt on muuten kiire, hoksasin mokan ja ei kun kenkää palaneeseen jalkaan. Sitten paniikkimaista linkutusta bussipysäkille (olisi pitänyt jo tässä vaiheessa tajuta, etten todellakaan pysty kävelemään myöskään määränpäässä... Mutta minkäs teet, olin itsepäinen ja rakastunut.)ä. Bussi oli juuri ehtinyt lähteä liikkeelle, mutta jumahtanut liikennevaloihin - poikaystäväni juoksi sen kiinni, ja ihme ja kumma kun kuski poimi meidät kyytiin. Ehdimme kentälle ja koneeseen ajoissa. Kohteessa minulle nousikin jo sitten todella korkea kuume ja olin muutenkin huonossa kunnossa, enkä hotellihuoneesta poistunut matkan aikana kuin kerran ennen lähtöä. Mutta tulipahan opittua muutama asia: mies, johon olin hullun lailla rakastunut, oli juuri yhtä ihana, miltä vaikutti ja piti minusta mielettömän hyvää huolta ja helli minua poloista. Toisekseen, matkavakuutus - se kannattaa olla olemassa.

Pahoittelut aiheesta eksymisestä.

Ainut syy miksi myöhästynyt kun nukuin pommiin, en vaan herännyt kun nukutti niin. En harrasta tekosyitä.

Mut vietiin autolla kouluun (matkaa 20+ km, vanhemmat töissä samalla suunnalla). Joskus yläasteella myöhästyin koulusta, kun meidän auto oli pöllitty yön aikana. Siinä vaiheessa en enää ehtinyt bussilla ajoissa perille.

Kerran myöhästyttiin lentokoneesta, kun oltiin hiihtolomalla. Oltiin haluttu paluulento lomalta lauantaiksi, mutta meille ei ollut paikkoja, joten otettiin sunnuntaille ne lennot. Majapaikasta piti poistua lauantaina, joten tultiin lentokentän vieressä olevaan hotelliin jo silloin ja odoteltiin siinä seuraavaan päivään. Lentokentällä kävi ilmi, että matkatoimisto oli ilmeisesti kuitenkin saanut meille lennot lauantaille, muttei siitä ollut erikseen maininnut, eikä me oltu tarkistettu lippuja. Niinpä oltiin siis tyytyväisinä istuttu kentän vieressä olevassa hotellissa, kun meidän lento Suomeen lähti.

Voi apua, näen usein "painajaisia", että myöhästyn töistä, omista häistäni, tms., koska en kerta kaikkiaan pääse lähtemään ajoissa ties minkä sattumusten takia. Ap:n juttu on juuri sellainen, josta voisin unissani kärsiä.

Myöhästyin kerran kokouksesta kun kone joutui tekemään hätälaskun välillä kun joku alkoi synnyttämään. Olin ottanut liian optimistiset lennot kun ajattelin että muutaman tunnin lepo riittää ja suoraan kokoukseen vaan kun tuskin aikaeron vuoksi olisin saanut muutenkaan nukuttua edes.

Ei kyllä käynyt kateeksi synnyttäjä, sen verran epämääräiset oli ne kuskit ketkä sitä haki. Ei ollut kyllä suomalainen mamma mutta eipä ollut hääppöinen maa mihin joutui synnyttämään.

Loppukädessä kuitenkin ehdin kokouksen loppuun ja selitettyäni myöhästymisen syyn täydelle huoneelle laskeutui hiljaisuus ja tajusin kuinka epäuskottavalta juttu tuntui ja olin varmaan lentorähjäisenä sen näköinen kun olisin tullut suoraan baarista. Jos olisi jättänyt menemättä olisi tdn duuni mennyt, nyt sen juuri ja juuri säilyi.

Siis miksei niitä hauskoja myöhästymistarinoita muista ikinä tämmöisen keskustelun osuessa eteen! Koska tiedän niitä kyllä olevan. Muistan sen tuskastuneen "tämä ei voi olla mahdollista"-olon, kun ne kaikki katastrofit sattuu putkeen ja tuntuu ihan uskomattomalta, miten voi olla niin huono tuuri.

Ainoa tarina, jonka muistan on sellainen missä en luojan kiitos ja ihme ja kumma kyllä myöhästynyt. Olin menossa johonkin opiskelijatapahtumaan keväällä, lumien sulettua, eli juuri siihen aikaan kun kadut on täynnä lumen alta paljastuvia koiranpaskoja. Oli vielä joku sellainen tapahtuma, johon oli ostettu kalliit liput ja piti olla paikalla tiettyyn aikaan. Olin onneksi tosi paljon etuajassa, kun piti koululla tehdä muita juttuja ennen tapahtumaa. Olin menossa bussille ja pysäkille kävellessä astuin ihan hervottoman kokoiseen pehmeään koiranpaskaan. Haalarit oli minulle lyhyelle ihmiselle vielä tosi pitkät ja vaikka olin taitellut lahkeita, niin ne silti oli mennyt kantapäiden alle, eli kenkien lisäksi paskaa oli myös lahkeissa. Paskakökkäre jäi vielä kaikenlisäksi kenkääni kiinni ja kun yritin hieroa sitä maahan, niin tilanne vain paheni ja sotku levisi. Yritin pelastaa lahkeita kenkien alta, joten sotkin kätenikin. Vietin koulun vessassa muistaakseni yli puoli tuntia, kun yritin pestä sitä sotkua molemmista kengistäni, käsistä, haalareiden lahkeista ja pesun yhteydessä sotkin sitä myös takkiini. En ole mikään hienohelma tai nirppanokka, eikä kura tai muu sotku kaada maailmaani, mutta tuo paska oli kaikenpäälle vielä kamalimman hajuinen jätös mihin olin ikinä törmännyt, eikä sitä vaan voinut olla pesemättä. Ehdin juuri ja juuri, mutta kaikki ylimääräiset asioiden hoidot koululla jäi tekemättä. :-D

Hauskoja tarinoita. Itse olen myöhästynyt kaksi kertaa ja kummallakin ihan tylsästä syystä. 80-luvulla ostin silloin hienon sähköisen herätyskellon. No sähköt oli katkenneet 5 minuuttia ennen kelloinsoittoa. Heräsin, kun työkaveri soitti, että tuletko töihin.

Toinen oli se, kun traktori oli jonon edessä ja vastaantuleva liikenne oli tiuhaa ja kukaan ei päässyt ohi. Yleensä lähden aina todella ajoissa juuri sen vuoksi, että matkalla voi sattua vaikka mitä. Olen sellainen stressaajaluonne ja liiankin tunnollinen. Kyllä hermostutti siellä letkalla,kun madeltiin eteen päin ja kello tuntui juoksevan. 

Paikallisjuna pysähtyi keskelle kiskoja vain yhden pysäkin jälkeen. Olin siis suht lähellä kotia, joten päätin hypätä junasta, kävellä kotiin ja vaihtaa polkupyörään. En kuitenkaan jaksanut ajatella niin pitkälle, että käveleminen ja pyöräileminen veisi joka tapauksessa kauemmin aikaa kuin se, että olisin kököttänyt junassa kiltisti ja odottanut, että se jossain vaiheessa liikahtaa. Soitin töihin ja kerroin, että myöhästyn. Onneksi en ollut avaamisvuorossa ja työkaverit oli joustavia.

Työkaveri myöhästy, koska hänen piti viedä kultakala eläinlääkäriin

En myöhästynyt, kiitos kiltin naapurin, lähdin pyörällä töihin kilometrin ajettuani kumi puhkesi, talutin kotiin, otin auton, ei käynnistynyt, ajattelin että ehdin vielä bussilla, joita meni puolen tunnin välein, oikaisin metsikön läpi, jonka suojassa vielä olin kun bussi meni ohi. Kävelin kotiin soittamaan  (ensimmäinen kännykkä esiteltiin vasta seuraavana vuonna) että tulen myöhässä seuraavalla bussilla , tässä vaiheessa tuli naapuri vastaan pihalla ja kysyi myöhästyinkö bussista ja vei työpaikalle asti, en tiedä miten pitkän lenkin teki, ymmärsinköhän edes kiittää en muista, olin vain niin harmissani pyörästä ja autosta.

Jalka juuttui kaivoon kotipihalla... tai siis kaivon kanteen, josta oli yksi niistä ritilän metalli"tangoista" irronnut.. Koipi lipsahti sinne rakoseen eikä irronnut enää.. aamuyöllä huutelin kerrotalon pihalla apua ja lopulta poliisit tuli jonkun naapurin soittamana paikalle ja saivat mut irrotettua.

Työkaveri oli melko hiilenä, kun saavuin tunnin myöhässä päästämään hänet vuorosta...ne ihanat poliisit muuten heitti mut töihin <3

En oikeastaan muuten ikinä myöhästele töistä tai tärkeistä tapaamisista, mutta erään työnantajan kanssa oon kyllä pistellyt parastani aina ensimmäisenä työpäivänä:

Olin menossa jouluapulaiseksi Postille opiskelupaikkakunnallani. En tuntenut juuri muuta kuin keskustan aluetta ja kuulin postikeskuksen muuttaneen hieman kauemmas ihan vastikään. Ensimmäisen työpäivän aamuna oli satanut lunta aivan törkeästi ja autoni tyssäsi pihan ja tien väliseen lumivalliin. Ei ollut lapiota, joten käsin ja jaloin kaivoin renkaille urat, jotta pääsin tielle. En panikoinut, koska navigaattorin mukaan minulla oli vielä rutkasti aikaa ehtiä työpaikalle. Paikka löytyikin – kunnes aloin ihmettelemään, miksi keskus oli niin pimeä ja ketään muuta ei näkynyt. Soitin pomolle, joka naureskeli, että sähän taidat olla nyt siellä vanhalla keskuksella! Navigaattoriin ei tietenkään ollut päivittynyt tieto uudesta keskuksesta ja ummikkona ajattelin vanhan keskuksen sijainneen ihan tarpeeksi kaukana kaupungin keskustasta. Näppäilin naviin paniikissa uuden alueen nimeä, koska varsinaista osoitetta ei löytynyt. Eteen tuli joku alueennimentie 2, ja päätin, että syteen tai saveen ja lähdin ajamaan navin osoittamaan suuntaan. Missään ei näkynyt mitään postikeskukseen viittaavaakaan ja aloin olla paniikin partaalla. Käännyin ympäri osoitteen kohdalla ja ajettuani hetken huomasin sattumalta Postin rekan ajavan erääseen mäkeen. Kurvasin perään ja löytyihän se paikka viimeinkin! Soitin pomolle firman pihalta ja tämä tuli ottamaan minut vastaan ihan henkilökohtaisesti. :D Loppujenlopuksi myöhästyin alle puoli tuntia.

Muutamaa vuotta myöhemmin olin jälleen menossa samoihin hommiin, tällä kertaa nykyisellä kotipaikkakunnallani. Minulla ja siskollani oli auto yhteiskäytössä ja tarkoituksenani oli hakea se siskolta ekan työpäivän aamuna ja hurauttaa töihin. Yritin avata auton keskuslukitusta, mutta ei kuulunut pihaustakaan (tässä vaiheessa jo aavistelin pahinta). Menin avaimella sisälle ja käynnistystä yrittäessäni mitään ei tietenkään tapahtunut. Soitin isälle, joka totesi auton akun olevan varmasti tyhjä. Sisko oli sitten jättänyt valot päälle, hupsista vaan. Päätin soittaa yhdelle kaverilleni, jolla oli auto. Uninen kaverini vastasi, että lähtee tulemaan heti, kunhan saa vaatteet niskaan. Pirautin myös pomolle, että tulen myöhästymään vähän.

Kaverini soitti muutaman minuutin kuluttua, että hänenkään autonsa ei käynnisty. Tässä kohtaa en tiennyt, että itkeäkö vaiko nauraa ja lähdin juoksemaan kohti keskustaa ja bussia. Ei tietenkään ollut käteistä, joten piti käydä vielä automaatin kautta. Oikea bussi sentään löytyi ja lähti suht nopeaan. Perillä minulla ei ollut hajuakaan, missä kohtaa meidän jouluapureiden tilat oikein sijaitsivat. Saamamme kartta oli epäselvä ja teollisuusalueella oli monta samantyylistä rakennusta. Onnistuin harhailemaan ihan lähellä varmaan puolisen tuntia ja myöhemmin minulle selvisi, että olin kävellyt tilojen ohi jo ihan alussa. Pomolle soitin siinä harhaillessani varmaan pari kertaa lisää. Takuulla sai minusta supervälkyn kuvan, kun en meinannut millään löytää perille... Tällä kertaa myöhästymistulos oli 45 min.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ollut myöhässä mistään, vaikka mitä olisi tapahtunut. Ennakoin ja ennakoin, ettei mikään voi mennä pieleen.

En ole myöhästynyt koskaan, vaikka muut ovat myöhästelleet, auto ei ole lähtenyt käyntiin, julkinen liikenne on tökkinyt tai lennot ovat olleet peruttu/myöhässä. Minulla on AINA plan A, plan B ja plan C joka asiaan. Vain kuolema (oma) voisi olla syy sille, että myöhästyisin. Ei edes kenenkään muun kuolema.

Halveksun myöhästyjiä.

Tämä ei ole vitt*ilua: Sulla on oikeasti psyykkinen ongelma tuon kanssa. Oon lukenut kaikki sun tän ketjun viestit ja ei ole normaalia varmistella noin paljon sitä ettei varmasti myöhästy mistään, eikä käyttää tuntikausia turhaa aikaa matkaan sen takia. Kokeilepa myöhästyä jostain ja huomaat ettei maailma kaadu. Ai niin mutta kun et vaan pysty, kuten psyykkisesti sairaat ei yleensäkään pysty kohtaamaan outoja pelkojaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ollut myöhässä mistään, vaikka mitä olisi tapahtunut. Ennakoin ja ennakoin, ettei mikään voi mennä pieleen.

En ole myöhästynyt koskaan, vaikka muut ovat myöhästelleet, auto ei ole lähtenyt käyntiin, julkinen liikenne on tökkinyt tai lennot ovat olleet peruttu/myöhässä. Minulla on AINA plan A, plan B ja plan C joka asiaan. Vain kuolema (oma) voisi olla syy sille, että myöhästyisin. Ei edes kenenkään muun kuolema.

Halveksun myöhästyjiä.

Et siis ole vielä joutunut tarpeeksi hankalaan tilanteeseen ja ilmeisesti sinulla on monessa asiassa sen verran pelivaraa, että ennakointi onnistuu. Myös minä olen niitä ihmisiä, jotka ovat ajoissa, mutta neljännesvuosisadan mittaiseen työuraani mahtuu kuitenkin kaksi varttitunnin myöhästymistä.

Myöhästymisasioissa kannattaa pitää järki kädessä. Joskus voi olla tarpeellista hankkiutua paikalle vaikka pari päivää aiemmin ja maksaa hotelliyöt myöhästymisen mahdollisuuden eliminoimiseksi, mutta jos auto rikkoutuu junaradalle, kannattaa jäädä hoitamaan asiaa sen sijaan, että jättäisi auton siihen ja lähtisi juoksemaan töihin, jottei vain myöhästyisi. Mutta ethän sinä sellaiseen tilanteeseen joutuisi, vai mitä?

Olin jo ennen lapsia täsmällinen, enkä koskaan myöhästynyt mistään. Nyt olen viiden lapsen äiti ja siitä syystä entistä enemmän pidän huolta siitä, etten todellakaan myöhästy mistään koskaan.

Kun tiedän, että aivan minä tahansa aamuna kuka tahansa lapsista voi olla sairas, alkaa oksentaa, pesukone voi mennä rikki, auto voi hajota tai mitä tahansa, olen varautunut kaikkeen ja nappaan vain ensimmäisenä sen plan A:n. Jos se ei sovi, siirryn seuraavaan. 

Minulla on aina vaihtovaatteet mukana siltä varalta, että kaadun työmatkalla kuralätäkköön tai joku kaataa kahvinsa päälleni. Minulla on aina käteistä mukana, etten jonkun kortin toimimattomuuden vuoksi myöhästyisi vaikka junasta. Minulla on aina kännykän vara-akku mukana. Aina on särkylääkettä, nenäliinat, kuukautissiteitä, neula ja lankaa, linkkari, varasukkahousut ja ties mitä mukana. 

En oikeasti myöhästy koskaan mistään. En myöskään koskaan lähde viimeisellä mahdollisella bussilla, jolla vielä ehtii. Enkä jätä mitään viime tinkaan koskaan.

ap

Ketään ei kiinnosta, perusta oma ketju aiheelle. Tässä ketjussa kerrotaan uskomattomia syitä myöhästymisille, ei uskomattoman pitkästyttäviä syitä sille, miksei myöhästy.