Uskomattomin OIKEA syy, miksi olet myöhästynyt?

jäin vessaan jumiin. kahva irtosi käteen! huusin 6v pojalle, että soittaa apua.. ensin yritti isille, sitten mummille ja lopulta soitti hätänumeroon. olivat oikein ymmärtäväisiä, vaikka tuo ei nyt hätänumeron asia olekaan  ja lopulta pääsin  palomiesten avulla vankilastani pois.  mutta töistä pidin kyllä vapaapäivän ja samoin poika eskarista, sen verran pahasti olisimme myöhästyneet.

Myöhästyin kerran pari päivää töistä, koska tulivuori purkautui Islannissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lentokone joutui kääntyä takaisin lähtömaahan ja tehdä pakkolaskun. Kyseessä Finnair, niin sitähän ei uutisoitu ollenkaan Suomen lehdissä ettei maine mene. Onneksi netissä oli lähtömaan uutisissa juttu. Näytin sen töissä.

-pakkolasku/hätälaskeutuminen on hiukan eri asia kuin koneen kääntäminen lähtökentälle teknisen tai muun syyn vuoksi

-finnairia koskevat asiat uutisoidaan erittäin tarkkaan iltapaskojen toimesta

-jos kyseessä olisi ollut pakkolasku, se olis aivan varmasti uutisoitu Suomessa

-jos oikeasti lennät vähänkään enemmän, tiedät että joka ikinen lentoyhtiö myöhästelee, peruu lentojaan ja niille tulee teknisiä ongelmia ja force majoure-tilanteita.

-Oikeasti lennän jonkinverran työni puolesta, kotimaassa 20-30 lentoa vuodessa ja ulkomailla 15-25 lentoa.

-Oikeasti tiedän että lennot myöhästelevät ja niitä perutaan milloin mistäkin syystä.

-Sen myönnän etten tiedä kutsuttiinko sitä koneen pakkolaskuksi vai hätälaskuksi, mutta syy oli se että nousun aikana kun olimme päässeet noin 9 km korkeuteen (lentokorkeus 10-11km sillä konetyypillä), koneen toinen moottori paukahti muutaman kerran lujaa ja ikkunasta näkyi kun lieskat löi moottorista. Saivat sen tulen sammumaan, mutta moottori piti sammuttaa myös. Kone kääntyi takaisin ja lensi yhdellä moottorilla takaisin eri kentälle mistä olimme lähteneet. Lensi lähemmälle kentälle.

Matkalla päästivät polttoaineet mereen. Medän käskettiiin pukea pelastusliivit ylle ja ottaa kengät pois jalasta ja lentoemännät keräsivät kaikki irtotavarat ihmisiltä mm käsilaukut yms niihin yläluukkuihin. Meille kerrottiin myös että tulisimme laskeutumaan mahdollisesti mereen jos ei päästä kentälle. Lentoemännät kävivät kertaamassa jokaisen hätäuloskäynnin kohdalla miten se avataan ja miten liukumäki tulee automaattisesti ulos ja kysyivät samalla kykeneekö paikalla istuva henkilö avaamaan sen mereen laskun jälkeen. Jos sanoi ettei kyennyt tai epäröi, paikkaa piti vaihtaa jonkun kanssa. Lentoemännät kuuluttivat pari kertaa että pelastusliivejä ei saa missään nimessä avata ennenkuin on koneen ulkopuolella, mitään tavaroita ei saa ottaa mukaan eikä saa rynnätä ulos väkisin.

Laskussa kaikki koneen valot sammutettiin ja päät piti laittaa alas polvien väliin pakkolaskuasentoon. Pääsimme kuitenkin laskeutumaan kentälle ettei tarvinnut vetää mereen. Laskun jälkeen kuulutettiin, että mitään ei pala, joten voimme poistua normaalia tietä ja tavarat saa ottaa mukaan. Ulos koneesta päästyämme näimme että kenttältä oli tyhjätty kaikki muut pois, siellä oli meidän koneemme lisäksi vain ankara lauma paloautoja. Terminaalissa oli vastassa Finnairin henkilökuntaa jotka jakoivat jotain kortteja missä oli yhteystietoja johonkin kriisipuhelimeen ja tietoa miten voi hakea apua.

-Oikeasti ei ollut missään uutisissa mitään tuosta tapahtumasta, siksi työkaverit eivät uskoneet. Etsin uutisia kaikista lehdistä siksi kun olisin halunnut säästää lehtileikkeen muistona. Ainut mitä löysin oli Iltalehdessä parin rivin maininta tyyliin "Finnairin lomalento AYxxxx ja pvm joutui kääntymään takaisin lähtöpaikkaansa"

Alkuperäisessä tekstissäsi olisit voinut toki kertoa asiasta niin kuin se oli.

Ja tämän tapahtumavuosi oli?

Vierailija kirjoitti:

Lukiossamme ei myöhästyneitä päästetty enää ollenkaan tunnille ilman rehtorin allekirjoittamaa lappua selityksineen. Yhtenä aamuna minulla meni silmääni ripsarinen ripsi, joka sattui niin perkeleesti ja pisti silmän vuotamaan, joten saatuani ripsen viimein ulos, piti se puoli kasvoista puhdistaa valuneista ripsareista ja meikata uudelleen. Kävelin myöhässä koulun pihan poikki, kun yllättäen (nais)rehtorimme lyöttäytyi seuraani ja kysyi miksi olen myöhässä. Hän oli hirveän myötätuntoinen ja saattoi minut henkilökohtaisesti tunnille että varmasti pääsen. :D Luulin ettei tarinani tosiaankaan kävisi kelvollisesta syystä.

Uusi versio kynsi katkesi -tarinasta: ripsi katkesi :D Ei sillä, ettenkö uskoisi, mutta ihan kelle tahansa ei varmaan menisi läpi! Varsinkaan jos ei ihan todella selkeästi onnistu selittämään.

Näissä oudoissa syissä on sekin ongelma, että jos selität lyhyesti, kuulostaa absurdilta, ja jos selität yksityiskohtaisesti, kuulostaa seliseli-selittelyltä.

Pienten näppäinpuhelinten aikana nukuin puhelin tyynyn vieressä. Yöllä olin onnistunut pyörittämään sen tiiviisti selkäni alle, nukuin siis täysin selälläni puhelimen, joka oli samalla herätyskelloni, päällä. Herätysäänestä ei kuulunut pihaustakaan. Heräsin 2 tuntia myöhässä ja epäilytti kyllä uskooko tätä kukaan..

Ei mennyt pelikaani turbiiniin, mutta naapurin kissa jäi auton tuulettajan hihnan väliin.

Kerran myöhästyin koulusta, kun oma pyöräni oli yön aikana varastettu. Sain lainata naapurissa asuvan kaverini äidin kakkospyörää, jota säilytettiin autotallin nurkassa eikä ollut käytetty vuosiin. Kun kiireellä jo myöhässä poljin sillä, huomasin hurjaan vauhtiin kiihdytettyäni, että jarrut eivät toimineet ollenkaan. Samassa hetkessä tulin isoon, mutkaiseen alamäkeen. Kaaduin tien laitaan ja lensin mahalleni suoraan isoon koirankakkaan, jonka päällä sitten vielä liu'uin eteenpäin nurmikolla. Pyörän eturengas vääntyi mutkalle, mutta minä en loukkaantunut mitenkään. Kävelin takaisin kotiin rikkinäisiä pyörää raahaten, kävin suihkussa ja vaihdoin vaatteet. Kävelin koululle. En kehdannut kertoa koko episodista yhtään mitään, koska koirankakkaosio hävetti niin. Sain haukut myöhästymisestä.

En myöhästynyt, vaikka 200m pyöräiltyäni rengas puhkesi, talutin takaisin kotipihaan.

Juoksin bussipysäkille oikaisten metsikön poikki, bussi meni ohi huomaamatta minua metsässä viiden metrin päästä pysäkiltä. Takaisin kotipihaan.

Onneksi pihassa oli autoni, ei käynnistynyt, olin taas kerran unohtanut valot päälle.

Naapuri tuli pihaan ja kyselin käynnistysapua, naapurilla oli kiire töihin ja sanoi, että jos on sama suunta ottaa kyytiin mieluummin. Suunta oli sama ja ehdin ihan ajoissa töihin.

Ehkä oudoin syy myöhästyä oli, että sain bussia odotellessa jostain syystä todella runsaan nenäverenvuodon. Jopa se rouva siinä pysäkillä katsoi silmät pyöreinä. En vain voinut nousta sen bussin kyytiin, kun mikään ei tuntunut pysäyttävän sitä. Menin sitten seuraavalla bussilla, mutta silti mulla välillä tuli edelleen verta nenästä ja töissäkin jouduin pitämään useamman tauon, koska yhtäkkiä verta vain alkoi valumaan nenästä. Illalla tuota ei enää tapahtunut. En ymmärrä edelleenkään täysin, että mistä tuollainen johtui. En ollut mitään kaivellut nenää, enkä satuttanut itseäni. Siis tuo vain tapahtui noin vain siinä pysäkillä, kun seisoskelin. Ei sitten sen koommin ole käynyt noin. Tuostakin on ehkä jo 10 vuotta.

Joskus tablettien (tietokoneiden) alkuaikoina pistin siihen hälytyksen tunnin päähän ja menin päiväunille.

Heräsin kahden tunnin päästä vilkkuva tabletti vieressäni. Se oli tunnin verran vilkuttanut siinä kuitattavaa hälytystä! Tabletti oli äänettömällä ja se oli mykistänyt myös hälytysäänen. 😶

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ollut myöhässä mistään, vaikka mitä olisi tapahtunut. Ennakoin ja ennakoin, ettei mikään voi mennä pieleen.

En ole myöhästynyt koskaan, vaikka muut ovat myöhästelleet, auto ei ole lähtenyt käyntiin, julkinen liikenne on tökkinyt tai lennot ovat olleet peruttu/myöhässä. Minulla on AINA plan A, plan B ja plan C joka asiaan. Vain kuolema (oma) voisi olla syy sille, että myöhästyisin. Ei edes kenenkään muun kuolema.

Halveksun myöhästyjiä.

Olet sä sitten mahtava ihminen, oikein hattua pitää nostaa, kun olet niin erinomainen.

Myöhästyin kerran koulusta koska kanamme karkasivat. Vanhemmat oli jo lähteneet töihin ja itse olin juuri lähdössä kouluun kun huomasin että pitkin pihaa juoksee kanoja.

Meillä siis oli lemmikkeinä muutama kana ok:talossa, ei oltu mikään maatila tms.

Nuorena miehenä olin kesätöissä puutarhassa, enkä ollut vajaan kahden kuukauden aikana myöhästynyt kertaakaan. Sitten loppukesästä eräänä iltana silloinen tyttöystäväni sanoi, että tänä iltana olisi SE hetki, kun voisimme - molemmat neitsyet - tehdä asialle jotain jännää. Hän 15v ja itse 16v.

Ja niinhän sitten kävi, että neitsyys lähti molemmilta - oikein ikimuistoinen ilta/yö oli. Mutta aamulla olin edelleen niin fiiliksissä, että lähtö myöhästyi - ja jouduin ottamaan polkupyörän alle (Legendaarinen 12-vaihteinen Kulkuri12 - malli) ja siihen aikaan harrastin pyöräilyä aktiivisesti, kunto oli todella kova.

Matka puutarhaan 23 kilometriä taittui ennätysaikaan ja leimasin kellokortin tasan 07.00 "hieman" hengästyneenä. Koko päivän töissä leijuin euforisessa mielentilassa univelasta huolimatta ja kuvittelin, että varmaan puutarhan työntekijät näkivät minusta, että yöllä on jotain mahtavaa tapahtunut.

Muistan tuon yön ja seuraavan päivän elävästi, vaikka tapahtuneesta on nyt 39 - vuotta, uskomatonta. Voisipa kääntää kelloa taaksepäin - miksi pitää olla jo näin vanha......

Olen myöhästynyt työhaastattelusta. Olin kyllä ajoissa paikalla, mutta respassa en muistanut millään haastattelijani nimeä. Tämä oli aikaa ennen kuin kännyköissä oli nettiä eli en voinut tarkistaakaan mistään asiaa, kun haastattelijan tiedot olivat kotona paperilapulla. Haastattelija ei ollut ilmoittanut respan työntekijöille odottavansa minua, joten respassakin oli mahdotonta haarukoida, kuka olisi oikea henkilö. Lähdimme kuitenkin käymään läpi yhdessä yrityksen työntekijälistaa ja lopulta tärppäsi. Respa soitti haastattelijalle ja hän oli ehtinyt lähteä jo kotiin, kun minua ei kuulunut, mutta palasi takaisin. Hankalasta tilanteesta huolimasta en jäätynyt, vaan haastattelu meni hyvin ja sain paikan, ja viihdyin yrityksessä monta vuotta.

Olen myöhästynyt yhden kerran koulusta koko lapsuuden ja nuoruuden aikana. Silloin myöhästyin, koska taksi ajoi päälleni. Menin törmäyksestä tajuttomaksi, ja kun heräsin kadulta ihmisringin keskeltä, ensimmäinen ajatukseni oli, että myöhästyn koulusta. Hyppäsin pystyyn ja lähdin juosta toikkaroimaan koululle. Myöhästyminen oli ihan maailmanloppu 8-vuotiaalle. Tulin tukka sekaisin luokkaan ja sopertelin itkuisesti: "anteeksi, että myöhästyin, mutta jäin auton alle". Perässä tulivat sitten rehtori ja taksikuski, joka lähti kyyditsemään minua sairaalaan tarkastettavaksi. Aivotärähdyksen ja mustelmien lisäksi ei tullut muita vammoja kuin shokki myöhästymisestä.

Taksikuski muuten antoi minulle sairaalassa erotessamme rahaa ja yhteystietonsa. Arvatkaa, mitä tein rahoilla? No, ostin hänelle ison suklaarasian...

Vierailija kirjoitti:

Ehkä oudoin syy myöhästyä oli, että sain bussia odotellessa jostain syystä todella runsaan nenäverenvuodon. Jopa se rouva siinä pysäkillä katsoi silmät pyöreinä. En vain voinut nousta sen bussin kyytiin, kun mikään ei tuntunut pysäyttävän sitä. Menin sitten seuraavalla bussilla, mutta silti mulla välillä tuli edelleen verta nenästä ja töissäkin jouduin pitämään useamman tauon, koska yhtäkkiä verta vain alkoi valumaan nenästä. Illalla tuota ei enää tapahtunut. En ymmärrä edelleenkään täysin, että mistä tuollainen johtui. En ollut mitään kaivellut nenää, enkä satuttanut itseäni. Siis tuo vain tapahtui noin vain siinä pysäkillä, kun seisoskelin. Ei sitten sen koommin ole käynyt noin. Tuostakin on ehkä jo 10 vuotta.

Voi joutua vaihdevuosien alkamisesta jos kuuluu siihen kategoriaan, limakalvot oireilee äkisti hormonitoiminnan muutoksesta, kertaluokkaa rajumpana puhkeaa verisuoni päässä, mutta ei sitä hyödytä pelätä. 

Yläasteella koira söi mun bussikortin. Tai siis, ei syönyt, mutta oli järsinyt sen niin pahasti, ettei se toiminut. Mulla ei ollut käteistä rahaa, mutta onneksi luokkakaveri tuli samasta suunnasta, eli se maksoi mun bussimatkan. Jouduttiin pysähtymään keskustassa hakemaan uusi kortti, ja koska siis olin kaverin kortilla liikenteessä, hän joutui myös tulemaan sinne mukaan, jotta pääsin vaihdolla koululle. Myöhästyttiin tunnin verran, ja olisittepa nähneet opettajan ilmeen, kun kerroin sille, että koira söi bussikortin ja jouduin käydä hakemassa uuden :D ei meinannut uskoa millään ("koira söi läksyt"), koska tietysti hakiessani uutta bussikorttia se vanha vaurioitunut otettiin pois, eli ei ollut sitäkään todistusaineistona. Onneks mukana oli se kaveri, joka pystyi todistamaan, koska oli kortin nähnyt. Olen ikuisesti kaverille kiitollinen avusta.

Reittioppaan ääniohjeistus kertoi vasemman oikeaksi ja oikean vasemmaksi. Aikani opastusta kuunneltuani vaihdoin äänettömään moodiin ja katsoin kartasta mihin suuntaan kulkea.

Näitä lukiessa mun omat toilailut ja sattumukset on ihan normaaleja näköjään. Kerran myöhästyin, kun naapurin puolivillit mullikat (eli nuori lihakarja, alle vuoden ikäisiä) olivat keskellä tietä. Olivat karanneet taas kerran metsälaitumelta eivätkä suostuneet väistämään pyöräilijää. Olisin voinut yrittää kiertää pellon kautta, mutta ne mullikat olisivat varmaan seuranneet sinne. Lähtivät sitten jo päät tanassa mua kohti, niin käännyin ja palasin kotiin ja vaihdoin autoon. En edelleenkään päässyt siitä laumasta läpi, muttei enää pelottanut niin paljon! Hitaasti ajamalla pääsin sitten aina yhden mullikanmitan eteenpäin, ei siinä voinut torvea soitella, kun ne olisivat vauhkoontuneet ja tuhonneet autoakin.

Yritin tätä kertoa kaupunkilaisopettajalle kaupungin lukiossa, niin piti mua ihan pöljänä.

(eli lukion kolmannella mulla oli jo ajokortti ja autokin käytössä, mutta rahansäästämiseksi pyöräilin usein kouluun)

Pakko kertoa työkaverin puolesta. Hän on matikanope, jolta jäi aamutunnit pitämättä, koska aamulla ulko-oven takana oli vainaja, henkirikoksen uhri. Asiaa piti tietysti poliisin kanssa selvitellä ennen kuin ehti töihin.