Miksi miehestäni tulee törkeä kun mä sairastun?
Mieheni on muuten todella sympaattinen ja ihana ja auttavainen ihminen.
Mutta miksi ihmeessä hänestä kuoriutuu suoranainen kusipää, jos minä satun tulemaan kipeäksi esim. flunssaan?
Kun on kuumetta 39, kaikkia paikkoja särkee ja oksennustauti päällä niin itsekkäästi oletan, että mieheni minua silloin edes jollain tapaa auttaisi. Jos pyydän kuivissani, että voisiko tuoda lasin vettä minulle niin suorastaan hermostuu, että enkö muka voi itse. Kun aloin pitkän oksentelurupeaman jälkeen kuivumaan ja pyysin hakemaan kaupasta, jotain muutakin juotavaa kuin vettä. (Emme yleensä juo muuta kuin vettä kotona niin todella harvoin sattuu olemaan jaffaa tai edes mehutiivistettä kaapissa) ja tästähän mies hermostui, että mikä ihmeen palvelija hän on minulle. Kävi kuitenkin kaupassa ja tuli puhisten kotiin ja viskasi koko kauppakassin vain sänkyymme ja lähti ovet paukkuen.
Kun mieheni on kipeä niin en minäkään mikään kanaemo ole, mutta totta kai autan sairaana olevaa, käyn apteekissa vaikka keskellä yötä jos tarve vaatii ja haen kaupasta ruokaa ja hoidan arjen pyörityksen muiltakin osin.
En vain tule ymmärtämään tätä käytöstä? Muulloin kun mieheni on todella ihana ja auttavainen, mutta musta vaan tuntuu että kipeäksi en saisi tulla ja jos kipeäksi satun tulemaan niin parempi olla näkymätön ja kadota maan uumeniin anteeksipyytelevästi.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Mikä avuksi?
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Ah, samanlainen mies täälläkin. Ei kestä muiden heikkoutta. Minunkin piti olla kuin ei mitään, vaikka olin juuri synnyttänyt ja verenhukka hirveä, pyörrytti. Silti minun äitinä piti vaihtaa vauvan vaipat ym. kun eihän hän miehenä OSAA. Kyllä nyppi. Ei tuo mies tuollainen ainakaan ennen lapsia ollut.
Arvatkaa millaiset raivarit mieheni sai, kun nyt heti hiihtoloman ensimmäisenä päivänä lapsemme sairastui flunssaan. Syyllisti LASTA, että miksi tämä menikään sairastumaan?! Minä sanoin, että tuskinpa kukaan tahallaan pystyy sairastumaan. Säälitti, kun pieni poika kuumeisena sängyn pohjalla itki ja suri, että: "Harmi kun minä nyt sairastuin ja isä on vihainen." Perhana, että suututti, kun aikuisella miehellä oli niin isoja vaikeuksia sietää pettymystä, että ihan lasta piti syyttää ja muistutella, että loma meni nyt X:n takia pilalle koko perheeltä. Eikä meillä edes ollut mitään etelänlomaa varattuna, vaan ihan kotirentoutumiseen oli varauduttu.
Ymmärsinkö nyt oikein, sinä hiljaa hyväksyt että lastasi kiusataan sairaana? Miten tuo tapahtui? Tajuatko ollenkaan millaisia pysyviä psyykkisiä vaurioita aiheutat lapsellesi kun et suojele öykkäriltä?
Ja ihan sama mitä sanot, jos pysyt yhdessä moisen kanssa kyllä lapsi ymmärtää viestin: hänellä ei ole väliä.
Järkyttäviä tapauksia.
...
Omassa lapsuudessani 70-80-luvuilla äitini oli aina hyvin ilkeä, kun olin sairas. Jos makasin korkeassa kuumeessa, äiti kävi ovella ilkeilemässä: "tekosairas, pinnari!" jne, vaikka näki kuumemittarin lukemat. Hän saattoi antaa sisaruksilleni jäätelöä mutta ei minulle perustelunaan "sinä et tarvii mitään kun vain makaat".
...
Apua en pyytänyt. Hän suorastaan kiusasi: piilotti särkylääkkeet tai tahallaan piti vessaa varattuna peilailemalla loputtomasti, kun olin vatsataudissa. Ja oli aivan raivona, jos joutui käyttämään lääkärissä, missä yleensä kuulimme, että olisi pitänyt tulla aikaisemmin. Hän tupisi matkalla, että on hänellä muutakin tekemistä kuin penikoita lääkärillä kulettaa.
...
Eli jokin sadistinen puoli hänestä tuli esiin, kun olin sairas. Ei hän muutenkaan empaattinen äiti ollut, vaan melko tyly ja kova. Sisaruksia hän hoivasi empaattisesti näiden sairastaessa.
...
Kun hän itse oli sairas, perheenjäsenistä nimenomaan minä olin hänen pikku lähihoitaja ja tein kaikkeni hänen auttamisekseen ja hän todellakin vaati apua. Ajattelin aina, että jos autan häntä tarpeeksi hyvin, hän seuraavan kerran minun sairastuttuani auttaisi minua. Näin ei koskaan tapahtunut.
...
Kun parisuhteessani ensimmäistä kertaa sairastuin, olin puulla päähän lyöty, kun mieheni hoivasi minua ja teki kaikkensa eteeni. Saman teen itse hänelle.
...
Myöhemmin olen terapiassa äitisuhdettani puinut ja ymmärrän hänen käyttäytymisen taustalla mahdollisesti olevia mekanismeja. Parisuhteessa minulle on ehdoton vaatimus se, että sairasta hoivataan vastavuoroisesti. Mikäli tämä ei toteutuisi, lopettaisin suhteen. En ikinä sietäisi sellaista kohtelua, mitä lapsuudessani sain. Mieluummin olisin yksin ja konttaisin lasin ja buranan.
Sama kokemus minulla EX MIEHESTÄNI! Olin pahassa noroviruksessa ja istuin pöntöllä ja oksensin samalla. Meilläkään ei ole mehuja kaapeissa kun ei juoda. Pyysin tuomaan vettä ja hakemaan mehua niin raivosi ja paiskasi veismukin vessaan ja jouduin siellä rypemään suorastaan heitteillejätettynä, sillä jouduin ripulista tiputukseen asti ja sinnekkin mies vei puhisten kiúkusta. Hän sai saman taudin myöhemmin ja lähdin lasten kanssa mummolaan.
Minunkin ex oli näitä helmiä. Vauva muutaman kk ikäinen, minulla rintatulehdus ja 40 kuumetta, olin ihan kuutamolla. Mies hermostui kun ei saanut vauvaa hiljaiseksi, paiskasi tämän sänkyyn viereeni ja lähti ovet paukkuen kapakkaan. Palasi joskus aamuyöstä tuhannen kännissä. Ihana <3
Eikö tuollainen ole jo narsistista käytöstä. Itseäänhän tuollaiset miehet ajattelee, eli laittaa omat asiansa etusijalle ja sitten vasta toisen ihmisen, jos silloinkaan.. o_O' ja sitten kun se asia pitää tehdä, niin ollaan niin kiukkuisia, niin kiukkuisia, että tuntuisi olevan yhdessä jonkun pahaisen kakaran kanssa. Ja jos itse sairastavat, niin odottavat oikein sitä, että heitä säälitään ja passataan..
Itselläni ei miestä ole, mutta hyvä ystäväni on hieman narsistinen (isänsä on hyvin vahvasti tätä, mutta ystävä yrittää päästää irti niistä tavoista) ja serkkuni mies on myös osoittanut narsistisia piirteitä..
Yksinkertaisesti: sinusta ei sairaana ole kuin harmia, siis ei hyötyä ensinkään!
Siksi, koska miehesi on narsisti.
Tämä ketju on järkyttävintä, mitä olen hetkeen lukenut. kiitos.
AP: Suomessa nainen huolehtii itse itsestään!
Suomalainen nainen ei saa myöskään olla heikko. On kestettävä, pärjättävä ja oltava kova. Näin Suomen historiassa naiset ovat hoitaneet hommat. Se on oikein ja tasa-arvoa.
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen nainen ei saa myöskään olla heikko. On kestettävä, pärjättävä ja oltava kova. Näin Suomen historiassa naiset ovat hoitaneet hommat. Se on oikein ja tasa-arvoa.
Puhutko nyt nuijasodasta?!
Mä juuri täällä kipeänä ja ikävä kyllä ei tässä apuja tule. Vittuilua vaan kakaroilta ja ukolta. No nyt on leipätaikina kohoamassa ja pyykit pesty. Kiitos avusta...prkl...
Voi olla että muutan kohta yksin asumaan ja saavat pärjätä keskenänsä ilman piikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen nainen ei saa myöskään olla heikko. On kestettävä, pärjättävä ja oltava kova. Näin Suomen historiassa naiset ovat hoitaneet hommat. Se on oikein ja tasa-arvoa.
Puhutko nyt nuijasodasta?!
En, mutta ei kannata olla miehen varassa.
Tämä ketju on ollut melkoista luettavaa. En ole tiennytkään, että näin henkisesti sairaita ihmisiä on ilmeisti aika paljon. Myönnän, että en ole itsekkään välttämättä se maailman huomaavaisin mies mutta jos puoliso on sairaana niin sehän on itsestäänselvää että häntä hoidetaan ja vähän jopa paapitaan :) Kuulostaa järkyttävältä, että osa ei hae edes lääkkeitä apteekista. Jos joutuu osastolle sen takia, että puoliso ei hoida edes nesteitä niin siitähän pitäisi nostaa syyte heitteillejätöstä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on ollut melkoista luettavaa. En ole tiennytkään, että näin henkisesti sairaita ihmisiä on ilmeisti aika paljon. Myönnän, että en ole itsekkään välttämättä se maailman huomaavaisin mies mutta jos puoliso on sairaana niin sehän on itsestäänselvää että häntä hoidetaan ja vähän jopa paapitaan :) Kuulostaa järkyttävältä, että osa ei hae edes lääkkeitä apteekista. Jos joutuu osastolle sen takia, että puoliso ei hoida edes nesteitä niin siitähän pitäisi nostaa syyte heitteillejätöstä.
Ikävä kyllä ilmeisesti aika yleistä.
Tämmöiset ketjut saa mut todella kiitolliseks omasta hellästä ja rakastavasta miehestäni... Todella karmivia juttuja monella :/
Mun ex jätti mut myös kylmästi yksin vaikka olin todella sairas. Siis oikeasti toimintakyvytön edes käymään kaupassa. Koen sen näin jälkikäteen väkivaltana, heitteillejättönä. En voinut koskaan kuvitella että kukaan toimisi niin koska perheessäni kipeää on aina hoivattu.
Yksin on parempi olla kuin epäempaattisen kumppanin kanssa.
Auts, tuli ihan paha mieli näitä lukiessa. Oma mies on kyllä hyvin hemmotteleva kaikkia kohtaan, jos toinen on sairaana. Tuo kaupasta oma-aloitteisesti vaikka mitä, tuo pyynnöstä särkylääkettä ja juotavaa, menee apteekkiin, jos kotona ei ole sopivaa lääkettä ja tsemppaa kovasti. Mies tekee ruuat, mutta ainoana miinuksena on se, että kotityöt tiskeistä alkaen kyllä odottavat minun paranemista. Vastavuoroisesti mies saa samanlaista kohtelua minulta eli todellakin pidän huolen, että mies saa levätä rauhassa.