Lue keskustelun säännöt.
Miksi miehestäni tulee törkeä kun mä sairastun?
16.03.2016 |
Mieheni on muuten todella sympaattinen ja ihana ja auttavainen ihminen.
Mutta miksi ihmeessä hänestä kuoriutuu suoranainen kusipää, jos minä satun tulemaan kipeäksi esim. flunssaan?
Kun on kuumetta 39, kaikkia paikkoja särkee ja oksennustauti päällä niin itsekkäästi oletan, että mieheni minua silloin edes jollain tapaa auttaisi. Jos pyydän kuivissani, että voisiko tuoda lasin vettä minulle niin suorastaan hermostuu, että enkö muka voi itse. Kun aloin pitkän oksentelurupeaman jälkeen kuivumaan ja pyysin hakemaan kaupasta, jotain muutakin juotavaa kuin vettä. (Emme yleensä juo muuta kuin vettä kotona niin todella harvoin sattuu olemaan jaffaa tai edes mehutiivistettä kaapissa) ja tästähän mies hermostui, että mikä ihmeen palvelija hän on minulle. Kävi kuitenkin kaupassa ja tuli puhisten kotiin ja viskasi koko kauppakassin vain sänkyymme ja lähti ovet paukkuen.
Kun mieheni on kipeä niin en minäkään mikään kanaemo ole, mutta totta kai autan sairaana olevaa, käyn apteekissa vaikka keskellä yötä jos tarve vaatii ja haen kaupasta ruokaa ja hoidan arjen pyörityksen muiltakin osin.
En vain tule ymmärtämään tätä käytöstä? Muulloin kun mieheni on todella ihana ja auttavainen, mutta musta vaan tuntuu että kipeäksi en saisi tulla ja jos kipeäksi satun tulemaan niin parempi olla näkymätön ja kadota maan uumeniin anteeksipyytelevästi.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Mikä avuksi?
Kommentit (117)
Mä pelkään niin paljon tauteja että musta tulee sen takia kärttyinen sairastuneen lähellä, en vaan millään haluais niitä tautibakteereja kimppuuni joten pyrin välttelemään sairaita ihmisiä, ja se saa ne sit luulemaan etten välitä niistä ollenkaan :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ihan sama juttu! Räikein esimerkki oli joskus, kun sairastuin lomamatkalla kovaan vatsatautiin. Olin oksentanut koko yön ja aamulla piti lähteä lentokentälle. Pyysin saada huoneen minibaarista yhden limsapullon. Sitä ei voinut ottaa koska hinnat olivat kuulemma törkeät! Tässä vaiheessa en osannut päättää, itkeäkö vai nauraa. Autan miestäni tosi paljon kun hän on sairas ja pussaan muutoinkin laittamalla ruokaa ja tuon kahvit. Mutta itse kun pyydän sairaana kupin kuumaa hän toteaa" kylläpä sitä ollaan niin surkeana nyt'. Hänestä siis tulee täysi ääliö kun sairastun ja joskus mietinkin, uskaltaako tällaisen kanssa alkaa vanhuutta viettämään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlainen kokemus. Mies on ottanu varmaan kotoaan mallia kuten oma mieheni. Heillä kotona mies ei tehnyt mitään avustavia tehtäviä.
Olen tätäkin vuosien varrella miettinyt. En tosin ole koskaan ollut anoppilassa, kun anoppi olisi kipeä mutta näin yleensä on todella auttavainen ja kultainen mies myös appiukkoni ja en millään voisi kuvitella häntä noin kylmänä kuin omaa miestäni kun anoppi olisi sairaana.
Viime yönä kuume nousi ja tunsin, että juoda pitäisi mutta en omin voimin päässyt sängystä ylös ja olin jo aika kuumehouruissani. Kyselin kello viideltä aamuyöstä, jos mieheni voisi tuoda lasillisen vettä ja buranan ja sanoi, että hän nukkuu nyt että voi tuoda kun herää. Heräsi sitten kello 10 ja kysyinkin heti että jos viitsisi sen lasillisen tuoda niin ei, sanoi että eka pakko käydä suihkussa ja lenkillä. Siis en vaan voi ymmärtää tällaista käytöstä. Kyllä sitten suihkun ja lenkin jälkeen toi veden ja burnanan pienten ärsyyntyneiden tuhahteltun kera.
ap
Mietihän jos asuisit yksin. Ihanko oikeasti se vesilasi ja särkylääke jäisi hakematta? Kyllä toista voi toki auttaa, mutta miksi pitää herättää toinen tuollaisen takia?
Jos yksin asuisin niin pakko olisi pyytää apuja esimerkiksi kauppajutuissa ja apteekkikeikoissa ystäviltä/naapureilta ja kammeta itseni urhollisesti hakemaan vettä. Mutta nyt kun kuitenkin asutaan yhdessä niin jotenkin luotan siihen, että uskallan pyytää mieheltäni apuja kun voimat ovat aika finaalissa.
ap
Ei toista herätetä yöllä hakemaan vettä! Ihanko totta odotit janoisena 10 saakka. Herää nainen! Toi on typerää
Saa herättää jos tarvii ambulanssin eikä jaksa itse soittaa. Ei vesilasin takia
Vierailija kirjoitti:
Oletko usein kipeänä? Pyytääkö miehesi apua sinulta, kun on itse sairaana, vai autatko oma-aloitteisesti? Onko miehesi sellainen, että hänen mielestään jokainen on vastuussa omasta pärjäämisestään? Kuulostaa siltä, että miehesi ei kestä nähdä heikkoutta sinussa. Tai sitten oma käyttäytymisesi marttyyrimaista. Teetkö aina numeron sairaudestasi? Tuo keskellä yötä herättäminen vesilasin takia tuntuu kyllä aika oudolta.
Olen onneksi aika harvoin sairaana. Ehkä kerran tai pari kertaa vuodessa iskee flunssa. Yleensä kyllä pystyisin itse hakemaan tarvittavat lääkkeet keittiöstä keskellä yötä mutta eilen kuume nousi korkealle ja yöllä myös oksentelin aika rankasti joten voimat olivat todella loppu ja pelkäsin että pyörryn jos nousen ylös.
Mieheni kun on kipeä niin ei oleta että huomioisin häntä erityisesti mutta kyllä hän rohkenee pyytää jos voisin tuoda vesilasin tai oksennusämpärin ja kyllä itsekin oma-aloitteisesti käyn apteeksita hakemassa lääkettä jos tarvitsee.
Jokin siinä on että mieheni ei kestä nähdä minua kipeänä. Eilen kovasti pyytelin anteeksi heikkouttani ja sitä että olen niin montaa palvelusta häneltä pyytänyt ja hän selvästi koko anteeksipyynnöt tarpeellisena ja sanoikin että antaa anteeksi jos tästä lähtien voisin hoitaa itseäni paremmin kun olen kipeä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ajattelepa, jos sairastut tai loukkaannut vakavasti. Tällaisissa tilanteissa se rakkaus punnitaan. Jos tavallinen sairaus saa käyttäytymään noin niin mitenkähän jokin vakavampi...
Tiedän tapauksen, jossa henkilön aviopuoliso sairastui syöpään ja oli sairauden loppuvaiheissa tietysti jo todella huonossa kunnossa. Tältä henkilöltä tuli siihen sitten noita samoja kommentteja mitä ap:lta, eli "en mä ole mikään sun palvelija" kun toinen pyysi tekemään jotain.
Että ei, ei ihan normaalia ole tuollainen käytös ja olisi mielenkiintoista tietää mikä tuossa on taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlainen kokemus. Mies on ottanu varmaan kotoaan mallia kuten oma mieheni. Heillä kotona mies ei tehnyt mitään avustavia tehtäviä.
Olen tätäkin vuosien varrella miettinyt. En tosin ole koskaan ollut anoppilassa, kun anoppi olisi kipeä mutta näin yleensä on todella auttavainen ja kultainen mies myös appiukkoni ja en millään voisi kuvitella häntä noin kylmänä kuin omaa miestäni kun anoppi olisi sairaana.
Viime yönä kuume nousi ja tunsin, että juoda pitäisi mutta en omin voimin päässyt sängystä ylös ja olin jo aika kuumehouruissani. Kyselin kello viideltä aamuyöstä, jos mieheni voisi tuoda lasillisen vettä ja buranan ja sanoi, että hän nukkuu nyt että voi tuoda kun herää. Heräsi sitten kello 10 ja kysyinkin heti että jos viitsisi sen lasillisen tuoda niin ei, sanoi että eka pakko käydä suihkussa ja lenkillä. Siis en vaan voi ymmärtää tällaista käytöstä. Kyllä sitten suihkun ja lenkin jälkeen toi veden ja burnanan pienten ärsyyntyneiden tuhahteltun kera.
ap
Mietihän jos asuisit yksin. Ihanko oikeasti se vesilasi ja särkylääke jäisi hakematta? Kyllä toista voi toki auttaa, mutta miksi pitää herättää toinen tuollaisen takia?
Mutta ap asuu miehensä kanssa, ei yksin.
Yleensäkin on varmaan itsestään selvää, että toinen kysyy alkujaankin ensin itse, että onko jotain tehtävissä millä oloa voisi helpottaa.
Ai nukkuessa?
Aika tyrmistyttävää. Olen itse passannut suht uutta miestäni kun hän oli kipeänä, mutta en ole vielä itse sairastanut hänen seurassaan. Hänkin on tosi sympaattinen ja auttavainen muuten, pitää tarkistaa onko silloinkin, kun olen kipeä jos tuo on näinkin yleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minun mieheni on samanlainen ja se tulee kyllänihan sieltä lapsuudenperheestä. Huomasin sen kun sairastuin anoppilassa joululomalla. Makasin keuhkokuumeessa alakerrassa ja jouduin pyytämään (alle kouluikäisiä) lapsia tuomaan juotavaa ja lääkettä, kun anopilta ei tullut minkäänlaista apua. Ei siis mitään.
Jotenkin sen ehkä ymmärtää, kun he itse eivät ole useinkaan kipeinä ja heille (miehelle ja sille anopille) ei juuri koskaan nouse kuumetta. Että helppohan sitten on sairastaa, kun ei edes tunnu missään. Itselläni nousee helposti 39 asteeseen ja olen kipeänä aina ihan rikki.
Jotkut ovat ärsyttäviä sairaina. Alkavat puhua korostetun tukkoisesti ja turistavat nenäänsä korostetun kovaäänisesti. Huomionhakuisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlainen kokemus. Mies on ottanu varmaan kotoaan mallia kuten oma mieheni. Heillä kotona mies ei tehnyt mitään avustavia tehtäviä.
Olen tätäkin vuosien varrella miettinyt. En tosin ole koskaan ollut anoppilassa, kun anoppi olisi kipeä mutta näin yleensä on todella auttavainen ja kultainen mies myös appiukkoni ja en millään voisi kuvitella häntä noin kylmänä kuin omaa miestäni kun anoppi olisi sairaana.
Viime yönä kuume nousi ja tunsin, että juoda pitäisi mutta en omin voimin päässyt sängystä ylös ja olin jo aika kuumehouruissani. Kyselin kello viideltä aamuyöstä, jos mieheni voisi tuoda lasillisen vettä ja buranan ja sanoi, että hän nukkuu nyt että voi tuoda kun herää. Heräsi sitten kello 10 ja kysyinkin heti että jos viitsisi sen lasillisen tuoda niin ei, sanoi että eka pakko käydä suihkussa ja lenkillä. Siis en vaan voi ymmärtää tällaista käytöstä. Kyllä sitten suihkun ja lenkin jälkeen toi veden ja burnanan pienten ärsyyntyneiden tuhahteltun kera.
ap
Mietihän jos asuisit yksin. Ihanko oikeasti se vesilasi ja särkylääke jäisi hakematta? Kyllä toista voi toki auttaa, mutta miksi pitää herättää toinen tuollaisen takia?
Mutta ap asuu miehensä kanssa, ei yksin.
Yleensäkin on varmaan itsestään selvää, että toinen kysyy alkujaankin ensin itse, että onko jotain tehtävissä millä oloa voisi helpottaa.
Ai nukkuessa?
Takerrut nyt erittäin pieneen nyanssiin isommassa ongelmassa eli miehen yleisessä suhtautumisessa.
Olin tosi pahassa paska-oksennuttaudissa joskus muinoin 6 päivää. Olin todella heikkona,kävin vessassa kontaten ja mies kävi huutamassa sairasvuoteeni vieressä samalla kun toi pitkin hampain vettä. Mies huuti siitä, että joutui tuomaan vettä ja hoitamaan lapset sekä huushollin (ei jälkimmäistä kyllä hoitanut). Siis huusi niin lujaa kun vain ihmisen kurkusta lähtee. Unohtamatta, että kävi valittamassa että haisen.
Joka tapauksessa kosto on suloinen. Seuraavan kerran mies oli sitten ihan perkeleellisen kipeä, niin annoin samanlaista "apua", tosin en huutanut. Lisäksi muistutin joka vesilasin yhteydessä, että sinä et tätä kyllä tuonut ilman huutoa. Miltä se sinusta nyt tuntuisi?
Tästä on nyt kaksi vuotta aikaa ja viime viikolla olin kipeä. Menin aikaisin sänkyyn ja mies herätti yöllä varovasti vesilasi ja burana kädessään, että kannattaisi ottaa ettei kuume nouse. :)
Yhteenveto: joillakin miehillä on kotona ollut niin kertaallisen PASKA miehen malli, että empatiakykyä joutuu tuolla tavalla silmä silmästä -tekniikalla opettamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitäisi olla terve ja iloinen ja valmiina palvelemaan häntä etenkin silloin, kun hän sairastaa kuuluisaa miesflunssaa.
Olin joskus surullinen töissä ja miespuolinen työkaveri kysyi, mikä minulla on, kun en hymyile. Kerroin, että äiti on sairastunut syöpään ja hänellä on lyhyt elinaikaennuste. On se ikävää, kun et hymyile!, hän totesi ja jatkoi matkaa. Oletan aina, että typeryydellä on rajansa. Eipä tunnu aina olevan...
Jotenkin hiffaan tämän sellaisesta vähän törpöstä ja ajattelemattomasta näkökulmasta. Tarkoitti varmaan hyvällä, että on ikävää kun et hymyile. Tarkoitti kai, että hän haluaisi nähdä sinut onnellisena ja hyvällä tuulella, ei surullisena, äidin onnettomuutta surevana. Tämän ihmisen sisällä on varmaan empaattinen ihminen, mutta ei osaa tuoda sitä esiin ja meni lukkoon, töksäytti hölmöjä ja poistui paikalta.
Tuskin kukaan täysjärkinen haluaisi oikeasti pahoittaa toisen mieltä tuossa tilanteessa. Itse muistan menneeni joskus 13-vuotiaana lukkoon kun luokkatoveri itki jotain asiaa. En osannut suhtautua muuten kuin hakemalla hänelle nenäliinaa. En nykyäänkään osaa oikein kuin kuunnella. Toisen suruun voi olla aika haasteellista ottaa osaa, älä huoli, ei hän varmaan mitään pahaa tarkoittanut :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlainen kokemus. Mies on ottanu varmaan kotoaan mallia kuten oma mieheni. Heillä kotona mies ei tehnyt mitään avustavia tehtäviä.
Olen tätäkin vuosien varrella miettinyt. En tosin ole koskaan ollut anoppilassa, kun anoppi olisi kipeä mutta näin yleensä on todella auttavainen ja kultainen mies myös appiukkoni ja en millään voisi kuvitella häntä noin kylmänä kuin omaa miestäni kun anoppi olisi sairaana.
Viime yönä kuume nousi ja tunsin, että juoda pitäisi mutta en omin voimin päässyt sängystä ylös ja olin jo aika kuumehouruissani. Kyselin kello viideltä aamuyöstä, jos mieheni voisi tuoda lasillisen vettä ja buranan ja sanoi, että hän nukkuu nyt että voi tuoda kun herää. Heräsi sitten kello 10 ja kysyinkin heti että jos viitsisi sen lasillisen tuoda niin ei, sanoi että eka pakko käydä suihkussa ja lenkillä. Siis en vaan voi ymmärtää tällaista käytöstä. Kyllä sitten suihkun ja lenkin jälkeen toi veden ja burnanan pienten ärsyyntyneiden tuhahteltun kera.
ap
No tämä viesti kyllä paljasti, että aika hmm..avuttomaksi teet itsesi ap.
Viideltä heräsit, etkä päässyt ylös hakemaan vettä ja särkylääkettä? Niinpä jäit paikallesi ja odotit niitä 5 tuntia.
Sairaalakuntoinenhan sinä olet jos noin. Mutta uskon kyllä, että taustalla on jokin huomionkipeys, josta syystä miestäsikin ärsyttää.
Kuolemankipeä pitää olla, jos ei flunssassa tai oksennustaudissa sängystä ylös pääse vaikka vessaan.
Ja vielä, onko mieleesi tullut varata sitä vesilasia ja särkylääkettä siihen sängyn viereen jo illalla? Avuton.
Varmaan joku mies tullut kommentoimaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on kovin kiltti ja auttavainen ihan joka päivä. Kummallekin toinen liitto ja kyllä vaihtamalla paranee!!
Olen joutunut olemaan miehen hoidettavana useamman kerran pitkiäkin aikoja. Olin pahassa onnettomuudessa jokunen vuosi sitten, useita korjausleikkauksia tehty sen jälkeen.
Mies on auttanut pesuissa, pukemisessa, vessareissuilla ja tietenkin tehnyt lähes kaikki kotityöt. Otti palkatonta vapaatakin pahimmassa vaiheessa.
Nyt on tilanne jo ihan hyvä, olen kuntoutunut hyvin ja tuollaista apua en enää tarvitse. Olen monesti miettinyt, miten olisin selvinnyt, jos mies olisi ollut toisenlainen. No, en olisi selvinnyt kotona, vaan ollut terveyskeskuksen vuodeosastolla.
Helen123 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlainen kokemus. Mies on ottanu varmaan kotoaan mallia kuten oma mieheni. Heillä kotona mies ei tehnyt mitään avustavia tehtäviä.
Olen tätäkin vuosien varrella miettinyt. En tosin ole koskaan ollut anoppilassa, kun anoppi olisi kipeä mutta näin yleensä on todella auttavainen ja kultainen mies myös appiukkoni ja en millään voisi kuvitella häntä noin kylmänä kuin omaa miestäni kun anoppi olisi sairaana.
Viime yönä kuume nousi ja tunsin, että juoda pitäisi mutta en omin voimin päässyt sängystä ylös ja olin jo aika kuumehouruissani. Kyselin kello viideltä aamuyöstä, jos mieheni voisi tuoda lasillisen vettä ja buranan ja sanoi, että hän nukkuu nyt että voi tuoda kun herää. Heräsi sitten kello 10 ja kysyinkin heti että jos viitsisi sen lasillisen tuoda niin ei, sanoi että eka pakko käydä suihkussa ja lenkillä. Siis en vaan voi ymmärtää tällaista käytöstä. Kyllä sitten suihkun ja lenkin jälkeen toi veden ja burnanan pienten ärsyyntyneiden tuhahteltun kera.
ap
No tämä viesti kyllä paljasti, että aika hmm..avuttomaksi teet itsesi ap.
Viideltä heräsit, etkä päässyt ylös hakemaan vettä ja särkylääkettä? Niinpä jäit paikallesi ja odotit niitä 5 tuntia.
Sairaalakuntoinenhan sinä olet jos noin. Mutta uskon kyllä, että taustalla on jokin huomionkipeys, josta syystä miestäsikin ärsyttää.
Kuolemankipeä pitää olla, jos ei flunssassa tai oksennustaudissa sängystä ylös pääse vaikka vessaan.
Ja vielä, onko mieleesi tullut varata sitä vesilasia ja särkylääkettä siihen sängyn viereen jo illalla? Avuton.
Varmaan joku mies tullut kommentoimaan
Täytyyhän sen olla kun osaa loogisesti ajatella: vesilasi ja lääke viereen. Ei ole mustakaan oikein, että herättää toisen passaamaan. Kai nyt tuon verran jaksaa missä tahansa olotilassa jos toinen nukkuu. Eri asia on passauttaa hakemaan kaupasta jaffaa tai mehukeittoa ja apteekista lääkettä jos ei itse pääse. Ne kyllä ymmärtää.
Tosin olen sitä mieltä, että potut pottuina, kuten jotkut tässä ketjussa ovat jo sanoneet. Miehet eivät aina ihan tajua. Asiat on joskus hyvä vääntää rautalangasta. Seuraavan kerran kun mies sairastuu älä tee mitään ja jos teet, vaadi melkein anteeksipyyntöä. Tuskin tuo mies veetuiluna noin käyttäytyy, toistelee vain jotain lapsuuden malleja kuten täällä on arveltu. Kyllä aikuisenakin pitää vielä monen opetella elämän asioita. On huomattu omalla kohdalla ja myös omassa käytöksessä. Oma vika jos vain jatkaa passausta ja vikinää jos toinen ei viitsi kerran tehdä samaa. Miksi se tekisi jos toinen passaa ilman vastapalvelusta? Suhtautuisit ap vähän realistisemmin suhteeseenne. Kyllä se siitä :)
Äitini oli juuri tuollainen. Sai raivokohtauksen jos olin sairaana ja jouduin olemaan pois koulusta. Huusi suoraa huutoa sängyn vieressä "Mihinkään et sitten sieltä koko päivänä nouse, olet sielä jos kerta oot niin kipeä!"
Pelkäsin aina ihan hulluna kertoa äidille että olen huonossa kunnossa.
Kuulostaa ihan Ossilta!
Jätä se sika!
Mä oikein hämmästyin, että onko tämä joku minun vanha avaukseni, vai onko minulla joku kaksoisolento, joka ajattelee tismalleen samalla tavalla kuin minä...
Näköjään samaa ongelmaa on siis muillakin kuin minulla...
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli juuri tuollainen. Sai raivokohtauksen jos olin sairaana ja jouduin olemaan pois koulusta. Huusi suoraa huutoa sängyn vieressä "Mihinkään et sitten sieltä koko päivänä nouse, olet sielä jos kerta oot niin kipeä!"
Pelkäsin aina ihan hulluna kertoa äidille että olen huonossa kunnossa.
Ihan kamalaa. Hirveää käytöstä kertakaikkiaan.
Ajattelepa, jos sairastut tai loukkaannut vakavasti. Tällaisissa tilanteissa se rakkaus punnitaan. Jos tavallinen sairaus saa käyttäytymään noin niin mitenkähän jokin vakavampi...