Asia, mitä et haluaisi kenenkään saavan selville sinusta

Tunnen häpeää melkein kaikista asioista. Esim en uskoltanut kertoa suhteestani vanhemmilleni ja kavereille koska häpesin sitä että minäkin voisin olla rakastettu. 

En kerro, kun en halua teidänkään tietävän.

Uppista

Raskast kirjoitti:

Söin psyykelääkkettä raskauteni aikana, pitkään.

Lapsella oli kasvain syntyessään.

Jäi eloon. En kerro tätä asiaa lapselle ikinä.

Miten ajattelit salata tämän? Näkeehän lapsi sen aikuisena terveystiedoistaan ja kyseessä on kuitenkin merkittävä asia terveyshistoriassa mikä tulee kertoa jatkossa hoitaville lääkäreille, oli kasvaimen syy mikä tahansa

- Mikä on maailman homoin nimi?

- P ut1n 😄

Olen koko aikuisikäni ollut seksuaalisesti kiero. Pidän erityisesti BDSM-seksistä ja fetisseistä. Suuria rahasummia kuluu kaupallisille palveluntarjoajille joita nykyään kuitenkin on. Onneksi minulla on varaa.

Vierailija kirjoitti:

Rehellinen tunnustus. 

Olen naimisissa ja yhden lapsen äiti. Mieheni ei ole tietoinen menneisyydestäni ja että tämän varsin puhtoisen pintakuvan alla on oikeasti varsin rajun ja biletyksenpitoisen menneisyyden omaava nainen. Mieheni tapasin, kun olin juuri täyttänyt 31 - hän on varsin - hmm ei suoranaisesti konservatiivisesta perheestä, mutta perinteisiä arvoja korostavasta taustasta (ei siis mitään hihhuleita). Koulutusta arvostetaan korkealle (miehen vanhemmat varakkaita ja todella korkeasti koulutettuja, kuten taitaa olla suurin osa suvustakin).  

Käytännössä ikävuodet 17-29 meni juhlintaan ja hauskanpitoon. Toki töitäkin tein ja amk-paperit sain, mutta rehellisyyden nimissä ainoastaan siksi, että se mahdollisti hauskanpidon. Ja mitä tarkoitan hauskanpidolla, on juuri sitä mitä lukija epäilee - eli nussin perkeleesti, alkoa ja muita päihteitä viihdetarkoituksessa meni useamman kerran viikossa, bilematkoja ulkomaille ym. 

Sitten kävi se klassinen eli ikä alkoi tulla vastaan ja biletys tuntumaan turhan rankalta hyvinvointia ajatellen. Ja myös tulevaisuus mietitytti - halusin tietynlaisen elintason taloineen, matkoineen ym. En siis tarkoita pintaliitäjä elämää, mutta sellaista elämää, ettei älyttömästi minun tarvitsisi stressata. Ja olin rehellinen itselleni - yksinään en tuohon olisi kyennyt ja tarvitsin partnerin. Painotan kuitenkin, että olin työssäkäyvä ihminen ja semi-koulutettu - palkka kuitenkin huono ja etenemismahdollisuudet heikot. 

Miehen tapasin deittiapin kautta. Tosi mukava ja kohtelias - vähän avuton ja naiivi tosin naisten suhteen. Koulutettu ja kova tekemään töitä. Siinä missä minä biletin erityisesti ikävuodet 20-29 mies oli saavuttanut todella paljon - oli tuplamaisteritutkintoa, asiantuntijatyötä + oma firma sivussa ym. Naisten suhteen vähän kokemusta (ja se kyllä näkyi) - oliko yksi vuoden suhde ja muutamia deittejä. Seksiä harrastanut vain tämän suhdenaisen kanssa. 

Varmaan lukija osaa jo päätellä miten homma eteni. Käytännössä huijasin menneisyydestäni todella ison osan siksi että sain tämän hyvän miehen. Mies sen verran konservatiivinen, että tiedän ettei olisi minua valinnut jos olisin kertonut ns. kaiken. Appivanhemmat olisivat kauhuissaan ja yrittäisivät eroon minusta for sure.  Piilotellut olen paljon asioita, katkaissut välini vanhoihin bilekavereihin, ettei mies vahingossakaan tule tietoiseksi asioista. Aiemmasta mieskokemuksista olen vain sanonut, että muutama lyhyt suhde ja thats it. Todellisuus tämän vastakohta yhden yön sekoilujen, kimppakokemusten, päihteiden ja seksin yhdistämisineen. Perinteiset suhdeviritelmät eivät todellakaan silloin kiinnostaneet. 

Toisinaan tunnen hieman syyllisyyttä, joskus taas en. Pois lukien yllä oleva, uskallan väittää olevani ihan hyvä vaimo ja äiti. En ikinä pettäisi tms. Äitivelvollisuudet hoidan hyvin ja kohtelen miestäni kunnioituksella. Rakastan miestäni ainakin jossain määrin, vaikka en koskaan niitä ns. perhosia saanut. Mieskin rakastaa minua ja kertoo sen usein. Seksielämä hieman laimeaa, mutta kuitenkin seksiä silloin tällöin harrastetaan (ehkä enemmän kiintymyksestä kuin kiihkosta minun puoleltani)  Asun nyt arvoalueella isossa talossa, rahasta ei tarvitse huolehtia ja töitä minun ei tarvitsisi tehdä (äitiysloman jälkeen tehnyt osa-aikaista työtä) - yksin en tällaista olisi voinut saavuttaa, vaikken ihan tyhmä olekkaan. 

Rehellisyyttä pitää aina arvostaa, pisteet siitä.

Rehellinen olit tuossa kertomuksessasi, miestäsi kohtaan rehellisyytesi on ollut niin ja näin, ainakin muutama asia on tosiaan jäänyt mainitsematta...

Toisaalta, jos mies ei sitä ole erityisemmin kysellyt, niin et ole varsinaisesti valehdellutkaan.

Järkiavioliitto/ suhde, niin kuin iso osa suhteista on. Miehesi tarvitsi naisen, koska muillakin on, ja jonkinlainen parisuhde on tapana olla. Sinä halusit elintason, perheen ja pois biletysnuoruudesta. Tarpeet kohtasivat.

Poltan ja kasvatan erilaisia yrttejä

En haluaisi, että kukaan oikean elämän tuttu yhdistäisi minut tälle palstalle kirjoittamiini hulluihin vuodatuksiin. Lähinnä ketjuun, jossa jankutan epätoivoisesta ihastuksestani. Objektiivisesti varmaan olisi pahempia ja nolompiakin luurankoja kaapissani, mutta jostain syystä tämän paljastuminen pelottaa eniten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannatan kasvissyöntiä, seksuaalivähemmistöjä, aborttia ja muiden maiden ihmisten auttamista ilman, että Suomen oma talous ja julkisen puolen pyörä menisi ihan juntturaan. Olen aika vihreä arvoiltani, mutta myöskin sitä mieltä, että suomalaisten veroja hyysätään nykyään ihan liian holtittomasti sinne sun tänne.

Olen myöskin sitä mieltä, että koko ajan päätään nostava kansanvaellus etelästä pohjoiseen tulee aiheuttamaan meille kusiset paikat, ellei aleta ottamaan oikeasti tiukkoja linjauksia siitä, kuka tänne saa tulla vaan istuskelemaan ja sylkemään kattoon vuosikausiksi meidän verovaroillamme.

Niin sama. Olen sellainen vihreä ja vasemmistolainen persu. Meitä on oikeasti aika paljon ja tarvittaisiin oma puolue, nyt on TODELLA vaikea valita.

Mutta kun kaveripiiri on valtaosin vihervasemmistolaista niin en todellakaan kerro näistä ajatuksista kuin harvoille ja valituille. Siltä puolelta toisaalta saa jotain ymmärrystä, sen sijaan tuolle persupuolelle ihan vaan se että joku muu tuputtamatta on kasvissyöjä on jo punainen vaate ja mylvitään kuin raivohärkä. Eli suo siellä, vetelä täällä.

Meitä on valtavasti. Itse en ole vihreä mutta vasemmistolainen jossain mitassa kyllä siinä mielessä mitä vasemmistolaisuus tarkoitti 80-luvulla.

Poliittisesti koditon. Olen persuille liberaalirenttutaiteilijaelätti,  ja vasureille änkyränassekonservatiiviuskovainenräyhäimpivaaralainen kiitospaita.

😄 Tässä yksi, joka on samaa mieltä edellisten kanssa. Lisäksi kannatan suoraa demokratiaa ja alkuperäisille arjalaisille suomalaisille omaa valtiota, eli siis en laske suomalaisiksi Snellmannin ym. suomalaisiksi nimeämiä.

Fanfaarit eivät tosiaankaan soi, ei mikään populistinen ajatus, mutta ainoa eettisesti ja laillisesti kestävä.

Snellmannit ym. metsäläiset luulevat, että kieli tekee kansan. Ei se näin mene. Oikealla etnokansalla on yhteinen historia, myytit, kulttuuri. Täällä on alkuperäisiä enää 5% ja loput - niin, määkivät alkuperäisten identiteetillä ja matuttavat kaltaisiaan lisää.

Jään työpäivän jälkeen toimistolle haistelemaan naispuoleisen työkaverini tuolia ja tyydytän itseäni samalla.

Valehtelen lähes kaikesta ja pelkään joskus paljastuvani. Olen innokkaasti mukana kaikessa vaikka todellisuudessa mieluiten välttelen ja keskityn vain oman edun tavoitteluun.

Vierailija kirjoitti:

Omaan huonot sosiaaliset taidot ja menen täysin lukkoon ihmisten seurassa

Suomen kielen taitosi ovat myös huonot, "omaaminen" on aivan hirveä ilmaisu.

Sano ihan suomeksi näin: "Minulla on huonot sosiaaliset taidot".

Vierailija kirjoitti:

Valehtelen lähes kaikesta ja pelkään joskus paljastuvani. Olen innokkaasti mukana kaikessa vaikka todellisuudessa mieluiten välttelen ja keskityn vain oman edun tavoitteluun.

Epämääräistä hölinää, anna esimerkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Se että minulla on homoseksuaalisia tuntemuksia ja runkkaan päivittäin siemensyöksyyn asti katsellen homopornoa.

Hei elämä on lyhyt, nyt äkkiä homostelemaan.

Vastaan harvoin puhelimeen, varsinkin kun yksi siskoistani soittaa. On ehkä tahtomattaan monta kertaa pahoittanut mieleni neuvomalla tai arvostelemalla. Ja kun en vastaa, syyllistää siitäkin. Arrrggghhh.

Haluan kuitenkin olla suht väleissä, on paljon tapaamisia sisarusten kesken, meitä on monta.

Kirjoitinkohan tähän ketjuun totaalisesta uupumisesta? Noh, nyt puoli vuotta rautakuuria ja tuntuu kuin olisin vasta herännyt. Vapaa-aika ei mene enää sohvalla torkkuessa vaan oikeasti jaksaa tehdä asioita. Työn ohessa myös opiskelua. Toivon, ettei kukaan saa tietää sitä, että lasken miltei joka päivä milloin opintoja on suoritettu tarpeeksi uusia uria varten.

Häpeän syvästi sitä, että olen kerran humalapäissäni äänestänyt demukoita ja se humalatila ei ole tässä se pahin.

Olen harrastanut seksiä pariin otteeseen kahden eri miehen kanssa vaikka rakastan miestäni. Meillä on lapsia ja hyvä suhde, ollaan oltu 2v yhdessä, mutta silti olen hairahtunut pari kertaa. En halua että hän saa tietää, eikä kukaan muukaan. Minusta ei siis tosiaankaan uskoisi tätä. Pelkään että joku tutun tuttu näki kun harrastin eräässä baarissa miestenvessassa seksiä erään suht tutun miehen kanssa, hänkin parisuhteessa tahollaan. En tiedä mikä meihin meni. Muu seurue ei huomannut, mutta luulen että joku saattoi havaita. Se huolettaa, mutta en sinänsä kadu, oli ihan hauskaa, vaikka parasta seksiä onkin oman miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rehellinen tunnustus. 

Olen naimisissa ja yhden lapsen äiti. Mieheni ei ole tietoinen menneisyydestäni ja että tämän varsin puhtoisen pintakuvan alla on oikeasti varsin rajun ja biletyksenpitoisen menneisyyden omaava nainen. Mieheni tapasin, kun olin juuri täyttänyt 31 - hän on varsin - hmm ei suoranaisesti konservatiivisesta perheestä, mutta perinteisiä arvoja korostavasta taustasta (ei siis mitään hihhuleita). Koulutusta arvostetaan korkealle (miehen vanhemmat varakkaita ja todella korkeasti koulutettuja, kuten taitaa olla suurin osa suvustakin).  

Käytännössä ikävuodet 17-29 meni juhlintaan ja hauskanpitoon. Toki töitäkin tein ja amk-paperit sain, mutta rehellisyyden nimissä ainoastaan siksi, että se mahdollisti hauskanpidon. Ja mitä tarkoitan hauskanpidolla, on juuri sitä mitä lukija epäilee - eli nussin perkeleesti, alkoa ja muita päihteitä viihdetarkoituksessa meni useamman kerran viikossa, bilematkoja ulkomaille ym. 

Sitten kävi se klassinen eli ikä alkoi tulla vastaan ja biletys tuntumaan turhan rankalta hyvinvointia ajatellen. Ja myös tulevaisuus mietitytti - halusin tietynlaisen elintason taloineen, matkoineen ym. En siis tarkoita pintaliitäjä elämää, mutta sellaista elämää, ettei älyttömästi minun tarvitsisi stressata. Ja olin rehellinen itselleni - yksinään en tuohon olisi kyennyt ja tarvitsin partnerin. Painotan kuitenkin, että olin työssäkäyvä ihminen ja semi-koulutettu - palkka kuitenkin huono ja etenemismahdollisuudet heikot. 

Miehen tapasin deittiapin kautta. Tosi mukava ja kohtelias - vähän avuton ja naiivi tosin naisten suhteen. Koulutettu ja kova tekemään töitä. Siinä missä minä biletin erityisesti ikävuodet 20-29 mies oli saavuttanut todella paljon - oli tuplamaisteritutkintoa, asiantuntijatyötä + oma firma sivussa ym. Naisten suhteen vähän kokemusta (ja se kyllä näkyi) - oliko yksi vuoden suhde ja muutamia deittejä. Seksiä harrastanut vain tämän suhdenaisen kanssa. 

Varmaan lukija osaa jo päätellä miten homma eteni. Käytännössä huijasin menneisyydestäni todella ison osan siksi että sain tämän hyvän miehen. Mies sen verran konservatiivinen, että tiedän ettei olisi minua valinnut jos olisin kertonut ns. kaiken. Appivanhemmat olisivat kauhuissaan ja yrittäisivät eroon minusta for sure.  Piilotellut olen paljon asioita, katkaissut välini vanhoihin bilekavereihin, ettei mies vahingossakaan tule tietoiseksi asioista. Aiemmasta mieskokemuksista olen vain sanonut, että muutama lyhyt suhde ja thats it. Todellisuus tämän vastakohta yhden yön sekoilujen, kimppakokemusten, päihteiden ja seksin yhdistämisineen. Perinteiset suhdeviritelmät eivät todellakaan silloin kiinnostaneet. 

Toisinaan tunnen hieman syyllisyyttä, joskus taas en. Pois lukien yllä oleva, uskallan väittää olevani ihan hyvä vaimo ja äiti. En ikinä pettäisi tms. Äitivelvollisuudet hoidan hyvin ja kohtelen miestäni kunnioituksella. Rakastan miestäni ainakin jossain määrin, vaikka en koskaan niitä ns. perhosia saanut. Mieskin rakastaa minua ja kertoo sen usein. Seksielämä hieman laimeaa, mutta kuitenkin seksiä silloin tällöin harrastetaan (ehkä enemmän kiintymyksestä kuin kiihkosta minun puoleltani)  Asun nyt arvoalueella isossa talossa, rahasta ei tarvitse huolehtia ja töitä minun ei tarvitsisi tehdä (äitiysloman jälkeen tehnyt osa-aikaista työtä) - yksin en tällaista olisi voinut saavuttaa, vaikken ihan tyhmä olekkaan. 

Rehellisyyttä pitää aina arvostaa, pisteet siitä.

Rehellinen olit tuossa kertomuksessasi, miestäsi kohtaan rehellisyytesi on ollut niin ja näin, ainakin muutama asia on tosiaan jäänyt mainitsematta...

Toisaalta, jos mies ei sitä ole erityisemmin kysellyt, niin et ole varsinaisesti valehdellutkaan.

Järkiavioliitto/ suhde, niin kuin iso osa suhteista on. Miehesi tarvitsi naisen, koska muillakin on, ja jonkinlainen parisuhde on tapana olla. Sinä halusit elintason, perheen ja pois biletysnuoruudesta. Tarpeet kohtasivat.

Nojaa, ketä kiinnostaa nuoruuden sekoilut? Miksi naisten pitäisi edes tuollaista hävetä, kun ei ne miehetkään häpeile? Ihan normaalia.