Asia, mitä et haluaisi kenenkään saavan selville sinusta

Himoitsen ns shemaleja valtavasti. En halua että kukaan suvustani tai kavereistani saa sitä tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannatan kasvissyöntiä, seksuaalivähemmistöjä, aborttia ja muiden maiden ihmisten auttamista ilman, että Suomen oma talous ja julkisen puolen pyörä menisi ihan juntturaan. Olen aika vihreä arvoiltani, mutta myöskin sitä mieltä, että suomalaisten veroja hyysätään nykyään ihan liian holtittomasti sinne sun tänne.

Olen myöskin sitä mieltä, että koko ajan päätään nostava kansanvaellus etelästä pohjoiseen tulee aiheuttamaan meille kusiset paikat, ellei aleta ottamaan oikeasti tiukkoja linjauksia siitä, kuka tänne saa tulla vaan istuskelemaan ja sylkemään kattoon vuosikausiksi meidän verovaroillamme.

Niin sama. Olen sellainen vihreä ja vasemmistolainen persu. Meitä on oikeasti aika paljon ja tarvittaisiin oma puolue, nyt on TODELLA vaikea valita.

Mutta kun kaveripiiri on valtaosin vihervasemmistolaista niin en todellakaan kerro näistä ajatuksista kuin harvoille ja valituille. Siltä puolelta toisaalta saa jotain ymmärrystä, sen sijaan tuolle persupuolelle ihan vaan se että joku muu tuputtamatta on kasvissyöjä on jo punainen vaate ja mylvitään kuin raivohärkä. Eli suo siellä, vetelä täällä.

Meitä on valtavasti. Itse en ole vihreä mutta vasemmistolainen jossain mitassa kyllä siinä mielessä mitä vasemmistolaisuus tarkoitti 80-luvulla.

Poliittisesti koditon. Olen persuille liberaalirenttutaiteilijaelätti,  ja vasureille änkyränassekonservatiiviuskovainenräyhäimpivaaralainen kiitospaita.

Siitä että olen kai koko elämäni, enemmän tai vähemmän elänyt jonkinlaisessa mielikuvitusmaailmassa kuvitellen elämääni kaikkea sitä mitä en ole saanut.

Lapsena minulla oli mielikuvitusystävä ja koira

Nuoruus meni kai ihan todellisuudessa mutta myöhemmin kipeän eron ja elämäni rakkauden vasten tahtoani menettäneenä ja lähes koko aikuisikäni yksin eläneenä ilman omaa rakasta ja perhettä, elän mielikuvituksen kautta, mielikuvitusmaailmassa.

Joskus kun käyn ulkomailla lomamatkoilla yksin, kuvittelen lähes kokoajan että exäni on kanssani.

Se poistaa yksinäisyyttä ja lohduttaa.

Kukaan kuka minut tuntee ei varmasti osaisi aavistaa tätä eikä se näy päällepäin. Se on oma pikku salaisuuteni. Tai ehkä selviytymiskeino rakkaudettomassa elämässäni.

En lajittele biojätettä vaikka olen muka ekologinen

En haluaisi kenenkään tietävän, kuinka palavasti kerran (aikuisiällä) ihastuin erään pelaamani pelin hahmoon. Se aiheutti unettomia öitä, fantasioita, haaveilua, ahdistusta ja rakkauden tunnetta. Onneksi meni kuitenkin ohi ja nykyään rakastan ihan lihaa ja verta olevaa henkilöä :P

Olen harrastanut seksiä kaksosten kanssa.

Rehellinen tunnustus. 

Olen naimisissa ja yhden lapsen äiti. Mieheni ei ole tietoinen menneisyydestäni ja että tämän varsin puhtoisen pintakuvan alla on oikeasti varsin rajun ja biletyksenpitoisen menneisyyden omaava nainen. Mieheni tapasin, kun olin juuri täyttänyt 31 - hän on varsin - hmm ei suoranaisesti konservatiivisesta perheestä, mutta perinteisiä arvoja korostavasta taustasta (ei siis mitään hihhuleita). Koulutusta arvostetaan korkealle (miehen vanhemmat varakkaita ja todella korkeasti koulutettuja, kuten taitaa olla suurin osa suvustakin).  

Käytännössä ikävuodet 17-29 meni juhlintaan ja hauskanpitoon. Toki töitäkin tein ja amk-paperit sain, mutta rehellisyyden nimissä ainoastaan siksi, että se mahdollisti hauskanpidon. Ja mitä tarkoitan hauskanpidolla, on juuri sitä mitä lukija epäilee - eli nussin perkeleesti, alkoa ja muita päihteitä viihdetarkoituksessa meni useamman kerran viikossa, bilematkoja ulkomaille ym. 

Sitten kävi se klassinen eli ikä alkoi tulla vastaan ja biletys tuntumaan turhan rankalta hyvinvointia ajatellen. Ja myös tulevaisuus mietitytti - halusin tietynlaisen elintason taloineen, matkoineen ym. En siis tarkoita pintaliitäjä elämää, mutta sellaista elämää, ettei älyttömästi minun tarvitsisi stressata. Ja olin rehellinen itselleni - yksinään en tuohon olisi kyennyt ja tarvitsin partnerin. Painotan kuitenkin, että olin työssäkäyvä ihminen ja semi-koulutettu - palkka kuitenkin huono ja etenemismahdollisuudet heikot. 

Miehen tapasin deittiapin kautta. Tosi mukava ja kohtelias - vähän avuton ja naiivi tosin naisten suhteen. Koulutettu ja kova tekemään töitä. Siinä missä minä biletin erityisesti ikävuodet 20-29 mies oli saavuttanut todella paljon - oli tuplamaisteritutkintoa, asiantuntijatyötä + oma firma sivussa ym. Naisten suhteen vähän kokemusta (ja se kyllä näkyi) - oliko yksi vuoden suhde ja muutamia deittejä. Seksiä harrastanut vain tämän suhdenaisen kanssa. 

Varmaan lukija osaa jo päätellä miten homma eteni. Käytännössä huijasin menneisyydestäni todella ison osan siksi että sain tämän hyvän miehen. Mies sen verran konservatiivinen, että tiedän ettei olisi minua valinnut jos olisin kertonut ns. kaiken. Appivanhemmat olisivat kauhuissaan ja yrittäisivät eroon minusta for sure.  Piilotellut olen paljon asioita, katkaissut välini vanhoihin bilekavereihin, ettei mies vahingossakaan tule tietoiseksi asioista. Aiemmasta mieskokemuksista olen vain sanonut, että muutama lyhyt suhde ja thats it. Todellisuus tämän vastakohta yhden yön sekoilujen, kimppakokemusten, päihteiden ja seksin yhdistämisineen. Perinteiset suhdeviritelmät eivät todellakaan silloin kiinnostaneet. 

Toisinaan tunnen hieman syyllisyyttä, joskus taas en. Pois lukien yllä oleva, uskallan väittää olevani ihan hyvä vaimo ja äiti. En ikinä pettäisi tms. Äitivelvollisuudet hoidan hyvin ja kohtelen miestäni kunnioituksella. Rakastan miestäni ainakin jossain määrin, vaikka en koskaan niitä ns. perhosia saanut. Mieskin rakastaa minua ja kertoo sen usein. Seksielämä hieman laimeaa, mutta kuitenkin seksiä silloin tällöin harrastetaan (ehkä enemmän kiintymyksestä kuin kiihkosta minun puoleltani)  Asun nyt arvoalueella isossa talossa, rahasta ei tarvitse huolehtia ja töitä minun ei tarvitsisi tehdä (äitiysloman jälkeen tehnyt osa-aikaista työtä) - yksin en tällaista olisi voinut saavuttaa, vaikken ihan tyhmä olekkaan. 

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi kenenkään tietävän, kuinka palavasti kerran (aikuisiällä) ihastuin erään pelaamani pelin hahmoon. Se aiheutti unettomia öitä, fantasioita, haaveilua, ahdistusta ja rakkauden tunnetta. Onneksi meni kuitenkin ohi ja nykyään rakastan ihan lihaa ja verta olevaa henkilöä :P

Tämä! En ikinä kehtaisi kertoa kuinka tulisesti olen ihastunut johonkin fiktiiviseen hahmoon ihan aikuisiällä. Uskon, että tämä on ihan normaalia, mutta se ihastuksen voimakkuus on hävettänyt itseänikin.

Vierailija kirjoitti:

Rehellinen tunnustus. 

Olen naimisissa ja yhden lapsen äiti. Mieheni ei ole tietoinen menneisyydestäni ja että tämän varsin puhtoisen pintakuvan alla on oikeasti varsin rajun ja biletyksenpitoisen menneisyyden omaava nainen. Mieheni tapasin, kun olin juuri täyttänyt 31 - hän on varsin - hmm ei suoranaisesti konservatiivisesta perheestä, mutta perinteisiä arvoja korostavasta taustasta (ei siis mitään hihhuleita). Koulutusta arvostetaan korkealle (miehen vanhemmat varakkaita ja todella korkeasti koulutettuja, kuten taitaa olla suurin osa suvustakin).  

Käytännössä ikävuodet 17-29 meni juhlintaan ja hauskanpitoon. Toki töitäkin tein ja amk-paperit sain, mutta rehellisyyden nimissä ainoastaan siksi, että se mahdollisti hauskanpidon. Ja mitä tarkoitan hauskanpidolla, on juuri sitä mitä lukija epäilee - eli nussin perkeleesti, alkoa ja muita päihteitä viihdetarkoituksessa meni useamman kerran viikossa, bilematkoja ulkomaille ym. 

Sitten kävi se klassinen eli ikä alkoi tulla vastaan ja biletys tuntumaan turhan rankalta hyvinvointia ajatellen. Ja myös tulevaisuus mietitytti - halusin tietynlaisen elintason taloineen, matkoineen ym. En siis tarkoita pintaliitäjä elämää, mutta sellaista elämää, ettei älyttömästi minun tarvitsisi stressata. Ja olin rehellinen itselleni - yksinään en tuohon olisi kyennyt ja tarvitsin partnerin. Painotan kuitenkin, että olin työssäkäyvä ihminen ja semi-koulutettu - palkka kuitenkin huono ja etenemismahdollisuudet heikot. 

Miehen tapasin deittiapin kautta. Tosi mukava ja kohtelias - vähän avuton ja naiivi tosin naisten suhteen. Koulutettu ja kova tekemään töitä. Siinä missä minä biletin erityisesti ikävuodet 20-29 mies oli saavuttanut todella paljon - oli tuplamaisteritutkintoa, asiantuntijatyötä + oma firma sivussa ym. Naisten suhteen vähän kokemusta (ja se kyllä näkyi) - oliko yksi vuoden suhde ja muutamia deittejä. Seksiä harrastanut vain tämän suhdenaisen kanssa. 

Varmaan lukija osaa jo päätellä miten homma eteni. Käytännössä huijasin menneisyydestäni todella ison osan siksi että sain tämän hyvän miehen. Mies sen verran konservatiivinen, että tiedän ettei olisi minua valinnut jos olisin kertonut ns. kaiken. Appivanhemmat olisivat kauhuissaan ja yrittäisivät eroon minusta for sure.  Piilotellut olen paljon asioita, katkaissut välini vanhoihin bilekavereihin, ettei mies vahingossakaan tule tietoiseksi asioista. Aiemmasta mieskokemuksista olen vain sanonut, että muutama lyhyt suhde ja thats it. Todellisuus tämän vastakohta yhden yön sekoilujen, kimppakokemusten, päihteiden ja seksin yhdistämisineen. Perinteiset suhdeviritelmät eivät todellakaan silloin kiinnostaneet. 

Toisinaan tunnen hieman syyllisyyttä, joskus taas en. Pois lukien yllä oleva, uskallan väittää olevani ihan hyvä vaimo ja äiti. En ikinä pettäisi tms. Äitivelvollisuudet hoidan hyvin ja kohtelen miestäni kunnioituksella. Rakastan miestäni ainakin jossain määrin, vaikka en koskaan niitä ns. perhosia saanut. Mieskin rakastaa minua ja kertoo sen usein. Seksielämä hieman laimeaa, mutta kuitenkin seksiä silloin tällöin harrastetaan (ehkä enemmän kiintymyksestä kuin kiihkosta minun puoleltani)  Asun nyt arvoalueella isossa talossa, rahasta ei tarvitse huolehtia ja töitä minun ei tarvitsisi tehdä (äitiysloman jälkeen tehnyt osa-aikaista työtä) - yksin en tällaista olisi voinut saavuttaa, vaikken ihan tyhmä olekkaan. 

Miestä harva tuomitsisi. Saisi vain taputusta hartialle.

Sairaudet ja valehtelut. Moni teko ei kestä päivänvaloa

Vierailija kirjoitti:

Joo kertokaa toki lisää, eihän niihin viesteihin teidän ip osoite ja sitä kautta nimi jää muistoksi.

Etkö ole koskaan kuullut vpn:stä?

Vierailija kirjoitti:

Rehellinen tunnustus. 

Olen naimisissa ja yhden lapsen äiti. Mieheni ei ole tietoinen menneisyydestäni ja että tämän varsin puhtoisen pintakuvan alla on oikeasti varsin rajun ja biletyksenpitoisen menneisyyden omaava nainen. Mieheni tapasin, kun olin juuri täyttänyt 31 - hän on varsin - hmm ei suoranaisesti konservatiivisesta perheestä, mutta perinteisiä arvoja korostavasta taustasta (ei siis mitään hihhuleita). Koulutusta arvostetaan korkealle (miehen vanhemmat varakkaita ja todella korkeasti koulutettuja, kuten taitaa olla suurin osa suvustakin).  

Käytännössä ikävuodet 17-29 meni juhlintaan ja hauskanpitoon. Toki töitäkin tein ja amk-paperit sain, mutta rehellisyyden nimissä ainoastaan siksi, että se mahdollisti hauskanpidon. Ja mitä tarkoitan hauskanpidolla, on juuri sitä mitä lukija epäilee - eli nussin perkeleesti, alkoa ja muita päihteitä viihdetarkoituksessa meni useamman kerran viikossa, bilematkoja ulkomaille ym.

Eli nykyistä miestäsi et olisi kelpuuttanut edes sänkyyn saatika seurusteluun nuorempana. Toivottavasti taustasi selviää miehelle ja hän ymmärtää erota. Yhtään suhdetta ei tule perustaa röyhkeille valheille.

Vierailija kirjoitti:

Rehellinen tunnustus. 

Olen naimisissa ja yhden lapsen äiti. Mieheni ei ole tietoinen menneisyydestäni ja että tämän varsin puhtoisen pintakuvan alla on oikeasti varsin rajun ja biletyksenpitoisen menneisyyden omaava nainen. Mieheni tapasin, kun olin juuri täyttänyt 31 - hän on varsin - hmm ei suoranaisesti konservatiivisesta perheestä, mutta perinteisiä arvoja korostavasta taustasta (ei siis mitään hihhuleita). Koulutusta arvostetaan korkealle (miehen vanhemmat varakkaita ja todella korkeasti koulutettuja, kuten taitaa olla suurin osa suvustakin).  

Käytännössä ikävuodet 17-29 meni juhlintaan ja hauskanpitoon. Toki töitäkin tein ja amk-paperit sain, mutta rehellisyyden nimissä ainoastaan siksi, että se mahdollisti hauskanpidon. Ja mitä tarkoitan hauskanpidolla, on juuri sitä mitä lukija epäilee - eli nussin perkeleesti, alkoa ja muita päihteitä viihdetarkoituksessa meni useamman kerran viikossa, bilematkoja ulkomaille ym. 

Sitten kävi se klassinen eli ikä alkoi tulla vastaan ja biletys tuntumaan turhan rankalta hyvinvointia ajatellen. Ja myös tulevaisuus mietitytti - halusin tietynlaisen elintason taloineen, matkoineen ym. En siis tarkoita pintaliitäjä elämää, mutta sellaista elämää, ettei älyttömästi minun tarvitsisi stressata. Ja olin rehellinen itselleni - yksinään en tuohon olisi kyennyt ja tarvitsin partnerin. Painotan kuitenkin, että olin työssäkäyvä ihminen ja semi-koulutettu - palkka kuitenkin huono ja etenemismahdollisuudet heikot. 

Miehen tapasin deittiapin kautta. Tosi mukava ja kohtelias - vähän avuton ja naiivi tosin naisten suhteen. Koulutettu ja kova tekemään töitä. Siinä missä minä biletin erityisesti ikävuodet 20-29 mies oli saavuttanut todella paljon - oli tuplamaisteritutkintoa, asiantuntijatyötä + oma firma sivussa ym. Naisten suhteen vähän kokemusta (ja se kyllä näkyi) - oliko yksi vuoden suhde ja muutamia deittejä. Seksiä harrastanut vain tämän suhdenaisen kanssa. 

Varmaan lukija osaa jo päätellä miten homma eteni. Käytännössä huijasin menneisyydestäni todella ison osan siksi että sain tämän hyvän miehen. Mies sen verran konservatiivinen, että tiedän ettei olisi minua valinnut jos olisin kertonut ns. kaiken. Appivanhemmat olisivat kauhuissaan ja yrittäisivät eroon minusta for sure.  Piilotellut olen paljon asioita, katkaissut välini vanhoihin bilekavereihin, ettei mies vahingossakaan tule tietoiseksi asioista. Aiemmasta mieskokemuksista olen vain sanonut, että muutama lyhyt suhde ja thats it. Todellisuus tämän vastakohta yhden yön sekoilujen, kimppakokemusten, päihteiden ja seksin yhdistämisineen. Perinteiset suhdeviritelmät eivät todellakaan silloin kiinnostaneet. 

Toisinaan tunnen hieman syyllisyyttä, joskus taas en. Pois lukien yllä oleva, uskallan väittää olevani ihan hyvä vaimo ja äiti. En ikinä pettäisi tms. Äitivelvollisuudet hoidan hyvin ja kohtelen miestäni kunnioituksella. Rakastan miestäni ainakin jossain määrin, vaikka en koskaan niitä ns. perhosia saanut. Mieskin rakastaa minua ja kertoo sen usein. Seksielämä hieman laimeaa, mutta kuitenkin seksiä silloin tällöin harrastetaan (ehkä enemmän kiintymyksestä kuin kiihkosta minun puoleltani)  Asun nyt arvoalueella isossa talossa, rahasta ei tarvitse huolehtia ja töitä minun ei tarvitsisi tehdä (äitiysloman jälkeen tehnyt osa-aikaista työtä) - yksin en tällaista olisi voinut saavuttaa, vaikken ihan tyhmä olekkaan. 

Tämä oli kiinnostava teksti. Mutta en silti aivan ymmärrä, mikä "bilehuuruisessa" nuoruudessa on niin hirveän hävettävää, ettei sitä täytyy näin paljon hävetä ja peitellä?

Itse olen myös arvoalueella omakotitalossa asuvat keski-ikäinen perheenäiti, naapurusto ja tuttavapiiri koostuu lähinnä lääkäreistä, dippainsseistä, arkkitehdeistä ja IT-yrittäjistä... Hyvin ollaan siis keskiluokkaa/ylempää keskiluokkaa elämäntavoiltamme ja tulo- ja koulutustasoltamme. 

Minä mukaan lukien kuten myös moni ystävistäni on elänyt juuri tuollaisen kuvailemasi nuoruuden ja opiskeluvuodet. Todella kosteita juhlia ja usein monta kertaa viikossa, paljon yhden yön juttuja ja muita säätöjä, irtoseksiä ja shottilautasia - osa-aikatöitä tehtiin ja opiskeltiin kumminkin, valmistuttiinkin. Parikymmentä vuotta sitten nuoriso ryyppäsi aivan järkyttävän paljon verrattuna nykyisiin opiskelijoihin!

Haluaisin kai vain sanoa, että että ei tuo sinun nuoruutesi kuulosta kertomasi perusteella millään lailla poikkeukselliselta. Ja toisaalta hyvin harva meistä on nykyiselle aviopuolisolleen kertonut yksityiskohtaisesti tai oikeastaan mitään jostakin aiemmista yhden yön suhteista tai villeistä opiskelijabileviikonlopuista. Miksi pitäisikään?  

Vierailija kirjoitti:

Pidä esihenkilöäni varsin tyhmänä ja taitamattomana johtajana, työhönsä sopimattomana.

Hän ei selvästi muista aina asioita, ei edes sitä mitä itse edellisellä kerralla sanoi, on tässä hetkessä jotain mieltä hyvin napakasti ja 2 pv päästä toisessa yhteydessä ihan eri mieltä. Antaa hyvin ristiriitaista viestiä esim toimenkuvista, ajankäytöstä jne...

Välttelee vaikeita tilanteita jopa niin että tekeytyy kipeäksi tai keksii konkun valkosen valheen, jotta pääsee pälkähästä ja sysää meidät alaisensa ns "bussin alle" pelastaakseen oman nahkansa.

Esittää mukavaa mutta ihan hetkessä suodatin pettää ja suusta pääsee (ainakin väsyneenä) melko kipakoitakin sivalluksia.

Ollaankohan me samassa firmassa töissä?

Olen salaa välillä todella masentunut. Vuosien varrella olen oppinut esittämään positiivista ja iloista.

Sisällä huutaa.

Tämä ketju on jotenkin terapeuttinen ja todistaa, että häpeä on täysin ihmisen omien korvien välissä. 99,9% näistä ketjussa kerrotuista asioista (ryyppäsin ja nain ympäriinsä nuorena, olen varastanut ja valehdellut, minulla on sairaus xxx, kiihotun shemaleista / bondagesta / kumisaappaista, en oikeasti pidä työstäni ja pomostani, olen yksinäinen, olen naimisissa lähinnä taloudellisten syiden ja mukavuuden takia...) ovat sellaisia, että en minä ainakaan hätkähdä tai ylläty tai ihmettele yhtään - Nämähän ovat tällaisia aika tavallisia ja aikuisten ihmisen elämään kuuluvia asioita, joista ei ehkä kahvipöydässä ihan sujuvasti tuttavien kanssa tule juteltua, mutta ei niissä nyt mitään hirveän poikkeuksellista tai häpeällistäkään ole, todella monilla on aivan samanlaisia kokemuksia ja ajatuksia.  

Kalevauva.fi - Asia, mitä et haluaisi kenenkään saavan selville sinusta

Sitä kuinka paljon oikeasti vihaan ja halveksin muutamaa tuntemaani ihmistä ja se, että kuinka ahdistunut olen henkisesti suurimman osan päivästä.

Vierailija kirjoitti:

Että rakastuin netissä mieheen jota en koskaan tavannut.

KaNnnattaa tavata! Rakatuin myös mieheeni netissä, nytoltu 7v yhdessä

Omaan huonot sosiaaliset taidot ja menen täysin lukkoon ihmisten seurassa