Asia, mitä et haluaisi kenenkään saavan selville sinusta

Sitä että haluaisin alkaa harrastaa woodoota ja tehdä oikean woodoonuken.

Päinvastoin. Haluaisin monen tietävän asioita, mitä eivät tiedä. Uskomattomia sellaisia. Seuraamiset vuosikymmeniä...

Olen läheisriippuvainen. Luen mieheni puhelinta, mutta en voi sanoa niistä asioista mitään koska olen tehnyt sen salaa ja ne häiritsee mua. Hän on pettänyt mua ja jäin. Käymme terapiassa. Oiskohan siinä tarpeeksi.

Ihastun edelleen teini-ikäisiin poikiin. Olen vanha mies ja parisuhteessa. En osaa edes hävetä ihastumisiani, mutta ne ovat tietysti aina platonisia.

Vierailija kirjoitti:

Aasialaisten P_I_L_L_U_T on tiukimmat

Oletko siis aasialainen, vai miten tuo on sellainen asia jota et halua kenenkään saavan selville sinusta?

Vierailija kirjoitti:

Viimeksi kuluneiden noin parinkymmenen  vuoden aikana suvussa on jatkuvasti ollut apua tarvitsevia ikäihmisiä (ei kuitenkaan isovanhempia), joita kasvatukseni mukaan pitäisi olla jatkuvasti auttamassa milloin missäkin asioissa. Kuitenkin minua tympii jopa enemmän kuin lääkäri määrää. Raivostuttaa välillä, kun jopa ulkopuoliset olettavat, että olen vastuussa milloin kenestäkin, ja tämä vain, koska "ehdin ihan hyvin", sillä minulla ei ole omaa perhettä. Ja eihän vanhallapiialla tietenkään ole omaa elämää! Jos todella paljastaisin, mitä mieltä asioista olen, saisin todellisen itsekkään paskiaisen leiman.

Mä symppaan sua. Mä sain aika vanhana lapsia ja mies kuoli melkein heti. Eli tein kummankin vanhemman työt ja kannoin vastuut. Lapseni kyllä ovat täysipäisiä ja menestyviä. Vanha äitini alkoi soitella mulle kiivaasti ja usein. En koskaan ole tullut toimeen hänen kanssaan. Lopulta, kun näin mihin ollaan menossa, katkaisin kylmästi välit häneen. Minähän siellä joutuisin laukkaamaan ja hoitamaan asiat hänelle, koska sisaruksillani on omat perheet. Ovat mua vanhempia, mutta lapset heilläkin aikuisia ja kahdet kädet hoitamaan asioita. Mulla on vielä kädessä parantumaton vamma.

Tietenkään ei olisi pitänyt. Joo, tiedän. Mutta hän alkoi vittuilla mulle aika rankasti jo ja häiritsi mun rauhaa. Kerran jo sanoinkin että jos nyt ei lopu se vanhojen paskojen kaivaminen ja muiden haukkuminen, niin lyön luurin korvaan. Sisarukset asuvat häntä lähellä, minä 50 km päässä. Mä olen työni tehnyt ja kasvattanut lapseni yksin, muilla on ollut apua ja kahdet vanhemmatti. Hän myös hoiti sisarusteni lapsia, kun olivat pieniä. Minun lapsiani muutaman kerran, kun pyysin ja rukoilin.

Niin metsä vastaa kuinka sinne huudetaan. Tää alkoi vielä jostain syystä nipistellä mua omaksi huvikseen. Tiedän mm sen, että on tehnyt jo 20 vuotta sitten testamentin, jossa mua ei edes mainita. Luulee kai, etten ymmärrä lakiosuuksista mitään ... Mä vain olin aina jännittynyt että joko se taas soittaa enkä kertonut hänelle omista tekemisistäni mitään. Stressasi. Tottakai halusi jotain tietää, jota sitten paisutella ja ihmetellä.

Mä olisin varmaan tappanut koko eukon, koska se kävi mun hermoille, ja hän saa tehdä ja sanoa mitä vaan, kun on vanha. Ei tarvitse käyttäytyä.

Lapseni pitävät yhteyttä, minä en. Olen kieltänyt kertomasta itsestäni mitään.

Olen perfektionisti, vaikka esitän muuta. Rakastan diapamin ja alkoholin ihanaa yhteisvaikutusta. Käytän usein diapameja, unilääkkeeksi, viihteellä, krapulaan tai sosiaalisiin tilanteisiin. Syön myös Bupropionia. 

että jos vain voisin, myrkyttäisin kaikki viinat hitaasti tappavalla aineella ja hymyilisin avoimesti, kun kuulisin juttuja juoppojen kärsimyksistä.

18-vuotias serkkutyttöni antoi kerran laittaa pippelini jalkojen väliin. Tulin melkein heti. Olin 17. Vuoden päästä tyttö sai lapsen. Isä oli kuulemma koulukaveri. Iso skandaali perheessä. Luulen, että isä olen minä.

viallinen kirjoitti:

Serkkuni käytti minua hyväksi 16-vuotiaana ja pahoinpiteli rajusti josta sain vamman loppuelämäkseni. Olen kaikille läheisille sanonut että en tiedä syytä kipuihini. Tapahtumasta on kulunut lähes 10 vuotta, olen masentunut ja olen jättänyt kaikki miehet. Löysin upean miehen, jonka sydän on uskomattoman iso ja hän haluaa kanssani naimisiin. Luultavasti jätän hänetkin koska en pysty ottamaan apua vastaan keneltäkään ja olen tottunut käsittelemään yksin viallisuuteni.

:(  Yritä hakea apua ammattilaiselta!

https://suomendelfins.fi/oletko-kokenut-seksuaalista-hyvaksikayttoa/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vihaan syntymätöntä lastani ja tätä tilannetta ja joka päivä turvaan ja tuudittaudun vielä kohtukuoleman mahdollisuuteen että pääsin eroon tästä asiasta,,,

Toivottavasti puhut tästä neuvolassa suoraan koska tarvitset selvästi apua (terapiaa). Ei ole lapsen vika että äiti ajattelee noin joten ÄLÄ PURA sitä lapseesi. Anna vaikka vauva pois jos et sitä kerta halua. Tässä maailmassa näkee tarpeeksi lasten pahoinvointia aikuisen mielenterveysongelmien vuoksi että pistää itkemään. 

Komppaan edellistä. Anna lapsi adoptioon. Teet oikeasti jostain pariskunnasta maailman onnellisimman

T. Adoptioäiti

😂 No OHO

Voiko tuntemattomaan rakastua? Ihastua kylläkin, mutta rakastuminen...

En ole ollut yhdynnässä 11 vuoteen.

Olen siis ihan ok näköinen ja ennen Olin seksuaalisesti aktiviinen. Oli täysin luonnollinen ja toimiva homma.

En halua ostaa seksiä.

Tinderissä on ollut myös ons-puhetta, ei ole koskaan toteutunut vaikka suhtauduin myönteisesti tai vähintään avoimesti asiaan. En hae netistä enää seuraa, en käy baareissa.

Otan taas annoksen heroiinia kohta.  

Vanhin lapseni lähti 2 tuntia sitten ruokailemasta ja selattuani tinderistä oli tullut uusia matcheja/viestejä. En lukenut.

Juuri nyt minua kiinnostaa  taas piikki. Parin päivän putki edessä  - etätyöt tehty , loput teen viikonloppuna./su -iltana. 

Ma. taas skarppina toimistolle.

Idean sain Nick Caven Tren visiitistä. 

Kuuntelen klassistakin ja rockia , juon hyvää punaviiniä ja uppoudun ajatuksiini, sytytän kynttilöitä klisesti - tämä on minun aikaani, tämä on minun turvallinen tila.

En tarvitse naista, en lasta, en yhteiskuntaa, en politiikkaa, en  mitään pariin päivään ja nautin siitä. 

Vietin nuorena muutaman kuukauden psykiatrisella osastolla vakavan syömishäiriön takia.

En tiedä, miksi häpeän menneisyyttäni, vaikka olen toipunut ja asiasta on melkein pari vuosikymmentä. Osasto-kokemus itsessään oli hyvinkin traumaattinen, ja siitä yli-pääseminen sen sijaan vei huomattavasti enemmän aikaa. Luottamukseni toisiin ihmisiin ei ole kunnolla koskaan palannut. 

Tavallaan minua ei haittaa, vaikka muut asiasta kuulisivat, mutta en itse tästä halua puhua. Vie aina todella kauan aikaa, että edes uudessa suhteessa ottaisin asiaa puheeksi. Toisaalta mennyt on mennyttä, joten turha niitä on edes märehtiä liian paljoa. 

Vierailija kirjoitti:

Harrastin ensimmäisen kerran seksiä vasta 25-vuotiaana. En tiedä onko tämä pahempi vai se, että minut tuntevat luulevat varmaan, että en ole ikinä harrastanut seksiä, kun en ole ikinä seurustellut kenenkään kanssa tai juurikaan kaveerannut vastakkaisen sukupuolen kanssa. Ehkä luulevat homoksi vaikka aivan hetero olen.

Minä harrastin seksiä vasta 24-vuotiaana, mutta mulla oli h.oran maine jo kymmenen vuotta aiemmin. Osa sitte luuli lesboksi kun en ottanut ketään. Yhdenyön suhteet ei ole mun juttu, vaikka lopulta sitten 24v se meni siihen ihan kokeilun halusta haluanko olla kenenkään kanssa. Olen nyt lähes 50v ja vielä näinäkin päivinä ihmisillä on oletuksia nuoruudestani ja miten olen ollut ties kenenkä kanssa. Oikeasti niitä seksipartreneita on tähän ikään mennessä kertynyt alle 5, vaikka pari yhdenyön juttuakin ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Myyn miehille likaisia alkkareita, pervoja videoita, kusta, paskaa.... en käy töissä.

miks tää sai niin paljon alapeukutuksia?

Olen epäonnistunut kaikissa merkittävissä asioissa elämässäni. Täällä sitä silti sitkeäsi roikutaan.

Sain sukupuolitaudin omalta mieheltä pettämisen seurauksena. Tauti oli oireeton ja löytyi sattumalta muun hoidon yhteydessä. Jos miestä on uskominen pettämisen ajankohdasta, sairastin tietämättäni yli vuoden. Tästä jo vuosia aikaa, mutta edelleen yhtä vaikeaa puhua