Asia, mitä et haluaisi kenenkään saavan selville sinusta

Olen töissä iloinen ja nauravainen, puhelias nainen. Vapaalla olen täysin yksin, koska inhoon ihmisiä. Saatan mennä keskelle metsää pimeään istumaan tuntitolkulla. Tunnen olevani siellä turvassa.

Somessa esitän olevani siellä ja täällä kavereiden kanssa.

Vaimon siskoa käyn usein n.aimassa. nielee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi kenenkään tietävän, että mulla on parantumaton syöpä.

Mulla hoidettiin syöpä jo kerran, ja kaikki luulee, että olen parantunut. Mutta paska syöpä palasi jo, enkä ole kertonut asiasta kuin ihan muutamalle. Enkä kerro. Teen Ilkka Kanervat ja uutinen tulee muille selville vasta ihan loppumetreillä.

En kestä sitä säälittelyä, välttelyä ja vaivautuneisuutta, jonka syöpä aiheuttaa muihin. Haluan, että minua pidetään ihan samana tyyppinä kuin ennen sairauttanikin. Saan kuulla vitsejä, nauraa, iloita, tulla kutsutuksi illanviettoihin, ja kaikkea tavallista, joihin ei syöpäsairaita kutsuta. Haluan elää viimeiset vuoteni normaalia elämää!!!

Tiedän, että läheiset (äiti, sisko, anoppi, ystävät) loukkaantuvat kovasti kun saavat kuulla minun sairastuneen uudestaan jo kauan sitten ja he järkyttyvät kun menehdyn viikoissa/kuukausissa siitä kun kuulevat sairauteni uusineen. Mutta tämä on MINULLE silti mieluisampi vaihtoehto kuin tulla vältellyksi ja säälitellyksi viimeisten vuosien ajan.

Sytostaatit kavaltavat että hoidot jatkuu, kun tukka lähtee. Kyllä rankat hoidot näkyy ulos päin.

Voitko tosiaan luulla, että voit sairastaa "huomaamatta" kuolinhetkeesi saakka?! Toki jos et tapaa ollenkaan läheisiäsi.

Mistä päättelet, että hän haluaa sytostaattihoitoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut rakastunut entiseen proffaani jo yli 20 vuoden ajan, vaikka olen naimisissa ja niin on hänkin. En tiedä mikä minua vaivaa.

En tiedä lohduttaako sinua, mutta minä rakastan yhä amiksen aikaista opettajaani. Sillä erolla tosin, että hän naimisissa ja perheellinen ja minä en. Amiksesta aikaa jo yli 10v... En tiedä mikä minuakaan vaivaa, mutta uskon että jotkut ihmiset syystä tai toisesta jäävät sydämeen. Ja meitä on paljon, joille näin käy, harva vaan kehtaa myöntää näitä "älyttömiä" rakkauksia. 

Usein jatkuva ihastuminen "älyttömään" kohteeseen tai ihmiseen joka ei koskaan voi olla kumppani, kielivät lapsuuden ongelmista. Henkilö ei ole saanut hellyyttä tai rakkautta lapsena tarpeeksi osakseen joten sitä etsii alitajuisesti koko ajan jostain. Sama juttu henkilöillä jotka eivät osaa olla yksin vaan tarvitsevat aina jonkun, vaikka se olisi henkilö joka satuttaa koko ajan.

Olen kirjoitellut omia biisejä jonkin aikaa.

Lähetin biisejä sanoituskilpailuun.

Saa nähdä miten käy.

Nautin yksinolosta ja vihaan ihmisiä.

Musiikkimakuni on epätavallinen ikäiselleni.

Kuuntelen suomalaisia tangoja ja vanhoja iskelmiä. Olen siis 20v.

Kukaan ei tiedä musiikkimaustani.

Minulla ei ole yhtään kavereita työpaikan ulkopuolella. Mutta se on tietoinen päätös.

En kaipaa seuraa.

En ole ikinä harrastanut seksiä tai ole seurustellut, sekin on tietoinen päätös.

Vierailija kirjoitti:

Sitä, että olen itsetuhoinen. Edes oma mieheni ei tiedä. Näyttelen kaikille maailman pirteintä persoonaa, mutta joka ilta kun käyn nukkumaan toivon, etten enää heräisi.

Minäkin. Masennus on muuttunut krooniseksi vuosien varrella. En usko, että pystyn enää koskaan eläissäni  seksiin, mies on torjunut aloitteeni kokonaan niin monta vuotta.  Tosin viimeiseen kymmeneen vuoteen en ole mitään edes hänelle ehdotellut, pelkään torjuntaa niin. Olen täysin epäonnistunut sekä vaimona että äitinä. 

Vierailija kirjoitti:

Että moni läheinenkin ystävyyssuhteeni on päättynyt ikävällä tavalla. Ja etten ole mielestäni itse syyllinen näihin tilanteisiin, vaan ne ovat johtuneet toisen osapuolen omista ongelmista.

Mulla vähän samanlainen tilanne. Toki olen miettinyt omaakin käytöstäni, mutta vedän jotenkin puoleeni epävakaita ja muita tavalla tai toisella hyväksikäyttäviä ihmisiä, ja ystävyydet loppuu kun alan pitämään puoleni. Minähän se pahis sitten olen. On vaikeaa tutustua aikuisena uusiin ihmisiin kun aina pitää miettiä että miksi joku on minulle ystävällinen. Ei myöskään tunnu kovin mukavalle sekään ettei ns. normaalit ihmiset halua olla kavereitani. Perhe ja työkaverit luulevat että minulla on paljon ystäviä, vaikka totuus on ihan toinen. Äitini kyselee edelleen yhden lapsuuden kaverini kuulumisia, vaikea vastailla kun ei ole oltu missään yhteyksissä vuosiin. En halua selittää miksi ystävyytemme päättyi, kun en ole ihan varma itsekään.

Vierailija kirjoitti:

Syön räkää, haistelen pierujani ja nautin siitä mitä kovempi turahdus pääsee. Elän myös kotona melko saastaisesti ja syön köyhästi, vaikka kulissit on kunnossa. Olen horoillut myös aika vastenmielisesti ja haaveilen välillä ties mistä irstauksista ja kuvaan itsestäni masturbointivideoita.

Hyi😂😂😂

Kyttään erästä henkilöä viikottain eri paikoissa jotta sattuisimme "vahingossa" törmäämään tai näkisimme toisemme.

Tein erään ison elämänmuutoksenkin osin (en kokonaan) siitä syystä että olen lähellä kun se aika koittaa.

Sitä että olen käynyt aikoinaan ennustajalla ja odottanut kauan (liian kauan) tapahtuvaksi asiaa mitä hän ennusti tapahtuvan.

Ihan älytöntä mutta totta.

Ja kadun että menin koko ennustajalle.

Vierailija kirjoitti:

Musiikkimakuni on epätavallinen ikäiselleni.

Kuuntelen suomalaisia tangoja ja vanhoja iskelmiä. Olen siis 20v.

Kukaan ei tiedä musiikkimaustani.

Sama täällä mutta kuuntelen mielelläni varsinkin stressaantuneena AC/DC tä ym kasarin raskasta rokkia volyymit kaakossa.

Olen jo mummo, 55v.

Kyllä stressi hälvenee - kokeilkaapa!

https://music.youtube.com/watch?v=FrFvNphZ5BQ&feature=share

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole kotona suihkua, ei ole ollut yli 10 vuoteen. Käyn suihkussa työpaikalla, kuntosalilla tai uimahallissa. Pesen hiukset kainalot ja varpaat usein vessan lavuaarissa, jos en jaksa lähteä muualle suihkuun. Meillä on monta pientä lasta jotka raahaan vähintään kerran viikossa uimahalliin pesulle.

Miksei suihkua ole ?

Ainakin Kalliossa on tuollaisia asuntoja.

Olen asunut Sturenkadulla suihkuttomassa yksiössä 80-luvulla. Isäni osasi tehdä WC:n vedensekoittajasta systeemin, johon saatiin suihku. Tietysti tila oli todella ahdas ja lattia märkänä kun suihkussa kävin. Muoviritilä lattialla. Isä teki myös vessan kattoon hilattavan vaatteiden kuivatustelineen. Ei mulla tietenkään pesukonetta ollut. Kyllä pystyin siellä nuorena tyttönä asumaan pari vuotta ihan hyvin. Terveiset isälle pilvenreunalle. Oli hyvä ja kiltti mies.

No en mä sitä nyt täällä kerro!

Jätin kirjoittamatta kommentin minkä aloitin. Ja tiedän, että niin teki myös moni muu.

Olen ihastunut tanssipariini, ja säädän samaan aikaan kahden eri miehen kanssa jotta saisin hänet päästäni.

Esitän vaatimatonta ja henkisesti erittäin tasapainoista; sellaiseksi minut varmasti melkeinpä kaikki luultavasti kuvittelevat, mutta todellisuudessa janoan ihailua ja elän siitä. Itsetuntoni on pohjamudissa pienenkin kritiikin jälkeen ja toisaalta taivaissa, kun saan kehuja. Yhtenä päivänä olen maailman rumin ja lähes kehitysvammainen, toisena saatan olla mielestäni kaikki naiset kaatava älykäs komistus. Käyn keski-ikää lähestyvänä perheellisenä miehenä toisinaan yökerhoissa vain saadakseni ihailevia katseita ja iskuyrityksiä naisilta, jotta itsetuntoni saisi taas tarvitsemaansa, säännöllistä ravintoaan.  Kykenen lähinnä halveksimaan tai kadehtimaan työkavereitani ja vähiä kavereitani. Lämmin käytös ja kohteliaisuudet ovat täysin pelkkää sosiaalisuuskulissia. Lienen haavoittuvainen narsisti -tyyppi. Elämä tällaisena on todella raskasta, ja minulla on toisinaan itsetuhoisia ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Sitä että olen käynyt aikoinaan ennustajalla ja odottanut kauan (liian kauan) tapahtuvaksi asiaa mitä hän ennusti tapahtuvan.

Ihan älytöntä mutta totta.

Ja kadun että menin koko ennustajalle.

Noin voi käydä. Mutta ilmeisesti odotit jotakin myönteistä. Se saattoi toisaalta vaikuttaa elämääsi hyvällä tavalla. Et taida itse ajatella niin.

Minulle taas kävi, kuten eräs ennustaja ennusti, vaikka en mitenkään olisi halunnut hänen olevan oikeassa: Vuosikymmeniä sitten kävin eräällä tunnetulla ennustajalla. Hän totesi useaan otteeseen, että minua ei tarpeeksi arvosteta silloisella työpaikallani. Hän osui oikeaan, vaikka yritin kiistää asian. Mutta tämä ennustaja toisti väitteen useaan kertaan. Sitten hän sanoi, että kohtaan suuria vaikeuksia elämässä, mutta selviän kuitenkin. Hän kertoi vielä lisää joitakin epämieluisia asioita, eikä oikein mitään hyvää. Olin aika järkyttynyt. Valitettavasti on käynyt suurin piirtein kuten hän sanoi. En tiedä, pystyikö minusta näkemään jonkin häviäjän auran.