Asia, mitä et haluaisi kenenkään saavan selville sinusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tutkinut UFO aihetta jo vuosia 

vähän huono ottaa puheeksi oikeastaan missään joten en ole siitä ikinä sen kummemmin puhunut missään tai kenellekään . 

tää on kiinnostanut mua todella paljon aina vaikka itsellä ei mitää omakohtasia kokemuksia olekkaan .

tää on antanut mulle todella paljon , olen oppinut historiaa , uskonnollisia asioita ja ties mitä 

on toki vienytkin aika paljon vaikka se ei päällepäin näy , monet ihmiset menettäisivät yöunensa jos tietäisivät yhtä paljon asiasta . 

mutta niin jokainen tyylillään , en ole koskaan asiaa kellekkään tuputtanut , lähinnä oma harrastus . 

Tutkinut? Miten?

miten asioita yleensä tutkitaan ? 

Vierailija kirjoitti:

Sitä miten jaoin itseäni kamalille ukoille ollessani päihteiden väärinkäyttäjä.

Tunnen yhden Tanjan joka teki tuota.

Nykyään kuivilla.

Vierailija kirjoitti:

Vihaan miehiä.

Kovin selvästi olet tuonut sen esiin..

Että olen homo.

Kuvitteleeko joku tosiaan, että vain koska meillä on ulkoministeri Haavisto ja muutama muu julkihomo, että kaikki miehet kokevat turvalliseksi kertoa taipumuksestaan esim. töissä? Tai suvullekaan.

Miehiä on edelleen kaapissa vaikka kuinka paljon. Osa niistä myös syrjäytyy ja masentuu jo nuorina, etenkin maalaiskylissä kasvaneet, ne homovastaiset asenteet tarttuu myös homoon itseensä. Osa selviää kaapissa olemisesta huolimatta, mutta elämä on aika kylmää kyytiä, missä ei tunteilulle ja itsesäälille paljon ole sijaa.

Bi-miehistäkin kaapissa on varmasti 99%, se on sallittua vain naisille jostain syystä

Tietenkin se on helppo heterona sanoa, että "Sen kun vain tulee kaapista, se on ihan tätä päivää" kun ei ole itse tarvinnut miettiä koskaan, että mitä se käytännössä tarkoittaa, ja minkälaisia pelottavia piirteitä siihen liittyy (esim. työn menetys, suvun hylkääminen, elämässäsi olevien heteromiesten suhtautuminen). Vierestä on niin helppo neuvoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tutkinut UFO aihetta jo vuosia 

vähän huono ottaa puheeksi oikeastaan missään joten en ole siitä ikinä sen kummemmin puhunut missään tai kenellekään . 

tää on kiinnostanut mua todella paljon aina vaikka itsellä ei mitää omakohtasia kokemuksia olekkaan .

tää on antanut mulle todella paljon , olen oppinut historiaa , uskonnollisia asioita ja ties mitä 

on toki vienytkin aika paljon vaikka se ei päällepäin näy , monet ihmiset menettäisivät yöunensa jos tietäisivät yhtä paljon asiasta . 

mutta niin jokainen tyylillään , en ole koskaan asiaa kellekkään tuputtanut , lähinnä oma harrastus . 

Tutkinut? Miten?

miten asioita yleensä tutkitaan ? 

Katsomalla Youtube-videoita ja pysyttelemällä Googlen kehittämässä kuplassa, se on yleisintä...

Puhun välillä ihan täyttä paskaa.Kehun ihmisiä ja aattelen pirujani :)

Vierailija kirjoitti:

Että olen homo.

Kuvitteleeko joku tosiaan, että vain koska meillä on ulkoministeri Haavisto ja muutama muu julkihomo, että kaikki miehet kokevat turvalliseksi kertoa taipumuksestaan esim. töissä? Tai suvullekaan.

Miehiä on edelleen kaapissa vaikka kuinka paljon. Osa niistä myös syrjäytyy ja masentuu jo nuorina, etenkin maalaiskylissä kasvaneet, ne homovastaiset asenteet tarttuu myös homoon itseensä. Osa selviää kaapissa olemisesta huolimatta, mutta elämä on aika kylmää kyytiä, missä ei tunteilulle ja itsesäälille paljon ole sijaa.

Bi-miehistäkin kaapissa on varmasti 99%, se on sallittua vain naisille jostain syystä

Tietenkin se on helppo heterona sanoa, että "Sen kun vain tulee kaapista, se on ihan tätä päivää" kun ei ole itse tarvinnut miettiä koskaan, että mitä se käytännössä tarkoittaa, ja minkälaisia pelottavia piirteitä siihen liittyy (esim. työn menetys, suvun hylkääminen, elämässäsi olevien heteromiesten suhtautuminen). Vierestä on niin helppo neuvoa

Älyttömiä pelkoja sinulle. Jos menettäisit työsi homouden takia olisi se syrjintää. 

Tunnen kolme avoimesti homoa maaseudulla asuvaa miestä, yksi heistä viljelijä. 27-76v. ikähaarukassa ja ihan tästä läheltä ovat, kotiseudultani. Ihan normaalisti heihin suhtaudutaan. Pelkosi ovat turhia.

On tietysti noloa, jos olet teeskennelyt jotain superheteroa.

Vierailija kirjoitti:

On tietysti noloa, jos olet teeskennelyt jotain superheteroa.

Ei siinä mitään noloa ole? Surullista vain.

Myös selviytymiskeino läntisten teollisuusmaiden ulkopuolella asuville esim. Kiinassa ja Intiassa arkipäivää. Siinä on jo iso osa koko maailman ihmisistä. Kiinassa on jopa verkkopalvelu jossa homot ja lesbot voivat perustaa kulissiavioliittoja, joissa molemmilla on oma elämä mutta virallisesti ollaan naimisissa. Koska Kiinan kungfutselaisessa kulttuurissa aikuinen joka ei ole avioliitossa katsotaan suureksi häpeäksi. Ja naimattomuus voi estää saamasta monia työpaikkoja

Lähi-idässä ja monissa Afrikan maissa sama tilanne. Suurin osa maailman homoista joutuu elämään täysin salatusti, tai täydellisessä itsekieltämyksessä. Läntisten teollisuusmaiden suurkaupungeissa elävät avoimet homot ovat pieni vähemmistö homoista

Ainoastaan jos on mennyt naimisiin ym. eikä ole kertonut sille naiselle, se on väärin. Ei noloa, vaan väärin. Mitä kauemmin jatkuu, sitä enemmän väärin. Mutta ei sekään ole noloa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei tule saamaan tietoonsa ikinä, että haluaisin vieläkin takaisin nuoruuden rakkauteni. Olen kaivannut häntä jo vähän reilut 32v. Olen sydämeltäni ns "yksiavioinen" ja koska nuorena elämä vei meidät erilleen dramaattisten käänteiden päätteeksi, en ole ketään muuta oikeasti rakastanut sen jälkeen.

Suhteessa olen kyllä ollut mutta sydämeni ja sieluni kuuluu aina hänelle (vaikka ihan palasina ovatkin jo).

Täällä toinen ja 32 v. kaipausta takana. Näin aika vasta untakin hänestä. Mekin erosimme dramaattisten käänteiden myötä. N

Hei! Ei voi olla totta että me kaikki kolme ollaan tässä keskustelussa??

Aivan, me kolme, mutta kun pitäisi kohdata ne kolme. Tiedän, etten aika varmastikaan tule enää omaa mennyttä rakkauttani kohtaamaan, jäi vuosien taa. Paljon oli pienistä sattumista kiinni, mutta niin oli sekin, että ylipäätään kohdattiin eräänä sateisena helmikuisena iltana kauan sitten. n

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tietysti noloa, jos olet teeskennelyt jotain superheteroa.

Ei siinä mitään noloa ole? Surullista vain.

Myös selviytymiskeino läntisten teollisuusmaiden ulkopuolella asuville esim. Kiinassa ja Intiassa arkipäivää. Siinä on jo iso osa koko maailman ihmisistä. Kiinassa on jopa verkkopalvelu jossa homot ja lesbot voivat perustaa kulissiavioliittoja, joissa molemmilla on oma elämä mutta virallisesti ollaan naimisissa. Koska Kiinan kungfutselaisessa kulttuurissa aikuinen joka ei ole avioliitossa katsotaan suureksi häpeäksi. Ja naimattomuus voi estää saamasta monia työpaikkoja

Lähi-idässä ja monissa Afrikan maissa sama tilanne. Suurin osa maailman homoista joutuu elämään täysin salatusti, tai täydellisessä itsekieltämyksessä. Läntisten teollisuusmaiden suurkaupungeissa elävät avoimet homot ovat pieni vähemmistö homoista

Ainoastaan jos on mennyt naimisiin ym. eikä ole kertonut sille naiselle, se on väärin. Ei noloa, vaan väärin. Mitä kauemmin jatkuu, sitä enemmän väärin. Mutta ei sekään ole noloa

Tarkoitin, että on noloa tunnustaa olevansa homo, jos aiemmin on väittänyt olevansa joku suuri heteropanomies tms.

Turha puhua Kiinasta samassa lauseessa kuin tavanomaisesta suomalaisesta maaseudusta. Meillä on syrjintää estävä lainsäädäntö, joissakin maissa homoudesta voi saada kuolemantuomion. Omassa mielessä olevat esteet ovat eri asia kuin todellinen vaara.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei tule saamaan tietoonsa ikinä, että haluaisin vieläkin takaisin nuoruuden rakkauteni. Olen kaivannut häntä jo vähän reilut 32v. Olen sydämeltäni ns "yksiavioinen" ja koska nuorena elämä vei meidät erilleen dramaattisten käänteiden päätteeksi, en ole ketään muuta oikeasti rakastanut sen jälkeen.

Suhteessa olen kyllä ollut mutta sydämeni ja sieluni kuuluu aina hänelle (vaikka ihan palasina ovatkin jo).

Täällä toinen ja 32 v. kaipausta takana. Näin aika vasta untakin hänestä. Mekin erosimme dramaattisten käänteiden myötä. N

Hei! Ei voi olla totta että me kaikki kolme ollaan tässä keskustelussa??

Aivan, me kolme, mutta kun pitäisi kohdata ne kolme. Tiedän, etten aika varmastikaan tule enää omaa mennyttä rakkauttani kohtaamaan, jäi vuosien taa. Paljon oli pienistä sattumista kiinni, mutta niin oli sekin, että ylipäätään kohdattiin eräänä sateisena helmikuisena iltana kauan sitten. n

🥺 vuosi -90 on siis ollut tramaattista aikaa muillekin.

Mä näen nykyisin vähintään kuuausitain exääni ainakin vilaukselta kotimatkan varrella ja se tekee kipeää.

Teeskentelen vain hunsvottia Metallica-paidassa, reisitaskuhousuissa ja maihareissa. Oikeasti olen urheiluhullu, elämä on pelkkää jalkapallon katsomista (Valioliiga, La Liga, Saksa, Veikkausliiga jne) ja treenaamista: pelaan sulkapalloa, uin, juoksen, kävelen, pelaan sulkapalloa, käyn salilla, suunnistan ja teen cooperin testin kerran viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei tule saamaan tietoonsa ikinä, että haluaisin vieläkin takaisin nuoruuden rakkauteni. Olen kaivannut häntä jo vähän reilut 32v. Olen sydämeltäni ns "yksiavioinen" ja koska nuorena elämä vei meidät erilleen dramaattisten käänteiden päätteeksi, en ole ketään muuta oikeasti rakastanut sen jälkeen.

Suhteessa olen kyllä ollut mutta sydämeni ja sieluni kuuluu aina hänelle (vaikka ihan palasina ovatkin jo).

Täällä toinen ja 32 v. kaipausta takana. Näin aika vasta untakin hänestä. Mekin erosimme dramaattisten käänteiden myötä. N

Hei! Ei voi olla totta että me kaikki kolme ollaan tässä keskustelussa??

Aivan, me kolme, mutta kun pitäisi kohdata ne kolme. Tiedän, etten aika varmastikaan tule enää omaa mennyttä rakkauttani kohtaamaan, jäi vuosien taa. Paljon oli pienistä sattumista kiinni, mutta niin oli sekin, että ylipäätään kohdattiin eräänä sateisena helmikuisena iltana kauan sitten. n

🥺 vuosi -90 on siis ollut tramaattista aikaa muillekin.

Mä näen nykyisin vähintään kuuausitain exääni ainakin vilaukselta kotimatkan varrella ja se tekee kipeää.

Jaksamista sinulle. Vuosi 90 oli minulle erittäin kauhea rakkauselämän kannalta. Sydämen kohdalta särki niin pahoin, että pelkäsin, etten selviä hengissä. Kärsin ilmeisesti särkyneen sydämen oireyhtymästä. Joskus kun ahdistaa, saan samantyyppisiä tuntemuksia ja ajattelen myötätunnolla nuorta itseäni samanlaisen ja koko ajan jatkuvan tuskan keskellä. Tosiaan yhäkin mietin tuota v. - 90 miestä, jäi näkemättä mitä meistä olisi tullut. n

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla n syöpä ja parinkymmenen miljoonan omaisuus. Ei perillisiä.

Toivottavasti olet tehnyt testamentin vaikka jonkun hyväntekeväisyysjärjestön hyväksi, ettei mene valtiolle.

Minä en tekisi testamenttia millekään hyväntekeväisyysjärjestölle.  Niistä ei tiedä kuitenkaan, miten ne rahat menisi.  Aina ne on käsi ojossa, mutta koskaan ei näe mitään konkreettista isoa juttua, minkä ne olisi tehnyt saatuaan suuren lahjoituksen tai perinnön.  Joku "nuorison hyväksi"  tehty lahjoituskin ei tunnu näkyvän missään.  Sitä jaetaan niin pieninä panoksina sinne ja tänne, että kukaan ei loppujen lopuksi oikeasti hyödy mitään.

Minä lahjoittaisin yksityisille ihmisille, sellaisille joiden elämänlaadun tietäisin heti paranevan ja rahojen tulevan varmasti tarpeeseen.  

Kyllä ainakin isoilla järjestöillä on paljonkin näyttöä siitä mitä ne ovat tehneet. Ja jos vaivaudut niiden nettisivuille, niin huomaat että niillä on tarkka kirjanpito, tilintarkastus ja tilastot sisääntulevista ja ulos lähtevistä rahoista. Mutta ymmärrän että haluat leikkiä vähän jumalaa: rahoitat yksittäistä kohdetta joka voi sitten olla kiitollinen. Toivottavasti et pety.

Todellisuudessa, mitä isompi järjestö, sitä vähemmän kontrollia on omissa toiminnoissa. Tästä paljon esimerkkejä ihan dokumenttienkin muodossa esim. Afrikkaan yms. syydettyjen rahojen ja projektien osalta. Vastaava tilanne kuin suuryrityksillä muutenkin. Eivät vaatevalmistajat aina perillä ole, kuka ja missä ne vaatteet ompelee vaikka paperilla asiat ovatkin "kunnossa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei tule saamaan tietoonsa ikinä, että haluaisin vieläkin takaisin nuoruuden rakkauteni. Olen kaivannut häntä jo vähän reilut 32v. Olen sydämeltäni ns "yksiavioinen" ja koska nuorena elämä vei meidät erilleen dramaattisten käänteiden päätteeksi, en ole ketään muuta oikeasti rakastanut sen jälkeen.

Suhteessa olen kyllä ollut mutta sydämeni ja sieluni kuuluu aina hänelle (vaikka ihan palasina ovatkin jo).

Täällä toinen ja 32 v. kaipausta takana. Näin aika vasta untakin hänestä. Mekin erosimme dramaattisten käänteiden myötä. N

Hei! Ei voi olla totta että me kaikki kolme ollaan tässä keskustelussa??

Aivan, me kolme, mutta kun pitäisi kohdata ne kolme. Tiedän, etten aika varmastikaan tule enää omaa mennyttä rakkauttani kohtaamaan, jäi vuosien taa. Paljon oli pienistä sattumista kiinni, mutta niin oli sekin, että ylipäätään kohdattiin eräänä sateisena helmikuisena iltana kauan sitten. n

🥺 vuosi -90 on siis ollut tramaattista aikaa muillekin.

Mä näen nykyisin vähintään kuuausitain exääni ainakin vilaukselta kotimatkan varrella ja se tekee kipeää.

Jaksamista sinulle. Vuosi 90 oli minulle erittäin kauhea rakkauselämän kannalta. Sydämen kohdalta särki niin pahoin, että pelkäsin, etten selviä hengissä. Kärsin ilmeisesti särkyneen sydämen oireyhtymästä. Joskus kun ahdistaa, saan samantyyppisiä tuntemuksia ja ajattelen myötätunnolla nuorta itseäni samanlaisen ja koko ajan jatkuvan tuskan keskellä. Tosiaan yhäkin mietin tuota v. - 90 miestä, jäi näkemättä mitä meistä olisi tullut. n

Olen muuten jälleen sinkku jo pari vuotta. Ei sitä vielä tiedä mitä me nähdään, joko omilla tahoillamme tai jopa yhdessä. Olen yrittänyt löytää sinua, en ole onnistunut - ehkä voisit yrittää löytää minut, olen nykyään FB:ssä.

M

Katson netistä real death -videoita ja kuvia hajoavista ruumiista. Se on ehkä vielä ok, mutta olen myös käynyt hautausmaalla kaivamassa luita.

Se, että fanitan muutamia italialaisia lastenkuoroja ja tykkään paljon italialaisista lastenlauluista. Ulospäin olen kova rock-musiikin ja hevin ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Se, että fanitan muutamia italialaisia lastenkuoroja ja tykkään paljon italialaisista lastenlauluista. Ulospäin olen kova rock-musiikin ja hevin ystävä.

Ihanaa. Löytyisikö youtubesta?

Harrastan nettiseksiä videopuheluina vakiotyypin kanssa, joka nauhoittaa puhelumme jotta hän saa kerrytettyä minusta pornovideokokoelmaa.  Minulla on tähän fetissi ja pidän tämmöisestä. Otan hänelle myös kuvia säännöllisesti, joskus myös itse kuvaan videoita itsestäni hänelle lisää siihen kokoelmaan. En ole kiinnostunut jakamaan videoita ja kuviani yleisesti netissä, haluaisin vaan että jollain/joillain tietyillä on pornoa jossa minä olen päätähti.  

T. outo nainen

Vierailija kirjoitti:

Harrastan nettiseksiä videopuheluina vakiotyypin kanssa, joka nauhoittaa puhelumme jotta hän saa kerrytettyä minusta pornovideokokoelmaa.  Minulla on tähän fetissi ja pidän tämmöisestä. Otan hänelle myös kuvia säännöllisesti, joskus myös itse kuvaan videoita itsestäni hänelle lisää siihen kokoelmaan. En ole kiinnostunut jakamaan videoita ja kuviani yleisesti netissä, haluaisin vaan että jollain/joillain tietyillä on pornoa jossa minä olen päätähti.  

T. outo nainen

Ja ne matskut on takuulla myyty eteenpäin ajat sitten :D