Asia, mitä et haluaisi kenenkään saavan selville sinusta

Pelkään vanhempieni tulevaa kuolemaa paljon. Tämän takia nään vanhempiani melkein joka päivä vaikka olen aikuinen ihminen ja asun omillani. En vain kestä ajatusta menettämisestä ja ahdistaa ajatellakkin, että joka päivä olen sitä hetken lähempänä. Olen vuosien aikana itkenyt itseni uneen satoja kertoja miettien sitä miten vanhempani tulevat kuolemaan.

Ihastun helposti ja kovaa, myös varattuna. Olenkin sortunut pettämään tavalla tai toisella kaikissa parisuhteissani. En siis mennyt kaikkien suhteiden aikana sänkyyn toisen kanssa, mutta kaikissa suhteissa olen ollut jollain tasolla uskoton. Luulen että miehet ovat minulle jonkinlainen pakkomielle. Kun ihastun, sekoan. Käyn jopa terapiassa ja olen yrittänyt työstää asiaa, mutta en ole löytänyt mitään ratkaisua asiaan sielläkään. Tälläkin hetkellä olen korviani myöten rakastunut toiseen mieheen, mutta olen naimisissa ja minulla on kaksi lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen transmies.

Sama.

Sori, mutta kyllä sen näkee päällepäin.

Teen tota varsinkin kun olen stressantunut

Olen maannut nuorena kahden työtoverini kanssa. Toisen kanssa olen naimisissa ja lapsiakin on. Ehkä tämä ei olekaan salaisuus.  Kyllä muillakin oli joskus suhteita siinä työpaikassa. Olen siis nainen.

Mulla on dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö.

Hae itsellesi ja perheellesi apua. Sun ei tarvitse vain kestää ja sietää tilannetta vuodesta toiseen. Lastesi vuoksi sun ei tarvitse uhrautua, vaan nimenomaan heidän ja itsesi vuoksi tehdä ratkaisu tilanteen muuttamiseksi, sillä eihän tilanne voi jatkua noin.

Sullekin on vain yksi elämä, älä siedä vaan elä se.

Vierailija kirjoitti:

Kysymykseen "Miksi olet sinkku?" vastaan "Ei ole se oikea tullut vastaan" vaikka itse kysyjä saattaisi olla se.

Todellisuudessa olen työtön ja luottotiedoton. Enkä todennäköisesti tule koskaan omistamaan asuntoa. En halua parisuhdetta kyseisten vikojen vuoksi vaikka todellisuudessa sitä kaipaisinkin, mutta en usko kenenkään haluavan minua. Lyön liinat kiinni ennenkuin jutustelusta kehkeytyisi jotain muuta.

Toivottavasti saat työtä ja sitä myötä asioita kuntoon. Ja uskalla tutustua ihmisiin. Monilla on samanlaisia ongelmia kuin sinulla. Ne eivät ole este ihmissuhteelle, kumppanuudelle. Tietysti osa kavahtaa ongelmia, mutta eivät kaikki.

-Olen ollut ihastunut mieheni aikuiseen pikkuveljeen jo vuosia

-Otan itsestäni pervoja kuvia ja lähettelen miehille, roikun seksipalstoilla

-Vauvapalstailen :(

Luulisi sen näkyvän jos syö useita suklaalevyjä päivässä.

En tee kotona töiden jälkeen mitään muuta kun syön roskaruokaa, katon netflixiä ja itken. Töissä esitän normaalia, samoin vanhemmille ja harvoille kaveteille. Oikeasti vihaan työtäni ja elämääno enkä jaksaisi puhua ärsyttäville työkavereille, enkä oikein kellekään muillekaan, sanaakaan. En kestä ihmisiä. Olen varmaan masentunut, mutta en jaksa hakea apua, enkä uskalla, kun en halua joutua laitokseen.

No en mä kehtaa kertoo sitä :D

Vierailija kirjoitti:

Olen koukussa rauhoittaviin.

Olisinpa minäkin. Mutta ei ole reseptiä. Satunnaisia kertoja olen saanut kokeilla. Niinämpäivonä on ollut hyvä olotila. Parempi kuin normaalisti.

En oo harrastanut seksiä varmaan neljään vuoteen, koska korona ja yleinen uupumus. En ole siis jaksanut käydä treffeillä ollenkaan. Enää uskalla aloittaa tapailua, kun pelkään että värkkini on löystynyt käyttämättömänä ja seksi olisi vaan noloa. Eikä tuntuisi miehen mielestä miltään.

Petin yhtä naisystävääni yhden toisen naisen kanssa jota olin tapaillut useampi vuosi sitten. Himoitsen tätä naista melkein joka päivä. Yhteiset seksisessiomme ovat tulleet erääksi suosikkifantasioistani.

Fantasioin masturboidessa ja myös seksin aikana exästäni, joka on nykyään naimisissa toisen naisen kanssa. Välillä katson somesta hänen kuviaan ja tyydytän itseäni.

Mun koti on aivan hirveän sotkuinen. En jaksa järkyttävän väsymyksen takia siivota kunnolla. Se hävettää ihan sikana. En päästä ketään kotiini vieraaksi, keksin aina tekosyyn, jonka takia pitää tavata muualla.

Olen helposti lähestyttävä sekä kaikille ystävällinen. Osaan tiukoissakin erimielisyystilanteissa perustella mielipiteeni, säilyttää tyyneyteni ja ottaa muiden näkökulmat huomioon ja jopa muuttaa omaa näkemystäni, jos perustelut ovat hyvät. Näistä ominaisuuksista saan jatkuvasti positiivista palautetta niin työ- kuin yksityiselämässä. 

Parisuhteessa + 20 vuotta, ja saan toisinaan riitatilanteissa hurjia pultteja, joissa itsehillintä- ja kontrolli on täysin tiessään ja muutun joksikin tunnistamattomaksi raivoavaksi suohirviöksi, joka ei pysty lainkaan säätelemään tunteitaan. Nämä tilanteet puolisoa ainakin jälkikäteen huvittavat kovasti, itseä nolottavat.

Olen yrittänyt myrkyttää itseni muutaman kerran vähän harvinaisemmilla aineilla. Viimeisimmän tapauksen jälkeen en päässyt poistumaan kotoa kolmeen päivään. Olo oli niin heikko että jouduin konttaamaan vessaan.

Psyk. lausunnoissa lukee, että minussa ei ilmene merkkejä suisidaalisuudesta.

Juujuujuuuo kirjoitti:

Otin just väkevän ja nyt viininloput. Että uskallan mennä ulos.

Torikammo,sosiaalisten tilanteiden pelko. Masennus. Jännittäminen.

Kukaan ei usko päällepäin että kärsin tälläisistä.

Täällä sama. En ole pystynyt lähtemään kämpästä ulos hetkeen. Masennus varmaan pahentunut ja opiskelu kärsii.