Asia, mitä et haluaisi kenenkään saavan selville sinusta

Vierailija kirjoitti:

Olen sairaanloisen ylipainoinen.

Eli roikut jossakin sairaassa loisessa kiinni ylipainoisena?

Vierailija kirjoitti:

Olin 16-17-vuotiaana "hardcore" pilvenpolttaja. Poltin pilveä vähintään kerran viikossa, joskus oli jopa 5 päivän putkia. Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut koulunkäyntiini ollenkaan, mitä nyt joskus lintsasin mutta sain joka tapauksessa koulun ajoissa suoritettua ja vielä melko hyvin numeroin. En kuitenkaan kehtaa kertoa tätä kenellekkään, ainoastaan paras ystäväni. Nykyään olen kuitenkin normaalisti työssä käyvä ihminen, avopuolisokin on ja omassa kämpässä ollaan asuttu vajaa vuosi. Mitä nyt edelleen polttelen ehkä 1-2 kertaa vuodessa, en kuitenkaan enää pystyisi samaan mitä silloin 3-4 vuotta sitten.

N20

Öö, monet polttavat joka päivä aamusta iltaan vuosikaudet, niin kuin esim. Minä tein nuorena. Viime kerrasta varmaan 20 vuotta.

Kryptozoologian harrastus, en häpeä, mutta ihmisillä outoja käsityksiä ja vääriä luuloja, Tieteellinen lähestymistapa siis mulla.

Vierailija kirjoitti:

Esitän  kaupungin kovinta panomiestä joka saa naisen kuin naisen. Jukisivun takana olen kuitenkin umpihinari.

Ettet olisi nikke turusta?

jaoin kaikille jo 16 vuotiaana,luulin,että he rakastavat minua.maku on jäänyt lihaksiin joten vielä 60 pitää saada montakertaa viikossa.on se vaan niin ,päivääkään en vaihtaisi pois.

Tääl on aivan pohjattoman sairaita juttuja.

Osa tietty trollei ,mut silti.

Onneks en ole koukus tähän palstaan, vaan ohikulku matkal!!!

Olen Nolojen Vaivojen Ihminen. Mulla on ollu varmaan kaikki inhat/nolot viat. Finnejä pepussa, täitä, jalka- ja kynsisieni, peräpukamia, liikahikoilua, you name it. Ja ihan normaali (?) ihminen olen siis :D. En ikinä avautuisi yhdelle ja samalle ihmiselle näistä kaikista (paitsi omalle miehelle).

viallinen kirjoitti:

Serkkuni käytti minua hyväksi 16-vuotiaana ja pahoinpiteli rajusti josta sain vamman loppuelämäkseni. Olen kaikille läheisille sanonut että en tiedä syytä kipuihini. Tapahtumasta on kulunut lähes 10 vuotta, olen masentunut ja olen jättänyt kaikki miehet. Löysin upean miehen, jonka sydän on uskomattoman iso ja hän haluaa kanssani naimisiin. Luultavasti jätän hänetkin koska en pysty ottamaan apua vastaan keneltäkään ja olen tottunut käsittelemään yksin viallisuuteni.

Älä anna serkkusi pilata elämääsi tai olla hänen vankinaan rajoittamalla omaa tulevaisuuttasi. Sitähän se nöhverö haluaisikin (hyväksikäyttö on vastenmielisin väkivallan muoto) - elä ja rakasta! Kaikki eivät ole pahoja!

- Kokemuksella

Näitähän riittää...

Pelkään ja inhoan ihmisiä.

En pysty juuri kulkemaan ulkona enkä hakea parempia lääkkeitä avukseni.

Siskoni ällöttävää mua hirveästi.

Olen niin ruma ja hyljeksitty että tappaisin itseni jollei mulla olisi kahta lastani.

Lapseni ovat jo nuoria aikuisia ja inhoan sitä.

Haluaisin kai parisuhteen mutta inhoan seksiä.

Rukoilen mielessäni lähes tauotta Herraa auttamaan mua.

Kuten sanoin näitä riittää...

Yhdestä (ja ainoastani) lomaromanssista en ole ylpeä. Jotkut siitä tietävät, mutta eivät tiedä kuinka pitkälle se meni ja toivottavasti ovat jo unohtaneet sen.

Olin abivuoden melkein koko ajan humalassa. Sunnuntait olin juomatta, mutt sitten ma-la saatoin aloittaa juomisen 7:30 ja jatkaa koulun vessassa ja sitt hihittelin oppitunneilla. Ja siis ei, mulla ei ollut mitään sosiaalisten tilanteiden pelkoa, masennusta tms. vaan mä halusin elämään jännitystä. Joskus kun tulin kotiin oksensin lattialle ja nukahdin (en sammunut, olin oikeasti vain koko ajan tosi väsynyt) siihen viereen. Laihduin 9 kiloa vaikka kävin paljon mäkissä. Krapulaa ei ollut, sitä en tajua koska nykyään krapula tulee tosi vähästä määrästä.

Ihme kyllä kirjoitukset meni hyvin ja kurssiarvosanatkin oli 8-10 ja pääsin yliopistoon ekalla yrittämällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä että vaikka esitän herttaista ja mukavaa niin kärsin tunteesta, että olen kiroutunut paska. Olen nimittäin lapsena puhunut pahaa parhaasta ystävästäni niin että tämä kuuli enkä koskaan pyytänyt anteeksi, (hänkään ei pannut minua siitä tilille), lisäksi potkaisin kerran yhden itseäni pienemmän tytön nurin. Mutta kun en tunne minkäänlaista katumusta noista teoista. Se on se, mitä en käsitä itsekään.

Minua vaivaa tämän takia epämääräinen tunne siitä, että minuun ei voi kukaan luottaa. Siksi minun on vaikeaa tutustua kehenkään.

Moraalini on muutenkin epämääräinen ja se siis vaivaa minua; minun on helppo samaistua Axlin ajatusmaailmaan miten hän tuli ulos videonsa kanssa, eli pitää iyseään syyttömänä. Uhreja en kyllä olisi syyllistänyt. Mutta en vain tajuaisi, mitä pahaa siinä nyt oli :( Haluaisin kyllä ymmärtää sen, mutta kun osaisin vain ajatella sen siltä kantilta, että kun mä itse oisin kuvitellut sen hyvänä ideana ja se olisi ollut täysin omaa salaista puuhaani (en siis olisi koskaan esitellyt noita videoita kavereilleni tai kellekään!) niin en tajuaisi miten se satutti jotakuta.

En esimerkiksi ymmärrä puheita vallasta tuossa yhteydessä tai että se valta olisi ainakaan kovin vakavaa.

Enkä nyt halunnut puolustella tuota salakuvausta millään lailla vaan lähinnä mietin tuota ulostuloa. Miksen mä pitäisi itseäni syyllisenä?? Mikä juttu minulta puuttuu? Ei sitä uskalla kehenkään tutustua näillä spekseillä. Yhtäkkiä saattaisi tulla paskaa niskaan ennen kuin hoksaankaan.

Katsoin sen videon alun eilen ja näin, että siinä umpiväsynyt sokissa nuori mies tekee itsestään marttyyria. En viitsinyt sit katsoa enempää, kun noita lehtijuttuja jo on ollut. Varmaan se itsekin tajus myöhemmin mokanneensa, kun antoi lausunnon, että antaa poliisin rauhassa tutkia. Eikä itse kommentoi. Tajus tilanteen vakavuuden....ei oo enää leikkiä videomaailmassa julkkiksena ihmisiä hassutellessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä että vaikka esitän herttaista ja mukavaa niin kärsin tunteesta, että olen kiroutunut paska. Olen nimittäin lapsena puhunut pahaa parhaasta ystävästäni niin että tämä kuuli enkä koskaan pyytänyt anteeksi, (hänkään ei pannut minua siitä tilille), lisäksi potkaisin kerran yhden itseäni pienemmän tytön nurin. Mutta kun en tunne minkäänlaista katumusta noista teoista. Se on se, mitä en käsitä itsekään.

Minua vaivaa tämän takia epämääräinen tunne siitä, että minuun ei voi kukaan luottaa. Siksi minun on vaikeaa tutustua kehenkään.

Moraalini on muutenkin epämääräinen ja se siis vaivaa minua; minun on helppo samaistua Axlin ajatusmaailmaan miten hän tuli ulos videonsa kanssa, eli pitää iyseään syyttömänä. Uhreja en kyllä olisi syyllistänyt. Mutta en vain tajuaisi, mitä pahaa siinä nyt oli :( Haluaisin kyllä ymmärtää sen, mutta kun osaisin vain ajatella sen siltä kantilta, että kun mä itse oisin kuvitellut sen hyvänä ideana ja se olisi ollut täysin omaa salaista puuhaani (en siis olisi koskaan esitellyt noita videoita kavereilleni tai kellekään!) niin en tajuaisi miten se satutti jotakuta.

En esimerkiksi ymmärrä puheita vallasta tuossa yhteydessä tai että se valta olisi ainakaan kovin vakavaa.

Enkä nyt halunnut puolustella tuota salakuvausta millään lailla vaan lähinnä mietin tuota ulostuloa. Miksen mä pitäisi itseäni syyllisenä?? Mikä juttu minulta puuttuu? Ei sitä uskalla kehenkään tutustua näillä spekseillä. Yhtäkkiä saattaisi tulla paskaa niskaan ennen kuin hoksaankaan.

Katsoin sen videon alun eilen ja näin, että siinä umpiväsynyt sokissa nuori mies tekee itsestään marttyyria. En viitsinyt sit katsoa enempää, kun noita lehtijuttuja jo on ollut. Varmaan se itsekin tajus myöhemmin mokanneensa, kun antoi lausunnon, että antaa poliisin rauhassa tutkia. Eikä itse kommentoi. Tajus tilanteen vakavuuden....ei oo enää leikkiä videomaailmassa julkkiksena ihmisiä hassutellessa.[/

Niin että, jos sä lapsena oot käyttäytynyt huonosti, niin silti sä voit aikuisena käyttäytyä toisin. Opettelet olemaan luotettava. Sä opit, jos sä haluat oppia ja opettelet.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole kotona suihkua, ei ole ollut yli 10 vuoteen. Käyn suihkussa työpaikalla, kuntosalilla tai uimahallissa. Pesen hiukset kainalot ja varpaat usein vessan lavuaarissa, jos en jaksa lähteä muualle suihkuun. Meillä on monta pientä lasta jotka raahaan vähintään kerran viikossa uimahalliin pesulle.

missä ihmeessä asutte?kyllähän nykyasunnoissa on kaikissa suihku,tiedän kyllä erään tutun,jolla on amme ja suihku niin täys paskaa ja roskaa,ettei siellä voi käydä....kyllä kannattaisi hakea asuntoon jossa voi hygieeniaansa hoitaa,ihan lastenkin takia,ennenkuin siihen joku puuttuu,se kun katsotaan perusasioihin kuuluvaksi,niinkuin ruoka ja puhtaat vaatteet,kiusaamaankin voi joku koulussa alkaa sen takia...ja ihan itsesi takiakin...

Vierailija kirjoitti:

kyllä kannattaisi hakea asuntoon jossa voi hygieeniaansa hoitaa,ihan lastenkin takia

En ole kyseinen kirjoittaja, mutta kaikilla ei ole varaa parempaan asuntoon :/

Vierailija kirjoitti:

Mulla on pakkomielle symmetriaan ja numeroon 3.

Silloin 3 on maailman epäloogisin ja epäsymmetrisin, sillä se on pariton.. Vihaan parittomia numeroita en tiedä miksi :D

Minulla on nuoruuden salasuhteesta syntynyt lapsi. Olen uskonnollisesta perheestä ja moni järkyttyisi jos kuulisi.

_synkkä_salaisuus_ kirjoitti:

....nuuhkaisen myös alkkareitani pissillä käydessä ja ennen kuin laitan pyykkiin...

Rakkani,minäkin nuuhkin niitä aina kun olet jättänyt ne pyykkikoriin. Tumputtelen nuuhkien niitä ja ruikin niihin.

Katselin salaa "kissavideoita" ystäväni Axelin kämpillä,hänen koneeltaan, kun hän piipahti kaupassa.

Mulla on mies ja lapset, mutta silti oon ihastunu nuoruuden rakkauteeni. Ajattelen häntä jatkuvasti, mutta en halua edetä asiassa, sillä perheeni on mulle tärkeintä.