Lihavan ihmisen vastuu omasta painosta

Mua ihmetyttää että miten iso tuo nainen oikein on? Olen 140kg enkä mitenkään pitkä enkä ikinä ole tarvinnut sitä lisävyötä vaikka paino on jakaantunut tasaisesti, eli persettä ja mahaa kyllä löytyy. Aina on kiristysvaraakin eli mahtuu muakin isompi henkilö siihen.

Mitä muihin matkustajiin tulee, en melkein ikinä lennä yksin joten sillä yleensä vältän sen tuntemattoman kanssa istumisen koska silloin se ainakin on vielä ahistavaampaa. Tiedän että vieressäni on ahdasta istua, yleensä nojaan poispäin vähän ja yritön olla mahdollisimman tiukasti siinä koska en vain kehtaa viedä tilaa toiselta tai vaatia jotain erityistä kohtelua kuten tuo nainen. Toista istuinta en tarvi, mitä mä muka sillä teen? En mitenkään leviä toisen puolelle kuitenkaan. Johonkin pieneen lisämaksuun ylipainosta suostuisin, mutta sitten samalla logiikalla kaikki kevyemmätkin pitäis punnita ja hinnoitella sen mukaan halvemmin jos polttoaineella perustellaan, en usko että lentoyhtiö tuosta innostuisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaan esimerkiksi Mirtazapiini. Painon lisäys 1,5 kiloa per kk (oletetaan 30pv). Mirtazapiinia söi vuonna 134 516 ihmistä (lähde: http://raportit.kela.fi/linkki/42639148) . Tällä logiikalla, pelkästään mirtazapiinia syövät lihoivat keskimäärin 1,5 x 12 x 134 516 = 2,4 miljoonaa kiloa! Antipsykootteja ja masennuslääkkeitä syö n. 20% kansasta, eli voisi olettaa, että tämä pitäisi näkyä lihavuustilastoissa jotenkin eroteltuna, mutta eipä näy. Miksi ei?

'Logiikkasi' ei toimi koska, esim. juurikin mainitsemasi mirtatsapiini, aiheuttaa osalla käyttäjistä lisääntynyttä näläntunnetta lääkekuurin aloittamisen yhteydessä, eli ei jatkuvasti.

Eli yleensä n. 1-2 viikkoa ensimmäisestä annoksesta, jonka jälkeen tilanne normalisoituu.

Toisekseen, osa pysyykelääkkeistä päinvastoin pienentää näläntunnetta ja niitä käyttävät keskimäärin laihtuvat.

Psyykelääkkeiden osuus saattaisi siis olla 1% luokkaa ylipainoepidemian taustasyistä.

Eihän se voi pitää paikkaansa, sillä tutkimuksessa oli rajattu pois kaikki ALLE 30 päivää olevat mittaukset? Eli kaikki 30 päivää tai yli ovat tutkimuksen tulos. Eli väitteesi on  epätosi.

Psyykelääkkeet sotkevat näläntunteen lisäksi jotain muutakin, mutta silti tulos on lihominen. Osa voi laihtua, mutta keskimäärin lihotaan. Lue tutkimus.

Psyykelääkkeitä syö n. 20% kansasta. Mikäli suurin osa heistä lihoo, miksi se ei näy lihavuustilastoissa, joissa THL:n lähteiden mukaan kerrotaan 19% miehistä ja 20% naisista olevan lihavia. Väittämäsi 1% on täysin väärä. Oikeampi voisi olla luokkaa 40-50%.

Hehe.

Olisikohan se juuri siksi se yli 30 päivää valittu minimikäyttöajaksi, että on saatu luotettavia tuloksia, eikä sotkettu mukaan yksittäisiä kokeilukertoja ja niiden aikaisia kuurin aloittamiseen liittyviä mielitekoja?

Toisaalta voidaan ajatella niinkin, että elämänhallinta voi sitten olla muilta osin (esim painonhallinnan!) helpompaa, kun on lääkityksen avulla saatu psyyke kuntoon.

Luin kyllä tutkimuksen, ja lopputulos oli nimenomaan se, että osa psyykelääkkeiden käyttäjistä lihoo ja osa laihtuu, riippuen henkilöstä ja valitusta lääkeaineesta.

Kuinka paljon lihominen/laihtuminen sitten on kiinni juuri lääkkeestä, on vaikeampi selvitettävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaan esimerkiksi Mirtazapiini. Painon lisäys 1,5 kiloa per kk (oletetaan 30pv). Mirtazapiinia söi vuonna 134 516 ihmistä (lähde: http://raportit.kela.fi/linkki/42639148) . Tällä logiikalla, pelkästään mirtazapiinia syövät lihoivat keskimäärin 1,5 x 12 x 134 516 = 2,4 miljoonaa kiloa! Antipsykootteja ja masennuslääkkeitä syö n. 20% kansasta, eli voisi olettaa, että tämä pitäisi näkyä lihavuustilastoissa jotenkin eroteltuna, mutta eipä näy. Miksi ei?

'Logiikkasi' ei toimi koska, esim. juurikin mainitsemasi mirtatsapiini, aiheuttaa osalla käyttäjistä lisääntynyttä näläntunnetta lääkekuurin aloittamisen yhteydessä, eli ei jatkuvasti.

Eli yleensä n. 1-2 viikkoa ensimmäisestä annoksesta, jonka jälkeen tilanne normalisoituu.

Toisekseen, osa pysyykelääkkeistä päinvastoin pienentää näläntunnetta ja niitä käyttävät keskimäärin laihtuvat.

Psyykelääkkeiden osuus saattaisi siis olla 1% luokkaa ylipainoepidemian taustasyistä.

Eihän se voi pitää paikkaansa, sillä tutkimuksessa oli rajattu pois kaikki ALLE 30 päivää olevat mittaukset? Eli kaikki 30 päivää tai yli ovat tutkimuksen tulos. Eli väitteesi on  epätosi.

Psyykelääkkeet sotkevat näläntunteen lisäksi jotain muutakin, mutta silti tulos on lihominen. Osa voi laihtua, mutta keskimäärin lihotaan. Lue tutkimus.

Psyykelääkkeitä syö n. 20% kansasta. Mikäli suurin osa heistä lihoo, miksi se ei näy lihavuustilastoissa, joissa THL:n lähteiden mukaan kerrotaan 19% miehistä ja 20% naisista olevan lihavia. Väittämäsi 1% on täysin väärä. Oikeampi voisi olla luokkaa 40-50%.

wat? Esimerkki:

Viikot 1-2,  painonnousu = 1,5 kg.

Viikot 3-4,  painonnousu = 0 kg

30 päivän jälkeen YHTEENLASKETTU painonnousu on 1,5 kg.

Osalla lääkeaineista keskimäärin lihotaan. Osalla lääkeaineista keskimäärin laihdutaan.

Tai pikemminkin:

Keskimäärin lääkeaineen A käyttäjä lihoo X kg.  Keskimäärin lääkeaineen B käyttäjä laihtuu Y kg.

On siis VIITTEITÄ siitä, että lääkeaine A altistaa painonnousulle ja että lääkeaine B altistaa painonlaskulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestäni väärään suuntaan mennään, jos aletaan muuttamaan lentokoneiden mitotuksia vain sen takia, että kansa paisuu. Näkisin ennemminkin niin, että se, ettei mahdu enää lentokoneeseen voisi toimia herätyksenä siihen, että jotain pitäisi tehdä. Niin kävi itselleni, kun huomasin että lentokoneen vyö menee enää juuri ja juuri kiinni, 10cm lisää vyötäröllä ja joudun turvautumaan lisäpalaan. Ahdisti kyllä juu, ja päätinkin toimia. Ja sanon tämän siis itsekin edelleen ylipainoisena, olen tiputtanut nyt noin 30kg ja ainakin 10kg saisi vielä lähteä. 

Ylipaino kuitenkin lähes aina on mahdollista karistaa, joten oma päätöshän se on olla läski. Laihduttaminen on vaikeaa, ei kukaan muuta ole väittänytkään, mutta mahdollista silti. Ärsyttää kun kanssaläskit piiloutuvat joidenkin kilpparivaivojen tms. taakse, sillä jopa silloin lahduttaminen on mahdollista, vaatii vain vielä normaaliakin enemmän. Asiantuntemusta tästä maasta kyllä löytyy, joten ruokavalio kuntoon ja lenkille!

Onnittelut hienosta painonpudotuksesta. Olet kuitenkin väärässä siinä, että olisi oma päätös olla läski. Tässä ketjussa on jo moneen kertaan kerrottu, mistä lihavuus voi johtua ja miksi painon pudottaminen on niin vaikeaa. Tai eihän painon pudottaminen ole vaikeaa vaan pudotetun painon poissa pitäminen. Elimistö pyrkii takaisin lähtöpainoon. Lihominen ja laihtuminen on niin monimutkainen mekanismi, että nämä itsekurijankkaajat eivät tiedä siitä mitään (hormonit, välittäjäaineet, suolistobakteerit ym). Uutta tietoa julkaistaan koko ajan, mutta jankkaajat ovat juuttuneet  kaloriteoriaan.

Noh, eipä yksikään ihminen ole vielä jäänyt laihtumatta, jos on valmis tekemään töitä ja laskemaan rehellisesti kalorinsa ja pidättäytymään kulutuksen alittavissa lukemissa, niin kauan, että ylimääräinen rasvamassa on poissa.

Oikeassa olet toki siinä, että siitähän se painonhallintatyö vasta alkaakin, mutta liikuntaharrastus ja tarvittaessa kalorien laskemisen jatkaminen auttavat kyllä myös siinä uudessa, terveemmässä painossa pysymisessä.

Nimenomaan. Oma päätöshän se on, vaikka oma kroppa pyrkisikin lihomaan päättäväisesti :D Silloin vaan ravitsemusalan ammattilaisen pakeille ja ruokavalio vastaamaan kulutusta. Vaikeaa on, mutta mahdollista!

... mutta kun ne ravitsemusalan ammattilaiset onnistuu vain 10%:lle, niin onko siinä mitään järkeä? Alkusyy lihomiselle on ihan jossain muualla kuin ihmisessä itsessään, koska eihän kukaan tahdo olla lihava, eihän?

Se mitä ihminen haluaa olla ei aina korreloi sen kanssa, että kuinka paljon sen käsi sinne kitaan energiaa lappaa.

Mutta mikä se pointti tässä on? Mitä järkeä on kouluttaa kalliisti ihmisiä terapeuteiksi, jos ne eivät osaa mitään? Eikö olisi viisaampaa kouluttaa psykoterapeutteja, jos kerran vika on lihavan päässä?

Täh, mikä pointti sun jutuissa on? Kyllä me läskit aina tekosyitä keksitään miksi ollaan läskejä (avioero, hankala lapsuus, stressi....), mutta kyllä suurella osalla kyse on oikeesti ihan itsekurin puutteesta ja laiskuudesta. Puhun kokemuksesta! Ja niin, jos et ole halukas muuttamaan elintapojasi kuten ravintoneuvoja sinua opastaa, niin ei se tee laihduttamisesta mahdotonta. Sä et vain tahdo/saa aikaiseksi/näe tarvetta. Mahdollista se on silti! Eihän vaikkapa kiinan puhuminen ole mahdotonta vain siksi, että sä et sitä aio opetella. Silti moni suomalainen puhuu sujuvaa kiinaa! 

Enkä nyt väitä ettei ylipainon takana olisi myös psykologisia ongelmia, monella varmasti on ja niin oli/on itsellänikin. Jostainhan tällainen käytös yleensä kumpuaa, ja liikasyöminen on sitten tapa reagoida siihen. Varmaan jokaisen laihduttamaan rupeavan olisi hyvä käydä psykologin juttusilla jos se vain on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaan esimerkiksi Mirtazapiini. Painon lisäys 1,5 kiloa per kk (oletetaan 30pv). Mirtazapiinia söi vuonna 134 516 ihmistä (lähde: http://raportit.kela.fi/linkki/42639148) . Tällä logiikalla, pelkästään mirtazapiinia syövät lihoivat keskimäärin 1,5 x 12 x 134 516 = 2,4 miljoonaa kiloa! Antipsykootteja ja masennuslääkkeitä syö n. 20% kansasta, eli voisi olettaa, että tämä pitäisi näkyä lihavuustilastoissa jotenkin eroteltuna, mutta eipä näy. Miksi ei?

'Logiikkasi' ei toimi koska, esim. juurikin mainitsemasi mirtatsapiini, aiheuttaa osalla käyttäjistä lisääntynyttä näläntunnetta lääkekuurin aloittamisen yhteydessä, eli ei jatkuvasti.

Eli yleensä n. 1-2 viikkoa ensimmäisestä annoksesta, jonka jälkeen tilanne normalisoituu.

Toisekseen, osa pysyykelääkkeistä päinvastoin pienentää näläntunnetta ja niitä käyttävät keskimäärin laihtuvat.

Psyykelääkkeiden osuus saattaisi siis olla 1% luokkaa ylipainoepidemian taustasyistä.

Eihän se voi pitää paikkaansa, sillä tutkimuksessa oli rajattu pois kaikki ALLE 30 päivää olevat mittaukset? Eli kaikki 30 päivää tai yli ovat tutkimuksen tulos. Eli väitteesi on  epätosi.

Psyykelääkkeet sotkevat näläntunteen lisäksi jotain muutakin, mutta silti tulos on lihominen. Osa voi laihtua, mutta keskimäärin lihotaan. Lue tutkimus.

Psyykelääkkeitä syö n. 20% kansasta. Mikäli suurin osa heistä lihoo, miksi se ei näy lihavuustilastoissa, joissa THL:n lähteiden mukaan kerrotaan 19% miehistä ja 20% naisista olevan lihavia. Väittämäsi 1% on täysin väärä. Oikeampi voisi olla luokkaa 40-50%.

Hehe.

Olisikohan se juuri siksi se yli 30 päivää valittu minimikäyttöajaksi, että on saatu luotettavia tuloksia, eikä sotkettu mukaan yksittäisiä kokeilukertoja ja niiden aikaisia kuurin aloittamiseen liittyviä mielitekoja?

Toisaalta voidaan ajatella niinkin, että elämänhallinta voi sitten olla muilta osin (esim painonhallinnan!) helpompaa, kun on lääkityksen avulla saatu psyyke kuntoon.

Luin kyllä tutkimuksen, ja lopputulos oli nimenomaan se, että osa psyykelääkkeiden käyttäjistä lihoo ja osa laihtuu, riippuen henkilöstä ja valitusta lääkeaineesta.

Kuinka paljon lihominen/laihtuminen sitten on kiinni juuri lääkkeestä, on vaikeampi selvitettävä.

Kaipa se on selvää, jos esim. serotoniinia blokataan, joka on keskeinen myös nälän hallinnan säätelyssä, niin jotain se aiheuttaa, eikös vain? Mutta ydinkysymys on se, että usein korreloidaan lihavuus moneen sairauteen. Perusteena käytetään tilastoa lihavista, mutta tilastossa ei erotella sitä, onko lihomista tapahtunut lääkkeiden käytön vuoksi, kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi jne. Eli onko nyt niin, että on korreloitu täysin väärin asiat? Alkusyy ei siis olekkaan lihominen, vaan muut tekijät, kuten em. asiat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaan esimerkiksi Mirtazapiini. Painon lisäys 1,5 kiloa per kk (oletetaan 30pv). Mirtazapiinia söi vuonna 134 516 ihmistä (lähde: http://raportit.kela.fi/linkki/42639148) . Tällä logiikalla, pelkästään mirtazapiinia syövät lihoivat keskimäärin 1,5 x 12 x 134 516 = 2,4 miljoonaa kiloa! Antipsykootteja ja masennuslääkkeitä syö n. 20% kansasta, eli voisi olettaa, että tämä pitäisi näkyä lihavuustilastoissa jotenkin eroteltuna, mutta eipä näy. Miksi ei?

'Logiikkasi' ei toimi koska, esim. juurikin mainitsemasi mirtatsapiini, aiheuttaa osalla käyttäjistä lisääntynyttä näläntunnetta lääkekuurin aloittamisen yhteydessä, eli ei jatkuvasti.

Eli yleensä n. 1-2 viikkoa ensimmäisestä annoksesta, jonka jälkeen tilanne normalisoituu.

Toisekseen, osa pysyykelääkkeistä päinvastoin pienentää näläntunnetta ja niitä käyttävät keskimäärin laihtuvat.

Psyykelääkkeiden osuus saattaisi siis olla 1% luokkaa ylipainoepidemian taustasyistä.

Eihän se voi pitää paikkaansa, sillä tutkimuksessa oli rajattu pois kaikki ALLE 30 päivää olevat mittaukset? Eli kaikki 30 päivää tai yli ovat tutkimuksen tulos. Eli väitteesi on  epätosi.

Psyykelääkkeet sotkevat näläntunteen lisäksi jotain muutakin, mutta silti tulos on lihominen. Osa voi laihtua, mutta keskimäärin lihotaan. Lue tutkimus.

Psyykelääkkeitä syö n. 20% kansasta. Mikäli suurin osa heistä lihoo, miksi se ei näy lihavuustilastoissa, joissa THL:n lähteiden mukaan kerrotaan 19% miehistä ja 20% naisista olevan lihavia. Väittämäsi 1% on täysin väärä. Oikeampi voisi olla luokkaa 40-50%.

wat? Esimerkki:

Viikot 1-2,  painonnousu = 1,5 kg.

Viikot 3-4,  painonnousu = 0 kg

30 päivän jälkeen YHTEENLASKETTU painonnousu on 1,5 kg.

Osalla lääkeaineista keskimäärin lihotaan. Osalla lääkeaineista keskimäärin laihdutaan.

Tai pikemminkin:

Keskimäärin lääkeaineen A käyttäjä lihoo X kg.  Keskimäärin lääkeaineen B käyttäjä laihtuu Y kg.

On siis VIITTEITÄ siitä, että lääkeaine A altistaa painonnousulle ja että lääkeaine B altistaa painonlaskulle.

Ei tätä oltu eroteltuna millään tavoin. Painon nousua oli lähes kaikissa, osassa jopa lähes 8 kiloa. Se on 70 kiloiselle yli 10%. Järjetön määrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestäni väärään suuntaan mennään, jos aletaan muuttamaan lentokoneiden mitotuksia vain sen takia, että kansa paisuu. Näkisin ennemminkin niin, että se, ettei mahdu enää lentokoneeseen voisi toimia herätyksenä siihen, että jotain pitäisi tehdä. Niin kävi itselleni, kun huomasin että lentokoneen vyö menee enää juuri ja juuri kiinni, 10cm lisää vyötäröllä ja joudun turvautumaan lisäpalaan. Ahdisti kyllä juu, ja päätinkin toimia. Ja sanon tämän siis itsekin edelleen ylipainoisena, olen tiputtanut nyt noin 30kg ja ainakin 10kg saisi vielä lähteä. 

Ylipaino kuitenkin lähes aina on mahdollista karistaa, joten oma päätöshän se on olla läski. Laihduttaminen on vaikeaa, ei kukaan muuta ole väittänytkään, mutta mahdollista silti. Ärsyttää kun kanssaläskit piiloutuvat joidenkin kilpparivaivojen tms. taakse, sillä jopa silloin lahduttaminen on mahdollista, vaatii vain vielä normaaliakin enemmän. Asiantuntemusta tästä maasta kyllä löytyy, joten ruokavalio kuntoon ja lenkille!

Onnittelut hienosta painonpudotuksesta. Olet kuitenkin väärässä siinä, että olisi oma päätös olla läski. Tässä ketjussa on jo moneen kertaan kerrottu, mistä lihavuus voi johtua ja miksi painon pudottaminen on niin vaikeaa. Tai eihän painon pudottaminen ole vaikeaa vaan pudotetun painon poissa pitäminen. Elimistö pyrkii takaisin lähtöpainoon. Lihominen ja laihtuminen on niin monimutkainen mekanismi, että nämä itsekurijankkaajat eivät tiedä siitä mitään (hormonit, välittäjäaineet, suolistobakteerit ym). Uutta tietoa julkaistaan koko ajan, mutta jankkaajat ovat juuttuneet  kaloriteoriaan.

Noh, eipä yksikään ihminen ole vielä jäänyt laihtumatta, jos on valmis tekemään töitä ja laskemaan rehellisesti kalorinsa ja pidättäytymään kulutuksen alittavissa lukemissa, niin kauan, että ylimääräinen rasvamassa on poissa.

Oikeassa olet toki siinä, että siitähän se painonhallintatyö vasta alkaakin, mutta liikuntaharrastus ja tarvittaessa kalorien laskemisen jatkaminen auttavat kyllä myös siinä uudessa, terveemmässä painossa pysymisessä.

Nimenomaan. Oma päätöshän se on, vaikka oma kroppa pyrkisikin lihomaan päättäväisesti :D Silloin vaan ravitsemusalan ammattilaisen pakeille ja ruokavalio vastaamaan kulutusta. Vaikeaa on, mutta mahdollista!

... mutta kun ne ravitsemusalan ammattilaiset onnistuu vain 10%:lle, niin onko siinä mitään järkeä? Alkusyy lihomiselle on ihan jossain muualla kuin ihmisessä itsessään, koska eihän kukaan tahdo olla lihava, eihän?

Se mitä ihminen haluaa olla ei aina korreloi sen kanssa, että kuinka paljon sen käsi sinne kitaan energiaa lappaa.

Mutta mikä se pointti tässä on? Mitä järkeä on kouluttaa kalliisti ihmisiä terapeuteiksi, jos ne eivät osaa mitään? Eikö olisi viisaampaa kouluttaa psykoterapeutteja, jos kerran vika on lihavan päässä?

Täh, mikä pointti sun jutuissa on? Kyllä me läskit aina tekosyitä keksitään miksi ollaan läskejä (avioero, hankala lapsuus, stressi....), mutta kyllä suurella osalla kyse on oikeesti ihan itsekurin puutteesta ja laiskuudesta. Puhun kokemuksesta! Ja niin, jos et ole halukas muuttamaan elintapojasi kuten ravintoneuvoja sinua opastaa, niin ei se tee laihduttamisesta mahdotonta. Sä et vain tahdo/saa aikaiseksi/näe tarvetta. Mahdollista se on silti! Eihän vaikkapa kiinan puhuminen ole mahdotonta vain siksi, että sä et sitä aio opetella. Silti moni suomalainen puhuu sujuvaa kiinaa! 

Enkä nyt väitä ettei ylipainon takana olisi myös psykologisia ongelmia, monella varmasti on ja niin oli/on itsellänikin. Jostainhan tällainen käytös yleensä kumpuaa, ja liikasyöminen on sitten tapa reagoida siihen. Varmaan jokaisen laihduttamaan rupeavan olisi hyvä käydä psykologin juttusilla jos se vain on mahdollista.

Okei. Otetaas esimerkki: valtio käyttää ravitsemusterapeuttien kouluttamiseen ja palkkoihin 100 miljoonaa euroa viidessä vuodessa. Tuona aikana he onnistuvat 10% tavoitteissaan. Mikäli olisi mikä tahansa muu ala kyseessä,  jatkaisitko ravitsemusterapeuttien koulutusta ja palkkaamista? Mietippäs, jos autojen asentajat saisivat auton korjattua vain 10%:sti, tai kirurgit osaisivat leikata vain 10%:sti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestäni väärään suuntaan mennään, jos aletaan muuttamaan lentokoneiden mitotuksia vain sen takia, että kansa paisuu. Näkisin ennemminkin niin, että se, ettei mahdu enää lentokoneeseen voisi toimia herätyksenä siihen, että jotain pitäisi tehdä. Niin kävi itselleni, kun huomasin että lentokoneen vyö menee enää juuri ja juuri kiinni, 10cm lisää vyötäröllä ja joudun turvautumaan lisäpalaan. Ahdisti kyllä juu, ja päätinkin toimia. Ja sanon tämän siis itsekin edelleen ylipainoisena, olen tiputtanut nyt noin 30kg ja ainakin 10kg saisi vielä lähteä. 

Ylipaino kuitenkin lähes aina on mahdollista karistaa, joten oma päätöshän se on olla läski. Laihduttaminen on vaikeaa, ei kukaan muuta ole väittänytkään, mutta mahdollista silti. Ärsyttää kun kanssaläskit piiloutuvat joidenkin kilpparivaivojen tms. taakse, sillä jopa silloin lahduttaminen on mahdollista, vaatii vain vielä normaaliakin enemmän. Asiantuntemusta tästä maasta kyllä löytyy, joten ruokavalio kuntoon ja lenkille!

Onnittelut hienosta painonpudotuksesta. Olet kuitenkin väärässä siinä, että olisi oma päätös olla läski. Tässä ketjussa on jo moneen kertaan kerrottu, mistä lihavuus voi johtua ja miksi painon pudottaminen on niin vaikeaa. Tai eihän painon pudottaminen ole vaikeaa vaan pudotetun painon poissa pitäminen. Elimistö pyrkii takaisin lähtöpainoon. Lihominen ja laihtuminen on niin monimutkainen mekanismi, että nämä itsekurijankkaajat eivät tiedä siitä mitään (hormonit, välittäjäaineet, suolistobakteerit ym). Uutta tietoa julkaistaan koko ajan, mutta jankkaajat ovat juuttuneet  kaloriteoriaan.

Noh, eipä yksikään ihminen ole vielä jäänyt laihtumatta, jos on valmis tekemään töitä ja laskemaan rehellisesti kalorinsa ja pidättäytymään kulutuksen alittavissa lukemissa, niin kauan, että ylimääräinen rasvamassa on poissa.

Oikeassa olet toki siinä, että siitähän se painonhallintatyö vasta alkaakin, mutta liikuntaharrastus ja tarvittaessa kalorien laskemisen jatkaminen auttavat kyllä myös siinä uudessa, terveemmässä painossa pysymisessä.

Nimenomaan. Oma päätöshän se on, vaikka oma kroppa pyrkisikin lihomaan päättäväisesti :D Silloin vaan ravitsemusalan ammattilaisen pakeille ja ruokavalio vastaamaan kulutusta. Vaikeaa on, mutta mahdollista!

... mutta kun ne ravitsemusalan ammattilaiset onnistuu vain 10%:lle, niin onko siinä mitään järkeä? Alkusyy lihomiselle on ihan jossain muualla kuin ihmisessä itsessään, koska eihän kukaan tahdo olla lihava, eihän?

Se mitä ihminen haluaa olla ei aina korreloi sen kanssa, että kuinka paljon sen käsi sinne kitaan energiaa lappaa.

Mutta mikä se pointti tässä on? Mitä järkeä on kouluttaa kalliisti ihmisiä terapeuteiksi, jos ne eivät osaa mitään? Eikö olisi viisaampaa kouluttaa psykoterapeutteja, jos kerran vika on lihavan päässä?

Täh, mikä pointti sun jutuissa on? Kyllä me läskit aina tekosyitä keksitään miksi ollaan läskejä (avioero, hankala lapsuus, stressi....), mutta kyllä suurella osalla kyse on oikeesti ihan itsekurin puutteesta ja laiskuudesta. Puhun kokemuksesta! Ja niin, jos et ole halukas muuttamaan elintapojasi kuten ravintoneuvoja sinua opastaa, niin ei se tee laihduttamisesta mahdotonta. Sä et vain tahdo/saa aikaiseksi/näe tarvetta. Mahdollista se on silti! Eihän vaikkapa kiinan puhuminen ole mahdotonta vain siksi, että sä et sitä aio opetella. Silti moni suomalainen puhuu sujuvaa kiinaa! 

Enkä nyt väitä ettei ylipainon takana olisi myös psykologisia ongelmia, monella varmasti on ja niin oli/on itsellänikin. Jostainhan tällainen käytös yleensä kumpuaa, ja liikasyöminen on sitten tapa reagoida siihen. Varmaan jokaisen laihduttamaan rupeavan olisi hyvä käydä psykologin juttusilla jos se vain on mahdollista.

Okei. Otetaas esimerkki: valtio käyttää ravitsemusterapeuttien kouluttamiseen ja palkkoihin 100 miljoonaa euroa viidessä vuodessa. Tuona aikana he onnistuvat 10% tavoitteissaan. Mikäli olisi mikä tahansa muu ala kyseessä,  jatkaisitko ravitsemusterapeuttien koulutusta ja palkkaamista? Mietippäs, jos autojen asentajat saisivat auton korjattua vain 10%:sti, tai kirurgit osaisivat leikata vain 10%:sti.

Mutta kun ei ihmisten laihduttaminen ole ravitsemusterapeuttien ainoa työ, vaan myös vaikkapa keliaakikot, vegaanit ja diabeetikot käyttävät heidän palveluitaan. Lisäksi keskustelussa ei nyt ollut kyse siitä, millainen ravitsemusterapeuttien onnistumisprosentti ihmisten laihduttamisessa on, vaan puhuinkin siitä, että lähes jokaisen on MAHDOLLISTA laihduttaa, eri asia on, onko siihen riittävästi tahtoa ja halua. Siihen en osaa ottaa kantaa, että kuinka tarpeellista ravitsemusterapeutin työ on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestäni väärään suuntaan mennään, jos aletaan muuttamaan lentokoneiden mitotuksia vain sen takia, että kansa paisuu. Näkisin ennemminkin niin, että se, ettei mahdu enää lentokoneeseen voisi toimia herätyksenä siihen, että jotain pitäisi tehdä. Niin kävi itselleni, kun huomasin että lentokoneen vyö menee enää juuri ja juuri kiinni, 10cm lisää vyötäröllä ja joudun turvautumaan lisäpalaan. Ahdisti kyllä juu, ja päätinkin toimia. Ja sanon tämän siis itsekin edelleen ylipainoisena, olen tiputtanut nyt noin 30kg ja ainakin 10kg saisi vielä lähteä. 

Ylipaino kuitenkin lähes aina on mahdollista karistaa, joten oma päätöshän se on olla läski. Laihduttaminen on vaikeaa, ei kukaan muuta ole väittänytkään, mutta mahdollista silti. Ärsyttää kun kanssaläskit piiloutuvat joidenkin kilpparivaivojen tms. taakse, sillä jopa silloin lahduttaminen on mahdollista, vaatii vain vielä normaaliakin enemmän. Asiantuntemusta tästä maasta kyllä löytyy, joten ruokavalio kuntoon ja lenkille!

Onnittelut hienosta painonpudotuksesta. Olet kuitenkin väärässä siinä, että olisi oma päätös olla läski. Tässä ketjussa on jo moneen kertaan kerrottu, mistä lihavuus voi johtua ja miksi painon pudottaminen on niin vaikeaa. Tai eihän painon pudottaminen ole vaikeaa vaan pudotetun painon poissa pitäminen. Elimistö pyrkii takaisin lähtöpainoon. Lihominen ja laihtuminen on niin monimutkainen mekanismi, että nämä itsekurijankkaajat eivät tiedä siitä mitään (hormonit, välittäjäaineet, suolistobakteerit ym). Uutta tietoa julkaistaan koko ajan, mutta jankkaajat ovat juuttuneet  kaloriteoriaan.

Noh, eipä yksikään ihminen ole vielä jäänyt laihtumatta, jos on valmis tekemään töitä ja laskemaan rehellisesti kalorinsa ja pidättäytymään kulutuksen alittavissa lukemissa, niin kauan, että ylimääräinen rasvamassa on poissa.

Oikeassa olet toki siinä, että siitähän se painonhallintatyö vasta alkaakin, mutta liikuntaharrastus ja tarvittaessa kalorien laskemisen jatkaminen auttavat kyllä myös siinä uudessa, terveemmässä painossa pysymisessä.

Nimenomaan. Oma päätöshän se on, vaikka oma kroppa pyrkisikin lihomaan päättäväisesti :D Silloin vaan ravitsemusalan ammattilaisen pakeille ja ruokavalio vastaamaan kulutusta. Vaikeaa on, mutta mahdollista!

... mutta kun ne ravitsemusalan ammattilaiset onnistuu vain 10%:lle, niin onko siinä mitään järkeä? Alkusyy lihomiselle on ihan jossain muualla kuin ihmisessä itsessään, koska eihän kukaan tahdo olla lihava, eihän?

Se mitä ihminen haluaa olla ei aina korreloi sen kanssa, että kuinka paljon sen käsi sinne kitaan energiaa lappaa.

Mutta mikä se pointti tässä on? Mitä järkeä on kouluttaa kalliisti ihmisiä terapeuteiksi, jos ne eivät osaa mitään? Eikö olisi viisaampaa kouluttaa psykoterapeutteja, jos kerran vika on lihavan päässä?

Täh, mikä pointti sun jutuissa on? Kyllä me läskit aina tekosyitä keksitään miksi ollaan läskejä (avioero, hankala lapsuus, stressi....), mutta kyllä suurella osalla kyse on oikeesti ihan itsekurin puutteesta ja laiskuudesta. Puhun kokemuksesta! Ja niin, jos et ole halukas muuttamaan elintapojasi kuten ravintoneuvoja sinua opastaa, niin ei se tee laihduttamisesta mahdotonta. Sä et vain tahdo/saa aikaiseksi/näe tarvetta. Mahdollista se on silti! Eihän vaikkapa kiinan puhuminen ole mahdotonta vain siksi, että sä et sitä aio opetella. Silti moni suomalainen puhuu sujuvaa kiinaa! 

Enkä nyt väitä ettei ylipainon takana olisi myös psykologisia ongelmia, monella varmasti on ja niin oli/on itsellänikin. Jostainhan tällainen käytös yleensä kumpuaa, ja liikasyöminen on sitten tapa reagoida siihen. Varmaan jokaisen laihduttamaan rupeavan olisi hyvä käydä psykologin juttusilla jos se vain on mahdollista.

Okei. Otetaas esimerkki: valtio käyttää ravitsemusterapeuttien kouluttamiseen ja palkkoihin 100 miljoonaa euroa viidessä vuodessa. Tuona aikana he onnistuvat 10% tavoitteissaan. Mikäli olisi mikä tahansa muu ala kyseessä,  jatkaisitko ravitsemusterapeuttien koulutusta ja palkkaamista? Mietippäs, jos autojen asentajat saisivat auton korjattua vain 10%:sti, tai kirurgit osaisivat leikata vain 10%:sti.

Mutta kun ei ihmisten laihduttaminen ole ravitsemusterapeuttien ainoa työ, vaan myös vaikkapa keliaakikot, vegaanit ja diabeetikot käyttävät heidän palveluitaan. Lisäksi keskustelussa ei nyt ollut kyse siitä, millainen ravitsemusterapeuttien onnistumisprosentti ihmisten laihduttamisessa on, vaan puhuinkin siitä, että lähes jokaisen on MAHDOLLISTA laihduttaa, eri asia on, onko siihen riittävästi tahtoa ja halua. Siihen en osaa ottaa kantaa, että kuinka tarpeellista ravitsemusterapeutin työ on.

Totta, mutta diabeetikot oppivat aika nopeasti mitä voi syödä ja mitä ei. He voivat säädellä lihomistaan insuliinin määrällä. Keliaakikot samoin, pari käyntiä ja homma hanskassa. Lihavat voivat käydä vuoden ravitsemusterapiassa, mutta tulokset ovat heikot. Mahdollista on parantua masennuksesta ja vaikka miestä ihan itse. Lihavien syyllistäminen on tuonut vain lisää lihavia ja yhteiskunnan diskriminointi / syyllistämiskulttuurin vuoksi lisää mielisairaita. Onko mielestäsi oikea tie siis haukkua lihavia, vai olisiko viisaampaa keksiä jotain uutta ja etsiä ne todelliset alkusyyt? Todellinen alkusyy ei voi olla yksilö itse, koska kukaan ei halua tarkoituksella olla lihava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestäni väärään suuntaan mennään, jos aletaan muuttamaan lentokoneiden mitotuksia vain sen takia, että kansa paisuu. Näkisin ennemminkin niin, että se, ettei mahdu enää lentokoneeseen voisi toimia herätyksenä siihen, että jotain pitäisi tehdä. Niin kävi itselleni, kun huomasin että lentokoneen vyö menee enää juuri ja juuri kiinni, 10cm lisää vyötäröllä ja joudun turvautumaan lisäpalaan. Ahdisti kyllä juu, ja päätinkin toimia. Ja sanon tämän siis itsekin edelleen ylipainoisena, olen tiputtanut nyt noin 30kg ja ainakin 10kg saisi vielä lähteä. 

Ylipaino kuitenkin lähes aina on mahdollista karistaa, joten oma päätöshän se on olla läski. Laihduttaminen on vaikeaa, ei kukaan muuta ole väittänytkään, mutta mahdollista silti. Ärsyttää kun kanssaläskit piiloutuvat joidenkin kilpparivaivojen tms. taakse, sillä jopa silloin lahduttaminen on mahdollista, vaatii vain vielä normaaliakin enemmän. Asiantuntemusta tästä maasta kyllä löytyy, joten ruokavalio kuntoon ja lenkille!

Onnittelut hienosta painonpudotuksesta. Olet kuitenkin väärässä siinä, että olisi oma päätös olla läski. Tässä ketjussa on jo moneen kertaan kerrottu, mistä lihavuus voi johtua ja miksi painon pudottaminen on niin vaikeaa. Tai eihän painon pudottaminen ole vaikeaa vaan pudotetun painon poissa pitäminen. Elimistö pyrkii takaisin lähtöpainoon. Lihominen ja laihtuminen on niin monimutkainen mekanismi, että nämä itsekurijankkaajat eivät tiedä siitä mitään (hormonit, välittäjäaineet, suolistobakteerit ym). Uutta tietoa julkaistaan koko ajan, mutta jankkaajat ovat juuttuneet  kaloriteoriaan.

Noh, eipä yksikään ihminen ole vielä jäänyt laihtumatta, jos on valmis tekemään töitä ja laskemaan rehellisesti kalorinsa ja pidättäytymään kulutuksen alittavissa lukemissa, niin kauan, että ylimääräinen rasvamassa on poissa.

Oikeassa olet toki siinä, että siitähän se painonhallintatyö vasta alkaakin, mutta liikuntaharrastus ja tarvittaessa kalorien laskemisen jatkaminen auttavat kyllä myös siinä uudessa, terveemmässä painossa pysymisessä.

Nimenomaan. Oma päätöshän se on, vaikka oma kroppa pyrkisikin lihomaan päättäväisesti :D Silloin vaan ravitsemusalan ammattilaisen pakeille ja ruokavalio vastaamaan kulutusta. Vaikeaa on, mutta mahdollista!

... mutta kun ne ravitsemusalan ammattilaiset onnistuu vain 10%:lle, niin onko siinä mitään järkeä? Alkusyy lihomiselle on ihan jossain muualla kuin ihmisessä itsessään, koska eihän kukaan tahdo olla lihava, eihän?

Se mitä ihminen haluaa olla ei aina korreloi sen kanssa, että kuinka paljon sen käsi sinne kitaan energiaa lappaa.

Mutta mikä se pointti tässä on? Mitä järkeä on kouluttaa kalliisti ihmisiä terapeuteiksi, jos ne eivät osaa mitään? Eikö olisi viisaampaa kouluttaa psykoterapeutteja, jos kerran vika on lihavan päässä?

Täh, mikä pointti sun jutuissa on? Kyllä me läskit aina tekosyitä keksitään miksi ollaan läskejä (avioero, hankala lapsuus, stressi....), mutta kyllä suurella osalla kyse on oikeesti ihan itsekurin puutteesta ja laiskuudesta. Puhun kokemuksesta! Ja niin, jos et ole halukas muuttamaan elintapojasi kuten ravintoneuvoja sinua opastaa, niin ei se tee laihduttamisesta mahdotonta. Sä et vain tahdo/saa aikaiseksi/näe tarvetta. Mahdollista se on silti! Eihän vaikkapa kiinan puhuminen ole mahdotonta vain siksi, että sä et sitä aio opetella. Silti moni suomalainen puhuu sujuvaa kiinaa! 

Enkä nyt väitä ettei ylipainon takana olisi myös psykologisia ongelmia, monella varmasti on ja niin oli/on itsellänikin. Jostainhan tällainen käytös yleensä kumpuaa, ja liikasyöminen on sitten tapa reagoida siihen. Varmaan jokaisen laihduttamaan rupeavan olisi hyvä käydä psykologin juttusilla jos se vain on mahdollista.

Okei. Otetaas esimerkki: valtio käyttää ravitsemusterapeuttien kouluttamiseen ja palkkoihin 100 miljoonaa euroa viidessä vuodessa. Tuona aikana he onnistuvat 10% tavoitteissaan. Mikäli olisi mikä tahansa muu ala kyseessä,  jatkaisitko ravitsemusterapeuttien koulutusta ja palkkaamista? Mietippäs, jos autojen asentajat saisivat auton korjattua vain 10%:sti, tai kirurgit osaisivat leikata vain 10%:sti.

Mutta kun ei ihmisten laihduttaminen ole ravitsemusterapeuttien ainoa työ, vaan myös vaikkapa keliaakikot, vegaanit ja diabeetikot käyttävät heidän palveluitaan. Lisäksi keskustelussa ei nyt ollut kyse siitä, millainen ravitsemusterapeuttien onnistumisprosentti ihmisten laihduttamisessa on, vaan puhuinkin siitä, että lähes jokaisen on MAHDOLLISTA laihduttaa, eri asia on, onko siihen riittävästi tahtoa ja halua. Siihen en osaa ottaa kantaa, että kuinka tarpeellista ravitsemusterapeutin työ on.

Totta, mutta diabeetikot oppivat aika nopeasti mitä voi syödä ja mitä ei. He voivat säädellä lihomistaan insuliinin määrällä. Keliaakikot samoin, pari käyntiä ja homma hanskassa. Lihavat voivat käydä vuoden ravitsemusterapiassa, mutta tulokset ovat heikot. Mahdollista on parantua masennuksesta ja vaikka miestä ihan itse. Lihavien syyllistäminen on tuonut vain lisää lihavia ja yhteiskunnan diskriminointi / syyllistämiskulttuurin vuoksi lisää mielisairaita. Onko mielestäsi oikea tie siis haukkua lihavia, vai olisiko viisaampaa keksiä jotain uutta ja etsiä ne todelliset alkusyyt? Todellinen alkusyy ei voi olla yksilö itse, koska kukaan ei halua tarkoituksella olla lihava.

En tietenkää kannata lihavien diskriminointia tms., mutta mielestäni suunta on huolestuttava, jos lentokoneet pitää suunnitella sen mukaan, ettei lihavien tule paha mieli. 

Todellinen alkusyy ei varmaan ole tahto olla lihava, mutta sellaisia on kyllä piittaamattomuus ja laiskuus, toki myös ne mainitsemasi psykologiset ongelmat. Kuitenkin tästä keskustelustakin tulee ilmi, että lihavuudelle pitää aina löytää jokin syvemmällä oleva syy, miksi? Miksei voi sanoa ääneen, että on lihava koska tykkää rasvaisesta ruuasta ja salilla käynti ei kiinnosta? Moni normaalipainoinen ei todellakaan erityisesti nauti salaatista tai juosemisesta, mutta tekee niin pysyäkseen hoikkana ja jaksaakseen töissä. Toki myös mahtuakseen lentokoneeseen. 

Lisäksi tahtoisit vähän kuulla lisää tuosta mainitsemastasi syyllistämisestä. Mielestäni yhteiskunta jopa hieman sairaasti ihannoi lihavuutta ja pyrkii tuomaan sen esiin hyväksyttävänä ilmiönä. Samoin nykyään jokaisella vaatemerkillä on isojen tyttöjen vaatelinja. 

Mikä ap sua oikeesti pännii? Ei voi johtua jostakin ihmisen ominaisuudesta tuollainen katkeruus.

Kerro hyvä ihminen, kyllä täällä löytyy symppiksiäkin ihmisiä jotka mielellään auttavat. Ihan rohkeasti nyt vain.

Varmaan helpottaisi oloasi. Meillä kaikilla on joskus vaikeaa . Ei tarvi hävetä. Ihmiset ovat sitä varten auttavat, eivät tuomitse.

Mieti tätä ap. Kaikkea hyvää sinulle.

.[/quote] Miksei voi sanoa ääneen, että on lihava koska tykkää rasvaisesta ruuasta ja salilla käynti ei kiinnosta? . . [/quote]

Koska sairaalloisen lihava ihminen ei syö liikaa siksi koska tykkää ruoasta. Liika syöminen on seuraus monimutkaisesta vyyhdestä.

Mitä tulee yhteiskunnan muka lihavuuden ihannointiin, johon heitit esimerkiksi isojen tyttöjen vaatteet - kyse ei tosiaan ole yhteiskunnan ihannoinnista, vaan markkinarako, business.

Vierailija kirjoitti:

Arvasin että täällä kovasti puolustellaan lihavuutta ja väitetään että se ei ole oma vika.

Sen kun puolustelette, se ei muuta totuutta miksikään. Ja se totuus on että lihavuuteen voi vaikuttaa itse.

-ap

Tuli selväksi :) Olen lihava, en mahdu kaikkiin tuoleihin (laivat). Lentänyt en vähään aikaan ole enkä aiokaan, joten paha sanoa siihen yhtään mitään. Mutta minä en puolustele yhtään mitään, en selittele kenellekään mitään, enkä myöskään aio laihduttaa. En vain viitsi. Riittääkö?

Lihavat syövät enemmän? Ja siten ostavat enemmän ja rikastuttavat kauppiaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestäni väärään suuntaan mennään, jos aletaan muuttamaan lentokoneiden mitotuksia vain sen takia, että kansa paisuu. Näkisin ennemminkin niin, että se, ettei mahdu enää lentokoneeseen voisi toimia herätyksenä siihen, että jotain pitäisi tehdä. Niin kävi itselleni, kun huomasin että lentokoneen vyö menee enää juuri ja juuri kiinni, 10cm lisää vyötäröllä ja joudun turvautumaan lisäpalaan. Ahdisti kyllä juu, ja päätinkin toimia. Ja sanon tämän siis itsekin edelleen ylipainoisena, olen tiputtanut nyt noin 30kg ja ainakin 10kg saisi vielä lähteä. 

Ylipaino kuitenkin lähes aina on mahdollista karistaa, joten oma päätöshän se on olla läski. Laihduttaminen on vaikeaa, ei kukaan muuta ole väittänytkään, mutta mahdollista silti. Ärsyttää kun kanssaläskit piiloutuvat joidenkin kilpparivaivojen tms. taakse, sillä jopa silloin lahduttaminen on mahdollista, vaatii vain vielä normaaliakin enemmän. Asiantuntemusta tästä maasta kyllä löytyy, joten ruokavalio kuntoon ja lenkille!

Onnittelut hienosta painonpudotuksesta. Olet kuitenkin väärässä siinä, että olisi oma päätös olla läski. Tässä ketjussa on jo moneen kertaan kerrottu, mistä lihavuus voi johtua ja miksi painon pudottaminen on niin vaikeaa. Tai eihän painon pudottaminen ole vaikeaa vaan pudotetun painon poissa pitäminen. Elimistö pyrkii takaisin lähtöpainoon. Lihominen ja laihtuminen on niin monimutkainen mekanismi, että nämä itsekurijankkaajat eivät tiedä siitä mitään (hormonit, välittäjäaineet, suolistobakteerit ym). Uutta tietoa julkaistaan koko ajan, mutta jankkaajat ovat juuttuneet  kaloriteoriaan.

Noh, eipä yksikään ihminen ole vielä jäänyt laihtumatta, jos on valmis tekemään töitä ja laskemaan rehellisesti kalorinsa ja pidättäytymään kulutuksen alittavissa lukemissa, niin kauan, että ylimääräinen rasvamassa on poissa.

Oikeassa olet toki siinä, että siitähän se painonhallintatyö vasta alkaakin, mutta liikuntaharrastus ja tarvittaessa kalorien laskemisen jatkaminen auttavat kyllä myös siinä uudessa, terveemmässä painossa pysymisessä.

Kaloriteoria - ruoan sisältämä energia saadaan mitattua polttamalla kuivattu ruoka puhtaassa hapessa ja mittaamalla vapautuva energia. Yksinkertaista ja kaunista, ei paljoa muuttuvia tekijöitä. Ei aivojen välittäjäaineita, ei hormonitoimintaa, ei suolistobakteereja, ei lääkeaineita, ei sairauksia, ei ympäristötekijöitä. Kaloriteoria ja itsekuri - ja maailma pelastuu.

Jäkäti-jä-bla-bla-blablaaaaaa..... :)

Minä ainakin lihoin, kun olen aina tykännyt sipseistä ja muista suolaisista ja rasvaisista herkuista ja sokeroidusta limuista. Söin niitä liikaa ja painoa kertyi hitaasti mutta varmasti. Ei ollut kyse mistään monimutkaisesta vyyhdistä tms. vaan ihan vain pidin herkuista.

Kyllästyin olomuotooni, otin itseäni niskasta kiinni, laskin kaloreita ja kas, hoikistuin. Ei siinä sen kummempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestäni väärään suuntaan mennään, jos aletaan muuttamaan lentokoneiden mitotuksia vain sen takia, että kansa paisuu. Näkisin ennemminkin niin, että se, ettei mahdu enää lentokoneeseen voisi toimia herätyksenä siihen, että jotain pitäisi tehdä. Niin kävi itselleni, kun huomasin että lentokoneen vyö menee enää juuri ja juuri kiinni, 10cm lisää vyötäröllä ja joudun turvautumaan lisäpalaan. Ahdisti kyllä juu, ja päätinkin toimia. Ja sanon tämän siis itsekin edelleen ylipainoisena, olen tiputtanut nyt noin 30kg ja ainakin 10kg saisi vielä lähteä. 

Ylipaino kuitenkin lähes aina on mahdollista karistaa, joten oma päätöshän se on olla läski. Laihduttaminen on vaikeaa, ei kukaan muuta ole väittänytkään, mutta mahdollista silti. Ärsyttää kun kanssaläskit piiloutuvat joidenkin kilpparivaivojen tms. taakse, sillä jopa silloin lahduttaminen on mahdollista, vaatii vain vielä normaaliakin enemmän. Asiantuntemusta tästä maasta kyllä löytyy, joten ruokavalio kuntoon ja lenkille!

Onnittelut hienosta painonpudotuksesta. Olet kuitenkin väärässä siinä, että olisi oma päätös olla läski. Tässä ketjussa on jo moneen kertaan kerrottu, mistä lihavuus voi johtua ja miksi painon pudottaminen on niin vaikeaa. Tai eihän painon pudottaminen ole vaikeaa vaan pudotetun painon poissa pitäminen. Elimistö pyrkii takaisin lähtöpainoon. Lihominen ja laihtuminen on niin monimutkainen mekanismi, että nämä itsekurijankkaajat eivät tiedä siitä mitään (hormonit, välittäjäaineet, suolistobakteerit ym). Uutta tietoa julkaistaan koko ajan, mutta jankkaajat ovat juuttuneet  kaloriteoriaan.

Noh, eipä yksikään ihminen ole vielä jäänyt laihtumatta, jos on valmis tekemään töitä ja laskemaan rehellisesti kalorinsa ja pidättäytymään kulutuksen alittavissa lukemissa, niin kauan, että ylimääräinen rasvamassa on poissa.

Oikeassa olet toki siinä, että siitähän se painonhallintatyö vasta alkaakin, mutta liikuntaharrastus ja tarvittaessa kalorien laskemisen jatkaminen auttavat kyllä myös siinä uudessa, terveemmässä painossa pysymisessä.

Kaloriteoria - ruoan sisältämä energia saadaan mitattua polttamalla kuivattu ruoka puhtaassa hapessa ja mittaamalla vapautuva energia. Yksinkertaista ja kaunista, ei paljoa muuttuvia tekijöitä. Ei aivojen välittäjäaineita, ei hormonitoimintaa, ei suolistobakteereja, ei lääkeaineita, ei sairauksia, ei ympäristötekijöitä. Kaloriteoria ja itsekuri - ja maailma pelastuu.

Aivan totta, niin pelastuukin, tai siis ylipainoepidemia talttuisi nyt ainakin alkajaisiksi.

Fatahan nyt vain on se, että jos ihminen päättää nauttia energiaa sen veraan kuin on kulutuskin, niin kyseisen ihmiskehon energiavarastot säilyvät vakiona. Energiaa kun ei voi luoda eikä tuhota, vaan ainoastaan muuttaa muodosta toiseen.

Se, että aineenvaihdunta on monen tekijän summa, ei kyseistä faktuaalisesti korrektia väittämää muuksi muuta. Kalorit sisään - kalorit ulos = lopputulos pitää aina paikkansa, riippumatta siitä mitä tekijöitä kalorit sisään tai kalorit ulos pitävät sisällään, sillä isossa kuvassa ne irrelevantteja.

Ja tietty määrä itsekuria riittää kyllä, että ihminen osaa ottaa sopivan määrän haukkuja, kulauksia, lusikallista, haarukallista jne. tarjolla olevaa ruokaa tai juomaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko erityiskohtelun vaatimista, ettei tahdo joutua kuuntelemaan halventavia kommentteja ja ylimielistä huokailua?

No tuossa artikkelissa oli vain pelkkää vinkunaa siitä miten tuijotetaan ja huokaillaan kun ei mahdu tavalliseen penkkiin.

Niin huokaillaan myös humalaisille, riehuville lapsille ja muille jotka eivät osaa käyttäytyä.

Onko sei jotenkin muiden vika että ihminen on liian lihava?

Juu tämä. Myös normaalipainoisella on oikeus ostamaansa penkkiin, ei hänen puolelleen saa pursuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaan esimerkiksi Mirtazapiini. Painon lisäys 1,5 kiloa per kk (oletetaan 30pv). Mirtazapiinia söi vuonna 134 516 ihmistä (lähde: http://raportit.kela.fi/linkki/42639148) . Tällä logiikalla, pelkästään mirtazapiinia syövät lihoivat keskimäärin 1,5 x 12 x 134 516 = 2,4 miljoonaa kiloa! Antipsykootteja ja masennuslääkkeitä syö n. 20% kansasta, eli voisi olettaa, että tämä pitäisi näkyä lihavuustilastoissa jotenkin eroteltuna, mutta eipä näy. Miksi ei?

'Logiikkasi' ei toimi koska, esim. juurikin mainitsemasi mirtatsapiini, aiheuttaa osalla käyttäjistä lisääntynyttä näläntunnetta lääkekuurin aloittamisen yhteydessä, eli ei jatkuvasti.

Eli yleensä n. 1-2 viikkoa ensimmäisestä annoksesta, jonka jälkeen tilanne normalisoituu.

Toisekseen, osa pysyykelääkkeistä päinvastoin pienentää näläntunnetta ja niitä käyttävät keskimäärin laihtuvat.

Psyykelääkkeiden osuus saattaisi siis olla 1% luokkaa ylipainoepidemian taustasyistä.

Eihän se voi pitää paikkaansa, sillä tutkimuksessa oli rajattu pois kaikki ALLE 30 päivää olevat mittaukset? Eli kaikki 30 päivää tai yli ovat tutkimuksen tulos. Eli väitteesi on  epätosi.

Psyykelääkkeet sotkevat näläntunteen lisäksi jotain muutakin, mutta silti tulos on lihominen. Osa voi laihtua, mutta keskimäärin lihotaan. Lue tutkimus.

Psyykelääkkeitä syö n. 20% kansasta. Mikäli suurin osa heistä lihoo, miksi se ei näy lihavuustilastoissa, joissa THL:n lähteiden mukaan kerrotaan 19% miehistä ja 20% naisista olevan lihavia. Väittämäsi 1% on täysin väärä. Oikeampi voisi olla luokkaa 40-50%.

Hehe.

Olisikohan se juuri siksi se yli 30 päivää valittu minimikäyttöajaksi, että on saatu luotettavia tuloksia, eikä sotkettu mukaan yksittäisiä kokeilukertoja ja niiden aikaisia kuurin aloittamiseen liittyviä mielitekoja?

Toisaalta voidaan ajatella niinkin, että elämänhallinta voi sitten olla muilta osin (esim painonhallinnan!) helpompaa, kun on lääkityksen avulla saatu psyyke kuntoon.

Luin kyllä tutkimuksen, ja lopputulos oli nimenomaan se, että osa psyykelääkkeiden käyttäjistä lihoo ja osa laihtuu, riippuen henkilöstä ja valitusta lääkeaineesta.

Kuinka paljon lihominen/laihtuminen sitten on kiinni juuri lääkkeestä, on vaikeampi selvitettävä.

Kaipa se on selvää, jos esim. serotoniinia blokataan, joka on keskeinen myös nälän hallinnan säätelyssä, niin jotain se aiheuttaa, eikös vain? Mutta ydinkysymys on se, että usein korreloidaan lihavuus moneen sairauteen. Perusteena käytetään tilastoa lihavista, mutta tilastossa ei erotella sitä, onko lihomista tapahtunut lääkkeiden käytön vuoksi, kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi jne. Eli onko nyt niin, että on korreloitu täysin väärin asiat? Alkusyy ei siis olekkaan lihominen, vaan muut tekijät, kuten em. asiat?

Lihominen ei ikinä tapahdu noista syistä vaan ainoa syy on se, että kehoon päätyy (yleensä) suun kautta enemmän energiaa kuin kudokset pystyvät hyödyntämään. Ylijäämä varastoidaan kehon energiavarastoihin.

Mainitsemasi seikat vaikuttavat valintojen laatuun, aineenvaihdunnan tasoon, nestetasapainoon jne, mutta eivät vaikuta SUORAAN päätöksiin siitä, mitä suusta alas menee.

Toisekseen, 95% ylipainoisista on ylipainoisia ihan vain siitä syystä, että pikkuhiljaa lähes huomaamattaan nauttivat liikaa energiaa ja kas kummaa vuodet ja vuosikymmenet tekevät kumulatiivisen tehtävänsä.

Ihmiskehoa ei vain yksinkertaisesti ole suunniteltu tälläiseen länsimaiseen ennennäkemättömään yltäkylläisyyteen, jossa hyvänmakuista energiatiheätä ravintoa on saatavilla vuorokauden ympäri päivästä ja vuodesta toiseen ja koneet tekevät työt, jotka ennen tehtiin käsin.

Simples.