Olen 40v ja haluaisin kovasti

Ei raskaaksi tulolla ja vanhuudella ole mitään tekemistä keskenään. Jos tuo asia heijastelee enemmän sinun vanhenemisen pelkoa, kuin halua saada lapsi, niin hankkiudu terapeutille, ei raskaaksi.

Olen itse 50, ja kohtukin on poistettu. Vaihdevuosioireet alkoivat jo jossain 42-vuotiaana. Surin oman osani siitä että enempää lapsia ei tule. Sitten pääsin siitä yli ja asian kanssa sinuiksi. Nyt en todella, en todellakaan koe olevani vanha, ja olen nainen enemmän kuin koskaan. Kun ei ole enää pikkulapsiaikaa, seksielämä on kokenut ihan uuden tulemisen. On sellainen olo että tästä se vasta on alkanut, elämä, ja seksi, ja parisuhde.

Jos sinun vanhempasi ovat olleet viisikymppisinä jo toinen jalka haudassa, niin etköhän löydä muunlaisiakin esikuvia siitä, mitä on olla aikuinen nainen.

Ystävättäreni sai lapsen keinohedelmöityksellä ilman miestä nelikymppisenä. Mahdollista on.

Vierailija kirjoitti:

Minä en osaa sanoa, että miksi asiaan ei herätty aiemmin. Olimme jotenkin molemmat sanattomasti sitä mieltä, että näin on hyvä. Mutta mieleni muuttui nyt. Ap

No, jos mies ei missään nimessä halua, niin sinulla on 2 vaihtoehtoa:

-yritä hankkia lapsi luovuttajan avulla klinikan kautta. Hyväksy, että tämä voi päättää suhteesi.

-käsittele asia (terapiassa?), että et enää saa lasta

(+ teoreettinen kolmas vaihtoehto, eroa, löydä pikavauhtia mies, joka haluaa kanssasi lapsen, toivo, että onnistuu vielä...mutta tähän tuskin kannattaa panostaa)

Vierailija kirjoitti:

Ei raskaaksi tulolla ja vanhuudella ole mitään tekemistä keskenään. Jos tuo asia heijastelee enemmän sinun vanhenemisen pelkoa, kuin halua saada lapsi, niin hankkiudu terapeutille, ei raskaaksi.

Olen itse 50, ja kohtukin on poistettu. Vaihdevuosioireet alkoivat jo jossain 42-vuotiaana. Surin oman osani siitä että enempää lapsia ei tule. Sitten pääsin siitä yli ja asian kanssa sinuiksi. Nyt en todella, en todellakaan koe olevani vanha, ja olen nainen enemmän kuin koskaan. Kun ei ole enää pikkulapsiaikaa, seksielämä on kokenut ihan uuden tulemisen. On sellainen olo että tästä se vasta on alkanut, elämä, ja seksi, ja parisuhde.

Jos sinun vanhempasi ovat olleet viisikymppisinä jo toinen jalka haudassa, niin etköhän löydä muunlaisiakin esikuvia siitä, mitä on olla aikuinen nainen.

Hyvä kommentti! Avoimin mielin otan kaikki ajatukset vastaan. Ja tosiaan voi olla kyse tuostakin, että pelkään omaa ikääni, ja se ajaa tiedostamattani tähän. On sellainen nyt tai ei koskaan olo. Ap 

Äitini oli 41-vuotias minut saadessaan,synnytti minut keisarileikkauksella, eikä osannut silloin edes unelmoida siitä,että av-palstalta saisi vielä  joskus  neuvoja siihen kannattaako hänenkään  lasta isäni kanssa ryhtyä edes hankkimaan,tai voiko hän  edes harkita. Ihan keskenään vaan päättivät ja isäkin oli silloin 44 v.

Mutta,se olikin silloin...nykyisin on tietenkin  toisin...

Mitäpä olisikaan elämä ilman kaikkitietävää av-palstaa?

Eipä juuri mitään...

Miltä sinusta tuntuu?

Jos haluat pidellä vauvoja ja lasten ja äitien näkeminen saa sinut kyyneliin, jos kuvittelet mitä haluat pikku tyttösi tai poikasi kanssa tehdä, jos näet itsesi jo silmissäsi isoäitinä... niin sinun pitääkin hankkia lapsi, ja sinulta jää jotain olennaista puuttumaan elämästä jos jäät sitä vaille.

Mutta jotenkin minusta tuntuu että se alkaisi polttamaan jo aiemmin. Jotenkin en usko että olisi voinut olla ihan tyytyväisenä kunnes simsalabim, 40 vuotta tulee täyteen.

Sisarkunnan neuvo: tuo voi olla estrogeenin puutetta. Mielialan vaihtelut, masennus, olet vuoroin kiukkuinen miehelle ja vuoroin kuin aurinko. Estrogeenin vähyyttä, ei mitään mitä ei gynekologin määräämä geeliresepti korjaisi. Kokeile sitä ennen kuin päädyt avioeroon.

Vierailija kirjoitti:

lapsen. Mieheni ei missään tapauksessa halua. Eli tässä lähtökohta aiheeseen. Minua ahdistaa tämä kovasti, ja mietin, että mikä olisi hyvä ratkaisu. Olisikohan sterilisaatio paras tähän tilanteeseen, eli ei enää tarvitsisi surra asiaa kun se ei olisi enää mahdollista? Onko kukaan toiminut näin tässä tilanteessa?

Surullista, mistä te noita epänormaaleja miehiä riesaksenne löydättekin.

Vierailija kirjoitti:

Miltä sinusta tuntuu?

Jos haluat pidellä vauvoja ja lasten ja äitien näkeminen saa sinut kyyneliin, jos kuvittelet mitä haluat pikku tyttösi tai poikasi kanssa tehdä, jos näet itsesi jo silmissäsi isoäitinä... niin sinun pitääkin hankkia lapsi, ja sinulta jää jotain olennaista puuttumaan elämästä jos jäät sitä vaille.

Mutta jotenkin minusta tuntuu että se alkaisi polttamaan jo aiemmin. Jotenkin en usko että olisi voinut olla ihan tyytyväisenä kunnes simsalabim, 40 vuotta tulee täyteen.

Sisarkunnan neuvo: tuo voi olla estrogeenin puutetta. Mielialan vaihtelut, masennus, olet vuoroin kiukkuinen miehelle ja vuoroin kuin aurinko. Estrogeenin vähyyttä, ei mitään mitä ei gynekologin määräämä geeliresepti korjaisi. Kokeile sitä ennen kuin päädyt avioeroon.

No, gynekologi oli sitä mieltä, että hanki lapsi vain. Ei ole muuta vaivaa, heh. Ja lisäsi sitten, että jos miehesi ei halua niin ei sitten. Ja hyvä teidän on näinkin. Voi kunpa se elämä olisikin noin helppoa kuin tuo neuvo! Ap

Älä luovu haaveestasi miehen takia! Tuttavapiirissäni on nainen, joka miehensä vuoksi suostui lapsettomuuteen, mitäpä sitä ei rakkaansa eteen tekisi. Kaikkien yllätykseksi mies vaihtoi lennosta tämän naisen kymmenen vuotta nuorempaan. Niin jäi nainen ilman lasta ja miestä, sekä yhteistä vanhuutta rakkautensa kanssa. On muuten tätä nykyä aika katkera ihminen :(

Up

Meillä on se tilanne, että mies ei ota oikein tarpeeksi vakavasti oloani. Olen todella paljon puhunut tästä, päivittäin. Ja sanonut suoraan, että harkitsen erilleen lähtemistä. Hän vain toteaa, että kyllä me tämä jotenkin saadaan selvitettyä. Pitää tätä niinkuin sellaisena pienenä riitatilanteena. Ja tuntuu odottavan, että muutan mieltäni ja olen hiljaa asiasta. Ap 

Up

Jos mies ei ota asiaa vakavasti, sun pitää tiukemmin siitä puhua.

...seksiä toisen ihmisen kanssa?

No, nyt puhuttu todella paljon tästä aiheesta lisää. Mies pelkää mahdollisia riskejä kovasti, ja ei uskalla lähteä mukaan tähän. Hän ehdotti keskustelua jonkun asiantuntijan kanssa, niistä riskeistä ym. Kenelle voisimme mennä puhumaan? Ap 

Mutta tuo puhuminen on tehnyt tosi hyvää meille kuitenkin. Enkä haluaisi tämän asian tulevan väliimme. Mutta kuitenkin haave lapsesta on mielessäni. Tämä miehen pelko on iso, ja sekin on ymmärrettävää. Mitä ihmettä tässä tekisi? Ap

Onko kenelläkään ollut tilannetta, että pelko estää raskauden yritystä? Ap

Ja nimenomaan miehen pelko. Ap

Johan sä puhuit asiantuntijan eli gynekologisi kanssa, joka kannusti sua yrittämään. Voinet raahata miehesi hänen vastaanotolleen myös jos hän ei sinun kertomanasi usko. Mutta tälläkin palstalla, jopa tässä ketjussa, on lukemattomia esimerkkejä onnistuneista 40+-raskauksista.

Kai ne kehitysvammaisuusriskit kohoaa hieman iän myötä mutta niitähän tutkitaan raskauden mittaan ja löydät ne googlaamalla netistä. Tsemppiä!

Sinuna lopettaisin myös tämän ketjun pahanilmanlintujen kuuntelemisen. He eivät tiedä sun elämäntilanteesta oikeasti mitään, ihmisten elämät ei noudata mitään ennalta-asetettua kaavaa (niin kuin jotkut näyttävät kuvittelevan), monet antavat neuvoja omien elämäntilanteittensa, ahdistustensa ja pettymystensä lähtökohdista, joilla ei ole mitään tekemistä sun tai sun elämän kanssa. Muistinko jo mainita lukemattomat onnistuneet 40+-raskaudet :D Onnellisia äitejä ja lapsia ne on kanssa näyttänyt tuottavan.