Lue keskustelun säännöt.
Sain tietää 37-vuotiaana ettei isäni olekaan biologinen isäni
19.10.2023 |
Samalla sain tietää kuka biologinen isä on. Kaikki alkoi siitä kun kesällä siivotessa löysin äidin ystävältään saamia kirjeitä missä viitattiin biologiseen isääni. Hän ei ole enää elossa mutta hänestä löytyy tietoa paljon sillä tämä oli aikanaan tunnettu rikollinen joka on tuomittu vastenmielisistä rikoksista. Haluaisin vaan että tämä kaikki olisi jotain painajaista mistä voisin herätä ja elämäni jatkuisi kuten ennenkin. Mutta tämä ei ole. Olen yrittänyt pari kuukautta käydä läpi tätä kaikkea mutta tuntuu yhä vaikeammalta elää itseni kanssa.
En halua olla sukua ihmiselle joka on tehnyt ne rikokset. Ainoastaan se helpottaa ettei tätä tietoa ole missään virallisissa tiedoissa ja että kukaan muu kuin vanhemmat ja puolisoni ei tiedä asiasta.
Kommentit (41)
Sä et ole vastuussa isäsi teoista etkä ole hänen kasvattamansakaan eli tuskin ne asenteetkaan siirtyy. Et myöskään ole tilivelvollinen kenellekään asiasta. Ymmärrät varmaan myöskin miksi äitisi on pyyhkinyt kyseisen miehen pois elämästään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ilmeisesti sinun kohdallasi tietämättömyys olisi ollut parempaa kuin tieto. Varmaan vanhempasi niin ajattelivatkin. Sait kuitenkin elää normaalin lapsuuden ja nuoruuden.
Vierailija wrote:
No ilmeisesti sinun kohdallasi tietämättömyys olisi ollut parempaa kuin tieto. Varmaan vanhempasi niin ajattelivatkin. Sait kuitenkin elää normaalin lapsuuden ja nuoruuden.
Valehtelu on aina pahempi kuin totuus. Lapsi menettää luottamuksen vanhempiin, kun käy ilmi, että niin olennaisesta asiasta on valehdeltu. Todennäköisesti suvussa yksi jos toinenkin tietää kyllä, asianosainen itse pidettiin pimennossa.
Olet onnekas. Minun isäni on oikea paskiainen ja olisin helpottunut jos en olisi mitään sukua hänelle.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
No ilmeisesti sinun kohdallasi tietämättömyys olisi ollut parempaa kuin tieto. Varmaan vanhempasi niin ajattelivatkin. Sait kuitenkin elää normaalin lapsuuden ja nuoruuden.
Valehtelu on aina pahempi kuin totuus. Lapsi menettää luottamuksen vanhempiin, kun käy ilmi, että niin olennaisesta asiasta on valehdeltu. Todennäköisesti suvussa yksi jos toinenkin tietää kyllä, asianosainen itse pidettiin pimennossa.
Minusta olisi kyllä parempi jos asia ei olisi selvinnyt ikinä. Äiti on varmasti traumatisoitunut itsekin siitä miten sain alkuni, eikä abortti ollut 80-luvun maaseudulla kovassa huudossa. Jos olisin saanut tietää tästä lapsena olisi lapsuuteni loppunut siihen, jos taas teininä niin vielä pahempi.
Asia ei ole niin yksinkertainen kuin tunnut kuvittelevan. Tilannehan olisi täysin eri jos biologinen isäni olisi joku neutraali tyyppi, joku tavispertti jonka rikokset olisi ylinopeussakot ja yö putkassa käsistä lähteneen illanvieton jälkeen. Mutta miten ihmeessä eletään sen tiedon kanssa että biologinen isä on sen tyylin rikollinen?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Salaatko tiedon biologiselta isältäsi?
Vierailija wrote:
Olet onnekas. Minun isäni on oikea paskiainen ja olisin helpottunut jos en olisi mitään sukua hänelle.
Haluaisitko sitten että isäsi olisi aloituksessa kuvatunlainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ei biologiselta isältäsi joka kasvatti sinut luullen olevansa isäsi?
Vierailija wrote:
Salaatko tiedon biologiselta isältäsi?
Vähän vaikea sitä on kuolleelle kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Olet onnekas. Minun isäni on oikea paskiainen ja olisin helpottunut jos en olisi mitään sukua hänelle.
Haluaisitko sitten että isäsi olisi aloituksessa kuvatunlainen?
No jos hän olisi lapsiaan kohtaan kunnollinen niin kyllä.
Helposti eletään. Et sinä ole tehnyt isäsi rikoksia. Ihme vatvoja olet. Elä omaa elämää. Isäsi eli aikoinaan omaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole onnellinen ettei äitisi enempää viettänyt aikaansa hänen kanssaan tai sinun tarvinnut elää lapsuuttasi hänen kanssaan. 🩷🩷🩷
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keksitty aloitus:D Toisaalta täällä aiheet alkanu käydä vähiin muutenkin enkä ole enää paljoa täällä viihtynyt
kun kerran äitisi ystävä on tiennyt että kuka on oikea isäsi, niin silloin äitisi on kertonut siitä hänelle. dna testi olisi varma tapa varmistua asiasta. isyyten selvittämisestä ei ole kenellekään mitään hyötä, joten et varmaan ala mitään testejä tekemään
Jos sinussa ei ole 37. ikävuoteen mennessä tullut esille mitään merkittäviä rikollisia taipumuksia niin ei tule myöhemminkään.
Älä mieti liikaa tuommoista. Olet vanhempiesi kasvattama ja isähahmosi on edelleen isäsi, ei sun biologinen isä. Kyllähän ihmiset luovuttaa munasoluja ja siittiöitä, ja ne on ihan "normivanhempien" kasvattamia. Suosittelen kyllä jotain keskustelua jonkun ammattilaisen kanssa, jotta et turhaa murehtisi tuota.
Vierailija wrote:
Siellä on äitisi pettänyt jo aikanaan jännämiestennkassa niin kuin nykypäivänäkin naiset tekee. Tämä on hyvin yleistä suomessa. Ei ole naista joka ei petä kun kun oikein huomioo himoitsee
Puhutko nyt miehistä? Miehethän ovat historian saatossa tunnetusti pettäneet ja lort toil leet paljon naisia enemmän...
Toivon etten olisi koskaan löytänyt näitä kirjeitä ja että kaikki olisi kuten ennen. Nyt olen viikkoja tuijottanut peiliin ja kauhulla odottanut näkeväni tämän biologisen isän piirteitä itsessäni. Pelottaa sekin että asia tulee joskus muiden tietoon vaikka se hyvin epätodennäköistä onkin.