Kuinka tärkeä tytön kehitykselle on isäsuhde?

Isäsuhde (tai isän puuttuessa suhde seim. isoisään) leimaa sitä kuinka arvokkaana tyttö itseään pitää, ja sitä millaista kohtelua tulee esim. aikuisuudessa odottamaan mieheltä. Välinpitämättömän isän kanssa kasvanut tyttö voi kasvaa uskomaan että hänessä on jotakin vialla, tai hän voi oppia siihen että huomio pitää jotenkin saavuttaa (oma persoona ei silloin riitä). Tämä voi aikuisuudessa ilmetä esim. siinä että miesten huomiota haetaan seksin avulla.

Vierailija kirjoitti:

Isäsuhde (tai isän puuttuessa suhde seim. isoisään) leimaa sitä kuinka arvokkaana tyttö itseään pitää, ja sitä millaista kohtelua tulee esim. aikuisuudessa odottamaan mieheltä. Välinpitämättömän isän kanssa kasvanut tyttö voi kasvaa uskomaan että hänessä on jotakin vialla, tai hän voi oppia siihen että huomio pitää jotenkin saavuttaa (oma persoona ei silloin riitä). Tämä voi aikuisuudessa ilmetä esim. siinä että miesten huomiota haetaan seksin avulla.

Kiitos vastauksesta! Eli huonolta näyttää...

Ystäväni sanoo, että hänellä ei oikeastaan ollut isää lainkaan. Vaikka äiti ja isä olivat yhdessä. Hän oli yllätysiltatähti ja isä painosti äitiä aborttiin. Isä ei kuulemma koskaan tehnyt hänen kanssaan mitään, ei juurikaan jutellut hänelle, jäi täysin etäiseksi.

Ihan normaali nainen hän on. Ammatti, työpaikka, parisuhde (sama nuoruuden poikaystävä) ja 2 lasta, omistusasunto. Empaattinen ja sympaattinen.

Ainakin välinpitämättömästä isästä on vain haittaa, tuollaisessa tilanteessa on todennäköisesti parempi olla ilman isää kokonaan, jolloin isoisä, eno tms voi olla turvallinen malli lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Isäsuhde (tai isän puuttuessa suhde seim. isoisään) leimaa sitä kuinka arvokkaana tyttö itseään pitää, ja sitä millaista kohtelua tulee esim. aikuisuudessa odottamaan mieheltä. Välinpitämättömän isän kanssa kasvanut tyttö voi kasvaa uskomaan että hänessä on jotakin vialla, tai hän voi oppia siihen että huomio pitää jotenkin saavuttaa (oma persoona ei silloin riitä). Tämä voi aikuisuudessa ilmetä esim. siinä että miesten huomiota haetaan seksin avulla.

Allekirjoitan tämän, tunnistan tekstistä itseni. Isäni kuoli, kun olin esikouluiässä eikä minulla ole koskaan ollut isäpuolta. Teininä minulla oli yksi pitkähkö (ikään nähden), ihan hyvä suhde joka johti avoliittoon, mutta suhteen kariutuessa nuo aiemmat patoumat vain pahentuivat ja se vian löytäminen itsestä vaan vahvistui. Tätä vyyhtiä olen sitten purkanut terapiankin avulla, mutta tie on pitkä ja kivinen, hetkittäin mahdottomankin tuntuinen. En tunne kykeneväni kunnolliseen parisuhteeseen mutta seksi sujuu - vaan auta armias kun tietenkään sen jälkeen kukaan ei välitä tippaakaan. Oravanpyörä on valmis.

Tämä on yksi suurimmista syistä, miksi en TODELLAKAAN ikimaailmassa estäisi tyttäreni ja tämän isän tapaamisia ja suhdetta - isän kanssa on hetkittäin hankalaa, mutta en koskaan, ikinä, milloinkaan veisi tyttäreltäni (enkä toki pojaltakaan, jos sellainen olisi) isäänsä, edellyttäen siis että isä on ihan kunnollinen.

Mulla on serkku, mies, jonka isä on alkoholisoitunut. Äiti ei eron jälkeen mennyt uusiin naimisiin eli elänyt äitinsä kanssa ja isää nähnyt joskus ja jouluna. Ei todellakaan saanut isältään minkäänlaista tukea tai apua missään eikä varsinkaan hyvää miehen mallia.

Hän on fiksu, kouluttautunut, hyvä jopa menestyksekäs ura, on vaimo, lapsi ja iso ok-talo. Ei väörinkäytä päihteitä. Malliesimerkki siitä, että yksi hyvä, läsnäoleva ja rakastava vanhempi riittää. Oli sitten lapsi tyttö tai poika.

Tytöstä tulee huoruli, joka hakee pillun avulla hyväksyntää miehiltä.

Sillä on todella iso vaikutus tytön kehityksessä. Oletko kuullut ns. "daddy issuesta"? Jos oma isä on etäinen ja välinpitämätön, tämä saattaa johtaa siihen, että siinä murrosiän jälkeen tyttö saattaa hakea miesten hyväksyntää seksin kautta. Veikkaan, että 99% esimerkiksi pornonäyttelijöistä omaa välinpitämättömän isän.

Toi nyt on asia erikseen että on kouluttautunut, työssäkäyvä, "normaali" ihminen. Niin olen minäkin ja muutkin tuntemani joiden isät ovat juoppoja tai muuten huonoja vanhempia. Sehän on nimenomaan sitä hyväksynnän hakemista kun sisällä on tyhjiö joka ei täyty millään, ainainen huonommuuden tunne ja muu henkinen helvetti. Harvalla se ulospäin näkyy.

Lapsesta voi kasvaa ihan järkevä ja kunnollinen aikuinen, vaikka häneltä puuttuisi toinen vanhempi. Se ei silti tarkoita, etteikö lapsi yhtään kärsisi siitä, että häneltä puuttuu isä tai äiti. Itse kasvoin ilman isää ja kyllä minusta ihan ok aikuinen tuli. En kuitenkaan koskaan haluaisi omalle lapselle sitä, että hänellä ei olisi mahdollisuutta molempiin vanhempiin. Kasvaminen ilman isää tai äitiä aiheuttaa kuitenkin aina surua ja murhetta lapselle, vaikka se ei näkyisi päälle päin. Sille ei taas ei voi mitään, jos paljastuukin, että toinen vanhemmista on kelvoton vanhemmaksi. Vain siinä tapauksessa lapsen onkin parempi kasvaa ilman toista vanhempaa, jos isä tai äiti on esimerkiksi väkivaltainen yms.

Murrosiässä, kun tytöstä alkaa kehittyä nainen, on kaikki hämmentävää ja outoa. Jos isä on silloin välinpitämätön, ei naiseus välttämättä kehity tasapainoiseksi. Se isän ihailu on oleellista. Ja sen pitää olla hyväntahtoista. Olen kasvanut isäpuolen "ihailussa" ja se ei kyllä tukenut heräävää naiseutta. Vai mitä mieltä olette enemmän ja vähemmän alatyylisistä ja karkeista kommenteista levenevästä lantiosta tai nupullaan olevista rinnoista.

Mun oma isä on tunnetasolla etäinen. Mulla on ihan hyvä itsetunto, mutta haen kyllä miesten huomiota flirttailemalla ja seksin kautta. Olen nähnyt myös seksiunia isästäni, mitä en onneksi osaa hävetä. Mulla on ollut pidempiäkin parisuhteita, mutta niissä olen pettänyt. Sinkkuaikoina miehiä voi olla kymmenen kuukaudessa. Ei varmasti koske kaikkia välinpitämättömän isän tyttäriä, ja johtuu luultavasti muistakin ympäristöseikoista. Näin kuitenkin minulla.

Minulla on kaikki asiat ulospäin hienosti, mutta itsetunto on olematon, liki pelkään miehiä ja en ole koskaan kyennyt parisuhteeseen. Miehet näyttäytyvät minulle jotenkin vierailta ja aina arvostelevilta, sillä lapsuudessani kaikki miehet olivat etäisiä ja kriittisiä minua kohtaan. Että on todella tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Mun oma isä on tunnetasolla etäinen. Mulla on ihan hyvä itsetunto, mutta haen kyllä miesten huomiota flirttailemalla ja seksin kautta. Olen nähnyt myös seksiunia isästäni, mitä en onneksi osaa hävetä. Mulla on ollut pidempiäkin parisuhteita, mutta niissä olen pettänyt. Sinkkuaikoina miehiä voi olla kymmenen kuukaudessa. Ei varmasti koske kaikkia välinpitämättömän isän tyttäriä, ja johtuu luultavasti muistakin ympäristöseikoista. Näin kuitenkin minulla.

Tämän takia kierrän isättömät naiset kaukaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun oma isä on tunnetasolla etäinen. Mulla on ihan hyvä itsetunto, mutta haen kyllä miesten huomiota flirttailemalla ja seksin kautta. Olen nähnyt myös seksiunia isästäni, mitä en onneksi osaa hävetä. Mulla on ollut pidempiäkin parisuhteita, mutta niissä olen pettänyt. Sinkkuaikoina miehiä voi olla kymmenen kuukaudessa. Ei varmasti koske kaikkia välinpitämättömän isän tyttäriä, ja johtuu luultavasti muistakin ympäristöseikoista. Näin kuitenkin minulla.

Tämän takia kierrän isättömät naiset kaukaa.

Se kertoo vain sinusta, ei isättömistä naisista. On vain tyhmyyttä luulla, että kaikki isättömät naiset hakisivat seksuaalista hyväksyntää miehiltä. Tutustu naiseen ihmisenä, älä stereotyyppinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun oma isä on tunnetasolla etäinen. Mulla on ihan hyvä itsetunto, mutta haen kyllä miesten huomiota flirttailemalla ja seksin kautta. Olen nähnyt myös seksiunia isästäni, mitä en onneksi osaa hävetä. Mulla on ollut pidempiäkin parisuhteita, mutta niissä olen pettänyt. Sinkkuaikoina miehiä voi olla kymmenen kuukaudessa. Ei varmasti koske kaikkia välinpitämättömän isän tyttäriä, ja johtuu luultavasti muistakin ympäristöseikoista. Näin kuitenkin minulla.

Tämän takia kierrän isättömät naiset kaukaa.

:DD harmi että musta ei voisi mitenkään päätellä tätä ulospäin.

Olin isälleni pettymys, hän olisi halunnut pojan. Yritin olla "poikamainen", kasvatin kovan kuoren, jotta pärjäisin maailmassa omillani. Hankin maisterinpaperit, työn ja perheen. Edelleen olen pelkkää ilmaa. Olen kuulemma väärällä alalla (unelma-ammatissani), mies on vääränlainen (ei siis juoppo narsisti, kuten hän itse oli) ja perheessämme on liian monta lasta (tulemme hyvin toimeen ja kaikki lapset ovat olleet tarkkaan harkittuja). No jos ei kelpaa, niin ei kelpaa. Enpä ole käynyt vanhainkodissa katsomassa.

On hyvin eri asia jos isää ei ole kuin että isä ja suhde on huono...