Olen 40v ja haluaisin kovasti

Niin, jos mies näin haluaa hän voi tosiaan mennä katkaisemaan piuhansa. Älä ap sinä ainakaan mene sitä tekemään.

Onko ap ammattivalittaja? Kirjoitustyyli on niin sama ja jutut yhtä idiootteja.

Ite oot!

Tällä palstalla voi anonyyminä sanoa ihan mitä vaan. Ei kannata kovin vakavasti ottaa mitään mitä joku kirjoittaa. Toki jotain ajatuksia voi saada, mutta lopulliset päätökset kannattaa aina tehdä jonkun tutun ihmisen seurassa.

Joo, näin on. Mutta ajatuksia on joskus hyvä vaihtaa myös ventovieraiden kanssa. Ja missäpä se muualla kävisi näin hyvin kuin tässä palstalla. Ap

Liian myöhäistä ei ole. Paitsi jos nyt alat vielä miestä vaihtamaan! ;)

Asia puhuttu viimeksi tänään. Mies ei tule enää lasta haluamaan, piste ja loppu. Surulliselta tuntuu. En vain osaa ajatella eroavani tämän vuoksi. Kohtuuttomalta tuntuu luopua tästä haaveesta, mutta ilmeisesti ei ole kauheasti vaihtoehtoja.  Ap

Toki tämä asia hiertää välejämme, ja ei ole hyvä ilmapiiri nyt kotonamme. Ap

No, kait se hiertää. Iso asia kuitenkin. Pystyttekö puhumaan siitä?

Onko sinulla talousasiat kunnossa? Jo on, niin tee lapsi yksin keinohedelmöityksellä, mutta ikäsi vuoksi sinun on tehtävä ratkaisu nopeasti. Enemmän ihmiset yleensä katuu lapsettomuutta kuin sitä että on tehnyt lapsia. 

Ja jos miehesi on todella rakastunut sinuun, niin voihan se olla että hän jää rinnallesi tulevasta lapsesta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Jos et saa lasta suret sitä loppuelämän. Miksi luopuisit siitä mitä varten ihminen ylipäätään on, miehen mielipiteen vuoksi?

Ei se ole mikään pelkkä mielipide.

Missäpäin asutte..? Vaihdetaan miehiä!!! Olemme samanikäisiä ja meillä tilanne juuri toisinpäin. Itse en terveydellisistä syistä uskalla enkä haluakaan tehdä lasta, kun taas mies haaveilee vuosi vuodelta enemmän omasta lapsesta.

Olen sinua hieman nuorempi (33 v), mutta olen ollut tavallaan samassa tilanteessa. Olin alusta asti tehnyt miehelleni selväksi, että haluan lapsen. Suhteen alussa hänkin sanoi haluavansa, mutta kun myöhemmin suhteen vakiintumisen ja yhteenmuuton jälkeen otin asian puheeksi, niin hän ilmoitti ettei sittenkään lasta halua. Tein miehelleni selväksi, että hän ei saa minua luopumaan omasta toiveestani, koska mielestäni jokaisella on oikeus yrittää toteuttaa omia unelmiaan ja olin ollut toiveideni suhteen hänelle alusta asti rehellinen. Mies ymmärsi että todella lähden ja se sai hänen mielensä muuttumaan ja nyt olen onnellisesti raskaana. 

Tavallaan on kamalaa pistää toinen valitsemaan lapsen ja eron välillä, mutta pitää kuitenkin ymmärtää, että jokaisen pitää elää omaa elämää ja toteuttaa omia unelmiaan.  Asioista on myös tärkeää keskustella suhteen alkuvaiheessa. Minun tilanteessani mieheni ei alussa ollut rehellinen ja ajatteli kai että ajan mittaan unohtaisin koko lapsiasian. Jos lapsista ei olla aiemmin puhuttu, niin sitten ymmärrän että voi tulla järkytyksenä että toinen alkaa kuin salama kirkkaalta taivaalta puhumaan lapsista. Tilanne on myös eri, jos suhteen ensi hetkistä saakka toinen kertoo ettei lasta halua, niin silloin on epäreilua sitä alkaa myöhemminkään vaatimaan.

Mutta voiko keinohedelmöityksen saada jos on naimisissa. Eli riittävätkö perusteeni. Ja mikä on ikäraja. Ap

Sinuna miettisin tarkkaan. Eräs sinua nuorempi ystäväni, vähän yli kolmekymppinen siihen aikaan, katkaisi pitkän ja muuten onnellisen parisuhteen nimenomaan tuosta syystä. Oli pari vuotta sinkkna, rakastui uuteen mieheen - joka ei myöskään tahdo lapsia. On kai melko onnellinen nyt, mutta lapsihaave ei toteutunut siltikään ja nyt alkaa jo ikä tulla vastaankin. Sinulla on vielä vähemmän aikaa, jos miehen vaihtoon aiot alkaa. Jos yksin olet valmis hankkimaan lapsen ja todella todella haluat sitä, niin se on jo toinen juttu. Mutta olisikohan vain biologisen kellon tikitystä?

Eräs tuttavani sai lapsen keinohedelmöityksellä 40 vuotiaana. Raskaus oli sujunut hyvin ja lapsi syntyi terveenä. Hän ei vain löytänyt miestä elämäänsä ja oli pakko tehdä muita ratkaisuja, koska aika alkoi käydä vähiin.

Naimisissa olo ei ole este keinohedelmöitykselle... etenkin jos teillä on ero edessä. Sinun kroppa ja sinun päätös. Jos sinulla on vain varaa keinohedelmöitykseen, niin se on kyllä helppo saada... Paljon paljon helpompaa kuin adoptoiminen.

Vierailija kirjoitti:

lapsen. Mieheni ei missään tapauksessa halua. Eli tässä lähtökohta aiheeseen. Minua ahdistaa tämä kovasti, ja mietin, että mikä olisi hyvä ratkaisu. Olisikohan sterilisaatio paras tähän tilanteeseen, eli ei enää tarvitsisi surra asiaa kun se ei olisi enää mahdollista? Onko kukaan toiminut näin tässä tilanteessa?

Jättäisin miehen. Hommaisin lapsen.

Eli voisin saada keinohedelmöityksen vaikka voisin todennäköisesti tulla raskaaksi tässä avioliitossakin? Mulla on aukko sivistyksessä tässä kohtaa, en tiedä käytännöistä mitään. Miehen mielestä meidän perhe on hyvä näin, ja hän toivoisi, että pysymme yhdessä. Ap

No. Mulle äitiys on ollut suunnattoman ihana asia, ja sinänsä suosittelisin yrittämään lasta, jos vielä lapsen haluat. Mutta...jos olet halunnut toisen lapsen jo pitkään, niin miksi et ole herännyt asiaan aikaisemmin? Oletko varma, että haluat lapsen silläkin uhalla, että parisuhteesi loppuu? Voit yrittää hankkiutua raskaaksi klinikan avulla, mutta siinä on kyllä se riski, että mies lähtee. Ja jos ei lähde, niin millaiseksi perhe-elämänne muodostuisi, kun lapsi ei ole miehen? Miten hän olisi mukana arjessanne?

Minä en osaa sanoa, että miksi asiaan ei herätty aiemmin. Olimme jotenkin molemmat sanattomasti sitä mieltä, että näin on hyvä. Mutta mieleni muuttui nyt. Ap