Olen 40v ja haluaisin kovasti

Onko vielä kokemuksia tilanteesta? Ap

No, mulla on mielipide, jota et ehkä halua kuulla, ja tavallaan olen jäävi sanomaankaan mitään. Olen 40v ja mulla on neljä lasta. Tein heidät nuorena, joten nyt he alkavat lähennellä aikuisuutta. Mun teksi niin mieli sanoa heille, että älkää,älkää tehkö lapsia! Mulla on osasta lapsiani suuri huoli, etteivät pärjää elämässä. On ollut sairautta ja mielenterveysongelmaa. Lukuisia unettomia öitä. Tuntuu ettei helpota vieläkään. Joskus jopa kaduttaa, että tuli nuo tehtyä tähän julmaan maailmaan. Olen ehkä tehnyt huonoa kasvatustyötä, kun nyt saan korjata näin raakaa hedelmää..osa lapsistani vain tuntuvat olevan liian hauraita tähän elämään.

Tuo on mielenkiintoinen kommentti. Ja antaa toki ajattelemisen aihetta mullekin. Ap

Minä on pian 40v mies ja haluaisin myös lapsen ( toisen lapsen yksi minulla on jo )

Oman puolisoni kanssa en voi sitä saada hänen sairautensa vuoksi :( aika paskajuttu ja ajatuksena kyllä ahdistaa, mutta kaikilla meillä on omat ongelmamme.

Olen kaikkia mahdollisuuksia mielessäni miettinyt.

Esim : luovuttaa omia sukusoluja muiden käyttöön ( lapsettomuusklinikoilla )

Saajat : pariskunta, yksinäinen nainen tai jopa naisparit

Ei mitään sitoumuksia, jos joskus haluaisi tietää alkuperänsä sekin olisi mahdollista.

Kyllä nainen voi mennä yksin lapsettomuushoitoihin , olen aivan varma ja lukitsen vastauksen.

Hanki se lapsi, ilman muuta! Muuten vaellat masentuneena kohti vanhuutta ja tyhjä syli huutaa tyhjyyttään. Itse sain lapsen 36-vuotiaana ja haaveilen vielä toisesta, mies ei.. Ei olisi tosin halunnut ensimmäistäkään, mutta nyt rakastaa sitä enemmän kuin mitään!

Mieheni ei ilman hoitoja pysty edes lisääntymään, joten minä olen saanut ruumiissani kantaa hedelmöityshoitojen haittavaikutukset, kuten kivut, pettymykset, nöyryytykset ja seitsemän vuoden hoidot lääkkeineen ja sivuvaikutuksineen, mahoksi leimautumiseen työpaikalla, sekä anopin kommentit "se on se klamydia...". Minulla ei ole koskaan klamydiaa ollut, ei tosin miehellänikään.

Miksi pitäisi saada kaiken mitä haluaa? Jos saisit lapsen, niin mitä haluaisit ehdottomasti sen jälkeen? Tai entä jos lapsi ei tuokaan sitä onnea sinulle? Kirjoituksistasi huomasi minkälainen tuuliviiri olet ja miehesi sen tietää erittäin hyvin myös. Olet kuin teinityttö, joka ruinaa itselleen mopoautoa isiltä, koska "kaikilla muillakin on", "se olisi niin ihana" ja "osaisin kyllä huolehtia siitä, ihan varmasti osaisin!!", eli et oikein tunnu tajuavan mitä haluat ja kuinka kauan siitä vastuussa olet.

Steriloinnin saisit ikäsi puolesta, mutta et huonon henkisen kanttisi takia. Vauva on sinulle nyt päähänpinttymä ja sinuna olisin hyvin huolestunut tilanteestasi.

Nyt haluaisin perusteluja komenteillesi. Miksi olen tuuliviiri? Olen aika pohdiskeleva luonne ja tarvitsen selityksiä väitteilesi. Hmm... Henkiseltä kantiltani olen todella rauhallinen, toimin tehtävässä, jossa joudun rauhoittelemaan ihmisiä päivittäin. Kerroppa lisää ajatuksiasia edellinen kommentoija. Ap

Onko sulla ap ennestään lapsia?

On, yksi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Nyt haluaisin perusteluja komenteillesi. Miksi olen tuuliviiri? Olen aika pohdiskeleva luonne ja tarvitsen selityksiä väitteilesi. Hmm... Henkiseltä kantiltani olen todella rauhallinen, toimin tehtävässä, jossa joudun rauhoittelemaan ihmisiä päivittäin. Kerroppa lisää ajatuksiasia edellinen kommentoija. Ap

Lue kirjoituksesi ja mieti. Olen saman ikäinen ja tunnen olevani ihan eri maailmasta kanssasi. Sinun ikäisen pitäisi jo osata muutakin kuin haluta ja kiihdyttää itseäsi tällaisen asian takia. Oletko edes ajatellut asiassa muuta kuin ns. hyviä puolia? Pystytkö ajattelemaan miehesi kantilta asiaa? Tai tulevaisuuden kantilta? Tai mikä tärkein, lapsen kantilta? Tuskin. Touhotat vain niin kuin jo kirjoitin ja pilaat nykyisen elämäsi tällä päähänpinttymällä. Et vastannut edellisen viestin kysymyksiinkään, et varmaan pysty. Lapsi ei ole vain sinun asiasi sen jälkeen jos se alkunsa saa. Vauvaleikit eivät ole vain leikkiä, ei varsinkaan miehellesi, yritä ymmärtää se.

Niin, se, että koet olevasi ihan eri maailmasta kanssani ei tee minu maailmastani huonompaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Hanki se lapsi, ilman muuta! Muuten vaellat masentuneena kohti vanhuutta ja tyhjä syli huutaa tyhjyyttään. Itse sain lapsen 36-vuotiaana ja haaveilen vielä toisesta, mies ei.. Ei olisi tosin halunnut ensimmäistäkään, mutta nyt rakastaa sitä enemmän kuin mitään!

Mieheni ei ilman hoitoja pysty edes lisääntymään, joten minä olen saanut ruumiissani kantaa hedelmöityshoitojen haittavaikutukset, kuten kivut, pettymykset, nöyryytykset ja seitsemän vuoden hoidot lääkkeineen ja sivuvaikutuksineen, mahoksi leimautumiseen työpaikalla, sekä anopin kommentit "se on se klamydia...". Minulla ei ole koskaan klamydiaa ollut, ei tosin miehellänikään.

Voi tsiisus. Kaikenlaiset ne lapsia haluavatkin... Lapsen elämä ei tulisi olemaan kovin hääviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt haluaisin perusteluja komenteillesi. Miksi olen tuuliviiri? Olen aika pohdiskeleva luonne ja tarvitsen selityksiä väitteilesi. Hmm... Henkiseltä kantiltani olen todella rauhallinen, toimin tehtävässä, jossa joudun rauhoittelemaan ihmisiä päivittäin. Kerroppa lisää ajatuksiasia edellinen kommentoija. Ap

Lue kirjoituksesi ja mieti. Olen saman ikäinen ja tunnen olevani ihan eri maailmasta kanssasi. Sinun ikäisen pitäisi jo osata muutakin kuin haluta ja kiihdyttää itseäsi tällaisen asian takia. Oletko edes ajatellut asiassa muuta kuin ns. hyviä puolia? Pystytkö ajattelemaan miehesi kantilta asiaa? Tai tulevaisuuden kantilta? Tai mikä tärkein, lapsen kantilta? Tuskin. Touhotat vain niin kuin jo kirjoitin ja pilaat nykyisen elämäsi tällä päähänpinttymällä. Et vastannut edellisen viestin kysymyksiinkään, et varmaan pysty. Lapsi ei ole vain sinun asiasi sen jälkeen jos se alkunsa saa. Vauvaleikit eivät ole vain leikkiä, ei varsinkaan miehellesi, yritä ymmärtää se.

Mikä sinua vaivaa? Miksi ilkeilet ap:lle? Noin lyhyen aloituksen perusteella ei kukaan voi päätellä toisen henkistä tilaa. Moni ihminen suree lapsettomuutta (ap:n tapauksessa sekundääristä) ja siinä ei ole mitään väärää. Lapsen kaipuu voi olla todella kalvava tunne.

Sillä on iltalääkkeet ottamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt haluaisin perusteluja komenteillesi. Miksi olen tuuliviiri? Olen aika pohdiskeleva luonne ja tarvitsen selityksiä väitteilesi. Hmm... Henkiseltä kantiltani olen todella rauhallinen, toimin tehtävässä, jossa joudun rauhoittelemaan ihmisiä päivittäin. Kerroppa lisää ajatuksiasia edellinen kommentoija. Ap

Lue kirjoituksesi ja mieti. Olen saman ikäinen ja tunnen olevani ihan eri maailmasta kanssasi. Sinun ikäisen pitäisi jo osata muutakin kuin haluta ja kiihdyttää itseäsi tällaisen asian takia. Oletko edes ajatellut asiassa muuta kuin ns. hyviä puolia? Pystytkö ajattelemaan miehesi kantilta asiaa? Tai tulevaisuuden kantilta? Tai mikä tärkein, lapsen kantilta? Tuskin. Touhotat vain niin kuin jo kirjoitin ja pilaat nykyisen elämäsi tällä päähänpinttymällä. Et vastannut edellisen viestin kysymyksiinkään, et varmaan pysty. Lapsi ei ole vain sinun asiasi sen jälkeen jos se alkunsa saa. Vauvaleikit eivät ole vain leikkiä, ei varsinkaan miehellesi, yritä ymmärtää se.

Mikä sinua vaivaa? Miksi ilkeilet ap:lle? Noin lyhyen aloituksen perusteella ei kukaan voi päätellä toisen henkistä tilaa. Moni ihminen suree lapsettomuutta (ap:n tapauksessa sekundääristä) ja siinä ei ole mitään väärää. Lapsen kaipuu voi olla todella kalvava tunne.

Luitko, että ap:n mies ei ehdottomasti halua lasta? Syitä oli monia, mutta ap haluaa vaikka tosiasiat puhuvat puolestaan muuta. Aina voi haluta, mutta aina kaikkea haluamaa ei tarvitse saada. En ilkeillyt, esitin vain faktat mitkä ap:lla olivat jääneet hieman miettimättä. Yhä vieläkin sanon, että vauva ei ole leikkikalu. Jos ap tästä suuttuu, kertoo se hänen kypsymättömyydestään hoitaa asia. Hän voi olla hyvä äiti, mutta miksi miehen mielipide ei merkitse hänelle mitään? Hyvässä parisuhteessa ei noin voi edetä ja huonoon parisuhteeseen en lasta väen väkisin vääntäisi. Ehkä ap sai kuitenkin kirjoituksistani jotakin ajattelemisen aihetta.

Joo, mutta asiat voi esittää niin monella tavalla. Itse olen ainakin oppinut, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Kohtelias keskustelu palkitaan, hyökkäävä tapa saa vain kylmää vettä niskaan. Täällä oli tosi monta hyvin fiksua ja rakentavaa ajatusta. Ja hei ei tarvitse olla samaa mieltä kanssani, mutta voi kirjoittaa järkevästi. Kiitos niille jotka laittoivat hyviä ajatuksia, sai varteen otettavia neuvoja. Ap

Ehkä tässä onkin enempi kysymys siitä, että ap joutuu uhraamaan aika ison unelmansa miehen mielipiteen vuoksi. Ja ei se ole noin yksinkertainen asia, että pitäisi vain nyt tehdä niinkuin mies haluaa. Voihan olla, että heidän välinsä eivät ole hyvät muutenkaan, ja siinä samalla voi miettiä, olisiko parempi erota ja toteuttaa toiveitaan jonkun muun kanssa tai yksinään.

Meillä akka lopetti pillerit salaa ja kun lapsi tuli, alkoi kiukuttelevaksi kusipää pihtariksi, enkä ikinä tule pääsemään siitä eroon..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt haluaisin perusteluja komenteillesi. Miksi olen tuuliviiri? Olen aika pohdiskeleva luonne ja tarvitsen selityksiä väitteilesi. Hmm... Henkiseltä kantiltani olen todella rauhallinen, toimin tehtävässä, jossa joudun rauhoittelemaan ihmisiä päivittäin. Kerroppa lisää ajatuksiasia edellinen kommentoija. Ap

Lue kirjoituksesi ja mieti. Olen saman ikäinen ja tunnen olevani ihan eri maailmasta kanssasi. Sinun ikäisen pitäisi jo osata muutakin kuin haluta ja kiihdyttää itseäsi tällaisen asian takia. Oletko edes ajatellut asiassa muuta kuin ns. hyviä puolia? Pystytkö ajattelemaan miehesi kantilta asiaa? Tai tulevaisuuden kantilta? Tai mikä tärkein, lapsen kantilta? Tuskin. Touhotat vain niin kuin jo kirjoitin ja pilaat nykyisen elämäsi tällä päähänpinttymällä. Et vastannut edellisen viestin kysymyksiinkään, et varmaan pysty. Lapsi ei ole vain sinun asiasi sen jälkeen jos se alkunsa saa. Vauvaleikit eivät ole vain leikkiä, ei varsinkaan miehellesi, yritä ymmärtää se.

Mikä sinua vaivaa? Miksi ilkeilet ap:lle? Noin lyhyen aloituksen perusteella ei kukaan voi päätellä toisen henkistä tilaa. Moni ihminen suree lapsettomuutta (ap:n tapauksessa sekundääristä) ja siinä ei ole mitään väärää. Lapsen kaipuu voi olla todella kalvava tunne.

Luitko, että ap:n mies ei ehdottomasti halua lasta? Syitä oli monia, mutta ap haluaa vaikka tosiasiat puhuvat puolestaan muuta. Aina voi haluta, mutta aina kaikkea haluamaa ei tarvitse saada. En ilkeillyt, esitin vain faktat mitkä ap:lla olivat jääneet hieman miettimättä. Yhä vieläkin sanon, että vauva ei ole leikkikalu. Jos ap tästä suuttuu, kertoo se hänen kypsymättömyydestään hoitaa asia. Hän voi olla hyvä äiti, mutta miksi miehen mielipide ei merkitse hänelle mitään? Hyvässä parisuhteessa ei noin voi edetä ja huonoon parisuhteeseen en lasta väen väkisin vääntäisi. Ehkä ap sai kuitenkin kirjoituksistani jotakin ajattelemisen aihetta.

Kyllähän lapsen saaminen on niin iso asia, että on minusta ihan ok jättää mies, jos tässä asiassa on niin iso mielipide-ero, että mies ei missään nimessä halua lasta. Itse tein näin 38-vuotiaana, kun ymmärsin että silloinen aviopuolisoni ei ikinä tule lasta hyväksymään vaikka aina lupailikin (sitten kun se ja se asia ohi, vuoden päästä jne). Erosin ja hankkiuduin raskaaksi hedelmöityshoidolla. Enpä ole todellakaan katunut päätöstäni yksinhuoltajaksi ryhtymisestä.