Lue keskustelun säännöt.
Tapailen todella hiljaista miestä, ärsyttää
13.03.2016 |
Ollaan siis työkavereita ja mun mielestä se on töissä muille ihan suht puhelias, ei nyt mikään älyttömän puhelias, mutta kuitenkin. Ollaan nyt tapailtu jonkun aikaa ja alkaa tuntua todella tylsältä. Alkuun oli selkeästi kipinää meidän välillä ja ajattelin, että kyllä toi toinenkin tosta rentoutuu ajan kanssa. Mutta ei, jos mä en puhu mitään, niin ei välttämättä sekään. Ja se on tyytyväinen tähän tilanteeseen, aina kertoo kuinka ihanaa on ollut ja miten ihana olenkaan. Musta taas alkaa tuntua tylsältä, kun mä oon ainut joka yrittää pitää jutunjuurta yllä, muuten ollaan aika hissukseen. Ei siis varmaankaan ole mulle sopiva ihminen, vaikka tykkäänkin siitä ihmisenä ja ulkonäön puolesta erittäin paljon. Vai rentoutuukohan se vielä tosta?
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vittuako se sulle kuuluu, jos mies on hiljainen. Et oo ansainnut sitä miestä sinä mylvivä emakko!
Aamuangstia purkamaan tänne nyt sitten suunnistit.
Helpottiko? Jos ei, niin suosittelen ammattiauttajan puoleen kääntymistä, sillä tuollaista vihaa ei pidemmän päälle ole terveellistä kantaa.
Terveisin av:n mentaalihygieniaosasto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysele kaikenlaista!! Kysele.
Muuten mun mies ei osannu keskustella mitään syvällistä nuorena eikä osaa vieläkään. En tiedä miksi jäin tähän liittoon. Hyvä mies muuten . Ei mitään valittamista. Voi olla että sain kuitenkin hyvän kumppanin. Kun ei ole kokemusta muista . Vaikea sanoa.
Nyt kuitenkin olen vähän tutustunut harrastuksessa erääseen joka on eri tyylinen jutuiltaan. Ihan herrasmies ja kohtelias. Harmittaa kun olen alkanut tuntea vatsanpohjassa ihme tuntemuksia tavatessamme. Hän hymyilee ja herkästi punastuu. Ujo jotenkin mutta osaa ilmaista mielipiteensä.
En tiedä kuin jotain sähköä olisi välillämme.
Että mieti tarkkaan. Ei tämä minunkaan tilanne enää hyvään saumaan tullut. Näen kyllä että olen ihastunut eikä se enää onnistu eikä olisi tarpeen mutta tunteilleen ei mitään voi.
Mitäs tuossa nyt on? Puolet suomalaisista ja kolme neljäsosaa maaseudun miehistä on tuppisuita. Jos hiljaisuus tympii niin kannattaa katsella uutta miestä.
Nousee mieleen "Mielensäpahoittaja"-leffan kohtaus jossa vanha pari istuu hiljaa pöydän ääressä ja vuodenaika vaihtuu kunnes lopulta nainen pakkaa matkalaukkunsa ja häipyy. Koko aikana ei sanota sanaakaan.
Ihme kyllä moni nainen viihtyy näiden tuppisuiden kanssa mutta jos olet sosiaalisempi tyyppi niin tylsäksi käy. Lisäksi pitkäänjatkunut tunteiden tukahduttaminen käy mielenterveyden päälle. Nämä tuppisuut paukahtavat yllättäen ja ihan pikku jutuista.
Kotona yksi semituppisuu, mutta avautuu sentään välillä, ja muutenkin niin hyvä että menee tämä ominaisuus siinä sivussa.
Me ei alussa mitään muuta tehtykään kuin puhuttiin. Peräti siinä määrin että oli mulle pienen kriisin paikka kun mies sulkeutui kuoreensa kun yritin esitellä muille kuinka ihana hän on.
Hiljaisia on erilaisia, mutta jos tämä hemmo on tyyppiä ei-vastaa-edes-suoraan-kysymykseen, vaatii suhteen ylläpito niin poskettomasti vaivaa kommunikoivalta osapuolelta etten ainakaan itse vaivautuisi.
Vetäkää kännit ja sählätkää sängyssä! Siitä se lähtee tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei noista tuppisuutyypeistä koskaan tule seurallisia ja avoimia. Koettu on, raskasta pidemmän päälle ylläpitää normaaliakin keskustelua. Itse tykkään että parisuhteessa vaihdetaan ajatuksia ja jutellaan vähän kaikesta, mikään hölösuu en ole itsekkään. Nämä jutut tulee ihan luonnostaan.
Jos sä nyt jo koet tuon rasittavana niin sitä se on myös jatkossa!! Hyvä, että huomasit asian noin nopeaan, mulla siihen meni pidempään, liian pitkään!!!
Vierailija kirjoitti:
Vittuako se sulle kuuluu, jos mies on hiljainen. Et oo ansainnut sitä miestä sinä mylvivä emakko!
Niin sehän se ongelma juuri on kun mitään ei kuulu, jos ei tuppisuusta sanoja irtoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jo nyt tuntuu siltä, että joku asia ärsyttää, kannattaa varmaan miettiä onko tapailu sen arvoista. Olen itsekin puhelias ihminen ja tykkään keskustella ihmisten kanssa, niin "pinnallisesti" kuin syvällisemminkin, toki myös ajoittainen hiljaisuus on mukavaa, mutta en näkisi itseäni tapailemassa/seurustelemassa kovin hiljaisen ihmisen kanssa.
En siis tarkoita, että pitää olla mikään papupata mutta jos itse aloitan 90% keskusteluista ja pidän niitä yllä, en usko ihmisen olevan oikeantyyppinen minulle.Olisipa rasittava pariskunta, jos kumpikin haluaisi olla koko ajan äänessä.
Ei kyllä ole mitään rasittavampaa kuin ihminen joka ei osaa pitää turpaansa kiinni. Jos niitä on kaksi niin siinä vaiheessa väkivalta on jo suotavaa
Riittää kun pillua tulee ja kotihommat hoituu. Akat juorutkoot keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vittuako se sulle kuuluu, jos mies on hiljainen. Et oo ansainnut sitä miestä sinä mylvivä emakko!
Juuri tällaista sieltä hiljaisesta miehestä voi paljastua. Kun ihminen ei puhu, ei voi tietää kuinka ruma hän voi olla sisältä. Siksi uusi kumppani on saatava puhumaan.
Dialogi on kivaa ei monologi. Mies vaihtoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma mieheni ei myöskään ole mikään suupaltti. Tosin jos aihe on oikea (jääkiekko), alkaa puhetta tulla. Kun olen pari kertaa kymmenvuotisen historian aikana valittanut asiasta, mies on vähän aikaa "keskustellut" toistamalla mun viimeksi sanomani lauseet aiheesta eli tyyliin minä: On toi Axl Smith -juttu kyllä tosi törkeetä, mieti niitä naisia. Hän: Pitäis miettiä niitä naisia. *huoh* Keskustelumme kuulosti vällillä täysin vammaiselta tällä tavalla. Ei vanha kettu opi uusia temppuja. Muut ominaisuudet paikkaa tätä puhumattomuutta eli olen valintani aikoinani tehnyt.
Osaako hän edes keskustella? Ei ikuinen mykkäkoulu ole hääviä,en jaksaisi itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se tuosta tosiaan parane. Onhan miehessä hyviäkin puolia niin kuin kirjoitit ja en sitä puhumattomuuttakaan huonoksi puoleksi sanoisi, mutta jos se vaivaa sinua nyt, niin se vaivaa sinua x 10 pian ja x 1000 myöhemmin. Alkoholi ei ole vastaus asiaan niin kuin joku keksi ehdottaa. Mies ei vain ole sinua varten jos joudut repimään hänestä jokaisen tiedon murusen ja vastakaikua ei tule kuin ehkä hymyilevässä toiveikkaassa katseessa. Katsoin tällaista aikoinani hetken ja päätin pistää suhteen poikki vaikka mies muuten olikin mukava.
Ei se siitä muutu. Alkuaikoina miehetkin puhuvat, mutta sitten se lakkaa, kun kaikki oleellinen on tullut kerrottua. Mulla on paljon miehiä kavereina ja tämä on tosi.
Jos ärsyttää jo nyt, anna tapailun olla. Seurustelin itse aikoinani samankuuloisen miehen kanssa, eikä hän muuttunut missään vaiheessa avoimemmaksi. Jostain syystä olimme silti yhdessä melkein kaksi vuotta, jonka jälkeen olin todella turhautunut ja vihainen sekä itselleni että miehelle.
Te muut, jotka olette olleet hiljaisten miesten kanssa. Ovatko tapailevanne miehet olleet puhumattomuuden lisäksi jotenkin alistuvia tai haluttomia kertomaan omia mielipiteitään? Tapailen juuri tällaista miestä ja ihmettelen voiko olla normaalia että ihmiselle on kaikki aivan sama eikä mielipiteitä mihinkään suuntaan. Yritän parhaani mukaan ottaa hänet huomioon ja kysyä hänen mielipidettään yhteisistä asioista, mutta en saa mitään vastausta.
Ilmeisesti on niitä hiljaisia miehiä, jotka eivät osaa puhua naisten seurassa luontevasti. Näin on joidenkin työkavereiden kanssa ja oikeesti se jos mikä on vaivaannuttavaa. Kyse on 40-50 - vuotiaista ihmisistä, että ei voi enää pistää nuoruuden ujouteen. Naisen ujouden ymmärrän, miehestä en tiedä onko kyse ujoudesta vai huonoista käytöstavoista.
Ei ole selvästikään sinun oloinen mies, miksi siis jatkaa tapailemista? Hiljainen löytää kun toisen hiljaisen , ja sinä vähän eloisamman yksilön.
Olen naimisissa vähäpuheisen miehen kanssa. Ei muutu. Toista ei voi muuttaa. Joskus tuntuu että tämä puhumattomuus syö minuakin. Olen sosiaalinen ihminen, kärsin tästä aika paljon:( kannattaa miettiä. Sinuna en jatkaisi suhdetta.