Lue keskustelun säännöt.
Tapailen todella hiljaista miestä, ärsyttää
13.03.2016 |
Ollaan siis työkavereita ja mun mielestä se on töissä muille ihan suht puhelias, ei nyt mikään älyttömän puhelias, mutta kuitenkin. Ollaan nyt tapailtu jonkun aikaa ja alkaa tuntua todella tylsältä. Alkuun oli selkeästi kipinää meidän välillä ja ajattelin, että kyllä toi toinenkin tosta rentoutuu ajan kanssa. Mutta ei, jos mä en puhu mitään, niin ei välttämättä sekään. Ja se on tyytyväinen tähän tilanteeseen, aina kertoo kuinka ihanaa on ollut ja miten ihana olenkaan. Musta taas alkaa tuntua tylsältä, kun mä oon ainut joka yrittää pitää jutunjuurta yllä, muuten ollaan aika hissukseen. Ei siis varmaankaan ole mulle sopiva ihminen, vaikka tykkäänkin siitä ihmisenä ja ulkonäön puolesta erittäin paljon. Vai rentoutuukohan se vielä tosta?
Kommentit (68)
Oon nyt ehkä tullut siihen lopputulokseen, että kyseessä ei ole ihan oikea ihminen mulle. Mutta miten kerron sen hänelle loukkaamatta? Varsinkin kun ollaan samassa työpaikassa, en halua että menee todella kiusalliseksi. Ehkä sanon, että tää ei nyt vaan tunnu oikeelta ja haluaisin vähän avoimemman ihmisen elämääni. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin sitten ihastuit hänessä? Teitkö työpaikalla itse kaikki aloitteet keskusteluihin?
Voi ei kirjoitti:
Mitäs tuossa nyt on? Puolet suomalaisista ja kolme neljäsosaa maaseudun miehistä on tuppisuita. Jos hiljaisuus tympii niin kannattaa katsella uutta miestä.
Nousee mieleen "Mielensäpahoittaja"-leffan kohtaus jossa vanha pari istuu hiljaa pöydän ääressä ja vuodenaika vaihtuu kunnes lopulta nainen pakkaa matkalaukkunsa ja häipyy. Koko aikana ei sanota sanaakaan.
Ihme kyllä moni nainen viihtyy näiden tuppisuiden kanssa mutta jos olet sosiaalisempi tyyppi niin tylsäksi käy. Lisäksi pitkäänjatkunut tunteiden tukahduttaminen käy mielenterveyden päälle. Nämä tuppisuut paukahtavat yllättäen ja ihan pikku jutuista.
Ai vähäpuheisuus on tunteiden tukahduttamista?
Vierailija kirjoitti:
Oon nyt ehkä tullut siihen lopputulokseen, että kyseessä ei ole ihan oikea ihminen mulle. Mutta miten kerron sen hänelle loukkaamatta? Varsinkin kun ollaan samassa työpaikassa, en halua että menee todella kiusalliseksi. Ehkä sanon, että tää ei nyt vaan tunnu oikeelta ja haluaisin vähän avoimemman ihmisen elämääni. -ap
Ei pitäisi syödä kuormasta. Voi olla että joudut vaihtamaan myös työpaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Mihin sitten ihastuit hänessä? Teitkö työpaikalla itse kaikki aloitteet keskusteluihin?
Ihastuin komeaan ulkonäköön ja vaikutti muutenkin todella luotettavalta ja mukavalta. Ja ihastuin just siihen, että se oli vähän sellanen mysteeri, enkä tiennyt oikeastaan mitään hänestä ja halusin tuntea hänet paremmin. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No just. Tässä taas hyvä esimerkki siitä, että on parempi kun pitää työkaverit ihan vaan työkavereina. Miten tuonkin jälkeen voi jatkaa töissä normaalisti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko ollut seksiä?
On ollut useinkin. -ap
Vierailija kirjoitti:
Ei se siitä muutu. Alkuaikoina miehetkin puhuvat, mutta sitten se lakkaa, kun kaikki oleellinen on tullut kerrottua. Mulla on paljon miehiä kavereina ja tämä on tosi.
Totta on! Olen hiljaiben mutta keskustelen jos on aihetta. Minusta tylsiin keskusteluihin osallistuminen on puuduttavaa. Seuraan sivusta mielummin ja sanon jos jotain sanottavaa. Ajattelen myöskin ennen jonkun asian sanomista että onko järkevää vaiko tyhmää vai sopimatonta tai ei aiheeseen kuuluvaa.
T. Mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jättänyt yhden hiljaisen, kun en pystynyt edes tutustumaan häneen kunnolla. Vaikea tuntea läheisyyttä kun ei lopulta tiedä kuka vieressä on.
Kysy häneltä että "Kuinka nopeasti pystyt sanomaan: Appilan pappilan apupapin papupata pankolla kiehuu ja kuohuu"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akka saa olla miten hiljainen ja tylsä hyvänsä, mutta mieheltä ei hyväksytä sitäkään. Biologian seurasta tietysti tämäkin.
Vierailija kirjoitti:
Akka saa olla miten hiljainen ja tylsä hyvänsä, mutta mieheltä ei hyväksytä sitäkään. Biologian seurasta tietysti tämäkin.
Kyllä seuransa saa valita ihan itse, jos niiden hiljaisten ja tylsien naisten miehet ovat tyytyväisiä, niin mikäpä siinä. Ja jos taas nainen tykkää keskustella, niin mieskin voisi olla samanlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskon että hän on jo hyvin rentona. Eivät kaikki puhu paljoa. Etsi toinen mies, jos tämä ei miellytä.
Kaikki eivät todellakaan jaksa puhua jatkuvasti. Olen tuollainen, puhun mieluusti silloin, kun on jotain mielenkiintoista puhuttavaa, mutta jos aihe ei ole niin kiintoisa, on siitä puhuminenkin minulle jotenkin työlästä ja teennäistä. Ei minulle ole mikään ongelma olla hiljaa, ongelmallisempaa on se, jos joutuu pitkin keskustelua keksimällä keksimään sanottavaa, että keskustelu ei loppuisi pariin lauseeseen. M34
Vierailija kirjoitti:
Olisi painajaista olla äänessä koko ajan kumppanin hölötyksen takia. Ap:lla ei taida olla päässä omia ajatuksia, mitä miettiä, kun pitää kiusata miestä koko ajan viihdyttämisen toivossa. t. nainen
Todella rasittavaa, jos joutuu väkisellä keskustelemaan jos se toinen höpisee jatkuvasti jotain. En jaksa sellaista. M34
Vierailija kirjoitti:
Oon nyt ehkä tullut siihen lopputulokseen, että kyseessä ei ole ihan oikea ihminen mulle. Mutta miten kerron sen hänelle loukkaamatta? Varsinkin kun ollaan samassa työpaikassa, en halua että menee todella kiusalliseksi. Ehkä sanon, että tää ei nyt vaan tunnu oikeelta ja haluaisin vähän avoimemman ihmisen elämääni. -ap
Älä sano, että haluat jonkun avoimemman. Se kuulostaa kritiikiltä ja voi loukata. Riittää ihan hyvin, jos sanoo että kipinää ei ole tai että ette oikein sovi yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jo nyt tuntuu siltä, että joku asia ärsyttää, kannattaa varmaan miettiä onko tapailu sen arvoista. Olen itsekin puhelias ihminen ja tykkään keskustella ihmisten kanssa, niin "pinnallisesti" kuin syvällisemminkin, toki myös ajoittainen hiljaisuus on mukavaa, mutta en näkisi itseäni tapailemassa/seurustelemassa kovin hiljaisen ihmisen kanssa.
En siis tarkoita, että pitää olla mikään papupata mutta jos itse aloitan 90% keskusteluista ja pidän niitä yllä, en usko ihmisen olevan oikeantyyppinen minulle.Olisipa rasittava pariskunta, jos kumpikin haluaisi olla koko ajan äänessä.
Näitähän on. Joskus törmäsin tuollaiseen pariskuntaan jossain juopottelutouhuissa jollain kämpällä, siellä oli aika paljon porukkaa ja nämä pariskunnan edustajat kumpikin hölisivät isoon ääneen humalaisia juttujaan yhtä aikaa. Hirveän kuuloista tuollainen meteli.
Jos sulla on jo nyt tuo olo niin älä jatka! Itsellä suhteessasamanlainen alkutaival ja erohan siitä seurasi sittemmin.
Mulla oli tommonen mies vuosia sitten. Tykkäsin hänestä paljon mutta en saanut mitään irti ! Mies oli yleensä hiljaa jos en hölöttänyt itse jotain (ja minä ainakaan en tykkää hölöttää yksinään.) Kaikkiin kysymyksiin vastasi lyhyesti jne. Joskus tuli pitkiä tekstareita joissa kertoi kuinka ihana olen jne mutta ei ikinä tuntunut siltä. Puol vuotta jaksoin ja sit kyllästyin hiljaisuuteen
Hommaa jännämies, sit on säpinää ja kiemuroita