Lue keskustelun säännöt.
Tuttavan taapero huolestuttaa
12.03.2016 |
Tunnen yhden naisen, en nyt hirveän läheisesti, mutta sanotaan että vietämme jonkun verran aikaa yhdessä. Olen huolissani hänen nuorimmasta lapsestaan, joka on nyt 2v3kk. Lapsi on vauvasta asti ollut todella totinen, ei ota kontaktia, ei hymyile tai naura koskaan, ei oikeastaan itke tai kiukuttelekaan. Lapsi "vaan on". Ei puhu vielä sanaakaan, eikä edes tapaile puhetta, ei toista perässä tai oikeastaan muutenkaan pyri ääntelemään. Jo vauvana oli joko aivan hiljaa tai sitten itki.
Jos olen kylässä oman lapseni kanssa (muutaman kuukauden vanhempi), tämä lapsi vierastaa lastani ja ei suostu ottamaan mitään kontaktia. Muistan itsekin saaneeni lapseen vain kerran tai pari hetkeksi katsekontaktin, ja olen kuitenkin pienestä asti häntä tavannut. Yleensä painaa katseen tiukasti lattiaan. Lapsella on kolme isosisarusta (pienellä ikäerolla), mutta nämä ovat oikeastaan koko ajan hoidossa, joten on valtaosan ajasta äitinsä kanssa kotona.
Lapsen kotiolot... No miten sen nyt muotoilisi. Vanhemmilla on myrskyisä parisuhde ja lapset joutuvat kyllä varmasti todistamaan heidän huutoriitojaan :/ Mietin voiko tämäkin vaikuttaa tuon nuorimman lapsen olemukseen? Muut lapset ovat tosiaan päivät päiväkodissa ja usein illat ja viikonloput mummolassa, myös tätä nuorinta on laitettu hoitoon jo aivan pikkuvauvasta asti (alle kuukauden vanhana oli mummolassa kolmekin päivää yökylässä putkeen ja nykyisin helposti viikonkin). Pienestä saakka on joutunut kahden eri paikan välillä riepoteltavaksi, eikä tunnu oikein tietävän ketä pitäisi ikävöidä. Kun lapsi on kotona äitinsä kanssa, niin äiti ei viitsi tehdä lapsen kanssa MITÄÄN. Tämä äiti istuu kaikki päivät sohvalla puhelin kädessä telkkaria katsoen. Ei siinä mielessä ihme, ettei lapsi puhetta opi ja kontakti puuttuu. Viikonloput tämä äiti bilettää ja ryyppää, mutta arkisin väittää olevansa vakavasti masentunut, ja siksi ei jaksa huolehtia lapsista. Varmaan olisi parempi, jos tämä nuorinkin pääsisi hoitoon kuten isommat sisaruksensa, niin saisi edes jotain sosiaalista kontaktia päiviinsä.
Mitä tekisitte? Voiko kyseessä olla joku sairaus? Ihmettelen, ettei esim. neuvolassa ole asiaan puututtu ollenkaan. Ja tiedän, että tilanne on aina tämä, ei ole vain ujostelua tai vierastamista.
Kommentit (111)
Nää besserwisserit tietävät aina jopa paremmin kuin neuvolan väki, jos lapsessa on jotain epänormaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ei siitä lastensuojeluilmoituksesta aina mitään huostaanottoa seuraa, vaan se että perhe saa tarvitsemaansa apua. Tässä tapauksessahan on selvästi vanhemmuus aivan hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Harvoin sanon tätä, mutta tee ilmoitus. Ei tuo ole normaalia. Joko sillä lapsella on esim. autismi tai on kaltoin kohdeltu, tuon ikäinen ei vaan sitä osaa itse ilmaista valitettavasti. Fyysisesti ja henkisesti terve vauva ei ole tuollainen.
Mäkin sanon tämän harvoin (toinen kerta), eli lasu.
Lapsi on masentunut.
Jos se on ollut ihan pikkuvauvasta tommonen niin tuskin se kohdussa traumatusoitu riitelystä, että eiköhän siellä oo esim joku neurologinen vika taustalla.
Ei ole normaalia! 2-vuotistarkastuksessa pitäisi osata jo puhua muutaman sanan lauseita. Mutta neuvolassa käynti ei tietääkseni ole pakollista. Sekä äiti että lapsi tarvitsevat nyt apua. Taapero kiireellä!
Meidänkin lapsenlapsi vauvasta asti molemmissa mummolassa, etenkin meillä, koska syntyi vanhempien opiskelujen vuoksi tosi huonoon saunaan. Perusturvallisuus kunnossa. Ikää myös 2,3 kk. Puhuu pitkät pätkät, kertoo omia satuja, nauraa paljon, hassuttelee ja on useimmiten iloinen. Pärjää päiväkodissa ja on kaikin puolin ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka ei puhuisikaan, niin kyllä tuon ikäiset normaalisti ottavat katsekontaktia, kiljahtelevat ja tepsuttelevat ympäriinsä tai tutkivat ympäristöänsä. Joku on nyt vikana.
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä kertoo ap:lle se, ettei neuvola ole asiaan puuttunut...?
Tai no, mistä tiedät onko puuttunut vai ei. Tää on taas tätä, että miksi ihmeessä jotkut kuvittelevat tietävänsä toisten asioista Kaiken? Tuleeko ikinä mieleen, ettei teille ehkä kuitenkaan kerrota kaikkea...
Äiti voi olla hyvin vakuuttava kertomaan, mitä lapsi osaa ja tekee siinä pelossa, että ukopuolinen puuttuisi heidän perhe-elämääsä. Moni taapero on vastaanotolla erilainen (mm.ujompi, ei ala mihinkään) kuin kotona tutusssa vapaassa ympäristössä, äiti voi puhua tilanteessa mustan valkoiseksi. On näitä nähty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei neuvola välttämättä osaa puuttua, siellä käydään kuitenkin niin harvoin ja lapsen hiljaisuus ja apaattisuus voi hyvin mennä sen piikkiin, että "on ujo uusissa tilanteissa". Meillä ujo ja vierastava taapero, joka on jokaisella neuvolakäynnillä tosi arka eikä ollenkaan se sama oma itsensä kuin kotona ja tutuissa tilanteissa ja ympyröissä. Terkka ei oikein muita puolia lapsesta näe kuin arkailijan, loppu on meidän kertomisiemme varassa. Ja toki terkalla on jonkinnäköinen fiilis meidän kokonaistilanteesta ja vuorovaikutuksesta. Mutta pointti on, että riippuu ihan terkasta, että tarttuuko aiheeseen vai ei. Etenkin jos annettaisiin kuva, että kotona on kaikki aivan hyvin.
Muistan oman lapseni tuon ikäisenä. Ihana iloinen veitikka. Oli sanoja ja touhua. Otti kontaktia ja kaikki oli hyvin.
Pidin paljon sylissä ja huomioin häntä.
Tuo lapsi ei ole normaali.
Täysin vetäytynyt ilmeisesti ja se todellakin johtuu vuorovaikutuksen puutteesta, ehkä pelostakin.
Lasu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi passivoituu jos hänen kanssaan ei vietä aikaa vaan esim.vauva dumpataan sitterissä tv:tä katsomaan..
Nyt lasua kehiin. Miksi ihmeessä sä ap täällä vielä asiaa ihmettelet? Mä toivon todella, että sulla rahkeet riittää lasun tekemiseen. Jos sun tarina on totta, niin on tärkeää et perheen asiat saadaan oikeiden ihmisten tietoon ja sitä kautta vanhemmat ja lapset saavat tarvitsemaansa apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti vanhemmat tietää ettei lapsella ole kaikki hyvin ja neuvola puuttuu kyllä asiaan. Itse kehitysvammaisen lapsen äitinä sanon ettei tietoa jaata urkkiville ihmisille.
Asiat hoituu omalla painollaan eikä sillä aiktaululla mitä joku ulkopuolinen määräilee.
Muistan aikanaan kun lapseni oli 6kk vanha ja kaveri rääkyi että tutkimuksiin.
Nämä asiat vaan menee omalla painoillaan ja neuvola on se mikä sen aikatulun määrittelee.
Kyllä me tiedettiin ettei lapsella ole kaikki hyvin ja lopullinen diagnoosi saatiin vasta, kun lapsi oli 5v. ja silloinkin sitä jo pyysin lääkäriltä. Lääkäri sanoi että kun dg annetaan niin se se ei poistu koskaan ja sillä diagnoosilla ei ole kiirettä. Kuntoutus on tärkeintä.
Jos ilmoituksen teet niin tee se asiallisesti eli korosta kuntoutuksen tarvetta. Sillä lastensuojelussa ei olla mestareita erottamaan erityistä lasta ja kaltoin kohdeltua. Tuolle lapselle päiväkoti olisi hyvä paikka niin siellä asia purkautuisi ikään ajan kanssa. Lapsi saisi tukea kehitykselle olisi sitten syy mikä tahansa.
Omani on nykyään jo 15v.
Ap, tee lastensuojeluilmoitus. Kuulostaa siltä, että lapsella on todella paha olla. Voit soittaa sosiaalitoimistoon tai vaikka lähettää kirjeen nimettömänä. Tee se pian, älä jää enää miettimään. Mitä pitempään lapsen/lasten elämä jatkuu tuollaisena, sitä kipeämmäksi lapset tulevat. Myöhemmin vaurioita on vaikea korjata.
Ls-ilmoitus ei tarkoita, että sossut rientävät heti viemään lapset pois. Uskon, että tässä tilanteessa perheessä aloitetaan perhetyö, jossa pyritään parantamaan vanhempien ja lasten välistä vuorovaikutusta ja mietitään äidille tukea masennuksen hoitoon sekä vanhemmille tukea pois väkivaltaisesta käyttäytymisestä.
T. Ls-sossu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missäpäin Suomea tämä on tapahtunut?
Etelä-Suomessa neuvolalta ei jää tuollainen huomaamatta. Mutta jossain Lapissa ehkä..
Täällä on tosi ärhäköitä vastauksia! Voihan AP olla vaikka lasten isän tuttu tai sukulainen tai tuntea vaikka naisen siskon tai mitä tahansa. Miksi sitä pitää tentata että mitä kautta tietää tilanteen:o
Miksi lapsen isovanhemmat eivät puutu tilanteeseen ja tee lastensuojeluilmoitusta? Kun kerran läheltä seuraavat?
Vierailija kirjoitti:
Missäpäin Suomea tämä on tapahtunut?
Etelä-Suomessa neuvolalta ei jää tuollainen huomaamatta. Mutta jossain Lapissa ehkä..
Miksi Lapissa jäisi?
Vierailija kirjoitti:
Ap, tee lastensuojeluilmoitus. Kuulostaa siltä, että lapsella on todella paha olla. Voit soittaa sosiaalitoimistoon tai vaikka lähettää kirjeen nimettömänä. Tee se pian, älä jää enää miettimään. Mitä pitempään lapsen/lasten elämä jatkuu tuollaisena, sitä kipeämmäksi lapset tulevat. Myöhemmin vaurioita on vaikea korjata.
Ls-ilmoitus ei tarkoita, että sossut rientävät heti viemään lapset pois. Uskon, että tässä tilanteessa perheessä aloitetaan perhetyö, jossa pyritään parantamaan vanhempien ja lasten välistä vuorovaikutusta ja mietitään äidille tukea masennuksen hoitoon sekä vanhemmille tukea pois väkivaltaisesta käyttäytymisestä.
T. Ls-sossu
Juuri näin eli vikaan mennään jos lapsi onkin erityislapsi. Se vuorovaikutus ei vaan lähde toimimaan jos lapsi esim. autistinen.
Olisi ollut ihan hirveää jos meistä olisi tehty lasu, kun lapsella on kehitysvamma ja joku saatanan sossu olisi tullut neuvomaan vuorovaikutuksessa.
Onneksi meidän tutkimukset alkoi neuvolan kautta.
Eli, jos sanot neuvolassa kaiken olevan hyvin, joka on totta ja lapsi arastelee vieraita, niin kotona ei kaikki ole hyvin?
No, onneksi mun suvussa on sairaanhoitajia. Niilä, kun on se ilmoitusvelvollisuus ja huomaavat kyllä, jos jotakin on.
Voivat vaikka ensin neuvoakin, jos siltä näyttää.
Lapsikin voi masentua ja lakata yrittämästä saada mitään sosiaalista kontaktia, jos se ei vanhemman kanssa onnistu. Tee lastensuojeluilmoitus, parempi että joku tutkii että onko kaikki aivan kunnossa.