Lue keskustelun säännöt.
Tuttavan taapero huolestuttaa
12.03.2016 |
Tunnen yhden naisen, en nyt hirveän läheisesti, mutta sanotaan että vietämme jonkun verran aikaa yhdessä. Olen huolissani hänen nuorimmasta lapsestaan, joka on nyt 2v3kk. Lapsi on vauvasta asti ollut todella totinen, ei ota kontaktia, ei hymyile tai naura koskaan, ei oikeastaan itke tai kiukuttelekaan. Lapsi "vaan on". Ei puhu vielä sanaakaan, eikä edes tapaile puhetta, ei toista perässä tai oikeastaan muutenkaan pyri ääntelemään. Jo vauvana oli joko aivan hiljaa tai sitten itki.
Jos olen kylässä oman lapseni kanssa (muutaman kuukauden vanhempi), tämä lapsi vierastaa lastani ja ei suostu ottamaan mitään kontaktia. Muistan itsekin saaneeni lapseen vain kerran tai pari hetkeksi katsekontaktin, ja olen kuitenkin pienestä asti häntä tavannut. Yleensä painaa katseen tiukasti lattiaan. Lapsella on kolme isosisarusta (pienellä ikäerolla), mutta nämä ovat oikeastaan koko ajan hoidossa, joten on valtaosan ajasta äitinsä kanssa kotona.
Lapsen kotiolot... No miten sen nyt muotoilisi. Vanhemmilla on myrskyisä parisuhde ja lapset joutuvat kyllä varmasti todistamaan heidän huutoriitojaan :/ Mietin voiko tämäkin vaikuttaa tuon nuorimman lapsen olemukseen? Muut lapset ovat tosiaan päivät päiväkodissa ja usein illat ja viikonloput mummolassa, myös tätä nuorinta on laitettu hoitoon jo aivan pikkuvauvasta asti (alle kuukauden vanhana oli mummolassa kolmekin päivää yökylässä putkeen ja nykyisin helposti viikonkin). Pienestä saakka on joutunut kahden eri paikan välillä riepoteltavaksi, eikä tunnu oikein tietävän ketä pitäisi ikävöidä. Kun lapsi on kotona äitinsä kanssa, niin äiti ei viitsi tehdä lapsen kanssa MITÄÄN. Tämä äiti istuu kaikki päivät sohvalla puhelin kädessä telkkaria katsoen. Ei siinä mielessä ihme, ettei lapsi puhetta opi ja kontakti puuttuu. Viikonloput tämä äiti bilettää ja ryyppää, mutta arkisin väittää olevansa vakavasti masentunut, ja siksi ei jaksa huolehtia lapsista. Varmaan olisi parempi, jos tämä nuorinkin pääsisi hoitoon kuten isommat sisaruksensa, niin saisi edes jotain sosiaalista kontaktia päiviinsä.
Mitä tekisitte? Voiko kyseessä olla joku sairaus? Ihmettelen, ettei esim. neuvolassa ole asiaan puututtu ollenkaan. Ja tiedän, että tilanne on aina tämä, ei ole vain ujostelua tai vierastamista.
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Mä laittaisin lapsen päiväkotiin, koska kaipaa selvästi muutakin leikkiseuraa kuin mä.
Olen vähän tylsä leikkijä, olenhan aikuinen. Mutta kuitenkin leikitän.
Mutta mua mietityttää, onko noilla tarhatädeillä tarpeeksi aikaa mun lapselleni?
Hän kun ei alle kaksivuotiaana osaa pukea ja entä jos joku isompi lapsi kiusaa?
Puhua pärpättää monia sanoja jo (lähemmäs 20 sanaa) mutta eihän hän osaisi silti kertoa, mitä siellä on tapahtunut.
Olen suunnitellut, että 3.v:nä tarhaan.
Miten tämä liittyy ap:n huoleen tuttavastaan?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä laittaisin lapsen päiväkotiin, koska kaipaa selvästi muutakin leikkiseuraa kuin mä.
Olen vähän tylsä leikkijä, olenhan aikuinen. Mutta kuitenkin leikitän.
Mutta mua mietityttää, onko noilla tarhatädeillä tarpeeksi aikaa mun lapselleni?
Hän kun ei alle kaksivuotiaana osaa pukea ja entä jos joku isompi lapsi kiusaa?
Puhua pärpättää monia sanoja jo (lähemmäs 20 sanaa) mutta eihän hän osaisi silti kertoa, mitä siellä on tapahtunut.
Olen suunnitellut, että 3.v:nä tarhaan.Miten tämä liittyy ap:n huoleen tuttavastaan?!
Siten, että tuossa haukuttiin jo kaikkien kotihoidettujen olevan "heitteillä".
Tällaista toisenlaistakin näkökulmaa sitten taas siihen kommenttiin.
Jaa, olisi ehkä pitänyt lainta sitä kommenttia, johon vastasin, mutta mulle sattuu aina välillä näitä lipsuksia..
Vierailija kirjoitti:
Just, eli nyt sitten on kotihoidetut kaikki heitteillä!?
Just joo!
Jotain rajaa nyt noihin syytöksiin.
No enpä osannut tällaista hernereaktiota odottaa, kun omatkin kolme lastani olen kaikki hoitanut kotona eskariin asti. Siksipä olenkin sitä ihmetellyt miten eriarvoisessa asemassa kotihoidetut ovat tässä asiassa.
Esikoiseni tarvitsi terapiaa, mutta eihän sinne neuvolan kautta päässyt, kun neuvolan terkka oli vain sitä mieltä, että lapset ovat erilaisia ja just nyt ei onnistunut. Sitten vasta kun totesin hänelle, ettei hän edes testannut kaikkia taitoja, joita hänen olisi pitänyt testata, niin terkka heräsi, nolosteli ja laittoi meidät eteenpäin. Vuosi jonotettiin terapiaan ja kaksi vuotta käytiin siellä.
Meidän lapsi olisi jäänyt ilman apua, jos en olisi itse ollut aktiivinen ja jos en olisi ollut niin perehtynyt, että sain terkan kiinni virheestä, joka meinasi estää avun saamisen.
Niin ja kommentteja olisi kiva saada, että eikö ketään muuta ole huolettanut tällainen seikka, ettei lapsi osaisi vielä kertoa päivän tapahtumista?
Tietysti, jos on pakko laittaa tarhaan, niin on vähän eri aspekti siinä..
t. 67
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just, eli nyt sitten on kotihoidetut kaikki heitteillä!?
Just joo!
Jotain rajaa nyt noihin syytöksiin.No enpä osannut tällaista hernereaktiota odottaa, kun omatkin kolme lastani olen kaikki hoitanut kotona eskariin asti. Siksipä olenkin sitä ihmetellyt miten eriarvoisessa asemassa kotihoidetut ovat tässä asiassa.
Esikoiseni tarvitsi terapiaa, mutta eihän sinne neuvolan kautta päässyt, kun neuvolan terkka oli vain sitä mieltä, että lapset ovat erilaisia ja just nyt ei onnistunut. Sitten vasta kun totesin hänelle, ettei hän edes testannut kaikkia taitoja, joita hänen olisi pitänyt testata, niin terkka heräsi, nolosteli ja laittoi meidät eteenpäin. Vuosi jonotettiin terapiaan ja kaksi vuotta käytiin siellä.
Meidän lapsi olisi jäänyt ilman apua, jos en olisi itse ollut aktiivinen ja jos en olisi ollut niin perehtynyt, että sain terkan kiinni virheestä, joka meinasi estää avun saamisen.
Sori.. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä laittaisin lapsen päiväkotiin, koska kaipaa selvästi muutakin leikkiseuraa kuin mä.
Olen vähän tylsä leikkijä, olenhan aikuinen. Mutta kuitenkin leikitän.
Mutta mua mietityttää, onko noilla tarhatädeillä tarpeeksi aikaa mun lapselleni?
Hän kun ei alle kaksivuotiaana osaa pukea ja entä jos joku isompi lapsi kiusaa?
Puhua pärpättää monia sanoja jo (lähemmäs 20 sanaa) mutta eihän hän osaisi silti kertoa, mitä siellä on tapahtunut.
Olen suunnitellut, että 3.v:nä tarhaan.Miten tämä liittyy ap:n huoleen tuttavastaan?!
Siten, että tuossa haukuttiin jo kaikkien kotihoidettujen olevan "heitteillä".
Tällaista toisenlaistakin näkökulmaa sitten taas siihen kommenttiin.
Jaa, olisi ehkä pitänyt lainta sitä kommenttia, johon vastasin, mutta mulle sattuu aina välillä näitä lipsuksia..
No ei jestas sentään en minä tarkoittanut syyttää kaikkia kotihoidettuja lapsia heitteillä oleviksi. Selvästikin tuli käytettyä huonoa sanavalintaa. Anteeksi siitä, älkää nyt takertuko siihen.
Mutta jos pystytte näkemään tuon sanan ohi sen itse asian, niin onhan se niin, että päiväkodissa lapset ovat päivittäin aikuisten tarkkailtavana, jolloin lapsen ongelmiin reagoidaan nopeammin. Kotihoidetut käyvät kerran vuodessa neuvolassa, jos äiti muistaa sen ajan varata. Olisi vähintään kohtuullista, että kotihoidetut saisivat neuvolasta edes tupla-ajan tai kaksi lähekkäistä aikaa, jotta siellä ehdittäisi tarkkailla lasta sen verran, että terveydenhoitaja näkisi myös sen ujouden taakse ja saisi varmuuden siitä, että kyse on vain ujoudesta eikä mistään vakavasta ongelmasta.
Ja kuten jo edellä kerroin, niin kyse ei ole vain siitä, että lasta päästään kyttäämään. Vaan meilläkin minä kaipasin apua lapsen ongelmiin, mutta terveydenhoitaja vain vähätteli niitä. Selvästi hän olisi tarvinnut enemmän aikaa, jotta olisi tutustunut lapseeni paremmin ja uskonut, etten keksi omiani.
Miten sitten se, jos lapsi vierastaa kovasti?
Ei liity a.p:n tapaukseen.
Ajattelin vain sanoa, että kun terve lapsihan vierastaa, sairas ei.
Joka muuten a.p:n tapauksen lapsi selvästi on. Sairas siis. Masentunut tm.
Tiedän, kun itse ollut tuollainen lapsi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä muiden kanssa. Syytä huoleen näyttää olevan. Toivottavasti ap keksii keinon auttaa lasta. Pelkkä ap:n satunnainen osallistuminen ei riitä, vaan jotain pysyvämpää tarvitaan.
Ja tuo sokeus omalle tilanteelle on tuttua täälläkin. Läheinen lapsi on selvästi kehityksestä jäljessä. Mutta neuvola on reagoinut asiaan, joten minulla ei ole ap:n kaltaista huolta. Silti se ihmetyttää miten lapsen äiti lirkuttelee, että kohta täällä tehdään sitä ja tätä (siis lapsi tekisi kehitysaskeleitaan), ja tilanne on se, että aivan kuin äiti ei tajuaisi, että lapsi on jo nyt sen ikäinen mihin hän puheissaan viittaa. Eli tyyliin "vuoden iässä sitten jo kävellään". Ja lapsi on 11 kk eikä vielä edes seiso tukea vasten. Tai että "heti synttäreiden jälkeen nuo isommatkin alkoivat puhumaan", vaikka lapsi ei edes jokeltele. Täysi sokeus omalle tilanteelle.
Mutta minun ei onneksi tarvitse alkaa etsiä rautalankaa, kun lapsi on jo erityissyynissä. Hämmentävää kylläkin seurata sivusta noita puheita.
Meillä kyse ei ole riitelystä ja lapsen masennuksesta. Lapsi vain on jätetty jotenkin sivuun. Vanhemmat eivät juttele hänelle. Hoitavat kuin tiskirättiä, mutta eivät juttele kuin ihmiselle. Ruoka, vaipat, vaatteet, uni kyllä hoidetaan. Mutta mitään kommunikointia ei ole. Ja se näkyy. Viime aikoina tilanne on onneksi mennyt parempaan. Olen miehellenikin kertonut mitä lapsi tarvitsee. Ja aina kun nähdään häntä, niin me miehen kanssa pidetään salaista terapiasessiota lapselle. Vaikka olisin väärässä, niin eipä siitä haittaakaan ole, että joku leikkii lapsen kanssa kehittäviä juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko Ap koskaan millään tasolla ottanut asiaa äidin kanssa puheeksi? Olisiko se ihan täysin poissuljettu asia? Minusta olisi reilumpaa ottaa asia suoraan puheeksi kuin alkaa ensimmäisenä soittelemaan lasuun. Toki hienovaraisesti ja äitiä syyttämättä.
Äiti vähättelee asiaa ja häntä ei rehellisesti tunnu kiinnostavan lasten hyvinvointi juurikaan. En nyt toki ole suoraan töksäyttänyt, että mikä on, kun lapsesi on mykkä ja apaattinen, mutta mutta. Lapsen mummo sen sijaan on tavatessamme tuntunut olevan jossain defenssitilassa ja korostaa ja kehuu "kun on niin kiva lapsi eikä koskaan edes itke". No ei itke, ei naura, ei osoita mitään tunteitaan...
AP
Joillain on ihan käsittämätön kyky sulkea ikävät asiat pois kieltämällä ne totaalisesti. Vaikea tilanne. Ei se puhumattomuus vielä tuossa iässä, mutta tuo apaattisuus ja kontaktin välttäminen yms. kuulostavat kyllä huolestuttavilta. Lastensuojeluilmoituksen voit toki tehdä, kyllä tuossa minusta on huolta riittävästi siihenkin. Toinen ja ehkä pehmeämpi vaihtoehto voisi olla jutella neuvolassa asiasta. Olettaen siis, että teillä on sama neuvola. Osaisivat ehkä sitten siellä kysellä vähän tarkemmin, vaikka äiti koittaisikin puhua mustaa valkoiseksi.
Miksi tuo nuorimmainen ei muuten ole päivähoidossa kuten isommat, jos äiti ei kerran jaksa hoitaa? Kotihoidontuen takia?
Tämä äiti on vuosia pitänyt huolen että yksi alle kolmevuotias on aina "paperilla" kotona hoidettavana jotta saa tukia ja työkkäri ei kuumota. Oikeasti tuo lapsi kyllä on arkisinkin tosi paljon sukulaisilla hoidossa... Ja en valitettavasti ole provo, vaikka tilanne ihan käsittämätön onkin. Täälläkin olen saanut niin äkäisiä kommentteja, että en kyllä tiedä uskallanko koko asiaan tämän enempää puuttua :( Voin vaan kuvitella millaiset vihat saisin asianomaisilta päälleni, jos täälläkin minua haukutaan mielisairaaksi kyyläksi, vaikka en ole vielä mitään lastensuojeluilmoitusta edes tehnyt, kun nimenomaan ajattelin tunnustella ensin että onko muilla vastaavasta kokemusta. AP
Ajattele tuon lapsen tulevaisuutta! Jos pelurina jätät ilmoituksen tekemättä, voitko katsoa itseäsi peiliin 15-20 vuoden kuluttua kun tuon lapsen elämä on lopullisesti ja peruuttamattomasti pilalla?
Ja tähän maahan tarvittaisiin joku mekanismi että "lapsitehtailu" tukien takia lopettaisiin. Miksi H******* nuo vanhemmat on saaneet lisääntyä? Hirveät KULUT yhteiskunnalle ilman mitään tuottoa. Argh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nuo masennus tai autismi yleensä diagnosoidaan? Huomataanko tuollainen neuvolassa? Käsittääkseni nainen on siellä väittänyt kirkkain silmin että lapsi kyllä puhuu, mutta ujostelee nyt vieraassa paikassa... Ei tunnu olevan yhtään kiinnostunut lapsen mahdollisista ongelmista :(
APKyllä neuvolassa ovat asiantuntijoita ja olisivat huomanneet, jos lapsen kehitys olisi noin viivästynyt kuin kuvaat. Miten voit tietää noin tarkkaan heidän perhe-elämänsä? Juttusi tuntuu jotenkin keksityltä, ensin tunnet äidin vain pintapuolisesti, sitten tiedät kuitenkin heidän elämänsä pienintäkin piirtoa myöten. Jokin ei nyt ole kohdallan?
Voi kuule neuvolassa menee niin paljon ohi! Monelta lapselta tullut "terveen paperit" useaan kertaan, mutta silti saaneet vain hetki neuvolan jälkeen vaikka mitä diagnoosia. Siellähän voi äidit ja isät puhua vaikka mitä taitoja lapsilleen ja pistää vastaanotolla ujouden piikkiin kun kaikesta kieltäytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selasin vähän nettiä ja tämä kuvaus kyllä pätee aivan täysin tuohon lapseen :( On juurikin iloton ja ei ole kiinnostunut ympäristöstään, muista ihmisistä tai edes leluista. Oman lapsenikaan kanssa ei ota mitään katsekontaktia, yleensä lapset edes nurkan takaa kurkkivat toista lasta tai kiinnostuvat, vaikka eivät yhdessä leikkisikään. Tämä vaan istuu lattialla maahan tuijotellen.
Voiko äidin masennus "tarttua" vauvaan? Perheen isälläkin on tosiaan mm. vihanhallintaongelmia ja muita mielenterveysongelmia (ei ole masennus).
"Pikkulasten depressio voi ilmetä kehityksen pysähtymisenä tai jopa taantumisena, pysyvästi surullisena ja ilottomana ilmeenä ja tyhjänä katsekontaktina. Unirytmi häiriintyy, ympäristöön kohdistuva innostus ja uteliaisuus puuttuu tai on vähäinen. Vauvan masennus on usein yhteydessä vanhempien ja ympäristön vaikeuksiin vastata vauvan tarpeisiin."
"Vauvaikäisen kehitykselle on tärkeää vanhempivauva vuorovaikutussuhde. Tämän puuttuminen esim. vanhemman mielenterveyshäiriön vuoksi voi ilmentyä sosiaalisesta vuorovaikutuksesta vetäytymisenä."
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tee lastensuojeluilmoitus. Kuulostaa siltä, että lapsella on todella paha olla. Voit soittaa sosiaalitoimistoon tai vaikka lähettää kirjeen nimettömänä. Tee se pian, älä jää enää miettimään. Mitä pitempään lapsen/lasten elämä jatkuu tuollaisena, sitä kipeämmäksi lapset tulevat. Myöhemmin vaurioita on vaikea korjata.
Ls-ilmoitus ei tarkoita, että sossut rientävät heti viemään lapset pois. Uskon, että tässä tilanteessa perheessä aloitetaan perhetyö, jossa pyritään parantamaan vanhempien ja lasten välistä vuorovaikutusta ja mietitään äidille tukea masennuksen hoitoon sekä vanhemmille tukea pois väkivaltaisesta käyttäytymisestä.
T. Ls-sossu
Juuri näin eli vikaan mennään jos lapsi onkin erityislapsi. Se vuorovaikutus ei vaan lähde toimimaan jos lapsi esim. autistinen.
Olisi ollut ihan hirveää jos meistä olisi tehty lasu, kun lapsella on kehitysvamma ja joku saatanan sossu olisi tullut neuvomaan vuorovaikutuksessa.
Onneksi meidän tutkimukset alkoi neuvolan kautta.
Teillä alkoi joo ja hyvä niin, mutta tässä tilanteessapa ei nyt tunnu alkavan, valitettavasti!
Jos joku olisi kirjoittanut samaan tapaan av:lla aikoinaan Vilja Eerikasta, niin olisikohan hänetkin lynkattu yhtä tehokkaasti?
Palstan mukaan AP on huono ihminen sekä siksi, että puuttuu muiden asioihin että siksi, ettei ole jo tehnyt lastensuojeluilmoitusta. Täällä kyllä osataan syyllistää!
Ap, älä syyllisty ja kuuntele näitä.
Mutta auta oikeasti sitä lasta, mitä nopeammin apu tulee sen parempi. Lasun voi tehdä nimettömänä.
Yhdellä tutulla on vähän sama meno. Lapset kiertävät jatkuvasti hoidossa, jopa juhlapyhinä yksi tai kaksi on aina jommassa kummassa mummolassa. Vauvanakin perheen lapsi dumpattiin hoitoon aina esim. sairastuessa, kun olisi ollut liian rasittavaa vanhemmille hoitaa sairasta lasta. Ei ole paljon omien vanhempien hoivaa saaneet. Yksi on tosi apaattinen, eikä jaksa edes sisarustensa kanssa innostua leikkimään. Onkin ollut ihan eniten noista riepoteltavana hoidossa.
Tiedän monia mielenterveysongelmaisia vanhempia jotka osaavat pitää hyvä huolta lapsistaan.
En usko että masennus tarttuisi lapseen, vaan uskon että masentunut lapsi on pahasti laiminlyöty lapsi, joka ehkä myös joutunut kokemaan väkivaltaa.
Masentunut ihminen ei kuitenkaan automaattisesti jätä lapsiaan hoitamatta.
Korostan tätä siksi että monet uskovat että mielenterveyongelmainen vanhempi on automaattisesti uhka lapsillensa.
Tässä apn tapauksessa puhutaan vakavista laiminlyönneistä. Ei lapsi taannu tuollaiseksi jos edes sinnepäin hoidetaan ja välitetään.
Mä laittaisin lapsen päiväkotiin, koska kaipaa selvästi muutakin leikkiseuraa kuin mä.
Olen vähän tylsä leikkijä, olenhan aikuinen. Mutta kuitenkin leikitän.
Mutta mua mietityttää, onko noilla tarhatädeillä tarpeeksi aikaa mun lapselleni?
Hän kun ei alle kaksivuotiaana osaa pukea ja entä jos joku isompi lapsi kiusaa?
Puhua pärpättää monia sanoja jo (lähemmäs 20 sanaa) mutta eihän hän osaisi silti kertoa, mitä siellä on tapahtunut.
Olen suunnitellut, että 3.v:nä tarhaan.