Lue keskustelun säännöt.
Tuttavan taapero huolestuttaa
12.03.2016 |
Tunnen yhden naisen, en nyt hirveän läheisesti, mutta sanotaan että vietämme jonkun verran aikaa yhdessä. Olen huolissani hänen nuorimmasta lapsestaan, joka on nyt 2v3kk. Lapsi on vauvasta asti ollut todella totinen, ei ota kontaktia, ei hymyile tai naura koskaan, ei oikeastaan itke tai kiukuttelekaan. Lapsi "vaan on". Ei puhu vielä sanaakaan, eikä edes tapaile puhetta, ei toista perässä tai oikeastaan muutenkaan pyri ääntelemään. Jo vauvana oli joko aivan hiljaa tai sitten itki.
Jos olen kylässä oman lapseni kanssa (muutaman kuukauden vanhempi), tämä lapsi vierastaa lastani ja ei suostu ottamaan mitään kontaktia. Muistan itsekin saaneeni lapseen vain kerran tai pari hetkeksi katsekontaktin, ja olen kuitenkin pienestä asti häntä tavannut. Yleensä painaa katseen tiukasti lattiaan. Lapsella on kolme isosisarusta (pienellä ikäerolla), mutta nämä ovat oikeastaan koko ajan hoidossa, joten on valtaosan ajasta äitinsä kanssa kotona.
Lapsen kotiolot... No miten sen nyt muotoilisi. Vanhemmilla on myrskyisä parisuhde ja lapset joutuvat kyllä varmasti todistamaan heidän huutoriitojaan :/ Mietin voiko tämäkin vaikuttaa tuon nuorimman lapsen olemukseen? Muut lapset ovat tosiaan päivät päiväkodissa ja usein illat ja viikonloput mummolassa, myös tätä nuorinta on laitettu hoitoon jo aivan pikkuvauvasta asti (alle kuukauden vanhana oli mummolassa kolmekin päivää yökylässä putkeen ja nykyisin helposti viikonkin). Pienestä saakka on joutunut kahden eri paikan välillä riepoteltavaksi, eikä tunnu oikein tietävän ketä pitäisi ikävöidä. Kun lapsi on kotona äitinsä kanssa, niin äiti ei viitsi tehdä lapsen kanssa MITÄÄN. Tämä äiti istuu kaikki päivät sohvalla puhelin kädessä telkkaria katsoen. Ei siinä mielessä ihme, ettei lapsi puhetta opi ja kontakti puuttuu. Viikonloput tämä äiti bilettää ja ryyppää, mutta arkisin väittää olevansa vakavasti masentunut, ja siksi ei jaksa huolehtia lapsista. Varmaan olisi parempi, jos tämä nuorinkin pääsisi hoitoon kuten isommat sisaruksensa, niin saisi edes jotain sosiaalista kontaktia päiviinsä.
Mitä tekisitte? Voiko kyseessä olla joku sairaus? Ihmettelen, ettei esim. neuvolassa ole asiaan puututtu ollenkaan. Ja tiedän, että tilanne on aina tämä, ei ole vain ujostelua tai vierastamista.
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Eli, jos sanot neuvolassa kaiken olevan hyvin, joka on totta ja lapsi arastelee vieraita, niin kotona ei kaikki ole hyvin?
Miten aloittajan kuvaamassa tilanteessa lapsella on kotona kaikki hyvin? Kuvauksen perusteella ei ota kontaktia edes vanhempiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinä muka tiedät kaiken tuon?
Haiskahtaa pahasti siltä että sinä tarvitset apua mielenterveysongelmiisi. Muiden kiusaaminen ei auta niihin.
Tiedän asian, koska tunnen tämän naisen? En käsittääkseni ole ketään "kiusannut", vaan huolissani. En ole aiemmin törmännyt vastaavaan totiseen lapseen, joka viettää valtaosan ajastaan lattiaa tuijottaen. Siksi kysyin, onko jollain tietoa, mikä voisi olla vialla. Muut samanikäiset ja tämä lapsi ovat kuin eri planeetalta. Vaikka mitä tapahtuisi, tämän lapsen ilme ei värähdäkään. AP
Et edes ole läheinen ja silti muka tiedät mitä kotonaan touhuaa, kun et ole siellä ym...
Jeps ja tottakai kaikki omat perheen yksityisasiat huudellaan kaikille ei läheisille ihmisille. Tee toki lastensuojeluilmoitus, mutta tee seomalla nimelläsi, niin kaveri tajuaa hankkiutua eroon sinusta.
En tiedä miksi edes viitsin vastata sinulle, mutta keskustelemalla sitä yleensä saa tietää, mitä toinen on tehnyt. Sitaatit ei suoria, mutta tosipohjaisia:
"En oo tänää jaksanu laittaa lapsille mitää ruokaa, mut onneks anoppi toi ltapäivällä ison annoksen makaronilaatikkoo taas kerran :D "
"Hitsi katoin vaan 3h putkeen tänään telkkarii, meidän koti on ihan räjähtäneessä kunnossa, mutta mies saa siivota ku tulee illalla töistä.Ei vaan jaksettu uloskaan ku on noin huono ilma."
"Siis vitsi PIIP:illä meni taas eilen hermot, tapeltiin iltamyöhään ja lopulta se iski nyrkillä telkkaria ku kuulemma katon vaan sitä kaikki päivät."
"Lapset on ollu tänä vuonna joka viikonloppu mummolassa :D "
AP
Tää palsta opettanut mulle yhden asian. Vaikene äläkä puhu mitään asioistasi.
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisenhän ei tarvitse vielä osata puhua eikä olla kiinnostunut muiden lapsien kanssa touhuamisesta. Kunhan ymmärtää puhetta. Kyllä neuvolassa puututaan jos jokin on pielessä lapsen kehityksessä.
Kyllä ainakin minun 2-vuotiaani (ja kaikki muut tuntemani lapset) on ollut jo noin kolmikuisesta lähtien kiinnostunut muista lapsista, aluksi vain seuraten mutta koko ajan enenevissä määrin läsnä. Jos ei muuten, niin ainakin ujostellen kurkkinut muita lapsia "piilosta", aina on matkinut isompia ja kummasti hakeutuu aina juuri sen lelun pariin, jolla joku toinen sattuu silloin leikkimään jne.
Eihän pienet vielä varsinaisesti yhdessä leiki, mutta kyllä ainakin omastani on aina huomannut eron, onko samassa tilassa muita lapsia vai vain pelkkiä aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ämmät vaan puuttuu aina kaikkeen.
Ja osa puuttuu vasta kun tällainen vauvasta asti kaltoinkohdeltu lapsi toteuttaa sitten lopulta esim. kouluammuskelun.
Ap, lapsi on siis päiväkodissa? Siinä suhteessa en olisi huolissani, koska siellä kyllä osataan katsoa noita kehitysjuttuja. Ja et voi tietää, mitä on jo tutkittu/tiedossa. Kaikki ei noista mielellään kerro. Esimerkiksi omallani on ollut puheenkehityksessä viivettä, muuten eläväinen lapsi. Alkoi puhua vasta 3-vuotiaana. Vieläkin 6-vuotiaana on hiukan jäljessä. Kyllä asia on ollut 2-vuotiaasta tarkkailussa, on käyty arvioissa, päiväkodissa tuettu, käyty puheterapiassa jne. Aika avoimesti puhuin asiasta ihmisille, mutta en nyt sentään kaikille. Ärsytti joskus, kun jotkut vähemmän läheiset (tutut, sukulaiset jne.), jotka katseli ihmeissään merkitsevästi, että eikö me huomata mitään, jos jätkä 3v1kk ei puhu. En jaksanut aina alkaa selittämäään, että asia on tiedossa, on käyty puheterapeutilla pari kertaa arviossa, ollaan aloittamassa teoria ja päiväkotiinkin hakeuduttiin aikaisemmin asian takia ja siellä on tuettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuollaisia vanhempia valitettavasti on. Tyypillistä myös tuo omiin voimavaroihin aivan liian monen lapsen tekeminen pienellä ikäerolla. Suvussa on yksi aika vastaava tapaus, jolta tuntuu puutuvan aivan kaikki mielenkiinto lapsiinsa, ei esim. imettänyt yhtään heistä "että on helpompi laittaa hoitoon". Hoidossa ovatkin olleet hurjia määriä pikkuvauvasta asti. Tämä äiti ei myöskään esim. koskaan jaksanut nousta hoitamaan yöllä itkevää lasta. Perusturvallisuus on varmasti ollut hukassa. Näillä tosin lapset oirehtivat lähinnä ylivilkkautena, eivät apatiana, mutta oirehtivat selvästi.
Vierailija kirjoitti:
Ap, lapsi on siis päiväkodissa? Siinä suhteessa en olisi huolissani, koska siellä kyllä osataan katsoa noita kehitysjuttuja. Ja et voi tietää, mitä on jo tutkittu/tiedossa. Kaikki ei noista mielellään kerro. Esimerkiksi omallani on ollut puheenkehityksessä viivettä, muuten eläväinen lapsi. Alkoi puhua vasta 3-vuotiaana. Vieläkin 6-vuotiaana on hiukan jäljessä. Kyllä asia on ollut 2-vuotiaasta tarkkailussa, on käyty arvioissa, päiväkodissa tuettu, käyty puheterapiassa jne. Aika avoimesti puhuin asiasta ihmisille, mutta en nyt sentään kaikille. Ärsytti joskus, kun jotkut vähemmän läheiset (tutut, sukulaiset jne.), jotka katseli ihmeissään merkitsevästi, että eikö me huomata mitään, jos jätkä 3v1kk ei puhu. En jaksanut aina alkaa selittämäään, että asia on tiedossa, on käyty puheterapeutilla pari kertaa arviossa, ollaan aloittamassa teoria ja päiväkotiinkin hakeuduttiin aikaisemmin asian takia ja siellä on tuettu.
Perheen isommat lapset ovat päivät hoidossa, äiti tämän nuorimman kanssa kahdestaan kotona. Taisin kyllä jonnekin jo sen kirjoittaakin. Tästä lapsesta on kyllä ihan kaikki "eläväisyys" kaukana. Ei ollut kiinnostunut liikkelle lähtemisestäkään kuin todella myöhäisessä vaiheessa. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missäpäin Suomea tämä on tapahtunut?
Etelä-Suomessa neuvolalta ei jää tuollainen huomaamatta. Mutta jossain Lapissa ehkä..Miksi Lapissa jäisi?
Ei välttämättä juuri Lapissa, mutta kaikkihan sen kai tietävät, että mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä löyhempi on tarkkailu. Etelä-Suomessa se on tiukinta.
Mutta ei tuo taas tarkoita nyt sitä, että kaikki hoitaisivat Pohjois-Suomessa lapsensa huonosti.
Ei ole mustavalkoista tämäkään asia.
Kuullostaa siltä, että varhainen vuorovaikutus on jäänyt puutteelliseksi jonka seurauksena lapsi on tuollainen. Asiaan on hyvin voitu puuttua jo neuvolassa, kun lapsi oli pieni vauva. Yleensä perheet joilla on ongelmia ovat myös hyviä peittelemään niitä, eikä enää taaperon kerran vuodessa tarkastuksissa tuollaisia asioita välttämättä huomata, esim puheen viivästyminen on sellainen johon puututaan yleensä vasta lähempänä kolmea vuotta. Ei autismikaan mahdoton vaihtoehto ole. Heillä voi myös olla lastensuojelun asiakkuus.
Sinuna tekisin lastensuojeluilmoituksen, koska kertomasi mukaan tässä on selvää kaltoinkohtelua ja tilanne tuskin parantuu, jos siihen ei puututa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole kiltti ja tee lastensuojeluilmoitus! Niin lasta päästään auttamaan ja voisi saada ilon elämäänsä lopulta.
Oletko Ap koskaan millään tasolla ottanut asiaa äidin kanssa puheeksi? Olisiko se ihan täysin poissuljettu asia? Minusta olisi reilumpaa ottaa asia suoraan puheeksi kuin alkaa ensimmäisenä soittelemaan lasuun. Toki hienovaraisesti ja äitiä syyttämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko Ap koskaan millään tasolla ottanut asiaa äidin kanssa puheeksi? Olisiko se ihan täysin poissuljettu asia? Minusta olisi reilumpaa ottaa asia suoraan puheeksi kuin alkaa ensimmäisenä soittelemaan lasuun. Toki hienovaraisesti ja äitiä syyttämättä.
Äiti vähättelee asiaa ja häntä ei rehellisesti tunnu kiinnostavan lasten hyvinvointi juurikaan. En nyt toki ole suoraan töksäyttänyt, että mikä on, kun lapsesi on mykkä ja apaattinen, mutta mutta. Lapsen mummo sen sijaan on tavatessamme tuntunut olevan jossain defenssitilassa ja korostaa ja kehuu "kun on niin kiva lapsi eikä koskaan edes itke". No ei itke, ei naura, ei osoita mitään tunteitaan...
AP
Jos lapsella ei ole asiaa...on hiffannut, ettei itku eikä nauru aiheuta mitään reaktiota kenessäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankala tilanne :( Kyllä se ls-ilmoitus kannattaa tehdä, mielummin turha ilmoitus kuin se, että ongelmia oikeasti on ja kukaan ei tee mitään. Jos perhe ei minkään avun piirissä ole, niin kyllä sinne varmaan jonkinlaista tukea tarvittaisiin.
Kerran yksi sh sanoi olleensa kauhean huolissaan lapsestaan, sillä tämä ei oikein tahtonut oppia puhumaan.
Terve, yliopisto-opiskelija on tuo lapsi.
Mutta hänen vanhemmat eivät ryypänneet ja riidelleet, että hiukan ohis oli tämä..
Vierailija kirjoitti:
Missäpäin Suomea tämä on tapahtunut?
Etelä-Suomessa neuvolalta ei jää tuollainen huomaamatta. Mutta jossain Lapissa ehkä..
Ei neuvolat mitään huomaa. Olenkin pitkään ihmetellyt, että miksi ihmeessä kotihoidetut lapset eivät ole tarkemmassa tai tiheämmässä seurannassa neuvolassa. He piipahtavat siellä sen saman puolituntisen kuin muutkin, ja se saattaa olla ainut ammattilaiskontakti koko vuonna. Päiväkotihoidetut lapset ovat hoitajien seurannassa joka päivä ja siellä tuskin jää huomaamatta mikään vakava juttu. Mutta kotihoidetut ovat ihan heitteillä, jos äiti on tuollainen peittelijä kuten ap:n kuvauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsella ei ole asiaa...on hiffannut, ettei itku eikä nauru aiheuta mitään reaktiota kenessäkään.
Aivan kuin mä lapsena. Sitten koulussa kiusattiin, kun olin hiljainen ja kun juttelin opettajan kanssa, koska kukaan lapsi ei jutellut, mua kiusattiin entistä rankemmin.
Välitunnilla itkin, kun eräs poika markkeerasi mun omintakeista juoksutyyliäni.
Just, eli nyt sitten on kotihoidetut kaikki heitteillä!?
Just joo!
Jotain rajaa nyt noihin syytöksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko Ap koskaan millään tasolla ottanut asiaa äidin kanssa puheeksi? Olisiko se ihan täysin poissuljettu asia? Minusta olisi reilumpaa ottaa asia suoraan puheeksi kuin alkaa ensimmäisenä soittelemaan lasuun. Toki hienovaraisesti ja äitiä syyttämättä.
Äiti vähättelee asiaa ja häntä ei rehellisesti tunnu kiinnostavan lasten hyvinvointi juurikaan. En nyt toki ole suoraan töksäyttänyt, että mikä on, kun lapsesi on mykkä ja apaattinen, mutta mutta. Lapsen mummo sen sijaan on tavatessamme tuntunut olevan jossain defenssitilassa ja korostaa ja kehuu "kun on niin kiva lapsi eikä koskaan edes itke". No ei itke, ei naura, ei osoita mitään tunteitaan...
AP
Joillain on ihan käsittämätön kyky sulkea ikävät asiat pois kieltämällä ne totaalisesti. Vaikea tilanne. Ei se puhumattomuus vielä tuossa iässä, mutta tuo apaattisuus ja kontaktin välttäminen yms. kuulostavat kyllä huolestuttavilta. Lastensuojeluilmoituksen voit toki tehdä, kyllä tuossa minusta on huolta riittävästi siihenkin. Toinen ja ehkä pehmeämpi vaihtoehto voisi olla jutella neuvolassa asiasta. Olettaen siis, että teillä on sama neuvola. Osaisivat ehkä sitten siellä kysellä vähän tarkemmin, vaikka äiti koittaisikin puhua mustaa valkoiseksi.
Miksi tuo nuorimmainen ei muuten ole päivähoidossa kuten isommat, jos äiti ei kerran jaksa hoitaa? Kotihoidontuen takia?
Minä ehkä ottaisin ensin yhteyttä niihin isovanhempiin, oletko kysynyt mitä mieltä he ovat asiasta? He tuossa kyllä tekevät karhunpalveluksen kun hoitavat noin paljon lapsia ja antavat tilanteen jatkua.