Lue keskustelun säännöt.
Tuttavan taapero huolestuttaa
12.03.2016 |
Tunnen yhden naisen, en nyt hirveän läheisesti, mutta sanotaan että vietämme jonkun verran aikaa yhdessä. Olen huolissani hänen nuorimmasta lapsestaan, joka on nyt 2v3kk. Lapsi on vauvasta asti ollut todella totinen, ei ota kontaktia, ei hymyile tai naura koskaan, ei oikeastaan itke tai kiukuttelekaan. Lapsi "vaan on". Ei puhu vielä sanaakaan, eikä edes tapaile puhetta, ei toista perässä tai oikeastaan muutenkaan pyri ääntelemään. Jo vauvana oli joko aivan hiljaa tai sitten itki.
Jos olen kylässä oman lapseni kanssa (muutaman kuukauden vanhempi), tämä lapsi vierastaa lastani ja ei suostu ottamaan mitään kontaktia. Muistan itsekin saaneeni lapseen vain kerran tai pari hetkeksi katsekontaktin, ja olen kuitenkin pienestä asti häntä tavannut. Yleensä painaa katseen tiukasti lattiaan. Lapsella on kolme isosisarusta (pienellä ikäerolla), mutta nämä ovat oikeastaan koko ajan hoidossa, joten on valtaosan ajasta äitinsä kanssa kotona.
Lapsen kotiolot... No miten sen nyt muotoilisi. Vanhemmilla on myrskyisä parisuhde ja lapset joutuvat kyllä varmasti todistamaan heidän huutoriitojaan :/ Mietin voiko tämäkin vaikuttaa tuon nuorimman lapsen olemukseen? Muut lapset ovat tosiaan päivät päiväkodissa ja usein illat ja viikonloput mummolassa, myös tätä nuorinta on laitettu hoitoon jo aivan pikkuvauvasta asti (alle kuukauden vanhana oli mummolassa kolmekin päivää yökylässä putkeen ja nykyisin helposti viikonkin). Pienestä saakka on joutunut kahden eri paikan välillä riepoteltavaksi, eikä tunnu oikein tietävän ketä pitäisi ikävöidä. Kun lapsi on kotona äitinsä kanssa, niin äiti ei viitsi tehdä lapsen kanssa MITÄÄN. Tämä äiti istuu kaikki päivät sohvalla puhelin kädessä telkkaria katsoen. Ei siinä mielessä ihme, ettei lapsi puhetta opi ja kontakti puuttuu. Viikonloput tämä äiti bilettää ja ryyppää, mutta arkisin väittää olevansa vakavasti masentunut, ja siksi ei jaksa huolehtia lapsista. Varmaan olisi parempi, jos tämä nuorinkin pääsisi hoitoon kuten isommat sisaruksensa, niin saisi edes jotain sosiaalista kontaktia päiviinsä.
Mitä tekisitte? Voiko kyseessä olla joku sairaus? Ihmettelen, ettei esim. neuvolassa ole asiaan puututtu ollenkaan. Ja tiedän, että tilanne on aina tämä, ei ole vain ujostelua tai vierastamista.
Kommentit (111)
Miksi tällaiset ihmiset tehtailee aina kauheasti lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjujen aloittajia syytellään aina. Entä jos ap olisi kertonut omasta lapsestaan? Silloin ei kyllä olisi ymmärretty lapsen äitiä vaan haukuttu lyttyyn.
Olen ihan hämmästynyt, että sain tällaisen vastaanoton aloituksellani. Olen kuullut että lastensuojeluilmoituksen tekijä paljastetaan aina vanhemmille :( Joten ainakin nyt toistaiseksi taidan seurailla tilannetta, sen verran kuumia tunteita täälläkin sain osakseni. AP
En jaksa näin pitkää ketjua kokonaan lukea, joten anteeksi jos toistan jo jonkun sanomia, mutta NEUVOLASSA EI VÄLTTÄMÄTTÄ HUOMATA LASTEN NEUROLOGISIA/PSYYKKISIÄ ONGELMIA.
Ei siten kannata kuvitella, että jos neuvola - ah tuo Jumalasta seuraava auktoriteetti - ei jotain ole bongannut, sitä ei ole olemassakaan.
Autismi esimerkiksi vaatii 1-3 viikon osastojakson ja laajat tutkimukset (yleislääkärin tutkimukset, puheterapeutin ja toimintaterapeutin tutkimukset, vanhempien haastattelut, lapsen tehtävätutkimukset, unitutkimukset, geenitestin, neurologin ja lastenpsykiatrin tutkimukset) autismidiagnosoivassa keskussairalaan yksikössä.
Mitä luulette jonkun neuvolan tädin - joka ei välttämättä ole nähnyt autismikirjon lapsia kuon muutaman uransa aikana - kykenevän huomaamaan lapsesta tunnin tapaamisen aikana? Varsinkin jos äiti valehtelee lapsen kehityksestä. Autismi on lapsen sosiaalisten taitojen puute, ja se ilmenee parhaiten lapsen käytöksessä toisten lasten kanssa. Moni lievästi autistinen lapsi osaa tulla toimeen aikuisten kanssa aika hyvinkin, joten siksikin neuvolavastaanotolla ei välttämättä huomata mitään, jos lapsi ei ole päivähoidossa (jolloin päiväkodin lausunnossa saatetaan ilmaista huoli lapsen puutteellisista sosiaalisista taidoista) ja vanhempi tosiaan ei ilmaise huolta.
Meillä esimerkiksi minä aloin ihmetellä kuopuksen käytöstä vasta, kun hän 2,5-vuotiaana meni päiväkotiin. Hän oli ja on hyvin älykäs lapsi, oppi esim. kaikk kirjaimet ja numerot ihan omin päin alle kaksivuotiaana. Mutta sosiaalisesti hyvin kömpelö. Sain aika lailla jankuttaa ja vaatia lapsen kolmivuotistarkastuksessa, että neuvolassa suostuttiin panemaan lapsi tutkimuksiin, eli ilman omaa vaatimistani mitään ei olisi tapahtunut. Lopputulos: asperger-diagnoosi.
En ota kantaa siihen, mikä ap:n tuttavan lasta vaivaa jos vaivaa. Pitäisi nähdä lapsi. Nyttemmin tunnistan autismikirjon lapsen aika heti, jos sellaisen näen, mutta tietenkin tuo tietous on karttunut lapseni kautta, maallikon voi olla vaikea hokata mitään. Miten tuo tuttavan lapsi leikkii, kun leikkii? Siitä lähtisin. Omani esimerkiksi lähinnä pani tavaroita riviin, ei leikkinyt juonellisia leikkejä tai matkinut leikeissä arkisia tapahtumia.
Jos lapsi on täysin apaattinen, hän voi olla myös masentunut. Tai olla kehitysviivettä. Mene ja tiedä. Mutta kannustaisin sitä äitiä kumminkin nyt ottamaan asian puheeksi neuvolassa, koska jos hän ei itse sitä tee, lapsi jää ilman varhaista apua, josta olisi hänelle todella paljon apua.
Lastensuojeluilmoituksen tekeminen ei tarkoita sitä, että lapsi otetaan vanhemmilta välittömästi huostaan ja leimataan huonoiksi vanhemmiksi. Lastensuojeluilmoitus täytyy tehdä, jotta lapsen etu menisi edelle! Varhaisen vuorovaikutuksen häiriöltä vaikuttaa ja äiti ainakin tarvitsisi apua ja ohjausta vuorovaikutuksessa omien lastensa kanssa. Sille on ihan oma poliklinikkansakin.(ainakin joissakin kunnissa) Lastensuojeluilmoituksen tekemällä äiti voisi saada apua ja tukea ja lapset myös. Kannattaa vaan tehdä. Se on palvelus koko perheelle ja varsinkin tälle pienelle lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmi, kun tällaiset elämänhallintaongelmaiset muijat niin usein lisääntyvät vain tukien takia. Sitten maataan päivät sohvalla tabletti mahan päällä Netflixiä tuijottaen. Kyllä on viimeistään koulussa opettajat ihmeissään näiden lasten kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan hämmästynyt, että sain tällaisen vastaanoton aloituksellani. Olen kuullut että lastensuojeluilmoituksen tekijä paljastetaan aina vanhemmille :( Joten ainakin nyt toistaiseksi taidan seurailla tilannetta, sen verran kuumia tunteita täälläkin sain osakseni. AP
Minäkin olen ymmärtänyt, että kertovat ilmoittajan nimen, jos sen tietävät. Mutta sinun ei tarvitse sitä paljastaa, ilmoituksen saa tehdä myös nimettömänä. Soitat pre-paidista etkä kerro nimeäsi, vaikka kysyisivät, niin eipä tuttavasi sitä voi saada tietoonsa.
Lue kuntasi nettisivuilta mitä siellä sanotaan lastensuojeluilmoituksesta. Kyllä sielläkin pitäisi lukea, että sen saa tehdä nimettömänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisenhän ei tarvitse vielä osata puhua eikä olla kiinnostunut muiden lapsien kanssa touhuamisesta. Kunhan ymmärtää puhetta. Kyllä neuvolassa puututaan jos jokin on pielessä lapsen kehityksessä.
Kyllä ainakin minun 2-vuotiaani (ja kaikki muut tuntemani lapset) on ollut jo noin kolmikuisesta lähtien kiinnostunut muista lapsista, aluksi vain seuraten mutta koko ajan enenevissä määrin läsnä. Jos ei muuten, niin ainakin ujostellen kurkkinut muita lapsia "piilosta", aina on matkinut isompia ja kummasti hakeutuu aina juuri sen lelun pariin, jolla joku toinen sattuu silloin leikkimään jne.
Eihän pienet vielä varsinaisesti yhdessä leiki, mutta kyllä ainakin omastani on aina huomannut eron, onko samassa tilassa muita lapsia vai vain pelkkiä aikuisia.
Siksi kirjoitin "touhuamisesta". Eli yhdessä leikkimisestä ja sellaisessa. Jotkut pienet lapset tykkäävät vaan seurata muita lapsia sivummalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapasimme tänään ja sain houkuteltua naisen tämän lapsensa kanssa leikkipuistoon. Kun menin oman lapseni kanssa heitä hakemaan, ovelta jo aisti miten sotkuisessa kunnosa asunto oli :/ Vaikka oli aurinkoinen myöhäinen aamupäivä, kaikki sälekaihtimet olivat tiukasti kiinni, asunto aivan pimeä ja lattiat ja tasot aivan täynnä pyykkiä ja ruuantähteitä jne. Lapsi nujusi vielä yöpaidassa.
Puistossakin oli tuttuun tapaan todella apaattinen, kyllä tuo kiikussa istui kun äitinsä siihen nosti, mutta vauhditkaan ei saaneet mitään reaktiota aikaan. Oma lapseni viereisessä kiikussa hihkui, pyysi lisää vauhtia jne. Toinen istui mykkänä ja ilmeettömänä. Jotainhan tässä olisi varmaan jonkun tehtävä! En vain koe olevani oikea ihminen puuttumaan... Yritin kysellä mitä ovat tehneet viikonloppuna, mutta kuulemma kaikki lapset olivat taas perjantaista su-iltaan siellä mummolassa. AP
Lasu-ilmoituksen voi tehdä nimettömänä. Yksi kaverini (aiheesta) teki kerran ilmoituksen. Esitteli itsensä ensin rutiinilla ja sitten korjasi että "ei kun siis mä soitan nimettömänä". Puhelimeen vastannut henkilö tuumasi vaan että sovitaan etten kuullut nimeäsi.
Ei tuo ole normaalia. Mun toinen lapsi ei juuri jutellut vielä kaksivuotiaana mutta ei se tosiaankaan vaan apaattisena lattiaa tuijottanut vaan tohelsi mukana ilman sanoja. Tuo lapsi on masentunut. Jo pieni vauva vaipuu apatiaan jos häneen ei oteta kontaktia ja luoda vuorovaikutusta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä olet juuri oikea taho tekemään lastensuojeluilmoituksen. Ymmäräthän, että lapsen aivojen kehitys on jäämässä peruuttamattomasti jälkeen. Jos et ilmoitusta tee, olet myös siitä vastuussa.
Vierailija kirjoitti:
Provoooo!!
Kyllä tällaisia vanhempia valitettavasti vaan on. Ja paljon onkin, osa lapsista vaan ei oirehdi niin selvästi kotioloihin.
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet juuri oikea taho tekemään lastensuojeluilmoituksen. Ymmäräthän, että lapsen aivojen kehitys on jäämässä peruuttamattomasti jälkeen. Jos et ilmoitusta tee, olet myös siitä vastuussa.
No alkaa olla aika paksua syytellä ketjun aloittajaa jonkun muun lapsen aivojen kehittymisestä :D Eiköhän ne vanhemmat ja isovanhemmat enemmän ole syyllisiä, kun antavat tilanteen jatkua tuollaisena...
Mä tunsin tälläisen lapsen. Ei mikään tuonut iloa. Tein lasun ja tein toisen ja sitten moni naapureista. Meni silti pitkään ennen kuin lapsi pääsi pois siitä kodista. Törmäsin lapseen sattumalta nyt kun hän on ollut lähes 2vuotta poissa "kotoaan" ja mikä muutos. Ihonvärikin oli terve eikä enää kalpean valkoinen, silmät loistivat vaikka hän vain käveli eikä saanut mitään tai leikkinyt. AP sun lasu voi pelastaa tuon lapsen, tee se! Et mitään ainakaan menetä <3
up