Lue keskustelun säännöt.
Kyläilin kaverini luona ja järkytyin hänen kotinsa kunnosta, oli ihan "mielenterveyskämppä"...
Episkolian.
08.03.2016 |
Olen oikeasti ihan pari päivää tässä mietiskellyt näkemääni, sen verran pahalta kaverin tilanne tuntui. Eihän se nyt voi olla vain se koti, vaan koko elämänhallinta, mikä on sekaisin?
Kämppä (iso 3h+keittiö) oli kuin räjähdyksen jäljiltä - eikä vain sekaisin vaan todella hyvin likainen. Kaikkialla, pölyn ja lian seassa, lojui roskia, vaatteita, pyyhkeitä, ruuantähteitä ym.. Lattiapintaa ei näkynyt valehtelematta juuri ollenkaan. Jalkaansa sai asetella että onnistui kävelemään eteisestä olohuoneeseen. Joka neliömetri oli täynnä ruokaa, roskia, pölyä, sekalaista tavaraa.. Kiettiö oli saastainen, tasot täynnä likaisia astioita ja ruuantähteitä. Ja hänellä on kaksi lasta. Lapset ovat ilmeisesti aika paljon isällään, mikä tietysti on hyvä asia.
Kysyin häneltä, että miten voit, johon vastasi "tosi hyvin, paremmin kuin aikoihin". Ei se siltä kyllä näyttänyt :( En tiedä mitä pitäisi tehdä, vai onko ylipäätään mitään tehtävissä.
Kommentit (111)
Jos kaverilla on add? Silloin ei välttämättä pysty siivoamaan vaikka haluaisikin tai vaikkei ole varsinaisesti mielenterveydessä vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun äidin koti on tuollainen ja häneltä puuttuu sairaudentunto itseltään. HÄnen mielestään on ihan normia, säilyttää esim sanomalehtipinoja hellan päällä, koska muualle ei mahdu (?) ja ihmettelee kun en anna lapsia hänelle yökyläilemään...Kaikki paikat täynnä krääsää ja paskaa. En voi kyläillä siellä, koska mulle tulee henkisesti ja fyysisesti paha olo ja lapsuus mieleen. Äitini kyläilee sitten meillä ja tuo meillekin roinaa, jota sitten myyn kirppareilla eteenpäin. Monta kertaa olen kieltänyt tuomasta, vaan ei usko.
En voi enkä jaksa häntä auttaa, koska hän haluaa elää noin ja pari kertaa kun olen ehdottanut siivoamista, niin alkaa räyhätä/itkeä/kirkua, ettei mulla ole oikeutta puuttua hänen elämäänsä. Palkkapäivänä juoksee kaupoille ostamaan lisää krääsää :(
Ulospäin ihan melko normaali 50+ työssäkäyvä nainen. Kai jokainen sitten saa itse päättää. Hän ei tosiaan voi edes laittaa ruokaa, koska keittiössä ei ole tilaa ja uunikin on täynnä jotain tavaroita. Syö vain eineksiä/välipaloja tai jossain ulkona.
Minä tekisin Frendien Monicat eli menisin ämpärin ja siivoustarvikkeiden kanssa ystävän oven taakse ja ehdottaisin, että hän käy (vaikkapa lasten kanssa) kävelyllä. Sulloisin roskat säkkiin, tuulettaisin, laittaisin tiskit likoamaan ja pyyhkisin pinnat ja pölyt. Jatkaisin imuroimalla, pesisin lattiat jne.
Ihana työ, jos toinen vain huolii avun vastaan! :)
Vierailija kirjoitti:
mun äidin koti on tuollainen ja häneltä puuttuu sairaudentunto itseltään. HÄnen mielestään on ihan normia, säilyttää esim sanomalehtipinoja hellan päällä, koska muualle ei mahdu (?) ja ihmettelee kun en anna lapsia hänelle yökyläilemään...Kaikki paikat täynnä krääsää ja paskaa. En voi kyläillä siellä, koska mulle tulee henkisesti ja fyysisesti paha olo ja lapsuus mieleen. Äitini kyläilee sitten meillä ja tuo meillekin roinaa, jota sitten myyn kirppareilla eteenpäin. Monta kertaa olen kieltänyt tuomasta, vaan ei usko.
En voi enkä jaksa häntä auttaa, koska hän haluaa elää noin ja pari kertaa kun olen ehdottanut siivoamista, niin alkaa räyhätä/itkeä/kirkua, ettei mulla ole oikeutta puuttua hänen elämäänsä. Palkkapäivänä juoksee kaupoille ostamaan lisää krääsää :(
Ulospäin ihan melko normaali 50+ työssäkäyvä nainen. Kai jokainen sitten saa itse päättää. Hän ei tosiaan voi edes laittaa ruokaa, koska keittiössä ei ole tilaa ja uunikin on täynnä jotain tavaroita. Syö vain eineksiä/välipaloja tai jossain ulkona.
Minun kaverin keittiö on myös tuollainen. Joka taso täynnä tavaraa. Ihan siivotonta, siis todella likaista myös. Ei laita koskaan ruokaa. Syö vain jotain kylmänä, leipää yms. Ei omista ruokailuvälineitä edes. Eikä ilmeisesti pese edes käsiään, koska keittiössä ei ole pyyhettä, eikä missään ole saippuaa. Ihan outoa. Kyllä voi aina vain hämmästellä miten eri tavalla ihmiset elävät. Hänen sängyssään on pieni kaistale, johon hän juuri ja juuri mahtuu nukkumaan. Kodissa menee polku jota pitkin kulkee. Kylpyhuone on oksettava. Silti hän kiinnittää huomiota ulkoiseen olemukseensa, hankkii merkkivaatteita ja arvostelee ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Minä tekisin Frendien Monicat eli menisin ämpärin ja siivoustarvikkeiden kanssa ystävän oven taakse ja ehdottaisin, että hän käy (vaikkapa lasten kanssa) kävelyllä. Sulloisin roskat säkkiin, tuulettaisin, laittaisin tiskit likoamaan ja pyyhkisin pinnat ja pölyt. Jatkaisin imuroimalla, pesisin lattiat jne.
Ihana työ, jos toinen vain huolii avun vastaan! :)
Varmaan ajatuksesi on hyvä, mutta minä ainakin ahdistun siitä suunnattomasti, kun ystäväni tulee luokseni ja alkaa siivoamaan. Jos tekisi sen vielä yllätyksenä, niin varmasti raivostuisin. Olen sanonut etukäteen, ettei saa siivota, mutta aina hän alkaa tiskaamaan, järjestelemään, nakkaa tavaraa roskiin (koska hänestä ne on roskia) joita sitten noukin pois. Suuri loukkaushan se on toista ihmistä kohtaan alkaa ohjeistamaan, kuinka pitäisi elää ja olla omassa kodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
menet auttamaan siivoamisessa.
No hyi! En mä ainakaan siivoilis toisten sotkuja.
Sanoisin, että ottaa niskasta kiinni ja hankkii apua jos on mielenterveydessä vikaa tai muuten vaan laiska. Muuten kukaan ei tule katsomaan tollasta sikamaista touhua enää.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän mitä tarkoitat (olen ap.). Ex-mies ei varmasti halua olla totaali yh, tämän tiedän. Sitä en osaa sanoa miksei hän muutoin puutu asioihin. Esim. ilmoittamalla, että ottaa yhteyden sossuun jos lasten äiti ei saa kämppää/omaa päätään järjestykseen. Hyvin vaikea sanoa. Ehkä hän on vuosia taistellut jo ja väsynyt siihen? Ehkä hän haluaa, että lapsilla kuitenkin on äiti, edes jonkinlainen äiti? En tiedä.
Luultavasti juuri näin. Olen se mies joka kirjoitti aiemmin eksänsä olevan tuollainen. Yhtäältä koen, että lapsilla on oikeus myös äitiinsä ja äidillä lapsiin. Toisaalta tiedän, että jos joutuisin vastaamaan koko lasten elämästä yksin ilman taukoa en jaksaisi olla heille yhtä hyvä isä. Olen luenteeltani introvertti ja kun saan päivän, pari, palautumista jaksan puuhata lasten kanssa paljon enemmän ja olla läsnä.
Lisäksi tiedän kokemuksesta että lastensuojelusta seuraa vain se, että eksä alkaa luistaa vastuistaan yhä enemmän ja kaikki asiat siirtyvät ilman korvausta minulle, kun olen se "hyvä ja turvallinen" isä. Eksän siis jatkaessa asumistukien ja lapsilisien nostamista. On minusta ihan älytöntä, että eksää ei pistetä kantamaan vastuuta, eikä hän saa myöskään kotipalvelua, vaan juttu yritetään ratkaista päästämällä vastuuton vanhempi lopuistakin vastuista.
Lapseni ovat nyt eskarissa ja alakoulussa. Jossain vaiheessa kun kasvavat tulee varmaan vastaan tilanne, että eivät halua eivätkä voi olla eksän luona, mutta toisaalta ovat sitten isompia ja itsenäisempiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tekisin Frendien Monicat eli menisin ämpärin ja siivoustarvikkeiden kanssa ystävän oven taakse ja ehdottaisin, että hän käy (vaikkapa lasten kanssa) kävelyllä. Sulloisin roskat säkkiin, tuulettaisin, laittaisin tiskit likoamaan ja pyyhkisin pinnat ja pölyt. Jatkaisin imuroimalla, pesisin lattiat jne.
Ihana työ, jos toinen vain huolii avun vastaan! :)
Varmaan ajatuksesi on hyvä, mutta minä ainakin ahdistun siitä suunnattomasti, kun ystäväni tulee luokseni ja alkaa siivoamaan. Jos tekisi sen vielä yllätyksenä, niin varmasti raivostuisin. Olen sanonut etukäteen, ettei saa siivota, mutta aina hän alkaa tiskaamaan, järjestelemään, nakkaa tavaraa roskiin (koska hänestä ne on roskia) joita sitten noukin pois. Suuri loukkaushan se on toista ihmistä kohtaan alkaa ohjeistamaan, kuinka pitäisi elää ja olla omassa kodissa.
Tekstini lopussa oli se tärkein kommentti eli ihana työ, jos toinen vain huolii avun vastaan! :)
PS Pyykkien peseminen on suosikkini eli pesukonekin menisi päälle, jos ystävä suostuisi.
Vierailija kirjoitti:
Minä tekisin Frendien Monicat eli menisin ämpärin ja siivoustarvikkeiden kanssa ystävän oven taakse ja ehdottaisin, että hän käy (vaikkapa lasten kanssa) kävelyllä. Sulloisin roskat säkkiin, tuulettaisin, laittaisin tiskit likoamaan ja pyyhkisin pinnat ja pölyt. Jatkaisin imuroimalla, pesisin lattiat jne.
Ihana työ, jos toinen vain huolii avun vastaan! :)
Ikään kuin olisi vaan jäänyt viikkosiivous tekemättä... Entäs sitten kun tavaraa on niin paljon, ettei sekaan mahdu, ei ole näkyvissä pintoja joita siivota. Ensin olisi raivattava ennen kuin voi haaveilla mistään moppaamisesta ja imuroinnista. Rekkalasteittain tavaraa. Pinoja, vuoria, kasoja, laatikoita, kasseja, säkkejä, röykkiöitä. Ei ihan mikään yhden hengen homma tai varsinkaan yhdessä päivässä tehtävä puristus.
Oma kotini on tuossa kunnossa. Lattiat on pesty ja imuroitu viimeksi silloin kun äitini vielä eli. En omin voimin saa tätä paikkaa kuntoon, aivan ylimitoitettu urakka. Toisaalta en osaa ajatella sen olevan niin tärkeääkään, en kovin paljon välitä enää millaista minulla on tai miten asun. Ketään en ole päästänyt näkemään tätä kotiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastensuojeluilmoitus, niin kaveri saa perhetyötä kämpän siivoamiseen, ettei nelapset joudu siellä sotkussa olemaan. Perhetyön tuella voisi sitten nähdä lapsiakin.
Mulla oli tällänen ystävä. Laiska mutta myös masentunut. Lisäksi oli koiria joiden eritteet oli ympäriinsä asunnossa. Pari kertaa siivosin sen kanssa, mutta aina samaan kuntoon. Koirat otettiin pois. Nykyään sillä on vauva, en tiedä mitä tällä hetkellä kuuluu. En AP tiedä millainen ystävyys teillä on, voitko sanoa että on aika paljon vaikka vaatteita, että voit auttaa siivoamaan? Voit yrittää olla jatkossa tukena, mutta jos ystäväsi ei apua halua niin sitten ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tekisin Frendien Monicat eli menisin ämpärin ja siivoustarvikkeiden kanssa ystävän oven taakse ja ehdottaisin, että hän käy (vaikkapa lasten kanssa) kävelyllä. Sulloisin roskat säkkiin, tuulettaisin, laittaisin tiskit likoamaan ja pyyhkisin pinnat ja pölyt. Jatkaisin imuroimalla, pesisin lattiat jne.
Ihana työ, jos toinen vain huolii avun vastaan! :)
Ikään kuin olisi vaan jäänyt viikkosiivous tekemättä... Entäs sitten kun tavaraa on niin paljon, ettei sekaan mahdu, ei ole näkyvissä pintoja joita siivota. Ensin olisi raivattava ennen kuin voi haaveilla mistään moppaamisesta ja imuroinnista. Rekkalasteittain tavaraa. Pinoja, vuoria, kasoja, laatikoita, kasseja, säkkejä, röykkiöitä. Ei ihan mikään yhden hengen homma tai varsinkaan yhdessä päivässä tehtävä puristus.
Oma kotini on tuossa kunnossa. Lattiat on pesty ja imuroitu viimeksi silloin kun äitini vielä eli. En omin voimin saa tätä paikkaa kuntoon, aivan ylimitoitettu urakka. Toisaalta en osaa ajatella sen olevan niin tärkeääkään, en kovin paljon välitä enää millaista minulla on tai miten asun. Ketään en ole päästänyt näkemään tätä kotiani.
Kokonaisurakkana se onkin liian iso. Mutta jos siivoat joka päivä 10cm x 10cm kokoisen alueen, niin pääset alkuun. Kyllä se onnistuu. Jos ei oonistu, on aika käväistä psykiatrin juttusilla.
Vierailija kirjoitti:
Olen mt - ongelmainen ja koti on sotkuinen/ likainen. Jos ulkopuolinen ihminen tulisi laittamaan mut siivoamaan niin kyllä loukkaantuisin syvästi. Päivittäinen toimintakyky jos on vain 4 h niin teen päivätavoitteen esim koneellinen pyykkiä ja astioita + ruokaa. Villakoirat tai viikkaamayon pyykki saa odottaa... T: nim huono ihminen
anteeksi kysymykseni mutta onko sulla joku liikuntarajoite? tai oletko jotenkin hidas?
miten sulla menee noihin 4h päivästä? mulla menis ehkä noin 45min max multitasking tyylillä.
kannattasko hommata apuria, esim. henkilökohtanen avustaja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tekisin Frendien Monicat eli menisin ämpärin ja siivoustarvikkeiden kanssa ystävän oven taakse ja ehdottaisin, että hän käy (vaikkapa lasten kanssa) kävelyllä. Sulloisin roskat säkkiin, tuulettaisin, laittaisin tiskit likoamaan ja pyyhkisin pinnat ja pölyt. Jatkaisin imuroimalla, pesisin lattiat jne.
Ihana työ, jos toinen vain huolii avun vastaan! :)
Ikään kuin olisi vaan jäänyt viikkosiivous tekemättä... Entäs sitten kun tavaraa on niin paljon, ettei sekaan mahdu, ei ole näkyvissä pintoja joita siivota. Ensin olisi raivattava ennen kuin voi haaveilla mistään moppaamisesta ja imuroinnista. Rekkalasteittain tavaraa. Pinoja, vuoria, kasoja, laatikoita, kasseja, säkkejä, röykkiöitä. Ei ihan mikään yhden hengen homma tai varsinkaan yhdessä päivässä tehtävä puristus.
Oma kotini on tuossa kunnossa. Lattiat on pesty ja imuroitu viimeksi silloin kun äitini vielä eli. En omin voimin saa tätä paikkaa kuntoon, aivan ylimitoitettu urakka. Toisaalta en osaa ajatella sen olevan niin tärkeääkään, en kovin paljon välitä enää millaista minulla on tai miten asun. Ketään en ole päästänyt näkemään tätä kotiani.
Kokonaisurakkana se onkin liian iso. Mutta jos siivoat joka päivä 10cm x 10cm kokoisen alueen, niin pääset alkuun. Kyllä se onnistuu. Jos ei oonistu, on aika käväistä psykiatrin juttusilla.
No, hoitosuhde minulla onkin. Tietenkään en yritä ratkaista kotini tilaa kerralla, älytön ajatuskin. Ja joka päivä jotain teen, välillä enemmänkin, silti hukun tavaraan. Tämän takia en halua kenenkään näkevän kotini kuntoa, en kaipaa neuvoja tai vinkkejä vaan lisää energiaa ja motivaatiota.
miksi sotkua pitäisi hävetä? Elämä on liian lyhyt siivoamiseen. Parempaakin tekemistä on.
Niin ja nukuin taas kun väsytti. En tiedä jos aamulla jaksaisin.
Jos saan oikeaa hoitoa mielen ja kropan vaivoihin, voisin jaksaa siivota.
Osta sille lahjaksi parintunnin siivouslahjakortti. Mulla kans yks kaveri jonka koti ihan kamala ja haiseva. Keittiö on oksettava. Jääkaappi täynnä tavaraa ja haisee hirveelle. Pöydät täynnä likasia astioita. Lattiat leivän ja ruuanmurussa. Tekee pahaa kun aattelee et siellä pyörii myös kaksi lasta:( kylppäri täynnä likasia vaatteita kasoina ja niin pinttynyt. Viimeksi laittelin tiskejä pesukoneeseen ja pyyhin pöytää kun kaveri hoiti lastaan viereisessä huoneessa.
Kyseessä ei ole harmittomat jutut vaan kaikesta näkee et tavarat lojuneet kuukauden pöydillä yms. Seuraavan kerran otan mukaan kumikäsineet jotta voin tehokkaammin putsailla....
Kaveri on ihan ok. Illonen tyyppi, epäilen et voi olla masennusta ja esittää pirteempää mulle.
Vierailija kirjoitti:
Osta sille lahjaksi parintunnin siivouslahjakortti. Mulla kans yks kaveri jonka koti ihan kamala ja haiseva. Keittiö on oksettava. Jääkaappi täynnä tavaraa ja haisee hirveelle. Pöydät täynnä likasia astioita. Lattiat leivän ja ruuanmurussa. Tekee pahaa kun aattelee et siellä pyörii myös kaksi lasta:( kylppäri täynnä likasia vaatteita kasoina ja niin pinttynyt. Viimeksi laittelin tiskejä pesukoneeseen ja pyyhin pöytää kun kaveri hoiti lastaan viereisessä huoneessa.
Kyseessä ei ole harmittomat jutut vaan kaikesta näkee et tavarat lojuneet kuukauden pöydillä yms. Seuraavan kerran otan mukaan kumikäsineet jotta voin tehokkaammin putsailla....
Kaveri on ihan ok. Illonen tyyppi, epäilen et voi olla masennusta ja esittää pirteempää mulle.
Siivouslahjakortti ei varmaan auta. Siivoojat tekevät vain perusiivouksia, ei raivausta. Heitä varten pitää olla paikat jo valmiiksi melko ok, tavarat pois lattioilta jne. Jos siellä on paljon roinaa, ei siivooja pääse siivoomaan. Parempi olisi ammattijärjestäjä, joka osaa katsoa tilaa, laitella tavaroita oikeisiin paikkoihin kuitenkin kunnioittaen samalla asiakasta. Eivätkä he arvostele, tee mitään väkisellä, eivätkä nakkaa mitään roskiin jos asiakas ei sitä halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mt - ongelmainen ja koti on sotkuinen/ likainen. Jos ulkopuolinen ihminen tulisi laittamaan mut siivoamaan niin kyllä loukkaantuisin syvästi. Päivittäinen toimintakyky jos on vain 4 h niin teen päivätavoitteen esim koneellinen pyykkiä ja astioita + ruokaa. Villakoirat tai viikkaamayon pyykki saa odottaa... T: nim huono ihminen
anteeksi kysymykseni mutta onko sulla joku liikuntarajoite? tai oletko jotenkin hidas?
miten sulla menee noihin 4h päivästä? mulla menis ehkä noin 45min max multitasking tyylillä.
kannattasko hommata apuria, esim. henkilökohtanen avustaja?
Jos on mielenterveyden kanssa ongelmia, niin helpostikkin se näkyy myös fysiikassa. Ihminen kun on kokonaisuus. Minulla vakava masennus vie kokonaan voimat, en jaksa nousta edes sängystä, pukea päälle tai syödä. Viimeisenä tulee siivous mieleen. Onneksi välillä on parempia päiviä.
No ei ihan niinkään. Minulla on miespuolinen kaveri, joka sairastaa masennusta. Hän on älykäs, sanoisin että todella älykäs. Parhaillaan tohtoriopinnoissa. Kemia (joka on hänen ala) on hänen todellinen intohimo ja masennuksesta huolimatta ponnistelee väitöskirjan kanssa alalla, jota rakastaa. Mutta koska pitkät päivät labrassa ja koneen äärellä vievät puhdin masentuneelta, on hänen asuntonta välillä tosi karseassa kunnossa. Silti priorisoi voimansa tuohon väikkäriin, haluaa olla tohtori ja haluaa jatkaa kemian parissa jatkossakin. Hän taiteilee siinä työkykyisen ja työkyvyttömän välimaastossa, joten kun huolehtii ensisijaisesti väikkärin etenemisestä, jää siivous joskus vähemmälle. Se ei ole hänellä laiskuutta, eikä ainakaan tyhmyyttä. Hän on kaikkea muuta kuin tyhmä.