Lue keskustelun säännöt.
Kyläilin kaverini luona ja järkytyin hänen kotinsa kunnosta, oli ihan "mielenterveyskämppä"...
Episkolian.
08.03.2016 |
Olen oikeasti ihan pari päivää tässä mietiskellyt näkemääni, sen verran pahalta kaverin tilanne tuntui. Eihän se nyt voi olla vain se koti, vaan koko elämänhallinta, mikä on sekaisin?
Kämppä (iso 3h+keittiö) oli kuin räjähdyksen jäljiltä - eikä vain sekaisin vaan todella hyvin likainen. Kaikkialla, pölyn ja lian seassa, lojui roskia, vaatteita, pyyhkeitä, ruuantähteitä ym.. Lattiapintaa ei näkynyt valehtelematta juuri ollenkaan. Jalkaansa sai asetella että onnistui kävelemään eteisestä olohuoneeseen. Joka neliömetri oli täynnä ruokaa, roskia, pölyä, sekalaista tavaraa.. Kiettiö oli saastainen, tasot täynnä likaisia astioita ja ruuantähteitä. Ja hänellä on kaksi lasta. Lapset ovat ilmeisesti aika paljon isällään, mikä tietysti on hyvä asia.
Kysyin häneltä, että miten voit, johon vastasi "tosi hyvin, paremmin kuin aikoihin". Ei se siltä kyllä näyttänyt :( En tiedä mitä pitäisi tehdä, vai onko ylipäätään mitään tehtävissä.
Kommentit (111)
Kämpän pitäminen siistinä vaatii oppimista tiettyyn järjestelmällisyyteen. Jos sitä ei ole niin ei paikat pysy siistinä, esim. minulla ei ole koskaan pitkään pysyneet. Ei tarkoita välttämättä että olisi mt-ongelma. Tosin jaksaminen on hiukan puutteellista ja yleensä on kiireellisempiä asioita kuin siivoaminen.
Se on joskus rahakysymyskin, pitää olla esim. toimiva imuri joka ei levitä hajua ja pölyä. Ja laatikostoja, kaappeja ym. tavaroille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli lapsuuden koti kauhea kaatopaikka. Vihaan sotkua mutta lapsuuden tavat on tiukassa. Lisäksi masennus.
En voi puhua kuin omasta (ja kaverini) puolesta. Itse olen todella epäsiisti ihminen. Kukaan ei oikeasti ikinä uskoisi, jos tulisi illalla käymään kotonani, että vielä aamulla on voinut olla siistiä. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, niin sotken itse huomaamattani. Siis en keskity siihen mitä teen ja asiat ja tavarat vain jäävät sekaisin ja siivoukset jäävät kesken. Mutta mulla todettiinkin vastikään ADD, niin se ehkä selittää jotain. Itse saan puhtia siivoamiseen silloin, kun tiedän että kavereita on tulossa kylään. En ikinä kehtaisi kutsua kavereita sikolättiin. Siinä mielessä, joko olette kaverin kanssa todella läheisiä ettei hänen edes tarvitse hävetä sekamelskaa. Tai sitten hän on jo niin tottunut siihen, että se on jo ihan normaalia.
Kaverillani taas on ahdistusta ym. epävakautta ja kyllä se mun mielestä aika hyvin näkyy siinä oman kämpän siistinä pitämisessäkin. Hänen kämppänsä kaaos kuvastaa aika hyvin koko elämän kaaosta.
Voihan olla, että kaverisi on vain "boheemiluonne" ja toiset vaan eivät ole niin järjestelmällisiä ihmisiä. Mutta ehkä, jos ei itse ahdistu sellasessa sikolätissä niin voisi ehkä kuvitella, että taustalla on jotain muutakin. Mutta jos kaveri on muuten täysin skarppi tyypi, niin eipä kai siinä. Itse hän siellä sotkujen keskellä joutuu asumaan.
Jotain häikkää on jos koti on kuin sikolätti. Itse ainakin kysyisin miten täällä on tämmöinen kaaos? Onko masennusta? En tarjoudu auttamaan koska jokainen hoitakoot oman kotinsa tai maksakoon siitä että siivooja käy jos ei itseltä onnistu.
Kuulostaa ihan lapsuudenkodiltani <3
Oli tosiaan lattialla kaikkea paskaa aina tavaroista, papereista, vaatteista ja ruoantähteistä kissanpaskaan (juu siellä oli lemmikkejäkin kaiken keskellä). Ruokapöydän ääressä ei koskaan mahtunut ruokailemaan, kun siinä oli normaalisti n. metrin korkuinen romuläjä. Puhtaista astioista kaapissa sai vain haaveilla, ja samoin edes auttavasti hygieenisestä keittiöstä. Pariinkin kertaan näin rotan tai hiiren keittiössä.
Näen edelleen painajaisia, plus omassa kodissa ahdistaa kauheasti jos esim. päivän tiskit on tiskaamatta ja pientäkin epäjärjestystä...
Niin ja juu, kaikki muukin oli perheessäni päin persettä, joten tuo sotku oli vain piste iin päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitää ottaa tuo puheeksi kaverin kanssa. Mieti ensin, millä tavalla.
Kysy myös, onko hällä lastensuojelu mukana kuviossa jo. Mutta mieti, miten kysyt.
Sun pitää tehdä tuo sekä kaverin että hänen lasten takia.
Lasten isä ei välttämättä koskaan näe asuntoon sisälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sitä ei kiinnosta siivota? Ihme homma että nykyään joka asiasta pitää vääntää mielenterveysongelma.
No, ei kai siinä mitään vääntämistä ole? Normaali, terve, hyvinvoiva ihminen haluaa, että asuinympäristössä viihtyvät lapset ja tietysti itsekin. Yleensä halutaan, että koti on tuvapaikka, paikka jossa voi rentoutua, jonne voi vetäytyä pois kiireestä ja hulinasta. Paikka, jossa kaikilla on hyvä olla. Tuskin kenelläkään on hyvä olla täyden kaaoksen keskellä, lian ja roskan ympäröimänä? Vai mitä?
Onse vääntämistä. Pitäis ensikiksikin määritellä mikä on normaali. Missä vaiheessa ihminen on niin "epänormaali" että hänelle pitää tunkea mielenvikainen lappu ohtaan? Minusta on hienoa mitä vähemmän tällä planeetalla on ns massan mukana kulkevia lampaita. Nerous ja hulluus myös kulkevat usein käsi kädessä. Ihminen saavuttaa niin suuren älykkyyden tason, ettei jaksa enää tyhjänpäiväiset asiat kuten siivoaminen kiinnostaa. Nimenomaan sen kodin tulee olla se oma rauhuuden tyyssija minne ei kenelläkään luulisi olevan asiaa tulla vittuilemaan siisteydestä tai muustakaan.
Lika ja roska myös parantaa tutkitusti ihmisen immuunipuolustusta. Eli jos ihmisellä itsellään ei mitään henkistä ongelmaa liasta tule, hänen on hyvä olla tässä ympäristössä. Ja jos siitä tulee, niin luulisi että hän siivoaisi. Niinkuin joku aiemmin sanoikin että kyllähän hänellä jalat jä kädet toimii vielä. Niinjoo voiskai sitä koittaa vähän niiden kersojen takia siivota kerta unohtu kortsuja/tjsp käyttää.
Oi miten tuttua. Läheiseni asuu myös kaatopaikalla ja pitää kyllä itseään huikean älykkäänä. Hänen aikansa on liian kallista siivoamiseen ja hän käyttääkin sen mieluummin harrastuksiinsa ja baarissa istumiseen. Tavaraa on lattiasta kattoon, pienet polut joita pitkin pääsee kulkemaan. Paskaa paskan päällä, eläinten oksennusta ja muita jätöksiä, imuroitu ei ole vuosiin koska ei ole lattiapintaa mitä voisi imuroida. Kaiken hamstraamiselle on joku tarkoitus. Niin ja hänestä on kodikasta kun on paljon tavaraa. Ihmettelen ettei hän sairasta vielä useammin, en ikinä söisi esim hänen uunissaan tehtyä ruokaa. Uunia ei ole koko kymmenen vuoden asumisen aikana pesty ja saattaa olla ettei edellinenkään asukas ollut siihen viitsinyt panostaa. Sekin oli varmaan nero.
"Sekin oli varmaan nero."<----- Tämä viimeinen lauseesi on tosiii hauska:) repesin kertakaikkiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko olla vakavia mielenterveysongelmia. Normaali ihminen ei pysty tuollaisessa asumaan.
No, tätä itsekin mietin :( että kuinka pahasti hällä asiat oikein on... Ja eikö ex-mies oikeasti välitä ollenkaan missä kunnossa kämppä on, kun lapset sinne tulevat! Tuollainen törkykasa saattaa olla jo terveysriski :(
Saanko kysyä, että kuinka paljon itse välität? Lasket lapsesi sinne terveysriskien uhalla, koska pelkäät sinusta tulevan totaali yh. No, jos tulee tulipalo ja kaikki kuolevat, ei ole enää pelkoa sitten :(
Vierailija kirjoitti:
Jotain häikkää on jos koti on kuin sikolätti. Itse ainakin kysyisin miten täällä on tämmöinen kaaos? Onko masennusta? En tarjoudu auttamaan koska jokainen hoitakoot oman kotinsa tai maksakoon siitä että siivooja käy jos ei itseltä onnistu.
mikäli lapsia niin melkein täytyy ilmoittaa lasulle että käyvät katsomassa onko soveliasta pitää lapsia siellä ja tarviiko apua ja minkälaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan lapsena kun kävin kaverilla kylässä. Heillä sisällä haisi vahvasti tupakka, lattiat olivat likaiset (mm. koirankakkakasoja..). Muistan sen miten ihmettelin asiaa, vaikka olin vielä pieni. Säälittää kyllä kaikki lapset, jotka joutuvat tuollaisessa läävässä elämään.
Nyt voisi tosiaan olla oikea hetki kämpän siivoamiselle, jos auttamishalua löytyy. Omalla kohdallani ei asiat ehkä olleet koskaan ihan noin pahassa vaiheessa (imuroin ja pyyhin pölyjä ym. kyllä säännöllisesti), mutta pitkän masennusjakson jälkeen koko kämppä oli jotenkin täyttynyt tavarasta ja sekasotkusta, jota ei vain ollut jaksanut järjestää. Ja vaikka oma olo oli jo parempi, niin sen monen vuoden sotkun kimppuun käyminen yksin tuntui ihan hirveän vaikealta ja mahdottomalta, mieluummin sitä vältteli kokonaan. Mutta jos kämppä olisi ollut kunnossa, niin sellainen tavallinen viikkosiivous ja ylläpito olisi jo sujunut, koska sehän ei lopulta vaadi niin paljon voimia kunhan tavaroille on paikat ja käytössä hyvät välineet.
Mulla auttoi alkuun se, että ystävän kanssa aloimme käydä läpi vähän Konmari-tyylisesti tavaroita ja raakata niitä vain pois. Ja edelleenkin auttaa ylläpidossa se periaate, että jos en vuoteen ole jotain asiaa tarvinnut, niin en todennäköisesti tarvitse sitä seuraavaankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot suoraan, että kauhea sotku ja tarjoudut siivousavuksi. Muistuta vielä, että lapsetkin joutuvat pian sossun hampaisiin jos elävät paskan keskellä. Kovin kivasti tämä ei ole sanottu, joten voit oheen todeta olevasi huolissasi ja ystävän puolella. Tukea, apua ja herätystä se ystävä nyt tarvitsee ennen kuin tilanne riittävyys käsistä!
Ei siitä yksin selviä jos kämppä on pahassa kunnossa. Tiedän kokemuksesta.
Minä välillä hädin tuskin jaksan tiskata yhden lautasen. Siivouspuuskia tulee ani harvoin.
Muuton jälkeen taas jäi kaikki laittamiset kesken. Urakka on suuri enkä jaksa!!
Tätä on jatkunut 27 vuotta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko olla vakavia mielenterveysongelmia. Normaali ihminen ei pysty tuollaisessa asumaan.
No, tätä itsekin mietin :( että kuinka pahasti hällä asiat oikein on... Ja eikö ex-mies oikeasti välitä ollenkaan missä kunnossa kämppä on, kun lapset sinne tulevat! Tuollainen törkykasa saattaa olla jo terveysriski :(
Saanko kysyä, että kuinka paljon itse välität? Lasket lapsesi sinne terveysriskien uhalla, koska pelkäät sinusta tulevan totaali yh. No, jos tulee tulipalo ja kaikki kuolevat, ei ole enää pelkoa sitten :(
Ymmärrän mitä tarkoitat (olen ap.). Ex-mies ei varmasti halua olla totaali yh, tämän tiedän. Sitä en osaa sanoa miksei hän muutoin puutu asioihin. Esim. ilmoittamalla, että ottaa yhteyden sossuun jos lasten äiti ei saa kämppää/omaa päätään järjestykseen. Hyvin vaikea sanoa. Ehkä hän on vuosia taistellut jo ja väsynyt siihen? Ehkä hän haluaa, että lapsilla kuitenkin on äiti, edes jonkinlainen äiti? En tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää ottaa tuo puheeksi kaverin kanssa. Mieti ensin, millä tavalla.
Kysy myös, onko hällä lastensuojelu mukana kuviossa jo. Mutta mieti, miten kysyt.
Sun pitää tehdä tuo sekä kaverin että hänen lasten takia.
Lasten isä ei välttämättä koskaan näe asuntoon sisälle.
Miksi tämä on saanut enemmän alapeukkuja?
En tarkoita, että lapset pitäisi heti huostaanottaa tai jotain, mutta jotain apuahan tuohon tarvitsee, että asunto saadaan edes jotenkin asuttavaksi. Ja jos tilanne jatkuu aina tuollaisena, ei se ole lapsille hyväksi. Ap:n velvollisuus on tehdä jotain asialle. Voihan olla, että ap:lla on itsellään hoitokontakti, mutta ei siellä ole kertonut tosiasiallista tilannetta kotona. Masentuneena voi ajatella, että "sitten joskus, kohta" siivoaa.
Vierailija kirjoitti:
Öh, niin MITEN sinä olisit toisen kotia kommentoinut? Voi helvetti mikä sotku! Niinkö? Vai "onko sulla päänuppi ihan ok kun tää kämppä näyttää tältä??"
MITEN toisen kotia voi kommentoida negatiivisesti???
Sulla taitaa olla ilmaisukeinot rajoittuneet ihan muutamaan alimman tason lauseeseen.
76 korjaa: "Voihan olla, että ap:lla on itsellään hoitokontakti" > siis voihan olla, että kaverilla on hoitokontakti
Mitenkä tämä mielenterveyteen liittyy? Kato Pasi Viherahon kämppää youtubesta.
55 jatkaa: kuvahaku tuolla compulsive hoardingilla tuottaa ihan tutun näköisiä kämppiä, valitettavasti. Katsokaa nyt ihmeessä mistä puhutaan joidenkin kohdalla. Ei tarvitse olla siivoushysteerikko pitääkseen tuollaista epänormaalina.