Kyläilin kaverini luona ja järkytyin hänen kotinsa kunnosta, oli ihan "mielenterveyskämppä"...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tekisin Frendien Monicat eli menisin ämpärin ja siivoustarvikkeiden kanssa ystävän oven taakse ja ehdottaisin, että hän käy (vaikkapa lasten kanssa) kävelyllä. Sulloisin roskat säkkiin, tuulettaisin, laittaisin tiskit likoamaan ja pyyhkisin pinnat ja pölyt. Jatkaisin imuroimalla, pesisin lattiat jne.  

Ihana työ, jos toinen vain huolii avun vastaan! :)

Varmaan ajatuksesi on hyvä, mutta minä ainakin ahdistun siitä suunnattomasti, kun ystäväni tulee luokseni ja alkaa siivoamaan. Jos tekisi sen vielä yllätyksenä, niin varmasti raivostuisin. Olen sanonut etukäteen, ettei saa siivota, mutta aina hän alkaa tiskaamaan, järjestelemään, nakkaa tavaraa roskiin (koska hänestä ne on roskia) joita sitten noukin pois. Suuri loukkaushan se on toista ihmistä kohtaan alkaa ohjeistamaan, kuinka pitäisi elää ja olla omassa kodissa.

Tekstini lopussa oli se tärkein kommentti eli ihana työ, jos toinen vain huolii avun vastaan! :)

PS Pyykkien peseminen on suosikkini eli pesukonekin menisi päälle, jos ystävä suostuisi. 

Minä ymmärrän, että se sinusta tuntuu ihanalta työltä ja ajattelet sen helpottavan ja ilahduttavan toista. Mutta pystytkö sinä ymmärtämään miltä se mahdollisesti tuntuu siitä toisesta? Voitko kuvitella, että astut toisen varpaille ja suoraan kerrot teoillasi, että "sinun kotisi on siivoton ja vääränlainen, et ole osannut, minä teen siitä oikeanlaisen".

Minä kokisin sen noin. Joku toinen voi kokea eri tavalla. Joku saattaa kaivatakin apua, mutta se ei ole automaattisesti ihana apu. Voi kysyä, että voinko auttaa, tai saako auttaa. Joku saattaa olla mielissään ja onnellinen tällaisesta herttaisesta kysymyksestä. Mutta tuollainen "yllätys" olisi minusta ainakin ihan kamala teko, vaikka sillä tarkoitettaisiinkin hyvää. Me ollaan erilaisia kaikki. En minäkään laadi ystävälleni laihdutusohjeita tai tee hänelle kuukausibudjettia ja neuvo kuinka hänen rahankulutus voisi olla järkevämpää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tekisin Frendien Monicat eli menisin ämpärin ja siivoustarvikkeiden kanssa ystävän oven taakse ja ehdottaisin, että hän käy (vaikkapa lasten kanssa) kävelyllä. Sulloisin roskat säkkiin, tuulettaisin, laittaisin tiskit likoamaan ja pyyhkisin pinnat ja pölyt. Jatkaisin imuroimalla, pesisin lattiat jne.  

Ihana työ, jos toinen vain huolii avun vastaan! :)

Varmaan ajatuksesi on hyvä, mutta minä ainakin ahdistun siitä suunnattomasti, kun ystäväni tulee luokseni ja alkaa siivoamaan. Jos tekisi sen vielä yllätyksenä, niin varmasti raivostuisin. Olen sanonut etukäteen, ettei saa siivota, mutta aina hän alkaa tiskaamaan, järjestelemään, nakkaa tavaraa roskiin (koska hänestä ne on roskia) joita sitten noukin pois. Suuri loukkaushan se on toista ihmistä kohtaan alkaa ohjeistamaan, kuinka pitäisi elää ja olla omassa kodissa.

Tekstini lopussa oli se tärkein kommentti eli ihana työ, jos toinen vain huolii avun vastaan! :)

PS Pyykkien peseminen on suosikkini eli pesukonekin menisi päälle, jos ystävä suostuisi. 

Minä ymmärrän, että se sinusta tuntuu ihanalta työltä ja ajattelet sen helpottavan ja ilahduttavan toista. Mutta pystytkö sinä ymmärtämään miltä se mahdollisesti tuntuu siitä toisesta? Voitko kuvitella, että astut toisen varpaille ja suoraan kerrot teoillasi, että "sinun kotisi on siivoton ja vääränlainen, et ole osannut, minä teen siitä oikeanlaisen".

Minä kokisin sen noin. Joku toinen voi kokea eri tavalla. Joku saattaa kaivatakin apua, mutta se ei ole automaattisesti ihana apu. Voi kysyä, että voinko auttaa, tai saako auttaa. Joku saattaa olla mielissään ja onnellinen tällaisesta herttaisesta kysymyksestä. Mutta tuollainen "yllätys" olisi minusta ainakin ihan kamala teko, vaikka sillä tarkoitettaisiinkin hyvää. Me ollaan erilaisia kaikki. En minäkään laadi ystävälleni laihdutusohjeita tai tee hänelle kuukausibudjettia ja neuvo kuinka hänen rahankulutus voisi olla järkevämpää.

Tietenkin. Toistan: jos toinen vain huolii avun vastaan. Kyseessä oli hassu esimerkki, ei toimintatyyli. 

Ihmiset ovat erilaisia. Sinä voit pitää laskettelusta, ristipistotöistä ja kanarialinnuista, minä pidän lukemisesta, koirista, kissoista ja siivoamisesta. 

Ei siivous toisen luona - hänen suostumuksellaan - ole kritiikkiä, vaan toisenlainen tapa tehdä asioita. Minua ilahduttava tapa. Jota ei missään nimessä tarjota, jos teko on toiselle vastenmielinen. 

Vierailija kirjoitti:

Tuskin kenelläkään on hyvä olla täyden kaaoksen keskellä, lian ja roskan ympäröimänä? Vai mitä? 

Oi että! Sinäkö se määräät, missä kenenkin on hyvä elää? Onko se ihan lakiin kirjoitettu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tekisin Frendien Monicat eli menisin ämpärin ja siivoustarvikkeiden kanssa ystävän oven taakse ja ehdottaisin, että hän käy (vaikkapa lasten kanssa) kävelyllä. Sulloisin roskat säkkiin, tuulettaisin, laittaisin tiskit likoamaan ja pyyhkisin pinnat ja pölyt. Jatkaisin imuroimalla, pesisin lattiat jne.  

Ihana työ, jos toinen vain huolii avun vastaan! :)

Varmaan ajatuksesi on hyvä, mutta minä ainakin ahdistun siitä suunnattomasti, kun ystäväni tulee luokseni ja alkaa siivoamaan. Jos tekisi sen vielä yllätyksenä, niin varmasti raivostuisin. Olen sanonut etukäteen, ettei saa siivota, mutta aina hän alkaa tiskaamaan, järjestelemään, nakkaa tavaraa roskiin (koska hänestä ne on roskia) joita sitten noukin pois. Suuri loukkaushan se on toista ihmistä kohtaan alkaa ohjeistamaan, kuinka pitäisi elää ja olla omassa kodissa.

Tekstini lopussa oli se tärkein kommentti eli ihana työ, jos toinen vain huolii avun vastaan! :)

PS Pyykkien peseminen on suosikkini eli pesukonekin menisi päälle, jos ystävä suostuisi. 

Minä ymmärrän, että se sinusta tuntuu ihanalta työltä ja ajattelet sen helpottavan ja ilahduttavan toista. Mutta pystytkö sinä ymmärtämään miltä se mahdollisesti tuntuu siitä toisesta? Voitko kuvitella, että astut toisen varpaille ja suoraan kerrot teoillasi, että "sinun kotisi on siivoton ja vääränlainen, et ole osannut, minä teen siitä oikeanlaisen".

Minä kokisin sen noin. Joku toinen voi kokea eri tavalla. Joku saattaa kaivatakin apua, mutta se ei ole automaattisesti ihana apu. Voi kysyä, että voinko auttaa, tai saako auttaa. Joku saattaa olla mielissään ja onnellinen tällaisesta herttaisesta kysymyksestä. Mutta tuollainen "yllätys" olisi minusta ainakin ihan kamala teko, vaikka sillä tarkoitettaisiinkin hyvää. Me ollaan erilaisia kaikki. En minäkään laadi ystävälleni laihdutusohjeita tai tee hänelle kuukausibudjettia ja neuvo kuinka hänen rahankulutus voisi olla järkevämpää.

Tietenkin. Toistan: jos toinen vain huolii avun vastaan. Kyseessä oli hassu esimerkki, ei toimintatyyli. 

Ihmiset ovat erilaisia. Sinä voit pitää laskettelusta, ristipistotöistä ja kanarialinnuista, minä pidän lukemisesta, koirista, kissoista ja siivoamisesta. 

Ei siivous toisen luona - hänen suostumuksellaan - ole kritiikkiä, vaan toisenlainen tapa tehdä asioita. Minua ilahduttava tapa. Jota ei missään nimessä tarjota, jos teko on toiselle vastenmielinen. 

Ok, selvä. Toivottavasti en loukannut, ei ollut tarkoitus. Olen vain vähän herkillä siivoamisen ja omien rajojen suhteen. Hieno ele se on, jos ystävä sellaista apua kaipaa ja ottaa vastaan. Ja ihan varmasti on iso apu. Olet varmasti hyvä ystävä jollekkin :)

Tottakai lapsiperheellisen kodin tulisi olla perussiisti,mutta monet esim.opiskelijat saattavat viihtyä pienessä kaaoksessakin,eikä se heti tarkoita,että henkilöllä olisi mt-ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin kenelläkään on hyvä olla täyden kaaoksen keskellä, lian ja roskan ympäröimänä? Vai mitä? 

Oi että! Sinäkö se määräät, missä kenenkin on hyvä elää? Onko se ihan lakiin kirjoitettu?

Siis mä tykkään sotkusta ja kaaoksesta!

Joskus olen huomannut, että ne jotka ovat nk.sosiaalin tarkkailussa pitävät asuntonsa huippusiisteinä. Tässä ei ole mitään pahaa, mutta kun ne oikeasti ajattelevat, että se riittää nyt mä oon hyvä ihminen. Yksikin puunaa kämppäänsä koko ajan, mutta yhteenkään lapsen tarpeeseen, toiveeseen yms ei pysty vastaamaan asiallisesti vaan raivoaa ja huutaa. Lapsista näkee, että ne pelkää vanhempiaan mm. jäykistyvät vahamaiseksi sylissä, ja jos joku hätä niin turvautuvat muihin. Mutta pääasia, että lattiat kiiltää. Itse olen siisti, joten tämä ei ollut puolustuspuhe siivottomuudelle.

Vierailija kirjoitti:

Joskus olen huomannut, että ne jotka ovat nk.sosiaalin tarkkailussa pitävät asuntonsa huippusiisteinä. Tässä ei ole mitään pahaa, mutta kun ne oikeasti ajattelevat, että se riittää nyt mä oon hyvä ihminen. Yksikin puunaa kämppäänsä koko ajan, mutta yhteenkään lapsen tarpeeseen, toiveeseen yms ei pysty vastaamaan asiallisesti vaan raivoaa ja huutaa. Lapsista näkee, että ne pelkää vanhempiaan mm. jäykistyvät vahamaiseksi sylissä, ja jos joku hätä niin turvautuvat muihin. Mutta pääasia, että lattiat kiiltää. Itse olen siisti, joten tämä ei ollut puolustuspuhe siivottomuudelle.

Varmaan totta. Mielestäni pölypalloja tärkeämpää on se että vauva huomioidaan ensin ja jos on aikaa ja jaksaa, voihan sitä siivotakin.

Ihan kuule suoraan sanomalla?yksi kaveri tivasi että miksi et halua hänen luonaan olla

.no sanoin että asuntosi on vitun paskainen.eikä ole mikää mielisairas ei vaan kiinnosta.kuvottaa esim se vessa ja röökaa sisällä jne.keittiö myös hirvee.miksi tuollaisesta ei saa sanoa negatiivisesti?ihan totuus ja jos loukkaantuu niin voi voi.

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuule suoraan sanomalla?yksi kaveri tivasi että miksi et halua hänen luonaan olla

.no sanoin että asuntosi on vitun paskainen.eikä ole mikää mielisairas ei vaan kiinnosta.kuvottaa esim se vessa ja röökaa sisällä jne.keittiö myös hirvee.miksi tuollaisesta ei saa sanoa negatiivisesti?ihan totuus ja jos loukkaantuu niin voi voi.

Kun noin rumasti puhuit, niin tod näk on entinen kaveri.

Itse olen aika boheemi tyyppi ja koti harvoin tiptop, mutta jos se jotakuta kaveria haittaa, niin ei tarvi tulla kyläilemään.

Ihmiset, jotka käyttävät sanoja "vitun paskainen" ovat muutenkin niin wt, että en huolisi kavereiksi missään tapauksessa. Törkyturpa olet, vaikka kotisi olisi anaalisen puunattu. Hyi sinua. Pitäisi pestä suusi saippualla. Ja perusteellisesti.

Sitten on näitä jotka yrittää, että joku toinen alkaisi siivoamaan, kun itsellä on niiin vaikeaa. Jos otat puheeksi sieltä voi tullaa draamaa päin näköä ja sitten ulinaa kuinka et sinäkään auta. Jos on väliaikainen avun tarve niin ok auttaa, mutta jos on ite laiska, niin oma asiansa.