Lue keskustelun säännöt.
Päätin lopettaa nyt kokonaan "parisuhteen hoidon"
04.03.2016 |
Olen yrittänyt priorisoida parisuhdetta jo noin kolmen vuoden ajan ja muuttaa sitä paremmaksi omalla toiminnallani. Nyt alan olla vakuuttunut siitä, että se onkin oikeastaan muuttunut entistä huonommaksi, koska tuntuu siltä, ettei miestä kiinnosta ollenkaan sellainen parisuhde, jollaisen minä haluaisin. Miestä ei lainkaan kiinnosta huomioida minua siten kuin mielestäni parisuhteessa pitäisi, seksi ei suju, koska mielestäni mies haluaa yksin päättää asiasta eikä todellakaan keskustella siitä yhtään mitään, eikä edes että teen aloitteita, miestä ei kiinnosta järjestää kahdenkeskistä aikaa ts hankkia lapsille hoitajaa jne ja oikeastaan ainoat asiat joita se kanssani haluaa, on katsoa iltaisin elokuvia tai sarjoja kun lapset nukkuvat ja puhua omista asioistaan, ei ikinä minun asioista. En jaksa enkä halua enää yrittää yksin yhtään mitään tämän suhteen eteen. Haluan vain seurata, mitä mies tekee jos se edes huomaa, että olen lakannut yrittämästä.
Kommentit (307)
Vierailija kirjoitti:
Täällä vastauksista paistaa läpi, että moni nainen haluaisi seksittömän parissuhteen, se olisi heille ideaali. Mä ymmärrän ap:ta, minusta noin ei voi elää. Valitettavasti en usko asian korjaantuvan kuin eroamalla.
Perhe ja kaikki, mutta erota pitää kun seksiä ei nyt saa? Selvä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on erilaisia parisuhdemalleja. Joista yksi, hyvin yleinen, on se, ettei parisuhteesta tehdä mitään projektia, vaan eletään sitä elämää sellaisena kuin se on. Joskus se toki tarkoittaa sitä, että se itsekkäämpi puolisko ei vaan halua venyä miettimään toisen tarpeita, mutta hyvin usein siitäkään ei ole kyse, ja tämä parisuhdemalli toimii monilla oikein hyvin. Molemmilla on elämässään niin kaikenlaista puuhaa, että suurin rakkauden osoitus on se, ettei kuormita toista ja itseä ylimääräisillä vaatimuksilla siitä, miten omassa kodissaan pitäisi olla ja elää ja puhua ja toimia toisen mieliksi.
Jos perheessä on pienet lapset ja vanhemmat on väsyneitä, niin kaikenlainen ylimääräinen säätäminen voi vaan olla liikaa. Turhanpäiväistä. Parisuhde voisi paremmin, jos senkin aikaa mies olisi pilkillä ja nainen kahvilla kavereidensa kanssa ja molemmat tulisivat kotiin hyväntuulisina ja levänneinä.
Mitäpä ap, jos lakkaisit ajattelemasta, että teidän parisuhteessa on jotain vialla, ja hyväksyisit sen, että tällainen parisuhde teillä nyt vaan on. Kun käsittelee sen pettymyksensä, energiaa vapautuu valtavasti eikä ne täyttymättömät toiveet ole jatkuvasti siinä teidän välissä. Sullakin on silloin enemmän vapautta olla sellainen kuin olet, kun et enää murehdi sitä, että et saa toiselta mitä haluat. Ihmiset nyt vaan hyvin harvoin jaksavat olla koko loppuelämän kestävän avioliiton ajan sellaisia kuin puoliso haluaa. Sen jälkeen, kun tämä asia on käyty läpi, parisuhde on entistä realistisempi, ja siitä voi tulla monella tavalla onnellisempi. Sitä ymmärtää paremmin, että parisuhteessa todellakin on kaksi erillistä ihmistä elämässä yhdessä mutta siltikin kumpikin elää sitä omaa elämäänsä.
Pitkien onnellisten parisuhteiden salaisuus ei ole loistava seksi ja jatkuva tyytyväisyys kumppaniin, vaan arkeen rakennettu ystävällisyys hyvinä ja huonoina päivinä.
Mä olen kyllä AP:n puolella tässä. Hänen aloituksensa olisi hyvin voinut lähteä minun näppäimistöltä. Ainoa erotus on, että minä olen mies.
Toki jollekin voi parisuhteeksi kelvata se, että on yhteinen asunto ja lapset - minulle todellakaan ei. Minä kaipaisin kahdenkeskistä aikaa, pari ystävällistä tekoa tai sanaa silloin tällöin ja ennen kaikkea läheisyyttä. Olisi taivaallista saada joskus tuntea itsensä halutuksi miehenä. Minä rakastan vaimoani ja siksi juuri hänen kanssa vietetty aika ja häneltä saatu huomio on minulle tärkeää. Jos kaikki tuo jää pois, olemme vain kämppiksiä. Ihan sama kuin asuisin naapurin Pekan kanssa. Onhan se lastenhoito ja arjen pyörittäminen helpompaa kahdestaan, mutta ei se vielä parisuhdetta tee.
Mutta ette sitten arkeenne saa millään hyviä sanoja ja tekoja taikka seksiä/läheisyyttä? Ei ne lapsetkaan aina siinä jaloissa ole!
Kirjoituksesi vaikuttaa naisen kirjoittamalta. Tai sitten oikeesti oot gay Pekan kanssa ;D
Kyllä se positiivinen huomio hirveän vähissä on. Aloitteita yhdessäoloon, halauksiin tai seksiin tulee vain minulta. Lasten syntymän jälkeen olen ollut hänelle vain isä. Tärkeä rooli sekin, muttei ei minulle riitä. Jotenkin sen vielä ymmärsi, kun lapset olivat pieniä. Nyt kun kaikki on koulussa, kaipaisin jotain muutakin. Tuon ikäisille on jo helppoa järjestää lapsenvahtikin, mutta minkäs teet, kun vaimoa ei kahdenkeskinen aika kiinnosta.
T: 83, tietämättään gay
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä vastauksista paistaa läpi, että moni nainen haluaisi seksittömän parissuhteen, se olisi heille ideaali. Mä ymmärrän ap:ta, minusta noin ei voi elää. Valitettavasti en usko asian korjaantuvan kuin eroamalla.
Perhe ja kaikki, mutta erota pitää kun seksiä ei nyt saa? Selvä...
Kuinka monta vuotta täytyy olla kokonaan ilman seksiä tai minkäänlaista seksuaaliseen kanssakäymiseen viittaavaa huomionosoitusta toiselta osapuolelta, että "saa" erota? Vai täytyy vain hyväksyä, että jos ei ole mallin näköinen mies tai nainen (koska rumiahan saa pettää miten huvittaa eikä niitä tarvitse panna), seksiä on pari ensimmäistä vuotta suhteesta ja sitten loppuelämä selibaatissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä vastauksista paistaa läpi, että moni nainen haluaisi seksittömän parissuhteen, se olisi heille ideaali. Mä ymmärrän ap:ta, minusta noin ei voi elää. Valitettavasti en usko asian korjaantuvan kuin eroamalla.
Hienosti tulkittu!
En itse ole ollenkaan noin vastauksia tulkinnut, vaan niin, että pitkässä parisuhteessa nyt vain on kausia, jolloin kaikki muu kiinnostaa paitsi seksi.
On myös kausia jolloin ollaan toisten kimpussa kuin kanit koko ajan ja kaikkea siltä väliltä.Jos asenne on tuo, ei varmaan kovin pitkää suhdetta ole koskaan ollutkaan..?
Ja kuka sen päättää, mikä kausi kulloinkin on menossa? Meillä se on aina ollut mies. Minä en ole koskaan kieltäytynyt seksistä. Se on tosiaan vielä kokeilematta, että vaikka puoleen vuoteen en ollenkaan suostuisi miehen mahdollisiin aloitteisiin. Alkaisinkohan sitten kiinnostaa enemmän häntä naisena (ja ihmisenä)? Mitä veikkaatte? ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on erilaisia parisuhdemalleja. Joista yksi, hyvin yleinen, on se, ettei parisuhteesta tehdä mitään projektia, vaan eletään sitä elämää sellaisena kuin se on. Joskus se toki tarkoittaa sitä, että se itsekkäämpi puolisko ei vaan halua venyä miettimään toisen tarpeita, mutta hyvin usein siitäkään ei ole kyse, ja tämä parisuhdemalli toimii monilla oikein hyvin. Molemmilla on elämässään niin kaikenlaista puuhaa, että suurin rakkauden osoitus on se, ettei kuormita toista ja itseä ylimääräisillä vaatimuksilla siitä, miten omassa kodissaan pitäisi olla ja elää ja puhua ja toimia toisen mieliksi.
Jos perheessä on pienet lapset ja vanhemmat on väsyneitä, niin kaikenlainen ylimääräinen säätäminen voi vaan olla liikaa. Turhanpäiväistä. Parisuhde voisi paremmin, jos senkin aikaa mies olisi pilkillä ja nainen kahvilla kavereidensa kanssa ja molemmat tulisivat kotiin hyväntuulisina ja levänneinä.
Mitäpä ap, jos lakkaisit ajattelemasta, että teidän parisuhteessa on jotain vialla, ja hyväksyisit sen, että tällainen parisuhde teillä nyt vaan on. Kun käsittelee sen pettymyksensä, energiaa vapautuu valtavasti eikä ne täyttymättömät toiveet ole jatkuvasti siinä teidän välissä. Sullakin on silloin enemmän vapautta olla sellainen kuin olet, kun et enää murehdi sitä, että et saa toiselta mitä haluat. Ihmiset nyt vaan hyvin harvoin jaksavat olla koko loppuelämän kestävän avioliiton ajan sellaisia kuin puoliso haluaa. Sen jälkeen, kun tämä asia on käyty läpi, parisuhde on entistä realistisempi, ja siitä voi tulla monella tavalla onnellisempi. Sitä ymmärtää paremmin, että parisuhteessa todellakin on kaksi erillistä ihmistä elämässä yhdessä mutta siltikin kumpikin elää sitä omaa elämäänsä.
Pitkien onnellisten parisuhteiden salaisuus ei ole loistava seksi ja jatkuva tyytyväisyys kumppaniin, vaan arkeen rakennettu ystävällisyys hyvinä ja huonoina päivinä.
Mä olen kyllä AP:n puolella tässä. Hänen aloituksensa olisi hyvin voinut lähteä minun näppäimistöltä. Ainoa erotus on, että minä olen mies.
Toki jollekin voi parisuhteeksi kelvata se, että on yhteinen asunto ja lapset - minulle todellakaan ei. Minä kaipaisin kahdenkeskistä aikaa, pari ystävällistä tekoa tai sanaa silloin tällöin ja ennen kaikkea läheisyyttä. Olisi taivaallista saada joskus tuntea itsensä halutuksi miehenä. Minä rakastan vaimoani ja siksi juuri hänen kanssa vietetty aika ja häneltä saatu huomio on minulle tärkeää. Jos kaikki tuo jää pois, olemme vain kämppiksiä. Ihan sama kuin asuisin naapurin Pekan kanssa. Onhan se lastenhoito ja arjen pyörittäminen helpompaa kahdestaan, mutta ei se vielä parisuhdetta tee.
Mutta ette sitten arkeenne saa millään hyviä sanoja ja tekoja taikka seksiä/läheisyyttä? Ei ne lapsetkaan aina siinä jaloissa ole!
Kirjoituksesi vaikuttaa naisen kirjoittamalta. Tai sitten oikeesti oot gay Pekan kanssa ;D
Kyllä se positiivinen huomio hirveän vähissä on. Aloitteita yhdessäoloon, halauksiin tai seksiin tulee vain minulta. Lasten syntymän jälkeen olen ollut hänelle vain isä. Tärkeä rooli sekin, muttei ei minulle riitä. Jotenkin sen vielä ymmärsi, kun lapset olivat pieniä. Nyt kun kaikki on koulussa, kaipaisin jotain muutakin. Tuon ikäisille on jo helppoa järjestää lapsenvahtikin, mutta minkäs teet, kun vaimoa ei kahdenkeskinen aika kiinnosta.
T: 83, tietämättään gay
Voi mies... Järjestä lapsenvahti, varaa hotelli ja muija auton kyytiin ja hotelliin panemaan. Ei oo vaikeeta :D Tai naapurin Pekka :)
Oletko puhunut vaimolles et haluisit et hän panostaisi enemmän?
Ja lapset voi väsyttää äitejä. Vai jaatteko kaikki työt yhdessä?
Kyllä se siitä! <3 Yrität vielä! Kuullostat hyvältä mieheltä :)
Luuletko etten ole yrittänyt?!? Olen jopa raahannut hänet pariterapiaan. Ei suurempaa vaikutusta. Nyt ongelmat on paremmin tiedossa, mutta ei ne itsekseen parane.
Kyllä ne lapset väsyttää isiäkin, mutta kyse onkin siitä miten kukakin akkuja lataa. Vaimolleni se on kaverien seura ja muualla kuin kotona vietetty aika. Kyllähän se minuakin piristää, mutta vielä paremmin toimii vaimoni seurassa vietetty rento ilta ja läheisyys.
T:83
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä vastauksista paistaa läpi, että moni nainen haluaisi seksittömän parissuhteen, se olisi heille ideaali. Mä ymmärrän ap:ta, minusta noin ei voi elää. Valitettavasti en usko asian korjaantuvan kuin eroamalla.
Hienosti tulkittu!
En itse ole ollenkaan noin vastauksia tulkinnut, vaan niin, että pitkässä parisuhteessa nyt vain on kausia, jolloin kaikki muu kiinnostaa paitsi seksi.
On myös kausia jolloin ollaan toisten kimpussa kuin kanit koko ajan ja kaikkea siltä väliltä.Jos asenne on tuo, ei varmaan kovin pitkää suhdetta ole koskaan ollutkaan..?
Ja kuka sen päättää, mikä kausi kulloinkin on menossa? Meillä se on aina ollut mies. Minä en ole koskaan kieltäytynyt seksistä. Se on tosiaan vielä kokeilematta, että vaikka puoleen vuoteen en ollenkaan suostuisi miehen mahdollisiin aloitteisiin. Alkaisinkohan sitten kiinnostaa enemmän häntä naisena (ja ihmisenä)? Mitä veikkaatte? ap
Jos sulla on todellakin tuollainen asenne, "minä vastaan mies", niin ongelmia on ihan varmasti.
Ja siis teillä kuitenkin on seksiä? Eli kyllä mies sinua haluaa.
Suosittelen, että ihan oikeasti lakkaat arvostamasta itseäsi sen kautta haluaako joku panna sinua vai ei.
Tee asioita, jotka sinut saavat onnelliseksi, harrasta seksiä miehesi kanssa silloin kun sitä on tarjolla ja lopeta turha ongelmien keksiminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä vastauksista paistaa läpi, että moni nainen haluaisi seksittömän parissuhteen, se olisi heille ideaali. Mä ymmärrän ap:ta, minusta noin ei voi elää. Valitettavasti en usko asian korjaantuvan kuin eroamalla.
Hienosti tulkittu!
En itse ole ollenkaan noin vastauksia tulkinnut, vaan niin, että pitkässä parisuhteessa nyt vain on kausia, jolloin kaikki muu kiinnostaa paitsi seksi.
On myös kausia jolloin ollaan toisten kimpussa kuin kanit koko ajan ja kaikkea siltä väliltä.Jos asenne on tuo, ei varmaan kovin pitkää suhdetta ole koskaan ollutkaan..?
Ja kuka sen päättää, mikä kausi kulloinkin on menossa? Meillä se on aina ollut mies. Minä en ole koskaan kieltäytynyt seksistä. Se on tosiaan vielä kokeilematta, että vaikka puoleen vuoteen en ollenkaan suostuisi miehen mahdollisiin aloitteisiin. Alkaisinkohan sitten kiinnostaa enemmän häntä naisena (ja ihmisenä)? Mitä veikkaatte? ap
Jos sulla on todellakin tuollainen asenne, "minä vastaan mies", niin ongelmia on ihan varmasti.
Ja siis teillä kuitenkin on seksiä? Eli kyllä mies sinua haluaa.
Suosittelen, että ihan oikeasti lakkaat arvostamasta itseäsi sen kautta haluaako joku panna sinua vai ei.
Tee asioita, jotka sinut saavat onnelliseksi, harrasta seksiä miehesi kanssa silloin kun sitä on tarjolla ja lopeta turha ongelmien keksiminen.
Koen että seksiä on ollut pääasiassa siksi, että olen sanonut miehelle, että se kuuluu avioliittoon, eli mies on suostunut jotta täyttäisi velvollisuutensa aviomiehenä. Näin myös silloin, kun mies on aloitteen tehnyt. Minusta ei tunnu siltä ollenkaan, että mies haluaisi minua oikeasti, vaan pelkästään velvollisuudesta. En voi tehdä mielekkäitä asioita juuri lainkaan tässä elämäntilanteessa, joten helpommin sanottu kuin tehty. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies tekee kyllä vaikka mitä asioita PERHEEN eteen, varmaan enemmän ja paremmin kuin minä. Siinä näkyy juuri se, että kyllä perhe ja lapset miestä kiinnostavat, mutta minä en kiinnosta, eikä meidän PARIsuhde. Ap
Pari on 2. Kun perheessä on lapsia, se ei enää ole parisuhde.
Mitä avohoitopotilaita täällä taas on vänkäämässä? Totta helvetissä jokainen normaali ihminen haluaa siltä omalta puolisolta huomiota, seksiä ja hellyyttä, vaikka olisikin lapset sun muut. Jos haluaa seksiä puolisolta, niin ei se tarkoita sitä, että olisi automaattisesti valmis loikkaamaan muiden kanssa sänkyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies tekee kyllä vaikka mitä asioita PERHEEN eteen, varmaan enemmän ja paremmin kuin minä. Siinä näkyy juuri se, että kyllä perhe ja lapset miestä kiinnostavat, mutta minä en kiinnosta, eikä meidän PARIsuhde. Ap
Pari on 2. Kun perheessä on lapsia, se ei enää ole parisuhde.
Mielestäsi siis lasten jälkeen parisuhde-elämästä tulee luopua? ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä avohoitopotilaita täällä taas on vänkäämässä? Totta helvetissä jokainen normaali ihminen haluaa siltä omalta puolisolta huomiota, seksiä ja hellyyttä, vaikka olisikin lapset sun muut. Jos haluaa seksiä puolisolta, niin ei se tarkoita sitä, että olisi automaattisesti valmis loikkaamaan muiden kanssa sänkyyn.
Totta helevetissä joo.
Mutta ap:n ongelma on se,että puoliso ei käyttäydy juuri sillä tavalla kuin hän haluaa.
Seksiä kyllä on,mutta vääränlaista ja vääristä syistä.
Ei kukaan voi vaatia puolisoaan tekemään itseään onnelliseksi, itsestä sen on lähdettävä.
Edelleen olen sitä mieltä, että ap:n pitää nyt malttaa mielensä ja unohtaa koko seksi vähäksi aikaa.
Varmasti on asioita, joista tulee hyvä olo joita voi ainakin jossain määrin toteuttaa vaikka elämäntilanne olisi mikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm, no jos vaikka mies hakkaisi niin eikö silloinkin ongelma ole se että parisuhteen toinen osapuoli ei käyttäydy niin kuin itse haluaa? En tarkoita että ap:n pitäisi erota heti huomenna mutta kai sen nyt voi myöntää että haluaisi parisuhteessa että toinen osapuoli osoittaa itselle jotain huomiota. Siis siksi että haluaa, ei siksi että se on velvollisuus. Vaikka tätä ei koskaan saavuttaisi niin mitä se hyödyttää valehdella itselleen, tai kylmettää tunteensa että ihan sama millainen parisuhde on, teen vain omia asioitani ja mies omiaan. Ehkä tää ap:n kokeilu tuottaakin jotain positiivisia tuloksia. Jos mies on vaikka ottanut itsestäänselvyytenä sen että ap tekee juttuja parisuhteen eteen ja sitten heijastaa omat tyytymättömyytensä suhteeseen, kun se olevinaan pysyy siinä koko ajan yrittämättäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä avohoitopotilaita täällä taas on vänkäämässä? Totta helvetissä jokainen normaali ihminen haluaa siltä omalta puolisolta huomiota, seksiä ja hellyyttä, vaikka olisikin lapset sun muut. Jos haluaa seksiä puolisolta, niin ei se tarkoita sitä, että olisi automaattisesti valmis loikkaamaan muiden kanssa sänkyyn.
Totta helevetissä joo.
Mutta ap:n ongelma on se,että puoliso ei käyttäydy juuri sillä tavalla kuin hän haluaa.
Seksiä kyllä on,mutta vääränlaista ja vääristä syistä.Ei kukaan voi vaatia puolisoaan tekemään itseään onnelliseksi, itsestä sen on lähdettävä.
Edelleen olen sitä mieltä, että ap:n pitää nyt malttaa mielensä ja unohtaa koko seksi vähäksi aikaa.
Varmasti on asioita, joista tulee hyvä olo joita voi ainakin jossain määrin toteuttaa vaikka elämäntilanne olisi mikä.
Näinkin tilanteen toki voisi ulkopuolinen nähdä. Kuinka pitkäksi aikaa minun pitäisi mielestäsi unohtaa seksi? Viikoksi, kuukaudeksi, vuodeksi? Eipä niitä asioita kyllä nyt juuri ole, kun vapaa-aikaa on niin hirveän vähän (ja kaikki mitä on, menee ulkonäön hoitoon ja liikuntaan. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm, no jos vaikka mies hakkaisi niin eikö silloinkin ongelma ole se että parisuhteen toinen osapuoli ei käyttäydy niin kuin itse haluaa? En tarkoita että ap:n pitäisi erota heti huomenna mutta kai sen nyt voi myöntää että haluaisi parisuhteessa että toinen osapuoli osoittaa itselle jotain huomiota. Siis siksi että haluaa, ei siksi että se on velvollisuus. Vaikka tätä ei koskaan saavuttaisi niin mitä se hyödyttää valehdella itselleen, tai kylmettää tunteensa että ihan sama millainen parisuhde on, teen vain omia asioitani ja mies omiaan. Ehkä tää ap:n kokeilu tuottaakin jotain positiivisia tuloksia. Jos mies on vaikka ottanut itsestäänselvyytenä sen että ap tekee juttuja parisuhteen eteen ja sitten heijastaa omat tyytymättömyytensä suhteeseen, kun se olevinaan pysyy siinä koko ajan yrittämättäkin.
Sama homma periaatteessa juu, myöskään hakkaamisen kohdalla ei voi muuttaa toista ihmistä, itse on oltava se joka joko jää hakattavaksi tai lähtee.
Sinänsä eri asia, että en suosittele kenenkään jäävän odottamaan muuttuuko tilanne.
Vääränlaisen seksin en ole kuitenkaan kuullut vielä ketään tappaneen joten en panikoisi sen suhteen.
Enkä tarkoita, että pitäisi vain kituuttaa huonossa suhteessa vuosikaudet vaikka mikä olisi, vaan uskon, että kun ap lakkaisi kasaamasta paineita itsensä ja miehensä niskaan,suhteessa voitaisiin olla paljon rennommin ja ehkä sitä kautta läheisyyskin olisi "aidompaa".
Päätä vaikka joku aikaraja, johon asti yrität keskittyä muihin kivoihin asioihin kuin seksiin ja arvioi sitten tilanne uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin se miehes huomaa. Mä lopetin just siivoamisen, ruoan laiton sille, pyykinpesun yms. Ihan vaan sen takia että mä en enää jaksa. Yhden lapsen kanssa olen kotona ja toista odotan viimeisilläni. Kaikki pyynnöt mitä esitän miehelle, menee toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Ei tee kotona koskaan mitään eikä osallistu minkään asioiden hoitoon tai organisointiin. Vauva syntyy lähipäivinä eikä sänkyä ole kasattu, vaatteita pesty, petivaatteita pesty, kaukaloa haettu, ei mitään. Mies aina sanoo että hän ei kerkeä kun käy töissä. Ihan perus virka työajat sillä on, kummasti kaikkien muiden miehet kerkeää. Ja kummasti sillä on töiden jälkeen aikaa käydä salilla, harrastuksissa, menoillaan, nukkua ip unia yms.
Mun pointti on se että ei ne assholet huomaa kun nainen lyö hanskat tiskiin. Ehkä se huomaa kun joku päivä oon pakannu mun ja lasten kamat ja muuttanu pois. En tiedä huomaako sittenkään. Näin kauan oon tätä kestäny vaa lasten takia. Nyt kattelen aktiivisesti mulle ja lapsille asuntoa. Lapsethan tästä tulee kärsimään mutta nyt mun on pakko ajatella kerran edes itseäni myös. Ot
Miksi sikiätte tuollaisten miesten kanssa? Sinäkin jo kaksi kertaa! Ajattelitko, että tämän toisen lapsen myötä se muuttuu kuin toiseksi, ihanaksi mieheksi? Vai onko se lapsi vain ollut pakko saada hommattua, ihan sama kenen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä avohoitopotilaita täällä taas on vänkäämässä? Totta helvetissä jokainen normaali ihminen haluaa siltä omalta puolisolta huomiota, seksiä ja hellyyttä, vaikka olisikin lapset sun muut. Jos haluaa seksiä puolisolta, niin ei se tarkoita sitä, että olisi automaattisesti valmis loikkaamaan muiden kanssa sänkyyn.
Totta helevetissä joo.
Mutta ap:n ongelma on se,että puoliso ei käyttäydy juuri sillä tavalla kuin hän haluaa.
Seksiä kyllä on,mutta vääränlaista ja vääristä syistä.Ei kukaan voi vaatia puolisoaan tekemään itseään onnelliseksi, itsestä sen on lähdettävä.
Edelleen olen sitä mieltä, että ap:n pitää nyt malttaa mielensä ja unohtaa koko seksi vähäksi aikaa.
Varmasti on asioita, joista tulee hyvä olo joita voi ainakin jossain määrin toteuttaa vaikka elämäntilanne olisi mikä.
Näinkin tilanteen toki voisi ulkopuolinen nähdä. Kuinka pitkäksi aikaa minun pitäisi mielestäsi unohtaa seksi? Viikoksi, kuukaudeksi, vuodeksi? Eipä niitä asioita kyllä nyt juuri ole, kun vapaa-aikaa on niin hirveän vähän (ja kaikki mitä on, menee ulkonäön hoitoon ja liikuntaan. ap
Tuon ajan osaat varmaan itse parhaiten arvioida, pari-kolme kuukautta?
En tiedä mikä sinulle on sopiva.
Jos kaikki vapaa -aika menee ulkonäön hoitoon ja liikuntaan, voit varmasti miettiä olisiko siinä jotain liikaa. Varmasti näytät hyvältä vähemmälläkin kauneudenhoidolla :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, no jos vaikka mies hakkaisi niin eikö silloinkin ongelma ole se että parisuhteen toinen osapuoli ei käyttäydy niin kuin itse haluaa? En tarkoita että ap:n pitäisi erota heti huomenna mutta kai sen nyt voi myöntää että haluaisi parisuhteessa että toinen osapuoli osoittaa itselle jotain huomiota. Siis siksi että haluaa, ei siksi että se on velvollisuus. Vaikka tätä ei koskaan saavuttaisi niin mitä se hyödyttää valehdella itselleen, tai kylmettää tunteensa että ihan sama millainen parisuhde on, teen vain omia asioitani ja mies omiaan. Ehkä tää ap:n kokeilu tuottaakin jotain positiivisia tuloksia. Jos mies on vaikka ottanut itsestäänselvyytenä sen että ap tekee juttuja parisuhteen eteen ja sitten heijastaa omat tyytymättömyytensä suhteeseen, kun se olevinaan pysyy siinä koko ajan yrittämättäkin.
Sama homma periaatteessa juu, myöskään hakkaamisen kohdalla ei voi muuttaa toista ihmistä, itse on oltava se joka joko jää hakattavaksi tai lähtee.
Sinänsä eri asia, että en suosittele kenenkään jäävän odottamaan muuttuuko tilanne.
Vääränlaisen seksin en ole kuitenkaan kuullut vielä ketään tappaneen joten en panikoisi sen suhteen.
Enkä tarkoita, että pitäisi vain kituuttaa huonossa suhteessa vuosikaudet vaikka mikä olisi, vaan uskon, että kun ap lakkaisi kasaamasta paineita itsensä ja miehensä niskaan,suhteessa voitaisiin olla paljon rennommin ja ehkä sitä kautta läheisyyskin olisi "aidompaa".
Päätä vaikka joku aikaraja, johon asti yrität keskittyä muihin kivoihin asioihin kuin seksiin ja arvioi sitten tilanne uudelleen.
Yritän. Ja se olisi paljon helpompaa, jos olisi enemmän vapaa-aikaa ja vaikka mahdollisuus tavata vapaasti kavereita, käydä paikoissa jne.. Mutta kun ei tosiaan tässä elämäntilanteessa ole, tai se aika on liikunnasta pois ja siitä en tingi. Ehkä vaikka syyskuuhun saakka voisin yrittää "unohtaa" seksin. Ja vaikka hyväksyä sen, etten siihen saakka saa ollenkaan. ap
Vierailija kirjoitti:
5 jatkaa. En tarvitse tietoa pitkän parisuhteen salaisuuksista eikä minua tarvitse nimittää prinsessaksi. Suhde kesti 25 vuotta, ja suurin osa siitä oli onnellista. Elin miehen elämää, toteutin hänen lomasuunnitelmansa, siisteyskäsityksensä, leivoin ja laitoin. Olin pikkuemäntä, joka kylmästi hylättiin kotiin kun tuli jotain mielenkiintoisempaa.
Sitten kun kyllästyin odottamaan kotona ja näyttelemään että edes kiinnosti missä mies aikansa vietti, loppui suhde.
Minä tiedän kaiken joustamisesta, ymmärtämisestä ja toisen hyväksymisestä sellaisena kuin on. Pitkän parisuhteen salaisuus on hyvä arki ja pitkä pinna. Paskanmarjat. Pitkän parisuhteen salaisuus on vastavuoroisuus.[/quote]No niinhän tuossa jo aiemmin kirjoitettiin. Kun molemmat joustavat ja ovat mukana hyvän ilmapiirin luomisessa, se on silloin vastavuoroista. Se, että sinä olet toteuttanut vain miehesi toiveita (näin annat ymmärtää) ei kai ole vain miehen vika?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä avohoitopotilaita täällä taas on vänkäämässä? Totta helvetissä jokainen normaali ihminen haluaa siltä omalta puolisolta huomiota, seksiä ja hellyyttä, vaikka olisikin lapset sun muut. Jos haluaa seksiä puolisolta, niin ei se tarkoita sitä, että olisi automaattisesti valmis loikkaamaan muiden kanssa sänkyyn.
Totta helevetissä joo.
Mutta ap:n ongelma on se,että puoliso ei käyttäydy juuri sillä tavalla kuin hän haluaa.
Seksiä kyllä on,mutta vääränlaista ja vääristä syistä.Ei kukaan voi vaatia puolisoaan tekemään itseään onnelliseksi, itsestä sen on lähdettävä.
Edelleen olen sitä mieltä, että ap:n pitää nyt malttaa mielensä ja unohtaa koko seksi vähäksi aikaa.
Varmasti on asioita, joista tulee hyvä olo joita voi ainakin jossain määrin toteuttaa vaikka elämäntilanne olisi mikä.
Näinkin tilanteen toki voisi ulkopuolinen nähdä. Kuinka pitkäksi aikaa minun pitäisi mielestäsi unohtaa seksi? Viikoksi, kuukaudeksi, vuodeksi? Eipä niitä asioita kyllä nyt juuri ole, kun vapaa-aikaa on niin hirveän vähän (ja kaikki mitä on, menee ulkonäön hoitoon ja liikuntaan. ap
Tuon ajan osaat varmaan itse parhaiten arvioida, pari-kolme kuukautta?
En tiedä mikä sinulle on sopiva.Jos kaikki vapaa -aika menee ulkonäön hoitoon ja liikuntaan, voit varmasti miettiä olisiko siinä jotain liikaa. Varmasti näytät hyvältä vähemmälläkin kauneudenhoidolla :)
En näytä. JA onhan mieskin huomautellut juonteistani. ap
Aikuismaisesti hoidettu! Onnea!