Lue keskustelun säännöt.
Päätin lopettaa nyt kokonaan "parisuhteen hoidon"
04.03.2016 |
Olen yrittänyt priorisoida parisuhdetta jo noin kolmen vuoden ajan ja muuttaa sitä paremmaksi omalla toiminnallani. Nyt alan olla vakuuttunut siitä, että se onkin oikeastaan muuttunut entistä huonommaksi, koska tuntuu siltä, ettei miestä kiinnosta ollenkaan sellainen parisuhde, jollaisen minä haluaisin. Miestä ei lainkaan kiinnosta huomioida minua siten kuin mielestäni parisuhteessa pitäisi, seksi ei suju, koska mielestäni mies haluaa yksin päättää asiasta eikä todellakaan keskustella siitä yhtään mitään, eikä edes että teen aloitteita, miestä ei kiinnosta järjestää kahdenkeskistä aikaa ts hankkia lapsille hoitajaa jne ja oikeastaan ainoat asiat joita se kanssani haluaa, on katsoa iltaisin elokuvia tai sarjoja kun lapset nukkuvat ja puhua omista asioistaan, ei ikinä minun asioista. En jaksa enkä halua enää yrittää yksin yhtään mitään tämän suhteen eteen. Haluan vain seurata, mitä mies tekee jos se edes huomaa, että olen lakannut yrittämästä.
Kommentit (307)
Jos oon ollu puutteessa niin levittelen vähän alasti. Ei oo kertaakaan mies jäänyt sohvalle kattomaan telkkua. Ei valittamalla saa seksiä, vaan teoilla. Pidä vähän säpinää yllä! Älä nalkuta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei selvästi enää halua sinua, ap. Ei siinä keskustelu auta tippaakaan. Jos toinen ei himoita, niin ei himoita. Ihan kaikki merkit kertovat siitä. Sinusta on tullut "vain" äiti ja kämppis, eikä se liity mitenkään siihen miltä näytät tai paljonko painat.
Ikävä kyllä tuollainen tilanne harvoin muuttuu yhtään mihinkään. Todennäköisin skenaario on että kökötätte tuossa pattiasetelmassa vielä n vuotta, kunnes jompi kumpi rakastuu johonkin muuhun, ja saa aikaiseksi erota. Sitä ennen mies ei halua erota koska ilmeisesti kuitenkin pitää perhe-elämästä, ja sinä et eroa koska et (vielä) usko totuutta vaan sinnikkäästi yrität korjata jotain joka ei ole korjattavissa, ainakaan sinun toimestasi.
Ai, että jos ap olisi kuuma nainen niin ei irtoisi siltikään? Juu juu... :)
No näin on. Jopa kuumista kuumpimpia malleja ja näyttelijäkaunottaria petetään ja jätetään, koska pelkkä ulkonäkö ei (miehillekään)ole ainoa mikä merkitsee. Siihen kauneuteen tottuu ja kyllästyy kun sitä näkee joka päivä. Jos kumppani ei muuten sytytä, niin ihan sama miltä se näyttää. Et sinäkään jokaikistä kaunista naista / komeaa miestä himoitse, eikä niin tee kukaan muukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettele itsetyydytys. Sitähän haluttomien vaimojen miehillekin suositellaan.
Päivittäinen runkkaus ei kompensoi hyvää seksiä, eikä etenkään naisena huomioimisen puutetta. ap
Et ole nainen jos sua ei panna?
Miksi olla "parisuhteessa" ilman parisuhteeseen ominaisia piirteitä? Enkä puhu pelkästään seksistä. Miksi mies haluaa välttämättä teeskennellä olevansa parisuhteessa, vaikka ei selvästi lainkaan kiinnosta?
Koska eroaminen maksaa, siitä on todella iso vaiva, se voi olla monelle henkisesti "noloa" ja se tarkoittaisi että ei näe lapsiaan joka päivä. That's why.
Kieltäytyykö mies siis seksistä, vaikka ihan suorasukaisesti käyt kimppuun?
Mietin vaan voiko olla erektio-ongelmia tai vastaavaa taustalla..
Vierailija kirjoitti:
Jos oon ollu puutteessa niin levittelen vähän alasti. Ei oo kertaakaan mies jäänyt sohvalle kattomaan telkkua. Ei valittamalla saa seksiä, vaan teoilla. Pidä vähän säpinää yllä! Älä nalkuta!
Enkö jo antanut ymmärtää, että olen sitäkin tehnyt viime vuosina jo liiaksi? Mies kokee suorat aloitteet ja levittelyt painostamisena, vaikka sellaisten jälkeen yleensä olenkin saanut seksiä, en tosin edes joka kerta, vaan mies on ennemmin ollut tietokoneella. En todellakaan aio nöyryyttää itseäni enää koskaan sillä tavalla. Olen päättänyt ehdottomasti lopettaa kokonaan seksialoitteiden teon ja seksistä puhumisenkin, siis oma aloitteisesti. Pallo on nyt täysin miehellä.
Mies on monesti koittanut selittää tilannetta tosiaan sillä, että nyt on tällainen vaihe. Kuinka kauan se vaihe saa hänen mielestään kestää, ennen kuin on oikeus hakea huomiota muualta?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Prinsessat vauhdissa, minä, minun tarpeeni, minä.......
Niin, tässä mies on se prinsessa.
(En ole ap).
Siis olet se sama, joka on aloittanut muitakin ketjuja täällä. Nuo tietyt yksityiskohdat rasvaprosentista ja iästä paljastavat. Niissähän olet tuonut esiin, että miehesi haukkuu sinua ja ulkonäköäsi. Ja kummastelit, että onko se ihme, jos nainen ei halua seksiä kun ulkonäköä on kritisoitu. Toit esiin, että et itse halua enää seksiä miehesi kanssa. Nyt siis halutkin. Hieman ristiriitaista. Selkeästi ette arvosta toisianne, joten eroa kannattaa alkaa miettiä, saisit sitten myöhemmin mahdollisesti rinnallesi ihmisen, joka hyväksyy sinut ja olemuksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis olet se sama, joka on aloittanut muitakin ketjuja täällä. Nuo tietyt yksityiskohdat rasvaprosentista ja iästä paljastavat. Niissähän olet tuonut esiin, että miehesi haukkuu sinua ja ulkonäköäsi. Ja kummastelit, että onko se ihme, jos nainen ei halua seksiä kun ulkonäköä on kritisoitu. Toit esiin, että et itse halua enää seksiä miehesi kanssa. Nyt siis halutkin. Hieman ristiriitaista. Selkeästi ette arvosta toisianne, joten eroa kannattaa alkaa miettiä, saisit sitten myöhemmin mahdollisesti rinnallesi ihmisen, joka hyväksyy sinut ja olemuksesi.
Käsittelimme eilen sitä haukkumisasiaa ja mies vakuutti, ettei niillä satunnaisilla "heitoilla" ole tarkoittanut eikä vihjannut sitä, että ulkonäköni takia ei halua seksiä. Kyllä mä voisin halutakin, jos mies taas vaihteeksi kehuisi (ei siis koskaan ole pelkästään haukkunut tai siis kuittaillut) ja tekisi jotain sen eteen, että haluaisin! ap
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on erilaisia parisuhdemalleja. Joista yksi, hyvin yleinen, on se, ettei parisuhteesta tehdä mitään projektia, vaan eletään sitä elämää sellaisena kuin se on. Joskus se toki tarkoittaa sitä, että se itsekkäämpi puolisko ei vaan halua venyä miettimään toisen tarpeita, mutta hyvin usein siitäkään ei ole kyse, ja tämä parisuhdemalli toimii monilla oikein hyvin. Molemmilla on elämässään niin kaikenlaista puuhaa, että suurin rakkauden osoitus on se, ettei kuormita toista ja itseä ylimääräisillä vaatimuksilla siitä, miten omassa kodissaan pitäisi olla ja elää ja puhua ja toimia toisen mieliksi.
Jos perheessä on pienet lapset ja vanhemmat on väsyneitä, niin kaikenlainen ylimääräinen säätäminen voi vaan olla liikaa. Turhanpäiväistä. Parisuhde voisi paremmin, jos senkin aikaa mies olisi pilkillä ja nainen kahvilla kavereidensa kanssa ja molemmat tulisivat kotiin hyväntuulisina ja levänneinä.
Mitäpä ap, jos lakkaisit ajattelemasta, että teidän parisuhteessa on jotain vialla, ja hyväksyisit sen, että tällainen parisuhde teillä nyt vaan on. Kun käsittelee sen pettymyksensä, energiaa vapautuu valtavasti eikä ne täyttymättömät toiveet ole jatkuvasti siinä teidän välissä. Sullakin on silloin enemmän vapautta olla sellainen kuin olet, kun et enää murehdi sitä, että et saa toiselta mitä haluat. Ihmiset nyt vaan hyvin harvoin jaksavat olla koko loppuelämän kestävän avioliiton ajan sellaisia kuin puoliso haluaa. Sen jälkeen, kun tämä asia on käyty läpi, parisuhde on entistä realistisempi, ja siitä voi tulla monella tavalla onnellisempi. Sitä ymmärtää paremmin, että parisuhteessa todellakin on kaksi erillistä ihmistä elämässä yhdessä mutta siltikin kumpikin elää sitä omaa elämäänsä.
Pitkien onnellisten parisuhteiden salaisuus ei ole loistava seksi ja jatkuva tyytyväisyys kumppaniin, vaan arkeen rakennettu ystävällisyys hyvinä ja huonoina päivinä.
Mä olen kyllä AP:n puolella tässä. Hänen aloituksensa olisi hyvin voinut lähteä minun näppäimistöltä. Ainoa erotus on, että minä olen mies.
Toki jollekin voi parisuhteeksi kelvata se, että on yhteinen asunto ja lapset - minulle todellakaan ei. Minä kaipaisin kahdenkeskistä aikaa, pari ystävällistä tekoa tai sanaa silloin tällöin ja ennen kaikkea läheisyyttä. Olisi taivaallista saada joskus tuntea itsensä halutuksi miehenä. Minä rakastan vaimoani ja siksi juuri hänen kanssa vietetty aika ja häneltä saatu huomio on minulle tärkeää. Jos kaikki tuo jää pois, olemme vain kämppiksiä. Ihan sama kuin asuisin naapurin Pekan kanssa. Onhan se lastenhoito ja arjen pyörittäminen helpompaa kahdestaan, mutta ei se vielä parisuhdetta tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on erilaisia parisuhdemalleja. Joista yksi, hyvin yleinen, on se, ettei parisuhteesta tehdä mitään projektia, vaan eletään sitä elämää sellaisena kuin se on. Joskus se toki tarkoittaa sitä, että se itsekkäämpi puolisko ei vaan halua venyä miettimään toisen tarpeita, mutta hyvin usein siitäkään ei ole kyse, ja tämä parisuhdemalli toimii monilla oikein hyvin. Molemmilla on elämässään niin kaikenlaista puuhaa, että suurin rakkauden osoitus on se, ettei kuormita toista ja itseä ylimääräisillä vaatimuksilla siitä, miten omassa kodissaan pitäisi olla ja elää ja puhua ja toimia toisen mieliksi.
Jos perheessä on pienet lapset ja vanhemmat on väsyneitä, niin kaikenlainen ylimääräinen säätäminen voi vaan olla liikaa. Turhanpäiväistä. Parisuhde voisi paremmin, jos senkin aikaa mies olisi pilkillä ja nainen kahvilla kavereidensa kanssa ja molemmat tulisivat kotiin hyväntuulisina ja levänneinä.
Mitäpä ap, jos lakkaisit ajattelemasta, että teidän parisuhteessa on jotain vialla, ja hyväksyisit sen, että tällainen parisuhde teillä nyt vaan on. Kun käsittelee sen pettymyksensä, energiaa vapautuu valtavasti eikä ne täyttymättömät toiveet ole jatkuvasti siinä teidän välissä. Sullakin on silloin enemmän vapautta olla sellainen kuin olet, kun et enää murehdi sitä, että et saa toiselta mitä haluat. Ihmiset nyt vaan hyvin harvoin jaksavat olla koko loppuelämän kestävän avioliiton ajan sellaisia kuin puoliso haluaa. Sen jälkeen, kun tämä asia on käyty läpi, parisuhde on entistä realistisempi, ja siitä voi tulla monella tavalla onnellisempi. Sitä ymmärtää paremmin, että parisuhteessa todellakin on kaksi erillistä ihmistä elämässä yhdessä mutta siltikin kumpikin elää sitä omaa elämäänsä.
Pitkien onnellisten parisuhteiden salaisuus ei ole loistava seksi ja jatkuva tyytyväisyys kumppaniin, vaan arkeen rakennettu ystävällisyys hyvinä ja huonoina päivinä.
Mä olen kyllä AP:n puolella tässä. Hänen aloituksensa olisi hyvin voinut lähteä minun näppäimistöltä. Ainoa erotus on, että minä olen mies.
Toki jollekin voi parisuhteeksi kelvata se, että on yhteinen asunto ja lapset - minulle todellakaan ei. Minä kaipaisin kahdenkeskistä aikaa, pari ystävällistä tekoa tai sanaa silloin tällöin ja ennen kaikkea läheisyyttä. Olisi taivaallista saada joskus tuntea itsensä halutuksi miehenä. Minä rakastan vaimoani ja siksi juuri hänen kanssa vietetty aika ja häneltä saatu huomio on minulle tärkeää. Jos kaikki tuo jää pois, olemme vain kämppiksiä. Ihan sama kuin asuisin naapurin Pekan kanssa. Onhan se lastenhoito ja arjen pyörittäminen helpompaa kahdestaan, mutta ei se vielä parisuhdetta tee.
Sinun kirjoituksestasi huokuu rakkaus ja välittäminen vaimoasi kohtaan, ap:n kirjoituksista tulee tunne ihmisestä, jolla on huono itsetunto jota yrittää ulkoisilla asioilla kohottaa.
Tottakai on tärkeää, että parisuhteessa on molemminpuolista halua, mutta halun pitäisi tulla siitä, että rakastaa toista, ei siitä kuinka pieni rasvaprosentti on tai muista toissijaisista asioista.
Ap:lle suosittelen, että koettaa vahvistaa itsetuntoaan jollain sellaisella tavalla, mihin ei tarvita toisia ihmisiä. Hanki vaikka joku harrastus, missä koet onnistumisen tunteita.
Kun itsetunto on kohdallaan, seksuaalinen haluttavuuskin on ihan eri luokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on erilaisia parisuhdemalleja. Joista yksi, hyvin yleinen, on se, ettei parisuhteesta tehdä mitään projektia, vaan eletään sitä elämää sellaisena kuin se on. Joskus se toki tarkoittaa sitä, että se itsekkäämpi puolisko ei vaan halua venyä miettimään toisen tarpeita, mutta hyvin usein siitäkään ei ole kyse, ja tämä parisuhdemalli toimii monilla oikein hyvin. Molemmilla on elämässään niin kaikenlaista puuhaa, että suurin rakkauden osoitus on se, ettei kuormita toista ja itseä ylimääräisillä vaatimuksilla siitä, miten omassa kodissaan pitäisi olla ja elää ja puhua ja toimia toisen mieliksi.
Jos perheessä on pienet lapset ja vanhemmat on väsyneitä, niin kaikenlainen ylimääräinen säätäminen voi vaan olla liikaa. Turhanpäiväistä. Parisuhde voisi paremmin, jos senkin aikaa mies olisi pilkillä ja nainen kahvilla kavereidensa kanssa ja molemmat tulisivat kotiin hyväntuulisina ja levänneinä.
Mitäpä ap, jos lakkaisit ajattelemasta, että teidän parisuhteessa on jotain vialla, ja hyväksyisit sen, että tällainen parisuhde teillä nyt vaan on. Kun käsittelee sen pettymyksensä, energiaa vapautuu valtavasti eikä ne täyttymättömät toiveet ole jatkuvasti siinä teidän välissä. Sullakin on silloin enemmän vapautta olla sellainen kuin olet, kun et enää murehdi sitä, että et saa toiselta mitä haluat. Ihmiset nyt vaan hyvin harvoin jaksavat olla koko loppuelämän kestävän avioliiton ajan sellaisia kuin puoliso haluaa. Sen jälkeen, kun tämä asia on käyty läpi, parisuhde on entistä realistisempi, ja siitä voi tulla monella tavalla onnellisempi. Sitä ymmärtää paremmin, että parisuhteessa todellakin on kaksi erillistä ihmistä elämässä yhdessä mutta siltikin kumpikin elää sitä omaa elämäänsä.
Pitkien onnellisten parisuhteiden salaisuus ei ole loistava seksi ja jatkuva tyytyväisyys kumppaniin, vaan arkeen rakennettu ystävällisyys hyvinä ja huonoina päivinä.
Mä olen kyllä AP:n puolella tässä. Hänen aloituksensa olisi hyvin voinut lähteä minun näppäimistöltä. Ainoa erotus on, että minä olen mies.
Toki jollekin voi parisuhteeksi kelvata se, että on yhteinen asunto ja lapset - minulle todellakaan ei. Minä kaipaisin kahdenkeskistä aikaa, pari ystävällistä tekoa tai sanaa silloin tällöin ja ennen kaikkea läheisyyttä. Olisi taivaallista saada joskus tuntea itsensä halutuksi miehenä. Minä rakastan vaimoani ja siksi juuri hänen kanssa vietetty aika ja häneltä saatu huomio on minulle tärkeää. Jos kaikki tuo jää pois, olemme vain kämppiksiä. Ihan sama kuin asuisin naapurin Pekan kanssa. Onhan se lastenhoito ja arjen pyörittäminen helpompaa kahdestaan, mutta ei se vielä parisuhdetta tee.
Sinun kirjoituksestasi huokuu rakkaus ja välittäminen vaimoasi kohtaan, ap:n kirjoituksista tulee tunne ihmisestä, jolla on huono itsetunto jota yrittää ulkoisilla asioilla kohottaa.
Tottakai on tärkeää, että parisuhteessa on molemminpuolista halua, mutta halun pitäisi tulla siitä, että rakastaa toista, ei siitä kuinka pieni rasvaprosentti on tai muista toissijaisista asioista.
Ap:lle suosittelen, että koettaa vahvistaa itsetuntoaan jollain sellaisella tavalla, mihin ei tarvita toisia ihmisiä. Hanki vaikka joku harrastus, missä koet onnistumisen tunteita.
Kun itsetunto on kohdallaan, seksuaalinen haluttavuuskin on ihan eri luokkaa.
Tämä on hyvä vastaus, mutta käytännössä mulla ei ole nyt tässä elämäntilanteessa yhtään aikaa millekään uudelle harrastukselle liikunnan lisäksi, joka on sekä terveyteni että ulkonäköni (ja mielenterveyteni) takia välttämättömyys. Mietin koko ajan keinoja parantaa itseluottamustani täysin miehestä riippumattomin tavoin, mutta se tuntuu to del la vaikealta. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis olet se sama, joka on aloittanut muitakin ketjuja täällä. Nuo tietyt yksityiskohdat rasvaprosentista ja iästä paljastavat. Niissähän olet tuonut esiin, että miehesi haukkuu sinua ja ulkonäköäsi. Ja kummastelit, että onko se ihme, jos nainen ei halua seksiä kun ulkonäköä on kritisoitu. Toit esiin, että et itse halua enää seksiä miehesi kanssa. Nyt siis halutkin. Hieman ristiriitaista. Selkeästi ette arvosta toisianne, joten eroa kannattaa alkaa miettiä, saisit sitten myöhemmin mahdollisesti rinnallesi ihmisen, joka hyväksyy sinut ja olemuksesi.
Käsittelimme eilen sitä haukkumisasiaa ja mies vakuutti, ettei niillä satunnaisilla "heitoilla" ole tarkoittanut eikä vihjannut sitä, että ulkonäköni takia ei halua seksiä. Kyllä mä voisin halutakin, jos mies taas vaihteeksi kehuisi (ei siis koskaan ole pelkästään haukkunut tai siis kuittaillut) ja tekisi jotain sen eteen, että haluaisin! ap
Haluaisin, jos edes joskus tilanne olisi se, että mies haluaisi enemmän ja haluaisi ja viitsisi tehdä jotakin erityistä saadakseen. ap
Eli haluatko vai et seksiä???? :o Tipuin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on erilaisia parisuhdemalleja. Joista yksi, hyvin yleinen, on se, ettei parisuhteesta tehdä mitään projektia, vaan eletään sitä elämää sellaisena kuin se on. Joskus se toki tarkoittaa sitä, että se itsekkäämpi puolisko ei vaan halua venyä miettimään toisen tarpeita, mutta hyvin usein siitäkään ei ole kyse, ja tämä parisuhdemalli toimii monilla oikein hyvin. Molemmilla on elämässään niin kaikenlaista puuhaa, että suurin rakkauden osoitus on se, ettei kuormita toista ja itseä ylimääräisillä vaatimuksilla siitä, miten omassa kodissaan pitäisi olla ja elää ja puhua ja toimia toisen mieliksi.
Jos perheessä on pienet lapset ja vanhemmat on väsyneitä, niin kaikenlainen ylimääräinen säätäminen voi vaan olla liikaa. Turhanpäiväistä. Parisuhde voisi paremmin, jos senkin aikaa mies olisi pilkillä ja nainen kahvilla kavereidensa kanssa ja molemmat tulisivat kotiin hyväntuulisina ja levänneinä.
Mitäpä ap, jos lakkaisit ajattelemasta, että teidän parisuhteessa on jotain vialla, ja hyväksyisit sen, että tällainen parisuhde teillä nyt vaan on. Kun käsittelee sen pettymyksensä, energiaa vapautuu valtavasti eikä ne täyttymättömät toiveet ole jatkuvasti siinä teidän välissä. Sullakin on silloin enemmän vapautta olla sellainen kuin olet, kun et enää murehdi sitä, että et saa toiselta mitä haluat. Ihmiset nyt vaan hyvin harvoin jaksavat olla koko loppuelämän kestävän avioliiton ajan sellaisia kuin puoliso haluaa. Sen jälkeen, kun tämä asia on käyty läpi, parisuhde on entistä realistisempi, ja siitä voi tulla monella tavalla onnellisempi. Sitä ymmärtää paremmin, että parisuhteessa todellakin on kaksi erillistä ihmistä elämässä yhdessä mutta siltikin kumpikin elää sitä omaa elämäänsä.
Pitkien onnellisten parisuhteiden salaisuus ei ole loistava seksi ja jatkuva tyytyväisyys kumppaniin, vaan arkeen rakennettu ystävällisyys hyvinä ja huonoina päivinä.
Mä olen kyllä AP:n puolella tässä. Hänen aloituksensa olisi hyvin voinut lähteä minun näppäimistöltä. Ainoa erotus on, että minä olen mies.
Toki jollekin voi parisuhteeksi kelvata se, että on yhteinen asunto ja lapset - minulle todellakaan ei. Minä kaipaisin kahdenkeskistä aikaa, pari ystävällistä tekoa tai sanaa silloin tällöin ja ennen kaikkea läheisyyttä. Olisi taivaallista saada joskus tuntea itsensä halutuksi miehenä. Minä rakastan vaimoani ja siksi juuri hänen kanssa vietetty aika ja häneltä saatu huomio on minulle tärkeää. Jos kaikki tuo jää pois, olemme vain kämppiksiä. Ihan sama kuin asuisin naapurin Pekan kanssa. Onhan se lastenhoito ja arjen pyörittäminen helpompaa kahdestaan, mutta ei se vielä parisuhdetta tee.
Sinun kirjoituksestasi huokuu rakkaus ja välittäminen vaimoasi kohtaan, ap:n kirjoituksista tulee tunne ihmisestä, jolla on huono itsetunto jota yrittää ulkoisilla asioilla kohottaa.
Tottakai on tärkeää, että parisuhteessa on molemminpuolista halua, mutta halun pitäisi tulla siitä, että rakastaa toista, ei siitä kuinka pieni rasvaprosentti on tai muista toissijaisista asioista.
Ap:lle suosittelen, että koettaa vahvistaa itsetuntoaan jollain sellaisella tavalla, mihin ei tarvita toisia ihmisiä. Hanki vaikka joku harrastus, missä koet onnistumisen tunteita.
Kun itsetunto on kohdallaan, seksuaalinen haluttavuuskin on ihan eri luokkaa.
Tämä on hyvä vastaus, mutta käytännössä mulla ei ole nyt tässä elämäntilanteessa yhtään aikaa millekään uudelle harrastukselle liikunnan lisäksi, joka on sekä terveyteni että ulkonäköni (ja mielenterveyteni) takia välttämättömyys. Mietin koko ajan keinoja parantaa itseluottamustani täysin miehestä riippumattomin tavoin, mutta se tuntuu to del la vaikealta. ap
Eli ongelmana olet sinä, et miehesi. Voi perhe raukkaa :(
Miten niin? Kyllä ongelma on se, että minä en kiinnosta miestäni naisena ainakaan sen vertaa, että hän haluaisi osoittaa sitä mitenkään. Enkä kyllä ihmisenäkään kiinnosta. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Senkun eroat ja nait kaikkia pelimiehiä. Vuoden jälkeen kyllästyt ja tajuat kuinka hyvä ja rakas nykyinen miehesi olikaan. Mies on tällä aikaa löytänyt uuden naisen eikä varmasti ota sinua takaisin. Sinä mietit yksin vanhainkodissa "ehkä ei olisi sittenkään pitänyt erota...". Miehessäsi on paljon hienoja puolia, ja muista että täydellistä miestä (tai naista) ei ole olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on erilaisia parisuhdemalleja. Joista yksi, hyvin yleinen, on se, ettei parisuhteesta tehdä mitään projektia, vaan eletään sitä elämää sellaisena kuin se on. Joskus se toki tarkoittaa sitä, että se itsekkäämpi puolisko ei vaan halua venyä miettimään toisen tarpeita, mutta hyvin usein siitäkään ei ole kyse, ja tämä parisuhdemalli toimii monilla oikein hyvin. Molemmilla on elämässään niin kaikenlaista puuhaa, että suurin rakkauden osoitus on se, ettei kuormita toista ja itseä ylimääräisillä vaatimuksilla siitä, miten omassa kodissaan pitäisi olla ja elää ja puhua ja toimia toisen mieliksi.
Jos perheessä on pienet lapset ja vanhemmat on väsyneitä, niin kaikenlainen ylimääräinen säätäminen voi vaan olla liikaa. Turhanpäiväistä. Parisuhde voisi paremmin, jos senkin aikaa mies olisi pilkillä ja nainen kahvilla kavereidensa kanssa ja molemmat tulisivat kotiin hyväntuulisina ja levänneinä.
Mitäpä ap, jos lakkaisit ajattelemasta, että teidän parisuhteessa on jotain vialla, ja hyväksyisit sen, että tällainen parisuhde teillä nyt vaan on. Kun käsittelee sen pettymyksensä, energiaa vapautuu valtavasti eikä ne täyttymättömät toiveet ole jatkuvasti siinä teidän välissä. Sullakin on silloin enemmän vapautta olla sellainen kuin olet, kun et enää murehdi sitä, että et saa toiselta mitä haluat. Ihmiset nyt vaan hyvin harvoin jaksavat olla koko loppuelämän kestävän avioliiton ajan sellaisia kuin puoliso haluaa. Sen jälkeen, kun tämä asia on käyty läpi, parisuhde on entistä realistisempi, ja siitä voi tulla monella tavalla onnellisempi. Sitä ymmärtää paremmin, että parisuhteessa todellakin on kaksi erillistä ihmistä elämässä yhdessä mutta siltikin kumpikin elää sitä omaa elämäänsä.
Pitkien onnellisten parisuhteiden salaisuus ei ole loistava seksi ja jatkuva tyytyväisyys kumppaniin, vaan arkeen rakennettu ystävällisyys hyvinä ja huonoina päivinä.
Mä olen kyllä AP:n puolella tässä. Hänen aloituksensa olisi hyvin voinut lähteä minun näppäimistöltä. Ainoa erotus on, että minä olen mies.
Toki jollekin voi parisuhteeksi kelvata se, että on yhteinen asunto ja lapset - minulle todellakaan ei. Minä kaipaisin kahdenkeskistä aikaa, pari ystävällistä tekoa tai sanaa silloin tällöin ja ennen kaikkea läheisyyttä. Olisi taivaallista saada joskus tuntea itsensä halutuksi miehenä. Minä rakastan vaimoani ja siksi juuri hänen kanssa vietetty aika ja häneltä saatu huomio on minulle tärkeää. Jos kaikki tuo jää pois, olemme vain kämppiksiä. Ihan sama kuin asuisin naapurin Pekan kanssa. Onhan se lastenhoito ja arjen pyörittäminen helpompaa kahdestaan, mutta ei se vielä parisuhdetta tee.
Sinun kirjoituksestasi huokuu rakkaus ja välittäminen vaimoasi kohtaan, ap:n kirjoituksista tulee tunne ihmisestä, jolla on huono itsetunto jota yrittää ulkoisilla asioilla kohottaa.
Tottakai on tärkeää, että parisuhteessa on molemminpuolista halua, mutta halun pitäisi tulla siitä, että rakastaa toista, ei siitä kuinka pieni rasvaprosentti on tai muista toissijaisista asioista.
Ap:lle suosittelen, että koettaa vahvistaa itsetuntoaan jollain sellaisella tavalla, mihin ei tarvita toisia ihmisiä. Hanki vaikka joku harrastus, missä koet onnistumisen tunteita.
Kun itsetunto on kohdallaan, seksuaalinen haluttavuuskin on ihan eri luokkaa.
Tämä on hyvä vastaus, mutta käytännössä mulla ei ole nyt tässä elämäntilanteessa yhtään aikaa millekään uudelle harrastukselle liikunnan lisäksi, joka on sekä terveyteni että ulkonäköni (ja mielenterveyteni) takia välttämättömyys. Mietin koko ajan keinoja parantaa itseluottamustani täysin miehestä riippumattomin tavoin, mutta se tuntuu to del la vaikealta. ap
Eli ongelmana olet sinä, et miehesi. Voi perhe raukkaa :(
Miten niin? Kyllä ongelma on se, että minä en kiinnosta miestäni naisena ainakaan sen vertaa, että hän haluaisi osoittaa sitä mitenkään. Enkä kyllä ihmisenäkään kiinnosta. ap
Väännetään rautalangasta:
Sulla on huono itsetunto. Sitä pönkittääksesi tarvitset vieraitten miesten himoa ja kullia pilluusi. Eli olet huomiohuora. Mitä jos säkin keskittyisit perheeseesi? Niinkuin miehesikin. Hoidat ittes kuntoon ja eiköhän se parisuhde ja seksielämäkin siitä sitten :) Jos vaan lähdet vieraisiin niin ongelmasi jatkuu ja jatkuu. Tiedän monta kaltaistasi naista. Tai ehkä et sovellu pitkään parisuhteeseen. Kaipaat aina säpinää ja huomiota uudelta mieheltä.
Nössykät ei miehiä kiinnosta. Ole itsevarma, niin miehesikin huomaa.
Ja nyt: Minkä ikäinen olet?
En ole lähdössä vieraisiin ja kaipaisin sitä huomiota tietenkin ensijaisesti omalta mieheltä, mutta jos en tosiaan millään ilveellä sitä häneltä saa, eikö ole ihan luonnollista haluta sitä sitten jollakin tapaa jostain muualta? Iälläni ei ole merkitystä, en ole nuori mutta nuorempi kuin mies olen. Aika vaikeaa alkaa yhtäkkiä itsevarmaksi ilman mitään perustetta. ap
Täällä vastauksista paistaa läpi, että moni nainen haluaisi seksittömän parissuhteen, se olisi heille ideaali. Mä ymmärrän ap:ta, minusta noin ei voi elää. Valitettavasti en usko asian korjaantuvan kuin eroamalla.
Vierailija kirjoitti:
Täällä vastauksista paistaa läpi, että moni nainen haluaisi seksittömän parissuhteen, se olisi heille ideaali. Mä ymmärrän ap:ta, minusta noin ei voi elää. Valitettavasti en usko asian korjaantuvan kuin eroamalla.
Niinpä! Käsittämätöntä.
Mies sanoi viimeksi eilen, että hänen halunsa vähenevät, jos hän kokee painostusta. Vastasin että sehän on ihan luonnollista. Mutta tosiaan nähtäväksi jää, kiinnostaako miestä oikeasti seksi yhtään ja missä aikataulussa ja minkä verran, kun itse olen nyt ja jatkossa täysin seksitön häntä kohtaan. ap
Vierailija kirjoitti:
Täällä vastauksista paistaa läpi, että moni nainen haluaisi seksittömän parissuhteen, se olisi heille ideaali. Mä ymmärrän ap:ta, minusta noin ei voi elää. Valitettavasti en usko asian korjaantuvan kuin eroamalla.
Hienosti tulkittu!
En itse ole ollenkaan noin vastauksia tulkinnut, vaan niin, että pitkässä parisuhteessa nyt vain on kausia, jolloin kaikki muu kiinnostaa paitsi seksi.
On myös kausia jolloin ollaan toisten kimpussa kuin kanit koko ajan ja kaikkea siltä väliltä.
Jos asenne on tuo, ei varmaan kovin pitkää suhdetta ole koskaan ollutkaan..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä vastauksista paistaa läpi, että moni nainen haluaisi seksittömän parissuhteen, se olisi heille ideaali. Mä ymmärrän ap:ta, minusta noin ei voi elää. Valitettavasti en usko asian korjaantuvan kuin eroamalla.
Hienosti tulkittu!
En itse ole ollenkaan noin vastauksia tulkinnut, vaan niin, että pitkässä parisuhteessa nyt vain on kausia, jolloin kaikki muu kiinnostaa paitsi seksi.
On myös kausia jolloin ollaan toisten kimpussa kuin kanit koko ajan ja kaikkea siltä väliltä.Jos asenne on tuo, ei varmaan kovin pitkää suhdetta ole koskaan ollutkaan..?
Jotkut haluu että on aina ruusuilla tanssimista ja että mies kehuisi aamusta iltaan kuumaksi. Olishan se varmaan hienoo :D Mutta aina se arki tulee jokasen kanssa vastaan. Ap vaikuttaa aika teiniltä... Epäkypsältä. Mieheni sanoi hienosti kun puhuttiin yhdestä tapauksesta. Kun sanoin että nainen kävi vieraissa, mutta ei olisi käynyt muuten kun vain siksi että meni huonosti. Hän sanoi että silloinkaan, ei milloinkaan, pidä mennä vieraisiin. Varsinkin jos on avioliitossa, niin eikö se ole myötä- ja vastoinkäymisissä, oikeasti? Vai heti lusikka nurkkaan?
(Ihan eri asia jos on suhteessa väkivaltaisuutta, pettämistä jne, sitten saakin erota. Mutta muista ongelmista pitäisi osata puhua. Mennä vaikka pariterapiaan.)
On epätodennäköistä, että sivusuhde tarjoaisi perhettä ja kotia. On useita pariskuntia, joilla on avoin suhde ja se ei tarkoita, että halutaan erota perheestä. Aina (harvoin) yksi ihminen pystyy täyttämään kaikki ihmisen tarpeet tai niin että kahden ihmisen tarpeet kohtaisivat täydellisesti. Jos vain ymmärtää elämän realiteetteja eikä kuvittele ensimmäisen panokaverin olevan hyvä isä.