Mitä olisit halunnut tietää imetyksestä edeltävästi ?

Että lapsi ei välttämättä osaa imeä vaikka maitoa tuleekin.

Että se sattuu h******sti ekat pari viikkoa, kun nännit menee rikki ja vuotaa verta.

Että lapsissa on isoja eroja. Toinen imee helposti ja toinen vaikeasti. Että maidon nouseminen rintoihin sattuu ja nännit menevät helposti verille, mutta kun imetys alkaa sujuman, se säästää äitiä ja helpoin ja on mukavin tapa ruokkia vauva. Milloin alkaa sujumaan? Heti, kolme päivää, viisi päivää vaiko kaksi viikkoa synnytyksestä?

 OHJEITA VAUVAN IMUOTTEEN KORJAAMISEEN, KIREÄ KIELIJÄNNE, PIENI VAUVA JNE. VIDEO NÄISTÄ.

Että se sattuu aivan helvetisti. Ja että rintatulehdus tosiaan tulee vaikka vain ajattelisi kulkemista ilman kevyttoppista kesäkuulla.

Että koko ajan on joku vaihe menossa. Ei riitä, että saa imetyksen hyvin käyntiin, imuotteen kuntoon, maidon nousemaan, määrän tasaantumaan ja lapsen kasvamaan.

Sitten tulee tiheän imun kausia, rintaraivareita, lakkoilua, totaalikieltäytymistä, puremista, venkoilua, kiinnostus on jossain muulla kuin syömisessä jos mitään hälyä tapahtuu ympärillä, yöllä rinnalla roikkumista vaikkei nälkä olisi, säätämistä sen kanssa imettääkö ennen vain jälkeen kiinteiden, ja lopuksi kaiken taistelun jälkeen sydäntäsärkevää vieroitusta rinnasta.

Eli satunnaisesti imetys on helppoa, mutkatonta, ihanaa ja läheistä. Tosi usein jotain ihan muuta.

Että maidon tulo vähenee ja vauva ei saa riittävästi maitoa. Mulla alkoi vähenemään lapsen ollessa n.3kk.

Että se ihokontakti todella olisi paras tapa saada sellainen vauva, joka ei jaksa imeä, kiinnostumaan imetyksestä ja pysymään hereillä. Tajusin vasta jälkikäteen tämän. Imetykset on onnistuneet mulla hyvin, ja oon tykännyt pitää vauvoja paljon lähellä, mutta sairaalassa oli niin kuuma ja synnytyksen jälkeen hankala olla, että en pystynyt pitää vauvaa koko ajan lähellä. Olisi varmasti säästänyt siltä huonolta alulta, kun vauvaa ei meinannut millään saada imemään ja mulla vielä rintakumi käytössä. 

Että imetyksestä aiheutuu riippurinnat. Eli menevät ns. pilalle.

Että ensin voi joutua tekemään kaiken maailman temppuja että imetys onnistuu, mutta lopulta se on maailman kätevin tapa ruokkia lapsi, varsinkin jos on vähänkin menevämpi perhe, ei tarvitse miettiä onko vauvalla ruoka mukana. Onneksi meillä se lapsi, jonka kanssa niitä temppuja tehtiin oli toinen ja tiesin että kyllä se maito sieltä alkaa tulemaan niin että vauva pystyy syömään.

Joskus neuvottiin nipistelemään nännejä jo odotusaikana, en tiedä onko siitä apua, mutta niin minä ainakin tein ja nännit kesti imetyksen hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Että maidon tulo vähenee ja vauva ei saa riittävästi maitoa. Mulla alkoi vähenemään lapsen ollessa n.3kk.

Höps. Vauvan pitää antaa silloin olla rinnalla mahdollisimman paljon, jotta tilaa lisää maitoa. Toki on harvinaisia tilanteita, ettei maito riitä, mutta yleensä kyllä siitä ei ole kyse. Vaan että esim. korviketta annetaan, kun luullaan, ettei oma maito riitä -> totta kai maidontulo siitä heikkenee, kun vauva ei "tilaa" maitoa tarpeeksi.

Tulee olemaan todella helppoa lapsen kaa joka imee rintaa kuin korvikevauvan kaa

Maito voi nousta tosi hitaasti synnytyksen jälkeen. Mutta nousi kuin nousikin loppujen lopuksi, ois ollut helppo heittää hanskat tiskiin ja se olikin lähellä monta kertaa. Onneksi mies oli tukena ja apuna. Lisämaidostakin oli mahdollista päästä eroon kun teki hurjasti töitä: pesimistä, ihokontaktia ja pumppailua, pullosta syöttämistä ja pullojen keittämisrumbaa. Se oli ainakin meille sen kaiken työn ja tuskan ja kyynelten arvoista saada homma toimimaan, tällä hetkellä imetystä takana jo 1v3kk. Vauva-aika oli niin paljon helpompaa kun imetti.

Että maidon nousu rintoihin sattuu ja se kun maitotiehyet aukee !!! Oli kuin

neuloilla olis tökitty oikeen kunnolla..AUTS.

Ja tietysti ettei äitiä syyllistettäis jos maitoa ei tule tms.  sitten vaa korviketta ilman huonoa omaatuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että maidon tulo vähenee ja vauva ei saa riittävästi maitoa. Mulla alkoi vähenemään lapsen ollessa n.3kk.

Höps. Vauvan pitää antaa silloin olla rinnalla mahdollisimman paljon, jotta tilaa lisää maitoa. Toki on harvinaisia tilanteita, ettei maito riitä, mutta yleensä kyllä siitä ei ole kyse. Vaan että esim. korviketta annetaan, kun luullaan, ettei oma maito riitä -> totta kai maidontulo siitä heikkenee, kun vauva ei "tilaa" maitoa tarpeeksi.

Juuri näin. Tämä on tosi tärkeää tietää. Usein suhtaudutaan niin kevyellä mielellä korvikkeisiin, annetaan sitä liian helposti, eikä ymmärretä, että jokainen desi on desin vähemmän omaa maitoa. Se on sääli. Sitten imetys hiipuu ja hiipuu ja pian loppuu kokonaan.

Että se sattuu ihan hirveästi. Tosin jos olisin tiennyt tämän etukäteen, olisin ehkä jännittänyt, eikä imettämisestä olisi tullut mitään. Toisaalta olen kolmasti imettänyt ja joka kerran luulin, että sattuu vähemmän kuin edellisellä kerralla, mutta aina on tehnyt tooooodella kipeää. 

Imettäminen on luonnollinen asia. Sen haluaisin ehkä tietää nykypäivänä kun siitäkin tehdään mediassa toisinaan luonnotonta ja inhottavaa. Imetys ei välttämättä ole hauskaa tai kivaa, mutta siinä pääsee lapsen kanssa toisenlaiseen symbioosiin kuin pulloruokinnalla. Minulla on ollut sekä pullo- että rintaruokittu lapsi, ja kyllä itsestänikin jollain tavalla läheisempi vauvavuotena niiden lasten kanssa, joita olen imettänyt. Siinä lapsi on paljon enemmän iholla, nukkuu rinta poskea vasten ja näyttää nauttivan myös lämpimästä ihokontaktista. Niin, ehkä sitten olisin halunnut tietää myös sen, että imettäminen on muutakin kuin vain tapa antaa ruokaa. 

Että se sattuu aluksi ja nännit voi olla arat monta viikkoa. Mutta samaa mieltä muiden kanssa, sujuessaan helppo tapa ruokkia lasta missä vaan. Vinkkejä muihin kuin alkuvaiheen ongelmiinkin vois antaa, just rintaraivarit, kiinnostava ulkomaailma, tiheän imun kaudet, kiinteiden syömisen ja maidon yhdistäminen...

Vauvan olessa pieni imettämiseen ja vaipanvaihtoihin voi pävän aikana mennä yhden työpäivän verran. Vauva on illat rinnalla kuin takiainen tunteja. Uuvuttavaa on yöheräily ja rintaruokinnassa olevat heräilevät useammin syömään.

Sen, että jos imettää kauan ja vauva jo tajuaa asioista ja imetyksestä on tullut tapa, joka liittyy kaikkiin nukkumaanmenoihin ja muutenkin lohtuun ja läheisyyteen, että lopettaminen sen jälkeen vaatii oikeasti jonkinlaista suunnitelmallisuutta, ja että lopettaminen tapahtuu vähitellen ja siihen kuluu aikaa. Siis jos tahtoo tehdä sen itselleen ja vauvalle lempeästi. Eikä niin, että "kuukauden päästä vauva täyttää vuoden ja mä lopetan silloin imettämisen".

Lansinoh ja rintakumit alkuun.

Että tiehyttukoksia tulee, ja vinkkejä niiden avaamiseen