Torjutuksi tuleminen aiheutti vuosisadan masennuksen enkä nouse tästä millään

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin hän olisi pettynyt sinuun ja sinä häneen :D. Niinhän käy aina, että ajan kanssa toisen huonot puolet alkavat näkyä ja eroavaisuudet ärsyttää. Ihmissuhteiden liima onkin kiintymys: vaikka olet rasittava enkä useinkaan siedä sinua, tykkään niin paljon, että haluan olla kanssasi. Jos katsot ihmisiä, joilla on paljon ystäviä ja joiden seurassa ihmiset viihtyvät, huomaat, etteivät he ole yhtään muita parempia tai kiinnostavampia. Heille on yhteistä se, että he pitävät ihmisistä eivätkä vaadi muilta täydellisyyttä. Jos vaatisivat, yksin jäisivät, koska ei täydellistä ihmistä ole syntynyt.

Tarkoittikohan se mies nyt hiukan eri asiaa kuin mistä sinä puhut. Ei ihmissuhteissa voi hyväksyä ihan mitä tahansa. Mä ymmärain, että häneen petytään sellaisessa mitä ei kukaan osaa odottaa. Se, että jossain nyt on jotain normivikoja ei ole minusta pettymistä, ennemminkin ois hassua, jos mikään ei tökkis.

ap

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinua MASENTAA nyt SE, että olet koko elämäsi HIMMAILLUT omien tunteittesi kanssa ja NYT huomaat jääneesi rannalle ja aika on ajanut ohi. Oma moka, ei tuon miehen.

Off topic, mutta mulla on tosiaan vähän näin. Himmailin, tai oli pakkokin, koska koulukiusaaminen/akne/tyly kohtelu jne. Eli nuorena tuli niin paljon lunta tupaan, että oli pakko jäädä ns. sivuun. Ei tehdä aloitteita, ei paljon edes käydä missään ja kukaan ei _tietenkään_ mua halunnut. En silloin nuorena edes jaksanut olla kovin vihainen, mutta nyt ärsyttää ja lisäksi tuntuu että nyt on myöhäistä. Kaikilla on jo joku.

Kannattaisi lopettaa tuollainen itsesäälissä piehtaroiminen. Pariskunnat eroavat jatkuvasti, sinkkuja on aina ja etenkin jos ei ole sitä tiettyä, joka olisi ollut aikana X vapaa ja nyt onkin varattu tuollainen märehtiminen on vaan käsittämättömän tuhoavaa.

Jos haluaa jotain ei auta vaikka kuinka katkeroituisi omasta passiivisuudesta - ainoa mitä voit NYT tehdä on muuttaa elämääsi. Eikä se edes takaa rakkautta ja parisuhdetta vaikka kuinka olisi voinut yrittääkin, ihmissuhteet ovat sellaisia ettei niitä voi vaan pakottaa. Tunnen itse yhden ikisinkun, joka on yrittänyt yrittämistään eikä silti ole onnistunut parisuhteen saamisessa.

Onko ap päivystänyt koko viime yön odotellen kannanottoja joita voisi sitten kommentoida tuolla mitäänsanomattomalla tyylillään?

Vaihda vähän tyyliä, alkaa olla saman toistoa nuo mietteesi. Toki olet tämän jo itsekin huomannut?

Zemppiä. Tarvitset sitä .

up

Mitä mies on tarkalleen sanonut. Tuottaa pettymyksen miten? Kerro sanatarkasti.

Sanoi mun ihastumisen tunnistamiseen ettei tunne samoin. Sitten sanoi hiukan myöhemmin, että oli tiennyt mun olleen ihastunut. Sekin sattui, koska jos ei kerran voi vastata siihen, niin siirtyisi pois kokonaan luotani. Tuli tunne, että ehkei hän ole koskaan ollut itse tosissaan vakavasti ihastunut, eikä ymmärrä, mitä se toiselle merkitsee, jos toinen ei sitten vastaakaan siihen vaikka on ehkä ensin vaikuttanutkin tykkäävän.

Huomasin minäkin, että hänen "sellainen" kiinnostuksensa oli ikään kuin päättynyt, mutta koska emme olleet puhuneet siitä muutenkaan niin oli vaikeaa kysyä, että mitä on tapahtunut, miksi et ole enää kuin ennen ja jos minä olisin hän eli mua ei enää kiinnostais, mutta näkisin toista kiinnostavan, niin tekisin ihan mitä tahansa, että se toinen ei enää elä harhakuvitelmissaan. Sen sijaan hän sitten ei tehnyt ja mulle jäi tilaa kaikenlaisille kuvitelmille, mitä onkaan voinut sattua, minkä hän itsekin vielä haluaisi korjata. Koska jatkoi kuitenkin ystävällisyyttä entiseen malliin, vaikka "se jokin" olikin poissa. Siis tyypillinen tällainen tilanne, kun täälläkin sanottaisiin, että herranen aika, anna sille liekaa, ehkä sillä on nyt vain stressiä tms.

ap

Jos olisin halunnut tuntea hänet, niin olisi varmaan pitänyt osata ajatella se niin, että olen hänestä kiinnostava persoona, eikä kuvitella hänen olevan kiinnostunut suhdemielessä. Mutta kaipasin rakkautta niin paljon, että kiinnostavuus persoonana ei tuntunut riittävältä. Se tuntuu hieman karjamarkkinoilta; "nyt tarjolla peroona numero 3! Hänen perosoonassaan kiinnostavaa ovat hänen ongelmansa! Tietenkin jos hän selvittää ne hänessä ei enää olekaan mitään kiinnostavaa, mutta silloihan voittekin aina toimittaa hänet tänne ihmissuhteiden kierrätysnurkkaan, niin eiköhän joku toinen hänestäkin kiinnostu..." Halusin rakkautta, en tulla mittailluksi kiinnostavana persoonana, koska rakkaus on turvallisempaa, kuin koittaa olla viihdyttävä kuukaudesta toiseen.

ap

Olet kyllä ihan umpihullu. Parasta on että hoidat nyt päätäsi terveemmäksi jossain terapiassa ja ET missään tapauksessa yritä seurustella tai tai ihastua tai rakastua tms. ennen kuin olet vähän edes normaalimpi.

Ja jätä se miesparka rauhaan, oikeesti jookos. Lopeta noi stalkkaamis, kirjoittelu ym. suunnitelmat. Luultavasti mies ei sinua enää muistakaan ja hänellä jo elämäntilanne toinen ja uuden verkot vesissä.

Vierailija kirjoitti:

Olet kyllä ihan umpihullu. Parasta on että hoidat nyt päätäsi terveemmäksi jossain terapiassa ja ET missään tapauksessa yritä seurustella tai tai ihastua tai rakastua tms. ennen kuin olet vähän edes normaalimpi.

Ja jätä se miesparka rauhaan, oikeesti jookos. Lopeta noi stalkkaamis, kirjoittelu ym. suunnitelmat. Luultavasti mies ei sinua enää muistakaan ja hänellä jo elämäntilanne toinen ja uuden verkot vesissä.

Mitkä ihmen stalkkaamis- ja kirjoittelusuunnitelmat?!! En ole ottanut puoleen vuoteen yhteyttä, enkä ole ottamassakaan. Missä mä olen mitään yhteydenottoa häneen suunnitellut? Sanoin, että aina välillä haluaisin ottaa yhteyttä, mutta eihän se ole sama, kuin päättää, että otanpas. Miehellä oli itselläänkin vaikeaa vastaavasti naisten suhteen, saa olla aika erikoinen nainen, että hänet nappaa. Pitäisi olla kiinnostunut, mutta ei näyttää sitä, antaa hirveästi tilaa, mutta samalla miestä tuntuu vetoavan kaikenlaiset tosi voimakkaasti häneen ihastuvat, eikä mitkään maltilliset naiset... Että onnea hänelle vaan etsintään.

ap

Alat olla ja hieman iäkäs minullekin.

Ja siis vaikka ihastuinkin häneen tosi voimallisesti, niin en ole missään vaiheessa liian paljon pitänyt yhteyttä, koska tiesin ettei mies pidä siitä. Se oli se mun "paljon", että tunnustin ihastuneeni.

ap

Herramunjee mitä vatvomista! Nyt otat nainen itseäsi niskasta kiinni ja alat kiinnostumaan muustakin kuin tästä juupaseipäs-noidankehästä. Ikävää että juuri sinulle kävi näin, mutta hei, se on "vain" elämää se. Joskus onnistaa, joskus ei (ja tämä pätee ihan meihin kaikkiin, toim. huom.).

Mies tajusi sun alttiuden masentuneisuuteen, eikä halunnut suhdetta sellaisen ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvasin että oot nainen. Siinä vaiheessa kun saat 135. kerran pakit, ei se tunnu läheskään yhtä pahalta kuin eka kerta

Vain mies voi olla niin sosiaalisesti vajaa ettei käsitä, miten iso ero on tulla torjutuksi oikeasti tuntemansa miehen taholta kuin tulla torjutuksi jossain baarissä 123. kerran tuntemattoman naisen taholta :D Todella merkittävä ero noiden kahden välillä.

Ap:lle: tsemppiä <3 Tiedän omakohtaisesti miten paha paikka tuo on. Vanhan sanonnan mukaan, se kestää aikansa.

Vai niin. No, sä olet ilmeisesti todella sosiaalisesti vajaa, kun et ole koskaan kuullut ns. "friend zonesta", johon todella monet miehet ovat joutuneet. Ihan heidän tuntemiensa naisten tahoilta.

Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin "friend zone".  Ei kukaan pakota siellä olemaan aina voi lähteä tilanteesta pois jos noin hankalaa on tai sitten vain hyväksyä tilanne että se on tämä. Joku päivä hänellä on toinen ja sinun joko tulee hyväksyä se, päästä yli siitä tai kylmästi lähteä hernepussi nenässä pois kun " tuhlasin aikaa häneen" selityksellä. Ei kukaan sinua vaadi tai käske moisessa tilanteessa olemaan...

Täh? Friend zone on sitä, kun mies on liian epämiehekäs ja nainen näkee hänet enemmän niin kuin veljenä, eikä potentiaalisena lisääntymiskumppanina. Se on täysin riippumatonta siitä, onko mies missään tekemisissä naisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvasin että oot nainen. Siinä vaiheessa kun saat 135. kerran pakit, ei se tunnu läheskään yhtä pahalta kuin eka kerta

Vain mies voi olla niin sosiaalisesti vajaa ettei käsitä, miten iso ero on tulla torjutuksi oikeasti tuntemansa miehen taholta kuin tulla torjutuksi jossain baarissä 123. kerran tuntemattoman naisen taholta :D Todella merkittävä ero noiden kahden välillä.

Ap:lle: tsemppiä <3 Tiedän omakohtaisesti miten paha paikka tuo on. Vanhan sanonnan mukaan, se kestää aikansa.

Vai niin. No, sä olet ilmeisesti todella sosiaalisesti vajaa, kun et ole koskaan kuullut ns. "friend zonesta", johon todella monet miehet ovat joutuneet. Ihan heidän tuntemiensa naisten tahoilta.

Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin "friend zone".  Ei kukaan pakota siellä olemaan aina voi lähteä tilanteesta pois jos noin hankalaa on tai sitten vain hyväksyä tilanne että se on tämä. Joku päivä hänellä on toinen ja sinun joko tulee hyväksyä se, päästä yli siitä tai kylmästi lähteä hernepussi nenässä pois kun " tuhlasin aikaa häneen" selityksellä. Ei kukaan sinua vaadi tai käske moisessa tilanteessa olemaan...

Täh? Friend zone on sitä, kun mies on liian epämiehekäs ja nainen näkee hänet enemmän niin kuin veljenä, eikä potentiaalisena lisääntymiskumppanina. Se on täysin riippumatonta siitä, onko mies missään tekemisissä naisen kanssa.

No eikä ole, minusta ainakin osa miehistä vain ei kiinnosta minua, sillä ei ole heidän miehekkyytensä kannalta mitään tekemistä, ts. voin myöntää, että joku on miehekäs, mutta en silti halua seksiä hänen kanssaan. Tila on jopa muuttuva, eli kyllä friend zonelta voi tulla kiinnostavaksikin ja päinvastoinkin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Mies tajusi sun alttiuden masentuneisuuteen, eikä halunnut suhdetta sellaisen ihmisen kanssa.

Voi olla, mutta tietäisitpä vain hänenkin ongelmistaan. Vois olla syytä ihan pikkusen rimaa laskea, ei kukaan tasapainoinen nainen häntä halua. Eikä se että olen ihastunut häneen tarvii tarkoittaa vielä seurustelua eikä mun asioitteni ratkomista eikä hääkelloja!! Mutta loukkaannuin, kun hän tyrmäsi minun tunteeni tyyliin "mistä ihmeestä olet minuun keksinyt ihastua, en ole kyllä tehnyt mitään, hyvä jos ollut paikalla", vaikka tasan oli tehnyt ja tiesi sen itsekin. Olisi ollut vähän helpompaa, jos olisi sanonut vaikka edes että voi kun tuntisin samoin ja että pitää minusta kuitenkin tms.

ap

Huomaatko, että sinä ikäänkuin jatkat suhdetta mieheen omassa päässäsi ja uuvutat itsesi sillä.

Mies ei sattunut olemaan ihastunut, sinä vatuloit miksi, ja koetat arvailla mitä se mies sitten oikeastaan ajatteli sinusta, ajatteliko jotain hyvää jne. jne. 

Miksi märehdit? Niin, sinuun sattui kun olisit halunnut vastakaikua ja et saanut ja et voi kuolettaa tunteitasi hetkessä ja niin edespäin. Mutta hyvänen aika, tuota sattuu monille ihmisille ja he pyrkivät eteenpäin ja eroon yksipuolisista ihastumisen tunteistaan, mikä onkin tervettä. 

Vierailija kirjoitti:

Huomaatko, että sinä ikäänkuin jatkat suhdetta mieheen omassa päässäsi ja uuvutat itsesi sillä.

Mies ei sattunut olemaan ihastunut, sinä vatuloit miksi, ja koetat arvailla mitä se mies sitten oikeastaan ajatteli sinusta, ajatteliko jotain hyvää jne. jne. 

Miksi märehdit? Niin, sinuun sattui kun olisit halunnut vastakaikua ja et saanut ja et voi kuolettaa tunteitasi hetkessä ja niin edespäin. Mutta hyvänen aika, tuota sattuu monille ihmisille ja he pyrkivät eteenpäin ja eroon yksipuolisista ihastumisen tunteistaan, mikä onkin tervettä. 

Koen, että kovetan itseni, jos tekisin kuten "monet". Sitten he heräävät jonain aamuna tyytyväisinä sanoen "en oikeastaan tarvitse enää rakkautta enkä parisuhdetta". En halua, että minulle käy niin. Tämä mies herätti rakkauden minussa ja olen kieltämättä ihan hukassa, että minne sen tungen, mutta viimeinen asia minkä haluan theä on kuolettaa sen, koska se oli ennen tätä miestä tukahdutttu, tapettu ja vaikka ties mitä.

ap

Tämä sai minut tajuamaan, että ainoastaan rakkaudella on merkitystä. Se on kaikkein tärkein asia elämässä. Miksi ihmeessä heittäisin sen pois? Mitä varten? Minua harmittaa, ettei hänestä ollut jakamaan sitä minun kanssani, enkä tiedä kenestä olisi, koska kaipaan häntä edelleen. Mutta vaikeaahan se on mennä kellekään rakkautta pakkosyöttämäänkään, varsinkin kun olen rakkaudessa täysi noviisi eli en edes tiedä, mitä on osata rakastaa. En voisi luvata hänelle yhtikäs mitään. Minusta se olisi seikkailu, mutta ehkä vain sellainen, jonka minä haluan seikkailla, ja hän ei.

ap