Torjutuksi tuleminen aiheutti vuosisadan masennuksen enkä nouse tästä millään

Ei se sinun kykysi rakastaa mihinkään häviä vaikka lopettaisit nyt tämän hengityskonehoidon tässä kohtaa. Kohdista se sitten tulevaisuudessa jollekulle joka välittää sinusta. Turha surra maahan kaatunutta maitoa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei se sinun kykysi rakastaa mihinkään häviä vaikka lopettaisit nyt tämän hengityskonehoidon tässä kohtaa. Kohdista se sitten tulevaisuudessa jollekulle joka välittää sinusta. Turha surra maahan kaatunutta maitoa. 

Pelkään että se häviää. En ole aikaisemmin rakastanut ketään. Miten pystyn mitenkään luottamaan, ettei se häviä? Moni vaatii minua unohtamaan. Silloinhan kovettaisin mieleni ja palaisin vanhaan. Siellä ei tämmöisiä huolia ollut ja turha oli kenenkään miehen olettaa saavansa minulta vastakaikua. Olin kylmä kuin kivi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Tämä sai minut tajuamaan, että ainoastaan rakkaudella on merkitystä. Se on kaikkein tärkein asia elämässä. Miksi ihmeessä heittäisin sen pois? Mitä varten? Minua harmittaa, ettei hänestä ollut jakamaan sitä minun kanssani, enkä tiedä kenestä olisi, koska kaipaan häntä edelleen. Mutta vaikeaahan se on mennä kellekään rakkautta pakkosyöttämäänkään, varsinkin kun olen rakkaudessa täysi noviisi eli en edes tiedä, mitä on osata rakastaa. En voisi luvata hänelle yhtikäs mitään. Minusta se olisi seikkailu, mutta ehkä vain sellainen, jonka minä haluan seikkailla, ja hän ei.

ap

Sä et kuule näköjään tajua rakastamisesta ja rakkaudesta yhtikäs mitään. Se tunne mitä nyt hellit ja vaalit ja märehdit ei ole rakkautta vaan neuroottinen fiksaatio, joka ei maailmaa kaunista eikä sinua jalosta.

Mitä sinä nyt oikeastaan haet tällä ketjulla...? 

Ja tuokin, että joku välittäisi minusta. Kannattaakohan kenenkään välittää minusta? Saatan satuttaa. Pelkään ihan oikeasti, että aiheutan jollekin sydänsuruja, koska niitähän syntyy, jos joku välittää minusta niin aivan tahtomattanikin. Tai ainakin saattaa syntyä. Just vaikka jos mä en sitten vastaakaan sen henkilön kaikkiin tarpeisiin ja odotuksiin, joka uskoi minusta välittävänsä. Sitten se suuttuu minulle ja kostaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä sai minut tajuamaan, että ainoastaan rakkaudella on merkitystä. Se on kaikkein tärkein asia elämässä. Miksi ihmeessä heittäisin sen pois? Mitä varten? Minua harmittaa, ettei hänestä ollut jakamaan sitä minun kanssani, enkä tiedä kenestä olisi, koska kaipaan häntä edelleen. Mutta vaikeaahan se on mennä kellekään rakkautta pakkosyöttämäänkään, varsinkin kun olen rakkaudessa täysi noviisi eli en edes tiedä, mitä on osata rakastaa. En voisi luvata hänelle yhtikäs mitään. Minusta se olisi seikkailu, mutta ehkä vain sellainen, jonka minä haluan seikkailla, ja hän ei.

ap

Sä et kuule näköjään tajua rakastamisesta ja rakkaudesta yhtikäs mitään. Se tunne mitä nyt hellit ja vaalit ja märehdit ei ole rakkautta vaan neuroottinen fiksaatio, joka ei maailmaa kaunista eikä sinua jalosta.

Tajuanpas. Kyllä se tunne mitä häntä kohtaan tunsin oli ja on rakkautta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä sai minut tajuamaan, että ainoastaan rakkaudella on merkitystä. Se on kaikkein tärkein asia elämässä. Miksi ihmeessä heittäisin sen pois? Mitä varten? Minua harmittaa, ettei hänestä ollut jakamaan sitä minun kanssani, enkä tiedä kenestä olisi, koska kaipaan häntä edelleen. Mutta vaikeaahan se on mennä kellekään rakkautta pakkosyöttämäänkään, varsinkin kun olen rakkaudessa täysi noviisi eli en edes tiedä, mitä on osata rakastaa. En voisi luvata hänelle yhtikäs mitään. Minusta se olisi seikkailu, mutta ehkä vain sellainen, jonka minä haluan seikkailla, ja hän ei.

ap

Sä et kuule näköjään tajua rakastamisesta ja rakkaudesta yhtikäs mitään. Se tunne mitä nyt hellit ja vaalit ja märehdit ei ole rakkautta vaan neuroottinen fiksaatio, joka ei maailmaa kaunista eikä sinua jalosta.

Tajuanpas. Kyllä se tunne mitä häntä kohtaan tunsin oli ja on rakkautta.

ap

Rakkaus on sitä että haluaa toiselle hyvää, arvostaa toisen näkemyksiä ja tapaa olla, tuntee yhteenkuuluvuutta ja läheisyyttä, nauraa samoille asioille, sietää toisen virheitä ja antaa toiselle vapauden olla oma itsensä, kaikkine puolineen.

Sinä et halunnut tätä miestä. Haluat sellaisen miehen joka on erilainen ainakin sillä tavalla, että haluaisi olla sinun kanssasi; tämä ei ole se mies. Olet rakastunut johonkin kuvaan päässäsi, ja sijoittamalla tämän kuvan tähän miesparkaan tulet loukanneeksi (syvästi) tuon ihmisen oikeutta olla juuri oma ainutlaatuinen itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä sai minut tajuamaan, että ainoastaan rakkaudella on merkitystä. Se on kaikkein tärkein asia elämässä. Miksi ihmeessä heittäisin sen pois? Mitä varten? Minua harmittaa, ettei hänestä ollut jakamaan sitä minun kanssani, enkä tiedä kenestä olisi, koska kaipaan häntä edelleen. Mutta vaikeaahan se on mennä kellekään rakkautta pakkosyöttämäänkään, varsinkin kun olen rakkaudessa täysi noviisi eli en edes tiedä, mitä on osata rakastaa. En voisi luvata hänelle yhtikäs mitään. Minusta se olisi seikkailu, mutta ehkä vain sellainen, jonka minä haluan seikkailla, ja hän ei.

ap

Sä et kuule näköjään tajua rakastamisesta ja rakkaudesta yhtikäs mitään. Se tunne mitä nyt hellit ja vaalit ja märehdit ei ole rakkautta vaan neuroottinen fiksaatio, joka ei maailmaa kaunista eikä sinua jalosta.

Tajuanpas. Kyllä se tunne mitä häntä kohtaan tunsin oli ja on rakkautta.

ap

Rakkaus on sitä että haluaa toiselle hyvää, arvostaa toisen näkemyksiä ja tapaa olla, tuntee yhteenkuuluvuutta ja läheisyyttä, nauraa samoille asioille, sietää toisen virheitä ja antaa toiselle vapauden olla oma itsensä, kaikkine puolineen.

Sinä et halunnut tätä miestä. Haluat sellaisen miehen joka on erilainen ainakin sillä tavalla, että haluaisi olla sinun kanssasi; tämä ei ole se mies. Olet rakastunut johonkin kuvaan päässäsi, ja sijoittamalla tämän kuvan tähän miesparkaan tulet loukanneeksi (syvästi) tuon ihmisen oikeutta olla juuri oma ainutlaatuinen itsensä.

Miten niin olen millään tavalla loukannut hänä, kun hän ei edes tiedä, mitä ajattelen? Vastaa.

Ja hänen kohdallaan minä juuri ymmärsin, mitä on rakastaa toista, vaikka näkee hänen vikansa ja puuttensa. Rakastin niitä! Ymmärsin hänen sitoutumiskammoaan. En painostanut. Kerroin ihastumisestani siksi, että tilanne oli se, että emme ehkä olisi nähneet enää, ja halusin, ettei asia jää minua vaivaamaan eikä salaisuudeksi ja halusin avata sanattomana välissämme pyörineen asian.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä sai minut tajuamaan, että ainoastaan rakkaudella on merkitystä. Se on kaikkein tärkein asia elämässä. Miksi ihmeessä heittäisin sen pois? Mitä varten? Minua harmittaa, ettei hänestä ollut jakamaan sitä minun kanssani, enkä tiedä kenestä olisi, koska kaipaan häntä edelleen. Mutta vaikeaahan se on mennä kellekään rakkautta pakkosyöttämäänkään, varsinkin kun olen rakkaudessa täysi noviisi eli en edes tiedä, mitä on osata rakastaa. En voisi luvata hänelle yhtikäs mitään. Minusta se olisi seikkailu, mutta ehkä vain sellainen, jonka minä haluan seikkailla, ja hän ei.

ap

Sä et kuule näköjään tajua rakastamisesta ja rakkaudesta yhtikäs mitään. Se tunne mitä nyt hellit ja vaalit ja märehdit ei ole rakkautta vaan neuroottinen fiksaatio, joka ei maailmaa kaunista eikä sinua jalosta.

Tajuanpas. Kyllä se tunne mitä häntä kohtaan tunsin oli ja on rakkautta.

ap

Rakkaus on sitä että haluaa toiselle hyvää, arvostaa toisen näkemyksiä ja tapaa olla, tuntee yhteenkuuluvuutta ja läheisyyttä, nauraa samoille asioille, sietää toisen virheitä ja antaa toiselle vapauden olla oma itsensä, kaikkine puolineen.

Sinä et halunnut tätä miestä. Haluat sellaisen miehen joka on erilainen ainakin sillä tavalla, että haluaisi olla sinun kanssasi; tämä ei ole se mies. Olet rakastunut johonkin kuvaan päässäsi, ja sijoittamalla tämän kuvan tähän miesparkaan tulet loukanneeksi (syvästi) tuon ihmisen oikeutta olla juuri oma ainutlaatuinen itsensä.

Miten niin olen millään tavalla loukannut hänä, kun hän ei edes tiedä, mitä ajattelen? Vastaa.

Ja hänen kohdallaan minä juuri ymmärsin, mitä on rakastaa toista, vaikka näkee hänen vikansa ja puuttensa. Rakastin niitä! Ymmärsin hänen sitoutumiskammoaan. En painostanut. Kerroin ihastumisestani siksi, että tilanne oli se, että emme ehkä olisi nähneet enää, ja halusin, ettei asia jää minua vaivaamaan eikä salaisuudeksi ja halusin avata sanattomana välissämme pyörineen asian.

ap

Eihän hän loukkaannu tuosta, jos ei siitä tiedä, että sillä tavalla et loukkaa häntä.. Mutta loukkaat ihmisen oikeutta olla oma itsensä toivomalla että hän olisi toisenlainen, rakastaisi sinua ja korjaisi ja parantaisi sinut. Kun hän ei ole sellainen. 

Nimenomaan EN ole kertonut hänelle mitä ajattelen, koska en halua loukata häntä. Koska ymmärrän, että nämä ovat minun ongelmiani. Siitä olen vihainen tai ainakin pettynyt, ettei hän ole halunnut kysyä, miten loukkasi minua. Hän kuitenkn itse puhui että on tärkeää välittää muista ihmisistä. No, välittäisi nyt. Olisi loistava tilaisuus.

Olenhan sanonut senkin, etten aio loukata häntä mietteilläni ellei hän itse kysy, jo tässä ketjussa useampaankin kertaan. Enkä siis halua loukata vaikka hän kysyisi, mutta kun olen pelännyt, ettei hän ehkä ymmärtäisi että minun tunteeni ovat myös vapaita ja mitä ovat, enkä tunne näin satuttaakseni häntä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä sai minut tajuamaan, että ainoastaan rakkaudella on merkitystä. Se on kaikkein tärkein asia elämässä. Miksi ihmeessä heittäisin sen pois? Mitä varten? Minua harmittaa, ettei hänestä ollut jakamaan sitä minun kanssani, enkä tiedä kenestä olisi, koska kaipaan häntä edelleen. Mutta vaikeaahan se on mennä kellekään rakkautta pakkosyöttämäänkään, varsinkin kun olen rakkaudessa täysi noviisi eli en edes tiedä, mitä on osata rakastaa. En voisi luvata hänelle yhtikäs mitään. Minusta se olisi seikkailu, mutta ehkä vain sellainen, jonka minä haluan seikkailla, ja hän ei.

ap

Sä et kuule näköjään tajua rakastamisesta ja rakkaudesta yhtikäs mitään. Se tunne mitä nyt hellit ja vaalit ja märehdit ei ole rakkautta vaan neuroottinen fiksaatio, joka ei maailmaa kaunista eikä sinua jalosta.

Tajuanpas. Kyllä se tunne mitä häntä kohtaan tunsin oli ja on rakkautta.

ap

Rakkaus on sitä että haluaa toiselle hyvää, arvostaa toisen näkemyksiä ja tapaa olla, tuntee yhteenkuuluvuutta ja läheisyyttä, nauraa samoille asioille, sietää toisen virheitä ja antaa toiselle vapauden olla oma itsensä, kaikkine puolineen.

Sinä et halunnut tätä miestä. Haluat sellaisen miehen joka on erilainen ainakin sillä tavalla, että haluaisi olla sinun kanssasi; tämä ei ole se mies. Olet rakastunut johonkin kuvaan päässäsi, ja sijoittamalla tämän kuvan tähän miesparkaan tulet loukanneeksi (syvästi) tuon ihmisen oikeutta olla juuri oma ainutlaatuinen itsensä.

Miten niin olen millään tavalla loukannut hänä, kun hän ei edes tiedä, mitä ajattelen? Vastaa.

Ja hänen kohdallaan minä juuri ymmärsin, mitä on rakastaa toista, vaikka näkee hänen vikansa ja puuttensa. Rakastin niitä! Ymmärsin hänen sitoutumiskammoaan. En painostanut. Kerroin ihastumisestani siksi, että tilanne oli se, että emme ehkä olisi nähneet enää, ja halusin, ettei asia jää minua vaivaamaan eikä salaisuudeksi ja halusin avata sanattomana välissämme pyörineen asian.

ap

Eihän hän loukkaannu tuosta, jos ei siitä tiedä, että sillä tavalla et loukkaa häntä.. Mutta loukkaat ihmisen oikeutta olla oma itsensä toivomalla että hän olisi toisenlainen, rakastaisi sinua ja korjaisi ja parantaisi sinut. Kun hän ei ole sellainen. 

Hän ehkä vähän esiintyi sellaisena. Saadakseen tuntea itsensä hyväksi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se liittyy kyllä rakastetuksitulemisen tunteeseen. Vaikeaa rakastaa itseään yhtään kun sitä rakkautta ei yhtään ole, eikä kirjallisuus tai muu paska minua rakasta. En ymmärrä miksi teille on noin kamalan vastahankaista rakastaa rakkautta tuntematonta ihmistä, että opetatte, että hänet pitää torjua opettelemaan ensin rakastamaan itseään ja sitten vasta suhteista voi tulla jotain. Eikö aika moni ole sanonut, että ei sitten enää tarvitsekaan kumppania? Aika rajoittunutta minusta. Jos kerran osaa rakastaa itseä niin mikä siinä on, ettei voi rakastaa ehjäksi ihmistä, jota itse rakastaa.

ap

Tuo mitä kirjoitit, on aika pelottavaa. Mietipä hetki itse. Minä en missään nimessä haluaisi olla toisen ihmisen pelastaja. Ja sillä on iso ero, onko pelastaja vai rinnallakulkija. En todellakaan jaksaisi olla miehen kanssa, joka mitätöi itseään joka päivä, vaatisi rakkaustunnustuksia alituisesti, ei omaisi ystäviä, intohimon kohteita eikä mitään muutakaan kiinnostavaa omassa henkilökohtaisessa elämässään. tuntisin aika hiton suurta ahdistusta ollessani hänen elämänsä pelastaja, kaiken keskipiste, alku ja loppu, jonka varaan hän rakentaisi elämäänsä. Ei sellainen kestä. Sinun tulee löytää arvokkuus itsesi sisältä, ymmärtää että olet rakastettava persoona. Niin kauan kun et sitä ymmärrä, elämä opettaa meitä aika julmallakin tavalla; yleensä toistamalla samanlaisia asioita taphtuviksi elämäämme ennen kuin otamme niistä opiksi. 

Versus. Mies, joka iloitsee elämästään, tekee itselleen mielekkäitä asioita (työ ja/tai harrastukset), omaa yhden tai useampia ystäviä joiden kanssa tekee juttuja, ei JOKA KERTA laita minua ykköseksi kaikessa, on välillä kiireinen vaikka sen postimerkkikokoelmansa kanssa jne. SE on minun mielestä äärimmäisen viehättävää ja seksikästä, että mies on tutustunut itseensä, tietää mistä pitää ja mistä ei pidä. Minua viehättää ihmiset, jotka viihtyvät omissa nahoissaan. Tottakai suhteen poikki meneminen satuttaa AINA, ja se sattuu ja saakin sattua, mutta oma onnellisuus ei voi perustua siihen, että toinen sen onnen tuo. Siinä on jotain äärimmäisen kieroutunutta. Mun mielestä oma elämä tulee olla niissä kantimissa, että koko elämä ei voi edes romahtaa suhteen poikki menemisen takia. Ja kyllä, mullekkin on käynyt huonosti rakkaudessa.

Märehdi rauhassa keskenäsi. Et kykene välittämään oikeasti ja todella maailman ihmisistä. Itsekeskeisesti pyörit vain oman napasi ympärillä. 

Hyödytön. Tyhjä. Olematon.

Lämmin ja rakastava ihminen rakastaa monia, ei kaikkia eroottisesti tai parisuhdemielessä, mutta ihmisinä. Mutta se edellyttää kykyä edes katsoa toisiin ihmisiin asti. Sitä kykyä ei tällä aloittajalla taida olla.

Mutta teepä rauhassa monumentti ns. Rakkaudestasi. Onhan näitä ennenkin nähty. Paljon on soppaa kirjoiteltu samantapaisten narsististen kiertymien tiimoilta, runoja sun muita. Että siitä vaan...

Kerro ap lisää itsestäsi? Miten luonnehtisit persoonaa, luonnetta ja tapaasi elää? Haluaisin ymmärtää sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä sai minut tajuamaan, että ainoastaan rakkaudella on merkitystä. Se on kaikkein tärkein asia elämässä. Miksi ihmeessä heittäisin sen pois? Mitä varten? Minua harmittaa, ettei hänestä ollut jakamaan sitä minun kanssani, enkä tiedä kenestä olisi, koska kaipaan häntä edelleen. Mutta vaikeaahan se on mennä kellekään rakkautta pakkosyöttämäänkään, varsinkin kun olen rakkaudessa täysi noviisi eli en edes tiedä, mitä on osata rakastaa. En voisi luvata hänelle yhtikäs mitään. Minusta se olisi seikkailu, mutta ehkä vain sellainen, jonka minä haluan seikkailla, ja hän ei.

ap

Sä et kuule näköjään tajua rakastamisesta ja rakkaudesta yhtikäs mitään. Se tunne mitä nyt hellit ja vaalit ja märehdit ei ole rakkautta vaan neuroottinen fiksaatio, joka ei maailmaa kaunista eikä sinua jalosta.

Tajuanpas. Kyllä se tunne mitä häntä kohtaan tunsin oli ja on rakkautta.

ap

Rakkaus on sitä että haluaa toiselle hyvää, arvostaa toisen näkemyksiä ja tapaa olla, tuntee yhteenkuuluvuutta ja läheisyyttä, nauraa samoille asioille, sietää toisen virheitä ja antaa toiselle vapauden olla oma itsensä, kaikkine puolineen.

Sinä et halunnut tätä miestä. Haluat sellaisen miehen joka on erilainen ainakin sillä tavalla, että haluaisi olla sinun kanssasi; tämä ei ole se mies. Olet rakastunut johonkin kuvaan päässäsi, ja sijoittamalla tämän kuvan tähän miesparkaan tulet loukanneeksi (syvästi) tuon ihmisen oikeutta olla juuri oma ainutlaatuinen itsensä.

Miten niin olen millään tavalla loukannut hänä, kun hän ei edes tiedä, mitä ajattelen? Vastaa.

Ja hänen kohdallaan minä juuri ymmärsin, mitä on rakastaa toista, vaikka näkee hänen vikansa ja puuttensa. Rakastin niitä! Ymmärsin hänen sitoutumiskammoaan. En painostanut. Kerroin ihastumisestani siksi, että tilanne oli se, että emme ehkä olisi nähneet enää, ja halusin, ettei asia jää minua vaivaamaan eikä salaisuudeksi ja halusin avata sanattomana välissämme pyörineen asian.

ap

Eihän hän loukkaannu tuosta, jos ei siitä tiedä, että sillä tavalla et loukkaa häntä.. Mutta loukkaat ihmisen oikeutta olla oma itsensä toivomalla että hän olisi toisenlainen, rakastaisi sinua ja korjaisi ja parantaisi sinut. Kun hän ei ole sellainen. 

Minun "virheeni" ehkä oli se, että meninkin kritiikittömästi uskomaan tuon hänestä, kun hän halusi minulle sellaisena esiintyä niin kauan kuin se oli kivaa. Kun hän huomasi, että otinkin sen tosissani, niin sitten se ei ollut enää niin kivaa. Mun ois pitänyt jotenkin tajuta, etteihän kukaan nyt tosissaan halua toista korjata ja auttaa.

ap

Tämä kirjoittaja kuulostaa samalta kuin joskus vuosi - pari sitten täällä samanlaisen pitkän ja tyhjänpäiväisen ketjun tehnyt epämääräinen ihminen. Muistaakseni sen huolenaiheena oli se ettei tiennyt mitä oikein haluaa elämältään vaikka oli jo kolmikymppinen ja olikohan niin, että avomies tai vastaava jotenkin huolehti kirjoittajasta. Sitä sitten jankattiin kymmeniä sivuja, kun kirjoittaja ei muistaakseni voinut jättää avokkiaan kun koki olevansa tälle sen velkaa että tekisi elämällään jotain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se liittyy kyllä rakastetuksitulemisen tunteeseen. Vaikeaa rakastaa itseään yhtään kun sitä rakkautta ei yhtään ole, eikä kirjallisuus tai muu paska minua rakasta. En ymmärrä miksi teille on noin kamalan vastahankaista rakastaa rakkautta tuntematonta ihmistä, että opetatte, että hänet pitää torjua opettelemaan ensin rakastamaan itseään ja sitten vasta suhteista voi tulla jotain. Eikö aika moni ole sanonut, että ei sitten enää tarvitsekaan kumppania? Aika rajoittunutta minusta. Jos kerran osaa rakastaa itseä niin mikä siinä on, ettei voi rakastaa ehjäksi ihmistä, jota itse rakastaa.

ap

Tuo mitä kirjoitit, on aika pelottavaa. Mietipä hetki itse. Minä en missään nimessä haluaisi olla toisen ihmisen pelastaja. Ja sillä on iso ero, onko pelastaja vai rinnallakulkija. En todellakaan jaksaisi olla miehen kanssa, joka mitätöi itseään joka päivä, vaatisi rakkaustunnustuksia alituisesti, ei omaisi ystäviä, intohimon kohteita eikä mitään muutakaan kiinnostavaa omassa henkilökohtaisessa elämässään. tuntisin aika hiton suurta ahdistusta ollessani hänen elämänsä pelastaja, kaiken keskipiste, alku ja loppu, jonka varaan hän rakentaisi elämäänsä. Ei sellainen kestä. Sinun tulee löytää arvokkuus itsesi sisältä, ymmärtää että olet rakastettava persoona. Niin kauan kun et sitä ymmärrä, elämä opettaa meitä aika julmallakin tavalla; yleensä toistamalla samanlaisia asioita taphtuviksi elämäämme ennen kuin otamme niistä opiksi. 

Versus. Mies, joka iloitsee elämästään, tekee itselleen mielekkäitä asioita (työ ja/tai harrastukset), omaa yhden tai useampia ystäviä joiden kanssa tekee juttuja, ei JOKA KERTA laita minua ykköseksi kaikessa, on välillä kiireinen vaikka sen postimerkkikokoelmansa kanssa jne. SE on minun mielestä äärimmäisen viehättävää ja seksikästä, että mies on tutustunut itseensä, tietää mistä pitää ja mistä ei pidä. Minua viehättää ihmiset, jotka viihtyvät omissa nahoissaan. Tottakai suhteen poikki meneminen satuttaa AINA, ja se sattuu ja saakin sattua, mutta oma onnellisuus ei voi perustua siihen, että toinen sen onnen tuo. Siinä on jotain äärimmäisen kieroutunutta. Mun mielestä oma elämä tulee olla niissä kantimissa, että koko elämä ei voi edes romahtaa suhteen poikki menemisen takia. Ja kyllä, mullekkin on käynyt huonosti rakkaudessa.

Olen samaa mieltä, mutta oikeasti kaikki eivät ole rakastettavia ja tule saamaan osakseen rakkautta vaikka olisivat miten kuvailemasi kaltaisia. Silloin täytyy sopeutua ja miettiä, että elämä on ok vaikkei koskaan rakkauteen kelvannutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kerro ap lisää itsestäsi? Miten luonnehtisit persoonaa, luonnetta ja tapaasi elää? Haluaisin ymmärtää sinua.

Persoona olematon, kehittymätön. Luonne itseltäkin piilossa. Elän toisille mutta osaan olla terveesti itsekäs ja se tarkoittaa minän suojaamiseen vaadittavalla tavalla itsekäs. Se, mikä on minun minäni suojaamiseen tarvittavaa tervettä itsekkyyttä näyttäytyy muille ohmisille pelkästään itsekkyytenä, mutta sitä se ei ole.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro ap lisää itsestäsi? Miten luonnehtisit persoonaa, luonnetta ja tapaasi elää? Haluaisin ymmärtää sinua.

Persoona olematon, kehittymätön. Luonne itseltäkin piilossa. Elän toisille mutta osaan olla terveesti itsekäs ja se tarkoittaa minän suojaamiseen vaadittavalla tavalla itsekäs. Se, mikä on minun minäni suojaamiseen tarvittavaa tervettä itsekkyyttä näyttäytyy muille ohmisille pelkästään itsekkyytenä, mutta sitä se ei ole.

ap

Ja samaa koen olleen tässä miehessä, hänen piti saada ihailua ja muille uskoteltua, että osaa auttaa tukea ja rakastaa, että joku ihailisi häntäkin, mutta kun se ei sitten jäänytkään teatteriksi minun kohdallani, vaan sanoinkin hänelle että oi, anna minulle tuota ihan oikeasti (hän on niin spurgun oloinen, että aika harva varmaan luottaa oikeasti häneen, mutta minä olin niin epätoivoinen, että luotin) niin sitten hän ei voinutkaan sitä mulle antaa. Mutta vaikka tämä hänen tekonsa vaikuttaa itsekkäältä, niin se ei sitä ole, koska hän tarvitsee senkin ihailunsa, vaikka se tekee muille pahaa. Sille pitäisi vain löytää fiksumpi muoto. Siksi haluaisin kertoa hänelle, että älä tee enää tuota, se rikkoo liikaa, sinuun voi rakastua ilmankin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä sai minut tajuamaan, että ainoastaan rakkaudella on merkitystä. Se on kaikkein tärkein asia elämässä. Miksi ihmeessä heittäisin sen pois? Mitä varten? Minua harmittaa, ettei hänestä ollut jakamaan sitä minun kanssani, enkä tiedä kenestä olisi, koska kaipaan häntä edelleen. Mutta vaikeaahan se on mennä kellekään rakkautta pakkosyöttämäänkään, varsinkin kun olen rakkaudessa täysi noviisi eli en edes tiedä, mitä on osata rakastaa. En voisi luvata hänelle yhtikäs mitään. Minusta se olisi seikkailu, mutta ehkä vain sellainen, jonka minä haluan seikkailla, ja hän ei.

ap

Sä et kuule näköjään tajua rakastamisesta ja rakkaudesta yhtikäs mitään. Se tunne mitä nyt hellit ja vaalit ja märehdit ei ole rakkautta vaan neuroottinen fiksaatio, joka ei maailmaa kaunista eikä sinua jalosta.

Tajuanpas. Kyllä se tunne mitä häntä kohtaan tunsin oli ja on rakkautta.

ap

Rakkaus on sitä että haluaa toiselle hyvää, arvostaa toisen näkemyksiä ja tapaa olla, tuntee yhteenkuuluvuutta ja läheisyyttä, nauraa samoille asioille, sietää toisen virheitä ja antaa toiselle vapauden olla oma itsensä, kaikkine puolineen.

Sinä et halunnut tätä miestä. Haluat sellaisen miehen joka on erilainen ainakin sillä tavalla, että haluaisi olla sinun kanssasi; tämä ei ole se mies. Olet rakastunut johonkin kuvaan päässäsi, ja sijoittamalla tämän kuvan tähän miesparkaan tulet loukanneeksi (syvästi) tuon ihmisen oikeutta olla juuri oma ainutlaatuinen itsensä.

Miten niin olen millään tavalla loukannut hänä, kun hän ei edes tiedä, mitä ajattelen? Vastaa.

Ja hänen kohdallaan minä juuri ymmärsin, mitä on rakastaa toista, vaikka näkee hänen vikansa ja puuttensa. Rakastin niitä! Ymmärsin hänen sitoutumiskammoaan. En painostanut. Kerroin ihastumisestani siksi, että tilanne oli se, että emme ehkä olisi nähneet enää, ja halusin, ettei asia jää minua vaivaamaan eikä salaisuudeksi ja halusin avata sanattomana välissämme pyörineen asian.

ap

Eihän hän loukkaannu tuosta, jos ei siitä tiedä, että sillä tavalla et loukkaa häntä.. Mutta loukkaat ihmisen oikeutta olla oma itsensä toivomalla että hän olisi toisenlainen, rakastaisi sinua ja korjaisi ja parantaisi sinut. Kun hän ei ole sellainen. 

Minun "virheeni" ehkä oli se, että meninkin kritiikittömästi uskomaan tuon hänestä, kun hän halusi minulle sellaisena esiintyä niin kauan kuin se oli kivaa. Kun hän huomasi, että otinkin sen tosissani, niin sitten se ei ollut enää niin kivaa. Mun ois pitänyt jotenkin tajuta, etteihän kukaan nyt tosissaan halua toista korjata ja auttaa.

ap

Niinpä. Ei meistä ole korjaamaan toisiamme. Kuljetaan täällä elämässä pätkiä joskus jonkun toisen kanssa, mutta jokainen elää kyllä sen oman elämänsä ja on siitä itse vastuussa. Äidit kantaa toki lapsiaan alkumatkasta, kuka nyt mitenkin kykenee, mutta lapsetkin kasvavat äitiensä helmoista ja ovat sitten omassa varassaan, äidin avun ulottumattomissa... että edes siinä suhteessa ei ole loputonta valtaa eikä siten loputonta vastuutakaan.

Minusta tämä on lohdullista. Mutta jos persoonana on sillä tavalla epäkypsä, ettei halua ottaa itse vastuuta omasta kasvustaan ja onnellisuudestaan, vaan aina kaipaa vain kukkakeppiä jonka ympärille liaanina kietoutua, ei tämä ajatus olekaan lohduttava vaan pelottava.