Facebookin onnelliset päivitykset tekivät katkeraksi
Luinpa tuossa taannoin Anna-lehteä. Eräs mies kertoi kuinka havahtui siihen, että onnelliset päivitykset facessa saivat hänet katkeraksi ja hän ymmärsi hakea apua katkeruuteensa.
Täällä törmää aina siihen kuinka iloiset ja onnelliset päivitykset vituttavat naisia. Olen sitä ihmetellyt. Heti vielä naureskellaan vahingoniloisena perään että kuinka tämä tietää ettei se elämä niin auvoista ole!
Moni on kyllä tyytyväinen siihen mitä on ja haluaa päivittää vain iloista eli olla positiivinen vaikka tapahtuisi negatiivistakin. Ja maailmassa on kyllä oikeasti onnellisia ihmisiä, uskokaa pois. Miksi suomalaiselle naiselle on niin helvetin vaikea olla iloinen toisen puolesta? Kuola valuten odotetaan vain surullisia päivityksiä.
Itse olen onnellinen oikeasti. Hyvä työ, hyvä mies ja ihanat lapset. Näistä päivitän iloista ja onnellista. En näe tarpeelliseksi päivittää juoposta äidistäni tai sairaasta veljestäni. Ne eivät kuulu mielestäni faceen.
Tiedän monia ihmisiä joilla on kaiken onnen lisäksi vielä terve sukukin. Kaikki siis hyvin. Toki heilläkin on varmasti flunssaa ja pahoja päiviä, mutta miksi päivittäisivät siitä faceen?
Haluatte siis ilmeisesti lukea vain toisten valitusta ja tuskaa? Tällaisen käsityksen olen av:sta saanut.
Kommentit (247)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua huvittaa. En ole kateellinen kenenkään matkoista ym, käyn itsekin. Matkajutut ovat ok, tai jotkut oikeasti merkitykselliset ja erikoisemmat. Esim. talon rakennus, mökin osto tms. Naurattaa lähinnä jollain makaronilaatikon tekemisellä, siivoamisella tai lasten kanssa ulkoilulla "kehuskelevat" tai siitä numeron tekevät. Mitä erityistä sellaisessa on? Itse en jaksaisi, muuten joutuisi päivittelemään koko ajan. Laiska töillään kehuu? Vaikka onhan se toisaalta iso juttu, jos tekee ruokaa tai käy lasten kanssa ulkona vain muutaman kerran vuodessa :D "Olipa ihana päivä lasten kanssa pyöräretkellä, nyt karjalanpaistin tekoon ja sitten vähän siivousta. Kyllä elämäni on mahtavaa! :)".
Ikävä asenne sulla, jos tavallisen arjen päivitykset nostattaa sussa tollaisen kusetusnäkökulman. Ilmeisesti sinä et nauti siitä pyöräretkestä kauniilla säällä omien rakkaittesi kanssa. Ehkä sulla ei ole niitä. Pinten lasten perheissä ei erikoismatkoja niin kovin usein tehdä, olisi aika tyhjät seinät, jos vaan niistä postailisi.
Nautin kyllä, ja teen niitä usein. Siksi en ehkä koekaan tarvetta hehkuttaa niistä facebookissa. Siksi minua juuri huvittaakin noista normaaleista asioista kirjoittelevat, kun heille joku ruoanlaitto tai ulkoilu lasten kanssa tuntuu olevan jotakin todella harvinaista. Ja sen kerran kun jotakin jaksetaan lasten eteen tehdä, niin sitten kuulutetaan siitä koko maailmalle. Jotenkin ärsyttävää. Mutta meitä on erilaisia.
Kerrankin asiaa av:lla. Itsellä ei ole facea ollut kolmeen vuoteen. Siellä katkerat ihmiset odottavat vain kieli pitkällä huonoja uutisia. Ja sihisevät kateudesta, jos jollakulla menee hyvin.
Lähtekää nyt sieltä facesta jos joka vitun asia siellä saa teidät ärtymään!!!
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten tyypillinen kansanluonne. Ollaan katkeria siitä mitä toisella on. Tärkeämpää on saada toiselta jotain pois, kuin itselle se mitä toisella on.
Word
Vierailija kirjoitti:
En usko hetkeäkään että joku huonossa suhteessa viitsisi hehkuttaa onneaan. Eiköhän se ole katkerien keksimä puolustus.
Olen nähnyt useampia tuollaisia aikoinaan. Kirjoitellaan sydämiä toisten seinille, vaikka toinen on juuri jäänyt kiinni pettämisestä, tai ollaan eroamassa tms. Ei sillä, ettei joku oikeastikin onnellinen pari voisi noin tehdä.
En ymmärrä miksi yltiöpositiivarit vaatii onnellista asennetta tai sitten vaikenemista, niiltä joilla elämä on oikeasti vaikeaa ja saa koko ajan ns. selkäänsä. Minusta se on itsekästä ja kertoo, ettei positiivari (jolla elämä muutenkin hymyilee) pysty samaistumaan muiden asemaan. Itse en juurikaan tee päivityksiä, koska elämässäni ei ole mitään positiivista kerrottavaa ja nämä positiivarit syrjii ja hyljeksii sellaista. Kun sairastin syöpää, en voinut lukea muiden onnellisia päivityksiä, koska se oikeasti sattu. Lisäksi samat tyypit vaati näkemään kaikkea iloista kaikesta, vaikka sillä hetkellä semmoinen ei todellakaa kiinnostanu ku tietää mikä oma tilanne on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko hetkeäkään että joku huonossa suhteessa viitsisi hehkuttaa onneaan. Eiköhän se ole katkerien keksimä puolustus.
Olen nähnyt useampia tuollaisia aikoinaan. Kirjoitellaan sydämiä toisten seinille, vaikka toinen on juuri jäänyt kiinni pettämisestä, tai ollaan eroamassa tms. Ei sillä, ettei joku oikeastikin onnellinen pari voisi noin tehdä.
Mun kokemus taas että paskassa suhteessa oleva on hiljaa. Ja onnellinen taas hehkuttaa. Tietysti. Sehän on loogistakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua huvittaa. En ole kateellinen kenenkään matkoista ym, käyn itsekin. Matkajutut ovat ok, tai jotkut oikeasti merkitykselliset ja erikoisemmat. Esim. talon rakennus, mökin osto tms. Naurattaa lähinnä jollain makaronilaatikon tekemisellä, siivoamisella tai lasten kanssa ulkoilulla "kehuskelevat" tai siitä numeron tekevät. Mitä erityistä sellaisessa on? Itse en jaksaisi, muuten joutuisi päivittelemään koko ajan. Laiska töillään kehuu? Vaikka onhan se toisaalta iso juttu, jos tekee ruokaa tai käy lasten kanssa ulkona vain muutaman kerran vuodessa :D "Olipa ihana päivä lasten kanssa pyöräretkellä, nyt karjalanpaistin tekoon ja sitten vähän siivousta. Kyllä elämäni on mahtavaa! :)".
Ikävä asenne sulla, jos tavallisen arjen päivitykset nostattaa sussa tollaisen kusetusnäkökulman. Ilmeisesti sinä et nauti siitä pyöräretkestä kauniilla säällä omien rakkaittesi kanssa. Ehkä sulla ei ole niitä. Pinten lasten perheissä ei erikoismatkoja niin kovin usein tehdä, olisi aika tyhjät seinät, jos vaan niistä postailisi.
Nautin kyllä, ja teen niitä usein. Siksi en ehkä koekaan tarvetta hehkuttaa niistä facebookissa. Siksi minua juuri huvittaakin noista normaaleista asioista kirjoittelevat, kun heille joku ruoanlaitto tai ulkoilu lasten kanssa tuntuu olevan jotakin todella harvinaista. Ja sen kerran kun jotakin jaksetaan lasten eteen tehdä, niin sitten kuulutetaan siitä koko maailmalle. Jotenkin ärsyttävää. Mutta meitä on erilaisia.
Vitsit mikä supervanhempi oletkaan ja niin vaatimatonkin vielä ettet edes postaa. Otapa se sädekehä päästäsi, se, että joku postaa makaroonilaatikosta ei tarkoita, että kaikkina muina päivinä vuodessa syöttäisi eineksiä perheelleen tai pyöräretki olisi ainutkertainen. Jos sinä et osaa postata viihdyttävästi tavallisesta arjesta se on sinun häpeäsi, ei sen kaverin, joka osaa makaroonilaatikostakin saada aikaan kivan päivityksen.
Kuten ap sanoi voi olla onnellinen vaikka on suruakin. Ja tuskin kukaan viitsii päivittää kaikille kavereilleen esim. Juoposta äidistä tai sairaasta veljestä. Ei ne munkaan mielestä kuulu faceen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua huvittaa. En ole kateellinen kenenkään matkoista ym, käyn itsekin. Matkajutut ovat ok, tai jotkut oikeasti merkitykselliset ja erikoisemmat. Esim. talon rakennus, mökin osto tms. Naurattaa lähinnä jollain makaronilaatikon tekemisellä, siivoamisella tai lasten kanssa ulkoilulla "kehuskelevat" tai siitä numeron tekevät. Mitä erityistä sellaisessa on? Itse en jaksaisi, muuten joutuisi päivittelemään koko ajan. Laiska töillään kehuu? Vaikka onhan se toisaalta iso juttu, jos tekee ruokaa tai käy lasten kanssa ulkona vain muutaman kerran vuodessa :D "Olipa ihana päivä lasten kanssa pyöräretkellä, nyt karjalanpaistin tekoon ja sitten vähän siivousta. Kyllä elämäni on mahtavaa! :)".
Ikävä asenne sulla, jos tavallisen arjen päivitykset nostattaa sussa tollaisen kusetusnäkökulman. Ilmeisesti sinä et nauti siitä pyöräretkestä kauniilla säällä omien rakkaittesi kanssa. Ehkä sulla ei ole niitä. Pinten lasten perheissä ei erikoismatkoja niin kovin usein tehdä, olisi aika tyhjät seinät, jos vaan niistä postailisi.
Nautin kyllä, ja teen niitä usein. Siksi en ehkä koekaan tarvetta hehkuttaa niistä facebookissa. Siksi minua juuri huvittaakin noista normaaleista asioista kirjoittelevat, kun heille joku ruoanlaitto tai ulkoilu lasten kanssa tuntuu olevan jotakin todella harvinaista. Ja sen kerran kun jotakin jaksetaan lasten eteen tehdä, niin sitten kuulutetaan siitä koko maailmalle. Jotenkin ärsyttävää. Mutta meitä on erilaisia.
Miten niin harvinaista? Todella moni päivittää ihan siitä omasta tavallisesta arjestaan eikä vain niistä asioista, jotka ovat elämässä jollain tavalla erikoista tai harvinaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua huvittaa. En ole kateellinen kenenkään matkoista ym, käyn itsekin. Matkajutut ovat ok, tai jotkut oikeasti merkitykselliset ja erikoisemmat. Esim. talon rakennus, mökin osto tms. Naurattaa lähinnä jollain makaronilaatikon tekemisellä, siivoamisella tai lasten kanssa ulkoilulla "kehuskelevat" tai siitä numeron tekevät. Mitä erityistä sellaisessa on? Itse en jaksaisi, muuten joutuisi päivittelemään koko ajan. Laiska töillään kehuu? Vaikka onhan se toisaalta iso juttu, jos tekee ruokaa tai käy lasten kanssa ulkona vain muutaman kerran vuodessa :D "Olipa ihana päivä lasten kanssa pyöräretkellä, nyt karjalanpaistin tekoon ja sitten vähän siivousta. Kyllä elämäni on mahtavaa! :)".
Ikävä asenne sulla, jos tavallisen arjen päivitykset nostattaa sussa tollaisen kusetusnäkökulman. Ilmeisesti sinä et nauti siitä pyöräretkestä kauniilla säällä omien rakkaittesi kanssa. Ehkä sulla ei ole niitä. Pinten lasten perheissä ei erikoismatkoja niin kovin usein tehdä, olisi aika tyhjät seinät, jos vaan niistä postailisi.
Nautin kyllä, ja teen niitä usein. Siksi en ehkä koekaan tarvetta hehkuttaa niistä facebookissa. Siksi minua juuri huvittaakin noista normaaleista asioista kirjoittelevat, kun heille joku ruoanlaitto tai ulkoilu lasten kanssa tuntuu olevan jotakin todella harvinaista. Ja sen kerran kun jotakin jaksetaan lasten eteen tehdä, niin sitten kuulutetaan siitä koko maailmalle. Jotenkin ärsyttävää. Mutta meitä on erilaisia.
Vitsit mikä supervanhempi oletkaan ja niin vaatimatonkin vielä ettet edes postaa. Otapa se sädekehä päästäsi, se, että joku postaa makaroonilaatikosta ei tarkoita, että kaikkina muina päivinä vuodessa syöttäisi eineksiä perheelleen tai pyöräretki olisi ainutkertainen. Jos sinä et osaa postata viihdyttävästi tavallisesta arjesta se on sinun häpeäsi, ei sen kaverin, joka osaa makaroonilaatikostakin saada aikaan kivan päivityksen.
Osaisin kyllä, muttei kiinnosta. Liian teennäistä ja turhaa. Mielummin käytän senkin ajan asioiden tekemiseen, kun tekemisieni päivittämiseen Facebookiin. Olen pahoillani, jos tämä sinua ärsyttää.
Mitä helvettiä teette facessa jos kaikki teitä siellä ärsyttää???? Jumalauta on vaikea elämä teillä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua huvittaa. En ole kateellinen kenenkään matkoista ym, käyn itsekin. Matkajutut ovat ok, tai jotkut oikeasti merkitykselliset ja erikoisemmat. Esim. talon rakennus, mökin osto tms. Naurattaa lähinnä jollain makaronilaatikon tekemisellä, siivoamisella tai lasten kanssa ulkoilulla "kehuskelevat" tai siitä numeron tekevät. Mitä erityistä sellaisessa on? Itse en jaksaisi, muuten joutuisi päivittelemään koko ajan. Laiska töillään kehuu? Vaikka onhan se toisaalta iso juttu, jos tekee ruokaa tai käy lasten kanssa ulkona vain muutaman kerran vuodessa :D "Olipa ihana päivä lasten kanssa pyöräretkellä, nyt karjalanpaistin tekoon ja sitten vähän siivousta. Kyllä elämäni on mahtavaa! :)".
Ikävä asenne sulla, jos tavallisen arjen päivitykset nostattaa sussa tollaisen kusetusnäkökulman. Ilmeisesti sinä et nauti siitä pyöräretkestä kauniilla säällä omien rakkaittesi kanssa. Ehkä sulla ei ole niitä. Pinten lasten perheissä ei erikoismatkoja niin kovin usein tehdä, olisi aika tyhjät seinät, jos vaan niistä postailisi.
Nautin kyllä, ja teen niitä usein. Siksi en ehkä koekaan tarvetta hehkuttaa niistä facebookissa. Siksi minua juuri huvittaakin noista normaaleista asioista kirjoittelevat, kun heille joku ruoanlaitto tai ulkoilu lasten kanssa tuntuu olevan jotakin todella harvinaista. Ja sen kerran kun jotakin jaksetaan lasten eteen tehdä, niin sitten kuulutetaan siitä koko maailmalle. Jotenkin ärsyttävää. Mutta meitä on erilaisia.
Miten niin harvinaista? Todella moni päivittää ihan siitä omasta tavallisesta arjestaan eikä vain niistä asioista, jotka ovat elämässä jollain tavalla erikoista tai harvinaista.
Näistä muille tavallisista asioista päivittäville nuo asiat eivät juuri ole niitä tavallisia. Siksi niistä päivitetäänkin, sen kerran kun on jotain jaksettu tehdä. Vai kirjoittaako joku tosiaan joka päivä Facebookin tehneensä ruokaa ja käyneensä lasten kanssa ulkona? :D Miksei kirjoittaisi sitten myös vessakäynneistään, nehän ovat ihan tavallisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua huvittaa. En ole kateellinen kenenkään matkoista ym, käyn itsekin. Matkajutut ovat ok, tai jotkut oikeasti merkitykselliset ja erikoisemmat. Esim. talon rakennus, mökin osto tms. Naurattaa lähinnä jollain makaronilaatikon tekemisellä, siivoamisella tai lasten kanssa ulkoilulla "kehuskelevat" tai siitä numeron tekevät. Mitä erityistä sellaisessa on? Itse en jaksaisi, muuten joutuisi päivittelemään koko ajan. Laiska töillään kehuu? Vaikka onhan se toisaalta iso juttu, jos tekee ruokaa tai käy lasten kanssa ulkona vain muutaman kerran vuodessa :D "Olipa ihana päivä lasten kanssa pyöräretkellä, nyt karjalanpaistin tekoon ja sitten vähän siivousta. Kyllä elämäni on mahtavaa! :)".
Ikävä asenne sulla, jos tavallisen arjen päivitykset nostattaa sussa tollaisen kusetusnäkökulman. Ilmeisesti sinä et nauti siitä pyöräretkestä kauniilla säällä omien rakkaittesi kanssa. Ehkä sulla ei ole niitä. Pinten lasten perheissä ei erikoismatkoja niin kovin usein tehdä, olisi aika tyhjät seinät, jos vaan niistä postailisi.
Nautin kyllä, ja teen niitä usein. Siksi en ehkä koekaan tarvetta hehkuttaa niistä facebookissa. Siksi minua juuri huvittaakin noista normaaleista asioista kirjoittelevat, kun heille joku ruoanlaitto tai ulkoilu lasten kanssa tuntuu olevan jotakin todella harvinaista. Ja sen kerran kun jotakin jaksetaan lasten eteen tehdä, niin sitten kuulutetaan siitä koko maailmalle. Jotenkin ärsyttävää. Mutta meitä on erilaisia.
Miten niin harvinaista? Todella moni päivittää ihan siitä omasta tavallisesta arjestaan eikä vain niistä asioista, jotka ovat elämässä jollain tavalla erikoista tai harvinaista.
Näistä muille tavallisista asioista päivittäville nuo asiat eivät juuri ole niitä tavallisia. Siksi niistä päivitetäänkin, sen kerran kun on jotain jaksettu tehdä. Vai kirjoittaako joku tosiaan joka päivä Facebookin tehneensä ruokaa ja käyneensä lasten kanssa ulkona? :D Miksei kirjoittaisi sitten myös vessakäynneistään, nehän ovat ihan tavallisia.
Mä kirjoitan lähes joka päivä ruuanlaitosta ja vielä ihan kuvien kanssa. Ruuanlaitto kun sattuu olemaan lempipuuhaani. Ja kyllä, teen päivittäin postauksia myös kissastani ja koirastani. Monesti kirjoitan ihan pelkkää tajunnanvirtaakin tyyliin "mitähän tekis?" Eli kirjoitan nimenomaan arjestani, päivän tapahtumista. Vessareissuistani en sentään kirjoita :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua huvittaa. En ole kateellinen kenenkään matkoista ym, käyn itsekin. Matkajutut ovat ok, tai jotkut oikeasti merkitykselliset ja erikoisemmat. Esim. talon rakennus, mökin osto tms. Naurattaa lähinnä jollain makaronilaatikon tekemisellä, siivoamisella tai lasten kanssa ulkoilulla "kehuskelevat" tai siitä numeron tekevät. Mitä erityistä sellaisessa on? Itse en jaksaisi, muuten joutuisi päivittelemään koko ajan. Laiska töillään kehuu? Vaikka onhan se toisaalta iso juttu, jos tekee ruokaa tai käy lasten kanssa ulkona vain muutaman kerran vuodessa :D "Olipa ihana päivä lasten kanssa pyöräretkellä, nyt karjalanpaistin tekoon ja sitten vähän siivousta. Kyllä elämäni on mahtavaa! :)".
Ikävä asenne sulla, jos tavallisen arjen päivitykset nostattaa sussa tollaisen kusetusnäkökulman. Ilmeisesti sinä et nauti siitä pyöräretkestä kauniilla säällä omien rakkaittesi kanssa. Ehkä sulla ei ole niitä. Pinten lasten perheissä ei erikoismatkoja niin kovin usein tehdä, olisi aika tyhjät seinät, jos vaan niistä postailisi.
Nautin kyllä, ja teen niitä usein. Siksi en ehkä koekaan tarvetta hehkuttaa niistä facebookissa. Siksi minua juuri huvittaakin noista normaaleista asioista kirjoittelevat, kun heille joku ruoanlaitto tai ulkoilu lasten kanssa tuntuu olevan jotakin todella harvinaista. Ja sen kerran kun jotakin jaksetaan lasten eteen tehdä, niin sitten kuulutetaan siitä koko maailmalle. Jotenkin ärsyttävää. Mutta meitä on erilaisia.
Miten niin harvinaista? Todella moni päivittää ihan siitä omasta tavallisesta arjestaan eikä vain niistä asioista, jotka ovat elämässä jollain tavalla erikoista tai harvinaista.
Näistä muille tavallisista asioista päivittäville nuo asiat eivät juuri ole niitä tavallisia. Siksi niistä päivitetäänkin, sen kerran kun on jotain jaksettu tehdä. Vai kirjoittaako joku tosiaan joka päivä Facebookin tehneensä ruokaa ja käyneensä lasten kanssa ulkona? :D Miksei kirjoittaisi sitten myös vessakäynneistään, nehän ovat ihan tavallisia.
Kyllä mä muistan joskus päivittäneeni kauniista auringonpaisteestakin ja aurinkohan paistaa harva se päivä. Sinä et selvästikään joko osaa kirjoittaa tai sitten et osaa nähdä elämässä mitään positiivista, jos vessakäynnit sulla kaihertaa päivityslistalla. Minä luulen, että kaikki voittaa kun pidät seinäsi tyhjänä ja kyttäät vaan arvostellen toisten päivityksiä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvettiä teette facessa jos kaikki teitä siellä ärsyttää???? Jumalauta on vaikea elämä teillä!
Niinpä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua huvittaa. En ole kateellinen kenenkään matkoista ym, käyn itsekin. Matkajutut ovat ok, tai jotkut oikeasti merkitykselliset ja erikoisemmat. Esim. talon rakennus, mökin osto tms. Naurattaa lähinnä jollain makaronilaatikon tekemisellä, siivoamisella tai lasten kanssa ulkoilulla "kehuskelevat" tai siitä numeron tekevät. Mitä erityistä sellaisessa on? Itse en jaksaisi, muuten joutuisi päivittelemään koko ajan. Laiska töillään kehuu? Vaikka onhan se toisaalta iso juttu, jos tekee ruokaa tai käy lasten kanssa ulkona vain muutaman kerran vuodessa :D "Olipa ihana päivä lasten kanssa pyöräretkellä, nyt karjalanpaistin tekoon ja sitten vähän siivousta. Kyllä elämäni on mahtavaa! :)".
Ikävä asenne sulla, jos tavallisen arjen päivitykset nostattaa sussa tollaisen kusetusnäkökulman. Ilmeisesti sinä et nauti siitä pyöräretkestä kauniilla säällä omien rakkaittesi kanssa. Ehkä sulla ei ole niitä. Pinten lasten perheissä ei erikoismatkoja niin kovin usein tehdä, olisi aika tyhjät seinät, jos vaan niistä postailisi.
Nautin kyllä, ja teen niitä usein. Siksi en ehkä koekaan tarvetta hehkuttaa niistä facebookissa. Siksi minua juuri huvittaakin noista normaaleista asioista kirjoittelevat, kun heille joku ruoanlaitto tai ulkoilu lasten kanssa tuntuu olevan jotakin todella harvinaista. Ja sen kerran kun jotakin jaksetaan lasten eteen tehdä, niin sitten kuulutetaan siitä koko maailmalle. Jotenkin ärsyttävää. Mutta meitä on erilaisia.
Miten niin harvinaista? Todella moni päivittää ihan siitä omasta tavallisesta arjestaan eikä vain niistä asioista, jotka ovat elämässä jollain tavalla erikoista tai harvinaista.
Näistä muille tavallisista asioista päivittäville nuo asiat eivät juuri ole niitä tavallisia. Siksi niistä päivitetäänkin, sen kerran kun on jotain jaksettu tehdä. Vai kirjoittaako joku tosiaan joka päivä Facebookin tehneensä ruokaa ja käyneensä lasten kanssa ulkona? :D Miksei kirjoittaisi sitten myös vessakäynneistään, nehän ovat ihan tavallisia.
Kyllä mä muistan joskus päivittäneeni kauniista auringonpaisteestakin ja aurinkohan paistaa harva se päivä. Sinä et selvästikään joko osaa kirjoittaa tai sitten et osaa nähdä elämässä mitään positiivista, jos vessakäynnit sulla kaihertaa päivityslistalla. Minä luulen, että kaikki voittaa kun pidät seinäsi tyhjänä ja kyttäät vaan arvostellen toisten päivityksiä.
Hahah, kiitos vinkistä :D Kuulostat itse aika katkeralta, joka ei suvaitse itsekään kuin tietynlaisia päivityksiä. Voitko kuvitella, ettei kaikkia vaan kiinnosta kirjoittaa tavallisista asioistaan nettiin? Narsistisen ihmisen on varmasti sellaista vaikeaa käsittää. Kaikki eivät hae jatkuvasti huomiota ja hyväksyntää muilta. Mun puolesta ihmiset päivittäköön vaikka niistä vessakäynneistäänkin, hauskaahan noita turhia päivityksiäkin on lueskella. Mielenkiinnolla aina seuraan, miten ihmisen päivitykset ja henkilön todellinen elämä käyvät yksiin. :D
Nämä kaksi voisivat lopettaa jo kiistelyn. Ja todella typerää alkaa nimittelemään ketään narsistiksi. Usein nimittäin narsistiksi nimittelijät ovat itse niitä.
Viittaan siis näihin kahteen jotka kiistelevät auringonpaiste/makaronilaatikko/wc-päivityksistä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että ihmisten suurin ongelma Facebookissa on tapa tehdä kaverivalintoja (ja lisäksi se, että eri ihmiset käyttävät Facebookia niin eri tavalla). Jos kaveriksi hyväksyy jokaisen, johon on kaupassa joskus törmännyt, on ihan ymmärrettävää, että lähes kaikki päivitykset tökkivät. Puolitutun lapset eivät kiinnosta, puolitutun lemmikit eivät kiinnosta, ja jos puolituttu sattuu olemaan sitä sorttia, joka kirjoittaa vain hyvistä asioista, siitä on helppo ärsyyntyä ja katkeroitua.
Ratkaisu: Hyväksykää kavereiksi vain sellaisia ihmisiä, jotka oikeasti tunnette ja joiden asiat teitä oikeasti kiinnostavat. Ne hehkutuspäivytyksetkään eivät ärsytä ollenkaan niin paljoa, kun tietää, että siinä on kuitenkin ihan tavallinen ihminen omine ongelmineen.
Komppaan tätä. Kun olin masentunut, vertailin koko ajan itseäni facebookissa ties mihin ex-koulukavereihin ja naapurin naapureihin ja siskon kummin kaimoihin. Tuntui, että kaikilla menee hyvin, ja minulla vaan päin mäntyä. Otin sitten viimein lomaa koko somesta, kun hoidin itseäni kuntoon. Facebookin välttely tuntui oikeasti parantavan mielialaa, kun keskittyi vain oikeisiin läheisiin.
Sitten kun viimein palasin faceen, tein kunnon kaverilistasiivouksen. Pois listalta jokaikinen, jonka kanssa en ole paljoa puhunut ja joiden kanssa en tod.näk. tule tulevaisuudessakaan puhumaan. Oli muuten loistava päätös. Ei tee pahaa lukea niiden ihmisten päivityksiä, joista välittää oikeassa elämässä. Olen onnellinen heidän puolestaan, ja tunnen heidät syvemmin kuin vain fb-profiilina.
Päivittänyt viimeksi syöpähoidoistani. Että metsään meni. Olet vahingoniloinen ja katkera. Tuskin koskaan osaat iloita toisen onnesta.