Facebookin onnelliset päivitykset tekivät katkeraksi

Mun ystävää vihataan vaikka on mitä ihanin ihminen. On todella rikas ja hänellä upea mies ja lapset. Matkustelevat paljon. On suunnitellut muuttavansa pois Suomesta. Itse työtön ja ei tulisi mieleen olla kateellinen tai katkera. Se rumentaa ihmistä

Mä olen onnellinen, vaikka on sairauksia. Mutta mulla on ihana mies, ihanat kaksospojat ja pieni ok-talo. Päivitän paljon iloista ja onnellista. Matkustelemme jonkun verran, mutta teemme hintavertailuja ja säästämme niihin. Emme tee hulppeita kaukomatkoja. Jos joku tekee ja vielä ilman säästämättä, ei haittaa minua yhtään.

Onneksi olen onnellinen ja menee hyvin, tämä on tietty myös asennekysymys. Ihan mielelläni kerron sen facessakin, miksi piilottelisin onneani?

Kaksi ihmistä kävelee maanantaiaamuna bussipysäkille. Kumpaakaan ei oikein työhön meno kiinnostaisi. Toinen näkee maassa vain loskaa ja harmistuu entisestään. Toinen taas kuulee lintujen laulavan ja miettii, että ihanaa, kesä on tulossa. Monissa henkisen hyvinvoinnin oppaissakin kehotetaan kirjoittamaan ylös kaikki, mikä on päivän aikana elämässä ollut hyvin. Jos jollain on Facebookissa vain näitä iloisia päivityksiä, se voi johtua yksinkertaisesti vain ko henkilön asenteesta elämää kohtaan. Miksi murehtia loskasta, kun linnut laulavat ja kesä lähenee?

http://aijaa.com/VB7RPI

...

Itse en kadehdi muiden varallisuutta tai varsinkaan mitään luksuselämää.

Enkä toivo kenellekään pahaa mutta kyllä minua sydämestä kirpaisee nähdä toisten päivityksiä perheestään, parisuhdeonnestaan, rakkaasta suvustaan. 

Minulla ei ole ollut kuin alkoholistiperhe, ex-mieskin oli niin alko että ei voinut perhettä perustaa. Nyt omaishoitajana pesen vanhempani paskoja lattioilta. On tosi yksinäinen olo, en omasta mielestäni ole katkera mutta tulen surulliseksi noista päivityksistä.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi ihmistä kävelee maanantaiaamuna bussipysäkille. Kumpaakaan ei oikein työhön meno kiinnostaisi. Toinen näkee maassa vain loskaa ja harmistuu entisestään. Toinen taas kuulee lintujen laulavan ja miettii, että ihanaa, kesä on tulossa. Monissa henkisen hyvinvoinnin oppaissakin kehotetaan kirjoittamaan ylös kaikki, mikä on päivän aikana elämässä ollut hyvin. Jos jollain on Facebookissa vain näitä iloisia päivityksiä, se voi johtua yksinkertaisesti vain ko henkilön asenteesta elämää kohtaan. Miksi murehtia loskasta, kun linnut laulavat ja kesä lähenee?

Minulla on juuri tämä positiivinen asenne, mhös fb:ssä. En halua jäädä märehtimään ikäviä asioita vaikka niitä taphtuu, vaan yritän nähdä asioiden hyvät puolet ja olla kiihollinen siitä mikä elämässäni on hyvää, ja lisätä sitä mikä tekee mieleni iloiseksi. Kaikkea di voi hallita mutta pyrin muuttamaan niitä asioita mitä voin, tern ylitöitä että saan säästettyä rahaa jotta voin toteuttaa unelmiani: sisustaa ja matkustella perheen kanssa. Pidän kodin siistinä, koska nautin puhtaudesta, laihdutan kun olen esim reissuilla herkutellut ja tullut kiloja. Joskus ilahduttaa mielen hyvä kahvi, toisen kerran kauan odotettu ja säästetty lomamatka, lapset jne. En halua päivittää fb:n mitään vihassa, inhossa, tai masennuksessa, koska jotkut ihmiset ovat hyeenoita jotka haluavat satuttaa/levitellä ilkeitä juoruja jotka kääntyvät itseäni vastaan; miksi paljastaisin kipeimmät asiani tai vitutukseni aiheet julkisesti? Ketä se hyödyttää paitsi niitä, jotka tahtovst minulle pahaa??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi ihmistä kävelee maanantaiaamuna bussipysäkille. Kumpaakaan ei oikein työhön meno kiinnostaisi. Toinen näkee maassa vain loskaa ja harmistuu entisestään. Toinen taas kuulee lintujen laulavan ja miettii, että ihanaa, kesä on tulossa. Monissa henkisen hyvinvoinnin oppaissakin kehotetaan kirjoittamaan ylös kaikki, mikä on päivän aikana elämässä ollut hyvin. Jos jollain on Facebookissa vain näitä iloisia päivityksiä, se voi johtua yksinkertaisesti vain ko henkilön asenteesta elämää kohtaan. Miksi murehtia loskasta, kun linnut laulavat ja kesä lähenee?

Minulla on juuri tämä positiivinen asenne, mhös fb:ssä. En halua jäädä märehtimään ikäviä asioita vaikka niitä taphtuu, vaan yritän nähdä asioiden hyvät puolet ja olla kiihollinen siitä mikä elämässäni on hyvää, ja lisätä sitä mikä tekee mieleni iloiseksi. Kaikkea di voi hallita mutta pyrin muuttamaan niitä asioita mitä voin, tern ylitöitä että saan säästettyä rahaa jotta voin toteuttaa unelmiani: sisustaa ja matkustella perheen kanssa. Pidän kodin siistinä, koska nautin puhtaudesta, laihdutan kun olen esim reissuilla herkutellut ja tullut kiloja. Joskus ilahduttaa mielen hyvä kahvi, toisen kerran kauan odotettu ja säästetty lomamatka, lapset jne. En halua päivittää fb:n mitään vihassa, inhossa, tai masennuksessa, koska jotkut ihmiset ovat hyeenoita jotka haluavat satuttaa/levitellä ilkeitä juoruja jotka kääntyvät itseäni vastaan; miksi paljastaisin kipeimmät asiani tai vitutukseni aiheet julkisesti? Ketä se hyödyttää paitsi niitä, jotka tahtovst minulle pahaa??

Amen!!!

Jaa

(Y)

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kyse mistään feikkiglamourielämästä. Vaan esim. Jos joku on onnellinen perheestään ja vaikkapa matkastaan. Niin tämä närästää monia. Miksi?. Katkeruus? Kateus?

Ja itse pienituloinen ja mulla rikkaita ystäviä jotka oikeasti elävät glamourelämää. Olen onnellinen heidän puolestaan.

Minkälainen elämä lasketaan "glamourelämäksi" (Suomessa)?

Klamöyriä

Minua huvittaa. En ole kateellinen kenenkään matkoista ym, käyn itsekin. Matkajutut ovat ok, tai jotkut oikeasti merkitykselliset ja erikoisemmat. Esim. talon rakennus, mökin osto tms. Naurattaa lähinnä jollain makaronilaatikon tekemisellä, siivoamisella tai lasten kanssa ulkoilulla "kehuskelevat" tai siitä numeron tekevät. Mitä erityistä sellaisessa on? Itse en jaksaisi, muuten joutuisi päivittelemään koko ajan. Laiska töillään kehuu? Vaikka onhan se toisaalta iso juttu, jos tekee ruokaa tai käy lasten kanssa ulkona vain muutaman kerran vuodessa :D "Olipa ihana päivä lasten kanssa pyöräretkellä, nyt karjalanpaistin tekoon ja sitten vähän siivousta. Kyllä elämäni on mahtavaa! :)".

Minulle tulee paha mieli parisuhteen hehkutuksista ja pusukuvista yms. Itse olen ollut monta vuotta onnettomassa suhteessa, ilman läheisyyttä ja olen juuri erohässäkän keskellä. Haluaisin joskus kokea samanlaista onnea kuin nämä päivityksien ihmiset. Ne vain saavat minut tiedostamaan oman tilanteeni entistä pahemmin, enkä osaa olla onnellinen muiden puolesta. Myönnetään, olen katkera.

On mennyt vähän maku niistä joidenkin positiivisista päivityksistä kun se ero siihen millainen henkilö on todellisuudessa on aika iso. Facebookissa voi hehkuttaa askareiden ihanuutta, sitä miten on niin positiivinen ja jaksoi siivota taas kerran koko huushollin ja olla hyvä ihminen ajatellessaan tärkeitä asioita, oikeasti henkilö valittaa kasvokkain tavatessa aivan kaikesta...

Noita ei siis ole kuin pari, valtaosan päivitykset ovat linjassa sen kanssa miten suhtautuvat elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Minulle tulee paha mieli parisuhteen hehkutuksista ja pusukuvista yms. Itse olen ollut monta vuotta onnettomassa suhteessa, ilman läheisyyttä ja olen juuri erohässäkän keskellä. Haluaisin joskus kokea samanlaista onnea kuin nämä päivityksien ihmiset. Ne vain saavat minut tiedostamaan oman tilanteeni entistä pahemmin, enkä osaa olla onnellinen muiden puolesta. Myönnetään, olen katkera.

Älä ole turhaan, lähes kaikki onneaan hehkuttavat ovat tosiasiassa aika onnettomia. Yrittävät sitten Facebookin avulla pitää ns. kulissia yllä ja tsempata itseään jaksamaan.

Facebook yleensä ärsyttää. Mutta kyllähän se joidenkin oman onnen hehkuttaminen ON narsistinen ilmiö. Tästä on myös tutkimuksia. Eli ei mua häiritse se, että ihmisillä on kivaa, vaan se narsismi. Ei voi mitään, olen itse hyvin tietoinen siitä, että erittäin suuren osan ihmiskuntaa elämä on yhtä helvettiä.

Eli yleensä piilotan nämä hehkuttajat, kun se vaan on niin tympeää lukea niitä narsistisia juttuja. Eikä niissä ole mitään kiinnostavaa. Jos tavataan kasvokkain oikeiden ystävien kanssa, niin sitten, mutta Face-omakehu haisee.

Etenkin kun tiedän, että ongelmia on, kilpeä vaan halutaan kiillottaa julkisuudessa. Niinhän nämä vauvanpakastajat ja tämä taannoin miehensä murhannut nainenkin aina hehkutti perheonneaan ja ihkuja työkavereita jne Facessa. Ja samaan aikaan vauvat pakasteessa. Juupelis juu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tulee paha mieli parisuhteen hehkutuksista ja pusukuvista yms. Itse olen ollut monta vuotta onnettomassa suhteessa, ilman läheisyyttä ja olen juuri erohässäkän keskellä. Haluaisin joskus kokea samanlaista onnea kuin nämä päivityksien ihmiset. Ne vain saavat minut tiedostamaan oman tilanteeni entistä pahemmin, enkä osaa olla onnellinen muiden puolesta. Myönnetään, olen katkera.

Älä ole turhaan, lähes kaikki onneaan hehkuttavat ovat tosiasiassa aika onnettomia. Yrittävät sitten Facebookin avulla pitää ns. kulissia yllä ja tsempata itseään jaksamaan.

Ja siellä taas yksi katkera ja ilkeä poraa... Kyllä suurin osa jotka kertoo olevansa onnellisia ovat sitä. Olet juuri sellainen katkera ilkeä mt-ongelmainen mistä aloituksessa puhutaan. Hae apua

Joku kolmaskin suomalainen perhesurmaaja (olisiko ollut mies?), oli päivittänyt päivää ennen tekoaan facebookin jotain tyylin "on minulla sitten ihanat ja rakkaat lapset".

Jos oikeasti rakastaa lapsiaan ja elämäänsä, ei sitä ole tarvetta kuuluttaa jossain netissä. Ellei sitten huono omatunto paina, ja tuollaisella lässytyksellä yritetä saada itselle parempi mieli...